Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio kiinnostaa ikääntyneitä – haasteena osallistaminen ja osaaminen

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Asiakkaan osallisuus ja digitaaliset palvelut ovat ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Osallisuus edellyttää osaamisen ja mahdollisuuksien lisäämistä sekä tietoa olemassa olevista palveluista. Vastuu asiakkaan ohjaamisesta on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla.

Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulutuksen opiskelijat järjestivät marraskuussa 2017 tapahtuman, jonka tarkoituksena oli esitellä terveysalan digitaalisia palveluja, erityisesti Omakantaa ja Terveyskylää valikoidulle asiakasryhmälle. Tapahtumaan osallistuneista suurin osa oli yli 60-vuotiaita, jotka käyttivät edellä mainittuja palveluja vain silloin tällöin tai ei ollenkaan. Palautteen mukaan tapahtumaan osallistujat kokivat hyötyneensä tapahtumasta ja sen aikana annetusta ohjauksesta. Tässä artikkelissa käsitellään ikääntyneiden osallistamista ja osaamista sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiossa.

Kirjoittajat: Taina Anttonen, Freya Hägglund, Riikka Kettunen, Kristina Lamberg, Mervi Oksanen ja Päivi Selin

Asiakkaan osallisuus

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan osallisuuden lisääminen on keskeistä (Korhonen & Virtanen 2015). Osallisuuden käsitteelle ei ole olemassa tarkkaa, yleisesti hyväksyttyä määritelmää vaan se on kontekstisidonnainen (Leemann & Hämäläinen 2015). Tässä artikkelissa osallisuudella tarkoitetaan aktiivista vaikuttamista palveluiden sisältöön ja kehittämiseen yksilötasolla (Kiilakoski & Gretschel 2012, 5-6; Leeman & Hämäläinen 2015).

Osallisuus yksilötasolla digitaalisissa palveluissa tarkoittaa mahdollisuuksia saada ja tuottaa itseään koskevaa terveystietoa sekä päättää sen käytöstä. Omien terveystietojen tarkastelu, ajanvaraus ja luotettavan terveystiedon löytyminen ovat asiakkaiden näkökulmasta tärkeimpiä digitaalisia palveluita (Hyppönen, Hyry, Valta & Ahlgren 2014, 70).

Digitaaliset terveystietopalvelut

Digitalisaatio on väline kehittää sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää. Keskeisenä näkökulmana on hyödyllisyys; mitä lisäarvoa digitaaliset palvelut tuottavat ja miten ne parantavat asiakaskokemusta. Digitaalisilla palveluilla lisätään ennaltaehkäisevää hoitoa, kehitetään älykkäitä hoitopolkuja, hyödynnetään asiakkaan tuottamaa tietoa ja lisätään kansalaisten vastuuta omasta hoidosta. (Antikainen ym. 2017, 7, 74)

Sipilän hallituksen tavoitteena on tukea sosiaali- ja terveydenhuollon uudistumista ja kansalaisten aktiivista roolia palveluissa. Omat digiajan hyvinvointipalvelut -kärkihanke (2016-2018) pyrkii uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintamalleja. Digitaalisten palveluiden avulla hyödynnetään kansalaisten itse tuottamia hyvinvointitietoja ja mahdollistetaan digitaalisten omahoitopalveluiden lisääminen. (Kuntaliitto 2017)

Digitaalisia palveluita on kehitetty erityisesti terveydenhuollossa viimeisen vuosikymmenen aikana niin alueellisesti kuin kansallisesti. Kehittäminen on kuitenkin ollut hajanaista ja päällekkäistä. Kehittämistulokset ovat jääneet paikoin keskeneräisiksi. (Antikainen ym. 2017, 55, 69) Koska digitaaliset palvelut ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, on niiden kehittäminen yksi keino lisätä alueellista tasa-arvoa palveluiden vähentyessä haja-asutusalueilla. Riskinä on, että osa kansalaisista putoaa pois palveluiden piiristä esimerkiksi digiosaamisen tai digimahdollisuuksien puuttuessa. (Antikainen ym. 2017, 7,55)

Kelan Kanta-palvelut ja yliopistosairaaloiden yhteinen Terveyskylä- tietopalvelu ovat hyviä esimerkkejä kansallisesta ja jäntevästä kehittämistyöstä. Kanta-palvelu on digitaalinen terveysarkisto, jossa voi tarkastella omia terveys-, lääkitys- ja reseptitietojaan (Antikainen ym. 2017, 70). Terveyskylän kehittämisessä on kiinnitetty huomiota luotettavan terveystiedon helppoon saatavuuteen. Yleisen terveystiedon ja itsehoitoon liittyvän tiedon etsiminen ja löytäminen ovat asiakkaille tärkeitä digitalisaatiossa (Hyppönen ym. 2014, 38). Terveyskylä on myös osa Virtuaalisairaala 2.0 -kehittämishanketta, jossa tuotetaan kansalaisille, potilaille ja alan ammattilaisille terveyteen ja sairauteen kytkeytyviä digitaalisia palveluita. Terveyskylä tarjoaa ajantasaista ja luotettavaa terveystietoa sekä hoito-ohjeita eri käyttäjäryhmille (Terveyskylä 2017.).

Ammattilainen digipalveluissa

Digitaalisten palveluiden avulla voidaan lisätä ennaltaehkäisyä, madaltaa kynnystä palveluihin hakeutumiseen ja tuoda erilaisia vaihtoehtoja hoidon järjestämiseen. Digitaaliset palvelut tehostavat toimintaa ja synnyttävät kustannussäästöjä. (Antikainen ym. 2017, 70)

Digitaalisten palveluiden käyttö edellyttää asenteiden, ajattelun ja toimintatapojen muuttamista niin ammattilaisten kuin kansalaistenkin keskuudessa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja tietoa olemassa olevista palveluista. Ammattilaisen on tunnistettava kenelle digitaaliset palvelut sopivat ja mitä palveluita voidaan hoidossa hyödyntää. Ammattilaisten on myös kyettävä opettamaan ja ohjaamaan asiakkaita palveluiden käytössä. (Antikainen ym. 2017, 55, 76)

Iäkkäiden ja pitkäaikaistyöttömien osallistaminen ja osaamisen edistäminen

Sosiaali- ja terveysalan ylemmän AMK:n opiskelijat järjestivät marraskuussa 2017 tapahtuman kierrätyskeskus Patinassa. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota tietoa ja ohjausta digitaalisista Kanta- ja Terveyskylä- palveluista kohderyhmänä iäkkäät ja pitkäaikaistyöttömät. Patina on Lahden Työn Paikka Oy:n toimipiste, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä (Lahden Paikka, 2017).

