Tässä artikkelissa tarkastellaan liikuntakäyttäytymisen lisääntymiseen ja muutoksiin yhteydessä olevia yksilö- ja ympäristötekijöitä. Asioita tarkastellaan sekä aikaisempien tutkimusten että Työkyky- ja tuottavuusvalmennus (TTV) -projektissa saatujen kokemusten kautta. Artikkelissa esitettyjä näkökulmia voidaan käyttää yksilön ja työyhteisön liikuntakäyttäytymisen tukemiseen liittyvissä hankkeissa ja niiden suunnittelussa.

Kirjoittajat: Marja Leena Kukkurainen ja Ilkka Väänänen

Johdanto

Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) hyvinvointi ja uudistava kasvu –painoala on toteuttanut vuosina 2016 – 2018 yhteistyössä Koulutuskeskus Salpaus -kuntayhtymän ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa ESR -rahoituksella Työkyky- ja tuottavuusvalmennus (TTV) hankkeen (Väänänen & Harmokivi-Saloranta 2017; Väänänen ym. 2018). Hankkeen tavoitteena oli edistää tuottavuutta ja työhyvinvointia metallialalla. Yksilötasolla tavoitteena oli työntekijöiden terveyden, fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen.

Tuottavuuden ja työkyvyn lisäämisessä on monia mahdollisuuksia, joista liikunta-aktiivisuuden lisääminen ja fyysisen toimintakyvyn edistäminen ovat vain yksi osa-alue. Fyysinen aktiivisuus on kuitenkin tärkeä työkyvyn rakennusaine ja sillä on myönteisiä vaikutuksia työkykyyn (Arvidson ym. 2013, Rutanen 2017), esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon (Sjögren 2006). Lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan yhteyttä moniin terveysmuuttujiin (Sjögren 2006).

Viime aikoina tieteellisen mielenkiinnon kohteena on ollut mm. liikkumattomuuden tai istumisen vähentämisen terveysvaikutukset, joita on saatu aikaan jo pienilläkin muutoksilla, kuten yhden tunnin istumisen vaihtamisella seisomiseksi työpäivän aikana (Danquah ym. 2018). Myös liikunta-aktiivisuuden lisäämisen mahdollisuudet työpaikalla ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Yksiselitteistä vastausta siihen, onko työpaikalla vai vapaa-ajalla toteutetulla liikunnalla suurempi vaikutus työkykyyn ei ole olemassa. Vapaa-ajalla tapahtuvan liikunnan on todettu lisäävän työkykyä metallialalla (Tuomi ym. 2004), mutta toisaalta Jakobsen ym. (2015) mukaan työpaikalla tapahtuvan harjoittelun vaikutukset ovat tehokkaampia kuin kotiharjoittelulla saavutetut vaikutukset terveydenhoitoalalla työskentelevillä. Työntekijät, joilla on mahdollisuus harjoittaa liikuntaa työssä ovat tuottavampia ja tehokkaampia kuin ne, jotka eivät pysty harjoittamaan sitä työssään (BBC 2019).

Fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen vaikutuksia tulee tarkastella yksilötasolla kokonaisuutena sekä työ– että vapaa-ajalla eikä kiinnittää huomiota vain istumiseen tai työn rasittavuuteen (Straker ym. 2018). Fyysisen aktiivisuuden ”kokonaisannos” muodostuu fyysisen kuormituksen tiheyden, keston, tehon ja muodon perusteella (Bouchard & Shephard 1994, 77).

Liikunnan ymmärtämistä yksilön arjessa kokonaisvaltaisesti sekä työn että vapaa-ajan näkökulmasta (Straker ym. 2018) tukee myös Hallman ym. (2017) tutkimustulokset. He havaitsivat vapaa-ajan liikunnalla olevan hyödyllisiä vaikutuksia yön aikaiseen tilanteeseen. Sen sijaan, jos liikunta oli runsasta sekä työssä että vapaa-ajalla, eivät tulokset olleet yhtä rohkaisevia. Straker ym. (2018) tuo esiin tuloksiin liittyviä varauksia, sillä tutkimuksessa oli mukana yleisiä aktiviteetteja, kuten dynaamista liikuntaa (kävely, juoksu ja pyöräily) eikä siinä esimerkiksi tutkittu muita oletettavasti tärkeitä sydänverenkiertoon liittyviä tekijöitä liikuntakäyttäytymisessä, kuten istuminen ja seisominen, vaan ne jätettiin huomioimatta.

