Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Toxicity effects of copper and chromium on mortality and growth of Artemia Salina

Articles in English, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Sometimes it can be difficult to quantify the environmental damage caused by uncontrolled and non-regulated waste discharging. That is why since some years before have begun to appear the ecotoxicological tests with Artemia Salina. The aim of this kind of tests is determine the toxicity of the samples to analyse, relating it with the mortality of these organisms.

Authors: Nuria Mengibar Guerrero and Mervi Pulkkinen

Introduction

Artemia Salina is a kind of crustacean, which lives in salt water. This species it has probably not changed in 100 million years so it is considered one of the oldest species in the world. Their simple organism (they only have head, chest and abdomen) and its primitive nervous system make them suitable for toxicological tests since the damage caused to the animal is small or practically non-existent. Also some studies have demonstrated that Artemia Salina is sensitive to a wide range of heavy metals such as copper, zinc, chromium, cadmium or mercury making them perfect for quantifying the environmental damage caused by these harmful substances that are present in wastes of many industries or by products.

This study has analyzed the toxicity effects of copper and chromium on mortality and growth of Artemia Salina. In the case of copper it is known that it can bind directly to cellular structures and therefore interfere in the physiological functions of the organism tested. On the other hand, chromium is one of the most toxic heavy metals today and it could be present in two forms: Trivalent or Hexavalent chromium.

To prove and confirm this toxicity, three bottom ash samples provided by an energy plant in Lahti have been analyzed. Before doing the ecotoxicological tests, these three samples have been subjected to a batch test.

Material and methods

Artemia Salina eggs remain inactive until they find the necessary environmental conditions for their growth. Once these eggs find the proper conditions it takes at least 24 hours before the first nauplii appears, but they do not reach adulthood until after approximately 20-30 days.

Artemia Salina has to be cultivated before performing the test and for that it has been used JBL Artemio pur eggs and JBL Artemio salt. Three containers have been prepared with one liter of this salt solution and 5 spoonfuls of pure Artemia Salina eggs. After three days the first nauplii begin to appear. For that the growth of the brine shrimps will be possible, the containers should be kept at approximately 25 °C and the salt solution must be mixed gently from time to time. Also, if it is needed, more salt solution could be prepared and added the second or third day of life of Artemia Salina with the objective of keep the organism well nourished. Once they are grown, a cell plate is filled with 10 Artemia Salina in each cell, salt solution and the leachant solution obtained in the batch test (Table 1). To check how the age of Artemia Salina affects the test, the samples have been analysed three times in the same conditions but with Artemia Salina of different ages. Another variable that has been tested is the concentration of the leachant solution.

TABLE 1. Planning of the ecotoxicological test. Amount of leachant and salt solution

To compare the concentration of harmful substances with mortality, the concentrations of chromium and copper were estimated by a photometer in both solution of first leaching step and solution of second leaching step.

Results and discussion

After doing six tests (three for the first leachant solution and three for the second leachant solution) at different concentrations of the pollutant solutions, all the result that have been obtained are shown below in the form of different graphs (Figures 1 and 2).

Figure 1 (showing the amount of live Artemia Salina as a function of time testing sample 1) has been chosen as representative of the tests performed for the three samples. On the first day (color blue), Artemia Salina lasted 7 hours before dying, while on the third day of life (color red), following the same conditions of concentration, they lasted 4 hours this indicates that a higher age of the organism, there is less resistance to toxics.

FIGURE 1. Representation of the amount of live Artemia Salina as a function of time when sample 1 is being tested

On the other hand, in Figure 2 the percent of mortality in the minute 120 of the test is compared with the concentrations of copper and chromium present in each cell. As can be seen the mortality in cells 4, 5 and 6 (sample 2) is higher than in the others, indicating that because of a higher toxicity of the sample, the invertebrate organism dies in a shorter time. If the three graphs are compared, it can be seen that the three trend lines follow practically the same form. This is because the mortality of the Artemias Salina is directly proportional to the concentrations of the harmful substances present in the sample.

FIGURE 2. Representation of the percent of mortality in the minute 120 of the test compared with the concentrations of copper and chromium present in each cell

The chromium and the copper are accumulated by diffusion in the Artemia Salina. These substances penetrate through the cell membrane (a very fine skin, which makes them especially sensitive to toxics) of Artemia Salina following the Fick’s laws of diffusion (diffusion is the movement of a substance from a region of high concentration to a region of low concentration) and causing damage and different alterations in these organisms, ranging from difficulties in mobility to death.

Finally the results obtained from the toxicological analysis of the leachant solution of the second step of the batch test do not differ significantly from those obtained in the first part. The only difference is that in this second part, the concentrations of chromium and copper present in the samples are smaller and therefore the life of the tested animals is longer than in the first ecotoxicological test. They can live between 24 and 12 hours depending on their age.

Conclusions

It has been proven that the ecotoxicological test with Artemia Salina is a good method to determine the toxicity of a sample. Furthermore the test confirms that sample number 2 is the most toxic. Also the test provides evidences that variables such as the sample concentration or the age of the organism tested are directly proportional to the mortality of Artemia Salina and therefore must be taken into account when this type of ecotoxicological analysis are carried out.

References

Mengibar Guerrero, N. 2017. Utilization of concrete and ash waste in geotechnical construction – Legislation, methods and analysis requirements in Finland and Spain. [Online document]. Bachelor’s thesis in Environmental Technology. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Technology. Lahti. [Cited 2 June 2017]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053011100

Authors

Nuria Mengibar Guerrero is an exchange student from Polytechnic University of Catalunya, Barcelona (UPC) in Lahti University of Applied Sciences (Lahti UAS).

Mervi Pulkkinen is a senior lecturer in the Faculty of Technology of Lahti UAS.

Published 2.6.2017

Article picture of Artemia Salina by Xavier 2010: https://www.flickr.com/photos/xavipat/4451152486.

