Mielenterveystyössä osallisuutta estävien tekijöiden huomioiminen on erityisen tärkeää. Syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet tulee tunnistaa. Mielipiteet osallistumisesta vaikuttavat laajemmin kokemukseen osallisuudesta.

Kirjoittajat: Erika Lindroos, Emma Pelto ja Kati Ojala

Oman elämänsä toimijoina

Osallisuus kuvaa ihmisen ja yhteisöjen sekä ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. (Isola ym. 2017.) Suomen hallitus ja Euroopan Unioni ovat nostaneet osallisuuden edistämisen keskeiseksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Edistämällä osallisuutta voidaan vähentää eriarvoisuutta. (THL 2018.)

Mielenterveystyössä osallisuudella tarkoitetaan aktiivista roolia omaan hoitoon liittyvissä asioissa ja päätöksissä. Jokainen tuntee oman elämänsä parhaiten itse ja tietää, mitkä asiat edistävät tai heikentävät omaa hyvinvointia ja toipumista. Osallistuminen ja osallisuus edellyttävät jonkin verran elämänhallintaa ja kykyä selviytyä arkipäivän pulmatilanteista. (Hätönen ym. 2014, 31.) Asiakkaan osallisuus mielenterveystyössä on tunnustettu arvo ja tavoite, mutta tutkimusten mukaan sen käytännön toteutumisessa on puutteita. (kts. Laitila 2010.) Osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksiin vaikuttavat tapa, jolla mielenterveystyö ja –palvelut järjestetään, käsitykset asiakkaasta ja hänen roolistaan sekä mielenterveyskuntoutujalle tarjotut mahdollisuudet osallistua (Laitila & Pietilä 2012, 12).

Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus

Lindroos & Pelto (2019) tarkastelivat opinnäytetyössään Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön (nyk. Mente palvelut) Viherlaakson palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuutta. Opinnäytetyössä selvitettiin osallisuuden muodostumista, osallisuutta vahvistavia sekä osallisuutta estäviä tekijöitä. Työn tavoitteena oli saada tietoa mielenterveyskuntoutujien kokemasta osallisuudesta hyödynnettäväksi kuntoutustyöskentelyssä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina haastateltavien aktiivisemman ja avoimemman osallistumisen mahdollistamiseksi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että mielenterveyskuntoutujien osallisuus muodostuu päättämisestä ja vaikuttamisesta omaan elämään sekä yhteisöllisyydestä ja osallistumisesta toimintaan. Osallisuutta vahvistaviksi tekijöiksi nousivat ammattitaitoiset työntekijät sekä osallisuus omaan elämään. Vertaisuus ja jakaminen toteutuvat Viherlaaksossa hyvin. Tarjottuihin ryhmiin ja yhteiseen tekemiseen osallistutaan omien voimavarojen ja jaksamisen mukaisesti. Moni vastaaja näki myös merkityksellisenä osallistumisen oman kuntoutusohjelman laadintaan. (Lindroos & Pelto 2019.)

Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä

Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estävinä tekijöinä näyttäytyvät syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet (Kuvio 1).

Kuvio 1. Osallisuutta estävät tekijät (Lindroos & Pelto 2019, 30)

Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat toimintakyky, leimautumisen kokemukset ja vähävaraisuus. Haastateltavat kertoivat psyykkisen ja fyysisen voinnin olevan hyvin usein esteenä siihen, etteivät voi osallistua tarjolla olevaan toimintaan haluamallaan tavalla. Mielenterveysongelmaisten äänen koettiin jäävän kuulumattomiin ja haastatteluissa tuli esiin toive, että muut ihmiset pitäisivät heitä ihan tavallisina ihmisinä ja suhtautuisivat heihin avoimesti.

Muiden pitäisi tietää, että me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, mielenterveyspotilaiden ääni jää kuulumattomiin, olisi tärkeää, että useammin kuultaisiin meidänkin ääntä eikä vaan niitten, jotka on hoitajina, ohjaajina ja lääkäreinä.

Erityisen tärkeänä koettiin, että ammattilaisten sijaan mielenterveyskuntoutujia itseään kuultaisi enemmän heitä koskevissa asioissa. Yhdeksi isoksi osallisuutta estäväksi tekijäksi haastatellut nimesivät rahan; lääkekulut ja matkakustannukset koettiin kalliina suhteissa pieniin eläkkeisiin. Rahat eivät haastateltujen mukaan riitä ja tämä koettiin merkittävänä osallistumisen esteenä.

