Aihearkisto: LAMK Pro

Sähköisillä palveluilla toimivuutta ja helppoutta kiinteistökauppaan

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Sähköiset palvelut lisäävät ihmisten, yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ajasta ja paikasta riippumatta. Sähköisten palvelujen lisääntyessä, julkinen palvelutuotanto tehostunee ja verovaroja säästynee. Tässä artikkelissa tarkastellaan mikä on sähköinen kiinteistökauppa ja mitä hyötyä sen käytöstä eri osapuolet saavat.

Kirjoittajat: Pauliina Heikkilä ja Kirsi Kallioniemi

Julkisen hallinnon asiakkuusstrategian (Valtiovarainministeriö 2015) mukaan viranomaisten tulee huolehtia siitä, että sähköinen kanava on asiakkaalle houkuttelevin vaihtoehto. Parasta palvelua on poistaa asiointitarve kokonaan, mutta ihmisille ja yrityksille on turvattava mahdollisuus asioida julkisen hallinnon kanssa. Tarpeellinen asiointi suunnitellaan yhteistyössä asiakkaiden kanssa, jotta asioinnista tulisi mahdollisimman sujuvaa ja vaivatonta. Palveluiden kehittämisen keskiössä ovat asiakkaiden tarpeet ja tavoitteet. Organisaatioiden rajat näkyvät asiakkaille vain, jos siitä on erityistä hyötyä. Edellä mainittu edellyttää hallinnon ja sektorien rajat ylittävää yhteistyötä, mikä on mahdollista vain vanhoja toimintatapoja uudistamalla. Asiakaslähtöisessä palvelujen kehittämisessä on huomioitava, että ihmisten ja yritysten tarpeet liittyvät yleensä johonkin elämän- tai liiketoiminnan tapahtumaan. Tällaisia elämäntapahtumia ovat esimerkiksi lapsen saaminen ja kiinteistön myyminen ja ostaminen.

Kiinteistön kauppakirja sähköisesti – nopeaa ja vaivatonta

Pauliina Heikkilä (2019) tutki opinnäytetyössään sähköistä kiinteistökauppaa. Kiinteistön myyminen voi prosessina kestää kuukausia tai jopa vuosia. Kiinteistön kauppa on voitu tehdä vuodesta 2013 lähtien sähköisesti niin, että se laaditaan erillisessä sähköisessä kaupantekojärjestelmässä, Kiinteistövaihdannan palvelussa (KVP). Kiinteistöllä tarkoitetaan tilaa tai tonttia, joka käsittää rakennetun tai rakentamattoman maapohjan. Kauppakirja on kiinteistön myyntiprosessin tärkein asiakirja. Kauppakirjan vähimmäissisältö ja muotovaatimukset ovat määritelty laissa (maakaari 540/1995). Kauppakirjan laatii noin 80%:ssa kaikista kiinteistökaupoista ammattitaitoinen kiinteistönvälittäjä (SKVL 2019). Kauppakirjan laatiminen ja siihen liittyvät toimet ovat osa myyntiprosessin loppuvaihetta. Yleensä kauppakirja laaditaan kiinteistönvälittäjän välitysjärjestelmässä, josta se tulostetaan myyjän ja ostajan allekirjoituksia varten. Kaupanteon jälkeinen omistusoikeuden rekisteröinti eli lainhuudatus haetaan valtion virastosta Maanmittauslaitokselta, joka toimii kiinteistökauppojen rekisteriviranomaisena ja takaa kiinteistöjen omistajamerkinnöille julkisen luotettavuuden.

Kiinteistövaihdannan palvelu on suunniteltu alun perin yksityishenkilöiden välisen kiinteistökaupan tekemiseen. Palvelu soveltuu hyvin myös kiinteistönvälittäjän käyttöön, joka voi myyjän valtuutettuna luonnostella KVP:ssa kauppakirjan. Kiinteistövaihdannan palvelun saa käyttöönsä välittömästi eikä siitä synny kustannuksia myyjälle, ostajalle tai kiinteistönvälittäjälle. Sähköisen kauppakirjan laatiminen on viranomaiskustannuksiltaan halvempaa kuin perinteinen tapa tehdä kauppa.

Kuva 1. Kiinteistökaupan kulku sähköistä Kiinteistövaihdannan palvelua käyttäen, kun kauppakirjan laatii kiinteistönvälittäjä myyjän valtuuttamana (kuva: Pauliina Heikkilä 2019).

Nopeimmillaan sähköinen kiinteistökauppa on tehty ja lainhuuto vireillä Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterissä, kun kiinteistönvälittäjä on luonnostellut kauppakirjan ja lähettänyt sen myyjälle ja ostajalle allekirjoitettavaksi.

Suurin hyöty sähköisen kiinteistökaupan tekemiseen, on kaupantekotilaisuuden poisjääminen. Sähköisen kauppakirjan voi allekirjoittaa ajasta ja paikasta riippumatta. Kiinteistönvälittäjä voi tehdä kauppakirjan sähköisesti, sopia kaupantekotilaisuudesta, mutta pyytää kaikkia osapuolia allekirjoittamaan kauppakirja sähköisesti. Sähköisesti tehty kiinteistökauppa on edullisempi kuin perinteisellä tavalla tehty kiinteistökauppa. Sähköisessä kiinteistökaupassa kaupanvahvistajaa ei tarvita, vaan palveluun tunnistaudutaan vahvalla sähköisellä suomi.fi -tunnistautumisella. Sähköisen kauppakirjan tekeminen on turvallista, koska palvelu huolehtii henkilötietojen tarkistuksen lisäksi siitä, että myyjä voi myydä vain omistamansa kiinteistön. Palvelu tarkastaa, ettei vireillä ole toista kauppaa, jolloin kaksoisluovutus ei ole mahdollista. Koska palvelu on kokonaan digitaalinen, tieto kulkee nopeasti eikä se muutu tai katoa. (Suomi rakentaa 2016.)

