Kuntaliiton ja Sosiaali- ja terveysministeriön Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian tavoitteena on, että kolmen vuoden kuluttua kuntalaiset tuottavat itse tietoa terveydentilastaan tai sosiaalisen tuen tarpeestaan yhteiselle palvelualustalle ja valitsevat palveluita vertailuohjelman kautta tarpeidensa mukaan. Digitaalisten palveluiden kehittämisessä asiakaslähtöisyys mainitaan yhdeksi tärkeäksi tekijäksi (STM ja Kuntaliitto 2014, 4, 10-12 ja STM 2016, 8.) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kansalaisille tulisi tarjota riittävästi tietoa digitaalisista palveluista ja mahdollisuus osallistua niiden kehittämiseen. Tässä artikkelissa käsitellään digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyden kehittämistä sekä niiden käyttöön liittyvää pulmallisuutta.

Kirjoittajat: Taina Anttonen, Marianna Järvinen, Heidi Nieminen, Jaana Nissilä, Olli Parkkonen ja Julia Peltomäki

Googlea turvallisempaa tietoa ja palvelua

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan kansalaisille tunnetuimpia sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ovat kuntien omat internetsivut. Terveystiedon hakemisessa aiheeseen keskittyvät sivustot jäävät väistämättä toiseksi esimerkiksi Google-hakukoneelle ja Wikipedialle. (Hyppönen et al., 2014, 43-44.) Kansalaisten ohjautuminen luotettaville terveystiedon sivustoille edellyttää sivustojen ilmestymistä hakukoneiden tuloksissa kärkisijoille. Tähän ei riitä pelkkä asiantunteva terveystieto vaan sivustojen luominen edellyttää riittävää tietoteknistä osaamista. Mikäli halutaan luoda hyvin toimiva ja tavoitteisiin vastaava verkkopalvelu, olisi jo suunnitteluvaiheessa hyvä olla mukana monialaista osaamista ja asiakkaan näkökulma tulisi huomioida koko verkkopalvelun luomisprosessin ajan (Filenius, 2015, 25, 143-144).

Päijät-Hämeen ja viiden muun kunnan alueella on käytössä Hyvis.fi –sivusto, joka vastaa sote-palveluiden digitalisoimisen tavoitteisiin tarjoamalla mahdollisuuden ajanvaraukseen joihinkin terveydenhuollon palveluihin. Sivusto tarjoaa myös tietoa terveys- ja sosiaalihuollon palveluista sekä linkkejä alan muihin luotettaviin sivustoihin. Valitettavasti THL:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan hyvin harvat Päijät-Hämeessä tunsivat tai olivat käyttänyt Hyvis.fi- palvelua (Hyppönen et al., 2014, 45-46).

Kansalainen havaitsee puutteet

Lahden kaupunginkirjastossa toteutettiin kansalaisille suunnattu ohjausilta Hyvis.fi –sivustosta marraskuussa 2017. Kansalaiset saivat henkilökohtaista tietoa ja ohjausta palvelun käytöstä. Kansalaisten kommentit ohjausillassa olivat samansuuntaisia kuin THL:n tutkimus. Käytettävyyteen ja tiedonhakemiseen kaivattiin helppoutta. Toisaalta digitaalisiin sote-palveluihin suhtauduttiin pääsääntöisesti mielenkiinnolla. Oleellista on, että osa palautteenantajista ilmaisi myös halua käyttää niitä terveydenhoidossa ainakin osittain. Yleensä pelkoja ja epäluuloa herättää oikean ihmisen kohtaamisen puute ja tietoturvakysymykset. (ks. myös Hyppönen et al. 2014 5-6, 70-72.)

On tavallista, että olemassa olevat digitaaliset sote-palvelut vaikuttavat keskeneräisiltä ja päivittämättömiltä sisältäen jopa vanhentunutta tietoa. Monenlaisia hienoja projekteja saadaan käyntiin, mutta jossain vaiheessa kehitys pysähtyy. Syynä voi olla, että paljon sekä rahallisia, että ajallisia investointeja vaativia resursseja ei huomioida jatkoa ajatellen jo heti alkuvaiheessa (Filenuis, 2015, 147-148). Esimerkkinä voidaan mainita THL:n ylläpitämällä Palveluvaaka.fi. Yllättäen sivustolla on ilmoitus sen päivittämisen keskeyttämisestä eikä tietojen ajantasaisuudesta ole varmuutta. Osaltaan tällaiset sivustot eivät tue kansalaisia siirtymään digitaalisten sote-palveluiden käyttäjiksi. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian mukaan palveluiden löytyminen, vertailu ja käyttö tulisi olla käyttäjälleen mahdollisimman helppoa (STM ja Kuntaliitto 2014, 5). Näyttää vankasti siltä, että nykyiset palvelut eivät vielä tähän yllä.

Lopuksi

Tietoa ja ohjausta tarvitaan laajasti, mikäli halutaan päästä tavoitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisia palveluita aktiivisesti käyttävästä kansalaisesta. Osalle henkilökohtainen ammattilaisen kohtaaminen ja puhelinpalvelu ovat edelleen luotettavampia ja mieluisampia tapoja asioida, kuin digitaalista tunnistautumista vaativa palveluportaali.

Kansalaisten ohjausta tulisi toteuttaa paikoissa, joissa he liikkuvat: kirjastoissa, kauppakeskuksissa, julkisissa liikennevälineissä. Terveyskeskuksen ylipursuavalla ilmoitustaululla tai sairaalan ison aulan perimmäisellä sivuseinällä sijaitseva info-juliste eivät ole riittävää tiedotusta digitaalisista sote-palveluista. Kansalaisille tulisi järjestää mahdollisuus henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen. Digitaalisiin sote-palveluihin epäillen suhtautuvat tai toimintakyvyiltään heikentyneet kansalaiset saataisiin paremmin hyödyntämään niitä. Myös ammattilaisten osaaminen tulisi varmistaa riittävällä koulutuksella onnistuneen ohjauksen mahdollistamiseksi. Myös sosiaali- ja terveysalan sekä tietotekniikan opiskelijat yhdessä ovat asiakaslähtöisyyden kehittämisessä vielä vähän hyödynnetty voimavara.