Tapahtuma ja ohjaus tavoittivat pääosin yli 60-vuotiaita kävijöitä. Palautekyselyyn vastasi noin puolet (n=19) kävijöistä. Heistä suurin osa oli käyttänyt aiemmin joitain digitaalisia palveluita. Suurin osa koki tiedosta ja ohjauksesta olleen itselle hyötyä. Tulos vahvistaa Hyppösen ym. (2014, 79) selvityksen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat kansalaiset hyötyvät ohjauksesta sähköisten palvelujen käyttöönotossa. Ikääntyneillä on kiinnostusta sähköisiä palveluita kohtaan, mutta valmiudet niiden käyttöönottoon ovat nuorempia ikäryhmiä heikommat. Huomioitavaa on, että palautekyselyyn vastanneet toivoivat lisäksi järjestelmien helppokäyttöisyyttä, käyttäjälähtöisyyttä sekä eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioimista.

Lopuksi

Digitaaliset palvelut ovat enenevässä määrin osa terveydenhuoltoa. Näyttää siltä, että sosiaalihuollon digitaaliset palvelut ovat vielä puutteellisesti järjestettyjä. Digitaalisten palveluiden myötä asiakkaiden osallisuus ja osaaminen palveluiden käytössä lisääntyvät. Asiakkaiden osallisuus ja osaaminen edellyttävät riittävää tiedonsaantia. Patinassa järjestetyssä tapahtumassa suurin osa osallistujista oli yli 60-vuotiaita. Tämän ikäryhmän ajatellaan hyötyvän eniten tiedosta ja ohjauksesta. Tapahtumasta saatujen kokemusten ja palautteiden mukaan kansalaisten omissa toimintaympäristöissä järjestettävät ohjaustapahtumat voivat olla yksi tehokas keino levittää tietoa ja opastaa kansalaisia digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen hyödyntämisessä.

Lähteet

Antikainen, J., Honkaniemi, T., Jolkkanen, A., Kahila, P., Kotilainen, A., Kurvinen, A., Lemponen, V., Lundström, N., Luoto, I., Niemi, T., Pyykkönen, S., Rehunen, A., Saukkonen, P., Viinamäki, O-P. & Viinikka A. 2017. Smart Countryside: Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. [Verkkodokumentti]. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-338-5

Hyppönen, H, Hyry, J, Valta, K & Ahlgren, S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja kehittämistarpeet. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 33/2014. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-410-6

Kiilakoski, T. & Gretschel, A. 2012. Muistiinpanoja demokratiaoppitunnista. Millainen on lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 57. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/muistiinpanoja_demokratiaoppitunnista.pdf

Korhonen, M. & Virtanen, T. 2015. Digitaalisuus ja asiakaslähtöisyys sosiaali‐  ja terveydenhuollossa – kansalaisen omat tiedot hyötykäyttöön. Sosiaali‐ ja terveysministeriö, Helsinki. Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW). [Verkkolehti]. Vol.7(4). [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/53522

Kuntaliitto 2017. ODA-projektin kautta sosiaali- ja terveyspalvelut loikkaavat digiaikaan. [Viitattu 13.12.2017] Saatavissa: https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/akusti/akusti-projektit/oda

Lahden Paikka. 2017. Esittely. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://www.lahdenpaikka.fi/esittely/

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. 2015. Asiakasosallisuus. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). [Verkkodokumentti]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/documents/10531/2088501/Tietopaketti_Sosiaalinen_Osallisuus.pdf/52a41c04-c4fa-4cf0-bc6f-0bb06705903b

Terveyskylä 2017. Mikä on terveyskylä. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi/tietoa-terveyskylästä/mikä-on-terveyskylä-fi

Kirjoittajat

Anttonen, Taina, yliopettaja, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaa-minen, LAMK
Hägglund Freya, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Kettunen Riikka, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Lamberg Kristina, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Oksanen Mervi, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Selin Päivi, ylempi AMK-opiskelija, LAMK

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Digitaalisuus hyötykäyttöön kansalaispalveluissa -opintojakson kehittämistehtävää.

Artikkelikuva: Mervi Oksanen

Julkaistu 12.2.2018

Viittausohje

Anttonen T., Hägglund F., Kettunen R., Lamberg K., Oksanen M. & Selin P. 2018. Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio kiinnostaa ikääntyneitä – haasteena osal-listaminen ja osaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/02/12/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-digitalisaatio-kiinnostaa-ikaantyneita-haasteena-osallistaminen-ja-osaaminen/

Hankkeiden aineistot avoimiksi ja hyötykäyttöön

LAMK Pro, Muut

Tutkimusaineistojen avaaminen on yksi avoimen TKI -toiminnan näkyvimpiä muotoja avoimen julkaisemisen lisäksi. Hankkeissa kerättyjen aineistojen elinkaaren ei pitäisi päättyä hankkeen loppuraporttiin, vaan ne tulisi saattaa mahdollisimman laajalti myös esimerkiksi alueen yritysten hyötykäyttöön. Tämä vaatii kuitenkin aineistonhallinnan osaamista: niinpä viime vuonna toteutetussa, Tekesin rahoittamassa Innovation Scout -hankkeessa yhtenä tavoitteena olikin vahvistaa LAMKin hanketoimijoiden osaamista aineistojen avoimuudessa, näkyvyydessä ja vaikuttavuudessa.

Kirjoittaja: Johanna Kiviluoto

Pitkäaikaissäilytys avaimena aineistojen jatkokäyttöön

TKI -toiminnassa aineistolla tarkoitetaan hankkeessa tuotettuja, muokattuja ja käytettyjä aineistoja, joihin hankkeen tulokset perustuvat. Kertynyt aineisto voi koostua kysely- ja haastatteluaineistoista, muistiinpanoista, erilaisista mittaus- ja havainnointiaineistoista tai muista video-, kuva-, ääni- ja tekstiaineistoista. Aineistonhallinta puolestaan on näiden aineistojen ja niihin liittyvän kuvailevan tiedon (metatieto, metadata) luomista, tallentamista ja järjestämistä niin, että aineisto säilyy käyttökuntoisena ja luotettavana, ja että tietosuoja ja tietoturva on varmistettu aineiston koko elinkaaren ajan (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017).

Jatkokäyttö on toisten kokoaman, johonkin muuhun tarkoitukseen kerätyn aineiston hyödyntämistä (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017). Jotta hankkeissa kerätyt aineistot olisivat myös mm. yritysten hyödynnettävissä, on ne paitsi tallennettava johonkin, josta ne ovat saatavilla, niin myös kuvailtava siten, että ne ovat kenen tahansa löydettävissä. Tämä aineiston pitkäaikaissäilytys eli PAS on huomioitava jo siinä vaiheessa, kun suunnitellaan aineiston keräämistä; tämän vuoksi joka hankkeella tulisi olla aineistonhallintasuunnitelma, jossa on mietittynä aineiston koko elinkaari (kuva 1).

Kuva 1: Tutkimusaineistojen elinkaari (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017)

Aineistojen avaamisessa on hyvä noudattaa jo sloganiksi muodostunutta ohjetta ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin tarpeen”. Aineistojen avaamisella saavutetaan monia hyötyjä: paitsi että se tuo hanketoimijoille näkyvyyttä, auttaa se myös organisaation sisällä seuraamaan, millaisia aineistoja hankkeissa on jo kerätty, missä niitä säilytetään ja miten ne saadaan jatkokäyttöön. Avoimuus lisää myös TKI -toiminnan vaikuttavuutta ja näkyvyyttä ja mahdollistaa mm. pitkittäistutkimukset.

