Pienten lasten parissa tapahtuva kiusaaminen on ollut pitkään vaiettu ilmiö vaikka sitä esiintyy päivittäin varhaiskasvatuksen piirissä. Laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten erilaisista lähtökohdista aiheutuvia eroavaisuuksia muun muassa opettamalla lapsille tunne- ja vuorovaikutustaitoja, joilla voidaan ehkäistä kiusaamista. Tässä artikkelissa käsitellään taiteeseen pohjautuvien menetelmien käyttöä lasten tunnetaitojen kehittämisessä ja kiusaamisen ehkäisyssä.

Kirjoittajat: Meri Henttonen ja Minna Kuvajainen

Kiusaaminen ja sen ehkäisy varhaiskasvatuksessa

Kaikki riidat ja ajoittainen eripura eivät ole kiusaamista, vaan kiusaamisesta voidaan puhua silloin, kun kyseessä on toistuva ja tietoinen pahan mielen aiheuttaminen toiselle. Kiusaamiseen liittyy usein myös vallankäyttöä. Varhaiskasvatuksessa esiintyvän kiusaamisen ja sen ehkäisyn käsitteleminen ovat melko uusia asioita, vaikka ilmiö itsessään ei ole uusi (Repo 2015, 12–17). Pienten lasten välinen kiusaaminen on hyvin samankaltaista kuin kouluikäisten keskuudessa (Lajunen, Andell & Ylenius-Lehtonen 2015, 153).

Kiusaaminen vaikuttaa aina oleellisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen turvallisuuden tunteeseen, ja sillä on myös todella pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia sekä uhrin terveyteen että kiusaajan tulevaisuuteen. Kiusaajalla on riski jatkaa aggressiivisen vuorovaikutusmallin käyttöä tulevaisuudessakin. (Hurme & Kyllönen 2014, 128.)

Varhaiskasvatuksessa tulee ehkäistä kiusaamista ja puuttua siihen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 16). Tehokas keino kiusaamisen ehkäisyyn on sellaisen ilmapiirin luominen, joka kannustaa toimimaan kiusaamista vastaan (Hurme & Kyllönen 2014, 136). Kiusaamista ehkäistään vahvistamalla lasten sosiaalisia taitoja ja osallisuutta sekä toteuttamalla tapa- ja moraalikasvatusta, ja niihin liittyy kiinteästi tunnetaitojen harjoittelu. Ongelma on, ettei toiminta ole pitkäjänteistä vaan satunnaisia täsmäiskuja. (Kirves & Stoor-Grenner 2011, 44.) Pitkäjänteisellä kiusaamisen ehkäisyllä on kauas kantava merkitys lasten hyvinvoinnin kannalta ja sillä voidaan vaikuttaa olennaisesti tulevaan koulunkäyntiin.

Tunnetaidot ja tunteiden säätely

Tunnetaidoilla tarkoitetaan sekä tiedostettua että tiedostamatonta kykyä tunnistaa itsessä syntyviä ja toisten ilmaisemia tunteita (Jalovaara 2005, 95–96). Tunnetaidot alkavat kehittyä jo varhaisessa vuorovaikutuksessa, ja lapsen ensimmäisten vuosien kokemukset vaikuttavat myöhempiin tunnekokemuksiin sekä toimintatapoihin (Kanninen & Sigfrids 2012, 27). Tunnetaitoihin kuuluu olennaisesti tunteiden säätely, jolla ei tarkoiteta tunteiden tukahduttamista vaan taitoa vaikuttaa omakohtaisten tunnekokemusten kestoon ja voimakkuuteen ja näin ollen myös tunteiden ilmaisemiseen sekä niihin liittyvään käyttäytymiseen (Kerola, Kujanpää & Kallio 2013; Tompuri 2016, 27).

Tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä on mahdollista harjoitella, ja harjoittelua voidaan tukea opettamalla lasta tunnistamaan ja nimeämään tunteita sekä ilmaisemaan tunteitaan hyväksytyllä tavalla (Haapasalo & Kirkkopelto 2013, 1). Tunnetaitojen harjoittelussa voidaan käyttää tukena esimerkiksi taidetta, hengitys- ja mielikuvaharjoituksia sekä leikkiä. On tärkeää opettaa lapselle, että jokainen tunne on tärkeä ja sallittu. Kaikilla tunteilla on oma tehtävänsä, esimerkiksi surun ilmaiseminen auttaa ympärillä olijoita lohduttamaan surevaa ja viha auttaa tunnistamaan omat rajat ja puolustamaan niitä (Myllyviita 2016, 15, 88).