Moniammatillisesta yhteistyöstä vahvuutta sosiaali- ja terveysalalla tehtävään työhön

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Sosiaali- ja terveydenhuolto on murroksessa. SOTE-uudistuksella palveluja uudelleen järjestetään ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä kehitetään sekä valtakunnallisesti että kunta- ja yksikkökohtaisesti. Yhteistyöstä koottuja ammattilaisten kokemuksia voidaan käyttää kehitystyön apuna ja näin työntekijän ääni tulee kuulluksi muutosprosessissa. Asiakkaan ääni on sen sijaan hiljaisempi. Asiakkaan mukanaoloa pidetään tärkeänä ja yhteistyötä edistävänä, sillä tällöin tiedonsiirto helpottuu. Olisi mielenkiintoista selvittää enemmän asiakkaan osallisuuden merkitystä moniammatillisessa yhteistyössä. Asiakas on oman tilanteensa asiantuntija, mutta erityisesti lastensuojelussa tarvitaan usein asiakkaan asiantuntijuuden lisäksi moniammatillista asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Kaisa Kouvo ja Helena Hatakka

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillinen yhteistyö on Isoherrasen (2005, 14) mukaan asiakkaan kokonaisuuden huomioimiseen pyrkivää asiantuntijoiden työskentelyä. Isoherranen (2012, 100) määrittelee moniammatillisen yhteistyön mallin, jossa on viisi pääkategoriaa. Pääkategoriat kuvaavat yhteistyön edellytyksiä ja nämä kategoriat ovat sovitut ja joustavat roolit, vastuuajattelun kehittyminen, yhteisen tiedon luominen, organisaatio rakenteena ja rajana sekä moniammatillisen yhteistyön oppiminen.

Ammattilaisen rooli sekä asema määrittyvät työntekijän taitojen, motivaation ja yhteistyön vaatimusten pohjalta. Vastuuajattelun kehittyminen taas tarvitsee toteutuakseen jaettua näkemystä yhteisestä vastuusta sekä erikseen sovittuja ja määriteltyjä vastuualueita. Salliva ja avoin ilmapiiri sekä tarpeita vastaavat kokoontumiset ovat yhteisen tiedon luomisen edellytyksiä. Tässä kategoriassa ei tule unohtaa myöskään läheisten ääntä eikä taitavan keskustelun ja dialogin taitoja. (Isoherranen 2012, 114, 121, 130.)

Organisaatio rakenteena ja rajana pitää sisällään kaikkien toimijoiden yhteisen tavoitteen muuttaa organisaatiokulttuuria. Organisaation rajojen tulee olla sujuvasti ylitettäviä ja johtajien kyetä jaettuun johtamiseen. Organisaatiossa tulee järjestää tilaisuuksia arvioida ja luoda yhteistyötä ja tiimien toimintaa joustavasti ja asiakaslähtöisesti. Koulutus on moniammatillisen yhteistyön oppimisen edellytys. Tiimejä tulee tukea ja ohjata kehitysprosessissa ja tarjota tukea ja opetusta niin teoriassa kuin käytännössäkin. (Isoherranen 2012, 139, 148.)

Hyviä kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä

Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemusten mukaan yhteistyötä edistäviä tekijöitä olivat työntekijöiden oma rooli ja vastuu, työntekijöiden keskinäinen tuntemus ja luottamus, toisten työn tuntemus, avoimuus, yhteinen tahto ja ymmärrys sekä riittävät rakenteet ja resurssit. Nämä yhteistyön kehittämisen eri osa-alueet tukivat kaikki toisiaan ja limittyvät toisiinsa ja kaikkien näiden toteutumisen mahdollistaa toimijoiden keskinäinen yhteydenpito. Erityisen tärkeänä pidettiin säännöllisiä yhteisiä tapaamisia, jotka mahdollistivat myös yhteistyön kenties tärkeimmän osa-alueen, hyvän vuorovaikutuksen. (Kainulainen 2007, Kaminen & Pakkala 2007, Saarenpää 2012, Niska & Takkinen 2012, Ropponen 2013, Hoppari 2014.)

Moniammatillisen yhteistyön kehityksen haasteet ja hitaus tunnustettiin ja kehittämiseen ja yhteistyön tekemiseen kaivattiin koulutusta (Saarenpää 2012). Tuttuus helpotti yhteistyöhän ryhtymistä ja sen toteuttamista, mutta toisaalta organisaation selkeillä rakenteilla ehkäistäisiin yhteistyön henkilösidonnaisuus. Jatkuvat työntekijävaihdokset eivät tällöin ole yhteistyön esteenä, vaan rakenteet ohjaavat yhteistyötä. (Hoppari 2014). Moniammatillinen yhteistyö nähdään toimijoiden keskuudessa tärkeänä ja sen kehittämistä toivotaan. Yhteistyön toimivuuden vuoksi ollaan valmiita näkemään vaivaa ja yhteistyön tärkeys asiakkaan parhaaksi nähdään selkeästi. Asiakkaan mukaanotto yhteistyöhön koettiin myös työtä helpottavana, sillä tällöin vaitiolon rajoitteet eivät muodostu ongelmaksi (Kaminen ym. 2007).

Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen

Moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen on kiinnitetty viime vuosina huomiota sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennemuutoksen yhteydessä. Toimintatapoja ja rakenteita uudistetaan ja näillä uudistuksilla tavoitellaan kaikille yhdenvertaisia palveluita (Hämeen-Anttila 2017, 216). Myös viime vuosina muuttunut lainsäädäntö ohjaa toimijoita kohti moniammatillisen yhteistyön muutosta. Yhtenä Sipilän hallituksen kärkihankkeena on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE), jota hallinnoi Sosiaali- ja terveysministeriö ja jonka tavoitteena ovat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut sekä toimintakulttuurin uudistaminen. Tavoitteeksi on asetettu myös eri toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa ohjaavia periaatteita ovat lapsen oikeudet ja lapsen etu, lapsi- ja perhelähtöisyys, voimavarojen vahvistaminen sekä perheiden monimuotoisuus. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017.) Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus, Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä, mukaan LAPE-muutosohjelman avulla luodaan toimiva matalan kynnyksen tuen kokonaisuus lapsen ja perheen lähiympäristöön. Tässä kokonaisuudessa kolmannella sektorilla ja seurakunnilla on oma merkittävä roolinsa. Hankkeessa kehitetään myös joustavaa ja monialaista palvelutarpeen arviointia. (Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä – Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus.)

Monet eri toimijat ovat toteuttaneet hankkeita, joiden tavoitteena on ollut moniammatillisen yhteistyön helpottuminen. Lastensuojelun keskusliiton Suojele-tue-toimi – yhteistuumin lapsen asialla -huoneentaulu sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen VarTu-hankkeen tuotoksena syntynyt kehittämisvalikko ovat hyviä esimerkkejä yhteistyötä edistävistä yksittäisistä hankkeiden kautta käytäntöön siirtyneistä tuloksista. (Savolainen & Seppänen, 2012, Heinämäki 2005.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä”, jossa selvitettiin ammattilaisten kokemuksia ja käsityksiä lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistävistä tekijöistä Suomessa.

Lähteet

Hoppari, H. 2014. Moniammatillinen yhteistyö varhaiskasvatuksen kokemana. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: http://www.aikuissosiaalityo.fi/files/3810/Moniammatillinen_yhteistyo_varhaiskasvatuksen_kokemana.pdf.

Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä – Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/documents/1271139/4347880/paijat_hame_lapehanketiivistelma.pdf/d4bdf001-9163-46bb-a5a0-b834ba2bf007.

Isoherranen, K. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY oppimateriaalit.

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. [Viitattu 25.3.2017].  Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf.

Kainulainen, A. 2007. Päivähoito lapsen avohuollollisena tukitoimena: tukitoimen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Varhaiskasvatuksen laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18216/URN_NBN_fi_jyu-2007273.pdf?sequence=1.

Kaminen, M. & Pakkala, T. 2007. Päivähoidon työntekijöiden käsitykset sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä Vaasassa: Vastavuoroista vaihtokauppaa vai oman edun tavoittelua? Pro gradu-tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Niska, H & Takkinen, J. 2012. Päivähoidossa heränneestä huolesta moniammatilliseen yhteistyöhön. Pro gradu-tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Sosiaalityön laitos.

Kouvo, K. 2017. Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 30.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052710588.

Ropponen, P. 2013. Päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyö: lastentarhanopettajien, päivähoidon esimiesten ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä yhteistyöstä. Pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.

Saarenpää, T. 2012. ”Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo”. Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä. [Verkkodokumentti]. Pro Gradu-tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Sosiaalityön laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61466/Saarenp%C3%A4%C3%A4.Tanja.pdf?sequence=1.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Ohjelma tähtää sirpaleisesta kehittämisestä kokonaisvaltaiseen uudistukseen ja pysyvään muutokseen [Viitattu 3.3.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/kuvaus.

Kirjoittajat

Kaisa Kouvo on kesällä 2017 valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 30.5.2017

Mielen hyvinvoinnin edistäminen osaksi esiopetusta

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppimisen sekä positiivisten ajatusmallien tiedostamisen avulla voidaan edistää mielen hyvinvointia. Hyvää mielenterveyttä tukevien taitojen opettelu sopii hyvin osaksi esiopetusta. Näin voitaisiin antaa lapsille parempia valmiuksia selviytyä arjessa ja ihmissuhteissa sekä ehkäistä lasten mielenterveyshäiriöitä. Tunnetaitoihin kuuluvia taitoja ovat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, sekä tunteiden sääteleminen. Tunnetaitoja tarvitaan erityisesti ryhmässä toimimisessa, ja näin ollen ne voidaan ajatella myös osaksi vuorovaikutustaitoja. Lapsuudessa näihin taitoihin voidaan vaikuttaa parhaiten, ja siksi mielen hyvinvoinnin edistäminen tulisi nähdä tärkeänä osana lapsuutta.

Kirjoittajat: Marianna Kähkönen, Riikka Sievälä ja Helena Hatakka

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ohjaavat esiopetuksen suunnittelua ja toteuttamista Suomessa. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan lasten hyvinvointiin liittyvien taitojen vahvistaminen sekä lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytysten edistäminen ovat esiopetuksen tärkeimpiä tehtäviä. Lapsilähtöisyys, myönteisen minäkuvan vahvistaminen, osaamisen edistäminen sekä turvallinen oppimisympäristö ovat myös tärkeitä esiopetuksen järjestämistä koskevia periaatteita. Lapsilähtöisyys esiopetuksessa on sitä, että kasvatushenkilöstö kykenee tukemaan lapsen suotuisaa kehitystä ikäkautta vastaavalla tavalla (Jantunen & Lautela 2010, 31). Perusopetuslain mukaan yhtenä tavoitteena esiopetuksessa on tarjota lapsille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. (Opetushallitus 2014, 12-13, 17-19.)