Osaamisen vahvistaminen pilottien kautta

LAMKin hankkeissa kerätään jatkuvasti valtava määrä erityyppisiä aineistoja, joita ei toistaiseksi ole tallennettu ja kuvailtu siten, että ne olisivat helposti jatkokäytettävissä: ylipäätään aineistojen elinkaareen ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota.

Innovation Scout -hankkeen yhtenä tavoitteena oli perehtyä sekä aineistonhallintaan että PAS-palveluihin ja lisätä näihin liittyvää osaamista. Aineistonhallinnan osalta perehdyttiin DMPTuuliin, joka on suomalaisten tutkimusorganisaatioiden käyttöön kehitetty yhteinen aineistonhallintatyökalu. Pitkäaikaissäilytyksen palveluista mukaan otettiin OKM:n tarjoama tutkimusaineiston säilytyspalvelu IDA ja Tampereen yliopiston ylläpitämä Tietoarkisto.

Avoimen tutkimusdatan hyödyntämiseen liittyvän osaamisen vahvistamiseksi pilotissa perehdyttiin myös Etsimeen ja Ailaan. Etsin on OKM:n tuottama ja CSC:n tarjoama tutkimusaineistojen hakupalvelu, jonne IDAn kuvailutiedot voidaan siirtää ja jonka kautta kuka tahansa voi saada tiedon aineiston olemassaolosta ja käyttöoikeuksien niin salliessa mahdollisuuden ladata aineisto itselleen. Tietoarkiston aineistot puolestaan ovat löydettävissä ja käytettävissä Aila –palveluportaalin kautta. (Palveluista tarkemmin, ks. Avoin tiede ja tutkimus -hanke 2017).

Palvelujen pilotointi päätettiin toteuttaa kolmen jo käynnissä olevan hankkeen kautta. Pilottihankkeiksi valikoituivat sosiaali- ja terveysalan hankkeet TTV – Työkyky- ja tuottavuusvalmennus, OSSI –osaaminen esiin ja Mennään metsään. Pilottihankkeiden kanssa pidettiin ensimmäinen yhteinen palaveri keväällä, ja varsinainen kick-off syyskuussa. Yhteisen aloituksen jälkeen aineistojen työstämistä jatkettiin erikseen kunkin hankkeen projektipäällikön kanssa.

TTV -hankkeelle laadittiin aineistonhallintasuunnitelma ja hankkeessa kerätty kvantitatiivinen ja numeerinen aineisto tallennetaan anonymisoinnin jälkeen IDAan. Aineiston kuvailutiedot siirretään lisäksi Etsimeen helpottamaan niiden löytymistä. TTV-hankkeen excel-muodossa oleva aineisto olisi mahdollista tallentaa myös Tietoarkistoon, jolloin anonymisoidun aineiston lataaminen käy näppärästi Ailasta.

Mennään metsään –hankkeessa aineisto puolestaan koostuu lähinnä valokuvista ja videoista, joille Tietoarkisto ja Aila tuntuivat ensin luontevalta säilytyspaikalta. Koska Tietoarkistoon ei kuitenkaan voi tallentaa av-materiaalia, selvitettiin mahdollisuutta tallentaa videot Kielipankkiin. Lopulta hankkeen projektipäällikön kanssa päädyttiin IDAan, jonne kahdeksan videota pakataan ja tallennetaan yhtenä tiedostona. Samalla tehdään aineistokuvailu ja sovitaan käyttöoikeudet.

Kolmantena pilotissa mukana olleen Ossi –hankkeen aineisto koostui kysely- ja haastatteluaineistoista ja muistiinpanoista. Tämän hankkeen kanssa päädyttiin kuitenkin siihen, ettei aivan loppusuoralla olevan hankkeen aineiston saattaminen PAS-kuntoon olisi ollut enää järkevää. Sen sijaan pilotointia jatketaan tänä vuonna alkavassa OSSI2 –hankkeessa, joka on suoraa jatkumoa nyt päättyvälle hankkeelle ja jossa on mukana osin samoja hanketoimijoita. Niinpä tämän pilotin puitteissa kertynyt osaaminen voidaan ottaa käyttöön jo heti uuden hankkeen alussa laatimalla DMPTuuliin aineistonhallintasuunnitelma ja huomioimalla PAS jo heti aineiston keruuvaiheessa.

Vuoden aikana opittua

Pilotointi on ollut hyödyllistä sekä mukana olleille hankkeille että tukipalvelujen tuottajille: voisikin sanoa kyseessä olleen yhteisen opintomatkan, jossa sekä hanketoimijoiden että tukipalvelujen tietämystä ja osaamista on nostettu ja samalla saatu kartoitettua millaista osaamista LAMKissa tarvitaan lisää, jotta hankkeiden aineistonhallinta saadaan vaaditulle tasolle. Tämä auttaa tukipalvelujen kehittämisessä ja kohdentamisessa. Lahden korkeakoulukirjaston aineistonhallintaan liittyviä tukipalveluja onkin hankkeen aikana kehitetty, ja aiheeseen liittyvä ohjeistus on laadittu keskitetysti osaksi Avoimen tieteen opasta, josta löytyy myös prosessikuvaus ja ohjeistus aineistonhallinnan käytänteistä LAMKissa (Lahden korkeakoulukirjasto 2017).

Koska hankevuoden aikana oli tarkoitus ehtiä pilotoimaan PAS-palveluja, oli mukaan otettava hankkeita, joille on jo kertynyt aineistoa. Tämä tarkoitti samalla kuitenkin sitä, että marssijärjestys oli hieman väärä: pilotoitavat hankkeet olivat jo pitkällä, osa aivan loppusuoralla, kun taas PAS pitäisi huomioida oikeastaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Pilotin tärkein anti onkin ehkä se, että LAMKissa päästiin kunnolla aloittamaan aineistonhallintaan liittyvien kysymysten pohtiminen alkaen siitä, mitä ylipäätään mielletään tutkimusaineistoksi, mitä kaikkea kannattaa säilyttää ja miten avoimesti. Aineistojen elinkaariajattelun juurruttaminen luontevaksi osaksi hanketoimintaa johtaa toivottavasti siihen, että jatkossa yhä enemmän aineistoja on myös muiden jatkohyödynnettävissä.

Lähteet

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2017. Avoimen tieteen kansalliset palvelut. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: https://avointiede.fi/palvelut

Lahden korkeakoulukirjasto. 2017. Aineistonhallinta. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: http://libguides.lamk.fi/att/aineistonhallinta

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. 2017. Aineistonhallinnan käsikirja. [Verkkodokumentti]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. [Viitattu 17.1.2018]. Saatavissa: urn:nbn:fi:fsd:V-201504200001

Kirjoittaja

Johanna Kiviluoto työskentelee Lahden korkeakoulukirjastossa informaatikkona ja toimi Innovation Scout –hankkeessa ATT-asiantuntijana.