Lähteet

Filenius Marko. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus – menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Docendo Oy: Jyväskylä.

Hyppönen, H., Hyry J., Valta K. ja Ahlgren S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. [Verkkojulkaisu] Raportti 33/2014. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos: Helsinki. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-410-6

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3782-6

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 –strategia. 2014. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 26.12.2017]. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

Kirjoittajat

Anttonen, Taina, yliopettaja, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen, Lamk

Järvinen Marianna, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Nieminen Heidi, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Nissilä Jaana, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Parkkonen Olli, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Peltomäki Julia, ylempi AMK-opiskelija, Lamk

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Digitaalisuus hyötykäyttöön kansalaispalveluissa-opintojakson kehittämistehtävää.

Artikkelikuva: Jaana Nissilä

Julkaistu 25.1.2018

Viittausohje

Anttonen, T., Järvinen, M, Nieminen, H., Nissilä, J., Parkkonen, O. & Peltomäki, J. 2018. Aidosti asiakaslähtöiseksi – kirjaimellisesti digitaalisten sote-palveluiden kehittäminen lähtee asiakkaasta. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/25/aidosti-asiakaslahtoiseksi-kirjaimellisesti-digitaalisten-sote-palveluiden-kehittaminen-lahtee-asiakkaasta

Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristö Suomessa on suurten muutosten edessä. Tulevaisuuden hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottaminen vaatii uudenlaista ajattelua ja nykyistä vahvempaa yhteistyötä alan eri toimijoiden välillä.

Kirjoittaja: Pirjo Tuusjärvi

Sosiaali- ja terveysala muutoksessa

Yksi suurimmista sote-alan toimintaympäristön muutokseen vaikuttavista tekijöistä on väestön ikääntyminen. Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansakunta ja erityisesti kasvaa 80 vuotta täyttäneiden kansalaisten osuus.  Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa terveys- ja hyvinvointipalvelujen kysyntä ja käyttö tulevat kasvamaan. Laitoshoitoa puretaan ja ikääntyvän väestön palvelut tulevat perustumaan itsenäiseen asumiseen ja sitä tukeviin avopalveluihin. (TEM, 2011.) Palveluille asetetut vaatimukset yhdessä heikentyneen huoltosuhteen kanssa luovat muutospaineita palveluiden laadun, sisällön ja kustannusten suhteen (TEM, 2014).

Globaaleista megatrendeistä ikääntymisen lisäksi sote-alan tulevaisuutta muokkaa teknologian kehittyminen, robotisaatio, keinoäly sekä digitalisaatio (Sitra, 2017). Digitalisaatiota ja teknologiaa hyödynnetään yhä enemmän niin tiedon keräämisessä ja sen hyödyntämisessä kuin asiakkaiden palveluissakin (Perälä, 2017).

Hyvinvointiteknologia ja robotiikka ovat jo osa terveydenhuoltoa Suomessa ja niiden merkitys kasvaa koko ajan. Turvateknologian lisäksi myös robotit alkavat olla iäkkäiden ihmisten päivittäistä arkea. Ne jakavat mm. lääkkeitä ja osallistuvat potilassiirtoihin ja niitä käytetään sekä kuntoutuksessa fyysisenä apuna kuin myös sosiaalisen vuorovaikutuksen edistäjinä. (Tehy, 2016.)

Uudistukset edellyttävät terveys- ja hyvinvointialan toimijoilta ja palveluiden tuottajilta toimintatapojen uudistamista. Lisäksi alan tuotteita ja palveluja on kehitettävä entistä asiakaslähtöisemmin ja katsottava tarvetta käyttäjien näkökulmasta. Tarvitaan uusia tapoja tuottaa palveluja kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. (KELA, 2016; STM, 2014.)

Työ- ja elinkeinoministeriön (2011) linjausten mukaan yritysten tulee kyetä vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön esiin tuomiin tarpeisiin kehittämällä uusia yksilöllisiä palveluja yhteistyössä käyttäjäyhteisöjen ja monipuolisen toimijajoukon kanssa. Selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista ja hyödyntääkseen kaikki mahdollisuudet, sote-ala tarvitsee entistä enemmän yhteistyötä ja jatkuvaa oppimista. (TEM, 2011.)

Toimintaympäristön muutos vahvistaa ekosysteemi – ajattelua

Yhtenä sote-uudistuksen tavoitteena on ollut, että myös pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät aiempaa helpommin mukaan tuottamaan palveluita. (Valtioneuvosto, 2016.) Toimintaympäristön muutos edellyttää hyvinvointialan toimijoilta entistä ketterämpää toimintakykyä, uutta monialaista palveluosaamista sekä uudenlaisia tapoja toimia yhteistyössä muiden kanssa.

Alan yritykset ovat keskimäärin pieniä ja niiden haasteena on palvelutarjonnan ja asiakaskunnan laajentaminen sekä verkosto-osaamisen ja verkostotoiminnan kehittäminen (STM & Kuntaliitto, 2014). Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategiassa (TEM, 2014) todetaankin, että kilpailukyvyn vahvistamiseksi tulisi kehittää kansallisia ja paikallisia terveyteen liittyviä toimintaympäristöjä, ekosysteemejä, joissa on riittävästi innovaatioita ruokkivia aineksia ja tietämyksen luominen ja leviäminen ovat keskeisiä prosesseja. Innovaatiot syntyvät nimenomaan yhdistelemällä erilaisia tietoja ja näkökulmia (Hautamäki, 2017).

Ekosysteemikäsite ei ole vielä kovin selkeä, mutta sitä on yleisimmin käytetty innovaatioita, yrityksiä tai yrittäjyyttä käsittelevässä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa. Luonnontieteistä peräisin olevalla ekosysteemi -käsitteellä viitataan useiden, keskinäisessä riippuvuussuhteessa olevien organismien muodostamaan yhteisöön, joka rajautuu tietylle alueelle. (Salminen & Mikkelä, 2016.)

