Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Muovit ovat saaneet viime aikoina paljon negatiivista julkisuutta. Keskustelu on keskittynyt lähinnä muovin haittojen esilletuomiseen. Kieltämättä muovit eivät kuulu meriin, eivätkä ravintoomme ja siihen onkin pyrittävä etsimään ratkaisuja. Pitkän käyttöiän ja kestonsa vuoksi muovit ovat erinomaisia mahdollistaen nykyisen elintasomme, sekä auttaneet ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin ja mahdollistaneet liikenteenkin kehityksen. Ilman muovipakkauksia elintarvikkeiden tehokasta toimitusketjua ja ruoan säilyvyyttä olisi saatu niin hyväksi kuin se nykyään on. Muovin elinkaaren ei välttämättä tarvitse loppua ensimmäisen käyttökerran jälkeen päätyen polttoon tai luontoon. Nykyään käytetyt muovituotteet saavatkin uuden elämän kierrätyksen jälkeen muina hyödyllisinä tuotteina. Hyvänä alkuna on ollut muovipakkausmateriaalien erilliskeräyksen aloittaminen maassamme.

Kirjoittajat: Timo Roininen ja Reijo Heikkinen

Materiaalitekniikka etsii ongelmiin ratkaisuja

Materiaalitekniikan koulutusta annetaan Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan laitoksella. Materiaalitekniikan insinööri AMK-ohjelmassa polymeeri- ja kuitutekniikan insinöörejä koulutetaan tuntemaan muoveja raaka-aineina, niiden työstömenetelmiä sekä testaamaan niiden ominaisuuksia. Nämä taidot avaavat näkökulmia antaen mahdollisuuden ymmärtää ja kehittää materiaalien käyttöä. Muoveista voidaan tutkia niiden ominaisuuksien muuttumista kierrätyksessä ja saatujen tulosten perusteella voidaan todeta niiden soveltuvan hyvin kierrätykseen.  Kierrätettävän materiaalin keräämiseen voidaan käyttää kiertotalousmallia, jossa tietyissä muovialan klustereissa toimivat yritykset voivat parantaa yhdessä materiaalitehokkuutta ja näin vähentää polttoon menevän raaka-aineen määrää. Kaikissa sovelluksissa ei välttämättä tarvitse käyttää puhtainta polymeeriä, vaan kierrätettykin materiaali käy.

Roininen tutki opinnäytetyössään raskas-PVC (Polyvinyylikloridi) -kankaiden kierrätysmahdollisuuksia. PVC on materiaalina kestävä amorfinen polymeeri, jonka lämmönkestoa, kovuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan säädellä pehmentimillä ja lisäaineistuksella.  Mikrobien- ja UV-säteilyn kestävänä, sekä itsesammuvana materiaalina PVC on turvallinen ja monikäyttöinen materiaali.  Ominaispainoltaan PVC eroaa useista muista valtamuoveista, kuten polypropeeni ja polyeteeni mahdollistaen sen erottelun esimerkiksi  kellutusmenetelmällä.  (Muovit ja kumit 2001; Roininen 2018.)

PVC-kierrätysselvitys

Opinnäytetyössä tutkittiin mahdollisuuksia jatkojalostaa peiteteollisuuden käyttämiä pääasiassa PVC-pinnoitettujen kankaiden jätepaloja ja selvittää keräysjärjestelmän muodostamista. MediSeam Oy valmistaa pääasiallisesti tyhjiötuotteita terveydenhuollon toimijoille. Tuotantoon kuuluvat myös monenlaiset muut pinnoitetuista kankaista tehdyt tuotteet, kuten peitteet, väliverhot, ääni- ja pakkasverhot, sekä hitsausväliverhot ja sermit.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kierrätysjärjestelmää peitekankaina käytettäville pinnoitetuille tekstiileille. Kierrätyksen vaikeutena on pidetty pitkiä matkoja ja pieniä jätevirtoja. PVC-tuotteet ovat myös pitkäikäisiä, joten niiden saapuminen kierrätykseen on myös hidasta, sillä peitekäytössäkin kankaat palvelevat 2-10 vuotta (Poropudas 2011, 16).  Tiukentuva lainsäädäntö yhdessä materiaalien käyttötehokkuuden tarpeen lisääntyessä vaatii kehittämään uusia toimintamalleja. Suomessa raskas PVC-kankaiden käsittely on keskittynyt noin 30 yrityksen piiriin. He valmistavat monenlaisia suojia kuorma-autojen kapelleista telttoihin ja sairaalatuotteisiin. Kuopiolainen Scantarp Oy valmistaa näitä kankaita. Tuontikankaitakin on markkinoilla esimerkiksi Italiasta, Puolasta ja Kiinasta.

KUVA 1. Vasemmassa yläreunassa näkyy leikattua peitettä, joka menee seuraavaksi murskattavaksi. Murskattu peite (oikealla ylhäällä) syötetään ekstruuderiin. Alimmaisessa kuvassa syntyy valmista tuotetta ekstruuderin avulla.

