Havainnointi on mielletty tieteellisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi, mutta ilman tieteen sitovia normeja sitä voidaan monipuolisesti hyödyntää työelämän, oppimisympäristöjen tai jopa yksilöiden kehittämisessä. Olennaisinta havaintojen hyödynnettävyydessä on aito kiinnostus havainnoitavaa asiaa tai ilmiötä kohtaan sekä havaintojen avoin pohtiminen yhdessä vertaisten kanssa.

Kirjoittajat: Tiina Koivuniemi ja Sari Suominen

Havainnointia tieteessä ja arjessa

Havainnointi eli observointi on tieteellinen aineistonkeruumenetelmä, jota hyödynnetään erityisesti laadullisissa tutkimuksissa. Yleensä havainnointia suositellaan käytettäväksi, kun tutkimuksen kohteena olevasta asiasta tai ilmiöstä tiedetään hyvin vähän, mutta sitä voidaan myös suunnitelmallisesti toteuttaa jo entuudestaan tutusta kohteesta. Havainnointiin voidaan käyttää kaikkia aisteja ja näin ollen havainnoitavasta voidaan verbaalisen ilmaisun lisäksi havainnoida kehonkieltä, ilmeitä ja liikehdintää, mikäli havainnointi kohdistuu ihmisiin. Havainnointitilanteessa ympäristö on yhtä lailla havainnoinnin kohteena. Havainnoimalla saadaan siis kerättyä kohteesta monipuolista tietoa. Tieteellisenä tutkimusmenetelmänä havainnointia suoritetaan systemaattisesti ja kontrolloidusti. Tutkijan on havainnoitava ja tehtävä tulkintoja mahdollisimman objektiivisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 93; Vilkka 2006, 9, 38; Tuomi 2007, 19.)

Voidaan sanoa, että havainnointi on osa jokaisen ihmisen arkipäivää. Teemme tiedostamattomia havaintoja jatkuvasti ja annamme niille omien arvojemme ja aikaisempien kokemustemme määrittämiä merkityksiä (Vilkka 2006, 8). Jokainen meistä osaa siis teoriassa havainnoida ja etenkin kiinnostavat kohteet kiinnittävät huomiota ja aktivoivat pohdintaa. Parhaimmillaan havainnointi lähtee sisäisestä motivaatiosta, jolloin ihminen kokee saavansa havainnoinnista itselleen vastinetta. Myös havainnoinnin kohteen kiinnostavuus edistää havainnoista saatavien oivallusten määrää. Havainnointia voidaan suorittaa jäsennellysti ja siihen voidaan motivoida ulkopuolelta, mutta osa oivalluksista saattaa tässä tilanteessa kiinnostuksen puutteen johdosta jäädä syntymättä. (Lonka 2015, 169.)  

Havainnointia käytännön työelämässä

Havainnointia voidaan hyödyntää myös käytännönläheisempänä menetelmänä, jolloin tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia ei tarvitse tarkkaan noudattaa. Lahden ammattikorkeakoulu aloitti vuonna 2017 Työelämäsafari-nimisen hankkeen, jossa havainnointi oli suuressa roolissa. Hankkeen ideana oli pääasiassa edistää Päijät-Hämeen alueen pienten ja keskisuurten yritysten työhyvinvointia oman alan ulkopuolelta löytyvillä ratkaisuilla. Hankkeessa toteutettiin kolme niin kutsuttua safarikiertuetta, joille osallistuneet, eri toimialoja edustaneet yritykset vierailivat vuoron perään toistensa luona ja havainnoimalla sekä vertaisryhmissä keskustelemalla etsivät ratkaisuja työhyvinvoinnin kehittämiseen. (Lahden ammattikorkeakoulu 2019.)

