Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Turvallinen työympäristö osana kestävää ja tuottavaa liiketoimintaa

LAMK Pro, Muut

Työturvallisuus on nykypäivänä yrityksen liiketoiminnan kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä, johon keskittyä ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen lisäksi. Työturvallisuus toimii myös imagotekijänä.  Työturvallisuus on tärkeä osa myös ympäristöstä huolehtimista ja kestävään kehitykseen panostamista. Turvallinen työympäristö on yritykselle käyntikortti, joka ei vaikuta ainoastaan positiivisesti yrityksen imagoon, vaan myös sen liiketoimintaan, ja tähän positiiviseen kierteeseen tulee osallistua koko organisaatio. Tämän artikkelin näkökulmana on miten työturvallisuuden korkea prioriteetti näkyy nykypäivänä, miten se liittyy ympäristöön ja kestävään kehitykseen sekä kuinka liiketoiminta hyötyy tehokkaasta työturvallisuudesta.

Kirjoittajat: Johannes Karjalainen, Pia Haapea ja Teijo Lahtinen

Työturvallisuus

Työturvallisuus on osa organisaation arvoja, käyttäytymismalleja ja kykyä johtaa turvallisen työn suuntaan. Hyvä työturvallisuus tilastojen lisäksi näkyy kommunikaationa ja luottamuksena työyhteisössä. Työntekijällä ja johdolla on oltava yhteinen näkemys turvallisuuden merkityksestä. (Tukes 2016, 6.)

Yhteisesti sovitut toimintatavat ja ohjeet, joita työntekijät noudattavat, ovat myös perusta työturvallisuudelle. Riski työtapaturmalle on selvästi korkeampi epäyhtenäisillä ja hallitsemattomilla toimintatavoilla kuin standardisoiduilla ja hyväksi todetuilla toimintatavoilla. Siksi voidaankin sanoa, että yleisesti työturvallisuuteen vaikuttaa kulttuurin lisäksi eniten ihmisten toimintatavat ja käyttäytyminen. Työturvallisuus yhdessä työympäristön kanssa vaikuttaa usein välillisesti myös prosessiturvallisuuteen, jota ei kuitenkaan tule sekoittaa käsitteenä työturvallisuuteen. (Karjalainen 2018, 1.)

Työturvallisuus nykypäivänä yrityksissä

Yrityksen turvallisuuskulttuuria on vaikea muuttaa, jos ”hälläväliä”-ajattelumaailma on jäänyt työntekijöiden selkärankaan, ja uusien lakien ja vaatimuksien täyttämiseen tarvittavat turvallisuustoimet eivät aina ole ensimmäinen asia, johon työntekijät vapaaehtoisesti lähtisivät. Kaikesta huolimatta, nykypäivänä useat yritykset panostavat – kuten pitääkin – paljon työturvallisuuteen. Sillä jos ei panostaisi, kilpailija olisi luultavasti parempi työnantaja niin työntekijän kuin asiakkaan silmissä. (Safety Line 2018a.)

Turvallisuuskulttuurin luominen tulee lähteä yrityksen hallintaorganisaation tasolta. Hyvä esimerkki turvallisuuskulttuurin tehostamisesta on Karjalaisen opinnäytetyössä tehty yksityiskohtainen ohjeistus Fortum Recycling and Waste Solutionsin Suomen tuotannolle liittyen prosessin energiasta erottamiseen. Aikaisempia kirjattuja käytäntöjä ei ollut, vaikka prosessin erottamista kuitenkin käytettiin, mikä on yllättävää, koska toimijan erotusprosessiin sisältyy lukuisia vaiheita, jotka väärin tehtynä voivat aiheuttaa merkittävän työturvallisuusriskin. Aikaisemmin mainitun työturvallisuuden määrityksen mukaan tilanteessa on siis ollut työturvallisuuspuute, joka opinnäytetyössä korjattiin ohjeistamalla yksityiskohtaisesti niin itse erotusprosessin eri vaiheet kuin turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi laaditut toimintaohjeet. (Karjalainen 2018, 25.)

Työturvallisuus lisää liikevoittoa

Yleensä ensimmäinen ajatus turvallisuuteen panostamisen jälkeen on, että resursseja menetetään jostain muualta, kuten tuottavuudesta.  Itse asiassa turvallinen työpaikka on poikkeuksetta tuottavampi. Työturvallisuutta parannettaessa energia- ja resurssitehokkuuden huomioivat ratkaisut ovat yleensä kestävämpiä, sillä ne ovat suunniteltu kestämään pidempään, rakennettu laatujärjestelmien mukaan ja turvallisia.

Työturvallisuudesta huolehtiminen lisää työn tai prosessin tuottavuutta, koska häiriöihin ja niiden korjaamiseen kuluva aika luonnollisesti lyhenee. Esimerkiksi kun teollisuudessa investoidut kalliit ja automatisoidut laitteet toimivat maksimaalisella hyötysuhteella, ne tuottavat suurimman tuoton. Laitteita ei ole suunniteltu käymään vajaatehoisina tai oleman pysähdyksissä. Näiden tuotantolaitteiden toiminnasta ja käyttöhuollosta vastaa kuitenkin loppujen lopuksi ihminen, jolle on suunniteltu ohjeet turvallisen työn ja suurimman tuloksen saavuttamiseksi. Koska liikevoitto tulee tuottavuudesta, ja tuottavuus on riippuvainen ihmisen panoksesta, työtapaturmat vaikuttavat suoraan myös yrityksen viivan alle jäävään euromäärään. (Safety Line 2018 b.)