KVP:sta voi ostaa kiinteistön lainhuuto- ja rasitustodistuksen, kiinteistörekisteriotteen sekä kartan. Otteet voi sähköisesti jakaa kaupan osapuolille ilman, että henkilötietoja sisältäviä papereita tarvitsee lähettää sähköpostilla tai kirjepostilla. KVP tekee myös automaattiset kiinteistöön liittyvät tarkistukset suoraan Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä ja kiinteistörekisteristä sekä henkilötietoihin liittyvät tarkistukset Väestörekisterikeskuksen rekisteristä. Käytännössä KVP ohjaa laatimaan kauppakirjan tekijää kohta kohdalta, sekä täyttämään pakolliset, maakaaren (540/1995) muotovaatimukset täyttävät kentät, jolloin kauppakirjan vähimmäisehdot tulee huomioitua. Katseluoikeudet KVP:un on mahdollista antaa kaupan ulkopuoliselle taholle. Kaupan osapuolten oikeustoimikelpoisuuden järjestelmä tarkistaa automaattisesti.

Vuonna 2016 siirryttiin uudenlaiseen toimintatapaan, jossa ammattikäyttäjät, mm. pankit, kiinteistönvälittäjät ja kunnat, ohjattiin tekemään luovutuksia ja hakemuksia järjestelmätoimittajien palveluissa ja lähettämään ne rajapintaa pitkin KVP:un asiakkaille allekirjoitettaviksi. Asiakkaan allekirjoitettua luovutuskirjan tai hakemuksen, se tulee automaattisesti vireille Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Lähteet

Heikkilä, P. 2019. Sähköinen kiinteistökauppa osana välittäjän työtä. Case: Kiinteistövaihdannan palvelu. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 15.9.2019] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414850

Maakaari 12.4.1995/540. Finlex. [Viitattu 15.9.2019]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950540

Maanmittauslaitos. 2019. Organisaatio. [Viitattu 20.6.2019]. Saatavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/organisaatio

SKVL. 2019. Opas asunnon ostajalle ja -myyjälle. [Viitattu 20.6.2019]. Saatavissa: https://skvl.fi/files/skvl-ostajan-myyjan-opas/skvl_opas-asunnon-ostajalle-ja-myyjalle-web-7-17.pdf

Suomi rakentaa. 2016. Sähköinen kiinteistökauppa. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.suomirakentaa.fi/lomarakentaja/suunnittelu-ja-valmistelu/sahkoinen-kiinteistokauppa

Valtiovarainministeriö. 2015. Yhteistyössä palvelu pelaa. Julkisen hallinnon asiakkuusstrategia. [Viitattu 15.9.2019]. Saatavissa: https://vm.fi/documents/10623/1464506/julkisen-hallinnon-asiakkuusstrategia-2020.pdf/12d3430d-8eee-4a02-9284-27dd815c8ef5

Kirjoittajat

Pauliina Heikkilä on valmistunut tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta ja työskentelee Maanmittauslaitoksella asiantuntijana Kiinteistövaihdannan palvelun ja uuden Huoneistotietojärjestelmän kehittämisen ja asiakastyön parissa.

Kirsi Kallioniemi työskentelee lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/710494

Julkaistu 28.10.2019

Viittausohje

Heikkilä, P. & Kallioniemi, K. 2019. Sähköisillä palveluilla toimivuutta ja helppoutta kiinteistökauppaan. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/28/sahkoisilla-palveluilla-toimivuutta-ja-helppoutta-kiinteistokauppaan/

Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Alle kolmevuotiaana lapsen kielen kehityksessä on käynnissä nopean kehityksen vaihe. Lapsi kasvaa ilmein ja elein itseään ilmaisevasta vauvasta puhuvaksi kolmevuotiaaksi. Pieni lapsi tarvitsee ympäristönsä tukea kielen kehityksensä etenemiseen. Varhaiskasvatuksen kautta on mahdollisuus vahvistaa lapsen kielen kehitystä toteuttamalla laadukasta vuorovaikutusta sekä muokkaamalla oppimisympäristöjä vastaamaan lapsen ja lapsiryhmän tarpeita.

Kirjoittajat: Jenni Järvinen ja Helena Hatakka

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatus perustuu Opetushallituksen laatimiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2018). Se on lakien ja asetusten rinnalla varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja. Kielten rikas maailma on yksi siinä mainituista viidestä oppimisen alueesta. Kielen avulla lapselle mahdollistuu oppiminen, vuorovaikutus toisten lasten ja aikuisten kanssa sekä itseilmaisu. Kielen kehitys on yhteydessä moniin kehityksen osa-alueisiin, kuten ajatteluun, muistiin, älykkyyteen, havaitsemiseen sekä puheeseen. (Nurmilaakso 2010, 31-32; Opetushallitus 2018.)

Suunnitelmallisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen edellytyksenä on, että jokaiselle lapselle laaditaan lain edellyttämä varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa. Yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulee kirjata lapsen vahvuudet, osaaminen, kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet. (Opetushallitus 2018.)

Pieni lapsi tarvitsee kasvun ja kehityksensä tueksi oppimisympäristön, joka vastaa hänen kehityksensä tarpeisiin. Ympäristön tulee antaa lapselle kielen kehityksen kannalta tärkeitä virikkeitä sekä sosiaalista vuorovaikusta. Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota hyvän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön luomiseen. Oppimisympäristöt muokataan vastaamaan lasten yksilöllisiä ja koko ryhmän mielenkiinnon kohteita ja tarpeita. Yhteistyössä lasten kanssa suunniteltujen ja rakennettujen oppimisympäristöjen tulee tukea lasten terveen itsetunnon, oppimisen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Koivunen 2009, 179; Kunnari & Paavola 2012, 57; Opetushallitus 2018.)

