Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hankkeessa on tavoitteena edistää Päijät-Hämeen alueen maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Hankkeessa järjestetyllä Tie työhön -kurssilla jokainen maahanmuuttaja sai oman suomalaisen tukihenkilön. Tukihenkilöt ohjasivat maahanmuuttajia valmentavalla työotteella kohti yhteisesti asetettua tavoitetta.

Kirjoittajat: Jaana Mantela ja Kati Ojala

Tie työhön

Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, jonka kielelliset ja koulutukselliset valmiudet ovat erilaisia. Kehittyvään kielitaitoon liittyy tuen tarpeita. Kotoutumiskoulutuksen jälkeisessä nivelvaiheessa oleville maahanmuuttajille suunnatun Tie työhön –kurssin tavoitteena oli tutustua työpaikkoihin, saada henkilökohtaista apua työpaikan etsintään, oppia työelämän suomen kieltä sekä saada neuvoja arki- ja työelämään. Kurssi sisälsi kuusi kokoontumista, jotka järjestettiin FellmanniCampuksella ja yksilöllisesti räätälöidyillä yrityskäynneillä. Kurssille osallistui 14 maahanmuuttajaa, jotka rekrytoitiin mukaan Lahden seudun alueella toimivien maahanmuuttajien kotoutumista edistävien toimijoiden keskuudesta sekä suoramarkkinoimalla kurssia Koulutuskeskus Salpauksen sekä Arffman Consulting Oy:n kotoutumiskoulutuksessa oleville opiskelijoille ja TE-toimiston asiakkaille.  Maahanmuuttajien tukihenkilöinä toimivat 20 sosionomiopiskelijaa osana opintojaan. Tie työhön –kurssilla käytettiin valmentavaa työotetta maahanmuuttajien ohjauksessa. Tässä artikkelissa määrittelemme ja kuvaamme maahanmuuttajien valmentavan ohjauksen käsitettä ja käytäntöjä.

Valmentava ohjaus

Ohjaustyylejä on jaoteltu ja kuvattu eri tavoin. Valmentavasta ohjauksesta puhutaan erityisesti silloin, kun ohjattava tarvitsee paljon tukea ja ohjausta opinnoissaan. Valmentavan ohjauksen käsite liitetään erilaisiin valmentaviin ja kuntouttaviin opintoihin ja koulutuksiin, esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen (VALMA). Maahanmuuttajille on suunnattu myös kohdennettua valmentavaa koulutusta, mitä järjestetään sekä perusasteen, toisen asteen tai korkea-asteen opintoihin että suomen kielen opintoihin.

Ohjauksesta paljon kirjoittanut Onnismaa (1998, 7) toteaa, että ohjaus toimintamuotona on ensi näkemältä helposti kuvattavissa tai ymmärrettävissä, mutta käytännössä ohjaus­ ja neuvontatyön käsitteellistäminen on hankalaa. Käsitteellistäminen pohjautuu vahvasti konstruktivismiin, missä aatteen keskiössä on itse oppija aktiivisena tiedon rakentajana. Ohjauksessa on olennaista tukea oppijan eli ohjattavan toimijuutta. Toimijuus tarkoittaa ohjattavan kykyä suunnitella, ohjata, toteuttaa ja arvioida omia prosessejaan (Vehviläinen 2014).

Opiskeluun liittyvä ohjaus voidaan määritellä ajan, huomion ja kunnioituksen antamiseksi oppijalle sekä hänen opiskeluteoilleen ja -toiminnalleen (Pasanen 2004). Valmentavassa ohjaustyylissä keskiöön nousee ohjattavan oma motivaatio, mikä syntyy mahdollisuuksien, ei pakon kautta. Ohjaaja on mahdollistaja, joka rohkaisee ohjattavaa itse ratkaisemaan ongelmansa ja ottamaan tätä kautta vastuuta. Ohjaaja antaa valinnan mahdollisuuksia ja tukee ohjattavan päätöksiä niitä kunnioittaen. (Turku 2007, 21.)

Ohjausmenetelmässä korostuu ohjattavien motivointi ja tukeminen. Kun oppijaa tuetaan tavoitteiden saavuttamisessa keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta, hänen itsetuntemuksensa ja itseluottamuksensa vähitellen kasvavat. Oppijan motivaatio ja halu vaikuttaa asioihin lisääntyvät. Menetelmään kuuluu myös se, että ryhmäläisistä kokeneempi ja oppineempi perehdyttää aloittelijan kyseisen kulttuurin toimintatapoihin ja auttaa sopeutumisen ja oppimisen alkuun. (Leinonen ym. 2002, 160–161.) Tynjälä (1999, 141) korostaa valmentamista menetelmänä, jossa ohjaaja tarkkailee ohjattaviensa toimintaa ja antaa tarvittaessa neuvoja, tukea, ohjausta, palautetta ja uusia tehtäviä.

Valmentavassa ohjauksessa päävastuu oppimisesta on ohjattavalla itsellään. Tällöin ohjattavat asettavat itse toiminnalleen päämäärän. Ohjattavat oppivat itse tekemällä ja toimimalla ja tekemistään reflektoimalla. Valmentajan tehtävänä on tukea ja mahdollistaa oppiminen. Valmentajan tehtäviin sisältyy oppimisympäristön järjestäminen, vuorovaikutussuhteen luominen, oppimistapahtumaan vaikuttaminen, oppimisprosessia edistävän ohjauskeskustelun synnyttäminen, palautteen antaminen ja arviointi.  Valmentajan tulee arvioida ja reflektoida myös omaa ohjaustyöskentelyään. Menetelmän taustalla on tilannesidonnaisen oppimisen lisäksi ajatus opiskelijalähtöisestä elinikäisestä oppimisesta. (Leinonen ym. 2002, 18, 29, 158–159.)

