Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Aidosti asiakaslähtöiseksi – kirjaimellisesti digitaalisten sote-palveluiden kehittäminen lähtee asiakkaasta

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Kuntaliiton ja Sosiaali- ja terveysministeriön Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian tavoitteena on, että kolmen vuoden kuluttua kuntalaiset tuottavat itse tietoa terveydentilastaan tai sosiaalisen tuen tarpeestaan yhteiselle palvelualustalle ja valitsevat palveluita vertailuohjelman kautta tarpeidensa mukaan. Digitaalisten palveluiden kehittämisessä asiakaslähtöisyys mainitaan yhdeksi tärkeäksi tekijäksi (STM ja Kuntaliitto 2014, 4, 10-12 ja STM 2016, 8.) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kansalaisille tulisi tarjota riittävästi tietoa digitaalisista palveluista ja mahdollisuus osallistua niiden kehittämiseen. Tässä artikkelissa käsitellään digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyden kehittämistä sekä niiden käyttöön liittyvää pulmallisuutta.

Kirjoittajat: Taina Anttonen, Marianna Järvinen, Heidi Nieminen, Jaana Nissilä, Olli Parkkonen ja Julia Peltomäki

Googlea turvallisempaa tietoa ja palvelua

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan kansalaisille tunnetuimpia sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ovat kuntien omat internetsivut. Terveystiedon hakemisessa aiheeseen keskittyvät sivustot jäävät väistämättä toiseksi esimerkiksi Google-hakukoneelle ja Wikipedialle. (Hyppönen et al., 2014, 43-44.) Kansalaisten ohjautuminen luotettaville terveystiedon sivustoille edellyttää sivustojen ilmestymistä hakukoneiden tuloksissa kärkisijoille. Tähän ei riitä pelkkä asiantunteva terveystieto vaan sivustojen luominen edellyttää riittävää tietoteknistä osaamista. Mikäli halutaan luoda hyvin toimiva ja tavoitteisiin vastaava verkkopalvelu, olisi jo suunnitteluvaiheessa hyvä olla mukana monialaista osaamista ja asiakkaan näkökulma tulisi huomioida koko verkkopalvelun luomisprosessin ajan (Filenius, 2015, 25, 143-144).

Päijät-Hämeen ja viiden muun kunnan alueella on käytössä Hyvis.fi –sivusto, joka vastaa sote-palveluiden digitalisoimisen tavoitteisiin tarjoamalla mahdollisuuden ajanvaraukseen joihinkin terveydenhuollon palveluihin. Sivusto tarjoaa myös tietoa terveys- ja sosiaalihuollon palveluista sekä linkkejä alan muihin luotettaviin sivustoihin. Valitettavasti THL:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan hyvin harvat Päijät-Hämeessä tunsivat tai olivat käyttänyt Hyvis.fi- palvelua (Hyppönen et al., 2014, 45-46).

Kansalainen havaitsee puutteet

Lahden kaupunginkirjastossa toteutettiin kansalaisille suunnattu ohjausilta Hyvis.fi –sivustosta marraskuussa 2017. Kansalaiset saivat henkilökohtaista tietoa ja ohjausta palvelun käytöstä. Kansalaisten kommentit ohjausillassa olivat samansuuntaisia kuin THL:n tutkimus. Käytettävyyteen ja tiedonhakemiseen kaivattiin helppoutta. Toisaalta digitaalisiin sote-palveluihin suhtauduttiin pääsääntöisesti mielenkiinnolla. Oleellista on, että osa palautteenantajista ilmaisi myös halua käyttää niitä terveydenhoidossa ainakin osittain. Yleensä pelkoja ja epäluuloa herättää oikean ihmisen kohtaamisen puute ja tietoturvakysymykset. (ks. myös Hyppönen et al. 2014 5-6, 70-72.)

On tavallista, että olemassa olevat digitaaliset sote-palvelut vaikuttavat keskeneräisiltä ja päivittämättömiltä sisältäen jopa vanhentunutta tietoa. Monenlaisia hienoja projekteja saadaan käyntiin, mutta jossain vaiheessa kehitys pysähtyy. Syynä voi olla, että paljon sekä rahallisia, että ajallisia investointeja vaativia resursseja ei huomioida jatkoa ajatellen jo heti alkuvaiheessa (Filenuis, 2015, 147-148). Esimerkkinä voidaan mainita THL:n ylläpitämällä Palveluvaaka.fi. Yllättäen sivustolla on ilmoitus sen päivittämisen keskeyttämisestä eikä tietojen ajantasaisuudesta ole varmuutta. Osaltaan tällaiset sivustot eivät tue kansalaisia siirtymään digitaalisten sote-palveluiden käyttäjiksi. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian mukaan palveluiden löytyminen, vertailu ja käyttö tulisi olla käyttäjälleen mahdollisimman helppoa (STM ja Kuntaliitto 2014, 5). Näyttää vankasti siltä, että nykyiset palvelut eivät vielä tähän yllä.

Lopuksi

Tietoa ja ohjausta tarvitaan laajasti, mikäli halutaan päästä tavoitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisia palveluita aktiivisesti käyttävästä kansalaisesta. Osalle henkilökohtainen ammattilaisen kohtaaminen ja puhelinpalvelu ovat edelleen luotettavampia ja mieluisampia tapoja asioida, kuin digitaalista tunnistautumista vaativa palveluportaali.

Kansalaisten ohjausta tulisi toteuttaa paikoissa, joissa he liikkuvat: kirjastoissa, kauppakeskuksissa, julkisissa liikennevälineissä. Terveyskeskuksen ylipursuavalla ilmoitustaululla tai sairaalan ison aulan perimmäisellä sivuseinällä sijaitseva info-juliste eivät ole riittävää tiedotusta digitaalisista sote-palveluista. Kansalaisille tulisi järjestää mahdollisuus henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen. Digitaalisiin sote-palveluihin epäillen suhtautuvat tai toimintakyvyiltään heikentyneet kansalaiset saataisiin paremmin hyödyntämään niitä. Myös ammattilaisten osaaminen tulisi varmistaa riittävällä koulutuksella onnistuneen ohjauksen mahdollistamiseksi. Myös sosiaali- ja terveysalan sekä tietotekniikan opiskelijat yhdessä ovat asiakaslähtöisyyden kehittämisessä vielä vähän hyödynnetty voimavara.

Lähteet

Filenius Marko. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus – menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Docendo Oy: Jyväskylä.

Hyppönen, H., Hyry J., Valta K. ja Ahlgren S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. [Verkkojulkaisu] Raportti 33/2014. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos: Helsinki. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-410-6

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3782-6

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 –strategia. 2014. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

Kirjoittajat

Anttonen, Taina, yliopettaja, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen, Lamk

Järvinen Marianna, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Nieminen Heidi, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Nissilä Jaana, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Parkkonen Olli, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Peltomäki Julia, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Digitaalisuus hyötykäyttöön kansalaispalveluissa-opintojakson kehittämistehtävää.

