Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Kasvoja Neropattilasta – osa 1

LAMK Pro, Muut

Lahden korkeakoulukirjasto on kaikille avoin kirjasto – palvellen erityisesti Lahden ammattikorkeakoulun ja Lahden yliopistokampuksen opiskelijoita ja henkilökuntaa. Asiakkaita on noin 21 000, joista korkeakouluopiskelijoita tai henkilökuntaa noin puolet. Tarjoamme luotettavaa ja vertaisarvioitua tietoa opetukselle, opiskeluun ja innovaatiotoimintaan. Palveluvalikoima on monipuolinen ja kehittyy asiakkaiden tarpeiden myötä.
Halusimme antaa äänen ja kasvot muutamalle heistä –  haastattelimme kahdeksaa asiakasta, joiden tiedontarpeet ovat erityyppiset. Kysyimme kokemuksia itselle tärkeiksi tulleista palveluista sekä vinkkejä muille. Tässä osassa tapaamme opiskelijoita ja opettajia, seuraavassa kehittämispäällikön ja kaksi TKI-asiantuntijaa.

Kirjoittajat: Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa

Opiskelijan kirjasto

Kuva 1. Kaisa Kouvo (kuva: Pirkko Onnela)

Kaisa Kouvo siirtyi Saimaan Amk:sta Lamkiin vuonna 2016 ja valmistui sosionomiksi viime kesänä.  Kaisan mukaan erityisesti tiedonhankintaklinikka oli tarpeellinen opinnäytetyötä tehdessä. Sen avulla sai päivitettyä tiedonhankintataidot ajan tasalle.

Viitteidenhallintaohjelma Refworks on ollut Kaisalla käytössä. Hän suositteleekin sitä jokaiselle opinnäyte- tai tutkimustyön tekijälle. Masto-Finna-tiedonhakuportaalia hän pitää kätevänä ja helppokäyttöisenä. ”Opinnäyte- ja tutkimustyön tekijöitä ajatellen läpi kesän olisi hyvä saada kirjastopalveluita – vaikka rajoitetustikin” Kaisa muistuttaa.

Elina ”Ella” Soininen on ammatiltaan tietopalvelusihteeri. Tällä hetkellä hän on opintovapaalla ja käyttää FellmanniCampuksen tiloja opiskeluun. ”Aina jossain päin taloa on tilaa ja paikkaa voi vaihdella tarpeen mukaan. Opiskelutiloissa on rauhallista ja yhteisöllistä” hän kertoo. Ella käyttää paljon Masto-Finna –tiedonhakuportaalia ja kokee sen aihehaut ja haunrajaustyökalut hyvin toimiviksi.

Korkeakoulukirjaston kokoelmat saavat Ellalta kiitosta, erityisesti kirjat ja painetut lehdet. Ellan huomio kiinnittyy usein esille nostettuihin uutuuksiin tai muihin poimintoihin. FellmanniCampus on hänen mielestään opiskeluympäristönä innoittava ja tilana elvyttävä. ”Koen itseni tervetulleeksi FellmanniCampukselle.  Kirjahyllyjä kannattaa tutkia summamutikassakin – aina löytyy jotain kiinnostavaa”, Ella summaa.

Aikuisopiskelija ”Jana” on asunut kuusi vuotta Suomessa. Synnyinmaassaan hänellä on alempi korkeakoulututkinto ja nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä.
Jana vuokraa FellmanniCampuksen tutkijanhuonetta ja pitää sitä erittäin hyvänä tilana ja hintaakin sopivan suuruisena opiskelijalle. Sinne voi tulla milloin vain ja se on parempi kuin 24/7 –yhteistila, sillä tavarat voi jättää odottamaan seuraavaa kertaa. Tutkijanhuoneita vuokrataan korkeakouluopiskelijoille yksilötyöskentelyyn opinnäytteen tai tutkimuksen tekemistä varten. FellmanniCampus on inspiroiva ”opiskelijan työympäristö”: tilat ovat valoisat, avarat ja monipuoliset – sijaintikin on erinomainen. Perheelliselle opiskelijalle tämä on hyvä paikka keskittyneeseen työskentelyyn ja itseopiskeluun. Toinen tärkeä palvelu Janalle on siirtotenttipalvelu, koska opiskelupaikkakunnalle on pitkä matka.

Jana käyttää korkeakoulukirjaston palveluita sekä paikan päällä että verkossa. Verkkopalvelut toimivat hyvin, mutta hän asioi mielellään kirjastotiskillä  ja kertoo saaneensa asiantuntevaa palvelua. Masto-Finnan haut ja myös kaukopalvelu toimii hyvin. Myös Helsingin yliopiston paikalliskäytössä olevat e-aineistot ovat olleet opiskellessa hyödyllisiä. Jana on tehnyt opiskeluunsa liittyen tehtävän ”Millainen on hyvä kirjasto?”. Hän kertoi ottaneensa esimerkkejä ja valokuvia FellmanniCampukselta.

Opettajan kirjasto

Kuva 2. Timo Sulkamo (kuva: Timo Sulkamo)

Lamkin Muotoiluinstituutin lehtori, sisustusarkkitehtuurin opettaja Timo Sulkamo on entinen Muotsikan opiskelija, joka on Lahden jälkeen opiskellut Aalto-yliopistossa ja Stuttgartin yliopistossa – moni kirjasto on siis tuttu. Hän on myös muotoilija ja graafinen suunnittelija eli seuraa muotoilualaa laajasti.  Perheessä on toinenkin muotoilija, mutta osa alan ammattilehdistä on jätetty tilaamatta kotiin ja sen sijaan käytetään kirjastoja.
FellmanniCampuksen korkeakoulukirjasto on helposti lähestyttävä ja selkeä, sinne on mukava tulla. Lehtikokoelma on hyvä ja Timon löytääkin usein tutkimasta lehtiä ja uutuuksia sekä teemavitriinien vinkkauksia. Tiettyä tietoa tarvitessa on käytössä Masto-Finna. Haut ja oman tilin hoito onnistuvat verkossa, kokoelmashoppailu paikan päällä kirjastossa.