Valmentavan ohjauksen käytänteet Tie työhön -kurssilla

Ensimmäisellä kurssikerralla maahanmuuttajat ja suomalaiset tukihenkilöt virittäytyivät toimintaan pienryhmissä erilaisten ohjattujen keskusteluharjoitusten kautta. Maahanmuuttajista ja tukihenkilöistä muodostettiin työparit, mm. yhteisiä kiinnostuksen kohteita hyödyntäen. Suomalainen tukihenkilöt tekivät lähtötilanteen kartoitukset maahanmuuttajille, joiden pohjalta työparit asettivat yhdessä konkreettiset tavoitteet tuleville kurssikerroille. Kurssin toisessa kokoontumisessa työparit harjoittelivat työelämän puhekieltä esimerkiksi laatimalla käsitekarttoja maahanmuuttajien toiveammateista ja niihin liittyvistä työelämän puhekielen ilmaisuista.

Kolmannella kurssikerralla tukihenkilöt valmensivat maahanmuuttajia työhaastatteluun ja omasta osaamisesta kertomiseen. Jokainen maahanmuuttaja pääsi harjoittelemaan työhaastattelua oman tukihenkilön pitämän kuvitteellisen tilanteen kautta.  Harjoituksen tavoitteena oli oppia esittelemään sujuvasti itsensä sekä kertomaan omasta koulutus- ja ammatillisesta taustastansa, ammatillisista tavoitteista, osaamisesta ja motivaatiosta. Neljännellä kurssikerralla maahanmuuttajat työstivät ansioluetteloita oman tukihenkilönsä kanssa kirjallisessa tai video-cv:n muodossa. Video-cv:n tarkoituksena on madaltaa kynnystä lähestyä potentiaalisia työnantajia sekä osoittaa työnantajille käytännössä maahanmuuttajatyönhakijoiden suomen kielen taito (Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat 2016, 7).

Viidennellä kurssikerralla jalkauduttiin yrityksiin vierailuille joko yksittäin oman tukihenkilön kanssa tai pienissä ryhmissä. Yrityskäynnillä tutustuttiin yritykseen yleisesti sekä keskusteltiin tarkemmin ammattiin liittyvistä työtehtävistä ja koulutuksesta. Järjestetty yritysvierailu oli maahanmuuttajalle mahdollisuus kontaktoitua työnantajaan, tuoda esiin omaa osaamistaan ja keskustella työllistymismahdollisuuksista. Kurssin lopetuskerralla jokainen maahanmuuttaja sai henkilökohtaisen palautteen kurssilla edistymisestä ja vahvuuksistaan. Samalla keskusteltiin tulevaisuuteen suuntautuen; eli kuinka maahanmuuttaja jatkaa työnhakua ja suomen kielen opiskelua kurssin päätyttyä.

Valmentava työote mahdollisti tuloksellisen toiminnan lyhyellä kurssilla. Sosionomiopiskelijat perehdyttivät maahanmuuttajia suomalaisiin käytäntöihin työnhaussa ja työpaikoilla, auttoivat ansioluettelon päivittämisessä ja työhakemusten tekemisessä sekä työkokeilupaikkojen hankkimisessa. Tukihenkilöinä toimineet sosionomiopiskelijat olivat ohjaustilanteissa niitä suomalaisen kulttuurin eksperttejä, jotka valmensivat maahanmuuttajia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta.

Lähteet

Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat. 2016. MANOT – Maahanmuuttaneen nopeaa työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen. Loppuraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 14.6.2018] Saatavissa: https://www.aducate.fi/documents/10975/115515/MANOT_loppuraportti.pdf/ed4f4c1b-c642-4a83-87b9-7f4a9433763b

Leinonen, N & Partanen, T & Palviainen, P. 2002. Tiimiakatemia. Tositarina tekemällä oppivasta yhteisöstä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Onnismaa, J. 1998. Aikuisten ohjaus auttamiskäytäntönä: näkökulmia ohjauksellisten työtapojen erityispiirteisiin. Helsinki: Opetushallitus.

Pasanen, H. 2004. Työssä oppimisen ohjaus prosessina. Teoksessa Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana : 3 : ohjaustyön välineet 2004. Jyväskylä: PS-kustannus. 151–176.

Turku, R. 2007. Muutosta tukemassa: valmentava elämäntapaohjaus. [Helsinki] : Edita.

Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittajat

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä YAMK-sosionomikoulutuksessa. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Kati Ojala toimii päätoimisen tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa. Opetustyössä painottuvat työelämäosallisuuteen sekä yksilö- ja ryhmänohjaukseen liittyvät teemat. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/meeting-business-architect-office-2284501/ (CC0)

Julkaistu 15.6.2018

Viittausohje

Mantela, J. & Ojala, K.  2018. Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/15/valmentava-ohjaus-kotoutumisen-ja-tyollistymisen-tukena/

 

Marketing communications in a company whose products are designed for children

Articles in English, LAMK Pro, Muut

The article raises an issue of marketing to children. Companies usually do not readily admit that they promote products to children, despite the fact that they are selling products to children as a customer group. The reason behind it is that the subject of marketing to children is ethically sensitive. Nevertheless, the article tells how marketers can reach children in order to communicate the value of companies’ products and build strong customer relationships.

Authors: Anna Elizarova and Riku Nummikoski

Marketing to children

The question how companies whose products are designed for children can improve marketing communications was studied in the Bachelor’s thesis of Anna Elizarova (2018) on an example of the case company that produces modular programmable robotics kits for children 6-12 years of age. The article gives a brief introduction to the research and discusses additional ways of understanding promotional activities in child-oriented businesses.

In marketing research, children are interesting primarily as consumers. Children represent a large group of the population, they are also major buyers of certain types of products, e.g. toys and sweets. Besides, children are responsive to marketing messages and strongly influenced by advertising.  Children’s significance as consumers and consumption influencers was recognised in the 1950s. Very young children begin to develop preferences and most of them are able to recognize brands from the age of three. (Preston 2016.)

Child-oriented markets are growing since women in the developed countries tend to have fewer children and have them later in life than it used to be in the past. Thanks to this, parents commonly have more resources available at the time when they have children, especially in dual-working families. This contributes to richer parents, better-educated children and a more sophisticated market for children. In addition, thanks to these traits, parents and children have increasingly well-informed, refined tastes and opinions in the sphere of consumerism. (Gunter & Furnham 2008.)

