Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Palautetaulu työvälineeksi lapsilähtöiseen pedagogisen toiminnan arviointiin

26.3.2018LAMK Pro, MuutLAMKpub

Lapsen osallisuus ja aktiivinen toimijuus varhaiskasvatuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteutuksessa ovat ajankohtaisia asioita tämän päivän varhaiskasvatuksessa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytykset löytyvät aikuisten ja lasten välisestä vuorovaikutuksen tasapainosta sekä aikuisen roolin tärkeyden ymmärtämisestä osallisuuden mahdollistajana.

Kirjoittajat: Mia Lankinen ja Helena Hatakka

Osallisuus varhaiskasvatuksessa

Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2017) tuo esille lapsen ja vanhempien osallisuutta korostavien rakenteiden kehittämisen tärkeyden sekä pedagogisen toiminnan kokonaisvaltaisen arvioinnin. Näiden asioiden katsotaan olevan keskeisiä tekijöitä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa. Arvioinnin tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatusta ja luoda parempia edellytyksiä lapsen kehitykselle ja oppimiselle (Opetushallitus 2016, 60).

Osallisuus varhaiskasvatuksessa määritellään lapsen kokemukseksi omasta tärkeydestä ja vaikutusmahdollisuuksista ympäröivään maailmaan. Varhaiskasvatuksen perustoiminnot ovat toimintoja, joiden kautta mahdollistetaan lapsen osallisuus toimintoihin. Toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee rohkaista lasta ilmaisemaan mielipiteensä ja näkemyksensä. Näin edistetään lapsen oman ajattelun kehittymistä ja osallisuuden tunteen lisäämistä. Osallisuus onnistuakseen vaatii aina aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen. (Kettukangas & Härkönen 2014, 104-105.)

Osallisuuden toteutuminen edellyttää aitoa lapsilähtöisyyden tavoittamista. Täydelliseen osallisuuteen tuskin koskaan päästään mutta lapsen tuottama tieto toiminnan pohjana toimii jo askeleena kohti lapsinäkökulman tavoittamista. (Karlsson 2001; Roos 2015.) Pedagogiseen toimintaan liittyvä arviointi on prosessi, johon osallistuvat aikuiset ja lapset yhdessä ja jossa lapsen osallisuus nähdään oleellisena lähtökohtana (Heikka ym. 2009, 81).

Lapsi palautteen antajana

Laadukkaalle varhaiskasvatukselle on tunnusomaista lasten omien laatuarvioiden kuuleminen. Lasten kuuleminen lisää heidän osallisuutta sekä vaikutusmahdollisuuksia. Lapsilähtöisen palautteen edellytyksenä on, että tieto hankitaan mahdollisimman suoraan lapsilta ilman välikäsiä. (Turja 2004, 9, 12, 17.) Lapset kokevat maailman kokonaisvaltaisesti, jossa leikki ja mielikuvitus ovat etusijalla (Karlsson 2006, 9). Aikuisen tehtävänä on luoda sellaiset puitteet ja keinot, joissa lapsen ääni pääsee aidosti esille. Lapsilähtöisessä toiminnassa ei ole kyse siitä osaako lapsi kertoa omasta maailmastaan ja näkemyksistään vaan siitä osaako aikuinen kuulla ja käsitellä saatua tietoa oikein. (Karlsson 2012, 49-50). Lapsen mielipide muodostuu vaiheiden kautta. Aluksi lapsi näkee asiat joko tai-tyyppisesti. Pikku hiljaa arviointinäkökulmat kuitenkin lisääntyvät ja lapsi pystyy pohtimaan asioita useammista näkökulmista. Konkreettiset, havainnollistetut ja ajallisesti lähelle kokemuspiiriä sijoittuvat asiat tulisi olla lapsen arvioinnin kohteena. (Heikka ym. 2009, 85.) Lapsi pystyy esittämään helpommin mielipiteitään ja näkemyksiään asioista, joiden kokee liittyvän omaan kokemusmaailmaan konkreettisella tavalla. Asian merkityksellisyys herättää lapsessa ajatuksia ja tarvetta tuoda niitä esille. Näin kasvaa todennäköisyys siitä, että käsitellään lapsen kannalta tärkeitä asioita. (Heikka ym. 2009, 91.) Lapsilta kerättävän palautteen käsittelyssä tulee huomion kohdistua menetelmän lapsilähtöisyyteen ja lapselle ominaiseen tapaan toimia. Arvioinnista saatuja tuloksia hyödynnetään pedagogisen toiminnan kehittämisessä, suunnittelussa ja toteutuksessa.

Perustoiminnot ovat varhaiskasvatuksen keskeinen toiminta-alue. Lapsen arvioidessa perustoimintoja vahvistuu lapsen osallisuus ja vaikutusmahdollisuus toimintojen sisällössä ja toteutuksessa. Osallisuuden vahvistaminen lisää lapsen silmissä toimintojen mielekkyyttä, jolla on taas vaikutuksia lapsen oppimiseen ja kehittymiseen. Rutinoituminen ja aikuisten suunnittelema ja määrittelevä toiminta estää lasten osallisuuden kehittymisen ja sen vuoksi toimintojen mielekkyyden ja toimivuuden pohtiminen onkin ensiarvoisen tärkeää. (Kettukangas & Härkönen 2014, 112.)

Toiminnallinen palautetaulu työvälineenä

Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt palautetaulu, siinä käytetyt toimintakuvat sekä ohjeistus toteuttavat osallisuutta ja lapsilähtöisyyttä mahdollistavia toimintatapoja Lahden Montessori-leikkikoulussa. Montessoripedagogiikan ajatuksena on lapsen itsenäistymiskehityksen ja omatoimisuuden tukeminen. Palautetaulu mahdollistaa lapsen omatoimisuuden tukemisen, lapsen kehitystason huomioimisen, lapsen havainnoinnin sekä lapsen ajatusten ja näkemysten esiin pääsemisen. Montessoripedagogiikasta löytyy yhtymäkohtia palautemenetelmään juuri lapsilähtöisyyden, lapsen omatoimisuuden ja osallisuuden myötä. Montessoripedagogiikassa ja -työskentelyssä keskeisenä tavoitteena on lapsen itsenäinen toiminta ja omien ajatusten esille tuominen (Parkkonen 1997, 31).

Lahden Montessori-leikkikoulussa palautetaulu on otettu hyvin vastaan. Kasvattajat ovat yhtä mieltä siitä, että palautetaulu tukee Montessorityöskentelyä ja sitä on mahdollista hyödyntää laajasti myös lapsen itsearvioinnin ja myös lapsihavainnoinnin välineenä. Lapsen arviointityöskentelyä on mahdollista havainnoida ja samalla nähdä niitä lapsen kehitykseen liittyviä taitoja tai osa-alueita, joissa lapsi tarvitsee lisää tukea ja ohjausta. Montessoripedagogiikassa aikuisen keskeisin tehtävä on lasten havainnointi. Havainnointi antaa tietoa lapsen kehityksestä ja kasvusta. Montessorityöskentely ja -välineistö tukevat ja edesauttavat lapsen itsearviointikykyjen kehittymistä. Palautetaulun käyttö arviointivälineenä on Montessorikasvatusta saaneille lapsille tuttu toimintatapa ja sopii sen vuoksi hyvin osaksi päiväkodin toimintaa. Pedagogisen toiminnan arviointia ei tule suorittaa sen velvoittavuuden vuoksi vaan se tulee nähdä mahdollisuutena päästä aidosti näkemään kuinka lapsi hahmottaa ympärillä olevaa maailmaa. On aikuisen vastuulla olla läsnä ja avoimin silmin ja kuulevin korvin ottaa vastaan se mitä lapsi tarjoaa.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Lapsilähtöinen pedagogisen toiminnan arviointi” – Ohjeistus palautetaulun ja kuvien käyttöön toiminnallisessa palautteenkeruussa Lahden Montessori-leikkikoulussa. Opinnäytetyössä osallistettiin lapset ja kasvattajat mukaan toiminnallisen palautetaulun kehittämistyöhön. Tuotoksena syntyi sekä Toiminnallinen palautemenetelmä pedagogisen toiminnan arviointiin sekä ohjeet välineen käyttöön.

