Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Merkityksellinen työ – käsitteen määrittely ja mittaaminen

21.12.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK RDI JournalLAMKpub

Työn merkityksellisyyttä ja merkityksellistä työtä on määritelty eri tavoin ja tutkittu erilaisin menetelmin aktiivisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Käsitteen käyttö monissa eri konteksteissa, sen epämääräisyys ja mittaaminen usealla eri tavalla vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta ja ymmärrystä sekä käsitteestä itsestään että sen yhteyksistä. Tutkimustyössä ja tutkimustulosten soveltamisessa käytäntöön tulee ymmärtää mitä käsite kulloisessakin yhteydessä tarkoittaa. Tässä artikkelissa kuvataan merkityksellisen työn käsitettä, edellytyksiä, seurauksia ja lopuksi esitetään käsiteanalyysi ja kaksi merkityksellisen työn tutkimiseen ja arviointiin suositeltavaa mittaria. Artikkelin aineisto ja mittarit ovat perusta, jonka avulla selvitetään työn merkitystä metallialan Työkykyä ja tuottavuutta –hankkeessa (TTV 2017).

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Johdanto

Työn merkityksellisyys on kiinnostava asia organisaation, sen menestymisen ja johtamisen sekä työntekijän hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus on ollut aktiivista parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuoden 2017 lopulla Masto-Finnan kansainvälisistä e-aineistoista tehty haku tuotti hakusanalla ”meaningful work” lähes 1,4 miljoonan julkaisujen tuloksen. Tutkimusten määrä oli huipussaan vuonna 2014 (n. 100 000 julkaisua) ja on kääntynyt sen jälkeen laskuun. Suuresta julkaisumäärästä huolimatta käsitteellä ei ole yksimielistä eikä täsmällistä määritelmää, eikä yhteistä tapaa arvioida ja käyttää käsitettä (Both-Nwabuwe ym. 2017, Lips-Wiersma & Wright 2012).

Teoreettinen viitekehys ja tarkka käsitteen määrittely luovat pohjan mittarin laatimiselle ja tutkimustyölle. Kun käsitteestä on yhteinen näkemys, joka on operationalisoitu mitattavaksi, saadaan tarkempi ymmärrys myös käsitteen yksityiskohtaisesta sisällöstä. Näin voidaan selvittää, mitkä ovat työn merkityksellisyyden edellytykset ja seuraukset, sekä onko työn merkityksellisyys kokemuksena pysyväisluonteinen vai muuttuva tila tai ominaisuus. Mittarista tulee tietää miten se toimii, kuvaavatko eri osiot yhdessä yksiulotteisesti merkityksellisyyttä vai onko käsite moniulotteinen. Yhteinen ymmärrys ilmiöistä kirkastuu vankan teoreettisen taustan, selkeän viitekehyksen ja tutkimuksellisen näytön kautta.

Työn merkityksellisyyden sisältö ja yhteydet

Perustarve ja kutsumus

Yeoman (2014) on määritellyt merkityksellisen työn ihmisen perustarpeeksi, jotta ihminen voisi tyydyttää perustavaa laatua olevia vapauden, autonomian ja eheyden tarpeitaan. Lisäksi yhteiskunta tulisi hänen mukaansa järjestää siten, että niin moni kuin mahdollista voisi kokea työnsä merkitykselliseksi kehittämällä kykyjään.

Lepisto ja Pratt (2017) sisällyttävät merkitykselliseen työhön sekä tarpeiden, motivaation että itsensä toteuttamiseen liittyvien toiveiden toteuttamisen (realization perspective) että työn koetun arvostuksen tai arvon (justification perspective) (Lepisto & Pratt 2016).