Toinen tuottavuutta lisäävä tekijä on itse tapaturmasta aiheutuvat sairauskulut. Työtapaturman keskihinta on n. 3000 euroa tapaturmaa kohti, päiväkohtaisen keskiarvohinnan ollessa 600 euroa. Lukemat voivat kuitenkin olla moninkertaisia, jos kyseessä on kuntoutusta tai pysyviä vammoja aiheuttava tapaturma. Vaikka osa kuluista korvataan vakuutusyhtiön puolesta, jää aina maksettavaa myös yritykselle. (Herrala 2011.) Nämä lukemat ovat merkittäviä niin pk-yrityksille kuin isoillekin toimijoille. Työtapaturman aiheuttaneen työntekijän poissaolosta ja hoidosta aiheutuvien kulujen lisäksi yleensä syntyy myös tuotanto- ja laitekorjaustappioita, unohtamatta imagoon vaikuttavia kielteisiä tekijöitä.

Yhteenveto

Vaikka tässä artikkelissa ei oteta kantaa inhimillisyyden osaan työturvallisuudessa, yksi Karjalaisen opinnäytetyössä esitetty yrityksen slogan kuvastaa työturvallisuuden tärkeyttä nykypäivän työelämässä. ”Tarkoitus on, että jokainen pääsee työpäivän jälkeen kotiin läheisien luo samassa kunnossa kuin töihin saapuessaan.” (Karjalainen 2018, 46.)

Työturvallisuus ja siihen läheisesti liittyvät laatutekijät ovat tärkeä osa yrityksen ympäristö- ja resurssitehokkuutta tuottavuuden ylläpitämisen lisäksi. Vaikka artikkelissa kerrotaankin hyvin yleisellä tasolla tuotantolaitoksiin liittyvistä työturvallisuusasioista, on Karjalaisen opinnäytetyö erinomainen esimerkki tulevaisuuden insinöörin laajenevasta toimenkuvasta. Energia- ja ympäristötekniikan insinööri ei enää voi keskittyä pelkästään ympäristöasioihin, eikä konetekniikan insinööri pelkästään koneenrakennukseen. Tulevaisuudessa tarvitaankin hyvin moni- ja laaja-alaista osaamista sekä tiedon soveltamista. Prosessien ja menetelmien monimutkaistuessa myös niihin vaikuttavien osatekijöiden ja tätä kautta tarvittavien osaamisten määrä lisääntyy.

Lähteet

Herrala, O. 2011. Työtapaturmien hinta satoja miljoonia euroja. Kauppalehti 12.11.2011.

Karjalainen, J. 2018. Erotussuunnitelmaprosessin kehittäminen : Fortum Waste Solutions Oy Suomen tuotanto. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178658

Safety Line. 2018a. Is Safety A Priority in your organization? Safety Line. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: https://safetylineloneworker.com/blog/safety-priority-organization/

Safety Line. 2018b. Is Safety Productive? Safety Line. [Viitattu 8.5.2018] Saatavissa: https://safetylineloneworker.com/blog/is-safety-productive/

Tukes. 2016. Prosessiturvallisuus ja sen mittaaminen. Opas. [Verkkodokumentti]. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: http://www.tukes.fi/Tiedostot/vaaralliset_aineet/esitteet_ja_oppaat/Prosessiturvallisuus_ja_mittaaminen.pdf

Kirjoittajat

Johannes Karjalainen valmistuu Lahden ammattikorkeakoulusta Ympäristö -ja energiatekniikan insinööriksi toukokuussa 2018. Hän on paneutunut työturvallisuusasioihin työskennellessään energia-alan yrityksessä ja tehnyt sinne myös opinnäytetyönsä.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Teijo Lahtinen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa konetekniikan lehtorina.

Artikkelikuva: Fortum. 2018. Palvelut voimalaitoksille. https://www.fortum.fi/yrityksille-ja-yhteisoille/palvelut-voimalaitoksille/lampovoimalaitoksille-ja/smart-operations

Julkaistu 28.5.2018

Viittausohje

Karjalainen, J., Haapea, P. & Lahtinen, T. 2018. Turvallinen työympäristö osana kestävää ja tuottavaa liiketoimintaa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/28/turvallinen-tyoymparisto-osana-kestavaa-ja-tuottavaa-liiketoimintaa

Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Yhteiskunnalliset ja palvelurakenteelliset muutokset ovat tulleet jäädäkseen sosiaali- ja terveysalalle. Näissä muutoksissa vanhusten parissa työskenteleviltä hoitotyöntekijöiltä edellytetään ennennäkemätöntä joustavuutta työssään ja tämä näkyy työssä jaksamisessa sekä työtyytyväisyydessä. Myönteisellä asennoitumisella on todettu olevan voimaannuttavia vaikutuksia.

Kirjoittajat: Katja Heino ja Helena Hatakka

Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöt muutoksessa

Hiilamon (2015, 13, 14, 143) mukaan sote-palvelut työllistävät yhteensä noin kuudenneksen (370 000 henkilöä) koko Suomen työvoimasta. Yli 200 000 kunnan ja kuntayhtymän työntekijää joutuu vaihtamaan työpaikkaa vuonna 2020 ja työnantajaksi tulee maakunta (Haavisto 2017). Jokainen työyhteisössä miettii tällä hetkellä, mitä sote- muutos (THL 2018) tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa: jaksanko kaikki työtä koskevat muutokset, muuttuuko tai katoaako asemani, vaihtuuko esimies, riittääkö osaamiseni tulevaisuudessa tai hajoaako työyhteisömme? (Krank 2016.)