Lähteet

Heikka, J., Hujala, E. & Turja, L. 2009. Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. Helsinki: Multiprint Oy.

Kettukangas, T & Härkönen, U. 2014. Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsen, E., Elo, J. & Leinonen J. (toim.) Osallisuuden pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Tampere: Kopio-Niini Oy.

Karlsson, L. 2006. Lapset kertovat… [Verkkodokumentti]. Työpapereita 9/2006 . Stakes. [Viitattu 30.10.2017]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75269/Tp9-2006.pdf?sequence=1

Karlsson, L. 2012. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja toiminnan poluilla. Teoksessa Karlsson, L. & Karimäki, R. (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. 17-63.

Lankinen, Mia. 2018. ”Lapsilähtöinen pedagogisen toiminnan arviointi” – Ohjeistus palautetaulun ja kuvien käyttöön toiminnallisessa palautteenkeruussa Lahden Montessori-leikkikoulussa. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 26.3.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803243746

Opetushallitus 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Verkkodokumentti]. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [Viitattu 15.11.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Parkkonen, H. 1997. Auta minua tekemään itse. Montessori-menetelmän sovelluksia. Porvoo: WSOY.

Roos, P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. [Verkkodokumentti]. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. [Viitattu 25.1.2018]. Saatavissa: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96477/978-951-44-9691-2.pdf?sequence=1

Turja, L. 2004. Lapsilähtöistä arviointia. Teoksessa Kupila P. (toim.) Arvioidaan yhdessä. Näkökulmia arviointiin varhaiskasvatuksessa. Tampere: Tammer-Paino Oy. 4-5.

Kirjoittajat

Mia Lankinen on valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 26.3.2018

Viittausohje

Lankinen, M. & Hatakka, H. 2018. Palautetaulu työvälineeksi lapsilähtöiseen pedagogisen toiminnan arviointiin. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/03/26/palautetaulu-tyovalineeksi-lapsilahtoiseen-pedagogisen-toiminnan-arviointiin

Henkilökohtainen motivaatio työelämän resurssina

19.2.2018Älykäs liiketoiminta, LAMK ProLAMKpub

Työelämä on pulassa, sillä iso osa työikäisistä ihmisistä voi eri työkykymittareiden mukaan huonosti. Apua onkin lähdetty hakemaan ihmisestä itsestä kokonaisvaltaisena toimijana, jonka liikkeellepanevana voimana ja mielekkään elämän lähteenä toimii inhimillisen pääoman keskeinen voimavara – henkilökohtainen motivaatio. Motivaation merkitys työhön sitoutumiselle, työssä jaksamiselle ja tuottavuudelle on tutkimusten valossa ratkaiseva. Motivaation avaimet ovat itsellämme, sillä motivaatio lepää meidän jokaisen henkilökohtaisessa arvo-, merkitys- ja tarvemaailmassa ja sen käyttövoimana toimii tietoisuutemme.

Kirjoittajat: Päivi Kousa ja Sari Suominen

Oma motivaatiopolkumme

Kousan (2018) opinnäytetyö ”Motivaatiopolkuja huomisen työpäivään” käsitteli motivaatiota työn voimavarana. Siinä lähestyttiin motivaatiota poikkitieteellisesti kartoittamalla motivaation muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä yleisten, tietoisuutta ja tarpeita painottavien motivaatioteorioiden valossa. Nykytutkimusta edustivat Jari Hakasen (2009; 2012) Työterveyslaitoksella tekemät työhyvinvointitutkimukset, Helena Liewendahlin (2014) palvelumotivaatiotutkimus sekä Frederic Lalouxin (2014; 2016) tulevaisuuden työelämätarpeita kuvaava ja kehityspsykologiaan pohjautuva kutsumuksellisen motivaation lähtökohtia korostava organisaatiotutkimus. Tutkimustietoa peilattiin käytäntöön seitsemän täydennyskoulutuksessa olevan työnohjaajaopiskelijan reflektoidessa omaa työmotivaatiotaan kontrolloidun kyselyn avulla osana Kousan (2018) kvalitatiivista tutkimusta.

Tutkimuksen aikana syntyivät integratiiviset motivaatiopolut (Kuvio 1) hyödynnettäväksi Kousan omassa liiketoiminnassa työyhteisökehittäjänä. Työnohjauksissa ja valmennuksissa asiakkaan motivaatio on keskeinen taustavaikuttaja. Kousa on pilotoinut polkujen käyttöä yksilöinterventioissa niiden edelleenkehitystyön pohjaksi.

Kuvio 1. Integratiiviset motivaatiopolut ja motivaatioon vaikuttavat keskeiset tekijät (Kousa 2018, 27)

Motivaatiomme on aika-, paikka- ja tilannesidonnaista aikaulottuvuuden vaihdellessa lyhyestä hetkestä kuukausiin tai jopa vuosiin. Arvopohja erottaa motivaation lyhytkestoisista tunnekokemuksista. Joskus järjettömältäkin näyttävä toiminta tai käyttäytyminen voi sisältää ihmiselle itselleen tärkeän sisäisen motiivin.

Mikä meitä motivoi

Joku viisas on sanonut, että ”Omat arvot voi tarkistaa omasta kalenteristaan”. Totta tai ei, se mihin käytämme aikaa saattaa paljastaa itsellemme jotain merkittävää. Lähtökohtana oman sisäisen ja ulkoisen motivaation tutkimisessa voimme pitää kysymystä, onko tämä tekeminen tärkeää minulle itselleni vai teenkö tätä jonkun toisen halusta tai toiveesta?

Sisäisesti motivoitunut työntekijä lataa hyvinvointipääomaansa aivan tavallisessa arkityössä, joka vetää lähes magneetinomaisesti puoleensa tuottaen innostumisen, tyytyväisyyden ja hyvänolon kokemuksia. Kutsumuksellisen kaltaisen motivaation taustalla on usein hyvä itsetuntemus. Työelämän peräänkuuluttaman itseohjautuvuuden on huomattu myös lisäävän sisäistä motivaatiota (Deci & Ryan 2000). Ulkoiseen motivaatioon pohjautuvaa työntekoa kuvastaa jonkinlainen pakonomaisuus ”sisäisen sytykkeen” puuttuessa (Martela & Jarenko 2014). Perinteiset motivaatiokeinot työpaikoilla ovat näihin päiviin saakka olleet ulkoisia. Esimerkiksi taloudelliset palkkiot voivat hetken aikaa tuntua palkitsevilta, mutta niistä ei ole pidempiaikaiseksi voimavaroja lisääväksi hyvinvoinnin lähteeksi. (Martela 2015, 60-61.)