Opinnäytetyön tuloksena voitiin todeta tähdemateriaalien soveltuvuuden kierrätykseen uusina tuotteina ilman, että materiaalin ominaisuudet siitä olennaisesti heikkenevät (kuva 1). Oikeassa lämpötilassa käsitelty materiaali ei vielä hajoa tarjoten mahdollisuuden suunnitella siitä uusia tuotteita. Pehmennetty kangas tarjoaa riittävän matriisin sinällään ja voidaan jatkojalostaa. Mahdollisen keskitetyn keräysjärjestelmän aloittamista tutkittiin ja mahdollisuutta ottaa osaa koko Euroopan laajuiseen Texyloop-järjestelmään (Texyloop 2018).  Vaikeutena on edelleen edellä mainitut pienet jätevirrat ja tämänhetkinen mahdollisuus poistaa jätteet edullisemmin kunnallisen jätehuollon mukana.

Jätteenpolttolaitokset pystyvät polttamaan PVC:tä sisältävää sekajätettä ja ottamaan siitä talteen poltettaessa syntyvän vetykloridihapon ja rikkidioksidit. Euroopan yhteisöjen komission (2000) Vihreän kirjan mukaan poltettavassa jätteessä olevasta kloorista 38—66 % on peräisin PVC-jätteestä. Muina kloorin lähteinä mainitaan maatuvat, eli biojätteet [NaCl, eli ruokasuola] (noin 17%) ja paperi (10%). Keskimääräisesti he arvioivat, että noin puolet polttolaitoksiin joutuvasta kloorista on peräisin PVC:stä. Jätehuollon kustannukset ovat kolmanneksen halvemmat tällä hetkellä, kuin kemiallisen käsittelyn kulut.

Materiaalitekniikan tehtävänä on vastata osaltaan kestävän kehityksen mukaiseen tuotantoon tutkimalla ja tarjoamalla sellaisia materiaaleja, joita voidaan käyttää vielä uudelleen ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Näin luonnonvaroja säästyy ja voidaan jatkossakin tarjota korkealaatuisia tuotteita ihmisille.

3D-tuotanto voi tehdä uuden mahdollisuuden

Lisäävä valmistus voi tuoda mahdollisuuden parantaa käytettyjen tuotteiden jatkokäyttöä ja muuntamista uusiksi tuotteiksi. 3D-valmistus on ollut jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan mallintamisen ja tuotesuunnittelun apuvälineenä. Mahdollisuuksia käyttää innovatiivisesti jätemateriaalia uusissa tuotteissa ja ennen näkemättömissä ratkaisuissa ja muodoissa vastaa tämän päivän kestävän tuotekehityksen haasteisiin. Tuotteet voidaan suunnitella tulostettaviksi yksilöllisesti ja optimoinnilla voidaan käytettävän materiaalin määrää vähentää heikentämättä materiaalien lujuutta. Ennen jätteeksi joutuneet materiaalit voivat esimerkiksi näin jatkaa elinkaartaan.

Johtopäätökset

Kiertotalouden mahdollisuuksia kannattaa miettiä toimivan ja kannattavan liiketoiminnan ajatuksen kautta. Jätteiden vähentäminen onnistuu tuotesuunnittelun, tuotannon, loppukäytön sekä jätehuollon yhteispelillä. Vaikkei olekaan tarkoitus tuottaa kierrätysmateriaalia, niin mahdolliset PVC-kangasjätteet voidaan kerätä huoletta ja käyttää joko uusiomateriaaliksi tulostamalla, suulakepuristamalla, ruiskuvalamalla tai toimittamalla ne Texyloop-järjestelmään konteissa.  Keskustelua muovien huonoudesta ja haitallisuudesta ympäristön kannalta voisi kääntää kohti käyttäjiä ja asiallista jätehuoltoa. Suomalaiset toimijat voisivat keskittyä muovikammon sijasta viemään ympäristöosaamista ja jätteenkäsittelyosaamista sellaisille markkina-alueille, joista meriin saatetaan tällä hetkellä eniten jätemuoveja.

Lähteet

Euroopan yhteisöjen komissio. 2000. Vihreä kirja – PVC ja ympäristö. [Verkkodokumentti]. Bryssel. [Viitattu 29.3.2018]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/waste/pvc/pdf/fi.pdf

Muovit ja Kumit. 2001. Metalliteollisuuden keskusliitto. Helsinki: Metalliteollisuuden Kustannus.

Poropudas. M. 2011. Polyviinylikloridin (PVC) kierrätys ja uusiokäyttö. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. [Viitattu 23.3.2018] saatavissa: http://URN.fi/URN:NBN:fi:tty-201212111354

Roininen, T. 2018.  Raskaspvc-kankaiden pilkkominen ja erottelu : Medi Seam Oy. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026199

Texyloop. 2018. [Viitattu 2.5.2018] saatavissa: http://www.texyloop.com/Boucle/unite-industrielle

Kirjoittajat

Timo Roininen valmistuu materiaalitekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta kesällä 2018.