Havainnointia pohjustettiin Työelämäsafarin osallistujille hieman ennen yritysvierailuja, mutta menetelmän tieteellisiin edellytyksiin ei pureuduttu. Havainnointi oli melko vapaamuotoista ja ainoana työkaluna käytettiin Mankan ja Mankan (2016, 120) kehittämää työhyvinvoinnin tikkataulumallia, jonka pohjalta havainnoijat pystyivät pohtimaan työhyvinvoinnin eri osa-alueita.

Kuten Koivuniemen (2019) YAMK-opinnäytetyöstä käy ilmi, osallistujat saivat ja toteuttivat konkreettisia ideoita työhyvinvoinnin kehittämiseen jo safarikiertueiden aikana. Omien kokemusten vertailu yrityksissä havaittuihin asioihin toi keskusteluihin erilaisia näkökulmia ja osallistujien kiinnostus toistensa yrityksiä ja ajatuksia kohtaan loi innostavan ja avoimen ilmapiirin. Osallistujien motivaatio työhyvinvoinnin kehittämiseen mahdollisti hyvät lähtökohdat havainnoinnille. Havainnoinnin ei siis tarvitse olla tieteellisellä tarkkuudella suoritettua tutkimusta johtaakseen tuloksiin, vaan myös subjektiivista havainnointia voidaan hyödyntää etenkin kehittämistehtävissä.

Havainnointia ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoululakiin (14.11.2014/932) on kirjattu ammattikorkeakoulujen tehtävä muun muassa työelämään ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvana koulutuksena. Lisäksi tehtävää suorittaessa AMK:n tulee olla etenkin omalla alueellaan yhteistyössä työelämän kanssa. Oppilaitoksilla ja niiden opiskelijoilla on monenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää havainnointia yritysyhteistyössä suoritettavissa opinnoissa, mutta myös esimerkiksi oppimisympäristöjen kehittämisessä.

Oppimisympäristöt voivat tukea oppimista niin fyysisellä, virtuaalisella kuin sosiaalisella ulottuvuudella. Oppimisympäristöä tulisi suunnitella osallistavalla prosessilla ja koska tilat ovat käyttäjiään varten, käyttäjät ovat prosessiin myös parhaita suunnittelijoita. Kehittämiseen löytyvä motivaatio kumpuaa ennen kaikkea sen myötä saatavasta hyödystä kehittäjälle itselleen. (Lonka 2015, 117–118.) Esimerkiksi erilaisia oppimisympäristöjä havainnoimalla voidaan saada ideoita myös omien tilojen kehittämiseen. Lisäksi havainnoinnilla voidaan kehittää yhteisöllisyyttä, kun havainnoinnin jälkeen kokemuksia ja näkökulmia jaetaan vertaisryhmissä.

Työelämäsafarin tulokset osoittavat, että vertaisryhmien rooli havaintojen ja omien kokemusten jakamisessa on merkittävä. Vertaisryhmissä keskustelu antaa yksilöille mahdollisuuden peilata omia havaintojaan, näkökulmiaan ja kokemuksiaan muiden ryhmän jäsenten vastaaviin. Yksilöt voivat ryhmän tukiessa kyseenalaistaa omia näkökulmia tai toimintatapoja ja kehittyä. (Vehviläinen 2014, 23; Kupias & Salo 2014, 160.) Havainnoimalla voidaan siis kehittää myös yksilöitä, jos he ovat valmiita kyseenalaistamaan omia ajattelumallejaan ja kokeilemaan uusia tapoja toimia.

Ammattikorkeakouluissa opiskelijat voisivat toteuttaa havainnointia eri koulutusalojen kampuksilla tai toisten ammattikorkeakoulujen kanssa yhteistyössä. Uusi LAB-ammattikorkeakoulu, joka yhdistää Lahden ammattikorkeakoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun, tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhteiseen kehittämiseen havainnoinnin kautta. Koska LAB-ammattikorkeakoulussa pyritään ennen kaikkea yritysyhteistyöhön (Tolpo 2019), opiskelijat voivat tarjota omia havainnoinnin perusteella muodostettuja kehittämisehdotuksia yrityksille monista aihealueista, kuten työhyvinvoinnista.