Steger ym. (2012) mukaan merkityksellinen työ –käsite heijastaa miten syvästi ihminen kokee työn olevan merkityksellinen, jotain johon on henkilökohtaisesti panostanut ja joka on elämän kukoistuksen lähteenä. Stegerin (2012) merkityksellisen työn mittari WAMI (Work And Meaningful Inventory) soveltuu tutkimuksiin, joiden tarkoituksena on tutkia koettua työn merkityksellisyyttä, sen edellytyksiä ja seurauksia (ks. taulukko 1). Merkityksellisen työn käsitteeseen liittyy myös kutsumus (Foucé ym. 2017, Hirschi 2012, Dobrow & Tosti-Kaharas 2011). Merkityksellinen työ, työn imu ja organisaatioon sitoutuminen ovat yhteydessä toisiinsa (Geldenhuys ym. 2014).

Työn merkityksellisyys hoitotyössä tarkoittaa koettua myönteistä tunnetta työssä, itse työn merkitystä, merkityksellistä työn tarkoitusta ja tavoitetta sekä työtä osana merkityksellistä elämää (Lee 2015). Suomalaisten sairaanhoitajien parissa tehdyn tutkimuksen mukaan merkityksellisyys ja haasteellisuus ovat osa työnhyvinvointia, jonka arviointiin kehitetyn 12 –osaisen mittarin yksi osio on ”haasteellinen ja merkityksellinen työ”. Osioon kuuluvat työn pysyvyys, työn vaihtelevuus, työn autonomia, työn haasteellisuus, mielenkiintoinen työ ja työn merkityksellisyys. (Utriainen ym. 2015; Päätalo & Kyngäs 2016.)

Työn merkityksellisyyteen vaikuttavat tekijät

Allan ym. (2016) mukaan tutkittavat, joita motivoi ulkoiset tekijät (palkka, turvallisuus) tai joilla oli motivaation puute kokivat työnsä vähemmän merkitykselliseksi kuin ne, joilla oli työhönsä sisäinen motivaatio. Tutkimuksessa oli käytetty Steger ym. (2012) WAMI –kyselyä. Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin myös sosiaaliluokan ja työhön liittyvän vapaaehtoisenvalinnan yhteyttä motivaatioon. Vaikka oma vapaaehtoinen tahto ja sosiaaliluokka eivät suoraan vaikuttaneet työn merkityksellisyyden kokemukseen, niin epäsuorasti niiden vaikutus tuli esiin motivaation kautta.

Työn merkityksellisyyttä voi itse lisätä pyrkimällä lisäämään työn myönteisiä puolia, kehittämällä omaa osaamistaan, jotta voi paremmin saada aikaan myönteisiä tuloksia, sekä vaikuttamalla työn sisältöön (Vuori ym. 2012). Työn merkityksellisyyden tunteeseen vaikuttaa osaltaan ikä. Suurten ikäluokkien (1946-1964 syntyneiden) kokemus työn merkityksellisyydestä on vahvempi kuin tätä nuorempien ikäluokkien (Hoole & Bonnema 2015).

Työn merkityksellisyyteen vaikuttaa se miten tärkeänä työnsä kokee. Vaikutuksia seurattiin puolen vuoden ajan kolme kertaa ja tulokset olivat pysyviä. Tutkimuksen perusteella todetaan, että jos voi työssään voi parantaa toisten hyvinvointia se voi johtaa työn merkityksellisyyden kokemukseen. Tässä tutkimuksessa puolestaan tuloksiin ei vaikuttanut ikä, sukupuoli eikä sosiaaliluokka. (Allan 2017.)

Työn merkityksellisyys välittävänä tekijänä

Myös johtajuus vaikuttaa voimakkaasti työn merkityksellisyyden kokemukseen, joka puolestaan vaikuttaa työn tuloksellisuuteen. Työn merkityksellisyys toimii näin ollen välittävänä tekijänä johtajuuden ja työn tuloksellisuuden (organisaatioon sitoutuminen, tehtävän vaatimukset ylittävät ponnistelut, työn ja perheen välinen suhde) välillä (Tummers & Knies 2013).