Tässä artikkelissa hahmotetaan tekijöitä, jotka voivat selittää liikunta-aktiivisuuteen ja sen lisäämiseen vaikuttavia yksilö- sekä ympäristötekijöitä. Lisäksi tuodaan esiin, millaisilla interventioilla on voitu osoittaa olevan myönteisiä vaikutuksia. Artikkelissa tarkastellaan seuraavia kolmea kysymystä sekä yleisellä tasolla että erityisesti kone- ja metalliteollisuudessa:

• Millaisia yksilölähtöisiä tekijöitä liittyy terveyskäyttäytymistä ja työkykyä tukevaan liikunta-aktiivisuuteen?
• Millaiset työhön ja työympäristöön liittyvät tekijät tukevat tai ehkäisevät liikunta-aktiivisuutta?
• Millaisia työkyvyn ja liikunta-aktiivisuuden muutoksia havaittiin TTV-hankkeessa?

Liikunta-aktiivisuuteen tai muihin terveysmuuttujiin liittyvät interventiot, joiden oletetaan olevan yhteydessä työkykyyn, tapahtuvat aina yksilön valmiuksien ja mahdollisuuksien ehdoilla. Interventioiden mahdollisuudet tuottaa tuloksia ovat yksilötekijöiden lisäksi aina riippuvaisia siitä kontekstista, jossa yksilö kulloinkin toimii joko työssä tai vapaa-ajalla.

Liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevat tekijät

Yksilölähtöiset tekijät

Liikuntakäyttäytymistä yksilötasolla selittävät geneettiset ja fysiologiset tekijät, sekä erilaiset kokemukselliset ja motivaatioon liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat esimerkiksi erilaisten interventioiden onnistumiseen (Bryan ym. 2011). Myös demografisten tekijöiden, kuten sukupuolen ja iän on todettu olevan yhteydessä yksilötason liikuntakäyttäytymiseen esimerkiksi miesten ollessa aktiivisempia kuin naiset (Kern ym. 2010, Smith ym. 2016). Myös työpaikkaan ja tehtävään liittyvät tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen (Smith ym. 2016). Heidän katsauksensa mukaan kokoaikainen työsuhde on positiivisesti ja toisaalta ruumiillisen työn tekeminen negatiivisesti yhteydessä työpaikalla liikkumiskäyttäytymiseen.

Persoonallisuuden piirteiden yhteys liikunta-aktiivisuuteen

Persoonallisuuden piirteet ovat kohtuullisen pysyviä ominaisuuksia ja taipumuksia. Fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa selittävien tekijöiden osalta on tärkeä tietää, miten pysyviä ihmisen persoonallisuuteen ja taipumuksiin liittyvät piirteet ovat, ja jos ne selittävät muutosta, voidaanko niihin vaikuttaa. Tietyt pysyvänä pidettävät persoonallisuuden piirteet, kuten ekstraversio, tunnollisuus ja avoimuus, sekä vähäisempi neuroottisuus, ovat yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen (Sutin ym. 2016, Wilson & Dishman 2015). Myös Allen ja Laborde (2014) tuovat esiin katsauksessaan, että persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä vapaa-ajan vähäiseen liikkumisen määrään, sekä iän myötä voimaan ja liikkuvuuteen että epäterveeseen riippuvuuteen harjoittelusta.

Terveellisten elämäntapojen ja liikunta-aktiivisuuden kehittymisestä pitkällä aikavälillä on raportoitu Kern ym. (2010) tutkimuksessa. Tutkimuksessa korostetaan, että on tärkeä ottaa huomioon liikunta-aktiivisuuden tarkastelussa myös yksilön persoonallisuus pitkällä aikavälillä eikä keskittyä vain tämän hetken motivaatioon. Tutkimuksessa voitiin löytää kehityksessä tekijöitä, jotka ennustavat sitä, miten joillekin kehittyy terve elämäntyyli. Heidän mukaansa lapsuuden energisyys ja sosiaalisuus sekä aikuisuuden ekstraversio ja neuroottisuus ennustavat tyypillistä aktiivisuutta.