Yhtä lailla työmotivaatio kuin kaikki ihmisen tahdonalainen toiminta on kaksisuuntainen ilmiö, jossa ulkoiset ympäristötekijät ja psykologinen sisäinen kokemuksemme ovat vuorovaikutuksessa keskenään (Siegel 2015, 120). Teemme tunnetyötä aina ollessamme tekemisissä toistemme kanssa (Humphrey, Pollack & Hawver 2008). Verkostomaiset työympäristöt edellyttävät yhteistyökyvykkyyttä, jonka mittareina voidaan pitää yhteisöllistä luottamusta ja psykologista turvallisuutta. Nämä kaksi tekijää ovat nousseet useissa tutkimuksissa hyvinvoivien ja menestyvien tiimien yhteisiksi nimittäjiksi. (Vataja 2017.)

Kousan (2018) opinnäytetyön empiirisessä osuudessa työnohjaajaopiskelijoiden motivaatioreflektio vahvisti, että työmotivaatiossa kaikkien kolmen motivaatiopolun tekijät ovat kietoutuneet toisiinsa ja vaikuttavat kokemukseemme samanaikaisesti yksittäisten tekijöiden painotusten vaihdellessa yksilöllisesti. Työssä painottuva aikaansaaminen tuli vahvasti esiin tarpeena kehittyä itse ja myötävaikuttaa työn tuloksiin työkavereiden, asiakkaiden ja eri sidosryhmien kanssa yhdessä. Linkki työn tarjoamiin voimavaroihin syntyi tarpeesta tehdä työtä itsenäisesti, mahdollisuudesta kehittyä ja oppia työssä, saada myönteistä palautetta sekä tukea esimieheltä (Hakanen 2009).

Esimiestyö työyhteisön laadunvarmistajana sekä myönteisen, kannustavan ja avoimen tunneilmaston vahvistajana on nousussa. Kaikenlaisen mikromanageroinnin (Malkamäki 2017), työntekijän objektisoinnin ja holhoamisen, ylhäältä alaspäin yksipuolisesti suunnatun valta-asemaa korostavan viestinnän on havaittu heikentävän työntekijöiden motivaatiota kielteisestä vuorovaikutussävystä tai epäoikeudenmukaisesta kohtelusta puhumattakaan (Liewendahl 2014). ”Miksi haluan olla esimies?” onkin hyvä kysymys sekä esimiestyötä tekeville että esimiestehtäviin haluaville.

Motivaatio yhteiskunnallisena mahdollisuutena

Vuonna 2012 Suomessa kului ennenaikaiseen eläköitymiseen 24 miljardia euroa valtion 52 miljardin euron budjetista (Manka 2012). Varhainen eläköityminen, työhön sitoutumisen puute ja yleinen työtyytymättömyys ovat näkyneet työpaikoilla lisääntyvinä sairaspoissaoloina ja jopa työelämästä syrjäytymisenä (Laine 2013). Perinteiset työelämän ulkoiset palkitsemiskäytännöt eivät edelliseen viitaten riitä ratkaisemaan työikäisen väestön työmotivaatioon liittyviä haasteita.

Manuel Castells ja Pekka Himanen peräänkuuluttivat vuonna 2013 eduskunnalle tekemässään Kestävän kasvun malli -raportissa kansalaisten mahdollisuutta elää arvokasta elämää ja edelleen nähdä sama arvokkuus myös muissa ihmisissä. He korostivat elämän tavoitteen siirtämistä taloudesta inhimilliseen hyvinvointiin, jolla on tutkimuksissa todettu olevan yhteys elämän mielekkyyden kokemuksen kautta arvopohjaisiin elämäntavoitteisiin ja sisäiseen motivaatioon. (Castells & Himanen 2013.) Työmotivaatio yhteiskuntamme tukijalkana olisi varsinainen läpimurto, joka kuitenkin on antanut vielä odottaa itseään liian monen johtajan ja esimiehen edelleen jättäessä sisäisen motivaation huomiotta omissa toimintatavoissaan (Martela & Jarenko 2016, 35).

Ihmiseen sitoutuneen, aineettoman pääoman on tutkimuksissa arvioitu pian olevan menestyvien organisaatioiden tunnusomaisin piirre (Larjovuori, Manka & Nuutinen 2015). Motivaatiossa on valtava potentiaali perinteisen autoritäärisen johtamiskulttuurin siirtyessä pienin askelin kohti työntekijäkeskeisempää työkulttuuria (Taipale & Janhonen 2017). Myös yhteiskuntarakenteiden toivoisi uusiutuvan tukemaan inhimillistä arvonluontia.

Motivaatio on mukana kaikessa mitä teemme. Ajankohtainen esimerkki sen vaikutuksesta ihmisten aktivoitumisherkkyyteen on tämän vuoden alusta käyttöönotettu työttömien työnhakijoiden aktiivimalli. Mallin käyttöönoton kaatamiseen tähtäävä kansalaisaloite on kerännyt muutamassa viikossa 130.000 allekirjoitusta (Incoronato 2018). Ihminen kyllä toimii aktiivisesti sellaisten asioiden puolesta, joilla kokee olevan merkitystä.

Lähteet

Deci E. & Ryan R. 2000. The What and Why of Goal Pursuit: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry [Verkkolehti]. Vol. 11 (4), 227-268. [Viitattu: 16.1.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1207/S15327965PLI1104_01

Hakanen, J. 2009. Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja: Kohti laadukasta työelämää. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työsuojelurahasto. [Viitattu: 18.1.2018]. Saatavissa: https://www.tsr.fi/tsarchive/files/Selvityksia/TSR_Tata_on_tutkittu2009.pdf

Hakanen, J., Harju, L., Seppälä, P., Laaksonen, A. & Pahkin, K. 2012. Kohti innostuksen spiraaleja: Innostuksen spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu: 16.6.2017]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114842/Innostuksen_spiraali.pdf?sequence=1

Himanen P. & Castells M. (toim.) 2013. Kestävän kasvun malli: Globaali näkökulma. [Verkkodokumentti]. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2013. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/1093242/J2213_Kestävän kasvun malli. Globaali näkökulma.pdf/0cab3bae-3ece-44f8-8a0d-57a1ac92967e

Humphrey R., Pollack J., Hawver T. 2008. Leading with emotional labor. Journal of Managerial Psychology. [Verkkolehti]. Vol. 23 (2), 151-168. [Viitattu 25.1.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/02683940810850790

Incoronato K. 2018. Työministeri toivoo aktiivimallin vastustajilta malttia: ”Aina viaton osapuoli kärsii”. Uusi Suomi. [Verkkolehti]. 27.1.2018. [Viitattu 29.1.2018]. Saatavissa: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/240365-tyoministeri-toivoo-aktiivimallin-vastustajilta-malttia-aina-viaton-osapuoli-karsii

Kousa P. 2018. Motivaatiopolkuja huomisen työpäivään. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 20.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802142426

Laine P. 2013. Työhyvinvoinnin kehittäminen. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Turun Yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Turku. [Viitattu 21.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5570-1

Laloux, F. 2014. Reinventing organizations: A Guide to Creating Organizations Inspired by the Next Stage of Human Consciousness. Bryssel, Belgia: Nelson Parker.

Laloux, F. 2016. Reinventing organizations: An Illustrated Invitation to Join the Conversation on Next-Stage Organizations. Bryssel, Belgia: Nelson Parker.

