Pakkaamisella on keskeinen merkitys logistiikassa. Kuljetuspakkaukset mahdollistavat tavaran sujuvan kuljettamisen, varastoinnin ja jakelun sekä suojaavat tuotteita erilaisilta rasituksilta. Puujätteen kierrätystavoite kiristyy lähivuosina ja tämä edellyttää velkalavajärjestelmäprosessin toimijoilta uusia toimintatapoja, jotta huomisen kierrätystavoitteet toteutuvat.

Kirjoittajat: Anna Rusanen ja Ullamari Tuominen

Muovin kierrätys on Suomessa ollut kuumottava puheenaihe viimeisien vuosien aikana. Niin tärkeä kuin muovin kierrätys onkin, muodostavat muovipakkausten ohella Suomessa eniten jätettä puupakkaukset ja näistä tarkemmin vielä kuormalavat.

Kuormalavat ovat tavaroiden kuljetuksessa ja varastoinnissa käytettäviä määräkokoisia lavoja. Suomessa valtaosa tuotteista liikkuu puisten kuormalavojen päällä. Näitä, suurimmalle osalle näkymättömiä pakkaustarvikkeita, kierrätetään Suomessa pääpiirteittäin melko hyvin. Näin voisi toki olettaakin, onhan puupakkausten kierrätys kuitenkin Suomessa lakisääteistä perustuen valtioneuvoston päätökseen pakkauksista ja pakkausjätteistä.

Puupakkausten kierrätys

Pakkauksilla tarkoitetaan mistä tahansa materiaalista koostuvaa tuotetta, jota käytetään tavaran suojaamiseen tai säilytykseen ja joka näin ollen mahdollistaa sen turvallisen käsittelyn ja kuljetuksen valmistajalta käyttäjälle. (Valtio-neuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä 962/1997.) Puupakkauksilla tarkoitetaan tällaisia puusta valmistettuja tuotteita, joista kuormalavat muodostavat Suomessa valtaosan. (Puupakkaustenkierrätys PPK Oy 2013.)

EU:n jätedirektiivien mukaan kaikesta pakkausjätteen painosta tulisi vuoteen 2030 mennessä kierrättää 70 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen pitäisi yli kaksinkertaistaa muovi- ja puupakkausjätteen kierrätysmäärät seuraavan kymmenen vuoden aikana. Pakkausjätteille on asetettu materiaalikohtaiset tavoitteet ja näistä puujätteen kierrätysprosentin tulisi olla 30 prosenttia. (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/852, 6§.) Kuormalavoja käyttävän yrityksen on näin ollen liki mahdotonta päästä tähän lukemaan, ellei se kierrätä järkevästi käyttämiään puupakkauksia. Huomioitavaa on myös, että puupakkausten kierrättämiseksi ei lain mukaan lasketa sen murskaamista tai polttamista esimerkiksi lämpöenergiaksi. Koska uudelleenkäytön avulla vältetään saattamasta markkinoille uusia pakkauksia ja lisäämästä syntyvän pakkausjätteen määrää, on jätteenkierrätyslaitoksilla viimekädessä suuri rooli ja vastuu siitä mihin rikkoutuneet puupakkaukset loppujen lopuksi kulkeutuvat.

Mikä Puupakkausjärjestelmä?

Suomessa jokaiselle pakkausmateriaalille on olemassa oma voittoa tavoittelematon tuottajayhteisönsä, joiden toiminnat rahoitetaan pakkausmateriaalikohtaisilla kierrätysmaksuilla. Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy on puolestaan tuottajayhteisöjä palveleva yritys. Puupakkausten kierrätystä varten Suomessa on perustettu vuonna 2005 Puupakkausten Kierrätys PPK Oy, joka toimi voimassa olevien lakien ja valtioneuvoston päätösten sekä asetusten tuottajayhteisönä, vastaten puupakkausten kierrätyksestä ja hyötykäytöstä Suomessa. Puupakkausten Kierrätys PPK Oy:n päällimmäisenä tarkoituksena oli hallinnoida FI-2002-puupakkausjärjestelmää. Puupakkausten Kierrätys PPK Oy:n toimintaa jatkoi vuonna 2017 perustettu Kuormankantajat -neuvottelukunta KUKA. Kuormankantajien neuvottelukunnan tarkoituksena on hallinnoida uutta FI-2020-puupakkausjärjestelmää, joka tulee korvaaman FI-2002-Puupakkausjärjestelmän. Näiden järjestelmien toimijoita ovat puupakkausten valmistajat, kuormalavakeskukset sekä korjaajat. FI-2002-puupakkausjärjestelmä on kaikille puupakkaustoimijoille avoin järjestelmä, jonka tarkoituksena on luoda toimivat puitteet puisten kuljetuspakkausten käytölle ja hallinnoinnille. (YTL 2019)

Uusi, FI-2020-puupakkausjärjestelmä on ollut valmisteilla jo useamman vuoden ajan ja sen käyttöönottoajankohtaakin on muutettu matkan varrella. Se, mitä muutoksia se tulee puupakkausten kierrätykseen tuomaan, ei vielä tässä kohtaa ole julkisessa tiedossa.