Vuorovaikutuksellinen varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatuun. Laadukkaan vuorovaikutustilanteen syntymisessä oleellinen asia on aikuisen ja lapsen välinen katsekontakti. Aikuisen ja lapsen on oltava samalla tasolla vuorovaikutustilanteen onnistumiseksi. Pienen lapsen kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa on otettava huomioon lapsen kielen kehityksen vaihe ja vuorovaikutustilanteessa käytettävien sanojen tulee olla lapselle ymmärrettäviä. Hyvä vuorovaikutus vaatii aikuiselta sensitiivistä työotetta, jonka avulla hänellä on valmiudet vastata myös pienen lapsen sanattomiin viesteihin. (Koivunen 2009, 47-48; Opetushallitus 2018.) Aikuisen tapa puhua lapselle on merkityksellistä kielen kehityksen tukemisessa. Pienelle lapselle puhuttaessa lauseiden tulee olla selkeitä ja annettujen ohjeiden lyhyitä. Arjen sanoittaminen ja asioiden nimeäminen rikastuttavat lapsen kieltä, mutta liikaa puhuminen saattaa tuottaa lapselle hankaluutta saada puheesta selvää. (Korpilahti & Pihlaja 2018, 204.)

Suurin osa pienten lasten päiväkodissa vietetystä aamupäivästä kuluu Reunamon ja Salomaan (2014, 26) mukaan vapaaseen leikkiin sisätiloissa. Vapaa leikki antaa lapselle mahdollisuuden tehdä omia valintoja ja muodostaa vertaissuhteita toisiin lapsiin. Leikissä toteutuva vuorovaikutus aikuisen ja toisten lasten kanssa antaa tukea pienen lapsen kielen kehitykselle. Vuorovaikutuksellisen leikki kehittää myös lapsen ajattelua sekä leikkitaitoja. Pienelle lapselle leikillä on yhteys oppimiseen. Leikissä tapahtuu oppimista kiinnostuksen kohteiden, mielenkiinnon sekä myönteisen mielentilan ja asenteen avulla. Toiseksi eniten aikaa pienten lasten aamupäivästä vievät ruokailutilanteet. Ruokailutilanteet ovat kielen kehityksen kannalta merkityksellisiä siinä tapahtuvan yhdessäolon takia. Ruokailun aikana mahdollistuu vuorovaikutuksellinen keskustelu aikuisen ja lapsen välillä. (Järvinen & Mikkola 2015, 48; Opetushallitus 2018; Reunamo & Salomaa 2014, 23-26.)

Yhteenveto

Opinnäytetyöni käsitteli alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukemista. Toiminnallisen opinnäytetyöni tuotoksena työstin päiväkodin arkeen sopivan Puheen palikat -oppaan, jossa päiväkodin arjen toimintoja tarkastellaan pienen lapsen kielen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Opas löytyy tulostettavassa muodossa opinnäytetyöni liitteistä ja se on tarkoitettu varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttöön. (Järvinen 2019.)

Varhaiskasvatuksella on hyvä mahdollisuus tukea pienen lapsen kielen kehitystä kaikissa arkisissa toiminnoissa. Lapsi saa parhaan tuen kielen kehitykseensä, kun varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota vuorovaikutuksen laatuun ja kielellisten virikkeiden monipuolisuuteen. Lapsen tarpeisiin ja kehitykseen vastaavat oppimisympäristöt takaavat lapselle hyvän tuen hänen ensimmäisinä elinvuosinaan. Positiivinen ilmapiiri, kehut ja kannustukset auttavat lasta uuden oppimisessa.

Lähteet

Järvinen, J. 2019. Alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukeminen. Opas päiväkodin arkeen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 1.10.2019]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/261400

Järvinen, K. & Mikkola, P. 2015. Oletko sä meijän kaa? Näkökulmia osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa. Pedatieto Oy.

Koivunen, P-L. 2009. Hyvä päivähoito. Työkaluja sujuvaan arkeen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Korpilahti, P. & Pihlaja, P. 2018. Puheen ja kielen kehityksen vaikeudet. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.) 2018. Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-200.

Kunnari, S. & Paavola, L. 2012. Vuorovaikutus äänteellisen kehityksen tukena. Teoksessa Kunnari, S. & Savinainen- Makkonen, T. (toim.) Pienten sanat. Lasten äänteellinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus. 57-62.

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Viitattu 28.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Reunamo, J. & Salomaa, P. 2014. Kielellisen kehityksen tukeminen. Teoksessa Reunamo, J. (toim.) Varhaiskasvatuksen kehittäminen. Kehitystehtäviä ja ratkaisumalleja. Jyväskylä: PS-kustannus. 23-46.

Kirjoittajat

Jenni Järvinen on valmistuva sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka toimii yliopettajana sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/879465

Julkaistu 24.10.2019

Viittausohje

Hatakka, H. & Järvinen, J. 2019. Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/24/varhaiskasvatuksesta-tukea-pienen-lapsen-kielen-kehitykseen/


Teknisen velan vaikutus taloushallinnon digitalisoinnin kannattavuuteen

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Digitalisointiprojekteja tarkastellaan usein käyttöönotettavan tekniikan kannalta. Digitalisointiprojektin lähtökohta eli digitaalinen valmiustila määrittelee projektin tekniset ja taloudelliset tavoitteet. Tässä artikkelissa tarkastellaan teknisen velan vaikutusta taloushallinnon prosessin digitalisoinnin kannattavuuteen konsernin näkökulmasta, kun velan lähteitä on useita.

Kirjoittajat: Katri Mäki-Antti-Suntiola ja Sirpa Varajärvi

Digitaalinen valmiustila

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) professori Mikael Collanin (24.4.2019) mukaan organisaation, jonka digitaalinen valmiustila on matala, tulee keskittyä tarvittavan arkkitehtuurin rakentamiseen. Sen sijaan organisaatio, jossa tarvittava arkkitehtuuri on olemassa ja prosessit suurelta osin digitalisoitu, voi olettaa saavansa nopeasti tuloksia. Buxmann & Schmidt (2011) määrittelevät tietojärjestelmä-arkkitehtuurin monimutkaiseksi, avoimeksi ja dynaamiseksi systeemiksi, joka kattaa tiedon prosessoinnin, siihen käytettävät sovellukset sekä tekniset komponentit, joita tarvitaan sovellusten käyttämiseksi. Siiloutunut toimintatapa, paikallisiin sovelluksiin ja standardiin tekniikkaan perustuva tietojärjestelmäarkkitehtuuri luo matalan digitaalisen valmiustilan, kun taas modulaarinen liiketoiminta ja moderni tietojärjestel-mäarkkitehtuuri luovat edellytykset ketterille projekteille ja korkealle digitaaliselle valmiustilalle (Ingalsuo ym. 2017).