Artikkelikuva: Justgrimes. Open data scrabble. Saatavissa: https://www.flickr.com/photos/notbrucelee/8016189356 (CC BY-SA 2.0)

Julkaistu 19.1.2018

Viittausohje

Kiviluoto, J. 2018. Hankkeiden aineistot avoimiksi ja hyötykäyttöön. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/hankkeiden-ainei…ja-hyotykayttoon/ ‎

Pakkausmuovin kierrätys Päijät-Hämeessä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Muovin kuluttajapakkauksia on kerätty Suomessa vuodesta 2016 lähtien tuottajavastuun nojalla. Lahden ammattikorkeakoulun Kiertoliike-projektissa selvitettiin pakkausmuovin kierrätyksen nykytilaa Päijät-Hämeessä sekä etsittiin keinoja tehostaa kierrätystä.

Kirjoittajat: Anni Orola ja Maarit Virtanen

Tuottajavastuu velvoittaa tuotteiden valmistajat ja maahantuojat järjestämään käytöstä poistuvien tuotteiden jätehuollon. Tämä sisältää lajittelun, toimittamisen vastaanottopisteeseen sekä materiaalien hyödyntämisen joko uutena raaka-aineena tai energiana. Jätelain pakkausasetus vaatii, että 16 % kaikista muovipakkauksista kierrätetään. Vuonna 2020 luku tulee olemaan 22 % ja vuonna 2025 muovipakkausten kierrätysvaatimus saattaa olla jopa 50%. (Suomen Uusiomuovi Oy, 2017.)

Kotitalouksissa syntyy muovipakkausjätettä noin 13kg/ henkilö vuodessa. Vuonna 2016 siitä päätyi muovin keräykseen puoli kiloa asukasta kohden eli n. 2 800 tonnia. Osittain pientä määrää selittää se, että keräys aloitettiin vasta keväällä 2016 ja keräysastioiden määrää kasvatettiin vähitellen. Vuonna 2017 tavoitteena on kaksinkertaistaa määrä eli n. 1kg asukasta kohden (Suomen Uusiomuovi Oy 2017). Suomen Uusiomuovin Vesa Soinin mukaan tavoite tulee näillä näkymin täyttymään ja kerätty määrä saattaa olla jopa 1,5 kg asukasta kohti (Soini 2017). Seuraavan viiden vuoden tavoite on päästä tulokseen 6kg/henkilö (Suomen Uusiomuovi Oy 2017).

Keskiarvon mukaan laskettuna Päijät-Hämeen osuus kierrätyspisteisiin viedystä muovista oli suurin piirtein 100 tonnia. Päijät-Hämeen tai Lahden alueelta ei ole olemassa tilastoa siitä, kuinka paljon asukkaat kierrättävät pakkausmuovia. Syynä on se, että punnitus ei ole käytössä ekopisteitä tyhjennettäessä ja tyhjennysautoihin tulee muovia myös muilta alueilta. (Soini, 2017.)

Muovipakkausten kierrätys materiaalina

Muovin kierrätyspisteisiin voi viedä vain pakkausmuovia, joka ei sisällä PVC:tä. Pakkausmuovilla tarkoitetaan muovisia elintarvike- ja pesuainepakkauksia, muovikasseja ja tyhjiä muovipulloja ja kanistereita. Muita muoviesineitä, kuten pakasterasioita tai pulkkia, ei toistaiseksi saa viedä kierrätyspisteisiin, vaikka ne muovilaadultaan sinne kävisivät. Muovin keräys tapahtuu Suomen pakkauskierrätys Rinki oy:n kierrätyspisteillä, jotka sijaitsevat usein päivittäistavarakauppojen yhteydessä. (Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy, 2017.)

Kerätty pakkausmuovi kuljetetaan kierrätyspisteiltä Fortumin muovinjalostamolle. Muovijalostamolla muovit ensin erotellaan ja sitten murskataan, pestään ja granuloidaan. Sen jälkeen ne päätyvät takaisin muoviteollisuuteen raaka-aineiksi ja niistä tehdään esimerkiksi muoviprofiileja tai uusiomuovikasseja. Fortum ottaa vastaan erilliskerättyjen pakkausmuovien lisäksi myös teollisuuden- ja maatalouden muovijätteitä. (Fortum Oyj, 2017.)

Muoveista PVC ja monikerrosmuovit ovat vaikeasti kierrätettäviä. Lisäksi lisäaineet vaikeuttavat joidenkin muovien kierrätystä, koska ne huonontavat uusiomuovin laatua. Muovin kierrätyksen tehostamiseksi PVC ja monikerrosmuovit tulisi mahdollisuuksien mukaan korvata helpommin kierrätettävillä materiaaleilla. Tekniikan kehittyessä monikerrosmuovit on luultavasti mahdollista saada helpommin uusiokäyttöön, mutta PVC sisältää ympäristölle haitallisia aineita, joten siitä on hyvä luopua kokonaan. (Ellen MacArthur Foundation and McKinsey & Company, 2016.)

Asenteet muovin kierrätykseen positiivisia

Päijät-Hämeen asukkailla teetettiin pienimuotoinen kysely muovin kierrätyksestä Facebookin Lahti-ryhmässä ja LAMKin Yammerissa. Kyselyyn vastasi 69 ihmistä, joista 71% vastasi kierrättävänsä ja 29% ei kierrättänyt. Asukkailta kysyttiin myös, mitä mieltä he olivat muovin kierrätyksestä, tiesivätkö he, kuinka pakkausmuovia tulisi kierrättää ja miten muovin kierrätystä tulisi tehostaa. Kyselyssä selvitettiin myös syitä päätökseen olla kierrättämättä ja sitä, mikä voisi motivoida kierrättämään.

Tulokset olivat odotettavia eli kierrätystä pidetään hyvänä asiana, mutta sitä ei välttämättä jakseta tehdä, koska keräyspisteet ovat kaukana. Varsinkin autottomille ihmisille muovin kuljettaminen kaukana sijaitsevalle kierrätyspisteelle tuntui liian työläältä. Osa asukkaista mietti kierrätyksen ekologisuutta, koska se vaatii autolla ajamista. Lisäksi joidenkin mielestä roskien ajeluttaminen tuntui epämiellyttävältä.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet toivoivat, että muovipakkausjäteastia olisi omassa taloyhtiössä tai edes kohtuullisen kävelymatkan päässä. Myös parempaa ohjeistusta ja yksinkertaisempia merkintöjä muovipakkauksissa sekä tiedotusta muovin haitallisuudesta esimerkiksi luonnolle kaivattaisiin. Eräs asukas ehdotti, että mahdollisimman monista pakkauksista pitäisi tehdä pantillisia, jotta useampi innostuisi kierrättämään.