To develop marketing communications in a company whose products are designed for children, it is essential to deepen understanding of children as a customer group. Children just like adults are economically active members of society. However, their needs, values and perceptions differ from what adults have. To promote products to children, a number of factors should be considered.

First and foremost, children at different stages of their cognitive development have different needs, abilities and consumer behaviour patterns. The youngest children at the age of three are able to recognise brands and logos. Approximately at the age of 6 children start reading, they are exposed largely to different types of media, and they have their own attitudes towards brands. The controversial thing is that it is still dubious whether children of these ages are able to recognize the persuasive intent of commercial messages fully, especially due to advancements in online marketing. Young people have powers to like, dislike and even reject certain products. Between the analytical stage of 7-11 years, they shift from egocentric orientation to a point when they start to differentiate points of view.

Second, children as consumers are affected by several influential agents – parents, peers, mass media and a direct experience. Doing marketing to children is to a certain extent a rewarding business since children are a fairly homogeneous group around the industrialised world. Children’s culture is less sophisticated than the culture of adults. Children of young age globally share very much the same needs and wants. It does not mean that children are the same everywhere, but that they have more in common than they have differences. (Marshall 2010, 1-16.)

Third, children influence family purchases. This is happening because parents ask for advice from their children and because children can pressure parents to buy certain products. They can do it both ways: pestering parents with perseverance over and over again and communicating the importance of the product for them. (MediaSmarts 2018.)

Social Media and Children

Social media companies often place age limits for children below a certain age, in case of Facebook, Twitter, Instagram, Snapchat and YouTube the threshold is of 13 years old. In many states, laws govern the collection of data about children. It means that children cannot use a certain type of websites without a parental consent. Nevertheless, primary-age children use the Internet and social media to stay connected, mobile and social with their friends. Children use a wide variety of internet-enabled devices such as computers, laptops, mobile devices and game consoles. Moreover, they are not always using it under parental control and supervision, but also at schools and at friends’ houses. In any case, they are largely exposed to social media, and for many of them, this is an integral part of life. (O’Neale 2013; Jamieson 2016.)

Currently, YouTube is the biggest children’s entertainment platform in the world. Video content, in general, is more popular with millennials. Nearly two thirds of millennials would rather watch a video from a brand than read a text. In terms of video marketing, specialists agree that it is essential, not optional to use videos to promote brands. Millennials find watching videos helpful while shopping online, and statistics say that the likelihood of reading newsletters with a video in it increases. The same can be said about Generation Z. Visual information is so powerful because it is processed by brain much faster. Moreover, people remember stories better than hard facts. In fact, images and videos tell stories faster than text. (Gillett, R. 2014.)

Children are the future

The marketing communications to children established to make a positive impact on consumer’s lives, e.g. for educational purposes solely, is beneficial for both companies and children. Responsible companies promote healthier choices for children, advice and support parents on products and services for their children and protect children as such. Such companies communicate values of their product in a way that is easy to understand for children, assisting parents in engaging them in healthier diets, educational process and etc. For instance, the case company has developed a robot that teaches children robotics and coding that will prepare children for their future and promote its services to children. All in all, marketers in child-oriented businesses reach children directly accidentally and intentionally, and the author of the article wishes to emphasize the positive outcomes of such practices.

References

Elizarova, A. 2018. Understanding Children as a Customer Group. Case: Company X. [Online document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 12 June 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061213551

Gillett, R. 2014. Why We’re More Likely to Remember Content with Images and Video (Infographic). Fast Company. [Electronic magazine]. [Cited 13 May 2018]. Available at: https://www.fastcompany.com/3035856/why-were-morelikely-to-remember-content-with-images-and-video-infogr

Gunter, B., Furnham A. 2008. Children as consumers. London, United Kingdom: Routledge.

Jamieson, S. 2016. Children ignore age limits by opening social media accounts. The Telegraph . [Electronic magazine]. [Cited 7 June 2018]. Available at: https://www.telegraph.co.uk/news/health/children/12147629/Childrenignore-age-limits-by-opening-social-media-accounts.html

Marshall, D. 2010. Understanding Children as Consumers. London, United Kingdom: SAGE Publications.

MediaSmarts. 2018. How Marketers Target Kids. [Cited 7 June 2018]. Available at: http://mediasmarts.ca/digital-media-literacy/media-issues/marketing-consumerism/how-marketers-target-kids

O’Neale, R. 2013. Kids online: The statistics. KidsMatter. [Cited 7 June 2018]. Available at: https://www.kidsmatter.edu.au/health-and-community/enewsletter/kids-online-statistics

Preston, C. 2016. Pre-school children and marketing communication. International Journal of Consumer Studies. Vol.40(5), 618-623.

About the authors

Anna Elizarova has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and has graduated and received a BBA degree in June 2018.

Riku Nummikoski works as a Lecturer at the Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pixabay.com/en/aroni-arsa-children-little-model-738302/ (CC0)

Published 13.6.2018

Reference to this publication

Elizarova, A. & Nummikoski, R. 2018. Marketing communications in a company whose products are designed for children. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/06/13/marketing-communications-in-a-company-whose-products-are-designed-for-children/

Pakohuonepeliä peruskoululaisille

Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro

Pakohuoneen ideana on sulkea ryhmä ihmisiä huoneeseen tai rakennukseen, josta on tarkoitus päästä ulos erilaisia ongelmia ratkomalla. Oleellista pakohuoneen luomisessa on saada osallistujat uppoutumaan tehtävään. Jotta kyseessä ei ole vain kokoelma pulmia, täytyy huoneen teema ja tarina suunnitella huolella. Hyvässä pakohuoneessa teema ja tehtävät linkittyvät toisiinsa ja osallistuja todella uppoutuu huoneen maailmaan.