Kuviossa 1 esitetty taloushallinnon digitaalinen valmiustila on tyypillisesti korkea esimerkiksi uusilla yrityksillä (A), joilla on mahdollisuus hankkia uusinta markkinoilla olevaa teknologiaa. Valmiustila on usein hyvä myös pienillä yhtiöillä (B), jotka tilitoimiston asiakkaina pystyvät hyödyntämään moderneja ohjelmistoja, joita heidän itse ei olisi kannattavaa hankkia. Myös osa isommista yhtiöistä, joiden toiminnot ja ohjelmistot ovat pitkälle integroituja, pystyvät hyödyntämään uusinta tekniikkaa mittakaavaetujen vuoksi. Sen sijaan etenkin vanhemmat yhtiöt (C) ovat usein investoineet paljon lisenssipohjaisiin järjestelmiin, joita on ylläpidetty ja joihin on räätälöity ratkaisuja toiminnan tai ulkomaailman vaatimusten sitä edellyttäessä. Tällaisten yhtiöiden digitaalinen valmiustila on matala.

Ison yrityksen tai konsernin digitalisoiminen kerralla on toiminnan laajuuden kannalta hankalaa, jollei mahdotonta. Pitkien IT-projektien tekniikka on jo valmistuessaan vanhentunutta. Matalan digitaalisen valmiustilan omaavien yhtiöiden projekteissa tulisikin käyttää ketteriä kehittämismenetelmiä, joiden hyödyt konkretisoituvat nopeasti.

Kuvio 1. Digitaalisen valmiustilan vaikutus taloushallinnon digitalisointiprojektin tavoitteisiin. (kuvio: Mäki-Antti-Suntiola 2019).

Tekninen velka

Teknistä velkaa muodostuu, kun järjestelmät eivät ole integroituja, niissä on päällekkäisiä toimintoja eri puolilla organisaatiota tai ne ovat niin kustomoituja, että niiden päivitys aiheuttaa toiminnalle merkittävää haittaa (Frederik 2017). Tietojärjestelmien integroimisen ja uusimisen lykkääminen johtuu usein rajallisista resursseista (Frederik 2017). Lenarduzzin ym. (2019) tutkimuksessa suomalaiset Pk-yritykset nimesivät budjettirajoitteet suurimmaksi syyksi teknisen velan muodostumiseen. Toinen merkittävä syy oli aikarajoite, joka liittyy osin budjettirajoitteisiin henkilöstökustannusten osalta, mutta etenkin vaatimukseen toteuttaa ketteriä projekteja. Myös ensisijaiset investoinnit sekä lyhyen aikavälin voittojen maksimointi ylläpitävät teknistä velkaa (Frederik 2017). Tekninen velka aiheuttaa kustannuksia epäsuorasti ketteryyden menetyksenä, estämällä yritystä tekemästä operatiivisia parannuksia, reagoimasta markkinoiden muutoksiin tai jopa muuttamasta liiketoimintaa (Frederik 2017).

Teknisen velan vaikutus digitalisoinnin kannattavuuteen konsernissa

Katri Mäki-Antti-Suntiola (2019) tutki opinnäytetyössään suomalaisen konsernin erilaisissa digitaalisissa valmiustiloissa olevien yhtiöiden ostoreskontraprosessien yksinkertaistamista, standardisointia ja yhtenäistämistä ennen yhteisen ostolaskujärjestelmän käyttöönottoa. Tutkimus kattoi emoyhtiön sekä kolme tytäryhtiötä. Tytäryhtiöiden toimintoja ei oltu integroitu emoyhtiöön yritysostojen yhteydessä ja kaksi yhtiöistä käytti eri toiminnanohjausjärjestelmää kuin emoyhtiö. Tutkimus oli osa konsernissa meneillään olevia Lean- ja digitalisointiprojekteja.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti. Laadullisiin menetelmiin kuuluivat puolistrukturoidut haastattelut sekä havainnointi, joiden avulla selvitettiin yhtiöiden ostoreskontraprosessin kulku sekä tunnistettiin prosesseista arvoa tuottamattomat toiminnot. Määrällinen tutkimusaineisto koostui paperisena säilytettävästä, toiminnanohjausjärjestelmästä sekä nykyisestä pilvipohjaisesta järjestelmästä saatavasta aineistosta, joka analysoitiin tilastollisesti ja Lean Six Sigma-menetelmin Excelissä. Tutkimuksen pohjalta laadittiin yhtiöiden nykytilan arvovirtakuvaus sekä tulevaisuuden arvovirtakuvaus konsernin yhteisistä osto- ja kululaskuprosesseista järjestelmän käyttöönoton jälkeen.

Tekninen velka oli kumuloitunut konsernissa, koska yhtiöt olivat toimineet suhteellisen itsenäisesti ja tehneet päätöksiä perustuen paikalliseen hyötyyn. Paikallisen hyödyn näkökannalta toiminnanohjausjärjestelmän päivitys on monelle yhtiölle suuri ja kallis projekti. Näissä yrityksissä tekninen velka oli viivyttänyt prosessien digitalisoimista usealla vuodella, koska varsinkin pienempien yritysten kohdalla uuden järjestelmän integrointi nykyiseen järjestelmään oli taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi eri toiminnanoh-jausjärjestelmien käyttö sitoi henkilöstöresursseja yritys- ja toimipaikkakohtaisesti sekä aiheutti joustamattomuutta konsernin näkökulmasta. Sen sijaan ohjelmistojen integrointi emoyhtiöön jo yritysostovaiheessa olisi vähentänyt teknistä velkaa, mahdollistanut yhden integraatiokustannuksen yhteen ohjelmaan sekä yhden ohjelmiston päivityskustannuksen.