Terveyskäyttäytymistä selittävät teoriat ja mallit

Pystyvyyskäsityksen tai minäpystyvyyden (self efficacy) on osoitettu ennustavan tai selittävän fyysistä aktiivisuutta (Tavares ym. 2009, Young ym. 2014). Pystyvyyskäsityksen lisäksi itsekontrolli (self-control) ja itsesäätely (self-regulation) on tuotu esiin liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä. Itsesäätely on tietoisen käyttäytymisen kokonaisuus, johon kuuluu ajatusten, käyttäytymisen ja tunteiden ohjaaminen tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätely -prosessiin kuuluu myös tavoitteiden asettaminen ja sellaisen käyttäytymisen tunnistaminen, joka on ristiriidassa tavoitteen saavuttamisen kanssa. Näin ihminen pystyy vaikuttamaan itsesäätely -systeemin kokonaisuudessa. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart 2018) Itsekontrolliin sen sijaan kuuluu kaikki, mitä ihminen tekee ohjatakseen käyttäytymistään kohti toivottua tilaa (Gillebaart 2018). Itsesäätelyn kokonaisuuteen kuuluu standardin tai tavoitetason asettaminen, nykytilan ja tavoitteen välisen eron tarkkailu ja toiminta tavoitteen suuntaisesti (Carver & Scheier 1982, Gillebaart 2018 mukaan). Itsesäätelyprosessin eri vaiheissa on motivaatiolla merkittävä rooli. Voimavarojen ja ponnistelujen käyttöön vaikuttaa asian palkitsevuus, tärkeys, sitoutuminen ja eri vaihtoehdot ja toisaalta satsausten seurauksena arviointitulokset siitä, mitä ponnisteluja tarvittiin, millaista edistymistä ja/tai väsymistä oli seurauksena. (Molden ym. 2018.)

Itsekontrollia on määritelty mm. itsehillintänä, mikä on kuin lihas, joka väsyy, eikä väsyttyään jaksa seuraavissa tilanteissa toimia. Itsekontrolli on myös määritelty piirteenä, taipumuksena tai ominaisuutena. Viime aikoina korostettu nk. vaivatonta itsekontrollia, jossa näkökulma ei ole enää energiaa vaativissa ponnisteluissa erilaisten kiusausten hillitsemiseksi. Vaivaton itsekontrolli on automaattista, jolla on merkittävämpi rooli onnistuneessa käyttäytymisessä kuin tietoisessa ja ponnisteluja vaativassa käyttäytymisen hillinnässä tai itsekontrollissa. (Gillebaart 2018, Gillebaart & Adriaanse 2018, Gillebaart & de Ridder 2015)

Gillebaartin (2018) mukaan itsekontrolli on yhteydessä mm. terveyteen ja hyvinvointiin, onnellisuuteen, opiskelumenestykseen ja parempiin ihmissuhteisiin. Ihmiset, joilla on vahva itsekontrolli tekevät haluttuja valintojaan automaattisesti ja ponnistelematta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että itsekontrolli -piirre on yhteydessä kykyyn automatisoida käyttäytymistä ja siten saada aikaan nk. vaivatonta itsekontrollia kehittyvien tapojen kautta, minkä vuoksi interventioiden aikana tehdyt toistot ovat merkittäviä muutoksen pysyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart & Adriaanse 2017, Gillebaart & de Ridder 2015.)

Itsekontrollia piirteenä tai taipumuksena voidaan arvioida Likert -asteikollisen mittarin avulla (Tangney ym. 2004) avulla, joko käyttämällä laajaa (36 kysymystä) tai myös luotettavaksi todettua suppeaa (13 kysymystä) versiota. Arviointiin sisältyy esimerkiksi tapoihin, kieltäytymiseen, itsekuriin, asioiden loppuun saattamiseen, tavoitteelliseen toimintaan ja toiminnan perusteluna olevien vaihtoehtojen puntarointiin liittyviä osa-alueita.