Sote-muutos muokkaa työyhteisöjen työtä, työolosuhteita, työympäristöä ja työntekijöiden työidentiteettiä rajusti eri tavoin ja epävarmuutta aiheuttaa myös se, miten muutoksesta selvitään. Muutostilanteet voivat olla työyhteisöille niitä voimaannuttavia tai alaspäin vieviä, joten työyhteisöihin tulee panostaa muutosten mahdollistajina. (Krank 2016.) Työterveyslaitoksella (2018) ollaan huolissaan siitä, että muutokset haastavat varsinkin hoitoalan työntekijöiden hyvinvoinnin, terveyden sekä työkyvyn. Haavisto (2017) esittää, että työyhteisöt tulisi ottaa mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, sillä työhyvinvoinnin turvaaminen ei ole ollut kovin vahvasti mukana keskusteluissa. Työyhteisöt kuitenkin toteuttavat ja tekevät käytännön työn. Työyhteisöjen työhyvinvointi mitataan organisaatiomuutoksissa ja jokaisen myönteisellä asennoitumisella on merkitystä muutosten lopputulokseen (Juuti & Virtanen 2009, 137).

Toimiva työyhteisö syntyy avoimessa vuorovaikutuksessa (Manka 2014, 93). Muutosten onnistumista kuvaa kaikkien sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin ja normeihin. Työyhteisön moniammatillinen uudistuminen on kaikkien sen jäsenten etu sekä voimavara ja vastuun ottaminen kuuluu työntekijöille, työyhteisölle sekä työnantajalle. (Laine 2014, 10, 12.) Työyhteisö tarvitsee vahvaa, innostavaa ja kannustavaa esimiesjohtajuutta kehittämistoiminnan eteenpäin viemiseksi työntekijöiden voimavarat sekä vahvuudet huomioiden, sillä pakotetusti toteutetut ja jatkuvat muutokset koetaan usein työn hallinnan menettämisen tunteena (Juuti & Virtanen 2009, 137; Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 8, 9, 20, 27). Organisaatiomuutosten ympäristömuutokset ovat arvaamattomia ja jopa 70 prosenttia muutoksista on epäonnistunut (Juuti 2011, 68). Hoitoalan työyhteisöt tarvitsevat vastavuoroista, sosiaalista tukea sekä palautetta työstään, jotta työssä jaksaminen ja kehittyminen mahdollistuvat (Laine 2014, 12–14).

Työilmapiirin sosiaalinen toimivuus on voimavara

Työyhteisön voimavaraistava työilmapiiri rakentuu sosiaalisen toimivuuden kautta. Vanhusten hoitohenkilökunnan myönteinen sosiaalinen toimivuus eli vahva sosiaalinen pääoma on työilmapiiriä voimavaraistava tekijä sote-muutosten aiheuttamista tyytymättömyystekijöistä huolimatta. Vahva sosiaalinen toimivuus on myös voimavaraistavan työilmapiirin aktiivinen tuottaja. Työyhteisön myönteinen asennoituminen vaikuttaa työilmapiiriin sitä vahvistavasti ja myönteisellä asennoitumisella on voimaannuttavia vaikutuksia. (Heino 2018.)

Vahva sosiaalinen toimivuus myös lisää itseään ja tuottaa ympärilleen positiivisuutta. Hyvällä asenteella on vaikutusta siihen, että työntekijät ovat sitoutuneita, motivoituneita, kehittämishaluisia ja muutosmyönteisiä taustalla vaikuttavista epäkohdista huolimatta. (Heino 2018.) Aineeton, työntekijöistä löytyvä osaamispääoma on tulevaisuuden organisaatioiden välinen kilpailutekijä ja jokaisen työntekijän myönteisellä asenteella on merkitystä kokonaisuuden rakentajana (Manka 2011, 33–34).

Työilmapiirin sekä työyhteisön sosiaalista pääomaa tukeviksi voimavaratekijöiksi osoittautuivat Heinon (2018) mukaan osallisuus ja yhteisöllisyys, vuorovaikutus, luottamus, mahdollisuus kehittyä työssä ja sopivan vastuun saaminen. Työyhteisötaidoista korostuivat työkavereiden arvostus ja ystävällisyys, tuki, auttaminen, kuunteleminen sekä erilaisuuden hyväksyminen. Esimiesten koettiin tukevan työssä jaksamista ja Mankan (2011, 72) mukaan esimiehen tuki voimaannuttaa koko työyhteisöä.

Sote:n ajankohtaiset muutosprosessit tuottivat hoitohenkilökunnalle stressiä ja kielteisimmät tyytymättömyyden kokemukset kohdistuivat itse työhön kuten heikkoon tiedonkulkuun, työmäärän lisääntymiseen, jatkuviin uudistuksiin ja työnkuvan epäselkeyteen (Heino 2018). Vaikutusmahdollisuuksien puute on tutkimusten mukaan vanhusten hoitoalalla heikompaa kuin muualla sosiaali- ja terveysalalla (Laine 2014, 12–14). Heinon (2018) mukaan samat tekijät, jotka tuottivat työtyytyväisyyttä, tuottivat myös työtyytymättömyyttä, kun työntekijän tarpeet, toiveet tai odotukset eivät täyttyneet. Työtyytymättömyyden tekijät osoittautuivat kehittämisen kohteiksi ja työtyytyväisyyden tekijät toisiaan tukeviksi työn voimavaroiksi ja vahvuuksiksi.

Sosiaalisen pääoman lisäksi kaikki hyvinvoinnin pääomat tukevat toisiaan vastavuoroisesti (Manka 2011, 73). Voimavaraistava työilmapiiri sekä toimiva työyhteisö syntyvät, kun työyhteisön psykososiaaliset olosuhteet eli sosiaalisesta pääomasta syntyvä työyhteisön toimivuus on kunnossa (Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 6–7). Työyhteisö toimii muutoksissa juuri siihen suuntaan, millä asenteella siihen panostetaan ja työyhteisö voi itsessään vaikuttaa siihen, millaisin työkaluin ja keinoin se kohtaa muutoskehityksen niin yksilö- kuin yhteisötasolla (Manka 2015, 145).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys”.