Puupakkausjärjestelmän velkalavat

Suomessa etenkin elintarviketeollisuudessa kuormalavojen kierrätys on hoidettu käyttämällä velkalavajärjestelmää. Velkalavajärjestelmä toimii käytännössä niin, että tuotteen valmistaja tai maahantuoja pakkaa tuotteensa kuormalavalle ja lähettää ne keskusliikkeelle. Keskusliike purkaa tuotteet omaan varastoonsa, jolloin tavarantoimittajan lähettämä kuormalava jää keskusliikkeen varastoon. Tätä kuormalavaa kutsutaan velkalavaksi. Keskusliikkeen tulee palauttaa kyseinen tai vastaava standardin mukainen kuormalava tavarantoimittajalle, joka sitten käyttää kuormalavan uudestaan. Tässä kierrossa kuormalavat kiertävät, kunnes ne rikkoontuvat ja päätyvät puupakkauskeskukselle, kuten esimerkiksi Lassila & Tikanojalle, korjaukseen ja sieltä uudelleen kiertoon.

Lassila & Tikanoja Oyj on yksi Suomen suurimmista kuormalavoja kierrättävistä ja korjaavista puupakkauskeskuksista. Kuormalavakeskuksen liiketoimintaideana on ostaa, myydä, lajitella, korjata ja korjauttaa sekä noutaa ja toimittaa kuormalavoja niiden käyttäjille sekä niitä omistaville tahoille. Kuormalavojen kierrätys tuli osaksi yrityksen liiketoimintaa vuonna 2014 sen ostaessa yhden Suomen suurimmista kuormalavakeskuksista J A Tauriainen Oy:n. Nykyään yrityksen kautta kiertää vuosittain reilusti yli miljoona kuormalavaa.

Kehityskohteet velkalavajärjestelmässä

Velkalavajärjestelmänprosessissa puupakkauskeskuksen rooli on olennainen. Se toimii asiantuntijatahona kuormalavojen laadun tarkastuksessa ja ylläpitämisessä. Lassila & Tikanoja Oyj:lle toimeksiantona tehdyn opinnäytetyön (Rusanen 2019) tarkoituksena oli kartoittaa velkalavajärjestelmän toimintaa käytännön tasolla eri toimijoiden näkökulmasta, selkeyttää tällä hetkellä käytössä olevia eri toimijoiden toimintatapoja ja hakea yhteistyössä toimijoiden kanssa uusia, mahdollisesti yhteneväisiä tapoja toimia sekä mahdollisia ratkaisuja vallitseviin ongelmiin. Toimijoita velkalavaprosessissa ovat tavarantoimittaja, keskusliike sekä puupakkauskeskus.

Opinnäytetyötä varten tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että prosessista löytyy ongelmakohtia kaikkien toimijoiden näkökulmasta. Suurimmiksi ongelmiksi koettiin palautuvien kuormalavojen laatu sekä toimijoiden välisten saldojen seuranta. Suurin osa laatuun liittyvistä ongelmista oli ratkaistavissa riittävällä ammattitaidolla ja laatutarkastuksella. Monet yritykset ovatkin ulkoistaneet velkalavojen vastaanoton kokonaan puupakkauskeskukselle välttääkseen keskusliikkeiltä palautuvien epäkelpojen velkalavojen päätymisen omaan tuotantoonsa. Puupakkauskeskuksen asiantuntijuuden hyödyntäminen on vain yksi vaihtoehto päästä irti laatuongelmista. Yhtenä vaihtoehtona olisi, että keskusliikkeet panostaisivat laatulajitteluun omassa varastossaan enemmän.

Tämä, kuten monet muutkin asiat ovat yrityksille usein kustannuskysymyksiä. Toimintaa ohjaavat monesti vanhentuneet käytännöt ja tavat toimia. Uuden FI-2020-puupakkausjärjestelmän toivotaan tuovan uusia ja toimivampia käytännön ratkaisuja velkalavaprosessiin tehden myös kuormalavojen kierrättämisestä entistä tehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää. Tämä helpottaa yritysten mahdollisuutta saavuttaa vuonna 2030 voimaan tulevat EU:n asettamat kierrätystavoitteet.

Lähteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/852. Annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta. 2018. Euroopan Unionin virallinen lehti. Lainsäädäntö. L 150/141. [Viitattu 2.11.2019]. Saatavissa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32018L0852

Puupakkausten Kierrätys PPKK. 2013. FI-2002 Puupakkausjärjestelmä – toimintasäännöt  12.12.2007. [Viitattu 17.9.2019]. Saatavissa: https://www.puupakkauskierratys.fi/21

Pääkkönen. A. 2019. Tuotantopäällikkö. Lassila & Tikanoja Oyj. Avoin haastattelu 2.10.2019.

Rusanen, A. 2019. Velkalavajärjestelmäprosessin kehittäminen. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 6.12.2019]. Saatavissa:  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326457

Yhteinen Toimialaliitto. 2019. Kuormankantajat. [Viitattu 1.9.2019]. Saatavissa: http://www.ytl.fi/neuvottelukunnat/kuka

Kirjoittajat

Anna Rusanen valmistuu tradenomiksi syksyllä 2019 Lahden ammattikorkeakoulusta.

Ullamari Tuominen työskentelee logistiikan lehtorina liiketalouden ja matkailun alalla Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/625558 (CC0)

Julkaistu 17.12.2019

Viittausohje

Rusanen, A. & Tuominen, U. 2019. Kohti huomisen kierrätystavoitteita. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/12/17/kohti-huomisen-kierratystavoitteita/