Liiketoimintaekosysteemit ovat laajimmillaan globaaleja yritysten arvoverkostoja ja avaintoimijoina ovat vakiintuneet, erityisesti suuryritykset. Innovaatio- ja yrittäjäekosysteemi – näkökulmat kohdistuvat lähinnä kansalliseen, alueelliseen tai paikalliseen toimintaan. (Salminen & Mikkelä, 2016.) Innovaatioekosysteemissä tuotoksena on ensisijaisesti osaamisen ja kyvykkyyden kehittäminen sekä tutkimustiedon valjastaminen uusien innovaatioiden synnyttämiseen ja avaintoimijoita ovat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimijat. Yrittäjäekosysteemissä toiminta on paikallista tai alueellista, jossa toimijoina ovat eri kokoiset yritykset ja toiminnan tavoitteena on kasvuhakuinen yrittäjyys. (Salminen & Mikkelä, 2016.)

Ekosysteemi sopeutuu ympäristön muutoksiin ja on itsessään kokeilualusta, jossa paikallinen yritysten, kehittäjien ja osaajien verkosto tuottaa jatkuvasti uusia ideoita sekä mahdollistaa uusien yritysten ja innovaatioiden syntymisen. Ekosysteeminen toiminta edellyttää alueen toimijoilta yhä suurempaa valmiutta kehittää ja soveltaa osaamista ja rohkeutta pilotoida ja oppia yhteisistä kokeiluista. Eri toimijoiden välisessä yhteistyössä päämäärien toteutuminen edellyttää yhteisiä toimintatapoja ja sujuvia tietovirtoja toimijoiden välillä. (Hautamäki & Oksanen, 2012.)

Alueellisen hyvinvointialan ekosysteemin kehittyminen

Päijät-Hämeessä on luotu hyvinvointialan verkostoyhteistyön edellytyksiä jo useiden vuosien ajan keskeisten tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden toimesta. Näistä toimista ja alueellisista strategisista tavoitteista huolimatta alueen hyvinvointialan toimijoiden kenttä on edelleen hajanainen. Hyvinvointialan yritysten sekä muiden alan toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisen tarve nousi esille Hyvinvointialan ekosysteemi –hankkeessa (30.11.2016 – 30.9.2017) toteutetussa nykytila-analyysissa (Rinkinen, 2017). Hankkeen toteuttajia olivat LAMK, LUT Lahti, LADEC sekä Lahden kaupunki.

Kysely- ja haastattelututkimuksen toteuttaneen Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijatohtori Rinkisen (2017) mukaan elementtejä alueellisen ekosysteemimäisen toiminnan kehittämisen pohjalle on jo olemassa runsaasti ja näitä tulisi myös aktiivisesti hyödyntää ja kehittää eteenpäin.

Yritykset eivät juurikaan enää pärjää kilpailussa pelkästään omalla osaamisellaan, vaan tarvitsevat lisäksi yhteistyökumppanien tarjoamaa osaamista. Yhteistyökumppanit voivat olla muita yrityksiä, julkishallinnon edustajia tai kehittämis-, tutkimus- ja koulutusorganisaatioita, joilla on tärkeä rooli myös uusien ideoiden testauksen, kehittämisen ja jakamisen alustoina. Näihin tulevaisuuden haasteisiin sekä nykytila-analyysin johtopäätöksiin viitaten voidaan todeta, että myös Päijät-Hämeen alueella on tarve jatkuvasti kehittää alueellista, hyvinvointialan ekosysteemin toimintaa ja rakentaa hedelmällistä maaperää uusien innovaatioiden, yritysten sekä liiketoimintamahdollisuuksien syntymiselle.

Lähteet

Hautamäki, A. 2017. Kestävä innovaatio. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/27172618/raportti76-2.pdf 

Hautamäki, A. & Oksanen, H. 2012. Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Agora Center

Kansaneläkelaitos. 2016. Digitalisaatio muokkaa sotea. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: https://sosiaalivakuutus.fi/digitalisaatio-muokkaa-sotea/

Perälä, J. 2017. Millaista osaamista tulevaisuuden sote-ammattilainen tarvitsee? Miltä näyttää vuoden 2030 sote? Sitra Graduate Morning, Future Caren opiskelijoille suunnattu tilaisuus ke 25.10.2017.  [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/blogit/graduate-morning-millaista-osaamista-tulevaisuuden-sote-ammattilainen-tarvitsee/

Rinkinen, S. 2017. Kohti ekosysteemimäistä toimintaa? Päijät-Hämeen hyvinvointialan yhteistyöverkoston nykytila ja tulevaisuudennäkymiä. Hyvinvointialan ekosysteemi -hankkeen nykytila-analyysi. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, LUT Lahti. Saatavissa: https://www.hyvahanke.fi/materiaalit

Salminen, V. & Mikkelä, K. 2016. Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina. Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Policy Brief 1/2016. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 30.11.2017]. Saatavissa: http://vnk.fi/julkaisu?pubid=10201

Sitra, 2017. Megatrendit 2017. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 5.1.2018]. Saatavissa: https://www.slideshare.net/SitraFund/megatrendit-2017

Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto, 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-952-00-3548-8.pdf?sequence=1

Tehy. 2016. Tehy vaatii robotiikka- ja digitalisaatiostrategiaa sosiaali- ja terveysalalle. Mediatiedote 23.11.2016. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: https://www.tehy.fi/fi/mediatiedote/tehy-vaatii-robotiikka-ja-digitalisaatiostrategiaa-sosiaali-ja-terveysalalle

Työ- ja elinkeinoministeriö, 2014. Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategia 2014. TEM raportteja 12/2014. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: https://tem.fi/documents/1410877/2871099/Terveysalan+tutkimus+ja+innovaatiotoiminnan+kasvustrategia+26052014.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2011. Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen – HYVÄ – ohjelma. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: https://tem.fi/documents/1410877/2934378/Hyvinvointialan+ty%C3%B6-+ja+elinkeinopoliittinen+kehitt%C3%A4minen+-+HYV%C3%84+2011-2015,+Tavoitteet+ja+toimenpiteet

Valtioneuvosto, 2016. Mitä sote-uudistus tarkoittaa minulle. Sosiaali- ja terveyspalvelut vuonna 2019 hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti. Valtioneuvosto 11/2016. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 23.11.2017]. Saatavissa: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/2271254/Mit%C3%A4+sote-uudistus+tarkoittaa+minulle_SU.pdf/ceb57cb2-025d-44a2-80bf-c2634d7c66b5