Lähteet

Haavisto, P. 2017. Työntekijät tarvitsevat tukea sote-muutoksessa. Työ, Terveys, Turvallisuus. [Verkkolehti]. 4/2017, 35. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.tttlehti.fi/tyontekijat-tarvitsevat-tukea-sote-muutoksessa/

Heino, K. 2018. Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 19.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188851

Hiilamo, H. 2015. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys? Riika: InPrint.

Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittyminen on organisaation oppimista. Teoksessa: Juuti, P. (toim.) 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Vantaa: Hansaprint. 68–82.

Juuti, P. & Virtanen, P. 2009. Organisaatiomuutos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Krank, A. 2016. Mihin suuntaan ammattitaitoa tulisi kehittää? Tesso: Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. [Verkkolehti]. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://tesso.fi/artikkeli/mihin-suuntaan-ammattitaitoa-tulisi-kehittaa

Laine, P. 2014. Työhyvinvoinnin kehittäminen – mission impossible? Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 9–27.

Manka, M-L. 2011. Työn ilo. Helsinki: WSOYpro Oy.

Manka, M. 2014. Työnilo – pää(n)asia. Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 89–107.

Manka, M-L. 2015. Stressikirja. Helsinki: Talentum.

Terävä, K. & Mäkelä-Pusa, P. 2011. Esimies työhyvinvointia rakentamassa. [Verkkodokumentti]. Kuntoutus-säätiö. [Viitattu 10.5.2018]. Saatavissa: https://kuntoutussaatio.fi/files/575/punk_esimiesopas_www.pdf

THL. 2018. Sote-uudistus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/

TTL. 2018. Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa sote- ja maakuntauudistuksen onnistumisen. [Verkkodokumentti]. Työterveyslaitos. [Viitattu 17.5.2018]. Saatavissa: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4300677/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf/24155382-5bdd-4a76-bc35-0785771d67d6/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf.pdf

Kirjoittajat

Katja Heino on valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/syd%C3%A4n-k%C3%A4yr%C3%A4-el%C3%A4%C3%A4-s%C3%A4ie-3405553 (CC0)

Julkaistu 25.5.2018

Viittausohje

Heino, K. & Hatakka, H. 2018. Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/25/tyoyhteison-sosiaalinen-toimivuus-voimavarana-sote-muutoksessa

Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla

LAMK Pro, Muut

Hulevesiksi kutsutaan rakennetuilla alueilta, esimerkiksi kaduilta ja rakennusten katoilta pintavaluntana syntyviä sade- ja sulamisvesiä. Perinteinen hulevesien johtaminen viemäristössä vesilaitokselle käsiteltäväksi tai purettavaksi lähimpään vesistöön ei ole kestävä ratkaisu hulevesien hallitsemiselle. Hulevesien muodostumista tulisi ensisijaisesti estää ja tällä tavoin vähentää kuormitusta vesistöihin tai puhdistuslaitoksiin. Lisääntyneiden hulevesien haittavaikutuksien vähentämisessä erilaiset hulevesien hallintamenetelmät nousevat hyvin tärkeiksi tekijöiksi. Yhtenä hulevesien määrällisenä ja laadullisena hallintamenetelmänä voidaan pitää biosuodatusta.

Biosuodatus yleisesti

Hulevesien hallintamenetelmät ovat hulevesien kertymiseen vaikuttavia ja niiden johtamiseen sekä käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, kuten läpäiseviä päällysteitä, rakennettuja puroja tai viherpainanteita (Kuntaliitto 2012, 11). Käsiteltäessä hulevesiä biosuodattamalla hulevedet johdatetaan maarakenteiden läpi. Haitta-aineita poistuu suodattimessa pääasiassa erilaisten biologisten, kemiallisten ja mekaanisten prosessien kautta (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Biosuodatuskentillä voidaan myös tasata valunnan määrää ja lisätä pohjaveden määrää, kun erilaisten maakerroksien läpi suodattunut vesi imeytyy kohti pohjavettä (Lehikoinen 2015, 7-33). Biosuodatusalueet voivat olla viherpainanteita, pintavalutuskaistoja tai maan alle rakennettuja suodatuskammioita ja ne ovat yleisesti tarkoitettu ns. paikalliseen hulevesien käsittelyyn kaupunkialueiden sisällä (Kuntaliitto 2012, 140-186). Kuviossa 1 on esitetty biosuodatusrakenteen toimintaperiaate.

KUVIO 1. Suodatusrakenteen toimintaperiaate (Rakennustietosäätiö 2017, 13)

Biosuodattimen rakenne ja materiaalit

Biosuodatusrakenteen tarkoitus on toimia veden laadullisena ja määrällisenä käsittelijänä. Rakenteen koko valuma-alueen suhteen voi vaihdella sen mukaan, miten paljon hulevesiä muodostuu ja kuinka suuri osa valumavesistä halutaan käsitellä. Useissa toteutetuissa rakenteissa ja tutkimuksissa rakenteen koko on ollut 2-5% valuma-alueen koosta. (Valtanen ym. 2010, 34-40.) Biosuodatusrakenteen tasapaino pidättymisen ja tyhjentymisen välillä on hyvin tärkeää. Rakenteen tulisi kuivua sade- ja sulantatapahtumien välissä, jotta seuraavan valuntatapahtuman aikana rakenne ei alkaisi tulvimaan. Noin vuorokauden mittaisella viipymällä, vaadittavat puhdistusprosessit ehtivät tapahtua ja samalla taataan mikrobitoiminnalle suotuisat hapelliset olot. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kuviossa 2 on esitetty biosuodatuksen rakennekerrokset ja yleiset materiaalit sekä kerrospaksuudet.