Reijo Heikkinen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa konetekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: By Aney from Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Plastic_beads1.jpg (CC-BY-SA)

Julkaistu 9.5.2018

Viittausohje

Roininen, T. & Heikkinen, R. 2018. Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/09/muovien-kierratyksessa-tapahtuu-jatkuvaa-kehitysta

Opiskelija konsultin roolissa: Selkeyttä ja tehokkuutta pakkausosaston toimintaan hukan analysoinnin avulla

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Uponor Suomi Oy:llä toteutettu pakkausosaston nykytilanteen arviointi paljasti runsaasti erilaisia hukan muotoja, jotka vaikuttavat tuotteiden läpimenoaikoihin ja virtaustehokkuuteen. Hukkaa mittaamalla, minimoimalla ja eliminoimalla erilaisin keinoin parannetaan kustannustehokkaasti virtaustehokkuutta ja lyhennetään läpimenoaikoja.  Yrityksen toiminnan kehittäminen opiskelijakonsultin avulla toi runsaasti konkreettisia hyötyjä kohdeyritykselle, toivottavasti toimintatapaa innostutaan käyttämään myös muissa Päijät-Hämeen alueen yrityksissä.

Kirjoittajat: Juuso Isoherranen ja Ullamari Tuominen

Lean filosofia jatkuvan kehittymisen keskiössä

Nykyaikana lean vaikuttaa olevan suuressa suosiossa ja johtajat ympäri maailman vannovat sen nimeen, mutta mitä lean oikeastaan on ja mistä se on lähtenyt? Lean on oikeastaan hyvin laaja ja elävä käsite, mutta ennen kaikkea se on filosofia ja tapa ajatella sekä toimia. Lean ei siis ole vain työkaluja ja metodeja, joilla on tarkoitus saada tulosta aikaan vaan kyseessä on pikemminkin arvo, jonka mukaan asiakas ja asiakkaan tarpeiden mahdollisimman tiivistahtinen, tehokas ja virtaviivainen tarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä ja siihen leanin toiminta perustuu. Tarkoitus on siis tehdä asiakkaalle arvoa tuottavista prosesseista niin hyviä ja toimivia kuin mahdollista, ja mieluummin karsimalla kuin lisäämällä vaivaa ja erityisesti tarpeetonta työtä, eli hukkaa. (Isoherranen 2018, 2; Bicheno & Holweg 2016, 15; Cudney, Furtere & Dietrich 2014, 3.)

Termi ’lean’ on saanut alkunsa Womackin, Jonesin ja Roosin laajamittaisesta ja yksityiskohtaisesta tutkimuksesta, jonka he julkaisivat alun perin jo vuonna 1990 The Machine That Changed the World -nimisenä kirjana. Kirjassa he vertailivat perinteisempää massatuotantoa ja japanilaisten Toyotalla kehittämää Toyota Production System -menetelmää (TPS) toisiinsa ja tulivat johtopäätökseen jälkimmäisen ylivoimaisuudesta. Miksi lean termi sitten syntyi, johtuu siitä, että tutkimus antoi, tutkijoiden omasta mielestään, kehittyneemmän ja yleisemmän kuvan itse filosofiasta ja toiminnasta eikä se ollut lainkaan sama kuin TPS. Toyota ei kuitenkaan ole ensimmäinen yritys, joka hyödyntää standardoitua työtä ja jatkuvaa kehitystä, muistuttaa Womack (2004). Työnteon kehittymisellä on pitkä ja inkrementaalisen parantumisen historia. Toyotan tapa toimia yrityksenä, olosuhteiden pakosta ja yksittäisten ihmisten, kuten Kiichiro Toyoda ja Taiichi Ohno, neuvokkuuden ansioista, on noussut erityisenä esimerkkinä lean -filosofian perustaksi. (Isoherranen 2018, 10-11.)

Lean ja 8 Hukkaa

Uponor Suomi Oy:lle toteutetussa tutkimuksessa lean-ajattelun ominaisuuksista hukka oli selkeästi keskiössä. Ballé (2015) pitää nimenomaan tarpeettoman hukan vähentämistä ja syntymisen estämistä tärkeänä. Hukka on aktiviteettejä, joihin kuluu resursseja, mutta niistä ei synny arvoa asiakkaalle; hukka on siis ikään kuin kulu, jonka tuotteen valmistaja maksaa suorasti tai epäsuorasti. Suorat ja ilmiselvät hukan on olennaista poistaa, mutta tärkeämpää on puuttua varsinkin epäsuoraan hukkaan, piilohukkaan, jonka osuus on yleensä myös Domingon (2003) mukaan suurempi.

Tarpeeton hukka koostuu kolmesta japaninkielisestä sanasta Muda, Mura ja Muri, jotka vastaavasti tarkoittavat edellä kuvattua hukkaa, epätasapainoa ja vaihtelevuutta sekä ylikuormitusta. Tutkimuksessa on painotettua selkeästi juuri Mudaa, jolle Ohno (1978, 30) määritteli ensimmäisenä seitsemän eri muotoa ja joihin tutkimuksessa lisättiin myös tärkeäksi koettu kahdeksas, yleisesti käytetty, hukan muoto. Kahdeksan hukkaa ovat (Isoherranen 2018, 14-16):

  1. ylituotanto,
  2. odottaminen,
  3. kuljettaminen,
  4. prosessointi,
  5. varastointi,
  6. liike,
  7. vialliset tuotteet, ja
  8. hyödyntämätön potentiaali

Mura ja Muri ovat kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeitä, sillä ne aiheuttavat pahimmassa tapauksessa Mudaa, jota on jo poistettu. Vaikka juuri Mudaan, tarpeettomaan hukkaan keskityttäisiin, niin myös epätasapainoa ja ylikuormitusta tulee helposti esille prosesseista, mihin voidaan puuttua erilaisin keinoin, joita tutkimuksessa on laajemmin käsitelty. (Isoherranen 2018, 15.)