Sekä yritysten että oppilaitosten tulisi siis tunnistaa havainnoinnin tarjoama potentiaali erilaisissa kehittämistoimenpiteissä. Havainnoinnin avulla voidaan kehittää niin prosesseja kuin yksilöiden hyvinvointia. Havainnoinnin ei tarvitse aina olla tiukkojen normien mukaista suorittamista, vaan se voi olla hauskaa yhdessä tekemistä, ajatusten vaihtamista ja sitä kautta kehittymistä.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki. 14.11.2014/932. Finlex. [viitattu 6.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Koivuniemi, T. 2019. Havainnointi ja vertaisoppiminen pk-yritysten työhyvinvoinnin kehittämisen tukena. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketoiminta ja uudistava johtaminen. Lahti. [viitattu 7.5.2019]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139525

Kupias, P. & Salo, M. 2014. Mentorointi 4.0. Helsinki: Talentum.

Lahden ammattikorkeakoulu. 2019. Työelämäsafari. [viitattu 6.5.2019]. Saatavissa: https://www.lamk.fi/fi/hanke/tyoelamasafari-vertaisoppiminen-ja-verkostot-pk-yritysten-kehittamisen-tukena

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. 2. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Manka, M-L. & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.

Tolpo. A. 2019. Uusi LAB-ammattikorkeakoulu suosii tekemisen kautta oppimista. YLE. [viitattu 6.5.2019]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10724868

Tuomi, J. 2007. Tutki ja lue. Johdatus tieteellisen tekstin ymmärtämiseen. Helsinki: Tammi.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi.

Vehviläinen, S. 2014. Työnohjaukselliset ryhmäinterventiot kohtaamispaikkana ja keskustelutilana: mahdollisuuksia ja riskejä. Teoksessa: Heroja, T., Koski, A., Seppälä, P., Säntti, R. & Wallin, A. Parempaa työelämää tekemässä – tutkiva ote työnohjaukseen. Tallinna: United Press Global. 19–37.

Vilkka, H. 2006. Tutki ja havainnoi. 1.-2.painos. Vaajakoski: Tammi.

Kirjoittajat

Tiina Koivuniemi on Lahden ammattikorkeakoulun Liiketoiminta ja uudistava johtaminen –koulutusohjelmasta 05/2019 valmistunut tradenomi YAMK.

Sari Suominen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/784912 (CC0)

Julkaistu 21.5.2019

Viittausohje

Koivuniemi, T. & Suominen, S. 2019. Havainnointia tutkimuksessa, työelämässä ja oppimisympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/21/havainnointia-tutkimuksessa-tyoelamassa-ja-oppimisymparistoissa/

Pienen yrityksen ketteryys antaa mikroyrityksille merkittävän edun digitaalisen markkinoinnin hyödyntämisessä. Digitaalisen markkinoinnin hallitseva yrittäjä voi luoda vahvoja asiakassuhteita pienellä rahallisella panostuksella ja täten erottua kilpailijoista, sekä kasvattaa yrityksensä myyntiä. Etukäteen suunnittelemalla ja aikaa varaamalla on mahdollista tehdä aktiivista ja tuloksellista digitaalista markkinointia.

Kirjoittajat: Netta Malin ja Ritva Kinnunen

Mikroyritys on yritys, joka työllistää vähemmän kuin 10 työntekijää, ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 2 miljoonaa euroa (Tilastokeskus 2019).  Suomessa yrityksistä vuonna 2017 93,2 % oli mikroyrityksiä (Suomen Yrittäjät 2019).