Kirjoittajat: Mira Kiuru, Marika Lähdeniemi, Maire Antikainen ja Helena Hatakka

Pakohuonepeli menetelmänä

Pakohuonepelit ovat joukkuepelejä, joissa 2-6 hengen joukkueet yleensä pyrkivät pääsemään ulos lukitusta huoneesta määrätyssä ajassa. Huoneesta ulos päästäkseen on joukkueen yhdessä selvitettävä erilaisia tehtäviä, päätellä oikeita ratkaisuja ja etsiä avaimia ja apuvälineitä. Aikaa on useimmissa kaupallisissa huoneissa 60 minuuttia, mutta tarjolla on myös huoneita jotka ovat lyhyempiä tai pidempiä. Pakohuonepelin yläkäsite on pakopeli, koska pelin voi toteuttaa myös ilman varsinaista huonetta, esimerkiksi ulkona metsässä tai kaupungissa. Sisätiloissa toteutettavissa peleissä pelin kulkua seurataan valvontakameran välityksellä mikä mahdollistaa ohjaajalle peliin puuttumisen ja auttamisen. (Kortesuo 2018.)

Miten pakohuone voisi toimia koululaisilla ja voisiko se toimia viihteellisyyden ja opetuksellisuuden lisäksi luokkaa ryhmäyttävänä toimintana?  Nicholson (2016) on tehnyt ensimmäisiä tutkimuksia pakohuoneiden käytöstä ja Kortesuolta (2018) on ilmestynyt juuri tänä keväänä ensimmäinen suomalainen kirja aiheesta. Kansainvälisesti pakohuoneet ovat suosittuja ja blogipostausten perusteella niitä toteutetaan jo jonkin verran kouluissa ja kirjastoissa etenkin Yhdysvalloissa.

Pakohuonepeli oppilaiden ryhmäytymisen edistäjänä

Ryhmäytymisen tarkoituksena on lisätä ryhmän jäsenten sitoutumista, luottamusta, viihtymistä sekä vahvistaa keskinäistä dialogia. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä on toimiva, jolloin sen on myös helpompi päästä tavoitteisiinsa. Toiminnalliset menetelmät kuten esimerkiksi leikit ja pelit toimivat ryhmäyttämisessä hyvin. (Helkama, Liebkind & Myllyniemi 2010, 267–268.) Ryhmässä toimiminen sekä onnistumisen kokemukset vahvistavat luokan yhteishenkeä. Oppilaan kokiessa olevansa osa luokkaa, on sillä positiivinen vaikutus oppilaan fyysiseen terveyteen sekä oppimiseen. Oppilaan itsevarmuus sekä turvallisuuden tunne kasvavat, kun hän voi luokassa olla oma itsensä ja kun hän kokee, että häntä arvostetaan juuri sellaisena, kuin hän on. Ryhmäytymisen peruselementti on turvallisuus, joka syntyy ryhmän keskinäisestä luottamuksesta, hyväksynnästä, sitoutuneisuudesta sekä avoimuudesta. (Markkanen 2012,7.)

Tallgrenin mukaan (2013, 6-7) Luokan ryhmäyttäminen on otollisinta alakouluikäisten kanssa, koska heidän sosiaalisiin suhteisiinsa on mahdollisuus vaikuttaa paremmin, kuin yläkouluikäisten. Tästä syystä pakohuone peli kohdennettiin alakouluikäisille oppilaille. Onnistuneella ryhmäytymisellä on merkityksellinen vaikutus lapsen itsetunnon kehitykselle, kun taas vastaavasti ryhmään kuulumattomalla lapsella on kohonnut riski masennukseen ja ahdistuneisuuteen.  Hyvät kaverisuhteet ja turvallinen ryhmä tukevat oppimista ja vähentävät koulukiusaamista. Oppilas tarvitsee sosiaalisia taitoja päästäkseen osalliseksi ryhmää, minkä vuoksi opettajan kannattaa harjoittaa niitä tietoisesti luokassa. Oppilaan tulisi kyetä ilmaisemaan, havaitsemaan ja säätelemään tunteitaan. Tämän lisäksi hänen pitäisi kyetä kuuntelemaan ja toimimaan rakentavasti vuorovaikutustilanteissa.

Karvamatoa pelastamassa

Tämä pakohuonepeli rakennettiin suositun ja ajankohtaisen Putous-sarjan hahmojen tarinaa hyödyntäen. Ansa Kynttilä on toinen sarjan finaaliin päässeestä hahmoista. Hän on ankara opettajatar joka eikä pidä oppilaistaan vaan unelmoi heidän pois lähettämisestään ja kutsuu heitä pikku idiooteikseen. Ansa hävisi finaalissa Tanhupallolle täpärästi. Pakohuoneen tarinassa Ansa on katkeroitunut Tanhupallolle ja kidnapannut Tanhupallon lemmikin Karvamadon. Oppilaiden tehtävänä on tässä kyseisessä pakohuonepelissä pelastaa Karvamato sillä välin, kun Ansa on pitämässä oppilailleen ruotsin tuntia. Koska pakohuoneella oli sekä pedagoginen että ryhmäyttävä tarkoitus, suunnittelun perustana olivat positiivisen pedagogiikan, elämyspedagogiikan, leikillisen oppimisen ja ryhmäytymisen teoriat. Suunnittelimme tehtävät niin, että mahdollisimman monilla erilaisilla taidoilla oli mahdollista saada onnistumisen kokemuksia, ja olla osana ryhmää arvoitusta ratkaisemassa. Jotta pakohuonetoimintaa voidaan kutsua pedagogiseksi, on suuri merkitys huoneen tapahtumien purulla ja osallistujien oman toiminnan ja kokemusten reflektoimisella.