Tutkimuksen tuloksia

Keskeisimpinä tuloksina pakkausosastolta eri työprosesseista identifioitiin nykytilanteen perusteellisella kartoituksella, havainnointia ja työnmittauksia hyödyntäen, erilaisia hukan muotoja. Hukan ja erityisesti viallisten tuotteiden, jotka johtuivat häiriöistä prosesseissa, määrä ei ollut hälyttävä. Havaittuun hukkaan pystyttiin jo tutkimuksen aikana osittain reagoimaan ja implementoimaan myös pieniä konkreettisia kehityksiä. (Isoherranen 2018.)

Käänteentekevää oli myös keskustelun synnyttäminen niin kohdeosaston sisällä kuin myös koko tuotanto-osastolla. Tutkimuksen jälkeen toimeksiantaja jatkoi kehitystä kohdeosastolla. Olennaista oli huomata työntekijöiden potentiaali, joka on johdon roolin selkeyttämisellä ja kirkastamisella sekä kommunikaation kohentamisella vielä paremmin hyödynnettävissä.

Kestävyyttä ihmisten kunnioittamiseen perustuvalla johtamisella

Tuloksiin – varsinkin nopeisiin, helppoihin ja mitattavissa oleviin – liittyy riski. Tämä riski koskee jatkuvuutta. Kun tutkimus ja lean-ajattelun advokaatti poistuu kuvioista, on täysin mahdollista, että yritys palaa takaisin vanhoihin ja tuttuihin toimintamalleihin ja jatkuvaa ja kestävää kehitystä ei tapahdu. On muistettava, että lean ei ole vain työkaluja ja metodeja; keinot eivät ole päämäärä. Ihmiset ja heidän voimaannuttamisen on oltava keskiössä. (Ford & Orzen, 2015; Womack 2017.)

Jotta todellista kehitystä syntyy, on uskallettava kysyä mitä todella pitää parantaa, eikä ainoastaan mitä voidaan parantaa (LaHote 2015). Eli on uskallettava käsitellä vaikeita asioita, mentävä jopa epämukavuusalueelle ja asetettava itsensä alttiiksi. On uskallettava ottaa epäonnistumisen riski ja voitettava pelko, kun yritetään jotakin uutta, yhdessä. On annettava tilaa myös huonoille ideoille ja epäonnistumisille, jotta loistavilla ideoilla ja onnistumisilla on myös tilaa. Syyttämällä ei päästä oikeisiin tuloksiin. (Brown 2015, 186, 195.)

Erilaiset työkalut ja metodit voivat antaa lyhyellä aikavälillä voittoja ja menestystäkin. Todellinen kehitys kuitenkin on hidasta ja sen keskiössä on ihmisten kunnioittaminen, sillä vain ihmiset, jotka tekevät työtä voivat todella kehittää sitä. On hyvä muistaa, että mennäkseen nopeasti on edettävä hiljaa. (LaHote 2015.)

Lähteet

Ballé, M., 2015. Gemba, workplace, genchi genbutsu, go-and-see … What’s the difference? Lean Enterprise Institute.  [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/balle/DisplayObject.cfm?o=3058

Bicheno, J. & Holweg, M. 2016. The Lean Toolbox: a handbook for lean transformation. 5. painos toim. Buckingham: PICSIE Books.

Cudney, E. Furtere, S. & Dietrich M. D., 2014. Lean Systems: applications and Case Studies, in Manufacturing, Service, and Healthcare. Boca Raton(FL): CRC Press.

Domingo, R. 2003. Identifying and Eliminating the seven wastes or muda. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 28.4.2018].  Saatavissa: http://www.rtdonline.com/BMA/MM/SevenWastes.pdf

Ford, C. & Orzen, M. 2015. Leading with Respect is Not a Soft Skill: An interview with Mike Orzen. Lean Enterprise Institute.  [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=488

Isoherranen, J. 2018. Toiminnan ja prosessien optimointi pakkausosastolla, Case: Uponor Suomi Oy. [Verkkodokumentti]. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutus, Lahti. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265622

LaHote, D. 2015. Continuous Improvement is Good, But Is It Lean? Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018].  Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=409

Ohno, T. 1978. Ohno’s book the ”bible”of the Toyota production system. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: http://www.leanmachinesquare.com/doc/The_Bible_Toyota_Production_Ohno_Manuscript.pdf

Womack, J. P. 2004. A lean walk through history. Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018].
Saatavissa: https://www.lean.org/womack/DisplayObject.cfm?o=727

Womack, J. P. 2017. Back to Basics: Jim Womack on Why Managers Need a ”Lean State of Mind”. Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=781

Kirjoittajat

Juuso Isoherranen valmistuu tradenomiksi keväällä 2018.