Mikroyrityksissä henkilöstöä on vähän ja työaika on enimmäkseen suunnattu tuotannolliseen työhön. Markkinointiin ei välttämättä jää riittävästi aikaa. Tarvittavaa teknologiaa on helposti saatavilla, mutta esteenä digitaalisen markkinoinnin hyödyntämiseen on enemmänkin puutteet yrittäjän ja työntekijöiden osaamisessa (Lukaz 2008). Pääasiassa markkinoinnissa käytetään hyväksi yrityksen kotisivuja, hakukoneoptimointia ja sosiaalista mediaa, joiden käyttö ei kuitenkaan ole kovin tehokasta (Taiminen & Karjaluoto 2015; Kauppinen & Kivikoski 2017).

Ajankäyttö haasteena

Mikroyritysten digitaalisen markkinoinnin hyödyntämisen esteenä ovat rajalliset resurssit, ajanpuute ja osaaminen. Aktiivinen digitaalinen markkinointi vie helposti paljon aikaa.  Vaikka digitaalisen markkinoinnin osaaminen olisi kunnossa ja välineet huolella valittuja, laadukkaan ja kiinnostavan sisällön tuottamiseen voi panostaa loputtomasti. Asiakastiedon hyödyntäminen sekä digitaalisen markkinoinnin tehon mittaaminen ovat haastavia ja myös aikaa vieviä asioita yrittäjälle.  Brändin ja maineen hallinta 24/7 elävässä sosiaalisen median ympäristössä on vaativaa. (Leeflang ym. 2014; Isohella ym. 2017.)

Mikroyrittäjällä on paljon välineitä valittavana markkinointiin

Digitaalinen markkinointi nähdään tärkeänä mahdollisuutena mikroyrittäjille. Sen avulla voidaan saada uusia asiakkaita ja tiedusteluja tuotteista tai palveluista, sekä lisätä asiakkaiden kiinnostusta ja sitoutumista yritykseen. Digitaalisen markkinoinnin avulla voidaan lisäksi säilyttää jo olemassa olevia asiakkaita, oppia asiakkaiden mieltymyksistä sekä siitä, miten asiakkaita tulee lähestyä. Pienikin yritys voi toimia maailmanlaajuisesti ja pienyritysten alueellisella yhteistyöllä on mahdollista parantaa yritysten yrityskuvaa. (Jones ym. 2015.) Työtä on kuitenkin tehtävä pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Onnistuminen vaatii ennen kaikkea yrityksen omistajan kiinnostusta ja osaamista digitaalisen markkinoinnin eri osa-alueista. (Isohella ym. 2017; Nikunen ym. 2017.) Vaikka digitaalisen markkinoinnin välineiden hyödyntämisen ei olekaan havaittu olevan vielä kovin tehokasta pienten yritysten joukossa, ovat yksinyrittäjät ottaneet etenkin sosiaalisen median, kotisivut ja hakukoneoptimoinnin paremmin käyttöön kuin muut. Nuorissa kasvuhakuisissa yrityksissä halutaan myös panostaa entistä enemmän digitaalisen markkinointiin. (Kauppinen & Kivikoski, 2017.) 　

Mikroyrittäjien potentiaalisimmiksi digitaalisen markkinoinnin työkaluiksi on nimetty yrityksen kotisivut, hakukoneoptimointi ja -mainostaminen, bannerimainostaminen, sähköpostimarkkinointi, sosiaalinen media ja mobiilimarkkinointi. Näiden kustannustehokkuus ja mahdollisuudet tarkkaan kohdistamiseen ovat selviä etuja.  Parhaimman lopputuloksen on havaittu olevan digitaalisen markkinoinnin yhdistämisellä perinteiseen markkinointiin. (Isohella ym. 2017.)