Työhön ja ympäristöön liittyvät liikuntaa vahvistavat tekijät

Yksilötekijöiden lisäksi liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa työympäristön monet mahdollistavat ja estävät tekijät. Watanabe ym. (2018) ovat arvioineet, miten itsesäätely, työpaikan ympäristötekijät ja fyysisen aktiivisuus ovat yhteydessä keskenään. Arvioinnissaan he käyttivät Dejoyn ym. (2008) luomaa arviointia ympäristötekijöistä, joiden avulla voidaan arvioida työympäristön liikunta-aktiivisuuden edistämiseen liittyviä tekijöitä:

• Tiedonjako fyysisestä aktiivisuudesta
• Kävelyteiden ja reittien esiintuonti
• Rohkaisu portaiden käyttämiseen liikkumisessa
• Ilmaiset polkupyörät rakennusten ja alueiden välillä liikkumiseen
• Ilmaiset askelmittarit
• Yrityksen sisäinen kuntosali
• Liikuntaryhmät
• Taloudellinen tuki kuntasaliin tai liikuntaryhmiin
• Aikaa liikunta-aktiviteetteihin työaikana
• Työpisteessä olevat harjoitusvälineet
• Liikuntaan tarkoitetut alueet
• Urheilujoukkueiden tuki ja järjestetyt fyysiset aktiviteetit
• Lehden julkaiseminen tai kolumni liikunta-aktiiviteetteihin liittyen
• Ilmoitustaulut fyysisistä aktiviteeteista ilmoittamista varten
• Fyysistä aktiivisuutta tukevat toimintalinjaukset

Watanabe ym. (2018) on julkaissut viiden kuukauden seurantatutkimuksen, jossa on tutkittu työpaikan ympäristön, itsesäätelyn ja fyysisen liikunnan välistä yhteyttä ja todennut, että ympäristöllä ja itsesäätelyllä on vaikutusta liikuntaan. Työpaikan kuntosali ja fyysiseen liikuntaan liittyvät mahdollisuudet sekä kirjoitetut toimintalinjaukset olivat positiivisesti yhteydessä työssä liikkumiseen. Fyysiseen liikuntaan liittyvä itsesäätely oli yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen, mutta ei kuitenkaan työssä eikä työmatkoilla tapahtuvaan liikkumiseen. (Watanabe ym. 2018.)

Työn tekemiseen liittyy myös monia työhön itseensä, kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin ja käytäntöihin liittyviä tekijöitä, joilla on yhteys liikuntakäyttäytymiseen. Esimerkiksi laajassa (14 Euroopan maata, noin 170 naista ja miestä) seurantatutkimuksessa (Fransson ym. 2012) on osoitettu, että korkeat työn vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet kontrolloida työtä vähensivät liikkumisaktiivisuutta vapaa-ajalla. Pitkäaikaisseurannassa todettiin myös, että liikunta-aktiivisten työntekijöiden liikkuminen väheni seuranta-aikana, mikäli työn kuormitustekijät olivat korkeat.

Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttamisen mahdollisuudet ja interventiot

Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaminen yksilötasolla

Kaikkein tärkein vaihe ja perusta interventiolle itsesäätelyprosessissa on seurantavaihe, jossa on erilaisia työkaluja, kuten havainnointi, seuranta ja/tai oman käyttäytymisen dokumentointi. Eri vaiheiden sisältöjä ja käytettyjä menetelmiä on kuvattu tarkemmin Tougas ym. (2015) tutkimuksessa. Käyttäytymiseen liittyvien interventioiden perustaksi tulee tarkkailla nykyisen käyttäytymisen ja toivotun tilan välistä eroa. Tarkkailuun voi käyttää havainnointia ja oman käyttäytymisen seurantaa ja dokumentointia. (Tougas ym. 2015.)

Inzlicht ym. (2014) mukaan itsekontrollia voidaan parantaa eri vaiheissa seuraavasti:

• Tavoitteiden määrittelyvaihe
  • aseta konkreettisia, mitattavia, omien arvojen mukaisia ja itselle merkityksellisiä tavoitteita
• Seuranta- ja tarkkailuvaihe
  • kiinnitä huomiota käyttäytymisen ja tavoitteiden välillä oleviin ristiriitoihin
  • kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa on alttius erilaisiin houkutuksiin toimia tavoitteiden vastaisesti
• Tavoitteiden mukaisen käyttäytymisen toteuttaminen
  • tunnista väsymys
  • tunnista motivaatiomuutokset
  • suunnittele ennalta, miten toimia tavoitteiden mukaisesti – milloin, missä ja miten

Terveyskäyttäytymiseen ja työkykyyn liittyvät interventiot ja niiden vaikutus

Intervention arviointia auttaa, mikäli jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, millaisin keinoin on mahdollista saavuttaa haluttuja tuloksia ja miten pitkäkestoinen interventio tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätelyn kannalta on oleellista arvioida lähtötilanne myös yksilötasolla, jotta muutostarve ja tavoite voidaan määritellä.