Artikkelikuva: Jaana Nissilä

Julkaistu 25.1.2018

Viittausohje

Anttonen, T., Järvinen, M, Nieminen, H., Nissilä, J., Parkkonen, O. & Peltomäki, J. 2018. Aidosti asiakaslähtöiseksi – kirjaimellisesti digitaalisten sote-palveluiden kehittäminen lähtee asiakkaasta. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/25/aidosti-asiakaslahtoiseksi-kirjaimellisesti-digitaalisten-sote-palveluiden-kehittaminen-lahtee-asiakkaasta

Merkityksellinen työ – käsitteen määrittely ja mittaaminen

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK RDI Journal

Työn merkityksellisyyttä ja merkityksellistä työtä on määritelty eri tavoin ja tutkittu erilaisin menetelmin aktiivisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Käsitteen käyttö monissa eri konteksteissa, sen epämääräisyys ja mittaaminen usealla eri tavalla vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta ja ymmärrystä sekä käsitteestä itsestään että sen yhteyksistä. Tutkimustyössä ja tutkimustulosten soveltamisessa käytäntöön tulee ymmärtää mitä käsite kulloisessakin yhteydessä tarkoittaa. Tässä artikkelissa kuvataan merkityksellisen työn käsitettä, edellytyksiä, seurauksia ja lopuksi esitetään käsiteanalyysi ja kaksi merkityksellisen työn tutkimiseen ja arviointiin suositeltavaa mittaria. Artikkelin aineisto ja mittarit ovat perusta, jonka avulla selvitetään työn merkitystä metallialan Työkykyä ja tuottavuutta –hankkeessa (TTV 2017).

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Johdanto

Työn merkityksellisyys on kiinnostava asia organisaation, sen menestymisen ja johtamisen sekä työntekijän hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus on ollut aktiivista parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuoden 2017 lopulla Masto-Finnan kansainvälisistä e-aineistoista tehty haku tuotti hakusanalla ”meaningful work” lähes 1,4 miljoonan julkaisujen tuloksen. Tutkimusten määrä oli huipussaan vuonna 2014 (n. 100 000 julkaisua) ja on kääntynyt sen jälkeen laskuun. Suuresta julkaisumäärästä huolimatta käsitteellä ei ole yksimielistä eikä täsmällistä määritelmää, eikä yhteistä tapaa arvioida ja käyttää käsitettä (Both-Nwabuwe ym. 2017, Lips-Wiersma & Wright 2012).

Teoreettinen viitekehys ja tarkka käsitteen määrittely luovat pohjan mittarin laatimiselle ja tutkimustyölle. Kun käsitteestä on yhteinen näkemys, joka on operationalisoitu mitattavaksi, saadaan tarkempi ymmärrys myös käsitteen yksityiskohtaisesta sisällöstä. Näin voidaan selvittää, mitkä ovat työn merkityksellisyyden edellytykset ja seuraukset, sekä onko työn merkityksellisyys kokemuksena pysyväisluonteinen vai muuttuva tila tai ominaisuus.  Mittarista tulee tietää miten se toimii, kuvaavatko eri osiot yhdessä yksiulotteisesti merkityksellisyyttä vai onko käsite moniulotteinen. Yhteinen ymmärrys ilmiöistä kirkastuu vankan teoreettisen taustan, selkeän viitekehyksen ja tutkimuksellisen näytön kautta.

Työn merkityksellisyyden sisältö ja yhteydet
Perustarve ja kutsumus

Yeoman (2014) on määritellyt merkityksellisen työn ihmisen perustarpeeksi, jotta ihminen voisi tyydyttää perustavaa laatua olevia vapauden, autonomian ja eheyden tarpeitaan. Lisäksi yhteiskunta tulisi hänen mukaansa järjestää siten, että niin moni kuin mahdollista voisi kokea työnsä merkitykselliseksi kehittämällä kykyjään.

Lepisto ja Pratt (2017) sisällyttävät merkitykselliseen työhön sekä tarpeiden, motivaation että itsensä toteuttamiseen liittyvien toiveiden toteuttamisen (realization perspective) että työn koetun arvostuksen tai arvon (justification perspective) (Lepisto & Pratt 2016).

Steger ym. (2012) mukaan merkityksellinen työ –käsite heijastaa miten syvästi ihminen kokee työn olevan merkityksellinen, jotain johon on henkilökohtaisesti panostanut ja joka on elämän kukoistuksen lähteenä. Stegerin (2012) merkityksellisen työn mittari WAMI (Work And Meaningful Inventory) soveltuu tutkimuksiin, joiden tarkoituksena on tutkia koettua työn merkityksellisyyttä, sen edellytyksiä ja seurauksia (ks. taulukko 1). Merkityksellisen työn käsitteeseen liittyy myös kutsumus (Foucé ym. 2017, Hirschi 2012, Dobrow & Tosti-Kaharas 2011). Merkityksellinen työ, työn imu ja organisaatioon sitoutuminen ovat yhteydessä toisiinsa (Geldenhuys ym. 2014).

Työn merkityksellisyys hoitotyössä tarkoittaa koettua myönteistä tunnetta työssä, itse työn merkitystä, merkityksellistä työn tarkoitusta ja tavoitetta sekä työtä osana merkityksellistä elämää (Lee 2015). Suomalaisten sairaanhoitajien parissa tehdyn tutkimuksen mukaan merkityksellisyys ja haasteellisuus ovat osa työnhyvinvointia, jonka arviointiin kehitetyn 12 –osaisen mittarin yksi osio on ”haasteellinen ja merkityksellinen työ”. Osioon kuuluvat työn pysyvyys, työn vaihtelevuus, työn autonomia, työn haasteellisuus, mielenkiintoinen työ ja työn merkityksellisyys. (Utriainen ym. 2015; Päätalo & Kyngäs 2016.)

Työn merkityksellisyyteen vaikuttavat tekijät

Allan ym. (2016) mukaan tutkittavat, joita motivoi ulkoiset tekijät (palkka, turvallisuus) tai joilla oli motivaation puute kokivat työnsä vähemmän merkitykselliseksi kuin ne, joilla oli työhönsä sisäinen motivaatio. Tutkimuksessa oli käytetty Steger ym. (2012) WAMI –kyselyä.  Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin myös sosiaaliluokan ja työhön liittyvän vapaaehtoisenvalinnan yhteyttä motivaatioon. Vaikka oma vapaaehtoinen tahto ja sosiaaliluokka eivät suoraan vaikuttaneet työn merkityksellisyyden kokemukseen, niin epäsuorasti niiden vaikutus tuli esiin motivaation kautta.

Työn merkityksellisyyttä voi itse lisätä pyrkimällä lisäämään työn myönteisiä puolia, kehittämällä omaa osaamistaan, jotta voi paremmin saada aikaan myönteisiä tuloksia, sekä vaikuttamalla työn sisältöön (Vuori ym. 2012). Työn merkityksellisyyden tunteeseen vaikuttaa osaltaan ikä. Suurten ikäluokkien (1946-1964 syntyneiden) kokemus työn merkityksellisyydestä on vahvempi kuin tätä nuorempien ikäluokkien (Hoole & Bonnema 2015).

Työn merkityksellisyyteen vaikuttaa se miten tärkeänä työnsä kokee. Vaikutuksia seurattiin puolen vuoden ajan kolme kertaa ja tulokset olivat pysyviä. Tutkimuksen perusteella todetaan, että jos voi työssään voi parantaa toisten hyvinvointia se voi johtaa työn merkityksellisyyden kokemukseen. Tässä tutkimuksessa puolestaan tuloksiin ei vaikuttanut ikä, sukupuoli eikä sosiaaliluokka. (Allan 2017.)

Työn merkityksellisyys välittävänä tekijänä

Myös johtajuus vaikuttaa voimakkaasti työn merkityksellisyyden kokemukseen, joka puolestaan vaikuttaa työn tuloksellisuuteen. Työn merkityksellisyys toimii näin ollen välittävänä tekijänä johtajuuden ja työn tuloksellisuuden (organisaatioon sitoutuminen, tehtävän vaatimukset ylittävät ponnistelut, työn ja perheen välinen suhde) välillä (Tummers & Knies 2013).