Timo lukee itse mieluummin ammattikirjallisuutta painettuna ja fiktiota e-versioina, mutta opiskelijoita hän muistuttaa e-kirjojen olemassaolosta, erityisesti jos kurssiaineistoista on kyse. Toiveena olisikin löytää enemmän e-kirjoja opiskelijoille suositeltaviksi niiden kätevyyden takia. Sisustussuunnittelun 1. vuosikurssi käy tutustumassa korkeakoulukirjastoon open johdolla. Uusille opiskelijoille Timo esittelee ensin lehtikokoelman – oman alan ammattilehdistä on hyvä saada tuntuma jo opiskelun alussa. Opiskelijoita on vähän vaikea saada tarttumaan pitkiin teksteihin, siksi opettaja suosittelee artikkeleita tai tärkeitä osia alan kirjoista – mm. tutkimusmenetelmäkurssilla.  Opiskelija-ikäluokan vähäiseen lukuintoon on havahduttu monella taholla – Timolta saimme pohdittavaksi mielenkiintoisen idean, jota päässemme kokeilemaan jo tänä syksynä. Timon mielestä kirjastopalvelut ovat korkeakouluopiskelussa olennainen ja luonnollinen osa ja hän toivoo, että myös Uudella kampuksella M19:ssä olisi kunnollinen lähikirjasto.

 

Kuva 3. Tapio Kari (kuva: Päivi Kärnä)

Lamkin liiketalouden lehtori Tapio Kari on ahkera kirjastonkäyttäjä sekä työssä että vapaa-aikana. Masto-Finnan hakutoiminnot ovat hänen mielestään hyvät,  ja niiden kautta löytyvät painetut ja e-kirjat. Lehtiartikkelit ovat opetustyössä tärkeitä – kotimaisten tuoreiden alan artikkeleiden avulla on helppo aloittaa aiheeseen perehtyminen ja substanssitiedon välittäminen.Kurssikirjat ovat Tapion mielestä jo mennyttä aikaa. Niiden sijaan voi opetus hänen mielestään tarjota valikoitua tietoaineistoa kullekin kurssille.

Kirjaston asiantuntija-apua hän kiittelee mm. tutkimusmenetelmäkurssin yhteydessä. Informaatikko on ohjannut opiskelijoita tiedon arvioinnissa ja eettisessä käytössä.
Keskustellessamme Tapio esitti ajatuksen, että opinnäytetyön ohjaustilanteisiin voisimme tarjota opiskelija/informaatikko –muotoisten tiedonhankintaklinikoiden lisäksi myös ”kolmikanta-klinikoita”, joihin opettaja voisi kutsua informaatikon mukaan kolmanneksi.
Lehtori Kari haluaisi kirjaston tulevan näkyvämmin osaksi lamkilaisen arkipäivää – ja toivoo toiminnan sulautumista muuhun opiskeluympäristöön.  Hän odottaa kirjastolta vieläkin lisää aktiivisuutta, tiedotusta ja asiantuntijuuden tarjontaa.

Lopuksi

Näin kertoivat kirjaston palvelujen hyödyntämisestä kolme opiskelijaa ja kaksi Lamkin opettajaa. Seuraavassa osassa pääsevät ääneen Lamkin muut asiantuntijat.

Kirjoittajat

Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa työskentelevät informaatikoina Lahden korkeakoulukirjastossa.

Julkaistu: 12.10.2017

Artikkelikuva: Lahden korkeakoulukirjasto, Neropattikortti / Anssi Vaalio

Viittausohje

Onnela, P. & Vilja-Sarromaa, H. 2017. Kasvoja Neropattilasta – osa 1. LAMK pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/10/12/kasvoja-neropattilasta-osa-1/

 

 

Slowly, but surely, towards total sanitation in Ho, Ghana

Articles in English, Hyvinvointi ja uudistava kasvu, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

The City of Lahti and Ho Local Municipality sister city cooperation began in 2010 with a focus on sanitation and environmental issues. The cooperation coordinated by Lahti University of Applied Sciences now continues with a new phase for 2017-2018. In this article, the former project coordinator Anna Aalto and the current coordinator Maarit Virtanen reflect on the achievements so far and the future opportunities.

Authors: Anna Aalto and Maarit Virtanen

Anna Aalto has acted as the project coordinator for Lahti – Ho sister city program in 2010 – 2014, and visited Ho again as a sanitation expert in 2017. “When I first visited Ho in 2010, it was my first visit to Sub-Saharan Africa. I could barely understand the dialect, never mind the customs and codes of conduct involving traditional chiefs, opinion leaders, seniority-based hierarchies and a culture of collectivism. Little did I know back then, that seven years later, I would be returning to the town for the tenth time and be greeted as a Grandma – an honourable title for a retired coordinator with an advisory role.”

“Looking at the past seven years, it is easy to note that the city is growing and the society is progressing. The outlook of the city is transforming with grand hotel schemes, new office blocks, modernised central market and developing urban waste removal services. Street naming programme has finally succeeded and most places in the town centre finally have an address. While demonstrating the rising wealth of the middle-class, the growing suburbs also raise the demand for public services and road development.”

Figure 1. Ho and Adeklu Mountain (photo Anna Aalto)

Despite the changes, a lot of tradition is still present. Agriculture remains the backbone of local economy and the development of agricultural sector is a key driver in the municipality’s economic development plans. The concept of ‘African time’ is also alive and well. Programmes tend to start one hour (or more) late and plans are interrupted by rain, as usual.