Esiopetuksen tulee tukea lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Esiopetuksen tavoitteena on myös ennaltaehkäistä lapsen elämässä mahdollisesti myöhemmin ilmeneviä vaikeuksia. (Opetushallitus 2014, 14.) Hyvä mielenterveys luo perustan koko yksilön hyvinvoinnille (THL 2014). Näin ollen mielenterveystaitojen opettelu on olennainen osa lasten hyvinvointiin liittyvien taitojen vahvistamista. Hyvä mielenterveys parantaa myös lapsen oppimisedellytyksiä, mikä on esiopetuksen tärkeä tehtävä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuodaan myös esiin, että lapsella tulee olla mahdollisuus kehittää tunnetaitojaan (Opetushallitus 2010, 15). Tunnetaidot ovat tärkeä osa mielenterveystaitoja (Suomen Mielenterveysseura 2017). Mielen hyvinvointia tukevien taitojen opettelulla on mielenterveyshäiriöitä ennaltaehkäisevä vaikutus, mikä tekee siitä myös yhteiskunnallisesti merkittävää (Barrett 2014, 9).

Mielen hyvinvointi

Mielen hyvinvointi on hyvää ja positiivista mielenterveyttä. Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, joka koostuu ihmisen terveydestä ja toimintakyvystä. (THL 2014.) Hyvästä mielenterveydestä kertoo se, kun ihmisen mieli on pääasiassa tyytyväinen ja tasainen (Väestöliitto 2017). Mielen hyvinvoinnissa on kyse elämän mielekkyyden kokemisesta sekä myönteisestä hyvinvoinnin tunteesta. Mielen hyvinvointi syntyy myönteisestä tunne-elämästä ja ajatuksista sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja elämän merkityksellisyyden kokemuksista (Tamminen ym. 2013, 9.) Kun mieli voi hyvin, mahdollistaa se yksilön kyvyn selviytyä arjessa eteen tulevista haasteista, luoda ja ylläpitää ihmissuhteita sekä ilmaista tunteitaan. (THL 2014; Heiskanen ym. 2006, 23.) Mielenterveys kehittyy yksilön kasvun ja kehityksen aikana, mikä tarkoittaa sitä, että perusta mielenterveydelle rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa (Korppi-Tommola 2015, 8-9).

Mielen hyvinvoinnilla on positiivisesti merkittäviä ja kauaskantoisia seurauksia lapsen elämässä. Mielen hyvinvointi vaikuttaa arjessa jaksamiseen, vahvistaa taitoa tunnistaa, sanoittaa ja ilmaista tunteitaan. Näin ollen myös yksilön itsetuntemus kehittyy. Mielen hyvinvoinnin tukeminen vahvistaa myös lapsen itsetuntoa, kun omien vahvuuksien havaitseminen helpottuu ja lapsi oppii tunnistamaan asioita, jotka tuottavat hänelle mielihyvää. Ihmissuhdetaidot, turvaverkkojen rakentaminen sekä selviytymiskeinot ovat myös osa mielenterveyttä. Hyvinvoiva mieli mahdollistaa kyyn ratkaista ristiriitoja, kohdata pettymyksiä ja rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Lisäksi arvot ja voimavarat ovat merkittäviä hyvästä mielenterveydestä puhuttaessa. On hyvä tiedostaa sellaisia arvoja, jotka tuottavat itselle mielihyvää ja vahvistavat siten mielenterveyttä. (Suomen mielenterveysseura 2017.)

Mielenterveys kehittyy yksilön kasvun ja kehityksen aikana eli perusta mielenterveydelle rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa (Korppi-Tommola 2015, 8-9). Näin ollen mielen hyvinvointia tukevien taitojen opettelu on perusteltua ja tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen kasvua ja kehitystä sekä myös jatkuvasti sen aikana.

Mielen hyvinvoinnin edistäminen

Mielen hyvinvointia voidaan edistää muun muassa vaikuttamalla mielen hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Näitä tekijöitä ovat yksilölliset-, sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset-, yhteiskunnan rakenteelliset- ja kulttuuriset- sekä biologiset tekijät. (THL 2014.)

Yksilöllisiin tekijöihin kuuluvat identiteetin, sopeutumiskyvyn ja itseluottamuksen vahvistaminen. Sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin tekijöihin kuuluvat puolestaan perheen, työn ja koulun muodostamat yhteisöt. (THL 2014.) Lapsuudessa erityisesti erilaisiin ryhmiin kuuluminen ovat osa lapsen arkipäivää. Ryhmissä opitaan niin vuorovaikutustaitoja kuin itseen liittyviä asioita (Opetushallitus 2014). Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppimisen sekä positiivisten ajatusmallien tiedostamisen avulla voidaan edistää mielen hyvinvointia. Tunnetaitoihin kuuluvia taitoja ovat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, sekä tunteiden sääteleminen (Huilla & Isokoski 2013, 39-41). Tunnetaitoja tarvitaan erityisesti ryhmässä toimimisessa, ja näin ollen tunnetaidot voidaan ajatella myös osaksi vuorovaikutustaitoja.

Friends-ohjelma on australialaisen psykologian professori Paula Barrettin kehittelemä, ja se on suunnattu mielen hyvinvoinnin tukemiseen lapsille ja nuorille. Friends-ohjelmalla on vankka teoreettinen perusta. Friends-ohjelman teoreettinen malli keskittyy ahdistuneisuuden ehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Teoreettinen malli kohdistuu emotionaalisiin, kognitiivisiin ja fysiologisiin sekä oppimisen prosesseihin. Nämä teoreettisen mallin osat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, sekä ne nähdään olevan yhteydessä ahdistuneisuuden kehittymisen, jatkumisen ja kokemisen kanssa. (Barrett 2014, 11–14.) Suomessa Friends-ohjelmaa koordinoi ja kouluttaa Aseman Lapset ry.