Niin ikään Willemse ja Deacon (2015) ovat todenneet työn merkityksellisyyden toimivan välittävänä tekijänä koetun kutsumuksen ja työhön liittyvien myönteisten asenteiden (työn haasteet, työn ilo ja käsitys uravalinnan lopullisuudesta) välillä.  Kyseisessä tutkimuksessa oli käytetty työn merkityksellisyyden tutkimukseen Stegerin ym. (2012) WAMI -mittaria, joka on toinen myöhemmin suositeltavista mittareista.

Työn merkityksellisyyden kokemus tuottaa hyvää

Suomalaisen Työn Liiton hankkeessa tuodaan esiin, että työ on merkityksellistä ja arvokasta silloin kun se on tuottavaa, kestävää ja osallistavaa. Merkityksellinen ja arvokas työ motivoi, sitouttaa ja aktivoi kasvua ja uuden oppimista. (Suomalaisen työn liitto 2017.)

Kokemus työn merkityksellisyydestä tuottaa työn imua, työtyytyväisyyttä, motivaatiota ja vähentää stressiä (Lips-Wiersma & Wright 2012). Oman työn kokeminen tärkeänä (Vaandrager & Koelen 2013) ja työn merkityksellisyys (Jenny ym. 2017) toimivat työn voimavaroina ja siten työhyvinvointia rakentavina tekijöinä.

Työn merkityksellisyyden kokemus ennustaa organisaatioon (Geldenhuys ym. 2014). sekä opettajien keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan työhön sitoutumista (Foucé ym. 2017). Edellä mainitussa tutkimuksessa oli käytetty Steger ym. (2012) WAMI –mittaria.

Merkityksellinen työ – viitekehys, käsite ja mittaaminen
Viitekehys

Both-Nwabuwe ym. (2017) ovat analysoineet yhteensä 14 tutkimusta, joissa on määritelty merkityksellinen työ ja näiden perusteella luoneet viitekehyksen sekä määritelleet merkityksellisen työn käsitteen.  Viitekehys on kuvattu neljän kategorian kautta: työn myönteinen merkitys tai tarkoitus, merkityksellisen työn elementit, työntekijän tavoitteiden ja työn yhteensopivuus, sekä täyttymys. (Kuvio 1.) Analyysiin käytettyjen tutkimusten viitetiedot löytyvät Both-Nwabuwe ym. 2017 alkuperäisartikkelista.

Työn tuottama myönteinen merkitys tai tarkoitus kategoria sisältää ihmisen elämän tarkoituksen, olemassaolon ja inhimillisten tarpeiden tyydyttämisen kannalta oleellisia tekijöitä. Työ on erityisen tärkeä, se tuottaa täyttymyksen, ja sillä on jokin mieli ihmisen elämässä. Ihmisellä on merkitykselliseen työhön myönteinen tunnesuhde, josta syntyvä onnellisuus, mikä perustuu enemmän syvempään tarkoitukseen, joka tuottaa kasvua ja kehitystä mieluummin kuin ohimenevään mielihyvään. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Merkityksellisen työn elementit tai osatekijät sisältävät subjektiivisen kokemuksen siitä, että työ on tärkeä ja merkityksellinen, tukee henkilökohtaista kasvua ja edesauttaa suurempaa hyvää. Työn kautta kokee myönteisiä tunteita, löytää työstä merkityksen sekä tavoittelee tarkoituksen ja tavoitteiden saavuttamista työpaikalla. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Työntekijän tavoitteiden ja työn yhteensopivuus on johdonmukaisuutta yksilön tavoitteiden ja työn välillä. Työn ja työn tekijän ihanteet kohtaavat ja työ tuo elämään täyttymyksen. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Työn tuottama täyttymys elämässä kuvaa ihmisen kykyä ansainta elantonsa tavalla, joka tyydyttää hänen psykologisia, henkisiä ja sosiaalisia tarkoituksen ja osallisuuden kokemuksiaan. Merkitykselliseen työhön liittyvät tarpeet, jotka auttavat saavuttamaan ja ylläpitämään merkityksen tunnetta, kuten työn tavoitteet ja täyttymys, arvot, tehokkuus ja oma arvo. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

KUVIO 1. Merkityksellinen työ –käsitteen viitekehys (mukaillen Both-Nwabuwe ym. 2017)

Käsitteen määrittely

Both-Nwabuwe ym. (2017) mukaan merkityksellinen työ on subjektiivinen kokemus oman olemassaolon merkityksestä, joka seuraa siitä, että työ ja työn tekijä sopivat yhteen. Käsite on määritelty englanniksi seuraavalla tavalla:

Meaningful work is the subjective experience of existential significance resulting from the fit between the individual and work. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

”Subjective experience of existential significance” viittaa henkilökohtaiseen prosessiin, jossa ihminen kokee työn tukevan ja olevan mielekäs syy omalle olemassaololle. ”Resulting from the fit” viittaa ihmisen inhimillisten ulottuvuuksien toteutumisen työssä tai työn kautta. Työ käsitteenä on määritelty ja rajattu tarkoittamaan palkkatyötä erotuksena esimerkiksi vapaaehtoistyöstä. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Arviointiin suositeltavat mittarit

Edellä olevaan käsitteen määrittelyyn nojautuen Both-Nwabuwe ym.  (2017) kuvaavat tarkemmin käsitettä parhaiten mittaavat neljä mittaria (Lips-Wiersma & Wright 2012, Steger ym. 2012, Bendassoli ym. 2015, Lee 2015), joista he suosittelevat merkityksellisen työn arviointiin ja mittaamiseen Lips-Wiersma ja Wrightin (2012) luomaa CMWS (Comprehensive Meaningful Work Scale) ja Stegerin ym. (2012) WAMI (The Work And Meaning Inventory) mittareita. Mittarien kautta merkityksellisyyttä tarkastellaan hieman eri näkökulmista, mikä tulee ottaa huomioon sen mukaan, haluaako tutkia enemmän koettua merkityskelisyyttä ja sen edellytyksiä ja seurauksia (WAMI) vai sitä miten esimerkiksi henkilökohtaiset piirteet ja organisaation käytännöt luovat työn merkityksellisyyttä (CMWS) (taulukko 1). (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

TAULUKKO 1. Merkityksellisen työn operationalisointi, käsitteen kuvaus ja käyttö CMWS ja WAMI -mittareilla (mukaillen Both-Nwabuwe ym. 2017)

Steger ym. (2012) WAMI sisältää kymmenen kysymystä, joista muodostuu kolme faktoria: myönteinen merkitys (kysymykset 1,4,5,8), merkityksen luominen työn kautta (kysymykset 2,7,9) kautta ja motivaatio tehdä jotain suurempaa (kysymykset 3,6). Kysymykset on suomennettuna taulukossa 2. Arviointi suoritetaan 5-portaisella Likert -asteikollisella mittarilla (ei lainkaan totta – täysin totta) (Taulukko 2.). Kyselylomake ja ohje mittarin käyttöön ovat saatavissa englanninkielisenä internetistä osoitteesta http://www.michaelfsteger.com/wp-content/uploads/2012/08/WAMI.pdf.

TAULUKKO 2. WAMI -The Work And Meaning Inventory työn ja sen merkityksen arviointiin (Steger ym. 2012)

Lips-Wiersma ja Wrightin (2012) luomassa CMWS mittarissa on viisi faktoria, jotka kysymyksineen on kuvattu taulukossa 3. Mittarissa on 28 Likert –asteikolla arvioitavaa kysymystä, jotka muodostavat seitsemän faktoria. (Taulukko 3.)