Attitudes, norms and a culture of dependency hinder toilet ownership

There is still no wastewater treatment available in the Ho region and solid waste management consists mainly of dumping waste at dumpsites. People lack access to improved sanitation in their homes, work places and schools. In fact, the adoption rate of household toilets in Ghana is still relatively low especially due to the common practise of shared toilets and the absence of strong socio-cultural norm that would encourage toilet ownership. In addition, the cultural acceptability of the widely advocated pit latrine technologies is low due to the offensive odours and hot vapour associated with the spreading of diseases.

Over the years, various sanitation development programmes with international donors have come and gone; the preceding Urine-Diverting Dry Toilet (UDDT) school pilot (2010-2014) of ours among them. The development programme paradigm has slowly shifted from donor-driven to community-led approach. In 2010, the common concept of programmes was one where a large international donor would identify beneficiaries and provide a facility of their choice. This approach has greatly increased the access to improved sanitation. Nevertheless, the challenge comes in with the ownership aspect. People come to expect that someone else will also maintain the toilet, since they have provided it. Poorly maintained facilities often become abandoned. For example, water closets are provided for schools without continuous access to water for flushing. A common sight is an improved pit latrine that has filled up the underground vaults, smells to high heavens and is left unused.

Community-driven approach is becoming mainstream in sanitation development

The lack of maintenance and even usage of many donor-provided toilet facilities has been acknowledged, leading to new types of sanitation development programmes. In 2013, the Ho Municipal Assembly started implementing the national Community Led Total Sanitation programme mobilising rural communities to eliminate open defecation. By now, six communities out of around one hundred are declared Open Defecation Free (ODF). Work continues with four dedicated officials that target four communities at the time to bring the change forward.

As we witnessed in some of the new ODF communities on our latest visit in May 2017, the change in attitude is possible. There is a sense of pride of the toilets constructed for all households with local materials and initiative. The community-led approach is now coming to the Ho township with Urban Sanitation Programme addressing the significant lack of household toilet facilities in the urban area. People building houses often neglect to construct a toilet facility and use communal ones. A family of five can pay yearly up to 2000 Ghana cedi (around 450 EUR) of toilet fees alone, which would be more than enough for a household toilet within a few years. Still, not all people see a toilet as a feasible or attractive investment, because the water bills already run high as it is and pit latrines are not recommended for small yards.

The quest for a better toilet to suit local needs and resources

Our UDDT technology pilot has set out to co-design a locally suitable toilet facility that would solve common issues associated with WC and pit latrine. It is clear that WC technology is not a sustainable solution considering economic restrictions, the lack of sewage treatment facilities and water supply shortages. Meanwhile, pit latrine technology suffers from high ground water table, rainy season runoff and especially the lack of user convenience and cultural acceptability.

The from-waste-to-wealth aspect of the UDDT has added a significant motivation for toilet ownership potentially unlocking major development backlog in the sanitation sector. The production of organic fertilisers has indeed created a lot of interest. We were happy to note that people are starting to be aware of the UDDT and the potential of organic fertilisers. As an example, the Director of the main private waste management company in Ghana, Zoomlion Ltd., spoke in depth of the benefits of compost during our radio talk show, while acknowledging the hazards caused by the untreated wastewater from septic tanks. Even the newspaper, on the very day we arrived, had an article on the economic potential of urine as a fertiliser.

Figure 2. Urine Diverting Dry Toilet at Housing Primary School (photo Maarit Virtanen)

In addition, the renowned toilet gurus of the developing world – experts from Kwame Nkrumah University of Technology and Science – invited our project’s engineer and artisan to build a demonstration toilet to Kumasi. The model has been reviewed by UNICEF and major donors who are considering it for schools to replace the pit latrine models. Also the Director of the regional government agency for water and sanitation encouraged us to go meet their National Director to promote the UDDT.

Go big or go home

Our pilot may be small, but it indeed has a lot of potential. Taking advantage of our well-rooted sister-city cooperation, we are in an excellent position to co-create the AGROSAN value-chains holistically in the spirit of frugal innovation. With Finnish circular economy expertise and local engineering and construction know-how we can turn waste into valuable resources that boost the local agricultural productivity and economy.

Partnering with local sanitation programmes, the whole Ho Municipality can be mobilized for total sanitation with the locally suitable toilet designs. What is more, there is a definite potential for achieving great impact with the established national connections and interest. As a regional capital, Ho can display its sanitation development for Volta Region and whole of Ghana.

The work with partners in Ho continues with the Co-creating Sustainable Cities project (2017-2018) funded by the Ministry for Foreign Affairs of Finland. The cooperation also includes new elements on circular economy and cooperation between schools. The idea of turning waste into value, and moving directly towards holistic circular economy solutions on the waste sector has raised a lot of interest among old and new partners. The work continues with an intensive training in Lahti in September 2017, where solutions are co-created with the aim of involving also Finnish companies.

As we embark on this 2017-2018 project phase, Grandma’s message for the team is – This is not the time to hold back, it is the time to think big!

Authors

Anna Aalto, Jyväskylä University of Applied Sciences

Maarit Virtanen, Lahti University of Applied Sciences

Published 20.6.2017

 

Digitalisaation merkitys rekrytoinnissa

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Rekrytointi on siirtymässä voimakkaasti verkkoon. Työnantajilla on tänä päivänä useita mahdollisuuksia työntekijöiden tavoittamiseen digitaalisten kanavien kuten työnhakusivustojen ja sosiaalisen median avulla. Digitalisaation tuodessa uusia vaihtoehtoja onnistua rekrytointiprosessissa paremmin, se muuttaa myös toimintatapoja työnhaussa. Digitalisaatio luo haasteen rekrytoijalle: miten hakijat tavoitetaan parhaiten myös tulevaisuudessa?

Kirjoittajat: Sanni Oja ja Riku Nummikoski

Digitalisaatio tehostaa liiketoimintaa, viestintää ja prosesseja

Työntekijöiden hankinta eli rekrytointi on yksi yrityksen tärkeimmistä toiminnoista ja sen onnistuminen vaikuttaa myös yrityksen kilpailukykyyn ja menestymiseen. Kun rekrytointiprosessi suunnitellaan ja toteutetaan huolella, pystytään minimoimaan epäonnistuneen rekrytoinnin riskit sekä säästetään aikaa ja rahaa. (Österberg 2015, 91.)