Niin ikään Willemse ja Deacon (2015) ovat todenneet työn merkityksellisyyden toimivan välittävänä tekijänä koetun kutsumuksen ja työhön liittyvien myönteisten asenteiden (työn haasteet, työn ilo ja käsitys uravalinnan lopullisuudesta) välillä. Kyseisessä tutkimuksessa oli käytetty työn merkityksellisyyden tutkimukseen Stegerin ym. (2012) WAMI -mittaria, joka on toinen myöhemmin suositeltavista mittareista.

Työn merkityksellisyyden kokemus tuottaa hyvää

Suomalaisen Työn Liiton hankkeessa tuodaan esiin, että työ on merkityksellistä ja arvokasta silloin kun se on tuottavaa, kestävää ja osallistavaa. Merkityksellinen ja arvokas työ motivoi, sitouttaa ja aktivoi kasvua ja uuden oppimista. (Suomalaisen työn liitto 2017.)

Kokemus työn merkityksellisyydestä tuottaa työn imua, työtyytyväisyyttä, motivaatiota ja vähentää stressiä (Lips-Wiersma & Wright 2012). Oman työn kokeminen tärkeänä (Vaandrager & Koelen 2013) ja työn merkityksellisyys (Jenny ym. 2017) toimivat työn voimavaroina ja siten työhyvinvointia rakentavina tekijöinä.

Työn merkityksellisyyden kokemus ennustaa organisaatioon (Geldenhuys ym. 2014). sekä opettajien keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan työhön sitoutumista (Foucé ym. 2017). Edellä mainitussa tutkimuksessa oli käytetty Steger ym. (2012) WAMI –mittaria.

Merkityksellinen työ – viitekehys, käsite ja mittaaminen

Viitekehys

Both-Nwabuwe ym. (2017) ovat analysoineet yhteensä 14 tutkimusta, joissa on määritelty merkityksellinen työ ja näiden perusteella luoneet viitekehyksen sekä määritelleet merkityksellisen työn käsitteen. Viitekehys on kuvattu neljän kategorian kautta: työn myönteinen merkitys tai tarkoitus, merkityksellisen työn elementit, työntekijän tavoitteiden ja työn yhteensopivuus, sekä täyttymys. (Kuvio 1.) Analyysiin käytettyjen tutkimusten viitetiedot löytyvät Both-Nwabuwe ym. 2017 alkuperäisartikkelista.

Työn tuottama myönteinen merkitys tai tarkoitus kategoria sisältää ihmisen elämän tarkoituksen, olemassaolon ja inhimillisten tarpeiden tyydyttämisen kannalta oleellisia tekijöitä. Työ on erityisen tärkeä, se tuottaa täyttymyksen, ja sillä on jokin mieli ihmisen elämässä. Ihmisellä on merkitykselliseen työhön myönteinen tunnesuhde, josta syntyvä onnellisuus, mikä perustuu enemmän syvempään tarkoitukseen, joka tuottaa kasvua ja kehitystä mieluummin kuin ohimenevään mielihyvään. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Merkityksellisen työn elementit tai osatekijät sisältävät subjektiivisen kokemuksen siitä, että työ on tärkeä ja merkityksellinen, tukee henkilökohtaista kasvua ja edesauttaa suurempaa hyvää. Työn kautta kokee myönteisiä tunteita, löytää työstä merkityksen sekä tavoittelee tarkoituksen ja tavoitteiden saavuttamista työpaikalla. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Työntekijän tavoitteiden ja työn yhteensopivuus on johdonmukaisuutta yksilön tavoitteiden ja työn välillä. Työn ja työn tekijän ihanteet kohtaavat ja työ tuo elämään täyttymyksen. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Työn tuottama täyttymys elämässä kuvaa ihmisen kykyä ansainta elantonsa tavalla, joka tyydyttää hänen psykologisia, henkisiä ja sosiaalisia tarkoituksen ja osallisuuden kokemuksiaan. Merkitykselliseen työhön liittyvät tarpeet, jotka auttavat saavuttamaan ja ylläpitämään merkityksen tunnetta, kuten työn tavoitteet ja täyttymys, arvot, tehokkuus ja oma arvo. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