TAULUKKO 3. CMWS – Comprehensive Meaningful Work Scale merkityksellisen työn arviointiin (Lips-Wiersma & Wright 2012)

Yhteenveto

Vaikka tutkimusten määrä on hieman kääntynyt laskuun parin viime vuoden aikana, tulee työn merkityksellisyys edelleen olemaan sekä yksilön että organisaation näkökulmasta tärkeässä asemassa. Työ on monimuotoistunut ja muuttunut, mutta tulee siitä huolimatta olemaan merkittävässä asemassa toimeentulon tuojana ja ihmisen elämän merkityksen luojana myös tulevaisuudessa (Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta 2017).

Tässä artikkelissa on kuvattu merkityksellinen työ –käsitettä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Käsitteen määrittely auttaa ymmärtämään sen moniulotteista ja dynaamista sisältöä, kun sitä tutkitaan ja käytetään eri yhteyksissä. Merkityksellisen työn arviointiin suositeltuja kahta mittaria (WAMI, CMWS) ei ole kulttuurisesti validoitu suomenkielelle. Mikäli niitä käytetään tutkimustyössä, on tutkijan syytä arvioida käännösten onnistuneisuus vertaamalla niitä alkuperäisiin lähteisiin ja tehdä tarpeelliseksi katsomansa korjaukset. Mittareiden käännöstyö on tehty yhteistyössä asiantuntijan kanssa ja pyritty mahdollisimman tarkkaan vastaavuuteen.

Molemmat tässä esitellyt mittarit soveltuvat TTV – työkyky ja tuottavuus valmennuksen tarpeisiin, joskin hankkeen kannalta lyhyempi Steger ym. (2012) WAMI –mittari saattaisi olla toimivampi. Lisäksi CMWS –mittarissa on kysymyksiä, jotka soveltuvat paremmin ihmisten hyvinvointiin liittyviin tehtäviin kuin metallialalle tai teolliseen työhön.

Lähteet

Allan. B. A., Autin, K. L. & Duffy R. D. 2016. Self-Determination and Meaningful Work: Exploring Socioeconomic Constraints. Frontiers in Psychology. [Verkkolehti]. Vol. 7, 71. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2016.00071

Allan, B. A. 2017. Task significance and meaningful work: A longitudinal study. Journal of Vocational Behavior. [Verkkolehti]. Vol. 102, 174 – 182. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jvb.2017.07.011

Bauer, G. F. & Gregor, J. J. (toim.) 2013. Salutogenic organizations and change. The concepts behind organizational health intervention research, 77-89. Springer.

Bendassoli, P. F., Borges-Andrade, J. E., Alves, J. S. C. & Torres, T. D. L. 2015. Meaningful Work Scale in creative industries: a confirmatory factor analysis. Psico USF. Vol. 20, 1-12.

Both-Nwabuwe, J. M. C., Dijkstra, M. T. M. & Beersma, B. 2017. Sweeping the Floor or Putting a Man on the Moon: How to Define and Measure Meaningful Work. Frontiers in Psychology,  8, 1658.

Dobrow, S. R. & Tosti-Kharas, J. 2011. Calling: The development of a scale measure. Personnel Psychology. Vol. 64, 1001 – 1049.

Fouché, E., Rothmann, S. & van der Vyver, C. 2017. Antecedents and outcomes of meaningful work among school teachers. SA Journal of Industrial Psychology, 43(0), 1398.

Geldenhuys, M., Ł aba, K. & Venter, C. M. 2014. Meaningful work, work engagement and organizational commitment. SA Journal of Industrial Psychology/SA Tydskrif vir Bedryfsielkunde. [Verkkolehti]. Vol. 40(1), 1098. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajip.v40i1.1098

Hirschi, A. 2012. Callings and work engagement: Moderated mediation model of work meaningfulness, occupational identity, and occupational self-efficacy. Journal of Counseling Psychology. [Verkkolehti]. Vol. 59(3), 479-485. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa:  https://search.proquest.com/docview/1024714900?accountid=16407

Hoole, C. & Bonnema, J. 2015. Work engagement and meaningful work across generational cohorts. SA Journal of Human Resource Management. [Verkkolehti]. Vol. 13(1), 1-11. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajhrm.v13i1.681

Jenny, G. J., Bauer, G. F., Vine, H. F., Vogt, K. & Torp, S. 2017. The Application of Salutogenesis to Work. Teoksessa Mittelmark, M. B. ym. (toim.) The Handbook of Salutogenesis. Springer International Publishing. 197- 210.

Lee, S. 2015. A concept analysis of ’Meaning in work’ and its implications for nursing. Journal of Advanced Nursing, Vol. 71(10), 2258-2267.

Lepisto, D. A. & Pratt, M. G. 2017. Meaningful work as realization and justification. Organizational Psychology Review, Vol. 7(2), pp. 99-121.

Lips-Wiersma, M. & Wright, S. 2012. Measuring the Meaning of Meaningful Work. Development and Validation of the Comprehensive Meaningful Work Scale (CMWS). Group & Organization Management. [Verkkolehti]. Vol. 37(5), 655-685. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/1059601112461578

Mittelmark, M.B., Sagy, S., Eriksson M. ym. (toim.) Cham (CH). The Handbook of Salutogenesis. Springer International Publishing.

Päätalo, K. & Kyngäs, H. 2016. Measuring hospital nurses’ well-being at work – psychometric testing of the scale. Contemporary Nurse : a Journal for the Australian Nursing Profession. Vol. 52(6), 722-735.

Steger, M. F., Dik, B. J. & Duffy, R. D. 2012. Measuring meaningful work the work: The Work and Meaning Inventory (WAMI) Journal of Career Assessment.  [Verkkolehti]. Vol. 20, 322-337. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1177/1069072711436160

Suomalaisen Työn Liitto. 2017. Merkityksellisen ja arvokkaan työn indikaattori. [Viitattu 7.11.2017]. Saatavissa: https://suomalainentyo.fi/2016/07/07/merkityksellisen-ja-arvokkaan-tyon-indikaattori/.

Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta 1/2017. 2017. Demos Helsinki & Demos Effect. [Viitattu 19.11.2017]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/24031648/Tyo_2040_skenaariot.pdf

TTV (Työkyky ja tuottavuus –valmennus). 2017. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/ttv/Sivut/default.aspx

Utriainen, K., Ala-Mursula, L. & Kyngäs, H. 2015. Hospital nurse´s wellbeing at work: a theoretical model. Journal of Nursing Management. Vol. 23(6), 736-743.

Vaandrager L. & Koelen M. 2013. Salutogenesis in the Workplace: Building General Resistance Resources and Sense of Coherence. Teoksessa Bauer G F & Gregor J. J. (toim.) Salutogenic organizations and change. The concepts behind organizational health intervention research, 77-89. Springer.

Vuori, T., San, E. & Kira, M. 2012. Meaningfulness-making at work. Qualitative Research in Organizations and Management. [Verkkolehti]. Vol. 7(2), 231-248. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/17465641211253110

Willemse M. & Deacon E. 2015. Experiencing a sense of calling: The influence of meaningful work on teachers’ work attitudes. SA Journal of Industrial Psychology. [Verkkolehti]. Vol 41 (1), 1-9. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajip.v41i1.1274

Yeoman, R. 2014. Conceptualising meaningful work as a fundamental human need. Journal of Business Ethics. [Verkkolehti]. Vol. 125(2), 235-251. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1007/s10551-013-1894-9

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen, TtT, tuntiopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala.