Pakkausmuovin kierrätyksen tehostaminen Päijät-Hämeessä

Tehdyn kyselyn perusteella Päijät-Hämeen asukkaat kaipaisivat pakkausmuovin erilliskeräystä suoraan taloyhtiöiltä. Suomessa on suuria eroja alueellisissa kierrätysmahdollisuuksissa. Muovipakkausten keräys tietyn kokoisissa kiinteistöissä on jo linjattu pakolliseksi joissakin seudullisissa jätehuoltomääräyksissä, kun osassa se on täysin vapaaehtoista. (Vastuullisuusuutiset 2018) Pakkausmuovin erilliskeräystä taloyhtiöiltä on testattu Helsingissä ja Kirkkonummella hyvin tuloksin. Kokeilussa mukana olleissa taloyhtiöissä energiajäteastia korvattiin muovinkeräysastialla. Seuraavaksi kierrätysmahdollisuutta tarjotaan kaikille pääkaupunkiseudun asuinkiinteistöille sekä mukaan haluaville palvelukiinteistöille. (Uusiouutiset, 2017.)

Samanlaista mallia voisi testata myös Päijät-Hämeessä. Maakunnan jätehuolto poikkeaa kuitenkin monista muista alueista, koska Päijät-Hämeessä on jo pitkään hyödynnetty lajiteltua energiajätettä kierrätyspolttoaineen valmistukseen. Pakkausmuovit on lajiteltu energiajätteeseen ennen muovien erilliskeräyksen aloittamista ja nytkin likainen muovi kuuluu energiajätteeseen. Päijät-Hämeen Jätehuollolla on lisäksi vuonna 2016 valmistunut LATE-lajittelulaitos, joka erottelee mm. kierrätykseen soveltuvan muovin energia- ja sekajätteestä. Käyttökelpoinen muovi erotellaan muovilaadun mukaan, joten kierrätykseen päätyy kaikki kierrätykseen soveltuva muovi eli kaikki muukin, kuin pakkausmuovi. PHJ:n mukaan on vaikea arvioida lajittelulaitoksen ekologisuutta muovin erilliskeräykseen verrattuna. Koska laitos on vielä uusi, PHJ:llä ei ole olemassa tilastoja sen tehokkuudesta. LATE:n tarkoituksena on toimia syntypistelajittelun rinnalla, ei korvata sitä. (Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, 2017.)

Toinen kyselyssä esille tullut toive oli kierrätysohjeistuksen parantaminen. Paremmat ja selkeämmät ohjeet lisäisivät asukkaiden kierrätysmotivaatiota, kun jätteiden lajitteluun ei menisi niin paljon aikaa. LAMK voisi esimerkiksi järjestää pakkausmuovin kierrätyksestä tiedotuskampanjan opiskelijavoimin yhteistyössä jonkun paikallisen jätealan yrityksen kanssa.

Lähteet

Ellen MacArthur Foundation and McKinsey & Company. 2016. The New Plastics Economy – Rethinking the future of plastics. [Viitattu 21.8.2017]. Saatavissa: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/the-new-plastics-economy-rethinking-the-future-of-plastics-catalysing-action

Fortum Oyj. 2017. Kiertotalouskylä nostaa sekajätteen kierrätysastetta. [Viitattu 30.8.2017]. Saatavissa: http://wastesolutions.fortum.com/fi/kiertotalous/kiertotalouskyla-nostaa-sekajatteen-kierratysastetta

Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. 2017. LATE-lajitteluterminaali. [Viitattu 30.8.2017]. Saatavissa: https://www.phj.fi/kujalan-jatekeskus/late-lajitteluterminaali

Soini, V. 2017. Toimitusjohtaja. Suomen Uusiomuovi Oy. Sähköpostikeskustelu 21.8.2017

Suomen Uusiomuovi Oy. 2017. Aineisto toimittajille. [Viitattu 20.8.2017]. Saatavissa: http://www.uusiomuovi.fi/fin/suomen_uusiomuovi/medialle/tietopaketti_median_kayttoon

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. 2017. Lajitteluohjeet. [Viitattu 20.8.2017]. Saatavissa: https://rinkiin.fi/kotitalouksille/lajitteluohjeet

Uusiouutiset. Taloyhtiö säästäisi muovinkeräyksellä. [Verkkolehti]. [Viitattu 2.10.2017]. Saatavissa: http://www.uusiouutiset.fi/taloyhtio-saastaisi-muovikerayksella

Vastuullisuusuutiset. Muovipakkausten kierrätys kiinnostaa taloyhtiöiden asukkaita. 2018. [Viitattu 8.1.2018] Saatavissa: http://www.vastuullisuusuutiset.fi/index.php?page_id=36621

Kirjoittajat

Anni Orola opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja on harjoittelijana Kiertoliike-projektissa.

Maarit Virtanen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja Kiertoliikkeen projektipäällikkönä.

Artikkelikuva: Oona Rouhiainen

Julkaistu 15.1.2018

Viittausohje

Orola, A. , Virtanen, M.  2017. Pakkausmuovin kierrätys Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/15/pakkausmuovin-kierratys-paijat-hameessa/

Creative Commons -lisenssi

 

Lahden ammattikorkeakoulun tietotuotanto – miksi, mitä ja kenelle?

LAMK Pro, Muut

Tässä artikkelissa tarkastellaan Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) tietotuotantoa erityisesti ammattikorkeakoulun tuloksellisuutta ja strategian toteuttamista koskevan määrällisen tiedon tuottamisen näkökulmasta. Tietotuotantoa ohjaavista tekijöistä käsitellään viranomaistiedon keruuta sekä johtamisen ja esimiestyön tueksi tehtävää määrällistä tietotuotantoa.

Kirjoittajat: Heli Peltola ja Soili Saikkonen

Tarvitaan lisää tietoa ja vielä enemmän ymmärrystä

Toimintojen digitalisointi lisää kiihtyvällä tahdilla saatavilla olevan datan määrää ja mahdollisuuksia hyödyntää tietoa johtamisen ja toiminnan kehittämisen tueksi. Digitalisaatio nähdään tällä hetkellä erittäin merkittävänä koulutusta ja korkeakouluja muokkaavana tekijänä. Ministeriöiden tulevaisuusselontekojen tausta-aineistoksi on koottu keskeisiä Suomen tulevaisuuteen vaikuttavia muutostekijöitä (Valtioneuvosto 2017).  Digitalisaatio kulkee vähintään osa- tai taustatekijänä suuressa osassa tarkasteltavia muutostekijöitä. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) korostaa digitalisaation edistämistä niin korkeakoululaitoksen yhteisissä tavoitteissa kuin LAMKille määritellyissä sopimuskauden 2017-2020 tavoitteissa (OKM 2016).