KUVIO 2. Yleiskuva suodatusrakenteesta, jossa suodatinkankaan tilalla on siirtymäkerros (Rakennustietosäätiö 2017, 16)

Hulevesien suodattuminen ja pidättyminen tapahtuvat pääasiassa kahdessa ylimmässä, eli orgaanisessa ja suodatinkerroksessa. Orgaanisessa kerroksessa oleva kasvillisuuskerros pidättää hulevedessä olevia ravinteita ja raskasmetalleja ja samalla muokkaa maaperää kuohkeammaksi parantaen maaperässä olevien mikrobien olosuhteita. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Suodatinkerroksen materiaalin valinnassa yksi tärkeä tekijä on hydraulinen johtavuus. Hydraulisen johtavuuden tulisi olla vähintään 1,3 cm/h ja korkeintaan 10 cm/h, jolloin vaadittavat prosessit suodatuskerroksissa ehtivät tapahtua ja samalla taataan rakenteessa olevalle mikrobitoiminnalle tarpeelliset happiolosuhteet. (Muthanna 2007, 11-21.) Kasvillisuuden tulee kestää erilaisia olosuhteita, kuten kuivaa ja kosteaa, sekä vedenläpäisevyyden on oltava korkea, jotta pintakerros ei tukkeutuisi (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Suodatinkerroksen maa-ainekseksi soveltuu esimerkiksi hiekka, joka on raekooltaan 0-2 mm. Suodatinkerros voi olla myös sekoitemaata jonka tarkoituksena on olla sopivasti vettä läpäisevä ja bioaktiivinen epäpuhtauksien pidättämiseksi. Sekoitteeksi soveltuu esimerkiksi biohiili tai leca-sora. (Wendling ym. 2017, 7-17.)

Siirtymäkerrokseen ja salaojakerrokseen valittavilla materiaaleilla ei ole merkittäviä eritysvaatimuksia, vaan ne toimivat lähinnä suotautuneen veden varastokerroksina ennen niiden imeytymistä maaperään tai johdattamista salaojaputkilla pois suodatusrakenteesta. Siirtymäkerros saatetaan korvata suodatinkankaalla, mutta kiintoaineiden huuhtouman vuoksi on huomioitava suodatinkankaan mahdollinen tukkeutuminen. Biosuodatusrakenteen alimmaksi kerrokseksi voidaan lisätä typenpoistoa edesauttava rakenne (kyllästynyt kerros), jossa typenpoistoa tapahtuu denitrifikaation avulla. Kyllästyneen kerroksen materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi sepeliä (Rakennustietosäätiö 2017, 16).

Vaikutus hulevesien laatuun

Biosuodatus soveltuu erittäin tehokkaasti kiintoainekuormituksen pienentämiseen. Biosuodatuksessa haitta-aineita poistuu hiukkasmuodossa sekä liuenneina. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kiintoaineet, kiintoaineeseen kiinnittynyt fosfori ja osa maaperässä olevista patogeeneistä tarttuu tehokkaasti suodatinmateriaalin pintaan sedimentoitumalla. Patogeenien altistuminen auringon valolle suodattimen pintakerroksessa edistää niiden poistoa. Suodattimen pintakerroksen kasvillisuudella voidaan parantaa fosforin pidättymistä, mutta väärin valitusta suodatinmateriaalista sekä kuolleesta kasvillisuudesta voi liueta suuriakin määriä fosforia käsiteltävään veteen. Biosuodatusrakenteessa typenpoisto tapahtuu pääasiassa suodattimien kuivuessa sadetapahtumien välissä, jolloin suodattimessa on suotuisat hapelliset olosuhteet typen nitrifikaatiolle, jota seuraava vaihe denitrifikaatio pelkistää nitraatit typpikaasuksi. (Kasvio ym. 2016, 17-21; Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24.) Biosuodatus on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi myös raskasmetallien puhdistukseen. Raskasmetallit alumiini, kromi, kupari, lyijy ja sinkki kiinnittyvät partikkeleihin, joiden raekoko on alle 10 μm. (Muthanna 2007, 11-21.) Taulukossa 1 on esitetty hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio.

TAULUKKO 1. Hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio (Kasvio ym. 2016, 21)

Aine                   Tyypillinen pitoisuus hulevesissä, mg/l Kuormitusvähenemä biosuodatuksessa, %
Kiintoaine 15-350 90-99
Biologinen hapenkulutus 1,5-22.0 80-90
Kokonaiskupari 0,01-0,28 60-90
Kokonaissinkki 0,03-0,35 85-95
Öljyt ja rasvat 0,4-20,0 95-99
Partikkelimainen fosfori 0,1-2,2 95-99
Liukoinen fosfori 0,05 10-30
Liukoinen typpi 0,1-3,7 -40-40
Partikkelimainen typpi* 0,5-3,5 25-50

*käsittää partikkelimaisen orgaanisen typen

Yhteenveto

Kaupunkiympäristön vesien hallinta on tärkeä osa ympäristöalan koulutusta LAMKissa. Yksi syy aiheen merkittävyyteen on pelko ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien ääri-ilmiöiden vaikutuksista tulvimis- ja kuivatusongelmiin erityisesti rakenteeltaan tiivistyneessä kaupunkiympäristössä. Viime vuosina hulevesien hallintaan liittyviä opinnäyte- ja harjoitustöitä on tehty useita eri toimeksiantajien tilauksesta, erilaisiin kohteisiin ja eri näkökulmasta. Yksi paljon tutkittu osa on hulevesien paikalliset/alueelliset käsittelymenetelmät ja –kentät. Tomi Kirjokivi on perehtynyt Insinööritoimisto Vahanen Environmentin toimeksiantamassa opinnäytetyössään erilaisista materiaaleista rakennettujen biosuodattimien toimintaa ja sen kautta mahdollisuutta vähentää vesistöihin ja vedenpuhdistuslaitoksiin kohdistuvaa kuormitusta. Yksi tulevaisuuden suodatusmateriaalivaihtoehto on Tomi Kirjokivenkin opinnäytetyössä tarkemmin tarkasteltu biohiili, jonka suhteellisen korkea ominaispinta-ala ja muut ominaisuudet edistävät hulevesien haitallisia ympäristövaikutuksia.  Tärkeänä näkökulmana työssä on ollut myös huolellisen suunnittelun, rakentamisen ja huollon sekä optimaalinen mitoituksen huomioiminen. Lisäksi oikeilla materiaalivalinnoilla voidaan lisätä suodatuskentän ominaispinta-alaa ja näin ollen hidastaa valuntaa sekä pienentää haitallisten yhdisteiden pääsyn ympäristöön. (Kirjokivi 2018.)