Vuonna 2016 Suomessa oli noin 33 900 avointa työpaikkaa, joka on 17 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Vaikeasti täytettäviä työpaikkoja oli työnantajien arvion mukaan jopa 40 prosenttia. (Tilastokeskus 2017.) Teknologia on kuitenkin tuonut uusia mahdollisuuksia onnistua rekrytoinnissa paremmin ja sen mahdollistamat toimintatavat ovat aikaansaaneet digitalisaation ja asioiden digitalisoitumisen. (Ilmarinen & Koskela 2015, 23).

Internetin läpimurron myötä iso osa asioinnista on siirtynyt puhelimista ja konttoreista verkkoon. Digitaaliset kanavat ovat nousseet tärkeäksi osaksi nykypäivän asiakaspalvelua ja kaupankäyntiä. Usein digitaaliset kanavat mahdollistavat perinteisempiä kanavia paremmin kustannustehokkaammat ratkaisut ja laajemman kohderyhmän tavoittamisen. (Merisavo, Vesanen, Raulas & Virtanen 2006, 15, 25.)

Digitalisaatiosta puhutaan, kun digitalisoituminen muuttaa ihmisten käyttäytymistä, yritysten toimintaa tai markkinoiden dynamiikkaa (Ilmarinen & Koskela 2015, 22 – 23). Se on mullistanut tiedot välityksen ja saatavuuden ja tuonut mukanansa mobiliteetin, sosiaalisen median ja globalisaation. Näiden ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus vertailla tuotteita ja palveluita helpommin. Tieto on digitaalisten palvelujen avulla kaikkien saatavilla. (Filenius 2015, 17 – 19.)

Sosiaalinen media ja mobiliteetti rekrytoinnissa

Digitalisaatio näkyy myös tämän päivän tavoissa rekrytoida ja erilaisia digitaalisia palveluita on tarjolla monipuolisesti (Hoppe & Laine 2014, 99). Kun vaihtoehtoja on useita, on olennaista miettiä minkä kanavan kautta löydetään parhaiten tavoiteltu kohderyhmä. Usein rekrytointikanavia käytetäänkin yhtä aikaa, jotta tavoitetaan potentiaaliset hakijat mahdollisimman kattavasti. (Salli & Takatalo 2014, 28.)

Sosiaalisen median ja mobiliteetin myötä on syntynyt useita hakukanavia ja -keinoja. Sosiaalisen median sanotaankin olevan tärkeä kanava rekrytoinnissa juuri sen vuorovaikutteisuuden ja sosiaalisuuden takia. Sen ei kuitenkaan uskota vielä korvaavan yhtäkään kanavaa täysin, mutta sillä tulee olemaan iso merkitys tulevaisuuden rekrytoinnissa. (Korpi, Laine & Soljasalo 2012, 11 – 14.)

Perinteisimmät kanavat, kuten työpaikkailmoittelusivustot ja printtimediat, ovat saaneet rinnalleen teknologiaa ja tekoälyä hyödyntäviä palveluita, jotka yhdistävät työnantajia ja hakijoita toisilleen. Rekrytointiympäristöt ovat menossa teknologian osoittamaan suuntaan. Oppivan tekoälyn avulla työnhakijoilta ei enää tarvitse vaatia joka kerta työhakemuksia, vaan tekoäly etsii sopivat työntekijät jo ennalta syötettyjen tietojen avulla. (Pennanen 2017.)

Tutkimus työnhakijoille

Ojan (2017) opinnäytetyössä tutkittiin 335:n työnhakijan työnhakutapoja, hakijakokemusta ja työnantajakuvan muodostumista.  Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin verkkokyselynä maaliskuussa 2017. Hakijoiden työnhakutavat olivat yhtenä osana tutkimusta ja niiden avulla pyrittiin kartoittamaan, miten digitalisaatio näkyy hakijoiden tavoissa etsiä ja hakea työtä.

Tutkimuksessa selvitettiin mitä työnhakukanavia käytetään tällä hetkellä mieluiten ja miten perinteisistä kanavista poikkeavat keinot herättävät kiinnostusta. Työnhakijoita pyydettiin myös vastaamaan sosiaalista mediaa koskeviin kysymyksiin, joiden avulla haluttiin selvittää mitä sosiaalisen median kanavia käytetään tällä hetkellä ja mitä kanavia haluttaisiin käyttää tulevaisuudessa.

Yhteenveto

Tutkimuksen tuloksista huomattiin, että digitaaliset keinot ovat merkittävä osa työnhakua tänä päivänä. Töitä etsitään mieluiten digitaalisista kanavista ja myös tavanomaisimmista poikkeavista työnhakukeinoista ollaan kiinnostuneita. Kiinnostavimpana koettiin juuri teknologia, joka yhdistää työnantajia ja hakijoita toisilleen. Vastaajista 75 % oli erittäin halukas tai melko halukas hyödyntämään keinoa työnhaussaan. Mobiilia haluttiin käyttää sekä työnhakuun sekä työnhakemuksen jättämiseen. Vaikka sosiaalisesta mediasta oltiin kiinnostuneita, kävi ilmi, että jopa 40 % tutkimukseen vastanneista ei ollut vielä käyttänyt sitä apuna työnhaussaan. Sosiaalisen median kanavista suosituimmat Facebook ja LinkedIn koettiin soveltuvan parhaiten työnhakuun. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että yrityksen hakuprosessin nykyaikaisuudella on melko paljon merkitystä myös hakukokemuksen kannalta.