Ammattikorkeakoulun toiminnasta ja palveluista valtaosa pohjautuu tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja tuottamiseen. Näin olleen ammattikorkeakoulua voidaan pitää tietointensiivisenä organisaationa. Yksi tietointensiivisen organisaation piirteistä on omasta toiminnasta kertovan datan kerääminen, analysointi, visualisointi sekä hyödyntäminen toiminnan kehittämisessä.  Voimistuva digitalisaatio tullee näkymään enemmän toimintatapojen ja -kulttuurin muutoksena kuin teknologisena kehityksenä.  Käytännössä tämä kehitys luo yksilöille ja ammattikorkeakouluyhteisöille uusia tiedollisia ja taidollisia vaateita ja ennen kaikkea tarpeita uudistaa työ- ja johtamiskäytäntöjä. (Pruikkonen 2016)

Ammattikorkeakoululaki ohjaa tietotuotantoa

Ammattikorkeakouluilla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä kouluttajana, TKI-toimijana ja aluekehittäjänä. Valtiovallan määrittämien tehtävien vuoksi ammattikorkeakoulun toimintaa rahoitetaan julkisen varoin. (Kohtamäki 2014, 350) Julkisten varojen käyttö asettaa ammattikorkeakoulujen toiminnan raportoinnille selkeät periaatteet.

AMK-laissa (§ 45) todetaan: ”Ammattikorkeakoulun tulee toimittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle sen määräämät koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin ja muut seurannan ja ohjauksen edellyttämät tiedot ministeriön päättämällä tavalla” (Ammattikorkeakoululaki).  Raportointiohjeistusta tarkennetaan OKMn ja ammattikorkeakoulujen välisissä sopimuksissa. Sopimuksen mukainen raportointi keskittyy sopimuksen tavoitteiden ja korkeakoulun strategian toteuttamisen raportointiin sekä rahoituksen käytön raportointiin (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016).

Ammattikorkeakoulun perusrahoitus määräytyy suurimmalta osin rahoitusmittareiden tulosten perusteella. Perusrahoituksen laskentakriteerit kuvaavat ammattikorkeakoulujen koulutus‐ sekä tutkimus‐, kehittämis‐ ja innovaatiotoimintaa. (OKM 2017a, 2017b) Peltola (2017) on kuvannut artikkelissaan perusrahoituksen merkittävämpien mittareiden muodostumista, tiedonkeruuta ja tiedonkeruun kehittämistarpeita LAMKissa.

Rahoitusmallin toteuttamiseen liittyvän tiedonkeruun lisäksi OKM kerää ammattikorkeakouluista tietoa korkeakoulujen ohjausta, omaa raportointia, muiden hallinnonalojen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä kansainvälistä yhteistyötä varten. Ammattikorkeakoulujen tulee huolehtia tietojen oikeellisuudesta ja päivityksestä annetun aikataulun ja ohjeistuksen mukaisesti.  Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruuohjeistus annetaan vuosittain päivitettävässä tiedonkeruun käsikirjassa.  (OKM 2017c) Ministeriön lisäksi ammattikorkeakouluilta keräävät tietoja myös muut viranomaiset. Vuonna 2017 ammattikorkeakoulujen tietoja toimitetaan ainakin Opetushallitukselle, Tilastokeskukselle, Opetushallituksen kansainvälistymispalveluille, KELAlle ja Valviralle.  Tiedonkeruuta ohjaa Viranomaistiedonkeruiden asiantuntijaryhmä. (CSC 2017)

Tietotuotanto Lahden ammattikorkeakoulussa

LAMKissa tietotuotannon perustan muodostaa tietovarasto, johon siirretään rajapintojen kautta tietoja useista operatiivisista tietojärjestelmistä. Tietovarasto on ollut käytössä LAMKissa vuodesta 2010 lähtien (Peltola 2014, 37). Kaikilla toiminnoilla ei ole käytettävissä tietojärjestelmää tai tietojärjestelmään ei ole tehty tarvittavaa rajapintaa, jolloin tarvittavat tiedot siirretään tietovarastoon manuaalisesti.  Kaikkea tietoa ei viedä tietovarastoon vaan osa tiedoista raportoidaan suoraan toiminnon omista tietojärjestelmistä, esim. talouden tai henkilöstöhallinnon tietojärjestelmät. Tiedonkeruuta tulee kehittää edelleen, sillä osa tietojen keruusta tehdään jälkikäteen kyselyillä, ja kaikki tiedonkeruuprosessit eivät ole ehtineet vakiintua. Esimerkiksi tieto saapuvista asiantuntijavaihdoista kerätään intrassa olevalla kyselyllä, jolloin tietojen raportointi jäänee puutteelliseksi.

Tiedonhyödyntäjän kannalta oleellisinta on tiedonjalostusketjun viimeinen vaihe eli raportointi. Käyttäjälle voidaan tarjota valmisraportteja tai aineistoja omien raporttien luomiseen. Valmisraporteissa on yleensä mahdollisuus syöttää parametreja, tehdä valintoja ja porautua tiedoissa yksityiskohtaisemmalle tasolle. (Peltola 2014, 38). Vakiintuneiden ja jatkuvien raporttien lisäksi toteutetaan ad hoc -raportteja tarpeen mukaan, esimerkiksi kehittämistoimien johtamisen tai esimiestyön tueksi.

LAMK tuottaa määrällistä tietoa toiminnastaan monille eri tahoille. Taulukossa 1 on kuvattu keskeiset tietotarpeet, joihin LAMKin tietotuotanto pyrkii vastaamaan. Tietotarpeet eivät ole selvärajaisia ja ne limittyvät toisiinsa. Tärkeimmät tiedontarvitsijat ovat viranomaisten lisäksi omistajat sekä ns. suuri yleisö ja tulevat opiskelijat. Organisaation sisällä tietoa tuotetaan johtajille, esimiehille, henkilöstölle ja opiskelijoille. Oman haasteensa muodostaa se, että kullekin ryhmälle tulee tuottaa tietoa käyttötarkoituksen mukaisesti.

Taulukko 1. Keskeisimmät määrällisen tiedon tuottamisen näkökulmat LAMKissa

Yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä

Mahdollisuudet kerätä ja tuottaa tietoa kasvavat koko ajan digitalisaation edetessä.  Toisaalta myös tietotarpeet muuttuvat nopeasti esimerkiksi viranomaisten ohjauksen tai vaikka strategisten tavoitteiden muuttuessa.  Tiedon määrän lisääntyminen ja organisaation muuttuvat tarpeet vaativat aikaisempaa enemmän yhteistyötä ja keskustelua tiedonjalostusketjun eri vaiheissa, alkaen tiedon syöttämisestä tiedon raportointiin ja hyödyntämiseen saakka. Tiedon tuotanto- ja hyödyntämisprosessi tulee olemaan osa yhä useamman toimenkuvaa. Tiedon luotettavuuden ja hyödynnettävyyden kannalta on oleellista, että kaikki toimijat käyttävät sovittuja määrityksiä erityisesti tiedon tuottamisen alkupäässä.