Lähteet

Kasvio, P., Ulvi, T., Koskiaho, J. & Jormola, J. 2016. Kosteikkojen ja biosuodatusalueiden toimivuus hulevesien käsittelyssä. HULE-hankkeen loppuraportti. [Verkkodokumentti]. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016. [Viitattu 14.2.2018]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/160201

Kirjokivi, T. 2018. Biohiilisuodatin hulevesien käsittelyssä : Case Espoo Otsolahti. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107593

Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Suomen kuntaliitto. [Viitattu 15.2.2018]. Saatavissa: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=2714

Lehikoinen, E. 2015. Kadun vastavalmistuneiden huleveden biosuodatusalueiden toimivuus Vantaalla. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Aalto-yliopisto, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan koulutusohjelma. [Viitattu 7.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16663

Muthanna, T. 2007. Bioretention as a Sustainable Stormwater Management Option in Cold Climates. [Verkkodokumentti]. Doctoral thesis. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet. [Viitattu 25.2.2018]. Saatavissa: https://brage.bibsys.no/xmlui/handle/11250/242064

Rakennustietosäätiö. 2017. RTS 17:27 Hulevesirakenteet. Opas. [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/material/attachments/5fIPeDhrH/EapGeFOfj/Hulevesirakenteet_-Taitto_.pdf

Sänkiaho, L. & Sillanpää, N. (toim.) 2012. Stormwater-hankkeen loppuraportti. Taajamien hulevesihaasteiden ratkaisut ja liiketoimintamahdollisuudet. [Verkkodokumentti]. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede+Teknologia 4/2012.  [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/3639

Valtanen, M., Sillanpää, N., Hätinen, N. & Setälä, H. 2010. Hulevesien imeyttäminen ja suodattaminen: haitta-aineet ja menetelmät. [Verkkodokumentti]. Stormwater-hanke, kirjallisuusselvitys. [Viitattu 10.2.2018]. Saatavissa: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/hulevesien-imeyttam(122caad8-937e-401a-b56d-db80049caee9).html

Wendling, L., Loimula, K., Korkealaakso, J., Kuosa, H., Iitti, H. & Holt, E. 2017. StormFilter Material Testing Summary Report – Performance of stormwater filtration systems. [Verkkodokumentti]. VTT Stormfilter raportit. [Viitattu 20.2.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/sites/stormfilter/Documents/VTT_R_05980_17.pdf

Kirjoittajat

Tomi Kirjokivi, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: Viherpainanne Meiramitiellä. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas. [Viitattu 18.5.2018]. Saatavissa: http://ilmastotyokalut.fi/hulevesien-hallinta/hulevesien-hallintarakenteet/

Julkaistu 23.5.2018

Viittausohje

Kirjokivi, T. & Haapea, P.  2018. Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/23/hulevesien-paikallinen-kasittely-biosuodattamalla

Cultural perspectives in accounting services: Does intercultural competence matter

Articles in English, LAMK Pro, Muut

Due to globalization, cross-border business operations are continuously growing. Accordingly, different service providers have to deal with customers from different countries and provide their services worldwide. This tendency also influences accounting companies. The article aims to discuss the importance of intercultural competence for accounting service providers.

Accounting companies

Companies that specialize in providing accounting services are called accounting companies (Baltic Assist 2016). In order to provide integrated service solutions to their customers, accounting companies also cover a wide number of other financial administration services such as payroll, auditing, and consultancy services (Taloushallintoliitto 2018). Naturally, the range of services provided by accounting firms depends on the size and resources of any particular firm (Baltic Assist 2016).

Accounting is an important activity for every enterprise because it provides financial information that is used for economic decisions making (Atrill & McLaney 2011, 2-3). Moreover, accounting liabilities are regulated by the law (Leppiniemi & Kykkänen 2013, 18-19). But in spite of all mentioned above, accounting is not a core business activity for all enterprises and can be outsourced to accounting companies (1C 2018).

Accounting outsourcing becomes essential in the case when an entrepreneur decides to bring business operations to a foreign country. Accounting companies with their wide number of services that could be adjusted to certain customers’ needs become valuable business partners. They are able to compensate customers’ lack of legislation and taxation knowledge and take all responsibility for accounting on themselves. (1C 2018.)

Importance of intercultural competence

Intercultural service is a term used in the case when service providers and customers have different cultural backgrounds (Kenesei & Stier 2017, 307-308). People within one culture have common features such as values, behaviors, languages, symbols, and taboos. Representatives of any culture are unconsciously influenced by their own culture on an everyday basis. (Nieminen 2014, 31-32.)

Culture defines the way people perceive and deliver services as it is shown in Figure 1. Service quality criteria are also affected by culture. What is considered to be a good quality service in one culture does not necessarily apply to another culture. (Nieminen 2014, 31-32.) In other words, services implemented in the same way result in different levels of customers’ satisfaction depending on the culture of the customers (Kenesei & Stier 2017, 307-308).