Konsernille ei muodostu suoraa kustannushyötyä uuteen pilvipohjaiseen ostolaskujärjestelmään siirtymisestä, koska ohjelman käyttö ja sen integraatiot maksavat aina enemmän kuin ostoreskontran hoitami-nen osana toiminnanohjausjärjestelmää. Projektin kustannushyödyt konkretisoituvatkin ajan myötä vapautuneena työaikana, yhtenäisillä ja läpinäkyvillä prosesseilla sekä ohjelmisto-, toiminto- ja paikka-sidonnaisuuden aiheuttamien siilojen poistumisena. Lisäksi yhtenäiseen järjestelmään siirtyminen mahdollistaa korvaajan löytymisen omasta organisaatiosta henkilöstövaihdosten yhteydessä.

Teknisen velan kertyminen johtuu usein aikaisemmista päätöksistä säästää aikaa tai rahaa uusien järjestelmien implementoinnissa, mikä johtaa siihen, että nykyiseen järjestelmään on tehty runsaasti kalliita kustomointeja sen käyttöiän jatkamiseksi. Budjetti- ja aikarajoitteet estävät myös vanhan järjestelmän korvaamisen tai siirtävät sen uusimista tulevaisuuteen. Prosesseja voi digitalisoida myös integroimalla ohjelmistoja nykyiseen järjestelmään, mutta integrointia ei ole taloudellisesti tai työmäärältään kannatta-vaa tehdä poistuvaan järjestelmään ja toisaalta integrointikustannusten hinta nykyisiin järjestelmiin on sitä suurempi, mitä enemmän integroitavia ohjelmistoja on käytössä. Siten tekninen velka nostaa käyttökustannuksia, hidastuttaa digitalisointia ja nostaa digitalisoinnin kustannusta.

Lähteet

Buxmann, P. & Schmidt, C. 2011. Outcomes and success factors of enterprise IT architecture manage-ment: empirical insight from the international financial services industry. European Journal of Infor-mation Systems. Vol. 20 (2), 168-185. [Viitattu 12.10.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1057/ejis.2010.68

Collan, M. 2019. 24.4.2019. Analyze This! Arvonluonnin strategiaseminaari. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto. Lahti. Frederik, E. 2017. The Financial Implications of Technical Debt. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: https://www.toptal.com/finance/part-time-cfos/technical-debt

Ingalsuo, T., Mäkipää, M., Ruohonen, M. 2017. Ketterä digitalisaatio. Strateginen ketteryys verkostoissa ja ICT:n älykäs hyväksikäyttö. Alasin Media Oy. Tampere.

Lenarduzzi, V., Orava, T., Saarimäki, N., Systä, K. & Taibi, D. 2019. An Empirical Study on Technical Debt in a Finnish SME. International Symposium on Empirical Software Engineering and Measurement (ESEM), Brazil. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: https://arxiv.org/abs/1908.01502

Mäki-Antti-Suntiola, K. 2019. Prosessien kehittäminen Lean-menetelmin konsernin yhteisen ostolaskujär-jestelmän käyttöönotossa. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100419546

Kirjoittajat

Katri Mäki-Antti-Suntiola valmistuu syksyllä 2019 tradenomiksi (YAMK) Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alan digitaaliset ratkaisut -ohjelmasta.

Sirpa Varajärvi toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla lehtorina.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1436335

Julkaistu 17.10.2019

Viittausohje

Mäki-Antti-Suntiola, K. & Varajärvi, S. 2019. Teknisen velan vaikutus taloushallinnon digitalisoinnin kannattavuuteen.  LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/17/teknisen-velan-vaikutus-taloushallinnon-digitalisoinnin-kannattavuuteen/

Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille

LAMK Pro, Muotoilu, Uudistava oppiminen

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna -projektissa sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemuksen kehittämiseen käyttäjätutkimukseen perustuvien kokeilujen kautta. Nuorten ympäristöhuoliin tartuttiin kokeilemalla Lahden kaupungin kuvataideopettajien kanssa muotoiluajatteluun perustuvaa työpajatoimintaa, jonka avulla 13-17 vuotiaat oppilaat voisivat suunnitella itselleen ympäristövastuullista arjen kuluttamista.

Kirjoittajat: Mirja Kälviäinen, Kati Kumpulainen ja Paula Mäkinen

Kokeiluja kuvataideopetukseen yhdistettynä

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni nuorten huoli ympäristön tilasta. Lahden kaupungin ympäristöohjelman kestävää kulutuskasvatusteemaa seuraten huolta ratkottiin suunnittelemalla muotoiluajatteluun perustuvaa ympäristökasvatustyöpajaa kouluille. Ajatus kokeilusta esiteltiin Lahden kaupungin ympäristökasvatuksen toiminnoista kiinnostuneelle opettajaryhmälle vuoden 2018 alussa. Kolme kuvataideopettajaa kiinnostui kevään nuukuusviikon aikaan tehtävään kokeiluun. Kokeilut toteutettiin Salpauselän koulussa 9. ja 8. luokan ryhmälle, Kärpäsen koulussa 8. luokan ryhmälle ja Lyseon lukiossa 2. luokan ryhmälle.   

Muotoiluajattelua sovellettiin kestävän kuluttamisen ratkaisuihin tutustumiseen ja oman elämän kestävämmäksi suunnitteluun. Muotoiluprosessi antaa mahdollisuuden haasteiden ratkomiseen, luovaan havainnointiin, ideointiin ja tekemällä oppimiseen. Tuotteiden ja ympäristöjen lisäksi muotoiluajattelulla voi suunnitella myös aineettomia toimintoja tai palveluja.