OKMn Hannu Sirén kuvasi tiedon tuottamisen tulevaisuutta osuvasti korkeakoulujen Kota-seminaarissa elokuussa 2017. Hänen mukaansa digitalisaatio on vuorovaikutusrakenteiden muuttumista korkeakoulun ja yhteiskunnan välillä sekä korkeakoulun sisällä. Tiedonkeruu tulee hajautumaan osaksi lähes kaikkia prosesseja, jolloin oleellista on datan päälle rakentuva tieto ja yhteisöllisyys.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 814/2016. 15.9.2016. Finlex.  [Viitattu 11.12.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160814

CSC. 2017. Korkeakoulujen valtakunnallinen tietovaranto. Virta-opintotietopalvelu. [Viitattu 11.12.2017]. Saatavissa: https://confluence.csc.fi/display/VIRTA/Viranomaistietotarpeet

Kohtamäki V. 2014. Korkeakoulujen taloushallinto. Teoksessa: Pekkola, E., Kivistö, J. & Kohtamäki, V. (toim.) Korkeakouluhallinto : johtaminen, talous ja politiikka. Helsinki: Gaudeamus. 331-361.

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Lahden ammattikorkeakoulun välinen sopimus kaudelle 2017-2020. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/documents/1410845/3992607/Lahden+ammattikorkeakoulu+sopimus+2017-2020

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017a. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauskäytänteet sopimuskauden 2017-2020 aikana ja toiminnan raportointi vuonna 2017. [Verkkodokumentti]. Kirje OKM/3/210/2017. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/documents/1410845/4169438/OKM+kirje+2017+ohjausk%C3%A4yt%C3%A4nteet+sopimuskauden+2017-2020+aikana+ja+toiminnan+raportointi+vuonna+2017

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017b. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauskäytänteet sopimuskauden 2017-2020 aikana ja toiminnan raportointi vuonna 2017. [Verkkodokumentti]. Kirje OKM/3/210/2017. Liite 2. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/documents/1410845/4169434/OKM+kirje+2017%2C+Liite+2+Ammattikorkeakoulujen+rahoitusmalli-indikaattorien+vuosikello+2017

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017c. Tiedonkeruun käsikirja 2017. OKM:n korkeakoulujen tiedonkeruukäsikirja 2017. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 10.12.2017] Saatavissa: https://wiki.eduuni.fi/pages/viewpage.action?pageId=39984938

Peltola, H. 2014. Rahoitusindikaattoreiden seurantatyökalujen kehittäminen Lahden ammattikorkeakoulussa. [Verkkodokumentti]. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tietojärjestelmäosaamisen koulutusohjelma. Tampere.  [Viitattu 9.12.2017]. Opinnäytetyö. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405147933

Peltola, H. 2017. Mistä meille maksetaan? Ammattikorkeakoulujen rahoitusmittarit esittelyssä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/21/mista-meille-maksetaan-ammattikorkeakoulujen-rahoitusmittarit-esittelyssa/

Pruikkonen, A. 2016. Pirullinen ongelma vai monipuolinen mahdollisuus – ammattikorkeakoulujen digitalisaatio. AMK-lehti/UAS Journal. [Verkkolehti]. 1/2016, Koulutus ja oppiminen. [Viitattu 10.12.2017] Saatavissa: https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/pirullinen-ongelma-vai-monipuolinen-mahdollisuus-ammattikorkeakoulujen-digitalisaatio/

Sirén, H. 2017. Johtaja. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Esitys Korkeakoulujen KOTA-seminaarissa Jyväskylässä 22.8.-23.8.2017.

Valtioneuvoston kanslia. 2017.  Valtioneuvoston yhteiset muutostekijät. [Verkkodokumentti]. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 14/2017. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-458-0

Kirjoittajat

Heli Peltola työskentelee tietotuotannon tehtävissä Lahden ammattikorkeakoulussa.
Soili Saikkonen toimii strategiatyön ja toiminnanohjauksen tehtävissä Lahden ammattikorkeakoulussa.

Julkaistu 22.12.2017

Artikkelikuva: Geralt. Saatavissa: https://pixabay.com/en/cloud-monitor-apple-cloud-computing-257025/(CC0)

Viittausohje

Peltola, H. & Saikkonen, S. 2017. Lahden ammattikorkeakoulun tietotuotanto – miksi, mitä ja kenelle? LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm.] Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/22/lahden-ammattikorkeakoulun-tietotuotanto-miksi-mita-ja-kenelle/

Creative Commons -lisenssi

Viides teollinen vallankumous

Älykäs liiketoiminta

Elämme nyt ns. neljännen teollisen vallankumouksen alkuhetkiä. Erilaisia vallankumouksia on ihmisyyden historiassa ollut lukuisia, kuten teollisia/teknologisia, kulttuurillisia, jne. Samalla on herännyt mielenkiintoinen kysymys. Noudattavatko ne jotakin kaavaa ja voiko niiden tulemista ennustaa? On sanottu, että historiaa tutkimalla voidaan ennustaa tulevaa. Tulevaisuuden ennustaminen on melko mahdotonta, mutta jos historiasta löytyy sopivaa dataa, niin tulevaisuutta voi yrittää mallintaa. Herää kysymys – milloin alkaa viides teollinen vallankumous ja mitä silloin tulee tapahtumaan?

Kirjoittaja: Reijo Heikkinen

Ensimmäinen teollinen vallankumous

Ensimmäiseksi vallankumoukseksi sanotaan 1700-luvulla alkanutta teollista tuotantoa, jossa ensimmäistä kertaa pienten käsityöläisyksiköiden rinnalle syntyi suurempia laitoksia. Näissä oli automaattisesti toimivia mekaanisia koneita, jotka tekivät tuotteita alusta loppuun. Erityisesti kutomoteollisuus alkoi kehittyä automaattiseksi mm. Kehruu-Jennyn keksimisen jälkeen. Erityisen upeita kuteita saatiin aikaiseksi Jacquardin keksittyä eräänlaisella ”reikäkorttinauhalla” toimivan kutomakoneensa (Intriguing History 2017). Myös erilaiset sahaus- ja höyläyslaitokset ja konepajat syntyivät silloin. James Watt kehitti höyrykoneen pyörittämään kyseisiä laitteita. Materiaaleina käytettiin pääasiassa puuta, valurautaa, putlaterästä ja luonnonkuituja.

Kuva 1. LAMK:n ja saksalaisen Reutlingenin yliopiston henkilöstöä ihailemassa jacquard-tyyppisen kutomakoneen tuotoksia 200 vuoden takaa.

Toinen teollinen vallankumous

Toisen teollisen vallankumouksen voidaan ajatella alkaneen 1900-luvun alussa. Väliä edelliseen oli n. 160 vuotta. Sarjatuotanto liukuhihnalla kehitettiin Fordin tehtailla v. 1910. Laatujärjestelmät ja tolerointi piti ottaa käyttöön, jotta tämän tyyppinen tuotanto oli yleensä mahdollista. Maailma alkoi täyttyä kaikenlaisista esineistä, jotka olivat keskenään täysin identtisiä. Muovit astuvat kuvaan uusina materiaaleina. Bakeliitti, selluloosamuovit ja galaliitti olivat tämän kauden alkuajan uusia materiaaleja. Polyolefiinit ja eräät tekniset muovit tulivat toisen maailmansodan myötä. Keksittiin transistori. Seostetut teräkset, ns. superseokset ja alumiini yleistyvät. Näiden materiaalien ansiosta avaruuden valloitus tuli mahdolliseksi.