Pakohuonepelissä oppilaiden onnistumisen kokemukset tehtäviä ratkaistessa olivat merkittävässä roolissa. Ne vahvistivat oppilaiden itsetuntoa ja tukivat luokan ryhmähenkeä. Koulussa toteutettavat pakohuonepelit mahdollistavat myös vuorovaikutustaitojen harjoittelun sekä ryhmähengen vahvistamisen. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja hyvin ryhmäytyneellä luokalla pystytään osittain ennalta ehkäisemään koulukiusaamista. Kokemusten perusteella pakohuone oli oppilaille mieluista yhteistä tekemistä. ”Oli vielä hauskempaa, kuin olin osannut edes kuvitella” kertoi yksi osallistuneista jälkeenpäin kerätyissä palautteissa.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön Pelastakaa Karvamato- Pakohuone ryhmäytymisen välineenä alakoulussa. Opinnäytetyössä suunniteltiin ja toteutettiin pakohuone yhdelle alakoulun luokalle. Työelämäyhteistyökumppanina oli Tuusulan kunnan kasvatus- ja sivistystoimi.

Lähteet

Helkama, K., Liebkind, K. & Myllyniemi, R. 2010. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kiuru, M. & Lähdeniemi, M. 2018. Pelastakaa Karvamato- Pakohuone ryhmäytymisen välineenä alakoulussa. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. Lahti.  Laurea ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. Hyvinkää. [Viitattu 4.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612794

Kortesuo, K. 2018. Pakohuone: suunnittele, toteuta, pakene. Hämeenlinna: Karisto.

Markkanen, E. 2012. Kuulun! Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen. [Verkkodokumentti]. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 29.5.2018]. Saatavilla: http://omaoppilaskunta.fi/wp-content/uploads/2014/10/Kuulun-V%C3%A4lineit%C3%A4-ryhm%C3%A4n-toiminnan-tukemiseen.pdf

Nicholson, S. 2016. State on escape: Escape Room Design and Facilities. [Viitattu 27.5.2018.] Saatavissa: http://scottnicholson.com/pubs/stateofescape.pdf

Tallgren, S. 2013. Kaveritaidot kaikille- opas luokanopettajalle. [Verkkodokumentti]. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 26.4.2018]. Saatavissa: https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/mllfi/prod/2017/06/30133128/Kaveritaidot-kaikille-luokanopettajan-opas.pdf

Kirjoittajat

Mira Kiuru ja Marika Lähdeniemi ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyönä Laurea ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Maire Antikainen ja Helena Hatakka ovat vastanneet työn ohjauksesta.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/live-escape-game-live-escape-room-1155620/ (CC0)

Julkaistu 7.6.2018

Viittausohje

Kiuru, M. & Lähdeniemi, M. 2018. Pakohuonepeliä peruskoululaisille. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/07/pakohuonepelia-peruskoululaisille/

 

Digitalisaatiota hyödyntämällä turvallisuutta hoitotyön arkeen – suositukset turvallisuuskoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen

LAMK Pro, Muut

Turvattomuus hoitotyössä on lisääntynyt. Hoitajien työskentelyyn arjessa kohdentuu useita erilaisia uhka- ja vaaratilanteita, erityisesti yksin työskenneltäessä. Turvallisuutta pyritään varmistamaan ja lisäämään turvallisuuskoulutuksen kautta. Onnistunut koulutus edellyttää joustavan ja monipuolisen koulutusmallin suunnittelua ja toteuttamista. Ihanteellisimmillaan koulutus mukautuu hoitajien vaihteleviin työtehtäviin ja –aikaan. Digitalisaation hyödyntäminen on merkittävä suositus koulutuksen järjestäjälle toteuttaa turvallisuuskoulutus sekä joustavasti, että monipuolisesti.

Kirjoittajat: Taina Anttonen ja Maria Kaivola

Turvallisuuden suojelu hoitotyössä

Turvallisuuden käsitteen määrittely riippuu siitä, missä yhteydessä siitä puhutaan. Täysin tarkkaa ja kaiken kattavaa määritelmää sille ei voi tämän vuoksi antaa. Turvallisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi toimijan tai kohteen mukaan, vastakohtien kautta tai se voi olla poliittinen määritelmä. Eräs määritelmä on, että turvallisuus on vapautta uhkasta, vaaroista, peloista ja huolista (Eskola 2008; Virta 2012, 121). Sosiaali- ja terveydenhuollossa asioivien tai siellä työskentelevien turvallisuuden varmistaminen on henkilöturvallisuuden yksi määritelmä. Tähän kuuluvat työympäristössä olevat riskit tai uhat, kuten fyysinen, psykososiaalinen tai kemiallinen riski. Näistä yleisimpiä riskejä ovat työssä tapahtuva väkivalta, stressi, työuupuminen ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet (Lindh & Heinonen 2012, 35).

Työturvallisuus on osa työsuojelua. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrittänyt työsuojelun olevan toimintaa, jolla vähennetään poissaoloja, ehkäistään ja vähennetään työstä aiheutuvaa henkistä ja fyysistä kuormitusta sekä pidetään yllä työ- ja toimintakykyä. Työsuojelun piiriin kuuluu lisäksi myös muuta toimintaa, joita ei tässä työssä käsitellä. Työsuojelutoimintaa tulee suunnitella sekä kehittää jatkuvasti. Ensin on kartoitettava vaarat ja riskit, siitä aiheutuvia toimia on seurattava sekä arvioitava. (Työturvallisuuskeskus 2006, 23.)

Työturvallisuudella tarkoitettiin alun perin vain fyysistä turvallisuutta, mutta nykyään se kattaa myös työn henkisen kuormittavuuden sekä työympäristön turvallisuuden. Työturvallisuus on laissa säädeltyä ja siihen kuuluvat kaikki henkilöturvallisuuden vaarat. (Saloheimo 2016, 2, 18.) Työturvallisuuslainsäädännön perustana on jokaisen ihmisen oikeus turvalliseen ja terveyttä vaarantamattomaan työhön ja se on osa laajempaa työoikeuden kokonaisuutta (Saloheimo 2016, 1).