Taiteeseen pohjautuvien menetelmien käyttö lasten tunnetaitojen kehittämisessä

Monipuolinen taiteellinen ilmaisu kehittää lasten sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 42). Esimerkiksi musiikkikasvatus edistää kognitiivisia kykyjä ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Yhdessä soittaminen kehittää toisten kuuntelukykyä sekä auttaa sopeuttamaan oman soittonsa tai laulunsa muiden musisointiin. (Louhivuori 2009, 12–16.) Draama ja tarinallisuus antavat mahdollisuuden leikillisyyden, etäännyttämisen ja roolien kautta käsitellä turvallisesti vaikeita asioita, ja ne mahdollistavat myös eläytymisen toisen ihmisen tilanteeseen ja sitä kautta empatian lisääntymisen.

Meri Henttosen ja Jessica Nevalaisen opinnäytetyössä ”Kiusaamisen ehkäisy taiteellisen tunnekasvatuksen keinoin : opas varhaiskasvattajille” (2017) toteutettiin seitsemän ohjauskerran kokonaisuus, jonka aikana menetelmien toimivuutta kokeiltiin käytännössä. Kohderyhmä koostui kymmenestä kuusivuotiaasta lapsesta, jotka aloittivat uudessa esikouluryhmässä syksyllä 2016. Tuotoksena syntynyt Kiusaamisen ehkäisy – opas taiteellisen tunnekasvatuksen keinoista sisältää 18 erilaista taidelähtöistä menetelmää, joiden avulla kasvattaja voi harjoituttaa lasten tunnetaitoja ja näin ollen ennaltaehkäistä kiusaamista ja heikentää jo olemassa olevaa kiusaamista.

Oppaassa kuvatut toimintakerrat sisältävät taidelähtöisiä menetelmiä seuraavien tunteiden käsittelyyn: suru, mielihyvä, pelko, rohkeus, turvallisuus, kiukku, rakkaus, hämmästys, ujous, itsevarmuus, kateus, ihailu, tyytyväisyys, yksinäisyys ja ystävyys. Menetelminä käytetään taiteellisia ilmaisun muotoja, kuten musiikki, luova liikunta, kuvallinen ilmaisu, kädentaidot, draama, kirjallisuus ja rentoutukset. Menetelmien systemaattisella käytöllä voidaan tukea ryhmäytymistä ja vahvistaa lasten vuorovaikutustaitoja ja positiivista minäkuvaa.

Menetelmien toimivuuden arvioinnissa käytettiin toimeksiantajalta ja lapsilta kerättyä palautetta sekä opinnäytetyön tekijöiden tekemiä havaintoja ja reflektointia. Kerätyn palautteen perusteella oppaan menetelmien voi todeta olevan käyttökelpoisia ja sopivan hyvin tarkoitukseen, johon ne on suunniteltu.

Kasvattajien omat tunnetaidot kuntoon

Kasvattajan omilla tunnetaidoilla on suuri merkitys tunnekasvatuksessa ja kiusaamisen ehkäisyssä. Lapset oppivat mallista, joten laadukkaan tunnekasvatuksen toteuttaminen ei onnistu, jos kasvattajan omat tunnetaidot ovat puutteelliset. Asioilla on tapana siirtyä sukupolvelta toiselle ja myös monet aikuiset tarvitsevat aktiivista työtä kehittyäkseen tunnetaitojen saralla. Elämme aikaa, jolloin yritämme murtaa ylisukupolvisen kierteen heikoissa tunnetaidoissa.

Lähteet

Haapasalo, T. & Kirkkopelto, K. 2013. Molli. Hyvällä mielellä vai pahalla päällä – Tunteet taidoiksi. Helsinki: Lasten Keskus.

Henttonen, M. & Nevalainen, J. 2017. Kiusaamisen ehkäisy taiteellisen tunnekasvatuksen keinoin. Opas varhaiskasvattajille. Opinnäytetyö. [Viitattu: 3.2.2017]. Lahden ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701271728

Hurme, K. & Kyllönen, T. 2014. Turvassa! Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta ja varaudu vaaratilanteisiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Jalovaara, E. 2005. Tunnetaidot tiedon rinnalle kasvatuksessa. Pilot-kustannus Oy.

Kanninen, K. & Sigfrids A. 2012. Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. 2013. Tunteesta tunteeseen – Ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin. Tunnetaitojen oppimateriaali kasvatukseen ja erityiskasvatukseen ohjaajan opas harjoituskirjaan. [Viitattu: 23.1.2017]. Opetushallitus. Saatavissa: http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. 2011. Kiusaavatko pienetkin lapset? Helsinki: Folkhälsan ja MLL.

Lajunen, K., Andell, M. & Ylenius-Lehtonen, M. 2015. Tunne- ja turvataitoja lapsille. Tunne- ja turvataitokasvatuksen oppimateriaali. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Myllyviita, K. 2016. Tunne tunteesi. Helsinki: Duodecim.

Repo, L. 2015. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. Jyväskylä: PS-kustannus.

Tompuri, M. Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta. Jyväskylä: PS-kustannus.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. [Viitattu: 23.1.2017]. Opetushallitus. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Kirjoittajat

Julkaistu 3.4.2017