Fyysisen aktiivisuuden arviointia on pidetty hyödyllisenä ennustavana tekijänä (Arvidson ym. 2013). Mikäli halutaan saada itsekontrolliin liittyvä käyttäytyminen automaattiseksi (ks. de Ridder ym. 2012) tarvitaan myös pidempikestoisia interventioita.

Työterveyslaitoksen julkaiseman kirjallisuuskatsauksen (Laitinen ym. 2018) mukaan laadukkaita tutkimuksia työpaikoilla tapahtuvan terveyden edistämiseksi on vähän ja niistä vain osa on ollut vaikuttavia työkyvyn osalta. Lisäksi käytetyt mittarit ovat olleet vaihtelevia, eikä niitä osassa tutkimuksista ole lainkaan käytetty. Laitisen ym. (2018) katsauksen mukaan alustavissa tutkimustuloksissa on erilaisin harjoittein osoitettu myönteisiä tuloksia raskaassa työssä työkyvyn ja työsuoritteiden paranemisen, sairauspoissaolojen vähenemisen ja työkyvyttömyyden riskin vähenemisen osalta.

Työkyky ja liikunta-aktiivisuus TTV-hankkeessa

TTV-hankkeessa oli tavoitteena työntekijöiden terveyden, fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen yksilötasolla sekä itsensä johtamisen taitojen vahvistuminen. Yhteisötasolla tavoitteena oli työkykyä tukevien käytäntöjen ja toimintatapojen vahvistaminen. Organisaatiotasolla oli tavoitteena ymmärtää tietojen ja taitojen merkitys työkykyjohtamisessa ja rakentaa yhteistä tietoisuutta organisaation tavoitteista ja käytännöistä henkilöstön työkyvyn tukemisessa.

Hankkeessa huomioitiin miesvaltaisen (87,8 % miehiä) kone- ja metallituoteteollisuuden ikärakenne (keski-ikä 42,2 v) ja siihen liittyvät terveyden ja työkyvyn haasteet (matala fyysinen kunto, korkea työn fyysinen kuormittavuus, epäterveelliset elintavat). Hankkeen taustaviitekehyksenä oli Ilmarisen työkykytalomalli (Lundell ym. 2011). Keskeiset menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa olivat työkyvyn yksilötason arvioinnit ja niihin liittyvät yksilö- ja ryhmäpalauteet sekä työkyvyn osallistavat ryhmävalmennussessiot.

Valmennus toteutettiin ryhmätapaamisina, jolloin käsitys myös yhteisön yhdessä muodostetusta näkemyksestä tuli jaettua. Lisäksi hankkeessa tehtiin yrityskohtaiset työpistekartoitukset. Valmennuksen yhteydessä arvioitiin myös omaa liikunta-aktiivisuutta tukevia ympäristötekijöitä. Lisäksi tunnistettiin työssä olevia mahdollisuuksia sekä esteitä luovia tekijöitä. Arviointituloksia hyödynnettiin työhön ja työympäristöön liittyvien muutostarpeiden ja toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ympäristössä tehtävien muutosten kautta nähtiin mahdollisena saavuttaa myös yksilötason tavoitteita ja siten parantaa hankkeen vaikuttavuutta.  

Valmennustapaamiset toteutettiin alkuvaiheessa noin 4 viikon välein ja myöhemmin kahden viikon välein. Viimeisen mikroyrityksen kanssa valmennukset pidettiin viikoittain, minkä ansiosta interventio oli huomattavasti intensiivisempi kuin harvakseltaan toteutettuna. Työkykyosion ajallinen kesto oli kaikkien valmennukseen osallistuneiden yritysten kanssa tunnin pituinen. Valmennukseen osallistuneiden kohdalla saatiin vajaalla puolella myönteisiä muutoksia terveyteen ja työkykyyn yhteydessä olevissa muuttujissa. Liikuntakäyttäytymisen myönteiset muutokset olivat pienempiä. Yrityksissä käynnistyi myös sisäisiä liikkumista tukevaan toimintaan liittyviä kehittämisprosesseja, kuten kuntosalin kunnostushanke ja erilaisten liikuntalajien kokeilu. Parhaimmat vaikutukset saavutettiin hankkeen loppuvaiheen yrityksissä valmennusmallin kehittyessä kokeilupilottien myötä.