Kirjoittaja

Pirjo Tuusjärvi, TKI –asiantuntija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala

Julkaistu 20.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/ecology-protect-protection-safety-2903067/ (CC0)

Viittausohje

Tuusjärvi, P. 2018. Päijät-Hämeen hyvinvointiala kohti ekosysteemimäisempää toimintaa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/20/paijat-hameen-hyvinvointiala-kohti-ekosysteemimaisempaa-toimintaa/

Nipa-hankkeessa toiminta kohdistuu maahanmuuttajiin, joiden kotoutumiskoulutus on päättynyt ja jotka ovat työttömänä tai heillä on riski jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Hankkeen tavoitteena on rakentaa työelämään poluttamisen malli, joka sisältää  vertaisuuteen perustuvan Luotsi-palvelumallin sekä mukautettuja työllistämisen malleja. Mallien luomisessa toteutetaan pajatoimintaa, jonka pohjaksi toteutettiin kesäkuussa 2017 maahanmuuttajien haastatteluja. Haastattelujen sisällöissä painottui haastateltavan toimintakyvyn tarkastelu ja tulevaisuuden odotukset.

Kirjoittaja: Taina Heininen-Reimi

Haastateltavien perustiedot

Nipa – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hanke toteutuu 2016-2018 välisenä aikana. Hanke on osa Uudenmaan ELY-keskuksen valtakunnallista Kotona Suomessa -kattohanketta. (Nipa-hanke 2016.)  Nipa-hankkeen Luotsi-toiminnan ja työllistämispajojen toiminnan suunnittelun pohjaksi haastateltiin kesäkuussa 14 kotouttamiskoulutuksessa olevaa maahanmuuttajaa. Haastateltavista kahdeksan oli miestä ja naisia oli kuusi. Iältään haastateltavat olivat 18-45-vuotiaita. Pääosin haastateltavat olivat 25-30-vuotiaita. Haastateltavat olivat kotoisin Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian eri maista. Maahantulon syinä pääosin olivat pakolaisuus ja turvapaikan hakeminen tai parisuhde suomalaisen kanssa. Koulutus- ja työtaustat olivat moninaiset. Joukossa oli korkeakoulututkinnon suorittaneita ja ei-koulutusta omaavia. Työkokemusta kotimaassaan oli suurimmalla osalla haastateltavista. Haastateltavat opiskelevat koulutuskeskus Salpauksessa kotouttamiskoulutuksessa ja haastattelujen aikana he olivat kotouttamiskoulutuksen toisen moduulin opiskelijoita.

Haastattelujen toteuttaminen

Haastatteluissa hyödynnettiin väljästi kansainvälistä toimintakyvyn ICF-luokitusta  ja WHODAS-elämänlaatumittaria (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017; WHODAS 2014). Haastattelut toteutettiin joko yhden tai kahden henkilön kanssa. Haastatteluissa tavoitteena oli käyttää suomen kieltä, mutta muutaman haastateltavan kohdalla haastattelua tehtiin osin englanniksi. Muutaman haastateltavan suomen- ja englannin kielen taito oli heikohkoa ja tämä asetti haastetta haastattelun toteuttamiselle.

Toimintakyky ja hyvinvointi

Haastateltavat olivat iältään nuoria tai varhaiskeski-ikäisiä. Fyysisiä rajoitteita ei haastatteluissa tullut ilmi. Useammalle, etenkin miehille, liikunta oli tärkeä osa omaa hyvinvointia. Liikuntaa harrastettiin usein yhdessä muiden maahanmuuttajien kanssa esim. jalkapallon pelaamista.

Haastateltavat kertoivat yksinäisyyden kokemuksesta, etenkin jos he olivat tulleet Suomeen yksin ja perhe oli jäänyt lähtömaahan.  Ikävä perheenjäseniä ja läheisiä kohtaan toistui haastatteluissa. Kolmella haastatelluista oli muutamia suomalaisia ystäviä.  Kaksi haastatelluista kertoi, ettei heillä ole ollenkaan suomalaisia tuttavia. Läheisiin ja sukulaisiin yhteydenpitoa helpottaa ja mahdollista internet ja teknologia. Usein yhteydenpidon välineenä toimivat etenkin Skype, Whats up ja Facebook.

Useamassa haastattelussa korostui se, että sosiaalinen kanssakäyminen painottuu samasta maasta tulleiden kanssa. Etenkin haastateltavilla naisilla tämä oli yleistä. Useampi haastateltavista tunnisti ajoittaista alakuloa, kaksi haastateltavista kertoi olevansa masentunut ajoittain. Yksi haastateltavista kertoi, ettei ole voimavaroja hakea perheen yhdistämistä. Apua he eivät ole hakeneet kuvaamiinsa ongelmiin. Myös huoli  Suomessa olevista perheenjäsenistä tuli esille.  Yhdelle haastateltavista huolta aiheutti puoliso, jonka päivät kuluvat kotona lasten kanssa.

Useimmat haastateltavista toivat esille sen, että nauttivat elämästään Suomessa. Kaikki haastateltavat toivat esille suomen kielen taidon merkityksen. Ilman hyvää suomen kielen taitoa kouluttautuminen ja työllistyminen eivät tunnu olevan mahdollisia. Englannin kielen taito koettiin asioimista helpottavana tekijänä esim. Kelassa.

Myös kulttuuritietoutta kaivattiin, miten suomalaisten kanssa tulee toimia erilaisissa tilanteissa ja yleistä tietoa Suomen kulttuurista. Suomi koettiin turvallisena maana. Yksi haastateltavista tunnisti epäluottamuksen viranomaisia kohtaan. Toinen haastateltava totesi, että Suomessa ihmisten puheisiin voi luottaa ja jos suomalaisen kanssa ystävystyy, saa hyvän ystävän.

Useammalla haastateltavista oli korkeakoulututkinto ja he olivat työskennelleet lähtömaassaan koulutuksen mukaisessa työssä. Suomessa tilanne on toisin. Etenkin korkeasti koulutettujen haastatteluissa toistui yhden haastateltavan toteama: ”Ei voi työllistyä omaan ammattiin vaan tulee hankkia lisäkoulutusta tai on kouluttauduttava uudelleen. Ensin kielitaito pitää saada paremmaksi.”