KTM Ullamari Tuominen toimii logistiikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: Board game pieces on a table interconnected with lines (Pixabay) (CC0)

Julkaistu 7.5.2018

Viittausohje

Isoherranen, J. & Tuominen, U. 2018. Opiskelija konsultin roolissa: Selkeyttä ja tehokkuutta pakkausosaston toimintaan hukan analysoinnin avulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/07/opiskelija-konsultin-roolissa-selkeytta-ja-tehokkuutta-pakkausosaston-toimintaan-hukan-analysoinnin-avulla

Rakennusjätteen määrän vähentäminen ja sen hyödyntäminen

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Syksyn 2017 kiertotalousväylällä yksi opiskelijaryhmä perehtyi Ramboll Finland Oy:n haasteeseen ja lähti kehittämään menetelmiä, joilla saadaan vähennettyä rakennustyömailla syntyvän jätteen määrää sekä nostettua rakennusjätteen hyödyntämisastetta. Materiaali-, tieto- ja viestintä- sekä ympäristötekniikan opiskelijoista koostuva tiimi kehitti palvelua, jonka tarkoituksena on edistää rakennusjätteen hyödyntämistä. EU-direktiivin mukaisen tavoitteen mukaan muutoin kuin energiana, rakennusjätteestä tulee hyödyntää 70 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Syksyn 2017 aikana kehitetty palvelukonsepti edistää osaltaan materiaalitehokkaampien toimintatapojen käyttöönottoa ja samalla pienentää jätteenkäsittelystä syntyviä kustannuksia. Kehittämisprojektin aikana selvitettiin myös mahdollisuuksia vahvistaa kiertotalouden asemaa korjausrakentamisessa sekä luoda yhteys kierrätysyritysten, konsulttiyrityksen ja työmaiden välille.

Kirjoittajat: Lassi Alapiessa, Juuso Pekkala ja Pia Haapea

Kehittämisprosessi

Kiertotalousväylän aikana projektitiimi kokoontui säännöllisesti, etsi tietoa aihealueesta ja esitti erilaisia vaihtoehtoja hyödyntämisasteen tehostamiseksi. Yksi tärkeistä tiedonhankintakanavista oli asiantuntijoiden haastattelut. Tiimi kävikin haastattelemassa Lahden kierrätysyksikön johtajaa Sami Oraa sekä Ramboll Finland Oy:n rakennesuunnittelija Jukka Hyryä. Toimeksiantajan kanssa käydyissä keskusteluissa parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui edellä mainitun palvelumallin kehittäminen. Seuraavaksi ryhmä lähti pohtimaan ja kehittämään erilaisia osa-alueita, joita tällaiseen palvelumalliin tulisi sisällyttää. Mallin pohjaksi suunniteltiin ns. materiaalitehokkuusasiatuntijan rooli, tehtävät ja vaadittava osaaminen palvelukonseptissa. Palveluun kuuluu myös kirjanpitosovellutus, jonka avulla urakoitsijat voivat tarkastella materiaalivirtoja reaaliaikaisesti. Kolmanneksi kehitettäväksi teemaksi nousi asiakaspalvelun kehittäminen osapuolia parhaiten palvelevaksi, kustannustehokkaaksi kokonaisuudeksi.

PIIRROS 1. Ideaalitilanne (Jenni Kuitunen)

Materiaalitehokkuusasiantuntija

Asiantuntijapalvelun tulisi olla sellainen, että se on muodossa tai toisessa asiakkaiden tukena aina suunnittelusta projektin loppuun asti. Asiantuntijan tulee tuoda esiin kierrätys- ja resurssitehokkuusnäkökulma sekä linkittää eri toimijat kuten uusiokäyttö-, logistiikka- ja kierrätysyritykset.  Toimiva jätehuoltosuunnitelma ja materiaalivirtatarkastelu mahdollistaa merkittäviä säästöjä rakentamis- ja jätekustannuksissa.

Myös projektin aikana nimetty materiaalitehokkuusasiantuntija suorittaa työmaakäyntejä sovitusti, esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Työmaakäynneillä asiantuntija huomioi mm. jätteenlajittelun edistämiseksi tehdyt toimenpiteet ja ottaa esille mahdollisia ongelmakohtia. Asiantuntijan on mahdollista seurata toimintaa myös kirjanpitosovelluksen (nimetty Racheliksi) kautta. Kirjanpitosovellukseen tehty seuranta ja raportointi tukee resurssitehokkuustavoitteiden toteutumisen seurantaa.

KUVIO 1. Miltä Rachel voisi näyttää (Jenni Kuitunen)

Opiskelijatiimi suunnitteli myös kirjanpitosovelluksen, ”Rachelin”. Rachel on työkalu, jonka avulla urakoitsijat voivat tarkastella varaston tilannetta sekä käsitellä tehtyjä tilauksia. Asiakkaat voivat tallentaa sovellukseen tiedot tilatuista ja käytetyistä materiaaleista. Kun tilaukset ovat tallennettuna ohjelmaan, tätä kautta saadaan päivitettyä tietoa tarvikkeista ja pystytään näin välttämään liikatilauksia. Rakennesuunnittelussa voidaan myös asettaa jokin alustava raja tilauksille, ja sovellus voi antaa varoituksen tämän rajan ylittyessä. Materiaalitehokkuusasiantuntijalla on sovellukseen vain katseluoikeudet, joiden avulla hän voi tarkastella ennen työmaakäyntiä.