Liikunta-aktiivisuuteen liittyvien yhteisöllisten hankkeiden, kuten TTV, yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon sekä yksilö- että ympäristötekijät itsekontrolliin liittyvän käyttäytymisen saamiseksi automaattiseksi (ks. de Ridder ym. 2012) ja tällöin intervention keston tulisi olla riittävän pitkä. Yli kaksivuotisen TTV-hankkeen edetessä lisäsimme yrityskohtaisen valmennusintervention kestoa pilotti pilotilta päätyen viimeistä edeltävän yrityksen kanssa noin puolen vuoden pituiseen toimintamalliin. Työhyvinvointiin liittyvissä yhteisöllisissä kehittämishankkeissa ei ole mahdollisuutta eikä yleensä riittävää asiantuntemusta arvioida ja ottaa huomioon personallisuustekijöitä, mutta tietoisuus niiden mahdollisista vaikutuksista auttoi ymmärtämään ja saattoi selittää myös TTV-hankkeessa fyysisten muuttujien osalta saatuja tuloksia ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Yksilön itsesäätelymekanismin kannalta tulee kuitenkin olla tavoitteena luoda interventio itsesäätelyä tukevaksi ja sitä ohjaavaksi esimerkiksi seuraavilla TTV-hankkeessa käytetyillä keinoilla:

• liikunta-aktiivisuuden arvioinnilla
  • tavoitetason asettamisella konkreettiseksi, mitattavaksi, omien arvojen mukaiseksi ja itselle merkitykselliseksi
  • seurannalla sekä tavoitteiden ja käyttäytymisen välisen ristiriidan tunnistamiskeinoilla
  • toivotun käyttäytymisen suunnittelulla: milloin, missä ja miten toivottu käyttäytyminen toteutuu

Aikaisemmin Inzlicht ym. (2014) mukaan kuvattujen itsesäätelyä ja itsekontrollia tukevien keinojen, kuten tietoinen läsnäolo ja haasteellisten tilanteiden ennakointi, tulisi rakentaa jo projektisuunnitelmaan. Myös toistot tavan ja vaivattoman kontrollin aikaan saamiseksi ovat tärkeitä pitkäaikaisvaikutusten saavuttamiseksi, joten intervention intensiteetti ja kesto muutosprosessissa tulee olla riittävä, jotta toistojen kautta uusi käyttäytyminen muodostuu tavaksi.

Lähteet

Allen, M. & Laborde, S. 2014. The Role of Personality in Sport and Physical Activity. Current Directions in Psychological Science 23(6), 460. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177%2F0963721414550705

Arvidson, E., Börjesson, M., Ahlborg Jr, G., Lindegård, A. & Jonsdottir, I. H. 2013. The level of leisure time physical activity is associated with work ability-a cross sectional and prospective study of health care workers. BMC Public Health, Vol 13(1), 1-6.

BBC. 2019. Work gyms ”lift mood and stress”. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7785219.stm

Bouchard, C. & Shephard, R. J. 1994. Physical activity, fitness and health: The model and key concepts. Teoksessa: Physical activity, fitness and health. (toim.) Bouchard, C., Shephard, R.J. & Stephens, T. International Proceedings and Consensus Statement. Human Kinetics, Champaign, Illinois. 77-78.

Bryan A. D., Nilsson, R., Tompkins, S. A., Magnan, R. E., Marcus, B. H. & Hutchinson, K. E. 2011. The Big Picture of Individual differences in Physical Activity Behavior Change: A Transdisciplinary Approach. Psychol Sport Exerc. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1016/j.psychsport.2010.05.002

Danquah, I. H., Pedersen, E. S. L., Petersen, C.B., Aadahl, M., Holtermann, A., Tolstrup, J. S. 2018. Estimated impact of replacing sitting with standing at work on indicators of body composition: Cross-sectional and longitudinal findings using isotemporal substitution analysis on data from the Take a Stand! study. PLoS ONE 13(6): e0198000. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0198000

Dejoy, D. M., Wilson, M. G., Goetzel, R. Z., Ozminkowski, R. J., Wang, S., Baker, K. M., Bowen, H. M. & Tully, K. J. 2008. Development of the Environmental Assessment Tool (EAT) to measure organizational physical and social support for worksite obesity prevention programs. Journal of occupational and environmental medicine. 50(2), 126-37.