Sosiaalinen media, kotisivujen ylläpito ja hakukoneoptimointi tarjoavat mikroyritykselle edulliset välineet tuoda esiin yrityksen tarjoamia palveluja ja tuotteita.  Kotisivuja voi luoda itse helppokäyttöistä alustaa käyttäen tai jos osaaminen ei riitä, on verkkosivustojen suunnittelijoita ja alustojen tarjoajia tarjolla runsaasti. Kotisivuihin yhdistetty verkkokauppa antaa jo mahdollisuuden suoraan kaupankäyntiin. Löydettävyyttä hakukoneissa voi parantaa käyttäen verkkosivuilla otsikoissa ja tekstissä sopivia avainsanoja. Aktiivisemmille yrityksille on tarjolla sähköpostimarkkinointiin ohjelmistoja, joita voi kokeilla ilmaiseksi ja laajentaa käyttöä ja ominaisuuksia tarpeen mukaan kuukausimaksua vastaan. Kaikkien näiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä on tärkeää suunnitelmallisuus ja oikeaan osuva kohdentaminen. (Kinnunen 2018.)

Koulutuksen avulla digitaalisen markkinoinnin osaajaksi

Mikroyrittäjille on tarjolla runsaasti erilaisia koulutusmahdollisuuksia digitaalisen markkinoinnin osaamisen kehittämiseksi yliopistojen, korkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten kuin yksityisen sektorin tarjoamana ja erilaisissa hankkeissa. Koulutuksen avulla pyritään täyttämään niitä aukkoja, joita mikroyrityksissä on teknologisissa taidoissa, osaamisessa, asenteissa sekä motivaatiossa digitaalisen markkinoinnin välineitä kohtaan. Osaavalle mikroyrittäjälle digitaalisen markkinoinnin välineet tarjoavat edullisen ja tehokkaan tavan hoitaa yrityksen markkinointia. 

Tämä artikkeli on kirjoitettu #DigiLAHTI hankkeessa, jonka tavoitteena on auttaa Lahden alueen yrityksiä tehostamaan toimintaansa ja luomaan uutta liiketoimintaa digitaalisuutta hyödyntäen. Markkinoinnin ohella myös liiketoimintamallit uudistuvat digitalisaation seurauksena. Pienellekin yritykselle on tärkeää nähdä muutokset toimintaympäristössä sekä niiden tuomat uhat ja mahdollisuudet.

Lähteet

Isohella, L., Oikarinen, E., Saarela., M., Muhos., M. & Nikunen, T. 2017. Perceptions of digital marketing tools in new microenterprises. ToKnowPress, 2017. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfi-fe201708288234

Jones, N., Borgman R. & Ulusoy, E. 2015. Impact of social media on small businesses. Journal of Small Business and Enterprise Development, Vol. 22 Issue: 4, pp.611-632. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/JSBED-09-2013-0133

Kauppinen, T. & Kivikoski J. 2017. Polkeeko PK-yritysten digitaalisuus paikoillaan?  Tutkimus suomalaisten PK-yritysten Digitaalisten työkalujen käytöstä. Prior Konsultointi Oy. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/suomalaisten_pk_yritysten_digitaalisuus_2017.pdf

Kinnunen, R. 2018. Markkinoinnin digitalisaatio – tietotekniikkaa ja automaatiota. LAMK Pro. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/23/markkinoinnin-digitalisaatio-tietotekniikkaa-ja-automaatiota/

Leeflang, P., Verhoef, P., Dahlström, P. & Freundt, T. 2014. Challenges and solutions for marketing in a digital era. European Management Journal 32 ,1–12. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.emj.2013.12.001

Lukasz, A. 2008. Barriers to ICT adoption in SMEs: how to bridge the digital divide? Journal of Systems and Information Technology, Vol. 10 Issue: 2, pp.93-108. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/13287260810897738

Nikunen, T. Saarela, M., Oikarinen, E., Muhos, M. & Isohella, L. 2017. Micro-enterprises’ digital marketing tools for building customer relationships. EconPapers. vol. 12, Issue: 2, 171-188. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfi-fe201708238189

Suomen yrittäjät. 2019. Yrittäjyys Suomessa [viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/suomen-yrittajat/yrittajyys-suomessa-316363

Taiminen, H. M. & Karjaluoto, H. 2015. The usage of digital marketing channels in SMEs. Journal of Small Business and Enterprise Development, Vol. 22 Issue: 4, pp.633-651. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/JSBED-05-2013-0073

Tilastokeskus. 2019. Käsitteet. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: https://www.stat.fi/meta/kas/mikroyritys.html

Kirjoittajat

Netta Malin on liiketalouden YAMK-opiskelija sekä yrittäjä 1.6.2019 alkaen.