Muotoiluajattelulla kestävään arkeen

Projektissa kehitettiin oppilaille työpajamateriaalia oman toiminnan ympäristövaikutusten tarkasteluun ja vaikutusten vähentämisratkaisujen kehittämiseen. Kestävään kuluttamiseen tutustuttiin eri näkökulmista, asiaan liittyviä haasteita havainnoiden ja etsien. Haasteisiin ideoitiin optimistisesti ja avoimesti ratkaisumahdollisuuksia, joita mallinnettiin ja kokeiltiin kokeiluista oppien.

Työpajatyöskentely suunnattiin kestävän kehityksen suureen kuluttamisen muutoksen haasteeseen. Jopa 68 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä voidaan jyvittää tavallisille kuluttajille: siihen, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. (Salo & Nissinen 2017.)  Työpajassa mietittiin sitä, miten voisin uudelleen suunnitella omaa ja läheistesi arkea pienentämään kuluttamisen ympäristövaikutuksia?

Muotoiluajattelutyöpajojen askeleet

Ymmärtämisen askeleeseen liittyi lyhyt lämmittelytehtävä. Kuvitettuun tietovisaan kuului sellaisia teemoja, kuten teknologian ympäristövaikutusten kasvu, sään muutos ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, biodiversiteetin häviäminen ja arjen kuluttamisen ympäristökuormitus. Ymmärrystä rakensi myös omaa kuluttamista koskeva elämäntapatesti, joka testasi ympäristökuormitusta omassa arkisessa elämässä (Sitra 2018).

Oma tulos pyydettiin värittämään jalanjälkikuviolle, jossa näkyi myös keskiverto suomalainen hiilijalanjälki. Vertailusta keskivertoon keskusteltiin ja siitä, mistä kulutus johtui. Tämän jälkeen kuluttamista visualisoitiin mielikuvakarttoina:

  • Asuminen ja energiankulutus
  • Tavarat ja palvelut
  • Ruoka
  • Liikkuminen

Kuva 1. Kuluttamista pohdittiin visualisointitehtävien avulla. (kuva: Kati Kumpulainen)

Visualisoinneista selvitettiin esimerkkien avulla, miten ne liittyvät arjen empaattiseen havainnointiin ja ymmärtämiseen. Ideamateriaaliksi omien tekemisten lisäämiseen ja vähentämiseen jaettiin myös lista eri mahdollisuuksista vähentää kuluttamisen ympäristövaikutuksia. Lopuksi jaettiin taiteltavat päiväkirjat kestävän kulutuksen viikon suunnitteluun, jonka onnistumista tai epäonnistumisia havainnoitaisiin ja dokumentoitaisiin väliviikon aikana.

Kuva 2: Vihko kestävän väliviikon havainnointia varten (kuva: Kati Kumpulainen)

Toisella työpajakerralla piti esitellä ryhmissä viikon aikana tehtyjä havaintoja. Tämän jälkeen alettiin ohjeistuksen avulla toteuttaa joko ryhmissä tai itsenäisesti valittua kestävän arjen kohdetta julisteena, kuvakäsikirjoituksena tai videona. Lopuksi vastattiin marjakuvien avulla, auttoiko muotoiluajattelu voittamaan haasteen ja jatkatko suunnitelmasi toteuttamista?   

Työpajakokeiluja havainnointiin ja arviointikeskusteluja pidettiin sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Tietovisa työpajan alussa auttoi oppilaita siirtymään aiheeseen ja oikeansuuntaiset vastaukset tarjosivat onnistumisen kokemuksia. Tietovisan viimeinen arkisen kuluttamisen ison vaikuttavuusosuuden kysymys motivoi kestävän kuluttamisen pohdinnan aloitusta. Elämäntapatesti oli helppo löytää netistä ja se toimi mobiilisovelluksena. Oppilaat tarvitsivat apua kysymyksiin vanhempien tyypillisesti järjestämistä arjen asioista, kuten asuinneliöistä tai käytetyn sähkön laadusta.  

Eri kuluttamisen alueita kuvaaviin työpohjiin otsikoineen lisättiin erottelun vuoksi alueista kertovat kuvakkeet. Valmiit kestävän kuluttamisen teot houkuttelivat poimimaan sanallisesti vain listassa olevia asioita, joten lista sovittiin annettavaksi vasta visualisointien jälkeen. Ideointi käynnistyi hitaasti, joten monipuolista virikeaineistoa todettiin tarvittavan enemmän.

Kuva 3: Työpajassa syntyneitä kuvituksia kuluttamisesta. (kuva: Paula Mäkinen)

Vihkontaittelutehtävä oli oppilaista kiinnostava, mutta väliviikon suunnitelma arjen muutoksesta oli vaikea ja dokumentointi jäi epäselväksi. Oppilaat eivät muistaneet havainnoida ja dokumentoida arkea, joten tämä tehtävänanto vaati havaintojen tarkan esittelytehtävän. Myös toisen työpajakerran keskustelun onnistumista tukisi selkeä väliviikon havaintomateriaalin esittely. Tämä helpottaisi myös lopullisen kestävän arjen visualisointikohteen valintaa. Loppuvisualisoinnille oli aikaa syytä varata selvästi enemmän kuin yksi työpajakerta.

Oppilaat pitivät palautteessaan työpajakokeiluja positiivisena, mutta eivät erityisen innostavana. Kysymykseen jatkanko tätä arjen kestävää toimintaa, monet vastasivat epäröiden en jatka ja jatkan puolivälistä. Tärkeä kokeilutulos oli kuitenkin se, että muotoiluprosessiin perustuvaa kestävän kuluttamisen suunnittelua oli mahdollista integroida kuvataideopetukseen.

Kuva 4. Työskentelyä itsekseen tai pieninä ryhminä. (kuva: Kati Kumpulainen)

Kokeilun opeilla kohti parannettua työpajaa

Uudistettuun työpajaversioon suunniteltiin kolmen työpajakerran rakenne. Työpajatyöskentelystä tuotettiin opettajien sovellettavissa oleva oppilaiden aineisto ja opettajan ohjeet (Kälviäinen ym. 2018). Aineistot ovat saatavissa Lahden kaupungin peda.net-sivuilta ja linkki on julkaistu valtakunnallisesti Opettaja-lehdessä 5.4.2019.