Kolmas teollinen vallankumous

Kolmas teollinen vallankumous tapahtui 1970-luvulla, noin 60 vuotta edellisen jälkeen. Tietokoneet ja mikropiirit yleistyvät. Teollisuusautomaatio ja robotiikka tulee voimakkaasti tuotantolaitteisiin (The Economist 2017). Tuotantoprosessien ja parametrien simulointi yleistyy tietokoneiden kehittymisen mukana. FEM tuli yleiseen käyttöön simuloinnissa. Neuroverkot ja sumea logiikka ovat muotia. Kauden lopulla konenäköön liittyvät sovellukset alkavat olla tehtaissa yleistä. Ihmiset poistuvat pikkuhiljaa liukuhihnoilta ja automaattiset tuotantolaitteet alkavat tehdä töitä ja saavat aikaan suuren rakennemuutoksen ajanjaksolle sattuneiden useiden laskukausien kanssa. Materiaalitekniikan puolesta tätä ajanjaksoa voidaan nimittää muovikaudeksi.

Kuva 2. Insinöörit pitävät palaveria asennuskeikalla Sisiliassa 2007. Taustalla erittäin kehittynyt kolmanteen sukupolveen kuuluva tuotantosolu monimutkaisille muovikappaleille. Solussa on kaksi keskenään keskustelevaa robottia ja suuri määrä älykkäitä toimintoja. Tässä tuotantosolussa on jo paljon piirteitä, jotka liittyvät neljänteen teolliseen vallankumoukseen.

Neljäs teollinen vallankumous

Neljäs vallankumous on juuri nyt alkamassa. Industry 4.0 automaatiossa monimutkaiset ja oppivat ohjelmistot ja tiedonsiirto eri järjestelmien välillä yleistyy (Marr 2017). Konenäkö, hahmontunnistus ja virtuaalisuus ovat jokapäiväistä myös kotitalouksissa. Seurataan Big Dataa, joka ennustaa yksinkertaisia tapahtumia valtavan datamäärän perusteella. Kehitetään tekoälysovelluksia, jotka tosin eivät vielä läpäise Turingin testiä. Materiaalit kehittyvät yhä enemmän biopohjaisiksi ja biohajoaviksi. 3D-tulostus ja vertaistuotanto kehittyvät ja materiaalien äly yleistyy.

Viides teollinen vallankumous

Kun näitä neljää yleisesti tunnettua teollista vallankumousta tutkitaan tarkemmin, huomataan että niiden tuleminen noudattaa selvää kaavaa. Pienen matemaattisen analyysin jälkeen voidaan todeta, että:

𝑉𝑎𝑙𝑙𝑎𝑛𝑘𝑢𝑚𝑜𝑢𝑘𝑠𝑒𝑛 𝑎𝑙𝑘𝑎𝑚𝑖𝑛𝑒𝑛=183,88ln(𝑥)+1757,9

Jossa x on vallankumouksen järjestysnumero. Tällä kaavalla laskemalla saamme seuraavan teollisen vallankumouksen alkamishetkeksi vuoden 2050.

Kuvio 1. Teollisten vallankumousten esiintyminen historiassa ja ekstrapolaatio eteen- ja taaksepäin. Viides vallankumous tulee tämän ennusteen mukaan vuonna 2050.

Asian varmistamiseksi voidaan ottaa tutkittavaksi teollisten vallankumouksien välinen aika. Tässä mallissa:

𝑉𝑎𝑙𝑙𝑎𝑛𝑘𝑢𝑚𝑜𝑢𝑠𝑡𝑒𝑛 𝑣ä𝑙𝑖=894,87𝑥−2,235

Jolloin neljännen ja viidennen vallankumouksen väli on n. 30 vuotta. Tässäkin tapauksessa tulemme lähes samaan tulokseen, jossa viides teollinen vallankumous tulee ajoittumaan vuoteen 2050.

Kuvio 2. Vallankumousten tunnetut aikavälit historiassa. Neljännen ja viidennen vallankumouksen aikaväli on tässä ennusteessa 30 vuotta.

Mitä viides teollinen vallankumous pitää sisällään, on täysin arvailujen varassa. Olettamus voisi olla, perustuen nykyisiin ihmiskunnan kiinnostuksen kohteisiin ja todennäköisiin teknisiin edellytyksiin, että saisimme oikean tekoälyn. Myös fuusioenergia ja toriumfissio olisivat käytössä. Kvanttitietokone ja P = NP ongelman ratkaisu voisivat olla suuria läpimurtoja jossain vaiheessa. Tulevaisuudessa myös Star Trekistä ja Tähtien sodasta tuttu Alcubierren poimuajo edellä mainittujen lisäksi voisi olla myös totta, mutta vasta ehkä kuudennessa – kymmenennessä vallankumouksessa, kun energiaa olisi lähes rajattomasti tarjolla. Kaikki nämä ovat nykyteorioiden perusteella mahdollisia, mutta käytännössä vielä aivan mahdottomia toteuttaa.

Vanhempia vallankumouksia

Kun mallin mukaisia teollisia vallankumouksia ekstrapoloidaan taaksepäin, löytyy historiasta useita tärkeitä tapahtumia, jotka sattuvat juuri oikeisiin ajankohtiin. (The History of the World 2017). Näitä ovat viikinkien matkat maailmalla, rauta-, pronssi-, kivikausi, ym. Pääsemme mallin avulla aina kaksi miljoona vuotta ajassa taaksepäin, jolloin ihmisen (homo habilis) uskotaan eriytyneen omaksi lajikseen.

Elämme juuri nyt neljännen vallankumouksen alkua. Lapset, jotka nyt syntyvät, tulevat mukaan työelämään viidenteen vallankumoukseen. Kehittyminen tulee jatkumaan, ellei jotain odottamatonta tapahdu. Odottamaton tapahtuma voi olla ihmisestä riippumaton tai jopa ihmisen aikaansaama.

Kirjoittaja

Reijo Heikkinen on uudesta ja vanhasta teknologiasta kiinnostunut lehtori tekniikan alalta.

Lähteet

Intriguing History. [viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.intriguing-history.com/spinning-jenny-industrial-revolution/

The Economist. The Third Industrial Revolution. [Verkkolehti]. [viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.economist.com/node/21553017

Marr, B. Why Everyone Must Get Ready For The 4th Industrial Revolution. The Forbes Magazine. [Verkkolehti]. [viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/bernardmarr/2016/04/05/why-everyone-must-get-ready-for-4th-industrial-revolution/#7e1c5f413f90

The History of the World. BBC.com. [viitattu 28.9.2017]. Saatavissa:  http://www.bbc.co.uk/ahistoryoftheworld/exploreraltflash/?tag=&timeregion=1

Julkaistu 5.10.2017