KTT Ritva Kinnunen työskentelee markkinoinnin yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla sekä asiantuntijana #DigiLAHTI hankkeessa. Artikkeli on kirjoitettu #DigiLAHTI EAKR –hankkeen tuella. Hanke on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/611848 (CC0)

Julkaistu 20.5.2019

Viittausohje

Malin, N. & Kinnunen, R. 2019. Digitaalinen markkinointi mikroyrittäjien mahdollisuutena. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/20/digitaalinen-markkinointi-mikroyrittajien-mahdollisuutena/

Motivaatio määrittelee pitkälti sen, miten ihminen oppii, kehittyy ja saavuttaa hänelle asetetut tavoitteet. Asiantuntijatyön monimuotoisuus tuo haasteita työmotivaation ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Haasteita voi lähestyä mm. asiantuntijan, asiantuntijatyön tai asiantuntijayhteisön näkökulmista. Tuoreet tutkimukset kertovat motivaatiotekijöitä ja keinoja motivaation ylläpitämiseen löytyvän myös kompleksisessa asiantuntijatyössä.

Kirjoittajat: Marika Virtanen ja Markus Kräkin

Motivaatio työssä

Työmotivaatiolla on merkitystä niin henkilökohtaisella kuin organisaatiotasolla. Työmotivaatio edesauttaa yrityksen taloudellista menestymistä, sillä motivoitunut työntekijä toimii vastuullisesti ja ahkerasti (Sinokki 2017, 224). Motivaatio lisää myös henkilökohtaista iloa ja intoa työn tekemiseen.

Sisäinen motivaatio syntyy työn mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä (Sinokki 2016, 89-99). Kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, työtä ei koeta niin kuormittavaksi, kuin työssä, jota tehdään esimerkiksi ainoastaan palkkion toivosta tai rangaistuksen pelosta. Teorian ja tutkimuksen valossa on huomattu, että sisäinen motivaatio tuottaa hyvinvointia ja saa työntekijät innostumaan (Liukkonen ym. 2006, 6).

Työmotivaatio on moniulotteinen ilmiö, jota tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan luotua kuva siitä, mistä työmotivaatio tosiasiallisesti syntyy. Ulkoisten motivaatiotekijöiden (mm. palkinta, palaute) ohella tunnetusti tärkeässä roolissa ovat sisäisen motivaation tekijät.

Itseohjautuvuusteorian mukaan motivoitumiselle tärkeimmät tekijät ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluminen (Ryan & Deci 2000). Myöhemmin joukkoon on esitetty lisättäväksi vielä hyväntekeminen (Martela & Jarenko 2015, 62). Vapaaehtoisuus tarkoittaa autonomiaa, mahdollisuutta itse vaikuttaa päätöksiin ja tekoihin. Kyvykkyydellä tarkoitetaan pystyvyyttä, asioiden aikaansaamista, mikä linkittyy myös osaamiseen ja sen hyödyntämiseen. Yhteenkuuluvuuden tarve korostaa ryhmään, esimerkiksi työyhteisöön kuulumisen tärkeyttä sisäisen motivaation taustalla olevana perustarpeena. Hyväntekemisen toiselle on empiiristen tutkimusten mukaan todettu tuottavan enemmän sisäistä motivaatiota kuin oman edun tavoittelu tai itsekäs toiminta.