Kuva 5. Työpaja-assistentteina toimineet Muotoiluinstituutin opiskelijat piirsivät ympäristöaiheista inspiroivia kuvituksia. (kuva: Kati Kumpulainen)

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Lähteet

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2018. Ympäristökasvatuksen työpaja. Opettajan ohje. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://peda.net/lahti/opetus/ytl/ool:file/download/5f1decd772cb1064e5c2388a82320ebb0546850e/Opettajan%20ohje%202018.pdf

Salo, M. & Nissinen, A. 2017. Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns. Reports of the Finnish Environmental Institute 30 | 2017. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/10/23144245/Consumption_choices_to_decrease_personal_carbon_footprints_of_Finns.pdf

Sitra. 2017. Kestävä arki. [Viitattu 4.3.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/kestava-arki/

Sitra. 2018. Elämäntapatesti. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://elamantapatesti.sitra.fi/

Kirjoittajat

Mirja Kälviäinen, yliopettaja, asiantuntija/käyttäjätutkimus, Lahden ammattikorkeakoulu

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Paula Mäkinen, projektiassistentti, graafisen suunnittelun opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: Paula Mäkinen

Julkaistu 9.10.2019

Viittausohje

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2019. Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/09/muotoiluajatteluun-perustuva-kestavan-kuluttamisen-ymparistokasvatustyopaja-kouluille/

Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen

LAMK Pro, Muut

Lahden ammattikorkeakoulussa opiskelee suuri joukko kansainvälisiä opiskelijoita, joiden osaaminen ei kuitenkaan jää Päijät-Hämeen alueen yritysten käyttöön. Yhteistyön mahdollistajina ovat opiskelijan suomen kielen taito ja suomalaisen työelämän tuntemus sekä yritysten rohkeus ottaa työntekijä, jonka suomi ei ole vielä täydellistä.

Kirjoittaja: Marjaana Valo-Vuorela

Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla on tarjolla kaksi englanninkielistä koulutusta: International Business (IBU) ja Business Information Technology (BIT). Näissä koulutuksissa noin kolme neljäsosaa opiskelijoista tulee muualta kuin Suomesta. Tämä on linjassa muiden Suomen korkeakouluissa tarjottavien englanninkielisten koulutusten kanssa (Garam 2015, 7).

Päijät-Hämeen yritysten näkökulmasta nämä kaksi koulutusta voisivat tarjota suuren määrän kansainvälisiä osaajia. Oppilaitoksen ja yritysten välinen yhteistyö näkyy erilaisten hankkeiden lisäksi erityisesti opiskelijoiden suorittamissa harjoittelujaksoissa. IBU- ja BIT-koulutuksiin kuuluu 30 opintopistettä harjoittelua, mutta harmillisesti ulkomaalaiset osaajat tekevät harjoittelunsa usein muualla kuin Suomessa, sillä heidän kielitaitonsa ei ole vielä riittävä ja yrityksissä ei haluta käyttää englantia apukielenä. 

Työpaikan merkitys maahan jäämiselle

Ossi2-hankkeen tavoite on edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja tukea työnantajia työllistämisessä. LAMKissa on pilotoitu työharjoittelua tukeva malli, jonka avulla kansainväliset opiskelijat voisivat tehdä tuetusti työharjoittelunsa Päijät-Hämeessä, ja toivottavasti sen ansioista myös jäisivät töihin alueelle. 

Kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja työllistymisestä on kartoitettu jo monissa selvityksissä ja työn merkitys tulee kaikissa ilmi. Niemelä on haastatellut tutkimuksessaan 952 kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa, joista 20 prosenttia aikoo jäädä varmasti Suomeen ja 45 prosenttia haluaisi jäädä Suomeen, jos olosuhteet sen mahdollistavat (2008, 99–101). Näiden kaikkien vastaajien kohdalla työllistyminen on suurin syy jäämiseen.  Työllistymisen suurimpia esteitä ovat riittämätön kielitaito ja kontaktien puute (Shumilova & Cai & Pekkola 2011, 58; Niemelä 2008, 87). SIMHE-hankkeen (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland, SIMHE) selvityksen (Autero & Helander 2017) perusteella ongelmaksi muodostuu myös tietämättömyys suomalaisesta työelämästä. Jos opiskelijoiden halutaan työllistyvän Suomeen, on näihin asioihin kiinnitettävä huomiota.

Työllistymisen tukeminen LAMKissa

Harjoittelua ja työllistymistä tukeva malli alkaa tutkinnon ensimmäisen vuoden alusta suomen kielen opinnoista. IBU- ja BIT-opiskelijoille on tarjolla neljä suomen kielen kurssia, joista ensimmäinen 3 opintopisteen opintojakso on pakollinen ja kolme 5 opintopisteen opintojaksoa vapaavalintaisia. Tutoropettajat ja suomen opettajat suosittelevat, että opiskelijat suorittavat kaikki tarjolla olevat suomen kurssit. 

Ensimmäisenä tai toisena opiskeluvuonna opiskelijat osallistuvat puoli päivää kestävään Working Life in Finland -koulutukseen, joka on osa pakollista Developing professional competence -opintojaksoa. Koulutuksessa käydään läpi suomalaisen työelämän pelisääntöjä ja työkulttuurin piirteitä. Näiden jälkeen opiskelijan on mahdollista osallistua vapaavalintaiselle GetEmployed – Työllisty! -opintojaksolle, jossa keskitytään työnhakuun Suomessa. 