Friends-ohjelma sisältää kaksitoista noin tunnin mittaista tapaamista, jossa jokaisella tapaamiskerralla on oma aiheensa. Friends-ohjelman avulla opetellaan muun muassa tunnetaitoja, tunnistamalla ja nimeämällä tunteita, sekä kannustetaan positiivisiin ajattelumalleihin. Friends-ohjelma perustuu kokemukselliseen ja vertaisoppimiseen, joten ohjelmassa opetellaan myös vuorovaikutustaitoja, esimerkiksi toisten kuuntelemista ja oman vuoron odottamista. (Barrett 2014, 14–15.) Friends-ohjelma olisi hyvä väline myös ryhmäytymisen tukemiseen, sillä esimerkiksi tunnetaitojen oppiminen nähdään tärkeänä osana vuorovaikutustaitoja. Tunnetaitoinen lapsi tunnistaa omat tunteensa ja osaa säädellä niitä, sekä ottaa huomioon myös toisten tunteet (Huilla & Isokoski 2013, 39–41).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Oon iloinen, koska tykkään olla eskarissa”. Opinnäytetyössä sovellettiin lasten mielenterveyshäiriöitä ennaltaehkäisevää Fun Friends -ohjelmaa esikoululaisten mielen hyvinvoinnin edistämisessä.  Fun Friends -ohjelmaa soveltaen suunniteltiin ja toteutettiin Kiva Kamu -ohjauskokonaisuus esikouluryhmälle ja tuotettiin materiaalipaketti esikoululaisten mielen hyvinvoinnin tukemiseen.

Lähteet

Barrett, P. 2014. Fun Friends: Ryhmänohjaajan opas 4–8-vuotiaiden lasten kanssa työskentelyyn. 2. painos. Käännös versiosta 2008 Fun Friends Publishing. Brisbane, Australia: Pathways Health and Research Centre.

Heiskanen, T., Lyytikäinen, M. & Sassi, P. 2006. Miten mielenterveyttä edistetään. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Huilla, M. & Isokoski, S. 2013. Lapsen tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistaminen esi- ja alkuopetuksessa [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos [Viitattu 10.4.2017].  Saatavissa: http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/inline/huilla_ja_isokoski_2013.pdf.

Jantunen, T. & Lautela, R. 2010. Lapsilähtöinen esiopetus. Helsinki: Tammi.

Opetushallitus. 2014. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. [Verkkodokumentti]. 3. muutettu painos, sisältää määräyksen 72/011/2015 mukaiset muutokset. Määräykset ja ohjeet 2016:1. [Viitattu 4.3.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Korppi-Tommola, M. 2015. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvän koulutuksen tuomat mahdollisuudet alakoulun opettajien tietotaitoihin.  [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskyä: Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. [Viitattu 4.3.2017].  Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/46721.

Kähkönen, M. & Sievälä, R. 2017. ”Oon iloinen, koska tykkään olla eskarissa.” Fun Friends -ohjelman soveltaminen esikoululaisten mielen hyvinvoinnin edistämisessä.[Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala.  [Viitattu 19.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704184852.

Opetushallitus. 2014. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. [Verkkodokumentti]. 3. muutettu painos, sisältää määräyksen 72/011/2015 mukaiset muutokset. Määräykset ja ohjeet 2016:1. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Suomen Mielenterveysseura. 2017. Lapset ja nuoret: Mielenterveys voimavarana. [Viitattu 31.3.2017]. Saatavissa: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehitt%C3%A4mistoiminta/lapset-ja-nuoret.

Tamminen, N., Solin, P., Lassander, M. & Stengard, E. 2013. Mielenterveyden edistäminen kouluissa. [Verkkodokumerntti]. Käännös teoksesta ”Mental Health Promotion Handbook -Educational Setting”. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 10.4.2017]. Saatavissa STM:n hallinnonalan avoimesta julkaisuarkistosta: https://www.julkari.fi/handle/10024/110540.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. Mielen hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos  [Viitattu 10.4.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/toimijat/terveyden-edistaminen-eri-toimialoilla/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-ammatillisessa-koulutuksessa/mielen-hyvinvointi.

Väestöliitto. 2017. Mielen hyvinvointi. [Viitattu 3.3.2017]. Saatavissa: http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/mina-ja-muut/mielen-hyvinvointi/.

Kirjoittajat

Riikka Sievälä ja Marianna Kähkönen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 29.5.2017

Käänteisen luokkahuoneen pedagogiikkaa laskentatoimen opintoihin

Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Tässä artikkelissa tarkastellaan käänteisen luokkahuoneopetuksen menetelmän soveltamista ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla. Perusajatuksena opintojakson kehittämisessä oli hyödyntää verkko-opetuksen ja luokkahuoneopetuksen yhdistelmää mahdollisimman hedelmällisellä tavalla ottaen huomioon työelämän nykyiset ja tulevat tarpeet.

Kirjoittajat: Johanna Rohrweck ja Sirpa Suhonen

Perinteisestä opetuksesta virtuaalisiin oppimisympäristöihin ja sulautuvaan oppimiseen

Opetusmenetelmissä ja oppimisympäristöissä on tapahtunut viime vuosien aikana voimakasta kehitystä ja monipuolistumista. Erityisesti teknologian kehitys on tuonut mukanaan monenlaisia uusia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen. Teknologiaa on valjastettu käyttöön myös laskentatoimen opetuksessa, joskin opetuksessa nojaudutaan usein vielä perinteisiin menetelmiin (Belias, Sdrolias, Kakkos, Koutiva & Koustelios 2013). Erilaiset verkko-oppimisympäristöt ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi MOOC (Massive Open Online Course) -opintojaksoja tarjoavat maailmalla useat arvostetut yliopistot (Daniel 2012).

Boyce Gordon (1999) tunnisti jo 90-luvun lopussa, että laskentatoimen verkko-opiskelun pitäisi keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin kuin pelkän teorian opettamiseen. Hänen mukaansa oppikirjatyyppisen tiedon välittäminen verkossa antaa opiskelijoille väärän kuvan laskentatoimesta – että se on objektiivista ja selkeää. Opiskelijoiden pitäisi sen sijaan oppia käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ja ajattelemaan luovasti. Täysin verkkopohjainen opiskelu onkin kohdannut useita laadullisia ongelmia, ja nykytrendi on suosinut perinteisen opetuksen ja verkko-opiskelun yhdistäviä menetelmiä eli sulautuvaa oppimista. Yksi esimerkki tällaisesta menetelmästä on käänteinen luokkahuoneopetus.