Larjovuori, R-L., Manka, M-L. & Nuutinen, S. 2015. Inhimillinen pääoma. Työhyvinvointia, tuloksellisuutta, pidempiä työuria? [Verkkodokumentti]. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:5. Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 20.8.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3580-8

Liewendahl, H. 2014. What motivates employees to live up to value promises. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Hanken School of Economics. Helsinki. [Viitattu 19.1.2018]. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/135690

Malkamäki K. 2017. Luottamuksen kehittyminen ja johtamisjärjestelmää koskeva uudistus: Tapaustutkimus kaupan alan organisaatiosta. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Itä-Suomen Yliopisto. [Viitattu 15.1.2018]. Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2462-9/

Manka, M-L. 2012. Hyvän esimiestyön merkitys. [Video]. YouTube, SitraFund. [Viitattu 23.1.2018]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=w7sBc3SkHkY

Martela F. 2015. Valonöörit: Sisäisen motivaation käsikirja. Helsinki: Gummerus.

Martela F. & Jarenko K. 2014. Sisäinen motivaatio. Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. [Verkkodokumentti]. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2014. [Viitattu 29.1.2018]. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_3+2014.pdf

Martela F. & Jarenko K. 2016. Draivi: Voiko sisäistä motivaatiota johtaa? Helsinki: Talentum Pro.

Siegel D.J. 2015. Mielitaju: Muutoksen tiede. Helsinki: Basam Books.

Taipale T. & Janhonen M. 2017. Johtotähti: Työntekijälähtöisen kulttuurin luotsaajan opas. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 25.1.2018]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2017/01/johtotahti-pdf.pdf

Vataja K. 2017. Kokonaisia ihmisiä työpaikalla. Julkaistu 3.2.2017. Helsinki: Sitra. [Viitattu 20.1.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/blogit/kokonaisia-ihmisia-tyopaikalla/

Kirjoittajat

Päivi Kousa valmistuu tradenomiksi (AMK) Lahden Ammattikorkeakoulusta keväällä 2018. Hän työskentelee työyhteisökehittäjänä toiminimellään Internal Dialogue.

Sari Suominen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alan lehtorina.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/lamp-hand-bulb-idea-strategy-2247538/ (CC0)

Viittausohje

Kousa, P. & Suominen, S. 2018. Henkilökohtainen motivaatio työelämän resurssina. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/02/19/henkilokohtainen-motivaatio-tyoelaman-resurssina/

Kohti entistä avoimempaa toimintakulttuuria

23.1.2018LAMK Pro, MuutLAMKpub

Avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta eli tuttavallisemmin ATT:sta on kohistu jo jonkin aikaa, ja se onkin hiljalleen vakiinnuttamassa paikkansa myös Lahden ammattikorkeakoulussa. Mutta mitä itse asiassa ATT pitää sisällään ja taipuuko se sellaisenaan myös ammattikorkeakouluihin? Lue myös, missä vaiheessa avoimen toimintakulttuurin omaksuminen on LAMKissa ja millä toimin sitä edistetään.

Kirjoittaja: Johanna Kiviluoto

Mikä ihmeen ATT?

Avoin tiede on noussut kansainvälisesti merkittäväksi tavaksi edistää tiedettä ja toisaalta myös lisätä tieteen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Avointa tiedettä ja tutkimusta (ATT) lähdettiin Suomessa edistämään toden teolla 2014, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti kolmevuotisen Avoin tiede ja tutkimus –hankkeen. Hankkeen tavoitteena oli nostaa Suomi vuoteen 2017 mennessä yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. (Avoin tiede ja tutkimus –hanke 2017a).

Avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteet koskevat tutkimuksen tekemisen koko kaarta. Kyse ei siis ole vain esimerkiksi avoimesta julkaisemisesta, vaan oikeastaan koko ajattelutavan muutoksesta: sen sijaan että julki tuodaan vasta valmiit tulokset, kannustaa ATT mahdollisimman laajaan avoimuuteen läpi koko tutkimusprosessin (kuva 1).

Kuva 1: ATT tutkimusprosessin eri vaiheissa (Avoin tiede ja tutkimus 2014)

Avoin TKI on ammattikorkeakoulujen oma ATT

Yliopistoista poiketen ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö on soveltavaa tutkimusta, joka perustuu käytännön kokemuksen sekä uusimman tieteellisen tiedon ja vahvan osaamisen yhteensovittamiseen (Arene 2018). Avoimesta tieteestä puhuminen ei siis välttämättä istu niin sujuvasti ammattikorkeakouluihin, vaikka edellä esitetyt avoimuuden periaatteet sopivat sellaisenaan myös TKI-toimintaan. Ammattikorkeakouluissa onkin alettu ATT:n rinnalla puhua avoimesta TKI -toiminnasta: sisältö on sama, mutta näkökulma hieman erilainen. Avoin TKI-toiminta pyrkii siihen, että tutkimusetiikan ja juridiikan asettamissa rajoissa hankkeissa käytetyt menetelmät, aineistot, tulokset ja tuotokset ovat mm. yritysten ja päätöksentekijöiden hyödynnettävissä. Tavoitteena on näin lisätä TKI-toiminnan laatua, luotettavuutta ja näkyvyyttä sekä edistää hankkeiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja uusien innovaatioiden syntyä. Ei pidä unohtaa sitäkään, että avoimuus lisää myös henkilöstön meritoitumista ja ammatillista verkostoitumista. (Lahden korkeakoulukirjasto 2017a).

Kun ainoa tie oli ylöspäin: avoimen toimintakulttuurin nousukiito LAMKissa

Lahden ammattikorkeakoulussa herättiin kunnolla avoimuuteen liittyviin asioihin vuonna 2015, kun Avoin tiede ja tutkimus –hanke teki ensimmäisen korkeakoulujen toimintakulttuuriselvityksensä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015). Toimintakulttuuriselvityksen tavoitteena oli kartoittaa korkeakoulujen tilannetta avoimen tieteen ja tutkimuksen huomioinnissa ja tukemisessa, tunnistaa vahvuuksia ja heikkouksia avoimuuden edistämisessä sekä tunnistaa kehittämistä vaativat osa-alueet (Avoin tiede ja tutkimus –hanke 2017b). Selvitykseen liittyvään kyselyyn vastatessa kävi ilmeiseksi, että asiassa oltiin vielä lapsenkengissä – ei siis ihme, että LAMK yhdessä monen muun korkeakoulun kanssa päätyi ensimmäisessä selvityksessä alimmalle tasolle. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei avoimuutta oltu huomioitu toiminnassa oikeastaan vielä millään tavoin (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 7).

Kuva 2: Avoimen toimintakulttuurin kypsyystasojen portaat selityksineen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 7)

Tästä viisastuneena LAMKiin laadittiin ensimmäinen ATT-toimintasuunnitelma, jossa tavoitteeksi asetettiin avoimen toimintakulttuurin kehittäminen tasolle 4 (LAMK 2016a). Toimintasuunnitelman mukaisesti vahvistettiin yleistä ATT-osaamista. Huomiota kiinnitettiin myös avoimen tutkivan työotteen vahvistamiseen TKI-toiminnassa, aineistojen pitkäaikaissäilytystä tukevien palvelujen kehittämiseen sekä TKI-viestinnän avoimuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen. Samalla ATT juurrutettiin osaksi LAMKin strategiaa (LAMK 2017). Myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ohjaavaan TKI-ohjelmaan linjattiin TKI-toimintaa koskevat avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteet (LAMK 2016).