Työelämätietouden tarve nousee esille esimerkiksi Sivistan selvityksessä (2019). Selvityksen mukaan opiskelijat kaipaavat lisää tietoa suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja työkulttuurista. Tämän saman ovat huomanneet myös Ossi2-hankkeen toimijat. Ossi2-hankkeessa kehitettiinkin Working Life in Finland -koulutus, jotta mahdollisimman moni opiskelija saisi tietoa suomalaisesta työelämästä. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea opiskelijat tarvitsevat suorittaakseen harjoittelun Päijät-Hämeen alueella. Tätä varten suunniteltiin harjoittelupilotti. 

Harjoittelupilotti

Ensimmäinen pilotti toteutettiin keväällä 2019. Tällöin mukana oli kaksi opiskelijaa, joiden suomen kielen taito oli jo varsin hyvä ja jotka olivat tutustuneet suomalaiseen työelämään esimerkiksi kesätöissä. Ennen harjoittelua opiskelijat kaipasivat apua ansioluettelon ja hakemuskirjeen päivittämiseen sekä työhaastattelun harjoittelemiseen. Osana harjoittelua työnantajien kanssa oli sovittu suomen opiskeluun tarkoitetuista päivistä. Kerran tai kahdesti kuussa oli suomen opettajan vetämä tapaaminen. Jokaista tapaamista varten opiskelijat tekivät suomen kieleen liittyviä tarkkailutehtäviä, joiden pohjalta puhuttiin kielestä, viestinnästä ja kulttuurista. Tapaamisissa käytiin myös vapaata keskustelua suomalaisesta työkulttuurista ja harjoittelussa vastaan tulleista tilanteista. Näiden lisäksi hyödynnettiin yhteistä WhatsApp-ryhmää kuulumisten vaihtamisessa ja ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. 

Ennen harjoittelua ja harjoittelun jälkeen opiskelijat arvioivat omaa kielitaitoaan. Itsearvioinnin kohteena olivat suomen kielen kirjoittaminen, puhuminen ja kuunteleminen sekä sanavaraston laajuus. Jokaisessa kohdassa oli kaksi tarkentavaa alakohtaa, joiden hallintaa opiskelijat arvioivat asteikolla 1–3. Lisäksi opiskelijat arvioivat yleistä kielitaitoaan asteikolla 1–3. Molemmat opiskelijat kokivat kielitaitonsa kehittyneen harjoittelun aikana. Itsearviointien mukaan kehitystä tapahtui erityisesti sanavaraston laajentumisessa sekä puhumisessa ja kuuntelemisessa. Opiskelijan kokemus oman kielitaidon kehittymisestä on merkittävä tekijä siinä, uskaltaako hän käyttää kieltä ja tulla siten osaksi ympäröivää yhteisöä. Yleinen arvio omasta kielitaidosta vahvistui kummallakin osallistujalla. Toinen arvioi kielitaitonsa nousseen numerosta yksi numeroon kaksi, toinen puolestaan numerosta kaksi numeroon kolme. Tällainen kokemus omasta kehittymisestä valaa uskoa omiin kykyihin ja jatkomahdollisuuksiin.

Toinen pilotti on käynnistynyt nyt syksyllä 2019. Tällä kertaa mukana on kolme opiskelijaa, jotka eivät ole yhtä varmoja suomen kielen käyttämisessä, joten ennen harjoittelun aloittamista aikaa on käytetty edellistä kertaa enemmän suomen kielen kertaamiseen. Nyt tavoitteena on myös käyttää aiempaa enemmän verkkovälineitä hyödyksi yhteydenpidossa. 

Näiden kahden pilotin perusteella suurin ongelma Päijät-Hämeen seudulla tehtävässä harjoittelussa on työharjoittelupaikkojen löytäminen. Monien yritysten työkieli on suomi, jolloin myös yritysten internetsivut ovat suomeksi ja mahdollisista harjoittelupaikoista ilmoitetaan vain suomeksi. Tästä huolimatta englantia puhuva ja samalla suomea opetteleva opiskelija pärjäisi usein yrityksessä hyvin. Yrityksiltä tarvitaankin rohkeutta ottaa kansainvälinen opiskelija harjoitteluun ja oppilaitokselta tukea opiskelijoille harjoittelupaikkojen löytämiseen. 

Lähteet

Autero, M. & Helander, J. 2017. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ohjaus ja osaamisen tunnistaminen tukevat integroitumista. HAMK Unlimited Professional 9.10.2017. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/maahanmuuttajien-ohjaus/

Garam, I. 2015. Teemana ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa – Mitä tiedämme tilastojen ja tutkimusten perusteella? Taustamuistio. Cimo. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/teemana-ulkomaalaiset-tutkinto-opiskelijat-suomalaisissa 

Niemelä, A. 2008. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat Suomen yliopistoissa. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry. SYL-julkaisu 3/2008. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.slideshare.net/otusowl/2008-kansainvliset-tutkinto-opiskelijat-suomen-yliopistoissa

Shumilova, Y. & Cai, Y. & Pekkola, E. 2011. Employability of International Graduates Educated in Finnish Higher Education Institutions. Valoa-project. University of Helsinki. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/valoasurvey/pubData/source/VALOA09.pdf 

Sivista. 2019. Suomesta valmistuneet ja työhön jääneet kansainväliset osaajat: opetuksesta kiitosta, työn löytämiseen lisää keinoja ja lupaprosessit sujuviksi. Sivista-Sivistystyönantajat. Uutiset. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.sivista.fi/uutiset/suomesta-valmistuneet-ja-tyohon-jaaneet-kansainvaliset-osaajat-opetuksesta-kiitosta-tyon-loytamiseen-lisaa-keinoja-ja-lupaprosessit-sujuviksi/

Kirjoittaja

Marjaana Valo-Vuorela on suomen kielen ja viestinnän opettaja, joka toimii OSSI2-hankkeessa asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1437965

Julkaistu 4.10.2019

Viittausohje

Valo-Vuorela, M. 2019. Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/04/kansainvalisista-opiskelijoista-tyovoimaa-lahtelaisiin-yrityksiin-avaimina-suomen-kieli-ja-suomalaisen-tyoelaman-tunteminen/