Motivaatio, kompleksinen työelämä ja asiantuntijatyö

Asiantuntijatyön luonne on muuntuva ja moniulotteinen, mikä ilmenee usein kompleksisena kokonaisuutena niin arkea, työn sisältöjä sekä työssä kohdattavia tilanteita, että niissä tehtäviä ratkaisuja tarkasteltaessa. Tässä kompleksisessa asiantuntijatyön kontekstissa työmotivaatio on paitsi tärkeä, myös jatkuvasti uhattuna, vaarassa heikentyä.

Niemi ja Kräkin (2019) löysivät tutkimuksessaan asiantuntijatyön paradoksivyyhden, joka kuvaa asiantuntijatyön moniulotteisuutta ja työhön usein liittyviä paradoksaalisia asetelmia. Haastavuutta asiantuntijatyössä lisää näiden paradoksien yhteen kietoutuva luonne ja yhtäaikainen ilmeneminen. Näin työstä voi kehkeytyä varsin kaoottinen kokonaisuus, josta selviämiseen on kuitenkin löydettävissä erilaisia, sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä keinoja.

Virtanen (2019) tutki kokonaisvaltaisesti työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä Kelan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijoiden työssä. Sisäistä motivaatiota selvitettiin muun muassa kysymyksillä omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuuksista, omasta osaamisesta, työtehtävien sisällöstä ja tunteiden vaikutuksista työmotivaatioon. Ulkoinen motivaatio käsitteli tavoitteita, työsuhde-etuja, esimiestyöskentelyä, palautetta ja ulkoisia olosuhteita.

Keinoja motivaation ylläpitämiseen

Niemi ja Kräkin (2019) luokittelevat keinot selviytyä asiantuntijatyön kaaosmaisuudessa pysyväisluonteisiin asiantuntijan työn perustaan liittyviin keinoihin ja muuntuviin tilannekohtaisesti sovellettaviin keinoihin. Näistä pysyväisluonteisia ovat mm. ymmärrys kompleksisuudesta, armollinen asenne, kokemus ja dialogitaidot. Muuntuvia keinoja ovat mm. suunnittelu, luova ajankäyttö ja luottamukselliset suhteet.

Itseohjautuvuusteorian mukaan pystyvyys, vapaaehtoisuus ja yhteenkuuluminen ovat merkittävimmät tekijät, jos tavoitteena on synnyttää motivaatiota niin, että se tuottaa sitoutumista, sinnikkyyttä ja korkeaa suorituskykyä (Ryan & Deci 2000, 1, 8). Nämä tekijät nousivat tärkeiksi motivaatiotekijöiksi myös Kelan ratkaisuasiantuntijoilla. Vastausten perusteella monelle työmotivaatio syntyy juuri osaamisen kehittymisestä, vapaudesta ja esimiehen osoittamasta luottamuksesta koskien oman työn suorittamista, sosiaalisista suhteista työpaikalla ja työn merkityksellisyydestä asiakkaille. (Virtanen 2019)

Virtasen (2019) tutkimuksessa työn ulkoisia olosuhteita tai esimerkiksi palkitsemista tuotiin huomattavasti vähemmän esille. Osa oli sitä mieltä, että ulkoisella palkitsemisella ei ole vaikutusta motivaatioon. Toisaalta tuotiin myös esiin, että palkitsemista esimerkiksi saavutetuista tavoitteista toivottaisiin. Huomattavaa oli, että aineettomalla palkitsemisella ja sisäisillä motivaationlähteillä oli vastaajille huomattavan paljon suurempi ja motivoivampi vaikutus kuin aineellisilla ja ulkoisilla motivaatiotekijöillä.

Erityiseksi ja huomion arvoiseksi kehittämisen kohteeksi nousi palautteen antaminen motivointikeinona. Pääsääntöisesti palautetta toivotaan, ja sen toivotaan kohdistuvan erityisesti laadulliseen suorittamiseen. Palaute koetaan tärkeänä, jotta voi kehittyä ja saada tietoa omasta suoriutumisesta. Ilman palautetta henkilö saattaa kokea, ettei omalla työllä ole merkitystä.