Ryhtiliike kannatti: vuoden 2016 toimintakulttuuriselvityksessä LAMK teki nousukiidon tasolle 3, vain pisteen päähän tavoitteestaan ollen silti toiseksi ylimmäksi sijoittunut ammattikorkeakoulu (kuva 3). Tason 3 mukaisesti toiminta on jo määriteltyä, monelta osin avointa ja perustuu dokumentoituihin kuvauksiin, mutta puutteita on vielä mm. strategisessa ohjauksessa. (Ministry of Education and Culture 2016). Vuonna 2017 toimintakulttuuriselvitys toistettiin harmillisesti enää vain 12 tutkimuslaitoksen ja kolmen kansallisen tutkimusrahoittajan osalta, mutta selvityksessä käytettyjä kypsyystasoportaita ja niiden tavoitteita tullaan silti hyödyntämään LAMKissa jatkossakin.

Kuva 3: Vuoden 2016 toimintakulttuuriselvityksessä LAMK sijoittui tasolle 3 (Ministry of Education and Culture 2016, 26)

Korkeakoulukirjasto avoimuutta edistämässä

Yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastot ovat alusta lähtien ottaneet aktiivisen roolin avoimuuden edistämisessä. Tämä on ollut kirjastoille luonteva askel, ovathan kirjastot muutenkin tärkeässä roolissa opiskelijoiden ja tutkijoiden tukemisessa. Olemassa olevien palvelujen ja osaamisen pohjalta on ollut mahdollista lähteä kehittämään uusia avoimuuteen perustuvia ja sitä edistäviä käytänteitä, asiantuntijapalveluja ja koulutuksia.

Myös LAMKissa ATT ja julkaisutoiminta siirrettiin Lahden korkeakoulukirjaston vastuulle keväällä 2016, mikä selkiytti työnjakoa ja mahdollisti kokonaisuuden hahmottamisen uudella tavalla. Jo tätä ennen kirjaston informaatikot olivat aloittaneet osaamisensa vahvistamisen mm. osallistumalla ATT-osaajakoulutuksiin (Avoin tiede ja tutkimus –hanke 2017c). Kerättyä oppia on sittemmin jaettu eteenpäin sekä erilaisissa sisäisissä koulutuksissa, infoissa ja kehittämispäivillä, että laatimalla verkkoon Avoimen tieteen ja Julkaisijan oppaat (Lahden korkeakoulukirjasto 2017a, 2017b). Avointa julkaisutoimintaa on viety eteenpäin keväällä 2017 käyttöönotetun LAMKpub-julkaisualustan ja sen uusien verkkolehtien myötä. Korkeakoulukirjasto myös hallinnoi LAMKin julkaisusarjaa Theseuksessa, hoitaa rinnakkaistallennukset ja neuvoo ja opastaa kaikessa julkaisutoimintaan liittyvässä (Sinisalo & Prykäri 2017).

Seuraavat askeleet

Vuoden 2015 lähtötilanteeseen verrattuna avoin toimintakulttuuri on edistynyt LAMKissa melkoisin harppauksin. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, jotta avoimuus saadaan jalkautettua luontevaksi osaksi kaikkea LAMKissa tehtävää työtä, oli kyse sitten TKI-toiminnasta tai opetuksesta. Toimintasuunnitelmien lisäksi avoimuuden edistäminen on integroitu osaksi muita hankkeita ja koulutuksia. Yksi tällainen uusi avaus oli vuoden 2017 Innovation Scout –hanke, jonka työpaketeista kaksi liittyi suoraan avoimen toimintakulttuurin edistämiseen (ks. Kiviluoto 2018). Avoin TKI on mukana myös tänä vuonna pilotoitavassa TKI-valmennusohjelmassa, minkä lisäksi avoimen toimintakulttuurin kehittäminen jatkuu OKM:n kärkihankkeen strategiarahan turvin.

Lähteet

Arene. 2018. TKI-toiminta. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: http://www.arene.fi/fi/ammattikorkeakoulut/tki-toiminta

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2014. Avoimuuden muistilista tutkimusprosessin eri vaiheisiin. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: https://portti.avointiede.fi/yleista/avoimuuden-muistilista-tutkimusprosessin-eri-vaiheisiin

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2017a. Avoin tiede ja tutkimus –hanke. Saatavissa: https://avointiede.fi/toiminta

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2017b. Toimintakulttuuriselvitys 2017. [Viitattu 4.1.2018]. Saatavissa: https://avointiede.fi/toimintakulttuuri

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2017c. Avoimen tieteen osaamisen edistäminen. [Viitattu 4.1.2018]. Saatavissa: https://avointiede.fi/koulutus

Kiviluoto, J. 2018. Hankkeiden aineistot avoimiksi ja hyötykäyttöön. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu 19.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/hankkeiden-aineistot-avoimiksi-ja-hyotykayttoon/

Lahden korkeakoulukirjasto. 2017a. Avoin tiede ja tutkimus. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: http://libguides.lamk.fi/att

Lahden korkeakoulukirjasto. 2017b. Julkaisijan opas. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: http://libguides.lamk.fi/julkaisijalle

LAMK. 2016a. Lahden ammattikorkeakoulun TKI-ohjelma 2016-2018. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-tki-ohjelma-fi.pdf

LAMK. 2016b. ATT – Avoin tiede ja tutkimus LAMKissa. Toimintasuunnitelma 2016.

Ministry of Education and Culture. 2017. Evaluation of Openness in the Activities of Research Organisations and Research Funding Organisations in 2016. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ministry of Education and Culture, Open Science and Research Initiative. [Viitattu 4.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016111829246

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2015. Avoin tiede ja tutkimus Suomessa. Toimintakulttuurin avoimuus korkeakouluissa vuonna 2015. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Avoin tiede ja tutkimus –hanke. [Viitattu 4.1.2018]. Saatavissa: https://avointiede.fi/documents/10864/21345/Toimintakulttuurin+tilannekuva+2015/0eea9381-b049-489b-9cf6-ccb324fd05de

Sinisalo, R. & Prykäri, E. 2017. Tutkimusmatkalla tiedeviestintään. Kreodi. [Verkkolehti]. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: https://www.kreodi.fi/en/21/Artikkelit/398/Tutkimusmatkalla-tiedeviestint%C3%A4%C3%A4n.htm

Kirjoittaja

Johanna Kiviluoto työskentelee Lahden korkeakoulukirjastossa informaatikkona ja on intohimoinen avoimen tieteen puolestapuhuja.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-2160539/ (CC0)

Julkaistu 23.1.2018

Viittausohje

Kiviluoto, J. 2018. Kohti entistä avoimempaa toimintakulttuuria. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/23/kohti-entista-avoimempaa-toimintakulttuuria‎

Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja tulevaisuuden odotusten tarkastelua Nipa-hankkeessa

19.1.2018Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK ProLAMKpub

Nipa-hankkeessa toiminta kohdistuu maahanmuuttajiin, joiden kotoutumiskoulutus on päättynyt ja jotka ovat työttömänä tai heillä on riski jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Hankkeen tavoitteena on rakentaa työelämään poluttamisen malli, joka sisältää vertaisuuteen perustuvan Luotsi-palvelumallin sekä mukautettuja työllistämisen malleja. Mallien luomisessa toteutetaan pajatoimintaa, jonka pohjaksi toteutettiin kesäkuussa 2017 maahanmuuttajien haastatteluja. Haastattelujen sisällöissä painottui haastateltavan toimintakyvyn tarkastelu ja tulevaisuuden odotukset.