Fransson, E. I., Heikkilä, K., Nyberg, S. T., Zins, M., Westerlund, H., Westerholm, P., Väänänen, A., Virtanen, M., Vahtera, J., Theorell, T., Suominen, S., Singh-Manoux, A, Siegrist, J., Sabia, S., Rugulies, R., Pentti, J., Oksanen, T., Nordin, M., Nielsen, M. L., Marmot, M. G., Magnusson Hanson, L.L., Madsen, I.E., Lunau, T., Leineweber, C., Kumari, M., Kouvonen, A., Koskinen, A., Koskenvuo, M., Knutsson, A., Kittel, F., Jöckel, K. H., Joensuu, M., Houtman, I. L., Hooftman, W.E., Goldberg, M., Geuskens, G.A., Ferrie, J. E., Erbel, R., Dragano, N., De Bacquer, D., Clays, E., Casini, A., Burr, H., Borritz, M., Bonenfant, S., Bjorner, J. B., Alfredsson, L., Hamer, M., Batty, G. D. &, Kivimäki M. 2012. Job Strain as a Risk Factor for Leisure-Time Physical Inactivity: An Individual-Participant Meta-Analysis of Up to 170,000 Men and Women. American Journal of Epidemiology. 176(12), 1078-1089.

Gillebaart, M. 2018. The Operational’ Definition of Self-Control. Frontiers in Psychology, 9, 1231. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://www.frontiersin.org/article/10.3389/fpsyg.2018.01231

Gillebaart, M., & Adriaanse, M. A. 2017. Self-control Predicts Exercise Behavior by Force of Habit, a Conceptual Replication of Adriaanse et al. 2014. Frontiers in psychology, 8, 190. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.3389/fpsyg.2017.00190

Gillebaart, M. & de Ridder D. 2015. Effortless Self‐Control: A Novel Perspective on Response Conflict Strategies in Trait Self‐Control, Social and Personality Psychology Compass. 9, 88–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/spc3.12160

Hallman, D. M., Jørgensen, M. B., Holtermann, A. 2017. On the health paradox of occupational and leisure-time physical activity using objective measurements: Effects on autonomic imbalance. PLoS ONE 12(5): e0177042. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0177042

Inzlicht, M., Legault, L., & Teper, R. 2014. Exploring the Mechanisms of Self-Control Improvement. Current Directions in Psychological Science. 23(4), 302-307. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0963721414534256

Jakobsen, M. D., Sundstrup, E., Brandt, M., Jay, K., Aagaard, P., & Andersen, L. L. 2015. Physical exercise at the workplace prevents deterioration of work ability among healthcare workers: cluster randomized controlled trial. BMC public health. 15, 1174. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1186/s12889-015-2448-0

Kern, M.L., Reynolds, C. S. & Firedman, H. S. 2010. Predictors of Physical Activity Patterns Across Adulthood: A Growth Curve Analysis. Personality and Social Psychology Bulletin 36(8), 1058.1072. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0146167210374834

Laitinen, J., Turpeinen, M., Korkiakangas, E., Kaksonen, T., Oksanen, T., Salmi, A., Lusa, S., Ahola, S. & Promo@Work-konsortio. 2018. Mars matkalle! – Terveyttä työpaikoille. Työterveyslaitos. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/11/Terveyden-edist%C3%A4misen-suositukset-ty%C3%B6paikoille_sivuttain_TULOSTUS.pdf

Lundell, S., Tuominen, E., Hussi, T., Klemola, S., Lehto, E., Mäkinen, E., Oldenbourg, R., Saarelma-Thiel, T. & Ilmarinen, J. 2011. Ikävoimaa työhön. Helsinki: Työterveyslaitos.

Molden, D. C., Hui, M.H. & Scholer A. A. 2018. What limits self-control? Teoksessa de Ridder, D., Adriaanse, M. & Fujita K. (toim.) The Routledge International Handbook of Self-Control in Health and Well-Being. Routledge. Taylor & Francis Group, 129-142.

de Ridder, D. T. D., Lensvelt-Mulders, G., Finkenauer, C., Stock F. M. & Baumeister, R. F. 2012. Taking Stock of Self-Control: A Meta-Analysis of How Trait Self-Control Relates to a Wide Range of Behaviors. Personality and Social Psychology Review. 16(1), 76–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1177/1088868311418749

Rutanen, R. 2017. Physical Exercise, Work Ability and Quality of Life in Middle-aged Women Short- and long-term effects of a randomized controlled intervention. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1782. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0441-6