Käänteinen luokkahuoneopetus perustuu ajatukseen, että opiskelijat tutustuvat oppimateriaaleihin ennen lähiopetusta ja lähiopiskelu käytetään aktiiviseen vuorovaikutukseen luennoinnin sijaan (Seppänen 2014). Näin ollen lähiopetusta voidaan käyttää syvempään oppimiseen, esimerkiksi ongelmanratkaisun kautta, kun arvokasta lähiopetusaikaa ei mene perusteiden opiskeluun. Käänteistä opetusta on myös käytetty onnistuneesti täysin verkkopohjaisena (Turunen & Valokorpi 2015).

Työelämän tarpeet

Lahden ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksoa käänteisen luokkahuoneen idean pohjalta. Kehitystyön pohjaksi tehtiin myös opinnäytetyö, jossa selvitettiin työelämän nykyisiä ja tulevia laskentatoimen osaamisvaatimuksia, sekä laskentatoimen oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja (Rohrweck 2017). Tutkimuksessa haastateltiin viiden eri yrityksen edustajia. Haastateltavat työskentelivät laskentatoimen parissa keski- tai ylimmässä johdossa. Näin ollen heillä oli kokemusta tutkimuksen aiheista niin alan kehityksen kuin vaadittavien taitojen osalta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ne nauhoitettiin ja litteroitiin. Litterointien perusteella haettiin haastatteluiden suosituimmat teemat ja useimmin esiin tulleet työntekijän tiedot ja taidot.

Laskentatoimen tulevaisuus nähtiin positiivisena, joskin alan koetaan olevan murroksessa. Perinteisen kirjanpitäjän työ on katoamassa digitalisaation jalkoihin ja tulevilta työntekijöiltä vaaditaan laajempaa osaamista pelkän peruskirjanpidon lisäksi. Analysointia ja tiedon hallintaa vaativat tehtävät sen sijaan lisäävät merkitystään, kun tiedon tuottaminen siirtyy enemmän ja enemmän koneiden vastuulle. Näiden lisäksi tulevaisuuden työelämä vaatii moninaisia muita taitoja, kuten kriittistä ajattelukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista ja ongelmanratkaisukykyä. Työntekijöiden pitää kyetä toimimaan kohtalaisen itseohjautuvasti ja kuitenkin tulemaan toimeen ryhmässä vaikkakin useissa tapauksissa pelkällä sähköisellä yhteydenpidolla muihin. Laskentatoimen osalta työntekijälle on hyödyksi koko yrityksen toiminnan tunteminen ja taito ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä. Pelkällä oman alan hallitsemisella ei välttämättä enää pääse kovin pitkälle. Laskentatoimen perusteiden hallinnan merkitys kuitenkin korostui, sillä ilman perusteiden ja yrityksen kokonaiskuvan ymmärrystä myös tietojärjestelmien ja niissä olevan tiedon ymmärtäminen vaikeutuu. Työntekijän täytyy kyetä ymmärtämään mistä tieto tulee ja mihin se vaikuttaa, sekä tunnistaa järjestelmissä olevat virheet.

Käänteisen luokkahuonemenetelmän soveltaminen laskentatoimen opintojaksolla

Ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla keskitytään ennen kaikkea (strategista) johtamista tukevaan laskentatoimen alueeseen. Tämä vaatii kuitenkin jonkinlaista laskentatoimen perusteiden hallintaa. Laskentatoimessa tieto on usein kumuloituvaa – uutta ymmärrystä ja osaamista rakennetaan aiemmin opitun päälle. Niinpä ylemmän ammattikorkeatutkinnon laskentatoimen opintojaksolle rakennettiin käänteisen opetuksen hengessä ennakkomateriaalipaketti, jonka tarkoituksena on varmistaa opiskelijoiden riittävät laskentatoimen perustiedot strategisen laskentatoimen aihealueiden opiskelua varten. Toki suurimmalla osalla YAMK-opiskelijoista on ainakin yksi laskentatoimen opintojakso suoritettu perusopintojen yhteydessä, mutta monella näistä opinnoista on useita vuosia aikaa, ja kokemusten perusteella suurin osa kokee ennakkotietonsa laskentatoimen alalta hyvin vähäisiksi. Ennakkomateriaalipaketti sisältää lyhyitä videoita ja kirjallisuusvinkkejä ja –linkkejä, sekä itsearvioitavan verkkotentin. Tämän on tarkoitus luoda perusosaamista, jota päästään soveltamaan lähiopetustunneilla.

Kriittinen asia opettajan näkökulmasta käänteisen luokkahuoneopetuksen soveltamisessa on pohtia, miten vähäinen luokkahuoneaika käytetään mahdollisimman hedelmällisellä tavalla hyödyksi (Bergman & Sams 2014). LAMKin ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojakson lähiopetuspäivillä päädyttiin hyödyntämään ennen kaikkea aktivoivoivia ja yhteisöllisiä opetusmenetelmiä. Etukäteen opittua teoriatietoa päästään soveltamaan muun muassa case-harjoitusten muodossa. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen esiintuominen ja niiden ympärille rakennettu keskustelu auttavat hahmottamaan laskentatoimen subjektiivista ja tulkinnanvaraistakin puolta, kun ennakkomateriaalin pohjalta on ensin tutustuttu teoreettiseen perustaan ja yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin ja käytänteisiin. Samalla päästään harjoittamaan muun muassa kommunikointi-, yhteistyö-, ja ongelmanratkaisutaitoja.

Opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella ennakkotehtävät ja –materiaalit toimivat hyvänä orientaationa laskentatoimen asioihin, joita yleisesti pidetään jokseenkin haastavina. ”Testaa tietosi” –tyyppinen verkkotentti ja sitä tukevat lyhyet videotallenteet koettiin mielekkääksi tavaksi opiskella laskentatoimen peruskäsitteitä. Tosin monen mielestä asioita on hyvä kerrata vielä lähiopetuksessakin. Osa koki, että ennakkomateriaali ei täysin vastannut varsinaista opintojakson sisältöä. Palautteen perusteella tehtäviä voisi jatkossa kehittää myös entistä enemmän työelämälähtöisiksi.

Lähteet

Belias, D., Sdrolias, L., Kakkos, N., Koutiva & M., Koustelios, A. 2013. Traditional teaching methods vs. teaching through the application of information and communication technologies in the accounting field: quo vadis? European Scientific Journal. Vol. 9 (28), 73-101.

Bergmann, J. & Sams, A. 2014. Flipped learning: maximizing face time. T + D. Vol. 68 (2), 28-31.

Boyce, G. 1999. Computer-assisted teaching and learning in accounting: pedagogy or product? Journal of Accounting Education. Vol. 17 (2), 191-220.

Daniel, J. 2012. Making sense of MOOCs: Musings in a maze of myth, paradox and possibility. [Verkkolehti]. Journal of interactive Media in education. Vol. 2012 (3). [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://doi.org/10.5334/2012-18.

Rohrweck, J. 2017. Guiding web-based self-study in accounting basics [Verkkodokumentti]. Master’s Thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062955.

Seppänen, L. 2014. Käännä luokkahuone ylösalaisin! Teoksessa Seppänen, L. (toim.) Sulassa somessa – kokeiluja ja kokemuksia sulautuvasta oppimisesta. [Verkkodokumentti]. Metropolia ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/19507750/met_sulassa_somessa_wikiin.pdf.

Turunen, H. & Valokorpi, P. 2015. Käänteinen oppiminen ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun uudistajana. [Verkkodokumentti].  Hämeen ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://www.hamk.fi/verkostot/yamk-koulutus-vahvaksi-tki-vaikuttajaksi/tyopaketti1/Documents/Pedaforum2015_Kaanteinenoppiminen.pdf.

Kirjoittajat

Johanna Rohrweck on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden YAMK -ohjelmassa.

Sirpa Suhonen toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla tuntiopettajana.

Julkaistu 16.5.2017

Pienyritykset toivovat asiantuntijaverkostoja

LAMK Pro, Yrittäjyys

Lahden ammattikorkeakoulussa selvitettiin yksityis- ja pienyrittäjänaisten tarvetta ja halukkuutta verkostoitua eri toimijoiden kanssa. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään osana Katalyytti-palvelun pilotoinnissa, jossa naisten omistamille ja johtamille yrityksille tarjotaan liiketoiminnan kehittämistä tukevaa neuvonta- ja ohjauspalvelua.

Kirjoittajat: Sanna Lehtovuori, Lea Heikinheimo ja Ari Hautaniemi

Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Naisvoittoisten yksityis- ja pienyritysten verkostoitumisen edistäminen”, jossa selvitettiin suomalaisyrittäjien tottumuksia ja kokemuksia verkostoitumisesta. Tutkimuksen toimeksiantajana oli LAMKin ja HAMKin toteuttama ESR-rahoitteinen Virtaa, voimaa ja verkostoja naisyrittäjyyteen –hanke (VVV). Tavoitteena oli selvittää, minkälaisten toimijoiden kanssa yrittäjät haluaisivat verkostoitua ja kokevatko he Internetissä toimivan verkostoitumispalvelun tarpeelliseksi. (Lehtovuori 2017.)

VVV-hankkeessa on rakennettu digitaalinen verkostoitumispalvelu Katalyytti.fi, jonka kohderyhmänä ovat etenkin naisyrittäjät, jotka toimivat usein yksin- tai pienyrittäjinä. Maksuttomaan palveluun voi liittyä esimerkiksi vinkkejä yrittäjyyteen hakevat opiskelijat, jo olemassa olevat yrittäjät, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan tai hakea kumppania yrittäjyyteen tai asiantuntijat erilaisista organisaatioista, jotka voivat omia verkostojaan hyödyntäen auttaa liiketoiminnan kehittämisessä. (Katalyytti 2016.)

Verkostoituminen kannattaa

Erityisesti pienyrittäjälle verkostoitumisesta on hyötyä. Yritysten välisen yhteistyön avulla yrityksen kasvu ja nopea uudistuminen voivat olla helpommin saavutettavissa, ja resurssien käyttö tehostuu. Verkostoitumisen auttaa myös saamaan yhä monimutkaisempia tuotteita markkinoille edullisesti ja nopeasti. (Vakaslahti 2004, 15-16.) Verkostotoiminnan hyötyjä yrityksille ovat myös kapasiteetin, uskottavuuden ja kustannussäästöjen lisääntyminen. (Suomen Riskienhallintayhdistys 2016).

Yleensä verkostoituminen tapahtuu tietoisesti, ja yhä useammin virtuaalisesti. Nuorille yrittäjille yhteisöllisen median verkostot voivatkin olla perinteisiä kokouksia luontevampi ympäristö. Avoimissa digitaalisissa verkostoissa kuka tahansa voi jakaa ideoita ja tietoa sekä myös hyödyntää niitä. (Satuli 2010, 25-26.) Kumppanuussuhteissa kolme tai useampi yritystä yhdistää voimavaransa, jolloin helpotetaan uusien tuotteiden saamista markkinoille ja myynnin kasvua. (Vakaslahti 2004, 17.) Kumppanuussuhteissa keskeistä on keskinäinen luottamus ja yhtenevä arvoperusta. (Ståhle & Laento 2000, 55.)