Julkaistu 21.12.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/people-coffee-meeting-team-7096/ (CC0)

Viittausohje

Kukkurainen, M.L. 2017. Merkityksellinen työ – käsitteen määrittely ja mittaaminen. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/21/1729/

Creative Commons -lisenssi

 

ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti ja tästä johtuen varhaiskasvattajat kohtaavat todennäköisesti yhä useammin tukea tarvitsevia lapsia, kuten ADHD-lapsia ja heidän vanhempiaan.  Kohtaamisella on suuri merkitys vanhempien ja varhaiskasvattajien välille muodostuvaan yhteistyöhön. Päivittäisissä kohtaamisissa jaetaan lapsen päivän tapahtumia ja kokemuksia sekä rakennetaan yhteistyötä lapsen terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi.

Kirjoittajat: Erika Sarka, Nina Suhonen ja Helena Hatakka

Varhaiskasvattajan ja vanhemman välinen kohtaaminen päiväkodissa

Varhaiskasvatuslain (580/2015) pykälän 2a§ mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on toimia yhdessä lapsen ja hänen vanhempansa kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi. Vanhemmat ja varhaiskasvattajien sitoutuvat lapsen tasapainoisen ja monipuolisen kehityksen tukemiseen tekemällä yhteistyötä. Yhteistyö muodostuu luottamuksesta, tasa-arvoisesta vuorovaikutuksesta ja kunnioituksesta. Perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset tulee ottaa huomioon yhteistyössä. (Opetushallitus 2016, 32-33.)

Päiväkodissa tapahtuvaa kohtaamista voivat olla päivittäiset kohtaamiset, sovitut keskustelut, vanhempainillat, lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelma keskustelut, juhlat ja tapahtumat sekä vanhempainyhdistytoiminta (Järvinen, Laine & Hellman-Suominen 2009, 164). Yhteistyön rakentuminen alkaa tutustumiskäynneistä ja aloituskeskustelusta ja jatkuu pääpainotteisesti päivittäisissä kohtaamisissa (Ojanen, Ritmala, Sivén, Vihunen & Vilén 2013, 294). Nummenmaan (2011, 39) mukaan päivittäiset kohtaamiset muodostuvat vanhemman ja varhaiskasvattajan välisestä vuorovaikutussuhteesta. Varhaiskasvatuksessa tapahtuva vuorovaikutus muodostuu ammattilaisen toiminnasta, auttavasta suhteesta, läsnä olevasta mielestä, dialogista, kuuntelemisesta ja kysymisestä (Nummenmaa 2011, 39). Kohtaaminen päiväkodissa on läsnä olemista kyseisellä hetkellä, eikä sen suorittamiseen ole ainutta oikeaa tapaa. Kohtaaminen on myös toisen vakavasti ottamista, arvostamista sekä välittämistä. (Mattila 2007, 12–13.) Varhaiskasvattaja tuo kohtaamiseen ammatillisen osaamisensa ja vanhempi lapsensa tuntemisen (Ahonen 2017, 243).

ADHD piirteinen lapsi päiväkodissa

ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Se on neuropsykiatrinen eli aivojen toimintaan liittyviä häiriö, joka säilyy ihmisen koko elämän. Häiriö ilmenee tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireina. (ADHD-liitto ry 2017a; Adler & Florence 2009, 36–38.) Päiväkoti-ikäiset lapset ovat luonteeltaan usein lyhytjänteisiä ja vilkkaita, jonka takia heidän ADHD piirteitään voi olla haasteellista erottaa (ADHD-liitto ry 2017b; Juusola 2012, 31). ADHD piirteet ilmenevät lapsella tarkkaamattomuutena ja ylivilkkautena. Ylivilkkaus voi näyttäytyä kiemurteluna ja muuna liikehdintänä. Lisäksi lapsi voi puhua tauotta. Ylivilkkaus näkyy myös impulsiivisena käyttäytymisenä, mikä ilmenee jaksamattomuutena odottaa vuoroaan ja toisten leikkien ja toimintojen keskeyttämisenä. Tarkkaavuuden ongelmat voivat näkyä huolimattomuutena, ohjeiden noudattamisen ja puheen kuuntelemisen haasteina. ADHD piirteinen lapsi kyllästyy nopeasti ja hänen on vaikea keskittyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. (ADHD-liitto ry 2017b; Adler & Florence 2009, 37; Puustjärvi 2017.) Jos varhaiskasvattajilla herää lapsesta huoli ADHD:n kaltaisten oireiden ilmentyessä, on huolen ilmaiseminen tärkeää. Vaikka luotettava ADHD diagnosointi voidaan tehdä aikaisintaan 5-6 vuotiaille, lapsen tukeminen voidaan aloittaa yhteistyössä vanhempien kanssa aikaisemmin. Päiväkoti-ikäisellä hoito muodostuu tiedonsaannista ja psykososiaalisesta hoidosta, kuten erilaisista tukitoimista. (Moilanen 2012, 147–148; Voutilainen & Puustjärvi 2014, 76–77.) Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on erityisen tärkeää, kun lapsi tarvitsee enemmän tukea (Ahonen 2017, 244).

ADHD -lapsen vanhemman kokemuksia kohtaamisesta päiväkodissa

Tässä aineistossa ADHD-lasten vanhemmilla oli vaihtelevasti positiivisia ja negatiivisempia kokemuksia kohtaamisesta. Kokemuksien taustalla oli yhtenäisiä tekijöitä, joita olivat ensimmäiset kohtaamiset, kohtaamisen perusteet, varhaiskasvattajien toiminta ja ammatillisuus. Kohtaamiset osoittautuivat olevan tärkeitä vanhemmille ja toimivan pohjana yhteistyön rakentumiselle.

Vanhemmat toivat esille kohtaamiseen liittyviä kehitysehdotuksia monipuolisesti ja yhtenevästi. Esiin nousseita kehittämisehdotuksia oli viisi. Ensimmäinen kehittämisehdotus oli vanhemman kohtaaminen yksilönä. Toisena kehittämisehdotuksena nousi ymmärrys, välittäminen ja kiinnostuneisuus lasta kohtaan. Varhaiskasvattajien oli vanhempien mielestä tärkeä muistaa, miten tärkeä ja ainutlaatuinen oma lapsi on vanhemmille. Varhaiskasvattajilta toivottiin ymmärrystä ja kiinnostuneisuutta lapsen ylivilkkautta ja ADHD:ta kohtaan. Vanhempien mielestä oli ymmärrettävää se, että varhaiskasvattajilla ei ole tietoa tai kokemusta ADHD:sta. Olisi kuitenkin tärkeää, että varhaiskasvattajat olisivat kiinnostuneita asiasta sekä hankkisivat siitä tietoa. ADHD piirteisen lapsen vanhempia ja vanhemmuutta kohtaan toivottiin ymmärtäväisyyttä ja kiinnostuneisuutta. Kolmannen kehittämisehdotuksen mukaan vanhemmat odottivat varhaiskasvattajilta vuorovaikutustaitoja, ammattitaitoa sekä käytöstapoja. Kehittämisehdotuksissa kohtaamisen perusteista nousivat esille rehellisyys ja avoimuus. Varhaiskasvattajalta odotettiin positiivista ja ratkaisukeskeistä suhtautumista. Vanhempien kuulemista pidettiin myös yhtenä kehittämiskohteena. Vanhemmat toivoivat, että heidän toiveita kuunneltaisiin ja yhdessä sovittaisiin kullekin vanhemmalle sopivista kohtaamisen tavoista.