Tulevaisuuden odotukset

Keskeistä useammalle haastateltavalle oli halu pärjätä ja tulla toimeen omillaan. Kaikkien haastateltavien tavoite on oppia suomen kieltä, opiskella tai työllistyä. Toiveissa tuli esille myös se, että saisi kontakteja kantaväestöön ja kyky asioida erilaisissa ympäristöissä ja palveluissa. Viiden vuoden päästä kaksi haastateltavista toivoo edelleen olevansa Suomessa. He haluavat olla rauhassa ja tehdä jotain työtä. He haluavat puhua silloin myös hyvää suomea. Yksi haastateltavista toi esille sen, että haaveilu ja unelmointi on vaikeaa, sillä pelko poislähettämisestä on vieläkin olemassa. Tulevaisuuden osalta yksi haastateltavista kuvasi asennoitumistaan näin: ”Integroituminen ei ole vaikeaa, kun on avoimin mielin.”

Huomioita haastatteluista, yhteenvetoa ja pohdintaa

Haastatteluissa tulee esille neljä keskeistä tavoitetta: halu oppia suomen kieltä, halu opiskella, työllistyä ja saada suomalaisia ystäviä.  Yhteistä oli myös se, että Suomi koettiin turvallisena maana. Haastatteluissa esille tulleet asiat eivät ole uusia eivätkä ne yllätä.  Kotouttamiskoulutuksen tavoitteet liittyvät opiskeluun ja työllistymiseen. Onko kuitenkin kyse kuntouttamisesta, kun ajatellaan lähtötilanteita joista maahanmuuttajat aloittavat tämän kotouttamispolun?

Haastattelujen osalta löytyy yhteneväisyyttä Rask, Castaneda ja Schubertin (2016, 194-196) artikkeliin maahanmuuttajataustaisista asiakkaista kuntoutuksessa. Kotouttamiskoulutuksen jälkeen työtön maahanmuuttaja on TE-toimiston asiakas. Onko työllistymisen esteitä huomioitu kattavasti?  Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi ovat haasteellisia, erityisesti ammattilaisten käytössä olevat psykologissa testeissä esiintyvät kulttuurisidonnaisuudet ja standardointia koskevat puutteet. Maahanmuuttajan tausta on otettava erityisesti huomioon, jos hänellä ei ole koulutusta ja työkokemusta Suomesta tai hänen muualta saatu koulutus ja työkokemus poikkeavat suuresti suomalaisesta koulutusjärjestelmän ja työelämän vaatimuksia. Kun maahanmuuttajalta puuttuu suomalainen työkokemus, ei välttämättä ole ammattia mihin hänet voitaisiin kuntouttaa. Jos työhistoria puuttuu, ei henkilö ole oikeutettu työeläkejärjestelmän järjestämään kuntoutukseen. Usein työllistyminen nähdään kuntoutumisen päätepisteenä, jolloin tarjottu tuki päättyy. (Rask ym. 2016, 194-196.)

Näyttää siltä, että psykososiaalinen tukeminen nousee keskiöön, kun mietitään mitä ihmiset kaipaavat kotouttamisen tueksi. Näin ollen sosiaaliseen kuntoutuksen ja sen kautta saataviin mahdollisuuksiin tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota maahanmuuttajien kotouttamisessa. Sosiaalinen kuntoutus tukee henkilöä psykososiaalisesti monilla eri tavoin. Kotouttamiskoulutuksen kehittämistä ja koulutuksen jälkeisen ajan toimintojen osalle on entistä enemmän syytä panostaa psykososiaaliseen tukemiseen ja vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta. Olisiko syytä panostaa tuettuun työllistämiseen jossa vahvasti on sosiaalisen kuntoutuksen eetos taustalla?

Lähteet

Nipa-hanke. 2016. [Viitattu 3.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/nipa/Sivut/default.aspx

Rask, S., Castaneda, Anu E. & Schubert, C. 2016. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat kuntoutuksessa. Teoksessa Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M. & Ylinen, A. (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 192 – 203.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. ICF-luokitus. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus

WHODAS. 2014. World Health Organization Disability Assessment Schedule 2.0. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/160

Kirjoittaja

YTM Taina Heininen-Reimi toimii sosiaalialan koulutuksessa lehtorina. Opetustyössä painottuvat pääosin yhteiskunnalliset ja sosiaaliturvaan liittyvät aiheet sekä sosiokulttuurisen innostamisen teemat.  Nipa-hankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Julkaistu 19.1.2018

Viittausohje

Heininen-Reimi, T. 2018. Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja tulevaisuuden odotusten tarkastelua Nipa-hankkeessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/maahanmuuttajien-toimintakyvyn-ja-tulevaisuuden-odotusten-tarkastelua-nipa-hankkeessa

Hoitotyön kirjaamista tehdään jatkuvasti. Päijät-Hämeen keskussairaalan vuodeosastoille on tehty hoitotyön kirjaamisen opas vuonna 2015. Sen tarkoituksena on laadukas ja yhtenäinen kirjaaminen. Neljän vuodeosaston kirjaamista arvioitiin eli auditoitiin pilottina vuonna 2016. Tästä saadun kokemuksen myötä tuli toive kehittää auditointilomaketta vastaamaan paremmin Päijät-Hämeen keskussairaalan tarpeita. Sitä varten tarvittiin lisää tietoa, millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota kirjaamisessa.

Kirjoittajat:  Mari Kivioja ja Päivikki Lahtinen

Hoitotyön kirjaamisen sisältö 

Vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on koonnut Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen oppaan, jota on päivitetty vuonna 2015. Oppaassa on määritelty hoidon tarveluokitus, hoidon toimintoluokitus ja hoidon tulosluokitus. Tämä auttaa terveydenhuollon ammattilaista kirjaamaan rakenteisesti käyttäen komponentteja, pääluokkia ja alaluokkia. Lisäksi kirjaamista voidaan täydentää vapaalla tekstillä. Hoitotyön tarpeeseen kirjataan kuvaus potilaan ongelmista, joihin voidaan vaikuttaa hoitotoimilla. (Liljamo ym. 2012, 3, 9.)