Sjögren, T. 2006. Effectiveness of a workplace physical exercise intervention on the functioning, work ability, and subjective well-being of office workers: a cluster randomised controlled cross-over trial with a one-year follow-up. University of Jyväskylä. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2659-1

Smith, L., McCourt, Sawyer, A. ym. 2016. A review of occupational physical activity and sedentary behaviour correlates. Occupational Medicine. 66(3), 185–92. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:  https://doi.org/10.1093/occmed/kqv164

Straker, L., Mathiassen, S. E. & Holtermann, A. 2018. The ‘Goldilocks Principle’: designing physical activity at work to be ‘just right’ for promoting health. British Journal of Sports Medicine. 52 (13), 818-819.

Sutin, A. R., Stephan, Y., Luchetti, M., Artese, A., Oshio, A. & Teracciano, A.  2016. The Five-Factor Model of Personality and Physical Inactivity: A Meta-Analysis of 16 Samples. Journal of Research in Personality. 63, 22–28. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1016/j.jrp.2016.05.00

Tangney, J. P., Baumeister, R. F. & Boone, A. L. 2004. High self-control predicts good adjustment, less pathology, better grades, and interpersonal success. Journal of Personality. 72, 271-322. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/j.0022-3506.2004.00263.x

Tavares, L. S., Plotnikoff, R. C. & Loucaides, C. 2009. Social-cognitive theories for predicting physical activity behaviours of employed women with and without young children.  Psychology, Health & Medicine.14(2), 129-142. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13548500802270356

Tougas, M. E., Hayden, J. A., McGrath, P. J., Huguet, A., & Rozario, S. 2015. A Systematic Review Exploring the Social Cognitive Theory of Self-Regulation as a Framework for Chronic Health Condition Interventions. PloS one, 10(8), e0134977. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1371/journal.pone.0134977

Tuomi, K., Vanhala, S., Nykyri, E, & Janhonen, M. 2004. Organizational practices, work demands and the well-being of employees: a follow-up study in the metal industry and retail traid. Occupational Medicine. 54(2), 115-121.

Väänänen, I. & Harmokivi-Saloranta, P. 2017. Working capacity and productivity training. Teoksessa Well-being and Regenerative Growth Annual Review 2017. Peltonen, K. (toim.) The Publication Series of Lahti University of Applied Sciences, 35, 110-114. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-280-2

Väänänen, I., Harmokivi-Saloranta, P., Kukkurainen, M. L., Mikkola, A., Romo A. & Varajärvi, S. 2018. Työkykyä ja tuottavuutta metallialalle. Teoksessa: Hyvinvointi ja uudistava kasvu: painoalan kokoomajulkaisu 2018. Peltonen, K. & Kouvo, H. (toim.) Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja, Lahden ammattikorkeakoulu. Grano Oy, Lahti. 42, 111-116. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-292-5

Watanabe, K., Kawakami, N., Otsuka, Y. & Inoue, S. 2018. Associations among workplace environment, self-regulation, and domain-specific physical activities among white-collar workers: a multilevel longitudinal study. The international journal of behavioral nutrition and physical activity. 15(1), 47. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1186/s12966-018-0681-5

Wilson, K. E. & Dishman, R. K. 2015. Personality and physical activity: A systematic review and meta-analysis. Personality and Individual differences. 72, 230-242.  [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi.org/10.1016/j.paid.2014.08.023

Young, M. D., Plotnikoff, R. C. & Collins, C. E., Callister, R. & Morgan, P. J. 2014. Social cognitive theory and physical activity: a systematic review and meta-analysis. Obesity Reviews, 15(12), 983-985. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/obr.12225

Kirjoittaja

TtT, esh Marja Leena Kukkurainen toimi LAMKissa tuntiopettajana ja TTV -hankkeessa asiantuntijana

FT, LitL Ilkka Väänänen toimii LAMKissa erikoistutkijana ja projektipäällikkönä

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1437973 (CC0)

Julkaistu 11.3.2019

Viittausohje

Kukkurainen, M. L. & Väänänen, I. 2019. Liikunta-aktiivisuuden parantamisen mahdollisuudet yksilön ja työympäristön näkökulmasta. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/11/liikunta-aktiivisuuden-parantamisen-mahdollisuudet-yksilon-ja-tyoympariston-nakokulmasta/