Hoitoalalla kuormittavat etenkin väkivallan uhka ja haastavat potilas- ja asiakastilanteet. Hoitotyön ajatellaankin olevan riskiammatti siinä esiintyvän väkivallan tai uhkailun vuoksi. (Työturvallisuuskeskus 2017; Lindh & Heinonen 2012, 8). Työturvallisuuslaki määrittää työnantajan velvollisuudet koskien työntekijän turvallisuutta. Laissa kerrotaan myös työntekijän velvollisuudet työnantajaa kohtaan. (Työturvallisuuslaki 2002/738 8§, 18§). Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut vuodelle 2020 henkisen kuormituksen vähenemisen 20 prosentilla. Hoitohenkilökunnalla tämän voisi ajatella olevan uhka- ja väkivaltatilanteiden minimointia, jolloin henkinen kuormitus vähenisi turvallisuuden tunteen lisääntyessä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018)

Turvallisuusosaaminen ja digitaalisuuden hyödyntäminen

Osaamisen kehittäminen on vakiintunut käsite. Käsite sisältää kehittämisen lisäksi osaamisen uudistamisen ja vaalimisen. (Viitala 2014, 153) Organisaation henkilöstön kehittämisen perustana ovat organisaation visio, strategia ja arvot. Visio on suunnannäyttäjä ja strategia puolestaan antaa henkilöstön kehittämiselle välineet. (Sydänmaanlakka 2014, 154; Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2015, 5, 18). Osaamisen kehittämisellä tulee olla selvät tavoitteet ja sen toimivuutta tulisi jatkuvasti seurata ja kehittää. Osaamisen kehittämisen tulisi kattaa yksilö-, tiimi- ja organisaatiotason osaamisen. (Viitala 2005, 255-282.)

Eräs nykyisen hallituksen kärkihankkeista on digitalisaatio, jonka tavoitteena on digitalisoida palvelut, myös sosiaali- ja terveysalalla. (Valtiovarainministeriö 2016.) Digitalisaatiolla tarkoitetaan laajempaa muutosta kuin pelkästään asioiden, esineiden tai prosessien muuttamista uudenlaiseen muotoon. Digitalisaatio johtaa väistämättä myös muutokseen ihmisten sekä ajattelussa, että tekemisessä. (Ilmarinen & Koskela 2015, 22). Sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviltä digitalisaatio edellyttää joustavuuden ymmärtämistä ja uudenlaista ajattelua. (Hyppönen & Ilmarinen 2016). Digitalisia oppimisympäristöjä ja pedagogisia ratkaisuja sovelletaan jo laajasti, mutta hoitajien halukkuus tai valmiudet kouluttautua niitä hyödyntäne vaihtelevat riippuen muun muassa ikävuosista.

Kehittämisprosessi, tarkoitus ja tulokset

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä organisoitui uudelleen Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymäksi (PHHYKY) muutama vuosi sitten. PHHYKY:ssä työskentelee yli 7000 eri alan asiantuntijaa eri kuntien alueella. Muutoksesta johtuen turvallisuuskoulutuksesta vastaavalla yksiköllä oli tarve kartoittaa kokemukset olemassa olevasta turvallisuuskoulutuksesta, sekä laatia yhtenäinen koulutusmalli ja toteuttamissuunnitelma, joka palvelisi koko yhtymän sisällä. Koulutusmallin kehittämisen aloitus toteutettiin ylempi AMK-opinnäytetyönä (Kaivola, 2018). Kohderyhmäksi valikoitui kotikäyntejä tekevät hoitajat, jotka työskentelevät usein yksin ja ovat riskialttiimpia uhka- ja vaaratilanteissa. Työnkuva poikkeaa verrattuna esimerkiksi sairaalatyöhön siinä, että uhka- ja vaaratilanteissa apua ei ole välittömästi saatavissa. Hoitajien kokemuksia kerättiin digitaalisella kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Väittämien kautta kartoitettiin muun muassa näkemyksiä siitä, mikä olisi hoitajien mielestä mielekkäin muoto lisätä osaamista oman turvallisuuden lisäämiseksi hoitotyössä. Vaihtoehdot kattoivat sekä niin sanotut perinteiset pedagogiset ratkaisut, että uudistetuissa digitaalisissa oppimisympäristöissä toteutuvat koulutukset. Tulosten perusteella laadittiin suositukset, jotka takaisivat joustavan ja laadukkaan koulutusmallin. Suositukset kuvattiin mukaillen SWOT-analyysimallia. Lisäksi mallin luomisessa hyödynnettiin Paalamon (2011) koulutuksen ihannemallia (ks. myös Meristö, Molarius, Leppimäki, Laitinen, & Tuohimaa 2007).

Kuvio 1. Suositukset koulutusmallin laadintaan (Kaivola, 2018)

Suositukset luovutettiin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä edelleen hyödynnettäviksi. Turvallisuusyksikön tavoitteena on kehittää muun muassa videoihin perustuvaa itseopiskelumateriaalia tulevaisuudessa. Ihanteellisinta on, että jokainen hoitaja voi lisätä omaa osaamistaan turvallisuudesta hänen työhönsä sopivimpina ajankohtana. Digitalisaation hyödyntäminen ja soveltaminen tarjoaa joustoa ja monipuolisuutta sekä hoitajalle, että turvallisuuskoulutuksen järjestäjälle. Tulokset viittaavat myös siihen, että perinteinen koulutusmuoto on syytä säilyttää digitaalisen koulutusmuodon rinnalla toistaiseksi. Jatkokehittämisehdotuksena on arvioida digitaalisen turvallisuuskoulutuksen toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta turvallisuusosaamisen varmistamisessa ja lisäämisessä.

Lähteet

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2015. Osaamisen johtaminen. Osaamisen ennakoinnista osaamisen kehittämiseen. [Verkkodokumentti]. [Rovaniemi]: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä. [Viitattu 24.5.18]. Saatavissa: http://www.redu.fi/loader.aspx?id=283831a3-dbf6-4ce2-82cd-7251322e8b03

Eskola, S. 2008. Turvallisuus käsitteenä. [Verkkodokumentti]. [Helsinki] : Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos. Julkaisusarja 3, Strategian asiatietoa, No 10. [Viitattu 27.11.17] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201241131

Hyppönen, H. & Ilmarinen, K. 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. [Verkkodokumentti]. [Helsinki] : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 22. [Viitattu 24.5.18] Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-739-8

Lindh, P. & Heinonen, V. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuusopas. Helsinki : Suomen palopäällystöliitto.