Rekrytointien digitalisoituminen on tätä päivää. Vaikka uudet tavat ja keinot hakea töitä herättävät kiinnostusta myös työnhakijoissa, hakijat suosivat vielä perinteisempiä kanavia, kuten työpaikkailmoittelusivustoja. Rekrytoijan kannattaakin huomioida tämä tulevaisuudessa rekrytoidessaan. Digitalisaation tuomat uusimmat teknologiat eivät ole vielä syrjäyttäneet kaikkia vakiintuneita tapoja rekrytoinnissa ja työnhaussa.

Lähteet

Filenius, M. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus: menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Jyväskylä: Docendo.

Hoppe, T. & Laine, T. 2014. Työnhakuopas: mitä, miten, missä? Helsinki: Talentum.

Ilmarinen, V. & Koskela, K. 2015. Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja. Helsinki: Talentum Media Oy.

Korpi, T., Laine, T. & Soljasalo, J. 2012. Rekrytoinnin suhteellisuusteoria. Helsinki: Management Institute of Finland MIF.

Merisavo, M., Vesanen, J., Raulas, M. & Virtanen, V. 2006. Digitaalinen markkinointi. Helsinki: Talentum.

Oja, S. 2017. Hakijakokemuksen merkitys rekrytointiprosessissa. Digitaalisuus osana rekrytointia. [Verkkodokumentti]. AMK – opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [viitattu 3.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512486

Pennanen, T. 2017. Työnhakijaa arvioi nyt myös tekoäly – ”Rekrytointi tulee muuttumaan Tinderin kaltaiseksi”. Helsingin Sanomat. [Verkkolehti].[Viitattu 3.6.2017]. Saatavissa: http://www.hs.fi/ura/art-2000005227987.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Avoimet työpaikat [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 11.4.2017].
Saatavissa: http://www.stat.fi/til/atp/

Österberg, M. 2015. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kauppakamari.

Kirjoittajat

Sanni Oja valmistuu markkinoinnin tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta kesäkuussa 2017.

Riku Nummikoski, vanhempi lehtori, Liiketalous, Lahden ammattikorkeakoulu.

Julkaistu 9.6.2017

 

Kiistatta yksi maailman aliarvostetuimmista ammateista

LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Puhelinmyynnillä on usein ihmisille paha kaiku. Alana puhelinmyynti on todellisuudessa kuitenkin mainettaan parempi. Se työllistää suoraan ja välillisesti suuren joukon ihmisiä, ja puhelimitse voidaan tehdä paljon muutakin kuin puhdasta myyntiä. Itse puhelinmyynti on kuitenkin taitolaji. Jotta siinä voi menestyä, siihen täytyy kouluttautua ja tätä kouluttautumista tulee myös johtaa. Oheisessa artikkelissa kuvataan puhelinmyynnin toimintaympäristön haasteita sekä käsitellään puhelinmyyntiä johtavien henkilöiden myynninjohtamisosaamisen kehittämistä.

Kirjoittajat: Marjaana Muranen ja Minna Porasmaa

Talouden rattaanpyörittäjät?

Jukka Vuorio toteaa kolumnissaan, että puhelinmyyjän soitto on merkki talouden rattaiden kiihkeästä liikkeestä ja hän kuvaa puhelinmyyjiä talouden näkymättömiksi rattaanpyörittäjiksi. Hän pitää puhelinmyyjän työtä ikävästi aliarvostettuna ammattina ja lähettää kolumnissaan vilpittömät kiitokset kaikille puhelinmyyjille. (Vuorio 2016). Toimittajalla on kirjoituksessaan taustalla oma intressi, koska journalisteilla on töitä, kun lehtiä myydään ja ostetaan. Puhelinmyynti ja -markkinointi on kuitenkin paljon muutakin, kuin vain lehtimyyntiä, josta ala parhaiten tunnetaan. Puhelinmyynti, tai niin kuin Vuorio sanoo, rattaiden pyörittäminen, työllistää välillisesti monia muitakin aloja kuin vain journalisteja. Vuorion omalla listalla ovat metsurit, jotka kaatavat puita, rekkakuskit, jotka kuskaavat puut paperitehtaaseen, paperitehtaan työntekijöitä, toimittajia, valokuvaajia, kuvittajia, taittajia, tuottajia, sihteereitä, mainosmyyjiä, kirjapainotyöntekijöitä ja lehdenjakajia. (Vuorio 2016.) Kuten mainittu yllä, nämä Vuorion mainitsemat ammattilaiset työllistyvät välillisesti lehtimyynnin ansiosta. Puhelimitse voidaan myös lähestyä yrityksiä ja kuluttajia erittäin monen muunkin teeman kuin vain lehtimyynnin puitteissa.

Puolesta ja vastaan puhujat

Nykyinen puhelinmyynti on sallittua henkilöille, jotka eivät ole sitä erikseen kieltäneet. Tietosuojavaltuutettu, kuluttaja-asiamies sekä Kuluttajaliitto ovat vaatineet jo jonkin aikaa, että puhelinmarkkinoinnissa edellytettäisiin henkilön ennakkosuostumusta myyntipuheluiden vastaanottamiseen. ”Puhelinmarkkinointitilanne on kuluttajalle poikkeuksellinen: yleensä kuluttaja tekee itse aloitteen ja päätöksen ostoaikeistaan. Puhelinmyynnissä aloite tulee myyjältä ja edellyttää kuluttajalta nopeaa päätöksentekoa. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös lainsäädännössä”, kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen sanoo. (Järvelä, Saastamoinen & Väänänen 2017, 5.)

Lainsäädäntö suojelee jo nykyisellään kuluttajaa ja määrittelee, millainen tilausvahvistuksen tulee olla etämyynnissä, joksi puhelinmyynti luokitellaan. Etämyynnille on myös määritelty 14 vuorokauden peruutusoikeus. (Kuluttajansuojalaki 1072/2000, 6. luku/14§, 15§). Nopeasti puhelimessa tehdyn päätöksen ehtii siis hyvin vielä pyörtää.

Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry eli ASML vaikuttaa vahvasti viranomaisten kannanottoihin ja lainsäädäntöön. ASML muun muassa osallistuu aktiivisesti työryhmiin ja tekee yhteistyötä toimialan kannalta merkittävien virkamiesten kanssa. Etukäteisvaikuttamisen avulla ASML on vuosien varrella saanut estettyä useita toimialalle haitallisia lainsäädäntömuutoksia. Jäsenkonsultaation lisäksi ASML toimii aktiivisesti alan itsesääntelijänä. ASML:n jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan ASML:n laatimia käytännesääntöjä ja ovat siksi oikeutettuja käyttämään ASML:n Reilun Pelin -merkkiä. (Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto 2017.)

Kuva 1. ASML:n Reilun pelin jäsen -logo, jota voivat viestinnässään käyttää siihen oikeutetut yritykset.

Kuluttaja-asiamies Hentusen näkemys siitä, että kuluttaja tekee yleensä itse aloitteen ja päätöksen ostoaikeistaan, sulkee kokonaan pois markkinoinnin ajatuksen piilevistä tarpeista. Puhelinmyynnin kannalta piilevien ja tiedostamattomien tarpeiden tunnistamisella avautuu uudenlainen ja laajempi markkina, jossa on tutkitusti vapaampaa toimia ja vaikuttaa. Kun asiakas on saatu tietoiseksi piilevistä tarpeistaan, ovat onnistumisen mahdollisuudet myyntitilanteessa jopa kaksinkertaiset. Myös asiakasuskollisuus ja -tyytyväisyys ovat korkeammalla tasolla, kun asiakkaan piilevät ja aiemmin tunnistamattomat tarpeet on pystytty herättelemään. Piilevien tarpeiden tunnistaminen vaatii kuitenkin koko organisaatiolta uudenlaista lähestymistapaa ja asettaa uusia haasteita niin markkinoinnille, myynnille kuin myyjällekin. (Laine 2015, 179.)

Edellä kuvattiin suoramarkkinointiyrityksen toimintaympäristöä. Toisaalla kuluttajaviranomaiset pyrkivät rajoittamaan alan toimintaa, ASML pyrkii etukäteisvaikuttamisella saamaan estettyä alalle haitalliset lakimuutokset ja kuten Vuorion kolumnista voi päätellä, on yleinen mielipide puhelinmyyjistä ja koko alasta negatiivinen.

Osaamisen kehittämisohjelma myynnin johtamisosaamisen kehittämiseksi

YAMK opiskelija Marjaana Muranen paneutui opinnäytetyössään puhelinmyynnin ja sen johtamisen haasteisiin. Hänen työnsä tavoitteena oli luoda osaamisen kehittämisohjelma puhelinmyyntiyrityksen puhelinmyyntiä johtavien henkilöiden esimies- ja myynninjohtamisosaamisen kehittämiseksi. Luodun kehittämisohjelman hyödyntämisen kautta kohdeorganisaation tavoitteena on vastaavasti nostaa liikevaihtoaan, parantaa kannattavuuttaan, pidentää myyjien työuria ja nostaa työssä viihtymistä. Kohdeyritykseltä puuttui selkeät ohjeet myyntipäälliköiden perehdytykseen ja osaamisen kehittämiseen. Osaamisen kehittämisohjelman merkitys ja tärkeys oli siksi nähtävissä jo kehittämistehtävän alkuvaiheessa. (Muranen 2017.)

Murasen (2017) luoman osaamisen kehittämisohjelman mukaan puhelinmyyntiä johtavien myyntipäälliköiden osaamistaan tulee kehittää erityisesti myynnin johtamistaitojen, esimiestaitojen sekä osaamisen kehittämisen osa-alueilla. Tutkimuksensa avulla löydettiin kolme pääteemaa, joiden kehittämiseen myyntipäälliköiden osaamisen kehittämisohjelma nivottiin. Näitä teemoja ovat myyntipäälliköiden rekrytointi, perehdytys sekä osaamisen kehittäminen. Tutkimuksessa nousi lisäksi esille tarve liittää myyntipäälliköiden osaamisenkehittämisohjelmaan osio itsensä johtamisesta. Luotu ohjelma määrittelee aiheet, jotka osaamisen kehittämisohjelman tulee sisältää ja aikatauluehdotuksen, jonka mukaan kehittämisessä edetään. (Muranen 2017).

Osaamisen kehittämisen oltava yksilöllistä

Murasen (2017) mukaan sekä perehdytyksessä että osaamisen kehittämisessä tulee huomioida henkilön nykyinen osaamistaso, myös aikataulu tulee tehdä yksilöllisesti. Vastaavasti, osaamistarpeet, joihin myyntipäälliköt tulee perehdyttää ja joissa heidän osaamistaan tulee jatkuvasti kehittää, ovat esimiestaidot, myyntitaito, myynnin johtamistaito, taito myyjien osaamisen kehittämiseen myyntivalmennuksen ja suoritusjohtamisen avulla sekä haastavista esimiestilanteista selviäminen. Tutkimuksen perusteella osaamisen kehittämisessä tulee hyödyntää sekä kohdeorganisaation sisällä olevaa esimies- ja myynninjohtamiskokemusta, että ulkopuolisia esimies- ja myynninjohtamistaitojen kouluttajia ja valmentajia. (Muranen 2017.)

Osaamisen kehittäminen on tärkeää yrityksen tulokselle

Kohdeorganisaation kannalta myyntipäälliköiden osaamisen kehittäminen on tärkeää, koska koko yrityksen liikevaihto muodostuu yksinomaan puhelinmyyjien tekemästä myyntityöstä. Sen mittaaminen, kuinka paljon osaamisen kehittämisohjelmalla on vaikutusta myyntipäälliköiden osaamisen kehittymiseen, puhumattakaan liikevaihdon kasvuun, on vaikeaa. Myyntipäälliköiden johtamistaitojen kehittymisellä on kuitenkin kiistatta merkitystä koko kohdeorganisaatiolle – ja parhaimmassa tapauksessa myös koko alan arvostuksen lisäämiselle. Luotu osaamisen kehittämisohjelma tullaan ottamaan asteittain käyttöön vuoden 2017 aikana ja sitä tullaan edelleen kehittämään saatujen kokemusten perusteella.