Hoitotyön toimintoihin kirjataan keinot, joilla voidaan vaikuttaa potilaan tarpeisiin ja oireisiin. Toimintoihin kirjataan myös oireiden ja elintoimintojen seuranta, havainnointi, auttamismenetelmät, hoidon koordinointi ja ohjaus. Näitä toimintoja käytetään myös hoidon päivittäiseen kirjaamiseen. Hoidon tulokseen kirjataan havainnot ja arviointi potilaan tilanteesta. Hoitotyön kirjaamisen ydintietoihin kuuluu myös hoitotyön yhteenveto, joka kirjataan hoidon päättyessä. Se koostuu samoista asioista kuin hoitotyön suunnitelma eli hoidon tarve, hoitotyön toiminnot ja hoidon tulos. Sitä voidaan täydentää lisäksi vapaalla tekstillä. Yhteenveto parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja helpottaa tiedon löytymistä muilla hoitojaksoilla. (Saranto ym. 2008, 75-79; Liljamo ym. 2012, 1418; Virkkunen ym. 2015, 30-31.)

Hoitotyön kirjaamisen auditointi

Hoitotyön kirjaamista voidaan auditoida, eli arvioida, potilaan tai hoitotyön näkökulmasta. Kirjaamisen laatua voidaan tarkastella muun muassa seuraamalla hoitohenkilökunnan tietoteknisiä taitoja tai hoitotyön kirjaamisen toteutumista hoitoprosessin mukaisesti. Auditoinnilla saadaan tilastotietoa kirjaamisen ja hoidon laadusta. Tämän avulla voidaan arvioida resurssien riittävyyttä, koulutuksen tarvetta ja määrää. (Saranto ym. 2008, 189-194.) THL on tehnyt laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen potilaskertomustietojen rakenteistamisesta, arviointikäytännöistä ja sen vaikutuksista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan kirjaamisen rakenteisuus vaikuttaa tiedon laatuun, käytettävyyteen, kliinisiin prosesseihin ja potilasturvallisuuteen. (Hyppönen ym. 2014, 3, 54, 68-69.)

Päijät-Hämeen keskussairaalan neljän vuodeosaston hoitotyön kirjaamisen tasoa arvioitiin auditoimalla. Lisäksi tutkittiin, oliko painehaavariskitesti tehty ja kuinka paljon lyhenteitä käytetään. Käytettävissä oleva auditointilomake ei kuitenkaan tuonut riittävästi tietoa kirjaamisen sisällöstä ja koettiin hankalaksi käyttää erillistä lomaketta painehaavariskitestin ja lyhenteiden käytöstä. Hoitotyön kirjaamisen laadusta tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitotyön kirjaamisen auditointimenetelmän suunnittelua (Kivioja 2017). Kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää millaisiin asioihin auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota. Aineistona käytettiin vuosina 2007-2017 julkaistuja alkuperäistutkimuksia tai tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät hoitotyön kirjaamisen auditointia tai arviointia. Sisällönanalyysillä saatiin selville, millaisia puutteita hoitotyön kirjaamisessa esiintyy ja millaisiin asioihin hoitotyön kirjaamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Puutteet ryhmiteltiin neljään pääluokkaan: hoitotyön kirjaamisen osaaminen, hoitosuunnitelman ydintiedot, yksilöllisyys ja kirjaamisen ajantasaisuus.

Hoitotyön kirjaamisen puutteet

Tutkimusten mukaan hoitotyön kirjaamisen osaamisessa oli puutteita monessa eri osa-alueessa. Prosessimallia ei ymmärretty, kirjauksissa oli paljon tulkinnallisuutta ja päällekkäisyyttä, eikä ollut selvää mille alustalle tulee kirjata. Kirjauksissa käytettiin puhekieltä ja lyhenteitä, ja se oli rutiininomaista ja toteavaa. Hoitosuunnitelman ydintietojen kirjaamisessa ongelmana oli tavoitteiden määrittely ja päivittäisen kirjaamisen suhde tarpeeseen ja tavoitteeseen.  Osasta kirjauksista ei selvinnyt potilaan hoidon suunnittelu tai suunnitelmaa ei ollut päivitetty potilaan voinnin muuttuessa. Arviointia kirjattiin jonkin verran, mutta se ei ollut yhteydessä hoidon tavoitteeseen tai sitä oli kirjattu hoidon toteutukseen. Usein hoitotyön kirjaaminen oli hoitajan tehtävien luettelointia, ja kirjauksista puuttui kuvaus potilaan voinnista ja tuntemuksista. Kirjaaminen ei ollut asiakaslähtöistä ja siitä puuttui yksilöllisyys. (Kivioja 2017, 20-23.) Samankaltaisia puutteita todettiin myös Päijät-Hämeen keskussairaalan kirjaamisen auditoinnissa. Ongelmat tarpeen ja tavoitteen määrittelyssä johtivat siihen, että kirjaamisen taso jäi puutteelliseksi. Tutkimusten ja auditoinnin perusteella päivittäiskirjaamista tehtiin kuitenkin runsaasti.

Laatua kirjaamiseen

Tutkimusten mukaan koulutuksesta on hyötyä hoitotyön kirjaamisen osaamiseen. Kirjaaminen tiivistyy ja koulutuksen jälkeen kirjaaminen tapahtuu enemmän hoitotyön prosessin mukaisesti. (Kivioja 2017, 25.) THL:n hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportin mukaan kirjaamisen ongelmana on saada luokitukset vastaamaan paremmin potilaan hoidon kirjaamista. Lisäksi asiantuntijaryhmän mukaan kirjaamismallia tulisi kehittää. (Nykänen & Junttila 2012, 20.) Merkinnät potilasasiakirjoihin tulisi tehdä potilaan näkökulmasta ja niiden tulisi olla yksilöllisiä sekä potilaslähtöisiä. Hoitosuunnitelmia tulisi päivittää aina kun potilaan tilassa tapahtuu muutoksia. Hoitajan päätösten tekeminen tulisi näkyä kirjauksissa: miksi jokin asia on tehty tai jätetty tekemättä. Koska päätökset eivät kuitenkaan näy kirjauksissa, voidaan todeta, että kirjaamista ohjaavan lainsäädännön tuntemus on vielä puutteellista. (Kivioja 2017, 27.)