Päiväkodissa tapahtuvat päivittäiset kohtaamiset ovat tärkeitä lapsen iän ja kehityksen mukaisen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi yhdessä vanhempien kanssa. Ammatillinen toimiminen kohtaamisissa on osa varhaiskasvattajan ammattitaitoa. Varhaiskasvattajana on tärkeää kiinnittää huomiota oman kohtaamisosaamisen kehittämiseen.  Tämä kehittäminen on jatkuvaa ja reflektiivistä, miten minä olen ja toimin kohtaamisessa. Ammattilaisen on tärkeä muistaa, että kehittämisen taustalla on oma kiinnostus, olettamukset, uskomukset ja käsitykset. Jokainen vanhempi tulee kohdata yksilönä ja ammattitaidolla.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Se oma lapsi, miten erityinen ja tärkeä se on jokaiselle” ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta. Opinnäytetyössä selvitettiin ADHD-lasten vanhempien kokemuksia siitä, miten heidät on kohdattu päiväkodissa ja miten heidän mielestään kohtaamista tulisi kehittää.

Lähteet

ADHD-liitto ry. 2017a. Adhd-perustietoa. [Viitattu 17.11.2017]. Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-perustietoa.

ADHD-liitto ry. 2017b. Terveydenhuollon ammattilaisille. [Viitattu 18.11.2017]. Saatavissa: Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/terveydenhuollon-ammattilaisille.

Adler, L. & Florence, M. 2009. ADHD Levoton mieli. Tietoa, toivoa ja apua aikuisiän tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriöön. Tampere: Esa Print Oy.

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Juusola, M. 2012. Levottomat aivot: ADHD ja Asperger vahvuuksina. Keuruu: Otava.

Järvinen, M., Laine, A. & Hellman-Suominen, K. 2009 Varhaiskasvatusta ammattitaidolla. Helsinki: Kirjapaja.

Mattila, K-P. 2007. Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Moilanen, I. 2012. Lapsen ADHD. Teoksessa Dufva, V & Koivunen, M. (toim.) ADHD. Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 135–151.

Nummenmaa, A. 2011. Keskustelu osaamisena. Teoksessa Nummenmaa, A. & Karila, K. Ammatilliset keskustelut varhaiskasvatuksessa. Helsinki: WSOYpro Oy, 39–60.

Ojanen, T., Ritmala, M., Sivèn, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2013. Lapsen aika. Helsinki: Sanoma Pro.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Puustjärvi. 2017. ADHD:n oireet lapsilla. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito -suositukset [Viitattu 17.11.2017]. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02450&suosi-tusid=hoi50061.

Sarka, E. & Suhonen, N. 2017. ”Se oma lapsi, miten erityinen ja tärkeä se on jokaiselle” ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta. Lahden ammattikorkeakoulu. AMK-opinnäytetyö. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718432

Varhaiskasvatuslaki 580/2015. Finlex . 8.5.2015. [Viitattu 18.11.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150580

Voutilainen, A. & Puustjärvi, A. 2014 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Teoksessa Pihko, H., Haataja, L. & Rantala, H. (toim.) Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim, 71–82.

Kirjoittajat

Erika Sarka ja Nina Suhonen ovat jouluna 2017 valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 8.12.2017

Artikkelikuva: ponce_photography, https://pixabay.com/en/crayons-coloring-book-coloring-book-1445053/ (CC0)

Viittausohje

Sarka, E., Suhonen, N. & Hatakka, H. 2017. ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/08/adhd-lasten-vanhempien-kohtaaminen-paivakodissa/

Creative Commons -lisenssi

Päivitystä jätealan nykytilaan Kenttäväen koulutuspäiviltä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Jätteen käsittely on osa tuotteen elinkaaren loppupäätä. Tänä päivänä halutaan kuitenkin edistää tavaroiden pidempää elinkaarta kiertotaloutta hyödyntäen. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektin työntekijät Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä osallistuivat Suomen kiertovoiman (KIVO) järjestämille Jätelaitosten kenttäväen koulutuspäiville 13.-14.9.2017 Lahdessa. Kiertotalouden ratkaisuja mietittäessä on tärkeää tuntea, missä jäteala menee tällä hetkellä.

Kirjoittajat: Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä

Lainsäädännön tilannetietoutta ja vinkkejä SERriin

Ensimmäisen päivän tietoiskuissa kerrottiin jätelainsäädännön uudistumisprosessista. Tavoitteena muutosten voimaantulolle on ensi vuoden alku. Lainsäädännön uudistuksissa on esitetty mm. kuntavastuun rajaamista, ulosmyyntirajan pienenemistä sekä muutoksia Kuntien toissijaiseen velvollisuuteen (TSV). Tähän liittyen jätelaitoksille saattaa tulla velvollisuus pitää yllä tietoa alueen alan toimijoista, jotta asiakkaita voidaan ohjata paremmin oikeaan paikkaan jätemateriaalien kanssa. Kuuntelijana esityksestä jäi vaikutelma, että muutoksilla halutaan pyrkiä jätteen parempaan hyötykäyttöön jo materiaalina siten, että uusia kierrätysalan yrityksiä kannustetaan markkinoille. Jätelaitosten edustajia uudistuksessa huolettaa muutosten käytännön toimivuus ja vastuiden lisääntyminen.

SERTYn toiminnanjohtaja kertoi yhdistyksen muodostuvan viidestä tuottajayhteisöstä. Suomessa on tällä hetkellä yli 450 SER-keräyspistettä ja yli 1800 kauppakeräyspistettä. Esityksessä saatiin hyviä käytännön vinkkejä mm. rikkoutuneiden keräyspisteiden ja kierrätykseen liittyvän neuvonnan suhteen.

Kujalan toimintaan tutustumista

Ensimmäisen päivän Kujalan jätekeskuksen kierroksella tutustuttiin jäteasema PILLERIin sekä lajittelulaitos LATEen. PILLERI:llä tapahtuvaa lajittelua kehitetään jatkuvasti. Hyväksi käytännöksi on nyt todettu mm. metallien tarkempi lajittelu jo keräysvaiheessa. Pillerin vieressä toimii nykyisin myös Lahden Työn Paikan (Patina) vastaanotto, johon voi tuoda pieniä määriä ehjiä ja käyttökelpoisia tuotteita, joita sitten myydään eteenpäin. Ehjät tavarat kannattaa kuitenkin edelleen lahjoittaa suoraan Lahden keskustassa sijaitsevaan Patinan kierrätysmyymälään tai muille kierrätystoimijoille.

LATE-lajittelulaitos on valmistunut vuoden 2016 lopussa. Mekaanisessa lajittelulaitoksessa murskataan ja erotellaan eri metallit, painavat pienet kappaleet (sora), paperit ja pahvit, jopa tietyt muovit. Lajittelu perustuu mm. muotoon, painoon tai sähkömagneettisiin ominaisuuksiin. Lajittelua tehdään näkötunnistuksen, paineilman, painovoiman ja 2D ja 3D-muotojen suhteen.

Toiminnallinen osio Kujalan jätekeskuksessa

Toinen koulutuspäivä koostui aamupäivän toiminnallisesta rastiradasta Kujalan jäteasemalla sekä iltapäivän kierrätystoimijoiden case-esityksistä.

Osallistujat olivat pukeutuneet sään mukaisesti mukanaan huomioliivit ja turvakengät. Perillä ryhmä (70 henkilöä) jaettiin kymmeneen pienryhmään ja jokaiselle ryhmälle annettiin Kujalan jäteaseman kartta. Ryhmien tehtävänä rasteilla oli miettiä kehittämisideoita haasteellisiin toimintoihin, jotka olivat yleisiä kierrätyspaikoissa. Rastit olivat ripoteltu alueen eri pisteisiin ja jokainen ryhmä valitsi rastin, mistä aloittaa. Rasteja oli kaikkiaan 13 ja tehtävien ratkaisuun käytettiin apuna matkapuhelimelle ladattua digisovellusta. Aikaa rasteihin oli varattu kolme tuntia.