Meristö, T., Molarius, R., Leppimäki, S., Laitinen, J. & Tuohimaa, H. 2007. LAADUKAS SWOT Työkalu pk-yrityksen innovaatiovetoisen tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi. [Verkkodokumentti]. Turku : [Åbo Akademi]. [Viitattu 24.3.18] Saatavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/proj3/innorisk/LAADUKAS_SWOT.pdf

Paalamo, H. 2011. Toiveiden tynnyristä kohti täydennyskoulutuksen käytännön toimintamallia. [Verkkodokumentti]. [Espoo] : Aalto-yliopisto. Tiede + teknologia 12/2011. [Viitattu 24.5.18] Saatavissa: http://lib.tkk.fi/TIEDE_TEKNOLOGIA/2011/isbn9789526041612.pdf

Saloheimo, J. 2016. Työturvallisuus. Perusteet, vastuu ja oikeusturva. 3. uudistettu painos.  Helsinki: Talentum Pro.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Työsuojelu varmistaa turvalliset työolot. [Viitattu 24.5.18] Saatavissa: http://stm.fi/tyosuojelu

Sydänmaanlakka, P. 2014. Tulevaisuuden johtaminen 2020: älykkään johtamisen näkökulmia. Espoo: Pertec.

Työturvallisuuskeskus 2006. Työsuojelulla hyvinvointia ja tulosta I-III. 3. korjattu painos. Helsinki: Työturvallisuuskeskus.

Työturvallisuuskeskus. 2017. Sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 14.5.18] Saatavissa: https://ttk.fi/tyohyvinvointi_ja_tyosuojelu/toimialakohtaista_tietoa/sosiaali-_ja_terveysala

Työturvallisuuslaki. 23.8.2002/738 8§. Finlex. [Viitattu 24.5.18] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738

Työturvallisuuslaki. 23.8.2002/738 18§. Finlex. [Viitattu 24.5.18] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738

Viitala, R. 2005. Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoriasta käytäntöön. [Helsinki]: Infoviestintä.

Viitala, R. 2014. Henkilöstöjohtaminen: strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita.

Virta, S. 2012. Turvallisuuden Tutkimus. Tieteenalat ja monitieteisyyden lähtökohtia. Tiede ja ase. [Verkkolehti]. Vol. 69.  [Viitattu 27.11.17] Saatavissa: https://journal.fi/ta/article/view/7470

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Maria Kaivola, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/aerial-view-computer-desk-device-3292550/ (CC0)

Julkaistu 4.6.2018

Viittausohje

Anttonen, T. & Kaivola, M. 2018. Digitalisaatiota hyödyntämällä turvallisuutta hoitotyön arkeen – suositukset turvallisuuskoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/04/digitalisaatiota-hyodyntamalla-turvallisuutta-hoitotyon-arkeen-suositukset-turvallisuuskoulutuksen-suunnitteluun-ja-toteuttamiseen/

#Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen

Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro

Vaatimusten kerääminen ohjelmistoa varten on pohjimmiltaan luovaa toimintaa. Se koetaan herkästi hyvin hallinnolliseksi toimenpiteeksi, mutta käytännössä erilaisten sidosryhmien tarpeiden yhteensovittaminen järkeväksi kokonaisuudeksi vaatii näiden sidosryhmien ymmärtämisen lisäksi joustavaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä.

Kirjoittaja: Aki Vainio

Siitä huolimatta, että ohjelmistoalan käytännöt ovat kehittyneet nopeasti, edelleen vain noin kolmannes (32%) projekteista toteutuu, vain murto-osaa toteutetuista toiminnoista (20%) käytetään aktiivisesti ja lähes puolet (40%) toteutetuista toiminnoista jää kokonaan käyttämättä (Davis 2013: 23). Tämä ei ole aivan niin huono juttu kuin voisi kuvitella, koska tavallaan on parempi huomata projekti elinkelvottomaksi kuin toteuttaa se väkisin, mutta nämä luvut paljastavat, että projekteissa tehdään paljon tarpeetonta työtä.

Yksi merkittävä ongelma on se, että analyytikot, jotka tekevät vaatimusmäärittelyjä, eivät osaa luoda dialogia sidosryhmien välille (Davis 2013, 24). Kun kommunikaatio on yksipuolista, eikä kukaan vaihda mielipiteitä rakentavalla tavalla, jää vaatimusmäärittely usein vinoutuneeksi.

Tämän vuoksi ohjelmistokehittäjät pyrkivät löytämään tapoja tuoda loppukäyttäjien mielipiteitä vahvemmin mukaan heti alusta asti. Ketterät projektit lähestyvät tätä käyttämällä tuoteomistajia, joiden tehtävä on osallistua kehitystyöhön projektitiimin osana edustaen loppukäyttäjää, kun kehittäjillä on epäselvyyksiä siitä, mihin heidän pitäisi suunnata aikaansa ja mihin suuntaan ohjelmistoa olisi hyvä kehittää.

Tuoteomistaja ei kuitenkaan välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin analyytikot. Hän on usein loppukäyttäjä, mutta edustaa vain yhtä loppukäyttäjäryhmää. Tuoteomistajasta on ehdottomasti hyötyä prosessissa tuomassa käyttäjänäkökulmaa, mutta hän ei voi lopulta puhua yksin kaikkina sidosryhminä, vaikka hänellä onkin usein vahvempi käsitys kaikkien sidosryhmien tarpeista.