Vaatii ajatusta

Monet tutkijat ovat arvioineet suurimman osan verkostosuhteista epäonnistuvan. Verkostoituminen saattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi jonkin julkisen tahon luomasta verkostoitumishankkeesta, joihin pk-yritykset osallistuvat miettimättä verkoston varsinaista hyötyä. Yhteistyö on voinut loppua viimeistään hankerahoituksen päättyessä. (Hakanen ym. 2007, 95, 97-98.)

Menestynyt verkosto onkin yleensä luotu omatoimisesti, yrityksen tavoitteista käsin. Onnistumista edesauttaa verkostostrategian luominen, jossa lähdetään kehittämään erilaisia ratkaisuja verkostoitumiseen. (Hakanen ym. 2007,80, 95, 97-98, 100-101) Toimivassa verkostossa yritykset ovat pärjääviä, kooltaan tasavertaisia ja sijaitsevat sopivalla etäisyydellä toisistaan. (Suomen Riskienhallintayhdistys 2016.) Erikokoisilla yrityksillä on erilaisia tavoitteita verkostoitumisen suhteen, mutta molemmat voivat hyötyä kumppanuuksista keskenään. Pienet yritykset hakevat esimerkiksi rahoitusapua, jakelukanavia, yhteistyötä markkinoinnissa tai lisäosaamista.

Suomalaisyrityksistä suurin osa on mikroyrityksiä, joissa työntekijöitä on alle kymmenen (Komulainen 2016, 9). Varsinkin pienissä yrityksissä resurssit ovat rajalliset, jolloin yritysten välinen yhteistyö on järkevää (Suomen Riskienhallintayhdistys 2016). Lisäksi on kannattavaa hyödyntää eri alojen asiantuntijapalveluita. Asiantuntijat ratkaisevat yrityksen kannalta vaikealta tuntuvia ongelmia ja antavat ratkaisuja (Lehtinen & Niinimäki 2005, 9,11.) esimerkiksi yhteistyöhön, ajankäyttöön tai markkinointiin. (Torppa 2013, 83-84.)

Joustava verkostoituminen plussaa

Tutkimusta varten lähetettiin satunnaisotannalla 350 yrittäjälle sähköinen kysely, johon vain 24 vastasi. Näistä suurin osa oli keski-ikäisiä, työelämässä pidempään olleita yksityisyrittäjiä, erityisesti naisyrittäjiä vaatetus- ja tekstiilialalta.

Tulosten perusteella yrittäjät toivovat verkostoituvansa eniten oman alan yrittäjien kanssa, mutta myös asiantuntijoiden, etenkin tietotekniikan ja kirjanpidon osaajien kanssa. Yrittäjät kokevat verkostoitumisen erilaisissa tapahtumissa toimivaksi, mutta ovat mahdollisesti myös halukkaita verkostoitumaan sähköisesti, mikäli siihen on hyvät puitteet.

Kyselyssä havaittiin, että yrittäjillä ei ole juurikaan kokemusta sähköisistä verkostoitumispalveluista. Verkostoitumista tapahtuu erilaisissa tapahtumissa ja tuttujen henkilöiden kautta. Lisäksi verkostoitumista tukevat vastaajien mielestä erilaiset yrittäjäjärjestöt. Suurin osa ei kokenut verkostoitumista hankalaksi, mutta kasvokkainen verkostoituminen nähtiin joskus ajankäytöllisesti haastavaksi. Voidaankin todeta, että maksuttomalla, sosiaalisiin verkostoihin perustuvalla, aikaan ja paikkaan sitomattomalla Katalyytti-palvelulla olisi potentiaalia menestyä yrittäjien keskuudessa. (Lehtovuori 2017.)

Lähteet

Hakanen, M., Heinonen, U. & Sipilä, P. 2007. Verkostojen strategiat: menesty yhteistyössä. Helsinki: Edita Prima Oy.

Katalyytti, 2016. Kenelle se on tarkoitettu? [viitattu 22.11.2016]. Saatavissa: http://www.katalyytti.fi/kenelle-se-on-tarkoitettu/.

Komulainen, V. 2016. Läpi kasvun lasikaton: miljoonasta kymmenen, kymmenestä sata. Norderstedt: Gordionpro Oy.

Lehtinen, U. & Niinimäki, S. 2005. Asiantuntijapalvelut: tuotteistamisen ja markkinoinnin suunnittelu. Porvoo: WSOY.

Lehtovuori, S. 2017. Naisvoittoisten yksityis- ja pienyritysten verkostoitumisen edistäminen. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703303937.

Satuli, H. 2010. Verkostoituminen on yrittäjän etu. Fennia Nro 4/2010 [viitattu 19.2.2016].

Ståhle, P. & Laento, L. 2000. Strateginen kumppanuus: avain uudistumiskykyyn ja ylivoimaan. Porvoo: WSOY.

Suomen Riskienhallintayhdistys 2017. Verkostoitumisen riskit ja niiden hallinta [viitattu 30.1.2017]. Saatavissa: http://www.pk-rh.fi/index.php?page=verkostoitumisen-riskit

Torppa, T. 2013. Yksin työskentelevän opas. Helsinki: Talentum.

Vakaslahti, P. 2004. Jalosta liikesuhde kumppanuudeksi. Helsinki: Talentum.

Kirjoittajat

Sanna Lehtovuori valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta materiaalitekniikan insinööriksi keväällä 2017. Hän on erikoistunut tekstiili- ja vaatetustekniikkaan.

Lea Heikinheimo, TkT, toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa materiaalitekniikassa sekä Älykäs teollisuus ja uudet liiketoimintakonseptit YAMK –koulutuksessa.

Ari Hautaniemi toimii kehittämispäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulussa Tekniikan alalla.

Julkaistu 9.5.2017