Erityisesti mieleen jäi murskauskentän rasti, jossa tehtiin riskianalyysi alueesta fyysisten, taloudellisten, osaamisen riskien, kemiallisten, biologisten, ympäristöriskien, henkisten riskien ja tietoturvariskien kautta. Alueelle oli tuotu muun muassa muovipaaleja, vanhoja toimistopöytiä ja –laatikostoja sekä maata.

Murskauskentän riskeinä nähtiin mahdollinen tulipalo ja tuulipöly, hakekasat ja heikkolaatuiset muovipaalit, jotka voivat revetä. Pohdittiin, voisiko muovin korvata jollain muulla raaka-aineella, joka hajoaisivat luonnossa ja olisivat kestäviä. Fyysisenä riskinä ryhmä havaitsi rajatun näkyvyyden sekä monta toimintoa samalla alueella (murskaus, lastaus, purku ym.). Riskit kasvavat olennaisesti ruuhka-aikoina. Henkisinä riskeinä saattoivat olla työilmapiiri – muistetaanko arvostaa toisen työtä? Henkilöstön perehdytys on avainasemassa ja osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Hyötyjäteasemalla tulee aina myös biologisia ongelmia: rotat ja murskattu puu voivat aiheuttaa hengitystieongelmia itiöiden ja mikrobien muodossa.

Myös kehittämiskohteita löydettiin: kaikille asianmukaiset huomiovaatteet päälle, riittävät opasteet, selkeät reitit, liikenteen ajonopeuksien alentaminen, hyvä näkyvyys, paloturvallisuus, kierron nopeutus ja kasojen pitäminen pienenä, asianmukaiset suojaimet sekä oikeanlaiset suodattimet työkoneisiin.

Jäteaseman autovaa’lla punnittiin kaikki kuorma-autolla saapuvat jätteet. Vaakahenkilökunta punnitsee, kirjaa ja tilastoi kuorman. Vaaka-asemalla ohjataan myös alueen liikennevaloja ja seurataan Kujalan koko kameravalvontajärjestelmää. Asiakaspalvelua on kehitetty hankkimalla vaaka-asemalle kahvikone, josta kuljettajat voi ilmaiseksi nauttia kahvit/teet, sillä aikaa kun punnitus ja kirjaukset tehdään.

Kaiken kaikkiaan ryhmä totesi, että Kujalan jäteasemalla henkilökunta oli hyvin motivoituneita ja asiakaspalveluhenkistä. Asiakkaiden tuoma yhdyskuntajäte ohjattiin oikealle pisteelle. Lisäksi jäteasema on kehittänyt toimintaa, miten kierrätyskelpoinen orgaanista ainesta sisältävä jäte saadaan pois kaatopaikalta.

Kuva 2: Kujalan jäteaseman toimintaa seurataan videokuvan avulla (kuva: Sirpa Keminen)

Caset: Kattohuopajäte ja kiertotalousyhteisö

Tarpaper Oy vastaanottaa kattohuopajätettä ympäri Suomea kattohuovan valmistajilta, rakennusyhtiöiltä, purku-urakoitsijoilta sekä jätehuoltoyhtiöiltä. Tarpaperin patentoitu käsittelymenetelmä murskaa huopajätteen ja uusioraaka-ainetta voidaan käyttää asfaltin valmistukseen korvaamaan bitumia ja hiekkaa.

Kiertotalousyhteisö Ekomo Espoon Ämmänsuolla tarjoaa alustan yrityksille ja luo edellytykset teollisten symbioosien kehittymiselle. Ekomossa yritys voi hyödyntää toisen jätettä ja alueella syntyvää uusiutuvaa energiaa omassa toiminnassaan.

Koulutuspäivien parasta antia olivat toimijoiden kanssa käydyt keskustelut. Osallistujien kanssa jutellessa sai mm. tietää, että suuri määrä ”penkkaan” päätyvästä jätteestä tulee rakennusjätteestä. Toivottavasti jätteen tuottajien motivaatio lajitella ja hyötykäyttää materiaaleja heti purkuvaiheessa kasvaisi tulevaisuudessa. Osallistuminen tapahtumaan antoi lisää näkemystä tulevaisuuden mahdollisuuksista kiertotalouden parissa.

Kirjoittajat

Sirpa Keminen on Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –hankkeen projektipäällikkö.

Päivi Kärnä on suunnittelija Ympäristöpainoalan projekteissa, mm. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektissa.

Artikkelikuva: Tiina Event

Julkaistu 19.10.2017

Puoliteholla menestystä? Naiset peliteollisuuden voimavarana

LAMK Pro, Muut

LAMK käynnisti elokuussa ESR-rahoitteisen Gamechangers –hankkeen, jonka tavoitteena on edistää naisten hakeutumista pelialalle. Peliteollisuuden kasvu ei näytä hiipumisen merkkejä, mutta kansainvälisesti kilpaillulla alalla uusien ideoiden ja näkökulmien merkitys on ratkaiseva. Pelinkehittäjistä naiset ovat edelleen vain murto-osa.

Kirjoittaja: Ari Hautaniemi

Peliteollisuus on ollut koko 2000-luvun viihdeteollisuuden nopeimmin kasvava haara. Globaalin pelimyynnin on arvioitu ylittävän 100 miljardia dollaria tänä vuonna. Pelimarkkinoiden globaalin luonteen vuoksi liki koko suomalainen tuotanto päätyy vientiin, joten Suomen kansantalouden ja vientitulojen kannalta peliteollisuus on merkittävä toimija. Pelitoimialan ydintoimintojen (pelinkehitys ja pelipalvelut) liikevaihdon on arvioitu olleen Suomessa vuonna 2015 noin 2,4 miljardia euroa, mikä vastaa neljännestä koko ICT-alan liikevaihdosta. Alan noin 300 yritystä työllistää 3000 ihmistä. Pelialan suotuisa kehitys on jatkunut huolimatta kuluvan edellisten vuosikymmenten taloudellisista taantumista. Vuotuisen liikevaihdon kasvutahti on ollut lähes 40 prosenttia. (Neogames 2017; Sirviö 2017.) Vuonna 2015 pelialalle syntyi 300 uutta työpaikkaa. Palkkatöiden lisäksi alalla voi menestyä freelancerina tai esimerkiksi osana pelialan osuuskuntaa, jossa osaamiset täydentävät toisiaan (Neogames 2014).

Peliteollisuudesta onkin tullut tärkeä osa suomalaista kulttuurivientiteollisuutta. Lisäksi sitä voidaan pitää monessa mielessä tulevaisuuden suunnannäyttäjänä Suomen kaltaisessa pienessä, tietointensiivisessä yhteiskunnassa. Peliala ei lisää kasvua ainoastaan pelaamiseen liittyvillä aloilla, mistä voidaan pitää esimerkkinä Angry Birdsin oheismarkkinoita elokuvineen ja leikkipuistoineen. Kasvumahdollisuuksia on myös erilaisissa toimialaan liittyvissä tukipalveluissa – kunhan idea ja tiimi ovat kunnossa. Peliala soveltaa Suomessa uusinta modernin teknologiaa, mutta pelkkä teknologinen osaaminen ei riitä (Neogames 2014). Menestyvän pelin taustalla on ammattitaitoa koodauksen lisäksi mm. verkostotyöstä, muotoilusta, psykologiasta, markkinoinnista, logistiikasta ja innovoinnista (ks. mm. Ylä-Outinen 2017). Ratkaisevaa on luoda tuote, jonka kuluttaja valitsee tuhansien muiden pelien joukosta. Uusien ja raikkaiden ajatusten osalta Suomen kokoisessa maassa on tärkeää kyetä hyödyntämään kaikki olemassa olevat voimavarat.