FIGURE 1. Influence of culture on service perception (Nieminen 2014, 32)

In order to foresee expectations of foreign customers and decrease misunderstanding during interaction with them, service providers should develop intercultural competence. Intercultural competence defines an extension to which a person is respectful, opened and non-judgemental towards representatives of other cultures. Intercultural competence is an important quality for intercultural services providers because knowledge of other cultures enables best customer experience and minimize customers’ dissatisfaction. Intercultural competence should become a part of corporate culture and encourage and educate employees to work open-mindedly with customers from different cultures. (Kenesei & Stier 2017, 310.)

Cultural aspects in an accounting company

Influence of culture on customer experience was studied in the Thesis research of Karina Hagman (2018): “Accounting services for Russian entrepreneurs in Finland”. The qualitative research was implemented in order to study how to deliver exceptional accounting services to present and potential customers of the case company – Rantalainen Accounting Services Ltd. The case company is the third largest accounting services provider in Finland that offers its services to both Finnish and foreign customers. One of the target foreign customer groups of Rantalainen is  Russians companies.

The research showed that Russian customers expect accounting service provider to be culturally competent. Such conclusion was made on the basis of customers’ expectations and requests for accounting services that were analyzed during the research. First of all, respondents were very concerned about service providers’ ability to implement accounting services in the Russian language. Most of the respondents have named the language factor as a highly important component that affects their satisfaction. (Hagman 2018.)

Also, Russian entrepreneurs expect accounting providers to completely understand the Russian culture and business environment. Russian customers know that the Finnish and the Russian way of doing business  differ from each other, and they expect accounting service providers to recognize and respect these differences. Moreover, Russian customers want accounting companies to help them to develop their own intercultural competence towards Finnish culture and business. Respondents showed their interest in additional services such as consultancy about Finnish business culture, taxation, and legislation, help in networking, communication, and acquisition of potential customers and partners, and business-related translation services. (Hagman 2018.)

In conclusion

Accounting outsourcing is beneficial to foreign entrepreneurs but it also brings challenges to accounting companies. Success of intercultural customer services depends on the ability to understand foreign cultures and their representatives. It requires also multilingualism and readiness to recognize cultural dimensions without bias or generalization.

To develop intercultural competence, an accounting company needs to make it a part of its corporate culture and customer service strategy. Interculturally oriented corporate culture provides employees with necessary customer service education and tools. Intercultural customer strategy, in its turn promotes a better understanding of customers and their expectations. In summary, culture does matter for accounting companies and intercultural competence has to be integrated in their operations.

References

1C. 2018. Buchgalterskie uslugi: vigoda i riski dlja bisnessa. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://www.regberry.ru/malyy-biznes/buhgalterskie-uslug

Atrill, P. & McLaney, E. 2011. Accounting and finance for non-specialists. 7th edition. Gosport: Ashford Colour Press Ltd.

Baltic Assist. 2016. How outsourcing of bookkeeping and accounting service works. [Cited 4 May 2018]. Available at:  http://balticassist.com/how-outsourcing-of-bookkeeping-and-accounting-service-works/

Hagman, K. Accounting services for Russian customers in Finland: Case Company: Rantalainen Accounting Services ltd. [Online Document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Cited 4 May 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804255494

Kenesei, Z. & Stier, Z. 2016. Managing communication and cultural barriers in intercultural service encounters. Strategies from both sides of the counter. Journal of Vacation Marketing. [Electronic journal]. Vol. 23(4), 307-321. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://doi.org/10.1108/13527600410797710

Leppiniemi, J. & Kykkänen, T. 2013. Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Nieminen, M. 2014. Monikultturinen asiakastyö. Helsinki: Tietosanoma.

Taloushallintoliitto. 2018. Tilitoimiston palvelut. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://taloushallintoliitto.fi/tilitoimistoasiointi/tilitoimiston-palvelut

About the authors

Karina Hagman has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and worked in the case company, Rantalainen Accounting Services Ltd, during the thesis research implementation.

Sirpa Varajärvi works as a Senior Lecturer at the Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pixabay.com/en/wood-wooden-desktop-diversity-love-3152940/ (CC0)

Published 21.5.2018

Reference to this publication

Hagman, K. & Varajärvi, S. 2018. DuuniExpo as a learning environment of human resource management. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/05/21/cultural-perspectives-in-accounting-services-does-intercultural-competence-matter

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä

LAMK Pro, Muut

Tässä artikkelissa käsitellään vesihuoltolaitosten asennetta häiriötilanteisiin varautumisessa sekä valvontaviranomaiselle toimitettujen varautumissuunnitelmien laatimisprosessin kulkua. Vesihuoltolaitosten laatimat varautumissuunnitelmat tuli olla laadittuna ja toimitettuna valvontaviranomaisille 31.12.2016 mennessä. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia on yhteensä 47. Näistä vesihuoltolaitoksista yhteensä 38 vesihuoltolaitosta oli toimittanut varautumissuunnitelmansa valvontaviranomaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirjoittajat: Heli Ranta-aho ja Pia Haapea

Vesihuoltolain uudistus

Vesihuoltolaitosten toimintaa ohjaavaan vesihuoltolakiin tehtiin muutoksia 1.9.2014 (Hallituksen esitys 2018/2013, 1). Vesihuoltolain 15 a § velvoittaa laitosta vastaamaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Vesihuoltolain (119/2001) tavoitteiden mukaisesti vesihuoltolaitoksen on häiriötilanteisiin varautumisessa tehtävä yhteistyötä muiden samaan verkostoon liitettyjen laitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asukkaiden kanssa. Lisäksi vesihuoltolaki velvoittaa vesihuoltolaitoksia laatimaan, ylläpitämään ja toimittamaan valvontaviranomaisille suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisessa, sekä ryhtymään sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. (Vesihuoltolaki 119/2001, 15a §.)