Hoitotyön kirjaamisen auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin, jotta voidaan arvioida kirjaamisen laatua:

• onko kirjaaminen yhtenäistä ja onko käytetty oikeanlaisia luokituksia
• onko käytetty lyhenteitä ja termejä
• onko hoitosuunnitelmaan kirjattu tarve, tavoite, toiminnot ja arviointia, ja onko niillä yhteys toisiinsa
• onko kirjaaminen yksilöllistä ja potilaslähtöistä
• onko hoitosuunnitelma ajan tasalla
• näkyykö kirjaamisessa hoitajan päätöksenteko. (Kivioja 2017, 27-28.)

Jatkossa tulisi lisäksi kiinnittää huomiota hoitotyön kirjaamisen koulutusten sisältöön, jotta ne ohjaavat laadukkaampaan kirjaamiseen. Myös kirjaamista ohjaavaa lainsäädäntöä tulisi tuoda enemmän esille. Näihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo ammatillisessa koulutuksessa. Hoitotyön kirjaamisen auditoinnilla ja koulutuksilla on saatu hyviä tuloksia kirjaamisen laatuun, joten sen tulisi olla säännöllistä.

Lähteet

Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P. 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen: Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 5.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-302-3819.pdf?sequence=1

Kivioja, M. 2017. Hoitotyön kirjaamisen laatu – kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma. [Viitattu 27.12.2017]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418081

Liljamo, P., Kinnunen, U-M. & Ensio, A. 2012. FinCC-luokituskokonaisuuden käyttöopas – SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0.  Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet: 2/2012. [Verkkodokumentti].  Helsinki:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/FinCCluokituskokonaisuuden%20opas_korjattu%20liitteen%c3%a4%20olevaa%20SHToLluokitusta.pdf?sequence=1

Nykänen, P. & Junttila K. 2012. Hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportti: Suositukset ja toimenpide-ehdotukset hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen kehittämiseksi. Raportti 40/2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90814/THL_RAP2012_040_verkko.pdf?sequence=1

Saranto, K., Ensio, A., Tanttu, K. & Sonninen A L. 2008. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Virkkunen, H., Mäkelä-Bengs, P. & Vuokko R. 2015. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas – Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen, Osa I, Versio 2015. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 2/2015. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126020/URN_ISBN_978-952-302-4793.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Mari Kivioja on Lahden ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opiskelija (AMK) ja Päivikki Lahtinen Lahden ammattikorkeakoulun lehtori.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/computer-business-typing-keyboard-1149148/ (CC0)

Viittausohje

Kivioja, M. & Lahtinen, P. 2018. Laatua hoitotyön kirjaamiseen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/17/laatua-hoitotyon-kirjaamiseen/

Maahanmuuttajille on tarjolla paljon erilaisia palveluita kotoutumisen, opiskelujen ja työllistymisen tueksi. Palvelut eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä kokonaisuutta vaan pahimmillaan labyrintin, josta ulospääsy on haastavaa ilman ammattitaitoista henkilökohtaista ohjausta.

Kirjoittajat: Marja Kiijärvi-Pihkala ja Maija-Leena Pusa

Kotoutumisen alkuvaihe

Maahanmuuttajat-termin taakse kätkeytyy heterogeeninen joukko ihmisiä. Ikä, sukupuoli, kansallisuus, kulttuuritausta, maahan tulon syy, henkilökohtaiset ominaisuudet ja oma elämänpolku kaikkine vaiheineen vaikuttavat siihen, miten ihminen etenee uudessa maassa koulutus- työllistymispolullaan.  Suomessa on tarjottu maahanmuuttajien alkuvaiheen kotoutumiseen “yhden väylän mallia”, joka on perustunut oman koulutusjärjestelmämme tapaan tuottaa osaamista. Koulutus on putki, jonka toisesta päästä toivotaan putkahtavan kotoutuneita yksilöitä, jotka ovat heti valmiita työelämään tai vähintään opiskelemaan. Käytäntö on osoittanut, että aivan näin helppoa ei kotoutuminen ole. Pahimmillaan kotoutumiskoulutuksen päättää tavoitetasoa heikomman kielitaidon omaava, omista tavoitteistaan epävarma henkilö, jolla ei ole ymmärrystä siitä, mihin seuraavaksi kannattaisi edetä.

Kotoutumiskoulutuksen toteutusmalleja on viime vuosina kehitetty ja tavoitteena on mahdollistaa heti koulutuksen alkuvaiheessa erilaisia tapoja opiskella työkulttuuria ja sopivan alan ammattisanastoa (OKM 2017). Koulutuksen järjestäjiltä tämä malli vaatii uudenlaisen opetuskulttuurin omaksumista, uudenlaisia prosesseja sekä erilaista asennoitumista siihen, mitä tarkoittaa kielen ja ammatin oppiminen samanaikaisena, rinnakkaisena toimintona.

Nivelvaihe – ovi ammattiin vai loputon labyrintti?

Kun kotoutumiskoulutus on käyty, alkaa kriittinen nivelvaihe. Nivelvaiheessa on tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja: valmentavia koulutuksia, kursseja, työkokeilumahdollisuuksia ja erilaisten hankkeiden moninaisia toimintoja. Erilaiset toimenpiteet muodostavat lyhyitä, toisiinsa liittymättömiä jaksoja, jotka eivät edistä työllistymistä tai koulutukseen pääsyä tarkoituksenmukaisesti. Kokonaisuus saattaa sisältää tyhjäkäyntiä ja epätarkoituksenmukaisia opintoja. Hallituksen laatimassa kotoutumista koskevassa toimintasuunnitelmassa (VNK 2016) yhdeksi tavoitteeksi mainitaankin maahanmuuttajien koulutuspolkujen ja työllistymisen nopeuttaminen. Yksi keino tähän on ohjauksen kehittäminen (VNK 2016, 3).

Uudenlaiset tavat toteuttaa ammatillista koulutusta ja tarjota oppimisvalmiuksia parantavia opintoja ennen varsinaista tutkintoon johtavaa koulutusta (esimerkiksi MAO-koulutukset) edistävät pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta työelämään. Korkeakouluopintoihin valmentavat koulutukset puolestaan lisäävät mahdollisuuksia päästä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun sekä valmiuksia menestyä opinnoissa.