Learning cafe analyysimenetelmänä

Learning cafe tai oppimiskahvila (tunnetaan muualla myös world cafena tai knowledge cafena) on menetelmä, jossa pyritään luomaan ympäristö, jossa on helppo osallistua keskusteluun pitämällä teemojen läpikäynti vapaamuotoisena. Se toteutetaan joukkona pöytiä. Jokaisella pöydällä on oma teemansa, joka on näkökulma tilaisuuden yleisesti jakamaan teemaan, joka esitellään jollain tapaa yhteisesti, jotta se on kaikkien tiedossa. Tästä teemasta huolehtii pöytään sijoitettu vastuuhenkilö. Muut osallistujat siirtyvät pöydästä pöytään tutustuen vuorollaan jokaiseen teemaan ja jakamaan omat ajatuksensa siihen liittyen. Vastuuhenkilö kirjaa ajatukset kaikkien näkyville. (Elliot et al.  2005, 185-195.)

Menetelmän avulla voidaan luoda tietoa hyödyntäen erilaisten ihmisten näkökulmia ja osaamista. Kun ryhmät käsittelevät samoja teemoja vuorotellen, he voivat rakentaa aiempien ryhmien näkemysten päälle jotain uutta omista lähtökohdistaan.

Learning cafe ei ole menetelmä, jota tyypillisesti käytetään vaatimusten kokoamiseen, mutta se soveltuu siihen hyvin, kun ajatuksia kerätään suurelta joukolta ihmisiä. Vaatimuksia kerätään usein erilaisilla brainstorming-menetelmillä ja tavallaan learning cafe on menetelmänä eräänlainen tapa brainstormata, vaikka se ei ehkä rohkaisekaan samalla tavalla erikoisiin ratkaisuihin.

Koska vaatimusten kerääminen on kuitenkin luovaa toimintaa, on hyvä kokeilla erilaisia menetelmiä niiden keräämiseen. Luovuudesta puhuvat asiantuntijat suosivat aina uudenlaisten lähestymistapojen käyttöä, jotta ei aina päädytä samoihin lopputuloksiin, vaan luodaan edellytyksiä siihen, että luodaan jotain aidosti uutta ja erilaista.

#DigiLAHTI ja #DigiMatch

#DigiLAHTI on syksyllä 2017 käynnistynyt hanke, jossa tavoitteena on tehostaa alueen yritysten prosesseja digitaalisin keinoin. Tarkoituksena olisi tuoda yhteen alan osaajia ja tämänkaltaisen osaamisen tarvitsijoita, mutta samalla myös integroida alueen korkeakouluja mukaan, jotta opiskelijoiden osaamista voidaan sekä käyttää hyväksi, että kehittää erilaisissa projekteissa.

Alusta on palvelu, jossa mahdollistetaan muiden palveluntarjoajien kohtaaminen asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi AirBnB tarjoaa mahdollisuuden yksityishenkilöille omien asuntojensa vuokraamiseen muiden käyttöön kuin hotellihuoneen. Tyypillisesti alustassa on käyttäjätyyppejä kaksi (em. AirBnB, eBay, Amazon Marketplace) tai kolme (esim. lentokentät, Wolt). #DigiLAHTI on tässä suhteessa erikoinen, koska käyttäjäryhmiä on neljä: yrittäjät, jotka tarvitsevat apua digitalisoitumisen kanssa, yrittäjät, jotka tarjoavat näitä palveluita, opiskelijat, jotka etsivät töitä alalta, ja korkeakoulujen henkilökunnat, jotka voivat käyttää alustaa opiskelijoiden

Koska neljän käyttäjäryhmän tarpeiden hahmottaminen jokaiseen suuntaan on hankalaa, tehtiin vaatimusten kerääminen learning cafena. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään heidän lähtökohtiensa pohjalta ja kullekin ryhmälle esitettiin keskustelun pohjaksi kysymyksiä, joiden vastaukset kerättiin yhteiseen digitaaliseen pohjaan.

Kuva 1. Ryhmien näkemykset koottuna (kuva: Aki Vainio)

Ensisijainen havainto workshopista oli kaikkien osapuolien halukkuus tehdä enemmän yhteistyötä, mutta kaikki kaipasivat myös aktiivisuutta tämän asian suhteen muilta osapuolilta. Erityisesti korkeakouluilta toivottiin aloitetta tämän asian suhteen. Muutenkin opettajien rooli fasilitaattoreina korostui.

Yritykset olivat myös hyvin huolissaan siitä, että saavatko oikeanlaista osaamista. Tämän vuoksi he kaipasivat erilaisia mahdollisuuksia testata potentiaalisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita esimerkiksi lyhyillä harjoittelujaksoilla tai kurssitöillä. Yritykset toivovat opiskelijoilta myös laaja-alaista osaamista ja halukkuutta opiskella perinteisten alarajojen yli. Digitalisoitumisen alkutaipaleelle toivottiin opasta, joka helpottaisi liikkeelle lähtöä.

Opiskelijat toivoivat, että heidän ajatuksiaan otettaisiin avoimemmin vastaan yritysten puolelta. He kokivat, että heillä on ajankohtaista tietoa ja tuoretta näkökulmaa, jotka voisivat olla arvokkaita lisiä yrityksille. He haluavat myös helpompia kommunikointikanavia yrityksiin ja selkeämpää tietoa yrityksiltä siitä, mitä niissä kaivataan.

Kaikkien näiden näkökulmien sovittaminen yhteen alustaan voi olla haastavaa, mutta vaikka näin ei tapahtuisikaan, on silti tärkeää, että ne nousivat esiin.

Lähteet

Davis, B. 2013. Mastering Software Project Requirements : a framework for successful planning, development & alignment Plantation, FL : J. Ross Publishing.

Elliot, J., Heesterbeek, S., Lukensmeyer, C. J., Slocum, N. 2005. Participatory Methods Toolkit. A practitioners manual. [Verkkodokumentti]. [Brussels] : King Baudouin Foundation / Flemish Institute for Science and Technology Assessment. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.kbs-frb.be/en/Virtual-Library/2006/294864

Kirjoittaja

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja matkailun alalla. Omasta introversiostaan huolimatta hän pitää ohjelmistotekniikan avoimempaa linjaa hyvänä asiana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ (CC0)

Viittausohje

Vainio, A.  2018. #Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/24/digimatch-digiosaajien-ja-osaajien-tarvitsijoiden-kohtaaminen/

Show Buttons
Hide Buttons