Kolmantena osa-alueena ryhmät pohtivat millainen asiakaspalvelukonsepti tuotteeseen voisi sisältyä. Tärkeänä pidettiin urakoitsijan ja materiaalitehokkuusasiantuntijan sujuvaa yhteistyötä, jonka takaamiseksi palveluun sisältyy myös puhelinneuvonta sekä online-chat. Puhelinpalvelu on avoinna 06:00-18:00, mutta viestiä voi lähettää myös työajan ulkopuolella. Viestit tallentuvat automaattisesti lähetysjärjestyksessä. Tällä tavoin materiaalitehokkuusasiantuntija pysyy ajan tasalla rakennustyön vaiheista ja pääsee käsittelemään mahdollisesti ilmenneitä ongelmia esimerkiksi jätekuljetuksiin liittyen.

Jotta Ramboll voisi parantaa palvelua ja siten ylläpitää asiakassuhteita, on tärkeää kerätä palautetta projektin aikana sekä varsinkin sen päättyessä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi nettilomakkeen kautta.

KUVIO 2. Näkemys kokonaisuudesta (Jenni Kuitunen)

Yhteenveto

Asiantuntijapalvelun toiminta on kiinni ihmisten asenteista. Tämä lisää haastetta markkinoida palvelua, joka ei suoraan lupaa lisätuottoa asiakkaalle. Ympäristönäkökulma on nykyäänkin mukana projektien suunnittelussa, mutta kaiken muun ohella siihen ei kiinnitetä paljoa huomiota. Kirjanpitosovellus, työmaakäynnit ja asiakaspalvelu helpottavat palvelun toimintaan tarvittavan raportoinnin tekoa, mutta sekään ei auta, mikäli aihe ei kiinnosta. Asiakkaita voidaan motivoida rahalla, eli tässä tapauksessa jätteiden oikeanlaisesta kierrättämisestä syntyvillä säästöillä, mutta heille jää silti maksettavaa ”ylimääräisestä” työstä. Ympäristönäkökulman asema, lainsäädännön kiristymisen ohella, on vahvistunut ja vahvistuu edelleen, joten on odotettavissa, että tällaiselle kokonaisvaltaiselle palvelulle on selkeä tilaus. Vastuullinen rakentaminen toimii osaltaan myös hyvän imagon tuojana.

Tämäkin kehittämisprojekti on hyvä esimerkki siihen, miten monenlaisia tehtäviä saattaa opiskelijoillemme tulla tulevaisuudessa vastaan. Kiertotalous on varmasti yksi osa-alue, jonka kanssa jokainen heistä tulee tavalla tai toisella työskentelemään. Vaikka kukaan tiimin jäsenistä ei ole opiskellut varsinaisesti rakennusalaa, reippaalla otteella ja ennakkoluulottomalla asenteella tästäkin haasteesta selvittiin. Tietoa kyllä löytyy, kunhan sitä vain lähtee rohkeasti etsimään ja kysyy niiltä, joilla tietoa on. Rakennusjätteen määrän vähentäminen on erittäin tärkeää ja kansantaloudellisesti merkittävä osa-alue, sekä aiheen parilla tullaankin työskentelemään myös kevään 2018 kiertotalousväylällä. Uusia näkökulmia aiheeseen kyllä varmasti vielä löytyy matkalla  kohti EU direktiivin mukaista rakennusjätteiden 70 % hyödyntämistavoitetta (Ympäristöministeriö 2014).

Kirjoittajat

Lassi Alapiessa, 3. vuoden ympäristötekniikan opiskelija.

Juuso Pekkala, 4. vuoden puutekniikan opiskelija

Pia Haapea, energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja, joka luotsaa omalta osaltaan kiertotalousväylää.

Lähteet

Ympäristöministeriö. 2014. Rakennusjätteestä arvokkaaksi resurssiksi – materiaalitehokkuuden loppuraportti julkaistu. Uutinen 11.6.2014. [Viitattu 13.2.2018]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Jatteet/Rakennusjatteesta_arvokkaaksi_resurssiks%2829942%29

Julkaistu 30.4.2018

Viittausohje

Alapiessa, L., Pekkala, J. & Haapea, P. 2018. Rakennusjätteen määrän vähentäminen ja sen hyödyntäminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/30/rakennusjatteen-maaran-vahentaminen-ja-sen-hyodyntaminen

Lämpösaarekeilmiön vaikutus pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien potentiaaliin Lahden seudulla

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Suomessa geoenergian hyödyntäminen on keskittynyt perinteisiin maalämpöjärjestelmiin eli suljetun kierron geoenergiajärjestelmiin. Lämpöenergiaa on varastoituneena myös pohjaveteen, jota olisi mahdollista hyödyntää avointa kiertoa hyödyntävien lämmöntalteenottojärjestelmien avulla. Suomessa on runsaasti pohjavesialueita ja näille alueille on keskittynyt elinkeinoelämän, asumisen ja liikenteen infrastruktuuria. Maankäyttö vaikuttaa usein pohjavesiin niin, että niissä havaitaan selvästi kohonneita lämpötiloja. Tämä lämpösaarekeilmiö kasvattaa tällaisten alueiden pohjavesien energiamääriä.