Kirjoittaja: Taina Heininen-Reimi

Haastateltavien perustiedot

Nipa – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hanke toteutuu 2016-2018 välisenä aikana. Hanke on osa Uudenmaan ELY-keskuksen valtakunnallista Kotona Suomessa -kattohanketta. (Nipa-hanke 2016.) Nipa-hankkeen Luotsi-toiminnan ja työllistämispajojen toiminnan suunnittelun pohjaksi haastateltiin kesäkuussa 14 kotouttamiskoulutuksessa olevaa maahanmuuttajaa. Haastateltavista kahdeksan oli miestä ja naisia oli kuusi. Iältään haastateltavat olivat 18-45-vuotiaita. Pääosin haastateltavat olivat 25-30-vuotiaita. Haastateltavat olivat kotoisin Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian eri maista. Maahantulon syinä pääosin olivat pakolaisuus ja turvapaikan hakeminen tai parisuhde suomalaisen kanssa. Koulutus- ja työtaustat olivat moninaiset. Joukossa oli korkeakoulututkinnon suorittaneita ja ei-koulutusta omaavia. Työkokemusta kotimaassaan oli suurimmalla osalla haastateltavista. Haastateltavat opiskelevat koulutuskeskus Salpauksessa kotouttamiskoulutuksessa ja haastattelujen aikana he olivat kotouttamiskoulutuksen toisen moduulin opiskelijoita.

Haastattelujen toteuttaminen

Haastatteluissa hyödynnettiin väljästi kansainvälistä toimintakyvyn ICF-luokitusta ja WHODAS-elämänlaatumittaria (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017; WHODAS 2014). Haastattelut toteutettiin joko yhden tai kahden henkilön kanssa. Haastatteluissa tavoitteena oli käyttää suomen kieltä, mutta muutaman haastateltavan kohdalla haastattelua tehtiin osin englanniksi. Muutaman haastateltavan suomen- ja englannin kielen taito oli heikohkoa ja tämä asetti haastetta haastattelun toteuttamiselle.

Toimintakyky ja hyvinvointi

Haastateltavat olivat iältään nuoria tai varhaiskeski-ikäisiä. Fyysisiä rajoitteita ei haastatteluissa tullut ilmi. Useammalle, etenkin miehille, liikunta oli tärkeä osa omaa hyvinvointia. Liikuntaa harrastettiin usein yhdessä muiden maahanmuuttajien kanssa esim. jalkapallon pelaamista.

Haastateltavat kertoivat yksinäisyyden kokemuksesta, etenkin jos he olivat tulleet Suomeen yksin ja perhe oli jäänyt lähtömaahan. Ikävä perheenjäseniä ja läheisiä kohtaan toistui haastatteluissa. Kolmella haastatelluista oli muutamia suomalaisia ystäviä. Kaksi haastatelluista kertoi, ettei heillä ole ollenkaan suomalaisia tuttavia. Läheisiin ja sukulaisiin yhteydenpitoa helpottaa ja mahdollista internet ja teknologia. Usein yhteydenpidon välineenä toimivat etenkin Skype, Whats up ja Facebook.

Useamassa haastattelussa korostui se, että sosiaalinen kanssakäyminen painottuu samasta maasta tulleiden kanssa. Etenkin haastateltavilla naisilla tämä oli yleistä. Useampi haastateltavista tunnisti ajoittaista alakuloa, kaksi haastateltavista kertoi olevansa masentunut ajoittain. Yksi haastateltavista kertoi, ettei ole voimavaroja hakea perheen yhdistämistä. Apua he eivät ole hakeneet kuvaamiinsa ongelmiin. Myös huoli Suomessa olevista perheenjäsenistä tuli esille. Yhdelle haastateltavista huolta aiheutti puoliso, jonka päivät kuluvat kotona lasten kanssa.

Useimmat haastateltavista toivat esille sen, että nauttivat elämästään Suomessa. Kaikki haastateltavat toivat esille suomen kielen taidon merkityksen. Ilman hyvää suomen kielen taitoa kouluttautuminen ja työllistyminen eivät tunnu olevan mahdollisia. Englannin kielen taito koettiin asioimista helpottavana tekijänä esim. Kelassa.

Myös kulttuuritietoutta kaivattiin, miten suomalaisten kanssa tulee toimia erilaisissa tilanteissa ja yleistä tietoa Suomen kulttuurista. Suomi koettiin turvallisena maana. Yksi haastateltavista tunnisti epäluottamuksen viranomaisia kohtaan. Toinen haastateltava totesi, että Suomessa ihmisten puheisiin voi luottaa ja jos suomalaisen kanssa ystävystyy, saa hyvän ystävän.

Useammalla haastateltavista oli korkeakoulututkinto ja he olivat työskennelleet lähtömaassaan koulutuksen mukaisessa työssä. Suomessa tilanne on toisin. Etenkin korkeasti koulutettujen haastatteluissa toistui yhden haastateltavan toteama: ”Ei voi työllistyä omaan ammattiin vaan tulee hankkia lisäkoulutusta tai on kouluttauduttava uudelleen. Ensin kielitaito pitää saada paremmaksi.”

Tulevaisuuden odotukset

Keskeistä useammalle haastateltavalle oli halu pärjätä ja tulla toimeen omillaan. Kaikkien haastateltavien tavoite on oppia suomen kieltä, opiskella tai työllistyä. Toiveissa tuli esille myös se, että saisi kontakteja kantaväestöön ja kyky asioida erilaisissa ympäristöissä ja palveluissa. Viiden vuoden päästä kaksi haastateltavista toivoo edelleen olevansa Suomessa. He haluavat olla rauhassa ja tehdä jotain työtä. He haluavat puhua silloin myös hyvää suomea. Yksi haastateltavista toi esille sen, että haaveilu ja unelmointi on vaikeaa, sillä pelko poislähettämisestä on vieläkin olemassa. Tulevaisuuden osalta yksi haastateltavista kuvasi asennoitumistaan näin: ”Integroituminen ei ole vaikeaa, kun on avoimin mielin.”

Huomioita haastatteluista, yhteenvetoa ja pohdintaa

Haastatteluissa tulee esille neljä keskeistä tavoitetta: halu oppia suomen kieltä, halu opiskella, työllistyä ja saada suomalaisia ystäviä. Yhteistä oli myös se, että Suomi koettiin turvallisena maana. Haastatteluissa esille tulleet asiat eivät ole uusia eivätkä ne yllätä. Kotouttamiskoulutuksen tavoitteet liittyvät opiskeluun ja työllistymiseen. Onko kuitenkin kyse kuntouttamisesta, kun ajatellaan lähtötilanteita joista maahanmuuttajat aloittavat tämän kotouttamispolun?

Haastattelujen osalta löytyy yhteneväisyyttä Rask, Castaneda ja Schubertin (2016, 194-196) artikkeliin maahanmuuttajataustaisista asiakkaista kuntoutuksessa. Kotouttamiskoulutuksen jälkeen työtön maahanmuuttaja on TE-toimiston asiakas. Onko työllistymisen esteitä huomioitu kattavasti? Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi ovat haasteellisia, erityisesti ammattilaisten käytössä olevat psykologissa testeissä esiintyvät kulttuurisidonnaisuudet ja standardointia koskevat puutteet. Maahanmuuttajan tausta on otettava erityisesti huomioon, jos hänellä ei ole koulutusta ja työkokemusta Suomesta tai hänen muualta saatu koulutus ja työkokemus poikkeavat suuresti suomalaisesta koulutusjärjestelmän ja työelämän vaatimuksia. Kun maahanmuuttajalta puuttuu suomalainen työkokemus, ei välttämättä ole ammattia mihin hänet voitaisiin kuntouttaa. Jos työhistoria puuttuu, ei henkilö ole oikeutettu työeläkejärjestelmän järjestämään kuntoutukseen. Usein työllistyminen nähdään kuntoutumisen päätepisteenä, jolloin tarjottu tuki päättyy. (Rask ym. 2016, 194-196.)