Taistelua bikineissä

Vaikka perinteiset mielikuvat peleistä ja pelaajista liittyvät nuorten miesten viihdeteollisuuteen, on arvioitu, että 30-40 vuotiaat naiset ovat tätä nykyä jo pelien suurin käyttäjäryhmä (Alenius 2017; Paasikivi 2014). Isoin murros tapahtui kymmenisen vuotta sitten, kun selainpohjaiset ja mm. Facebookin kyljessä toimineet pelit tekivät ne helposti lähestyttäväksi ja edullisiksi. (Paasikivi 2014.) Pelialalla naiset ovat kuitenkin yhä vähemmistössä. Suomessa naisten osuus alan työntekijöistä on vain viidennes. Aliedustus ei ole vain ammatillinen tasa-arvokysymys. Sopivien työntekijöiden löytäminen alkaa olla alalle suuri haaste. Kriittinen kysymys kuuluu myös, tehdäänkö ankarasti kilpaillulla alalla sellaisia tuotteita, jotka vastaavat kuluttajien moninaistuviin tarpeisiin, syntyykö ideoita, joilla pärjätään ja erotutaan? (Fingersoft 2017; Sirviö 2017.)

Ei välttämättä. Alalla on oletettu, että pojat pelaavat. Ensimmäisiä konsolipelejä ei edes yritetty markkinoida tytöille. Ja sitten kun pelinkehittäjät heräsivät ajatukseen, että myös tytöt voisivat pelata, alettiin tehdä ”tyttöjen pelejä”. Tytöille suunnatut – miesten suunnittelemat – pelit eivät kuitenkaan onnistuneet. Kaikille kohderyhmille tarkoitetut hyvät pelit olivat ja ovat edelleen selvästi suositumpia myös tyttöjen keskuudessa. (Paasikivi 2014; Meriläinen 2015.)

Usein peleistä kuitenkin huokuu edelleen lähtöoletus maskuliinisuudesta. Pelien naiskuvat ovat usein yliseksualisoituja ja seksuaalisuus vie huomion muista ominaisuuksista. Siinä missä taistelupelin miehellä on kokovartalohaarniska, naisella on teräsbikinit. Perusteluja on haettu markkinoiden lainalaisuuksista: seksi vetoaa nuoriin miehiin, joiden ajatellaan olevan pelien pääkuluttajia. Voisi kuitenkin ajatella, että monipuolisemmat hahmot pikemminkin lisäisivät pelin näkyvyyttä ja myyntiä kuin haittaisivat sitä. (Meriläinen 2015.)

Vain pojille?

Naisten vähyys on tiedostettu ongelmaksi alan yrityksissä ja kattojärjestö Neogamesissa. Ongelmaan on yritetty tarttua erilaisin kampanjoin ja tempauksin. (ks. Neogames 2014; Fingersoft 2015.) Naisten mukaantulo pelinkehitykseen ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että ideat ja toteutukset muuttuvat ratkaisevasti paremmiksi. On kuitenkin osoitettu, että esimerkiksi sellaiset tiimit, joissa on yhtä lailla miehiä ja naisia ovat muita innovatiivisempia. Lisäksi, kyse on kulttuurisesta osaamisesta: naiset ja miehet sosiaalistuvat monin tavoin erilaisiin maailmoihin ja omaavat näin erilaisia näkökulmia yhteiskuntaan. (Brooks 2014.)

Neogames (2014) pitää tärkeänä, että peliala nähtäisiin jo ennen ammatinvalintaa aitona vaihtoehtona, ja korostaa, että esimerkiksi opinto-ohjaajilla tulisi olla riittävät tiedot ohjata opiskelijoita alan pariin. Pelien ja yleisemmin tietotekniikan ymmärtäminen ”miesten maailmana” johtaa kuitenkin siihen, etteivät tytöt näe pelialaa relevanttina vaihtoehtona. Kulttuurinen ilmasto vaikuttaa alan yrittäjyyteen ja työllisyyteen sekä ylläpitää ammatillista segregaatiota. Väärät käsitykset hidastavat naisten tuloa pelialalle ja ehkäisevät uusia innovaatioita ja yrittäjyyttä. Mielikuvia eivät ainakaan loivenna julkisuudessa esiin nousseet tapaukset seksuaalisesta häirinnästä ja syrjinnästä (esim. Sarhimaa 2014).

Pelejä pelaavat kaikenlaiset ihmiset. Mitä enemmän pelit heijastelevat ihmiskunnan moninaisuutta, sitä enemmän me voimme saada niistä irti – roolimalleina, mahdollisuuksina astua toisiin kenkiin ja tarinoina jotka muuten voisivat jäädä kokematta (Meriläinen 2015). Etenkin piskuisessa Suomessa, jossa vanhat ideat eivät johda menestykseen, onkin syytä kysyä, tehdäänkö pelejä siihen kulttuuriin, joka vallitsee, vai siihen, jonka halutaan vallitsevan.

Lähteet

Alenius, K. Peliala on murroksessa ja se näkyy Karoliina Korppoossa. YLE. [viitattu 1.2.2017]. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/07/peliala-murroksessa-ja-se-nakyy-karoliina-korppoossa

Brooks, C. 2014. Gender Equality In The Workplace Can Boost Profits. Huffington Post. [verkkolehti] [viitattu 9.3.2017] Saatavissa: http://www.huffingtonpost.com/2014/10/07/gender-diversity-business-study_n_5945312.html

Fingersoft. Nainen, tervetuloa pelialalle! [viitattu 14.3.2017] Saatavissa: https://fingersoft.net/nainen-pelialalle/

Meriläinen, M. 2015. Pelit ja niiden naiskuvat. [viitattu 20.2.2017] Saatavissa: https://mikkomerilainen.com/2015/03/26/pelit-ja-niiden-naiskuvat/

Neogames. 2014. Digitaalinen tulevaisuus on täällä ja se luo kasvua ja töitä suomeen. [verkkodokumentti] [viitattu 13.3.2017]. Saatavissa: http://www.neogames.fi/wp-content/uploads/2014/12/Suomen-pelialan-tavoitteet-small.pdf

Neogames. Tietoa toimialasta. [viitattu 15.4.2017] Saatavissa: http://www.neogames.fi/tietoa-toimialasta/

Paasikivi, J. 2014. Naisen rooli pelialalla – mennyt, nykyinen ja tuleva. [verkkodokumentti] AMK-opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu. [viitattu 13.2.2017] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/76814/Paasikivi_Johanna.pdf?sequence=1

Sarhimaa, J. 2014. Raiskaus- ja tappouhkaukset ajavat pelialan naisia kodeistaan – tästä skandaalissa on kyse. Helsingin Sanomat [verkkolehti] [viitattu 14.3.2017] Saatavissa: http://www.hs.fi/nyt/art-2000002769237.html

Sirviö, A.P. Pelialalla riittää töitä – osaajista on jopa pulaa. [viitattu 20.2.2017] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-7921649

Ylä-Outinen, J. 2017. ”Markkinoinnin erityisosaajien puute uhkaa muodostaa esteen Suomen pelialan kasvulle”. Talouselämä [verkkolehti] [viitattu 13.6.2017] Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/markkinoinnin-erityisosaajien-puute-uhkaa-muodostaa-esteen-suomen-pelialan-kasvulle-6653196

Kirjoittaja

Ari Hautaniemi toimii kehittämispäällikkönä ja Limu Radion vastaavana päätoimittajana LAMKin tekniikan alalla.

Julkaistu 21.9.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/console-controller-gamer-gaming-21067/ (CC0)