Kirjoittajat: Joonas Kouvo ja Jussi Kuusela

Pohjavesi lämmönlähteenä

Perinteiset maalämpöjärjestelmät ovat suljetun kierron geoenergiajärjestelmiä. Järjestelmässä lämpöenergiaa siirretään maa- tai kallioperästä lämmönkeruuputkistossa kulkevan etanoliliuoksen välityksellä lämpöpumpulle, joka tuottaa lämpöenergiaa rakennuksen sisäiseen lämmityskiertoon.

Pohjaveden energiasisältöä voidaan hyödyntää tehokkaammin käyttämällä avoimen kierron lämmöntalteenottojärjestelmää. Avoimessa kierrossa pohjavettä pumpataan pumppauskaivolta, johdetaan lämmöntalteenottojärjestelmälle ja palautetaan imeytyskaivon välityksellä takaisin pohjavesivarastoon. (Kouvo 2017, 6-7.)

Maankäyttö vaikuttaa pohjaveden lämpötilaan

Maanpinnan ylimmissä osissa olevissa pohjavesissä voidaan havaita vuodenaikojen mukaan tapahtuvaa lämpötilan vaihtelua. Ulkoilman lämpötilan kausivaihtelu vaikuttaa 10-15 metrin syvyyteen asti, kun taas tätä syvemmissä maakerroksen osissa pohjaveden lämpötila pysyy lähes vakiona ympäri vuoden. (Kouvo 2017, 9.) Turussa, Lahdessa ja Lohjalla vuonna 2012 tehtyjen lämpötilamittausten perusteella luonnontilaisella alueella pohjaveden lämpötila on kyseisen kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella hieman yli 6 °C. Urbaaneilla- ja kaupunkien keskusta-alueilla mitattiin 2-4 astetta korkeampia lämpötiloja (Arola & Korkka-Niemi 2014, 1959.) Syynä havaittuun lämpösaarekeilmiöön on, että osa rakennusten ja teollisuuden hukkalämmöstä pääsee eristyksistä huolimatta johtumaan maaperään ja edelleen pohjaveteen. Tämän lisäksi myös esimerkiksi kaukolämpöputkista johtuu lämpöenergiaa ympäristöön. Tämä kertaalleen ympäristöön johtunut lämpöenergia olisi hyödynnettävissä pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien avulla. (Kouvo 2017, 60.)

Pohjavedestä energiaa Nastolan alueella

Kesällä 2017 Lahden ammattikorkeakoulun vetämä NETS-hanke (LAMK 2018) aloitti yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa selvitystyön Nastolanharjun yrityksille pohjaveden alueellisista hyödyntämismahdollisuuksista. Alue sijaitsee Salpauselkä I –reunamuodostelmalla, Nastonharju-Uusikylä –pohjavesimuodostumalla. Alue on yksi suomen merkittävimmistä pohjavesialueista, jossa on voimakasta maankäyttöä (Arola et al. 2014).

Pohjaveden lämpötilamittaukset suoritettiin kesäkuussa 2017. Mittauksia tehtiin sekä luonnontilaisilla alueilla olevista yleisistä pohjavesikaivoista että paikallisten yritysten omista pohjavesikaivoista. Mittausten perusteella voitiin arvioida pohjaveden lämpötilan kausivaihteluvyöhykkeen syvyys (m) sekä lämpötila kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella. Kuviossa 1 on esitetty yleisestä pohjavesiputkesta GTK 106 mitatut lämpötilat svyyden funktiona. Putki sijaitsee alueella, jolla on asuinrakentamista. Kuviosta nähdään, että pohjaveden lämpötila on talven aikana laskenut hieman matalissa syvyyksissä ja vakioituu 13 metrin syvyydessä lämpötilaan 6,8 °C.

KUVIO 1. Pohjaveden lämpötila syvyyden funktiona kaivossa GTK 106. Mittaukset on tehty kesäkuussa 2017. Kuva: Oona Rouhiainen.

Taulukossa 1 on esitetty yleisten pohjavesiputkien mittaustulokset ja taulukossa 2 vastaavat arvot teollisilla alueilla sijaitsevissa pohjavesiputkissa. Yleiset pohjavesikaivot sijaitsevat alueilla, joissa ihmistoiminnan vaikutusta voidaan pitää vähäisenä. Yleisistä kaivoista P12 vastaa sijainniltaan parhaiten luonnontilaisia olosuhteita. Tuloksissa on ilmoitettu pohjaveden pinnantaso ja kaivon kokonaissyvyys maanpinnasta mitattuna sekä kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella mitattujen pohjaveden lämpötilojen keskiarvo.

TAULUKKO 1. Tutkimusalueen yleisistä pohjavesikaivoista kesäkuussa 2017 tehdyt mittaustulokset.

