Pienet lapset ovat luontaisesti uteliaita, ja lähtevät innokkaina tutkimaan uusia asioita kyselemällä sekä tekemällä omia päätelmiä ja havaintoja olemassa olevien tietojensa pohjalta. Tutkivan oppimisen ja osallistavan pedagogiikan avulla pyritään kannustamaan ja osallistamaan lapsia tutustumaan erilaisiin ilmiöihin toiminnallisin keinoin. Lasten osallisuus on näkyvä osa laadukasta varhaiskasvatusta ja oppimista.

Kirjoittajat: Reetta Brandt, Minna Piirainen ja Helena Hatakka

Osallisuuden taustalla ovat lait ja sopimukset

Varhaiskasvatus on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kun aiemmin puhuttiin lapsilähtöisestä tai lapsikeskeisestä toiminnasta, tarkoitti se lähinnä lapsen osallisuutta leikkien ja puuhien valitsemiseen, sekä lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen (Turja 2017, 40). Tänä päivänä osallisuuden katsotaan olevan lasten aktiivista ja aloitteellista toimintaa erilaisten toimintojen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Osallisuuteen kannustavassa toimintaympäristössä lapset saavat olla tekemässä myös yhteisiä päätöksiä (Turja 2017,41-48).

Varhaiskasvatuslaki, lastenoikeuksien sopimus ja varhaiskasvatussuunnitelma painottavat lasten oikeutta olla mukana itseään koskevissa päätöksissä  ja tulla kokonaisvaltaisesti kuulluksi, nämä ovat osallisuuden kulmakiviä (Varhaiskasvatuslaki 1973/36, 2a§; YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, 11; Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24). Varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa lasten osallisuuden mahdollistamisen lapsen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen. Osallisuuden ensimmäinen perusedellytys on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, sekä lapsen oikeasti kuulluksi ja nähdyksi tuleminen (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen käytännössä

Lasten osallisuuden lisääminen ei varhaiskasvatuksen kentällä ole aivan yksiselitteistä, koska varsinaista virallista toimintaohjetta ei siihen ole, on vain varhaiskasvatussuunnitelman velvoite antaa lapsille mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Varhaiskasvatuksen yksiköissä pohditaan lasten osallisuuden lisäämistä ja sen toteutumista käytännössä. Vallalla on käsityksiä esimerkiksi siitä, että riittää kun lapsilta kysytään, mitä he haluavat tehdä, annetaan vapaus tehdä ja kutsutaan tätä osallisuuden lisäämiseksi. Tämä voi kuitenkin olla kapeakatseista, koska osallisuuden nähdään olevan myös syvästi yhteisöllinen ilmiö, jossa kaikkien osapuolten näkemykset tulisi ottaa huomioon ja löytää kaikille yhteisesti sopivia ratkaisuja (Turja2017, 45; Kataja 2014, 66-67).

Haastetta osallisuuden lisäämiselle aiheuttaa osallisuuden sopeuttaminen ikätason mukaan.  Esikoululaiset ovat aivan eri asemassa kuin puhumaan vasta opettelevat lapset, tai lapset, jotka eivät esimerkiksi ymmärrä kieltä. (Turja & Vuorisalo 2017, 48-50).

Pienempien lasten kohdalla osallisuuden toteutuminen on enemmän arkipainotteista. Se, että lapsi huomioidaan päiväkotiin tullessaan ja ollaan kiinnostuneita kuuntelemaan lasta, sekä huomioimaan häntä, antaa lapselle tunteen siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Arjen osallisuutta pienemmillä lapsilla ovat myös ruokailu-, pukemis-, ulkoilu-, ja nukkumistilanteet. Lapsi on osa varhaiskasvatuksen yhteisöä ja kasvaa vähitellen oppimaan, mistä kaikesta hän voi olla osallinen. (Kettukangas& Härkönen 2014, 104-111.)

Aktiivisella lasten havainnoinnilla pystytään huomioimaan lasten mielenkiinnon kohteita ja tuomaan niitä osaksi lasten arkea. Havaintojen pohjalta tehtyjen huomioiden perusteella pystytään muokkaamaan toimintojen sisältöä ja oppimisympäristöjä lasten kiinnostusta vastaaviksi (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 37; Koivunen & Lehtinen 2015, 97-100).

 Osallisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksen arjessa

Opinnäytetyönä syntynyt muunneltava toimintamalli osallisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa tuo yhden esimerkin siihen, miten lasten osallisuutta voidaan lähteä lisäämään. Toimintamallissa hyödynnettiin tutkivan oppimisen sekä toiminnallisuuden ja osallisuuden teorioita ja sitä testattiin ennen sen lopullista muotoa. (Brandt & Piirainen 2018.) Tutkiva oppiminen tukee oppimisen toiminnallisuutta, sillä se perustuu ajatukseen, jossa lapset ovat uuden tiedon etsimisen ja tutkimisen keskiössä. Aihetta lähestytään kysellen, ihmetellen, ja selityksiä luoden. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita uusista asioista ja tutkivat maailmaa omien havaintojen sekä kysymysten kautta. Ihanteellista olisikin, että aikuiset innostuisivat tutkimaan kiinnostusten kohteita lasten kanssa. Tutkittavaa tietoa voidaan lähteä etsimään kirjoista, mutta mahdollisimman monipuolisen tiedon keräämisen kannalta olisi aiheeseen tutustuttava laajemmin, esimerkiksi tekemällä aihepiirin mukaisia kokeiluja sekä retkiä ja kirjaamalla niistä huomioita. (Lipponen 2017, 30-31, 34.)

Toimintamalli koostuu kuudesta vaiheesta; idea, innostuminen, kokoontuminen, yhdessä tekeminen, tuotos, sekä arviointi (Brandt & Piirainen 2018). Toimintamallin vaiheet eivät aina mene samassa järjestyksessä ja toisinaan vaiheet saattavat mennä limittäin, esimerkiksi innostuminen ja kokoontuminen saattavat tapahtua samanaikaisesti.  Tiedon yhdessä etsiminen, sisällön yhdessä tekeminen on lasten osallisuuden kannalta tärkeämpää kuin lopputuloksena syntynyt tuotos (Lipponen 2017, 29-36.)

Idea aiheesta johon halutaan perehtyä voi tulla lapsilta tai aikuisilta. Mitä useampi aiheesta innostuu, sen helpompi sitä on ryhmässä lähteä työstämään eteenpäin. Innostuksen lisääjänä voidaan käyttää lasten kokousta, jossa aikuisella on mahdollisuus innostaa kaikki mukaan aihepiiriä tutkimaan. Tutkittavan asian mahdollinen mukaan tuominen kokoukseen voi myös olla hyvä keskustelun herättäjä.

Yhdessä tekemisen vaiheessa aiheeseen perehdytään mahdollisimman hyvin, tietoa kerätään laajasti ja hyödynnetään monipuolisesti toiminnallisia sekä luovia menetelmiä. Tuotos voi olla suuri tapahtuma tai pieni taidenäyttely, riippuen tutkittavasta aiheesta. Pääasiassa ei kuitenkaan ole tuotos, vaan uuden oppiminen eri vaiheiden aikana. Tärkeään osaan nouseekin viimeisen vaiheen arviointi, jonka avulla saadaan näkyviksi osallistujien onnistumiset sekä kehittymisen kohteet. Arviointia suunniteltaessa ja tehdessä on tärkeää huomioida osallistujien ikätaso.

Kuva 1. Osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen (Brandt & Piirainen 2018).

Lopuksi

Toimintamallia soveltamalla voidaan antaa lapsille mahdollisuus vaikuttaa arkensa sisältöihin sekä päästä oppimaan uutta itse tutkien ja toimien. Ryhmässä ponnistelu yhteisen tavoitteen eteen luo yhteishenkeä, sekä lisää vuorovaikutustaitoja osallistujien kesken. Toimintamallin ja pedagogisen toiminnan arvioinnilla on keskeinen rooli lasten oppimisen edellytysten parantamisessa, sekä varhaiskasvatuksen ja eri toimintojen kehittämisessä (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 60). Osallisuuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että jokaisella toimintaan osallistuneella on mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä, sekä mitä on toiminnassa oppinut.

Lähteet

Brandt, R. & Piirainen, M. 2018. VILINÄN MARKKINAT- Muunneltava ja osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatuksessa. AMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111417154

Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kataja, E. 2014. Yhteinen osallisuus varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 56-79.

Kettukangas, T. & Härkönen, U. 2014. Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Koivunen, P-L. & Lehtinen, T. 2015. Kasvu kiikarissa. Havainnoinnin käsikirja varhaiskasvattajille. Juva: Bookwell Oy.

Lipponen, L. 2017. Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print-Suomen Yliopistopaino Oy.

Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P.(toim.) 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino.

Varhaiskasvatuslaki 19.1.1973/36. Finlex. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

YK:n yleissopimus lastenoikeuksista. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Kirjoittajat

Reetta Brandt ja Minna Piirainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/p%C3%A4iv%C3%A4koti-lastentarha-klovni-2204239/ (CC0)

Julkaistu 7.11.2018

Viittausohje

Brandt, R.,  Piirainen M. & Hatakka, H. 2018. Lasten osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/07/lasten-osallisuutta-lisaava-toimintamalli-varhaiskasvatukseen/