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin

Vesihuoltolaitosten varautumisen tavoitteena on säilyttää toimintakyky ja pyrkiä pitämään riskien vaikutukset pieninä. Varautumisen tulee sisältää riskien tunnistamisen, haittojen ennaltaehkäisyn ja vaikutusten minimoinnin sekä itse toiminnan häiriötilanteissa. (Vikman 2006, 14,42.) Vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelma pitää päivittää säännöllisin väliajoin, erityisesti jokaisen häiriötilanteen ja yhteystietomuutoksen jälkeen. Varautumissuunnitelman laatimisessa tulee ottaa huomioon laitoksen ominaispiirteet, sillä laitoksen koko määrittää varautumisen tarpeet ja mahdollisuudet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 19,32.)

Häiriötilanne on mikä tahansa vesihuollon palvelutuotantoa vaikeuttava tai vaarantava tilanne, pois lukien normaalit toimintahäiriöt. Häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi, laiterikot, laitteistojen, järjestelmien tai palveluiden häiriöt ja vedenhankinta ja energia- ja tietojärjestelmä häiriöt. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 18.)

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija Heli Ranta-ahon käsitteli opinnäytetyössään ”Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä” vesihuoltolaitosten näkemyksiä varautumissuunnitelman laatimisprosessista ja käytettävyydestä. Opinnäytetyössä selvitettiin mm. vesihuoltolaitoksille ja terveydensuojeluviranomaisille lähetetyn kyselyn kautta vesihuoltolaitosten varautumista häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

KUVA 1: Jätevedenpuhdistamo (Hämeen ELY-keskus 2014)

Asenne varautumissuunnitelmaa kohtaan

Vesihuoltolaitoksista erityisesti pienet, yksityiset vesiosuuskunnat ja vesihuoltoyhtiöt, ovat kokeneet varautumissuunnitelman laatimisprosessin hankalaksi. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. Varautumissuunnitelman laatimisprosessi koetaan liian vaativaksi hommaksi pienille vesihuoltolaitoksille. Pienet vesihuoltolaitokset ovat kokoluokaltaan Kanta- ja Päijät-Hämeessä noin 30 – 1200 liittynyttä asiakasta, jolloin toiminta-alueeltaan ne ovat usein pieniä.

Pienet vesihuoltolaitokset pahimmillaan viittaavat varautumissuunnitelman laatimisen, päivittämisen ja hyödyntämisen olevan turhaa paperin pyörittelyä, oikeissa töissäkin pitäisi käydä tai varautumissuunnitelman laatiminen on vain ilmaista työtä muiden iloksi. Tällaiset vastaukset pistävät miettimään voisiko olla mahdollista, että pienet vesihuoltolaitokset yhdistyisivät isoihin vesihuoltolaitoksiin tai pienet vesihuoltolaitokset yhdistäisivät voimansa. Osa pienistä vesihuoltolaitoksista toimii ainoastaan yhden vesilähteen varassa, jolloin yhdistyminen muihin vesihuoltolaitoksiin parantaisi toimintavarmuutta. (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013). Miksi joidenkin pienten vesihuoltolaitosten asenteet ovat sitten niin kielteisiä varautumissuunnitelmaa kohtaan? Vaatiiko varautumissuunnitelman laatiminen niin suurta ponnistusta, etteivät pienet talkootoiminnalla toimivat osuuskunnat kykene suoriutumaan siitä itse.

Isojen vesihuoltolaitosten asenteet häiriötilanteisiin varautumisessa ovat positiivisemmat. Isoiksi vesihuoltolaitoksiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä luetaan kunnan omistamat vesihuoltolaitokset, jotka ovat kokoluokaltaan 2300 – 120 000 liittyjämäärää. Isojen vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelmien sisältöön on keskitytty ja havaittujen ongelmien kuntoon saattamiseksi ryhdytty toimenpiteisiin. Varautumissuunnitelma on muuttanut isojen vesihuoltolaitosten toimintatapoja häiriötilanteissa ja erilaisia häiriötilanteita on harjoiteltu.

Lopuksi

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin on pienillä vesihuoltolaitoksilla hyvin alkutekijöissään, mutta isoilla vesihuoltolaitoksilla varautuminen on nostettu jokapäiväiseen työskentelyyn mukaan. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat huolestuttavia. Vaikka pienten vesihuoltolaitosten toiminta-alueet ovatkin suppeita, tarvitsee heidän yhtä lailla huolehtia mahdollisista häiriötilanteista ja varautua niihin.

Suomessa pidämme lähes itsestään selvänä toimivaa ja turvallista vesihuoltoa, emmekä aina muista, että se on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan ja elämisen edellytyksistä. Tämä artikkeli ja Heli Ranta-ahon opinnäytetyö on erinomainen muistutus siitä, miten tärkeää on vesihuoltolaitosten toimijoiden ja valvovien viranomaisten yhteistyö ja vastuu toimintavarmuuden ylläpitämisessä. Vaikka erilaisia oppaita, säädöksiä ja lainsäädäntöä on olemassa paljon, se ei kuitenkaan ole aina riitä, jollei tekemiseen ole varattu riittävästi resursseja.

Lähteet

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen. 2013. [Viitattu 30.4.2018]. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93216/raportteja_97_2013.pdf?sequence=2

Hallituksen esitys 218/2013. 2013. [Viitattu 23.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130218#idp451394448

Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Vesihuoltolakiopas [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: http://mmm.fi/documents/1410837/1720364/MMM_5_2015.pdf/383bfb97-d522-49de-9602-46fbb958cb4a

Vesihuoltolaki 119/2001. [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119

Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas. Helsinki.

Ranta-aho, H. 2018. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107494

KUVA 1: Hämeen ELY-keskus 2014. Jätevedenpuhdistamo.

Kirjoittajat

Heli Ranta-aho, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/waterfall-dam-barrage-water-flow-2349358/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranta-aho, H. & Haapea, P. 2018. Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/vesihuoltolaitosten-varautuminen-hairiotilanteisiin-kanta-ja-paijat-hameessa