Motivaatioon haitallisesti vaikuttavina tekijöinä mainittiin työn ulkoisia tekijöitä, joissa koettiin olevan puutteita. Varsinaisesti ei voida sanoa näiden tekijöiden, kuten esimerkiksi toimivien työvälineiden, tuottavan työmotivaatiota, mutta ne luovat pohjan sille, että työntekijä voi hyvin ja voi motivoitua.

Virtasen tutkimuksen mukaan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijat ovat motivoituneita ja haluavat kehittyä työssään. Työmotivaatio syntyy pitkälti työn merkityksellisyydestä, työn mielekkyydestä ja hyvästä ilmapiiristä työyhteisössä. Ulkoisia tekijöitä, kuten palkkaa tai työsuhde-etuja ei niinkään tuotu esiin työmotivaatiota lisäävinä tekijöinä. Työsuhde-etuihin oltiin tyytyväisiä ja koettiin, että niillä on vaikutusta erityisesti työnantajalla pysyvyyteen. (Virtanen 2019.)

Entä sitten?

Kompleksinen asiantuntijatyö haastaa monin tavoin työntekijöitä. Heidän motivaationsa saattaa usein paradoksaalisissa asetelmissa ja arjen tilanteissa olla koetuksella. On kuitenkin mahdollista löytää keinoja, joilla kehittää ja ylläpitää asiantuntijoiden työmotivaatiota.

Edellä esitetyistä keinoista voi perustellusti korostaa dialogin tärkeyttä. Tarkoituksenmukainen dialogin ja dialogitaitojen edistäminen on ensinkin keino parantaa palautteen antamiseen liittyviä tekijöitä, määrällisesti ja laadullisesti. Samalla työyhteisön toiminta kehittyy positiivisesti, minkä seurauksena yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Dialogin avulla pystytään myös huomioimaan eri asiantuntijoille ominaiset yksilölliset erityispiirteet, erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden erityispiirteistä puhumattakaan. Myös tilannekohtaisia ratkaisuja on mahdollista etsiä ja löytää dialogitaitoja hyödyntämällä. Ottamalla huomioon asiantuntijatyön kompleksinen luonne ja kohdattavien tilanteiden erilaisuus, kannattaa dialogitaitoja harjoittaa ja hyödyntää eri tilanteissa rohkeasti, kokeillen, soveltaen ja jatkuvasti oppien.

Lähteet

Liukkonen, J. Jaakkola, T. & Kataja, J. 2006. Taitolajina työ: johtaminen ja sisäinen motivaatio. Helsinki: Edita.

Martela, F. & Jarenko, K. 2015. Draivi. Voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Talentum Media Oy.

Niemi, S. & Kräkin, M. 2019. Asiantuntijatyön paradoksivyyhti. Työn kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus 17 (1), 24-38.

Ryan, R. & Deci, E. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist. Vol. 55(1), 68-78. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

Virtanen, M. 2019. Mikä työssä motivoi? Työmotivaatio Kelan perustoimeentulossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 3.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904296693

Kirjoittajat

Marika Virtanen on Lahden ammattikorkeakoulun valmistuva tradenomiopiskelija, jonka opinnäytetyö ”Mikä työssä motivoi? Motivaatio Kelan perustoimeentulotuessa” on hyväksytty ja tarkastettu huhtikuussa 2019.

Markus Kräkin on johtamisen ja henkilöstöjohtamisen lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1450079

Julkaistu 17.5.2019

Viittausohje

Virtanen, M. & Kräkin, M. 2019. Motivaation edistäminen asiantuntijatyössä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/05/17/motivaation-edistaminen-asiantuntijatyossa/