KUVIO 1. Merkityksellinen työ –käsitteen viitekehys (mukaillen Both-Nwabuwe ym. 2017)

Käsitteen määrittely

Both-Nwabuwe ym. (2017) mukaan merkityksellinen työ on subjektiivinen kokemus oman olemassaolon merkityksestä, joka seuraa siitä, että työ ja työn tekijä sopivat yhteen. Käsite on määritelty englanniksi seuraavalla tavalla:

Meaningful work is the subjective experience of existential significance resulting from the fit between the individual and work. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

”Subjective experience of existential significance” viittaa henkilökohtaiseen prosessiin, jossa ihminen kokee työn tukevan ja olevan mielekäs syy omalle olemassaololle. ”Resulting from the fit” viittaa ihmisen inhimillisten ulottuvuuksien toteutumisen työssä tai työn kautta. Työ käsitteenä on määritelty ja rajattu tarkoittamaan palkkatyötä erotuksena esimerkiksi vapaaehtoistyöstä. (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

Arviointiin suositeltavat mittarit

Edellä olevaan käsitteen määrittelyyn nojautuen Both-Nwabuwe ym. (2017) kuvaavat tarkemmin käsitettä parhaiten mittaavat neljä mittaria (Lips-Wiersma & Wright 2012, Steger ym. 2012, Bendassoli ym. 2015, Lee 2015), joista he suosittelevat merkityksellisen työn arviointiin ja mittaamiseen Lips-Wiersma ja Wrightin (2012) luomaa CMWS (Comprehensive Meaningful Work Scale) ja Stegerin ym. (2012) WAMI (The Work And Meaning Inventory) mittareita. Mittarien kautta merkityksellisyyttä tarkastellaan hieman eri näkökulmista, mikä tulee ottaa huomioon sen mukaan, haluaako tutkia enemmän koettua merkityskelisyyttä ja sen edellytyksiä ja seurauksia (WAMI) vai sitä miten esimerkiksi henkilökohtaiset piirteet ja organisaation käytännöt luovat työn merkityksellisyyttä (CMWS) (taulukko 1). (Both-Nwabuwe ym. 2017.)

TAULUKKO 1. Merkityksellisen työn operationalisointi, käsitteen kuvaus ja käyttö CMWS ja WAMI -mittareilla (mukaillen Both-Nwabuwe ym. 2017)

Steger ym. (2012) WAMI sisältää kymmenen kysymystä, joista muodostuu kolme faktoria: myönteinen merkitys (kysymykset 1,4,5,8), merkityksen luominen työn kautta (kysymykset 2,7,9) kautta ja motivaatio tehdä jotain suurempaa (kysymykset 3,6). Kysymykset on suomennettuna taulukossa 2. Arviointi suoritetaan 5-portaisella Likert -asteikollisella mittarilla (ei lainkaan totta – täysin totta) (Taulukko 2.). Kyselylomake ja ohje mittarin käyttöön ovat saatavissa englanninkielisenä internetistä osoitteesta http://www.michaelfsteger.com/wp-content/uploads/2012/08/WAMI.pdf.

TAULUKKO 2. WAMI -The Work And Meaning Inventory työn ja sen merkityksen arviointiin (Steger ym. 2012)

Lips-Wiersma ja Wrightin (2012) luomassa CMWS mittarissa on viisi faktoria, jotka kysymyksineen on kuvattu taulukossa 3. Mittarissa on 28 Likert –asteikolla arvioitavaa kysymystä, jotka muodostavat seitsemän faktoria. (Taulukko 3.)