Näyttää siltä, että psykososiaalinen tukeminen nousee keskiöön, kun mietitään mitä ihmiset kaipaavat kotouttamisen tueksi. Näin ollen sosiaaliseen kuntoutuksen ja sen kautta saataviin mahdollisuuksiin tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota maahanmuuttajien kotouttamisessa. Sosiaalinen kuntoutus tukee henkilöä psykososiaalisesti monilla eri tavoin. Kotouttamiskoulutuksen kehittämistä ja koulutuksen jälkeisen ajan toimintojen osalle on entistä enemmän syytä panostaa psykososiaaliseen tukemiseen ja vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta. Olisiko syytä panostaa tuettuun työllistämiseen jossa vahvasti on sosiaalisen kuntoutuksen eetos taustalla?

Lähteet

Nipa-hanke. 2016. [Viitattu 3.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/nipa/Sivut/default.aspx

Rask, S., Castaneda, Anu E. & Schubert, C. 2016. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat kuntoutuksessa. Teoksessa Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M. & Ylinen, A. (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 192 – 203.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. ICF-luokitus. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus

WHODAS. 2014. World Health Organization Disability Assessment Schedule 2.0. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/160

Kirjoittaja

YTM Taina Heininen-Reimi toimii sosiaalialan koulutuksessa lehtorina. Opetustyössä painottuvat pääosin yhteiskunnalliset ja sosiaaliturvaan liittyvät aiheet sekä sosiokulttuurisen innostamisen teemat. Nipa-hankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Julkaistu 19.1.2018

Viittausohje

Heininen-Reimi, T. 2018. Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja tulevaisuuden odotusten tarkastelua Nipa-hankkeessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/maahanmuuttajien-toimintakyvyn-ja-tulevaisuuden-odotusten-tarkastelua-nipa-hankkeessa

Merivesi – hukkaan heitettyä juomavettä?

8.1.2018Kiertotalouden ratkaisut, LAMK ProLAMKpub

Maailman kasvava vesipula, väestönkasvu ja ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ovat pakottaneet keksimään uusia tapoja valmistaa juomakelpoista vettä. Merivettä on paljon ja lähes jokaisen saatavilla, mutta se ei sovellu sellaisenaan juotavaksi, johtuen korkeasta ominaissuolapitoisuudesta. Suolanpoisto on ratkaisu, mutta siinä tulevat vastaan ympäristöä ja kustannuksia koskevat haasteet. Näiden haasteiden lisäksi puhdistetun meriveden on täytettävä talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja laatusuositukset.

Kirjoittajat: Satu Kunnas, Annakaisa Juutilainen & Sakari Halmemies

Mitä suolanpoisto on ja tulee olemaan?

Suolaa voidaan poistaa sekä isommissa suolanpoistolaitoksissa että pienemmissä kotitalouksiin tulevissa puhdistuslaitteistoissa. Suolanpoisto laitoksissa on nykyisellään kallista, mutta muutokset ilmastossa ja väestönkasvussa ovat kasvattaneet juomavesituotannon kiinnostusta puhtaan juomaveden tuottamiseen meriveden avulla. Kiinnostuksen lisääntymiseen on vaikuttanut myös kehitys käänteisosmoositeknologiassa. Kehityksen myötä suolanpoistetun veden kustannukset ovat laskeneet ja energiankäyttö on vähentynyt 80 prosentilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (Voutchkov 2016). Maailman juomavedestä yksi prosentti katetaan suolanpoistetulla merivedellä (Ylänen 2012, 29) ja nykyään suolanpoistolaitoksilla tuotetaankin jopa 87 miljoonaa m³/vrk juomakelpoista vettä (Waterworld 2016).

Talousveden laatuvaatimukset ja laatusuositukset määrittävät raja-arvojen avulla, millaista juomakelpoisen veden on oltava. Talousvedellä tarkoitetaan ”juomavettä sekä elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen, jalostuksen, säilyttämisen tai kaupanpidon yhteydessä käytettävää vettä” (Terveydensuojelulaki 763/1994, 16§).

Tulevaisuudessa suolapoistetun veden osuuden odotetaan yhä kasvavan ja siitä tulee todennäköisesti yksi varteenotettava kilpailija juomavesituotannossa. Uusia suolanpoistoteknologioita ja kehittyviä välineistöjä julkaistaan muutaman vuoden välein, ja suolanpoiston kustannusten odotetaan laskevan 20 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana ja 60 prosenttia seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. (Voutchkov 2016.)

Suolanpoiston menetelmät ja vaikutukset ympäristöön

Suolanpoistoon käytetyimpiä menetelmiä ovat kalvo- ja kuumennustekniikka sekä näiden yhdistelmät, jotka ovat hyvin energiaintensiivisiä, ja niitä kehitetäänkin jatkuvasti vähemmän energiaa kuluttaviksi (Waterworld 2016). Lisäksi kehityksen alla on grafeeni. Grafeeni on ohut, vain yhden hiiliatomin paksuinen hiilikalvo, joka on maailman ohuin ja samalla maailman kestävin materiaali. Sillä saadaan 500 kertaa ohuempia kalvoja, kuin mitä käänteisosmoositekniikassa on käytössä. Ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon siitä tekee se, kun ohuempien kalvojen myötä tarvittava paine pienenee ja prosessi kuluttaa vähemmän energiaa. (Hamilo 2013.)

Prosessi suolanpoistolaitoksissa kuluttaa paljon energiaa. Jos prosessissa käytetään lähteenä fossiilia polttoaineita, aiheutuu siitä ilmakehään joutuvia kasvihuonekaasuja. Meriveden sisäänottoaukon kohdalla oleva liian kova virtaus voi aiheuttaa eliöiden kuolemaa, kun ne joutuvat kiinni sisäänottoaukkoon. Suolanpoistoprosessissa käytetään puhdistuskemikaaleja ja ulosvirtauksen mukana näitä voi joutua mereen. Voimakas suolaliuos voi myös aiheuttaa meren tasapainon horjumista ja sen myötä vahinkoa meren populaatiolle. Suolanpoistolaitoksesta voi myös aiheutua meluhaittaa, johtuen korkeapainepumpusta ja talteenottoturbiinista. (Danoun 2007, 20; Hietanen 2016, 11.)

Puhdistusmenetelmät testiin

Juutilaisen & Kunnaksen (2017) opinnäytetyössä tutkittiin meriveden muuttamista juomakelpoiseksi. Opinnäytetyön tutkimus oli empiirinen ja se toteutettiin Niemen kampuksen laboratoriossa. Pienimuotoisessa tutkimuksessa testattiin kahta eri puhdistusmenetelmää. Testeillä haluttiin nähdä miten puhdistusmenetelmät toimivat kotioloissa. Ensimmäiseksi testattiin perinteisesti käytössä olevaa hiekkasuodatusta, joka viimeisteltiin aktiivihiilellä. Toisessa testissä käytettiin kuivattuja banaaninkuoria, joilla haluttiin poistaa merivedestä rautaa. Tämä testi sai alkunsa brasilialaisten tutkijoiden 16. helmikuuta 2011 julkaisemasta artikkelista, jossa kerrottiin banaaninkuorien poistavan jokivedestä myrkyllisiä raskasmetalleja, kuparia ja lyijyä (Castro et al. 2011).