Lähteet

Järvelä, K., Saastamoinen, M. & Väänänen, K. 2017. Kuluttajat ja puhelinmyynti. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 3/2017.

Kuluttajansuojalaki 1072/2000, 6 luku: Kotimyynti ja etämyynti, 14 § Tietojen vahvistaminen etämyynnissä, 15 § Peruuttamisoikeus etämyynnissä. [Viitattu 8.5.2017] Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20001072

Muranen, M. 2017. Osaamisen kehittämisohjelma – Yritys X Oy:n myyntipäälliköiden myynnin johtamisosaamisen kehittämiseen. YAMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma.

Pelisäännöt. Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry. [Viitattu: 16.5.2017] Saatavissa: https://www.asml.fi/pelisaannot/

Vuorio, J. 2016. Älä äksyile puhelinmyyjälle – se on Suomen talouden tärkein ammatti. Helsingin Sanomat 17.10.2016. [Viitattu 8.5.2017] Saatavissa: http://www.hs.fi/talous/art-2000002925942.html

Kirjoittajat

Marjaana Muranen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa YAMK tutkinnon, valmistuen toukokuussa 2017.

KTT Minna Porasmaa työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla lehtorina.

Julkaistu 6.6.2017

Sosiaalipedagoginen moniammatillisuus kompleksisten ongelmien kohtaajana

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

The truth of who we are is, that we are because we belong. (Desmond Tutu.)

Aikamme ja kulttuurimme on nostanut yksilön ajattelun ja toiminnan keskiöön usein yli yhteisösuhteiden. Irrallisina yksilöinä meistä tulee kuin palapelin paloja, joiden kansikuva on hävinnyt ja yksittäisiä osia yritetään sovittaa yhteen vailla kuvaa kokonaisuudesta. Yksilöajattelu on murroksessa ja jatkuvien muutosten tuoman epävarmuuden keskellä alamme ehkä katsoa taas ympärillemme; toisiimme.

Kirjoittajat: Janette Ahvenainen ja Helena Hatakka

Sosiaalipedagoginen moniammatillisuus neljän tuulen kokonaisuudessa

Sosiaalipedagogiikka on muutoksen pedagogiikkaa, joka rakentuu ihmisten väliselle kohtaamiselle uudistaen yhteiskuntaamme ”alhaalta ylöspäin” oikeudenmukaisemmaksi, aidon demokraattiseksi ja osallistavaksi (Kuosmanen 2012, 133, 136, 140). Keskiöön asettuvat yksilötarkastelun sijaan yhteisöt ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet: Ihmisen elämän ilmiöitä katsotaan kokonaisuuksien ja yhteisösuhteiden kautta ja sen sosiaalisen todellisuuden valossa, joka syntyy arjen yhteistoiminnassa (Santala 2011, 34-35). Jotta dynaamisten ja monitasoisten hyvinvoinnin uhkien ehkäisy olisi mahdollista, on sosiaalipedagogiikan hengessä tarkasteltava kokonaisuutta sen osien sijaan, eli koko ihmistä ja ongelmavyyhdin haasteiden suhteita toisiinsa. Kun ymmärrämme paremmin eri osien vuorovaikutteisia suhteita ja tarkastelemme haasteita tuottavia ilmiöitä kokonaisuutena, kykenemme parhaimmillaan tarttumaan kehittyviin ongelmiin ennen niiden syvenemistä ja kumuloitumista. Tässä tarvitsemme avuksi monien eri osaamisalueiden ja asiantuntijuuksien tuomaa moninäkökulmaisuutta, sillä inhimillisen elämän moninaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ei onnistu vain yksien silmälasien läpi.

Tämä tarve tarkastella kompleksisia ilmiöitä toistensa yhteydessä, sekä ehkäistä niiden synnyttämiä ongelmia, on luonut perustan neljän tuulen kokonaisuudelle. Neljän tuulen kokonaisuus on ajattelu- ja työtapa, joka on kehitetty sosiaalialan osaamiskeskus Verson verkostoyhteistyössä. Neljä tuulta viittaa neljään kompleksiseen ilmiöön (mielenterveys- ja päihdeongelmat, ongelmapelaaminen ja lähisuhdeväkivalta) ja niitä yhdistäviin elementteihin. Samalla neljä tuulta viittaa työtapaan ja -orientaatioon, joka tuo nämä neljä ilmiötä yhteisen tarkastelun ja moniammatillisen toiminnan kohteeksi sosiaalipedagogisen ehkäisevän työn viitekehyksessä. Neljän tuulen kokonaisuuden ytimeen asettuu ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja tätä osaltaan tukeva vahva yhteistoiminnan eetos eri ammattiryhmien ja toimialojen kesken.

Neljän tuulen kokonaisuuden sisältämän moniammatillisen toiminnan näkökulma on mitä ajankohtaisin aikana, jolloin asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen kokonaisvaltaisesti ja palveluprosessien integrointiaikeet kasvattavat yhteistoiminnan vaatimuksia. Lisäksi tarve siirtää painopistettä sosiaali- ja terveyspalveluissa korjaavasta ehkäisevään työhön korostaa ongelmien varhaisen tunnistamisen ja varhaisten interventioiden tarvetta. (Aalto 2016; Leimio 2014.) Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien oivaltaminen edellyttää kuitenkin lähtökohtaisesti moninäkökulmaisen tarkastelutavan merkityksen sisäistämistä. Jos näkökenttämme rajoittuu liiaksi vain osiin ilman kuvaa kokonaisuudesta, ja rajaamme asiakkaan haasteista toiminnan kohteeksi vain omaan asiantuntija-alaamme sopivan siivun, emme välttämättä osaa nähdä tarvetta yhteistoiminnalle. Tällöin saatamme toimia päällekkäisyyden lisäksi tehottomasti yrittäessämme laastaroida syinä pitämiämme seurauksia näkemättä ongelmien ”juurisyitä” tai ongelmia ongelmien taustalla. Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien hyödyntäminen asiakkaan ja ehkäistävien ilmiöiden kohtaamisessa edellyttää siten toimintakulttuurista muutosta yksilöityneistä ajattelu- ja työtavoista jaettuun asiantuntijuuteen ja aitoon yhteistoiminnallisuuteen (Isoherranen 2012, 139-156).