TAULUKKO 3. CMWS – Comprehensive Meaningful Work Scale merkityksellisen työn arviointiin (Lips-Wiersma & Wright 2012)

Yhteenveto

Vaikka tutkimusten määrä on hieman kääntynyt laskuun parin viime vuoden aikana, tulee työn merkityksellisyys edelleen olemaan sekä yksilön että organisaation näkökulmasta tärkeässä asemassa. Työ on monimuotoistunut ja muuttunut, mutta tulee siitä huolimatta olemaan merkittävässä asemassa toimeentulon tuojana ja ihmisen elämän merkityksen luojana myös tulevaisuudessa (Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta 2017).

Tässä artikkelissa on kuvattu merkityksellinen työ –käsitettä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Käsitteen määrittely auttaa ymmärtämään sen moniulotteista ja dynaamista sisältöä, kun sitä tutkitaan ja käytetään eri yhteyksissä. Merkityksellisen työn arviointiin suositeltuja kahta mittaria (WAMI, CMWS) ei ole kulttuurisesti validoitu suomenkielelle. Mikäli niitä käytetään tutkimustyössä, on tutkijan syytä arvioida käännösten onnistuneisuus vertaamalla niitä alkuperäisiin lähteisiin ja tehdä tarpeelliseksi katsomansa korjaukset. Mittareiden käännöstyö on tehty yhteistyössä asiantuntijan kanssa ja pyritty mahdollisimman tarkkaan vastaavuuteen.

Molemmat tässä esitellyt mittarit soveltuvat TTV – työkyky ja tuottavuus valmennuksen tarpeisiin, joskin hankkeen kannalta lyhyempi Steger ym. (2012) WAMI –mittari saattaisi olla toimivampi. Lisäksi CMWS –mittarissa on kysymyksiä, jotka soveltuvat paremmin ihmisten hyvinvointiin liittyviin tehtäviin kuin metallialalle tai teolliseen työhön.

Lähteet

Allan. B. A., Autin, K. L. & Duffy R. D. 2016. Self-Determination and Meaningful Work: Exploring Socioeconomic Constraints. Frontiers in Psychology. [Verkkolehti]. Vol. 7, 71. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2016.00071

Allan, B. A. 2017. Task significance and meaningful work: A longitudinal study. Journal of Vocational Behavior. [Verkkolehti]. Vol. 102, 174 – 182. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jvb.2017.07.011

Bauer, G. F. & Gregor, J. J. (toim.) 2013. Salutogenic organizations and change. The concepts behind organizational health intervention research, 77-89. Springer.

Bendassoli, P. F., Borges-Andrade, J. E., Alves, J. S. C. & Torres, T. D. L. 2015. Meaningful Work Scale in creative industries: a confirmatory factor analysis. Psico USF. Vol. 20, 1-12.

Both-Nwabuwe, J. M. C., Dijkstra, M. T. M. & Beersma, B. 2017. Sweeping the Floor or Putting a Man on the Moon: How to Define and Measure Meaningful Work. Frontiers in Psychology, 8, 1658.

Dobrow, S. R. & Tosti-Kharas, J. 2011. Calling: The development of a scale measure. Personnel Psychology. Vol. 64, 1001 – 1049.

Fouché, E., Rothmann, S. & van der Vyver, C. 2017. Antecedents and outcomes of meaningful work among school teachers. SA Journal of Industrial Psychology, 43(0), 1398.