Hiekkasuodatuksessa käytettiin 1,5 litran muovipulloa, johon laitettiin kerroksittain lasivillaa, aktiivihiiltä ja puhdistettua suodatinhiekkaa raekoolla 2 mm (kuva 1). Raakavesi laskettiin tämän pullon läpi ja lopputuloksena oli kirkasta vettä.

Kuva 1. Hiekkasuodatin ja vesi sekä ennen että jälkeen suodatuksen (Annakaisa Juutilainen)

Banaaninkuorissa oli enemmän alkuvalmisteluja. Pieneksi pilkotut (1 cm²) banaaninkuoret kuivattiin lämpökaapissa 3 vuorokautta 105 asteessa. Kuivauksen jälkeen ne jauhettiin morttelilla ja seulottiin raekokoon 0,5 mm. Seulomisen jälkeen jauhe laitettiin kolmeen litran vetoiseen korkilla varustettuun muovipulloon ja pidettiin ravistimessa tasan tunti. Ravistuksen jälkeen seos suodatettiin kahvisuodatinpussien avulla. Lopputuloksena vesi oli oranssinkeltaista (kuva 2) ja siinä oli voimakas banaanimainen haju.

Kuva 2. Vesi ravistelun jälkeen (Annakaisa Juutilainen)

Johtopäätökset

Taulukossa 1 on nähtävillä alkutilanne ennen puhdistusten aloittamista sekä puhdistusmenetelmien tulokset.

Taulukko 1. Merivesi = alkutilanne, Hiekka = hiekkasuodatuksen jälkeen, Banaani = ravistimen jälkeen

Tuloksista huomattiin, että hiekkasuodatus poistaa sekä rautaa että bakteereja, mutta bakteerien poisto ei ole tarpeeksi tehokasta, jotta vesi täyttäisi talousveden laatuvaatimukset ja laatusuositukset. Banaaninkuoret laskivat pH:n hyvin happamaksi, joten jo sen vuoksi se ei ole juomakelpoista. Muut arvot kasvoivat ja todennäköisesti raudan kohdalla banaaninkuoret lisäsivät itsessään veden rautapitoisuutta. (Juutilainen & Kunnas 2017.)

Opinnäytetyön tutkimustulosten sekä niiden analysoinnin pohjalta voidaan todeta, etteivät käytetyt tekniikat yksinään sovi meriveden puhdistamiseen. Yksi huomionarvoinen seikka todettiin jauhettujen banaaninkuorien käsittelyssä. Materiaali on hyvin tiivistä eikä päästä vettä läpi. Tätä ominaisuutta saattaisi voida hyödyntää esimerkiksi paikkausmateriaaleissa. (Juutilainen & Kunnas 2017.)

Kalvotekniikka mullistaa juomavesien valmistuksen

Viime vuosina on tehnyt monia merkittäviä innovaatioita kalvotekniikan alalla. Markkinoilla olevista laitteista löytyy myös tavalliseen kotitalouteen soveltuvia malleja. Esimerkkinä mainittakoon Biolan markkinoima vedenpuhdistuslaite (kuva 3), jonka sanotaan poistavan epäpuhtaudet alle yhden prosentin suolapitoisesta järvi-, meri- ja kaivovedestä. Kalvosuodatuksessa vedestä voidaan poistaa maaperästä veteen liuenneita mineraaleja kuten nikkelin ja fluoria, mutta myös suolaa, rautaa, bakteereita, viruksia ja lääkejäämiä. Puhdistuskapasiteetti on 100 l/h ja se vaatii energiaa vain n. 0,5 kWh. (Uusimaa 2015)

Kuva 3. AquaThor-vedenpuhdistuslaite (Rakentajat.fi 2015)

Energianlähteen vaihdosta liikkeelle

Merivesi on varteenotettava vaihtoehto juomavesituotannossa, mutta siihen liittyvissä prosesseissa riittää vielä työsarkaa. Energiankulutus on suolanpoistoprosesseissa suurta ja tällä hetkellä energia tulee pääosin vielä fossiilisista polttoaineista. Energianlähteen muuttaminen uusiutuviin olisi tärkeää. On olennaista, että kehityksessä otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja toimitaan niin, ettei ympäristö joudu kärsimään. Juutilaisen & Kunnaksen (2017) opinnäytetyön avulla siihen voi saada uusia ajatuksia, joita lähteä kehittämään eteenpäin.

Lähteet

Castro, R.S.D., Caetano, L., Ferreira, G., Padilha, P.M., Saeki, M.J., Zara, L.F., Martines, M.A.U. & Castro, G.R. 2011. Banana Peel Applied to the Solid Phase Extraction of Copper and Lead from River Water: Preconcentration of metal ions with a fruit waste. Brasilia : Industrial & Engineering Chemimistry Research. [Verkkolehti]. Vol. 50 (6), 3446–3451. [Viitattu 14.12.2017] Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1021/ie101499e

Danoun, R. 2007. Desalination Plants: Potential impacts of brine discharge on marine life. [Verkkodokumentti]. Sydney: University of Sydney, The Ocean Technology Group. Final project 5.6.2017. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://cdn.waleedzubari.com/envi%20impact%20of%20desalination/Desalination%20Plants.pdf

Hamilo, M. 2013. Grafeenilla saadaan suola pois merivedestä. Suomen kuvalehti [Verkkolehti]. 21.7.2013. [Viitattu 6.11.2017]. Saatavissa: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/grafeenilla-saadaan-suola-pois-merivedesta/

Hietanen, J. 2016. Environmental impacts of desalination technologies. [Verkkodokumentti]. Bachelor of engineering thesis. Helsinki : Metropolia University of Applied Sciences, Chemical engineering. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010839

Juutilainen, A. & Kunnas, S. 2017. Juomakelpoista merivettä: Teoriassa ja käytännössä. [Verkkodokumentti]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Energia ja ympäristötekniikka. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220865

Rakentajat.fi. 2015. Puhdasta juomavettä kaivosta, järvestä – tai vaikka merestä! 28.1.2015. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: https://www.rakentaja.fi/artikkelit/12373/aquathor_puhdasta_juomavetta.htm

Terveydensuojelulaki 763/1994, 16 § 1994. Finlex [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940763?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=763%2F1994%20talousvesi#Pidp450930112

Uusimaa. 2015. Merivedestä juotavaa – uusi innovaatio päästää kalvosuodattimesta vain vesimolekyylin. Uusimaa [Verkkolehti] 31.1.2015. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: https://www.uusimaa.fi/artikkeli/263451-merivedesta-juotavaa-uusi-innovaatio-paastaa-kalvosuodattimesta-vain-vesimolekyylin

Voutchkov, N. 2016. Desalination – Past, Present and Future. International Water Association. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.iwa-network.org/desalination-past-present-future/

Waterworld. 2016. Desalination and water reuse markets continue to recover. Water and Wastewater International [Verkkolehti]. 4.11.2016. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: http://www.waterworld.com/articles/wwi/2016/11/desalination-and-water-reuse-markets-continue-to-recover.html

Kirjoittajat

Satu Kunnas ja Annakaisa Juutilainen ovat opiskelleet Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja valmistuvat insinööreiksi, Satu joulukuussa 2017 ja Annakaisa myöhemmin keväällä 2018.

TkT Sakari Halmemies toimii Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla energia- ja ympäristötekniikan koulutusvastuussa yliopettajana.

Julkaistu 8.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/sea-ocean-water-waves-nature-blue-2596588/ (CC0)

Viittausohje

Kunnas, S., Juutilainen, A. & Halmemies, S. 2017. Merivesi – hukkaan heitettyä juomavettä? LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/08/merivesi-hukkaan-heitettya-juomavetta