Tämän kulttuurisen muutoksen mahdollistamiseksi onkin syytä laajentaa tuttuja yhteistyökäytänteitä viemällä niitä nykyistä pidemmälle. Ei siis riitä, että työtä vain tehdään yhdessä, vaan on osattava toimia, oppia ja ajatella yhdessä. Kun yhdessä tekeminen laajennetaan yhteisölliseksi toiminnaksi, ei kyse ole enää yhdessä tekevistä yksilöistä, vaan yhteisestä kokonaisuudesta, jonka osana yksilöt oppivat, ajattelevat ja toimivat. Katsoessamme itseämme ja toisiamme enemmän kokonaisuuden kautta, alamme paremmin ymmärtää sitä jatkuvassa uudelleen määrittymisen tilassa olevaa todellisuutta ja niitä ilmiöitä, jotka määrittelevät toimintaamme. Pysyäksemme muutosten matkassa meidän onkin oltava herkkiä myös uudelleen määrittämään yhdessä se suunta, johon kuljemme suhteessa tähän sosiokulttuurisen todellisuuden tilaan, jonka osina toimimme. Kokonaisuuden kannalta katsottaessa eri ammattiryhmien ja toimialojen takaa löytyy lopulta joukko ihmisiä, joiden suunta on sama, vaikka kulkutavat erilaisia. Kun tapojen sijaan keskitymme kulkemaan yhdessä tähän samaan suuntaan, palvelupalapelimme on ottanut ison askeleen muuttuakseen jaettujen voimavarojen värittämäksi monivärimaalaukseksi, jota kehystää yhteinen hyvinvoinnin visio.

Innostamisesta aineksia moniammatillisuuteen

Näiden ajatusten pohjalta neljä tuulta sosiaalipedagogisena ajattelu- ja työtapa antaa eväitä asiakkaiden kohtaamisen ohella myös moniammatilliseen työhön. Siinä missä sosiaalipedagogiikan ja varsinkin sosiokulttuurisen innostamisen aatteet tuovat toiminnallisia, vuorovaikutteisia, osallistavia, yhteisöllisiä ja muutokseen aktivoivia aineksia asiakastyöhön, mikseivät ne toisi niitä myös ammattilaisten väliseen yhteistoimintaan? Kurki (2008, 80) toteaa, että innostaakseen on ensin osattava innostua. Tämän pohjalta herää ajatus, eikö sosiokulttuurinen innostaminen ja reformistinen sosiaalipedagoginen yhteisö- ja osallisuusajattelu voisi sopia myös moniammatillisen toiminnan virittäjäksi? Siinä missä neljän tuulen ilmiöiden asettamien haasteiden kohtaaminen ja ehkäiseminen edellyttävät kasvatuksellisuutta, asennemuutoksia, yhteisösuhteiden vahvistamista, muutokseen aktivointia sekä voimaannuttavaa dialogista suhdetta, eivätkö nämä sovellu myös ammattilaisten väliseen toimintaan ja kohtaamiseen? Asettuuhan innostamisen ytimeen ajatus yksilöistä, jotka yhdessä muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta. Tässä arjen toiminnassa määrittyy ja muuttuu myös asiakastyö ja toimintakulttuuriset tavat toimia.

Loppumietteeksi tämän artikkelin lukijalla jääköön, miten toimintakulttuurisia muutostarpeita yhä kokonaisvaltaisempaan ja yhteistyöperusteisempaan palvelujen tuottamisen ja toteuttamisen tapaan pääsemistä voitaisiinkin katsoa sosiokulttuurisen innostamisen kautta. Yhdessä yksilöt muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta: Ihmisten kerääntyessä yhteen, syntyy dynaamista liikettä, ja kun syntyy liikettä, syntyy muutosta, sillä emme enää ole paikallaan.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ” PALVELUPALAPELISTÄ MONIVÄRIMAALAUKSEEN? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Lähteet

Aalto, E. 2016. Osallisuus ja sote-integraatio hyvinvoinnin rakentumisessa. Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa 9.2.2016. Slideshare. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). [Viitattu 8.11.2016] Saatavissa: http://www.slideshare.net/THLfi/elina-aaltio-osallisuus-ja-soteintegraatiohyvinvoinnin-rakentumisessa

Ahvenainen, J. 2017. Palvelupalapelistä monivärimaalaukseen? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017] Saatavissa: http://theseus.fi/bitstream/handle/10024/124973/Ahvenainen_Janette.pdf?sequence=1

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista  yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Kuosmanen, V. 2012. Yhteiskunnan muutos haastaa palvelut, asiantuntijuuden ja asiakkuuden rakentumaan sosiaalipedagogiselle perustalle. Teoksessa: Hämäläinen, J. & Nietosvuori, L. (toim.) 2012. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2012. 13. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 133-140.

Kurki, L. 2008. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Juvenes Print.

Leimio, S. 2014. Mitä on sosiaalipedagoginen ehkäisevä (päihde)työ? PowerPoint esitys. Lahti: Sosiaalialan osaamiskeskus Verso liikelaitos.

Santala, J. 2011 teoksessa: Hämäläinen, J. (toim.) 2011. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2011, 12. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 27-39.

Kirjoittajat

Janette Ahvenainen on toukokuussa 2017 valmistunut sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 6.6.2017