Kun opinnot päättyvät, ollaan uuden nivelkohdan edessä. Työllistymistä voidaan edistää liittämällä niin opintoihin kuin opintojen aikaisiin ohjaustoimenpiteisiinkin vahva linkki työelämään. Harjoittelujaksot ja erilaiset projektiopinnot ovat tärkeä mahdollisuus luoda kontakteja työnantajiin, vahvistaa ammattialaan liittyvää suomen kielen taitoa sekä tutustua suomalaiseen työkulttuuriin.

Henkilökohtaisen ohjauksen välttämättömyys

Maahanmuuttajien työllistyminen on kaikkien etu, niin yksilöiden, elinkeinoelämän kuin yhteiskunnankin. Tähän päämäärään tähtäävät palvelut ovat hajallaan, eikä niistä usein muodostu järkevästi etenevää kokonaisuutta. Ei riitä, että maahanmuuttajalle annetaan palvelukartta ja yhteystiedot. On huomioitava, että eteneminen edellyttää erilaisten ohjeiden ja dokumenttien lukutaitoa sekä yhteiskunta- ja palvelurakenteen syvällistä ymmärtämistä. Henkilökohtainen ohjaus onkin välttämätöntä, jotta erilaisia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää.

Hyvänä ohjaajana toimiminen vaatii erittäin laajaa osaamista. Ohjaajan tulee tuntea suomalainen palvelu- ja koulutusjärjestelmä sekä erilaisiin vaihtoehtoihin liittyvät reunaehdot. Hänellä on oltava valmiudet kieli- ja kulttuuritietoiseen ohjaamiseen. Ohjaajan on pystyttävä avaamaan maahanmuuttajalle monimutkaista järjestelmäämme. Hänen on lisäksi ymmärrettävä toisesta kulttuurista tulleen ihmisen kokemusmaailmaa sekä tarpeita ja tavoitteita. Kyse on monialaisesta ammattitaidosta, joka edellyttää tietojen ja taitojen lisäksi oikeanlaista asennetta maahanmuuttaja-asiakkaita kohtaan.

Ohjaaja ei voi toimia yksin, vaan hänen tulee työskennellä tiiviissä verkostossa muiden toimijoiden kanssa. Eri toimijatahojen välinen yhteistyö on avainasemassa, jotta tarkoituksenmukaisten polkujen rakentaminen on mahdollista. Tähän tarvitaan viranomaisten, koulutuksen järjestäjien, kolmannen sektorit, yritysten ja TE-hallinnon välistä yhteistyötä. (TEM 2017)

Eri alueilla on erilaisia toimijoita, joten paikalliset yhteistyön mallit ovat tärkeitä. Vuosina 2015-2017 ESR-rahoitteinen Ossi-hanke rakensi Päijät-Hämeen toimijoiden kesken yhteistyömallia. Sen konkreettiseksi toiminnoiksi muotoutuivat alueen koulutustarjonnan kokoava portaali www.alipi.fi/ossi sekä Ossi-ohjauspiste, josta maahanmuuttaja saa henkilökohtaista ohjausta koulutukseen liittyvissä kysymyksissään. Ossi-hanke on opettanut, että perinteisen ohjausosaamisen lisäksi tehtävässä tarvitaan ymmärrystä toisesta kulttuurista tulevan henkilön tilanteesta, kieli- ja kulttuuritietoisia dialogiataitoja, laajaa ymmärrystä suomalaisesta koulutus- ja työllistämisjärjestelmästä sekä tietoa alueen palveluista.

Ohjaustyössä tärkeä elementti on asiakasvastuullisuus. Hyvä ohjaaja ei vastaa vain esitettyihin kysymyksiin, vaan selvittää laajemmin mikä olisi paras palvelu tälle henkilölle. Jos esiin tulleita kysymyksiä ei osaa ratkaista tai ne eivät kuulu omaan toimenkuvaan, hyvä ohjaaja huolehtii asiakkaan eteenpäin sinne, missä häntä voidaan parhaiten palvella.

Lähteet

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide‐esitykset II. [Verkkodokumentti]. Opetus‐ ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Viitattu 19.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-451-1

OSSI – Osaaminen esiin. 2017. Päijät-Hämeen OSSI-portaali. [Viitattu 19.12.2017]. Saatavissa: http://www.alipi.fi/ossi/

TEM. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2017. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät -työryhmän loppuraportti ja toimenpide-esitykset. [Verkkodokumentti].  Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2017. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. [Viitattu 19.12.2017].  Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-238-5

VNK. Valtioneuvoston kanslia. 2016. Hallituksen kotouttamista koskeva toimintasuunnitelma: maahanmuuttajat kuntiin, koulutukseen ja työhön. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 19.12.2017].  Saatavissa: http://vnk.fi/documents/10616/1266558/Kotouttamisen-toimintasuunnitelma-030516.pdf/c600bd8f-7c5c-43b6-aba4-5aade9aafe0d

Kirjoittajat

Marja Kiijärvi-Pihkala työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana hyvinvointi- ja uudistava kasvu -painoalalla. Hän toimii lisäksi projektipäällikkönä maahanmuuttajien asioihin keskittyvissä hankkeissa (mm. Ossi – Osaaminen esiin ja Ossi2 – Osaajat töihin).

Maija-Leena Pusa työskentelee Koulutuskeskus Salpauksessa projektipäällikkönä. Hänellä on monivuotinen kokemus maahanmuuttajakoulutuksesta sekä maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen, monikulttuurisuuteen ja kulttuurien väliseen viestintään liittyvistä kysymyksistä.

Julkaistu 22.12.2017

Artikkelikuva: maxlkt. Saatavissa: https://pixabay.com/en/hand-united-hands-united-together-1917895/ (CC0)

Viittausohje

Kiijärvi-Pihkala, M. & Pusa, M-L. 2017. Labyrintistä työelämään? Kipupisteitä ja ratkaisuja maahanmuuttajan kotoutumispolulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/22/labyrintista-tyoelamaan-kipupisteita-ja-ratkaisuja-maahanmuuttajan-kotoutumispolulla/