Taulukon 1 ja taulukon 2 arvojen perusteella saadaan luonnontilaisten mittauspisteiden keskimääräiseksi pohjaveden lämpötilaksi 6,7 °C ja vastaavasti teollisilla alueilla 8,8 °C. Tulosten perusteella pohjaveden lämpötilat ovat siis noin 2 astetta korkeampia teollisilla alueilla. Pohjaveteen varastoituneen lämpöenergian määrä riippuu täysin pohjavesivaraston koosta, joka tulee määrittää geologisilla ja hydrologisilla mallinnuksilla alueellisesti. Esimerkkilaskennassa käytettäköön vesimäärää, joka pumpataan vesijohtovetenä Lahden seudulla kotitalouksille päivittäin eli 30 000 m3. Jos vastaavan vesimäärän lämpötila nousisi 2 astetta, varastoituisi vesimassaan energiaa noin 69 800 kWh. Tämä vastaisi noin 4-5 omakotitalon vuotuista lämmitysenergian tarvetta.

TAULUKKO 2. Tutkimusalueen teollisten alueiden pohjavesikaivot ja niiden mittaustulokset kesäkuulta 2017.

Lämpösaarekeilmiö vaikuttaa kokonaislämmitystehoon

Nykyaikaisella lämpöpumpulla voidaan lämmitystehon laskennassa käyttää lämpökerrointa 4, kun lämmitettävän kohteen menoveden lämpötila on yli 45 °C. Tämä on yleisesti vähimmäisvaatimus menovedelle patterilämmityskohteissa. Lattialämmityskohteissa menoveden lämpötila on alhaisempi, joka nostaa lämpöpumpun lämpökerrointa. Tyypillisesti lämpöpumppujen lämpökertoimet ilmoitetaankin lattialämmityksen menoveden lämpötilalla 35 °C, jolloin lämpökerroin on suurimmillaan.

Pohjaveden lämpötilaa voidaan laskea lämmöntalteenotossa 1 °C:een asti ilman pohjaveden jäätymisriskiä. Kun tiedetään pohjaveden lämpötilan muutos lämmöntalteenotossa, hyödynnettävissä oleva pohjaveden pumppausmäärä tietyllä ajanjaksolla ja lämpöpumpun lämpökerroin, voidaan laskea järjestelmän kokonaislämmitysteho. Pumppausmäärän ollessa 30 000 m3 vuorokaudessa on pumppaustaajuus 347 kg/s. Kun pohjaveden lämpötila vastaa teollisten alueiden mittauspisteiden keskimääräistä pohjaveden lämpötilaa 8,8 °C, voidaan pohjaveden lämpötilaa laskea 7,8 °C lämmöntalteenoton aikana. Tällöin lämpöpumpun lämpökertoimella 4 olisi hyödynnettävissä oleva kokonaislämmitysteho noin 15,1 MW. Vastaavasti pohjaveden lämpötilan ollessa 6,7 °C, joka vastaa yleisten pohjavesiputkien keskimääräistä lämpötilaa, olisi lämpötilan muutos lämmöntalteenoton aikana 5,7 °C ja hyödynnettävissä oleva kokonaislämmitysteho noin 11,0 MW.

Todellisuudessa hyödynnettävissä oleva pumppaustaajuus tulee määrittää geologisten ja hydrologisten mallinnusten sekä pumppauskokeiden avulla. Joka tapauksessa ihmistoiminnan vaikutuksesta pohjaveteen varastoituu jatkuvasti lämpöenergiaa, joka nostaa merkittävästi pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien lämmitystehopotentiaalia. Tämä ilmiö havaitaan myös Nastolan alueella.

Lähteet

Arola, T., Eskola, L., Hellen, J. & Korkka-Niemi, K. 2014. Mapping the low enthalpy geothermal potential of shallow Quaternary aquifers in Finland. Geothermal Energy. [Verkkolehti]. Vol 2 (9). [Viitattu 5.3.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s40517-014-0009-x

Arola, T. & Korkka-Niemi, K. 2014. The effect of urban heat islands on geothermal potential: examples from Quaternary aquifers in Finland. Hydrogeology Journal. [Verkkolehti]. Vol. 22 (8), 1953-1967. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/s10040-014-1174-5

Kouvo, J. 2017. Pohjaveden hyödyntäminen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä Suomessa: Lahden seudun alueellinen tarkastelu. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801011006

LAMK. 2018. Lahden ammattikorkeakoulu, NETS – Nastolan Energiaekosysteemi ja Teolliset Symbioosit. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/nets

Kirjoittajat

Joonas Kouvo on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa ja hän valmistuu (insinööri AMK) toukokuussa 2018.

Jussi Kuusela on Lahden ammattikorkeakoulun Energia- ja ympäristötekniikan lehtori.

Artikkelikuva: Monto, T. 2014. Puro metsässä Nastolassa. Saatavissa:  https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nastola_-_forest_2.jpg (CC BY-SA)

Julkaistu 24.4.2018

Viittausohje

Kouvo, J. & Kuusela, J. 2018. Lämpösaarekeilmiön vaikutus pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien potentiaaliin Lahden seudulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/24/lamposaarekeilmion-vaikutus-pohjaveden-lammontalteenottojarjestelmien-potentiaaliin-lahden-seudulla