Geldenhuys, M., Ł aba, K. & Venter, C. M. 2014. Meaningful work, work engagement and organizational commitment. SA Journal of Industrial Psychology/SA Tydskrif vir Bedryfsielkunde. [Verkkolehti]. Vol. 40(1), 1098. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajip.v40i1.1098

Hirschi, A. 2012. Callings and work engagement: Moderated mediation model of work meaningfulness, occupational identity, and occupational self-efficacy. Journal of Counseling Psychology. [Verkkolehti]. Vol. 59(3), 479-485. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://search.proquest.com/docview/1024714900?accountid=16407

Hoole, C. & Bonnema, J. 2015. Work engagement and meaningful work across generational cohorts. SA Journal of Human Resource Management. [Verkkolehti]. Vol. 13(1), 1-11. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajhrm.v13i1.681

Jenny, G. J., Bauer, G. F., Vine, H. F., Vogt, K. & Torp, S. 2017. The Application of Salutogenesis to Work. Teoksessa Mittelmark, M. B. ym. (toim.) The Handbook of Salutogenesis. Springer International Publishing. 197- 210.

Lee, S. 2015. A concept analysis of ’Meaning in work’ and its implications for nursing. Journal of Advanced Nursing, Vol. 71(10), 2258-2267.

Lepisto, D. A. & Pratt, M. G. 2017. Meaningful work as realization and justification. Organizational Psychology Review, Vol. 7(2), pp. 99-121.

Lips-Wiersma, M. & Wright, S. 2012. Measuring the Meaning of Meaningful Work. Development and Validation of the Comprehensive Meaningful Work Scale (CMWS). Group & Organization Management. [Verkkolehti]. Vol. 37(5), 655-685. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/1059601112461578

Mittelmark, M.B., Sagy, S., Eriksson M. ym. (toim.) Cham (CH). The Handbook of Salutogenesis. Springer International Publishing.

Päätalo, K. & Kyngäs, H. 2016. Measuring hospital nurses’ well-being at work – psychometric testing of the scale. Contemporary Nurse : a Journal for the Australian Nursing Profession. Vol. 52(6), 722-735.

Steger, M. F., Dik, B. J. & Duffy, R. D. 2012. Measuring meaningful work the work: The Work and Meaning Inventory (WAMI) Journal of Career Assessment. [Verkkolehti]. Vol. 20, 322-337. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1177/1069072711436160

Suomalaisen Työn Liitto. 2017. Merkityksellisen ja arvokkaan työn indikaattori. [Viitattu 7.11.2017]. Saatavissa: https://suomalainentyo.fi/2016/07/07/merkityksellisen-ja-arvokkaan-tyon-indikaattori/.

Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta 1/2017. 2017. Demos Helsinki & Demos Effect. [Viitattu 19.11.2017]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/24031648/Tyo_2040_skenaariot.pdf

TTV (Työkyky ja tuottavuus –valmennus). 2017. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/ttv/Sivut/default.aspx

Utriainen, K., Ala-Mursula, L. & Kyngäs, H. 2015. Hospital nurse´s wellbeing at work: a theoretical model. Journal of Nursing Management. Vol. 23(6), 736-743.

Vaandrager L. & Koelen M. 2013. Salutogenesis in the Workplace: Building General Resistance Resources and Sense of Coherence. Teoksessa Bauer G F & Gregor J. J. (toim.) Salutogenic organizations and change. The concepts behind organizational health intervention research, 77-89. Springer.

Vuori, T., San, E. & Kira, M. 2012. Meaningfulness-making at work. Qualitative Research in Organizations and Management. [Verkkolehti]. Vol. 7(2), 231-248. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/17465641211253110

Willemse M. & Deacon E. 2015. Experiencing a sense of calling: The influence of meaningful work on teachers’ work attitudes. SA Journal of Industrial Psychology. [Verkkolehti]. Vol 41 (1), 1-9. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.4102/sajip.v41i1.1274

Yeoman, R. 2014. Conceptualising meaningful work as a fundamental human need. Journal of Business Ethics. [Verkkolehti]. Vol. 125(2), 235-251. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1007/s10551-013-1894-9

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen, TtT, tuntiopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala.