Muutosta toivottiin sopivaa tekemistä ja itsenäisyyttä lisäämällä. Osallistumattomuuden syinä mainittiin, että ryhmät eivät ole omien kiinnostusten kohteiden mukaisia. Mielenterveyskuntoutujat toivoivat tulevaisuudelta muuttoa omaan kotiin ja nykyistä itsenäisempää elämää. Vastauksista nousi esiin myös kritiikki henkilökunnan päätäntävaltaan liittyen – vaikka moni koki tulevansa kuulluksi ja pääsevänsä vaikuttamaan moniin itseä koskeviin asioihin, viimeinen sana oli kuitenkin henkilökunnalla.

Itsenäisempi elämä, että itsenäisemmiksi muuttuisi tietyt asiat, kuten raha-asiat.

Osallistumisella laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen

Laitilan (2010, 87-88) mukaan palvelujen käyttäjät pitävät osallistumista palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen tärkeänä, mutta kokevat, etteivät saa ääntään kuuluviin. Mielenterveysongelmista kärsivät eivät aina jaksa tai halua osallistua vaikkapa verkostotapaamisiin. Stigma ja häpeä vaikuttavat osallistumishalukkuuteen. Osa palvelun käyttäjistä ei näe osallistumista tärkeänä, vaan luottaa ammattihenkilöiden apuun.

Kokemus itsestä mitättömänä ja taakkana heijastavat myös yhteiskunnan vaatimuksia, joihin mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat eivät usein sairausvaiheessa yllä. Kokemus itsestä taakkana ja näkymättömänä saavat pohtimaan myös ihmisten suhtautumista mielenterveysongelmiin ja niitä sairastaviin yhteiskunnassamme. Näkymättömyyden kokemuksessa ihminen ohitetaan ihmisenä ja omine tarpeineen. Hän myös liukuu kauemmas siitä ihmisestä, kuka on tottunut olemaan ja kuka voisi olla ilman sairautta. Sairastuminen ja sen aikaiset kokemukset muovaavat leimattua identiteettiä, jota toiseuden kokemukset vahvistavat. (Koivula 2018, 67-68.)

Kun palveluasumisessa asuva mielenterveyskuntoutuja tuo esille oman mielipiteensä siitä, että tarjolla olevat aktiviteetit eivät kohtaa oman mielenkiinnon tai toimintakyvyn kanssa, tulisi huomioida mielipide tarkasti toimintaa suunniteltaessa. Tarvittaessa osallistumisen kynnystä tulee madaltaa sekä edistää omaehtoista osallistumista. (Särkelä 2009, 62). Osallistumisella on laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen itsestä tärkeänä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.

Lähteet

Hätönen H., Kurki M., Larri T. & Vuorilehto, M. 2014. Uudistuva mielenterveystyö. Helsinki: Fioca.

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Koivula H. 2018. Mielenterveys- ja päihdetyön kokemusasiantuntijoiden kuntoutumisnarratiivit. Tutkimus osallisuuden metaforista. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Tampere. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301856

Laitila, M. 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Väitöskirja. Itä- Suomen yliopisto. Kuopio. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, no 31. [Viitattu 17.9.2018]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0224-5

Laitila, M. & Pietilä, A-M. 2012. Asiakkaan osallisuus mielenterveyspalveluissa. Kuulluksi tulemista ja inhimillistä kohtaamista. Teoksessa H. Honkanen, L. Kiviniemi, J. Kylmä (toim.) Piiriltä yliopiston kautta siviiliin. Dosentti Merja Nikkosen juhlakirja. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. 9-16. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616526

Lindroos, E., Pelto, E. 2019. ”Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä”. Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903183352

Särkelä, M. 2009. Miten huono- osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Pro- gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 6.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907071760

THL. 2018. Hyvinvointi- ja terveyserot. Osallisuus. [Viitattu 10.9.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Kirjoittajat

Erika Lindroos ja Emma Pelto ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Kati Ojala toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/954284 (CC0)

Julkaistu 24.4.2019

Viittausohje

Lindroos, E., Pelto, E. & Ojala, K. 2019. Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estäviä tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/04/24/mielenterveyskuntoutujien-osallisuutta-estavia-tekijoita/