Julkaistu 21.12.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/people-coffee-meeting-team-7096/ (CC0)

Viittausohje

Kukkurainen, M.L. 2017. Merkityksellinen työ – käsitteen määrittely ja mittaaminen. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/21/1729/

Kohti työelämää – kokemuksia maahanmuuttajille suunnatuista koulutuspiloteista

21.12.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK ProLAMKpub

Päijät-Hämeen alueella on paljon maahanmuuttajia, joiden siirtyminen työelämään ja opintoihin on estynyt heikon suomen kielen taidon, heikkojen työelämävalmiuksien ja riittämättömän ohjauksen vuoksi. Ossi – Osaaminen esiin -hankkeessa (ESR 2015-2018) järjestettiin vuonna 2016 neljä pilottikoulutusta, joiden avulla pyrittiin nopeuttamaan osallistujien etenemistä koulutus- ja työllistymispoluillaan. Tulokset olivat hyviä – yli puolet pääsi ammatillisiin opintoihin tai töihin.

Kirjoittajat: Evelina Liski ja Mari Lampinen

Maahanmuuttajat Päijät-Hämeessä

Päijät-Hämeen maahanmuutto-ohjelman 2016-2020 (Päijät-Hämeen liitto 2015, 29) mukaan työikäisten, erityisesti 25 – 39-vuotiaiden, määrä maahanmuuttajista on huomattavasti suurempi kuin valtaväestössä. Muun väestön ikääntyessä maahanmuuttajat nähdään usein työvoimaresurssina, mutta kuitenkin ulkomaalaisen väestön työllisyystilanne on kaikilla mittareilla mitattuna huonompi kuin kantaväestön. Kesäkuussa 2015 ulkomaalaisen väestön työttömyysaste oli Päijät-Hämeessä 49 %.

Maahanmuuttajien työllistymisen haasteena on usein työnantajien asettama korkea suomen kielen kielitaitovaatimus ja kotimaassa suoritetun koulutuksen tai työkokemuksen heikko soveltuvuus, verkostojen ja atk-osaamisen puute, sekä erilainen työnhaku- ja työkulttuuri. Lisävaikeutena voivat olla kohdatut ennakkoluulot. (Päijät-Hämeen liitto 2015, 33.)

Ossi-hankkeessa tehdyssä tilannekartoituksessa havaittiin, että alueelta puuttuu erityisesti korkeamman kielitaitotason suomen kielen koulutusta. Kuitenkin kielitaitovaatimukset ovat korkeita erityisesti akateemisilla aloilla ja riittämätön kielitaito on usein selityksenä kielteisille rekrytointipäätöksille. Erittäin hyvän yleiskielen taidon lisäksi edellytetään hyvää kirjallista viestintää ja kommunikointitaitoja sekä lisäksi ammattikielen ja terminologian hallintaa. Ylempiä taitotasoja tarvitaan myös yliopistoon ja korkeakouluun hakeutumiseen. Kotoutumiskoulutusten jälkeen monilla ei vielä kielitaito ole riittävää työllistymiseen tai jatkokoulutuspaikan saamiseen. Maahanmuuttajien Suomessa hankkima koulutus on kuitenkin selvässä yhteydessä työllistymismahdollisuuksiin. (Päijät-Hämeen liitto 2015, 29-33.)

Ossi-hankkeen koulutuspilotit Koulutuskeskus Salpauksessa ja Lahden kansanopistossa

Päijät-Hämeen maahanmuutto-ohjelmassa havaittuihin haasteisiin perustuen Ossi-hankkeessa järjestettiin vuoden 2016 aikana yhteensä neljä koulutuspilottia työttömille maahanmuuttajille omaehtoisena koulutuksena. Koulutusten tavoitteena oli kielitaidon kehittämisen lisäksi työelämäpolun rakentaminen sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksien vahvistaminen.

Keväällä 2016 toteutettiin kaksi noin 4 kuukauden koulutusta. Suuntana opinnot toteutettiin Koulutuskeskus Salpauksessa verkkokurssina siten, että Adobe Connectin välityksellä lähiopetusta oli 8 h/vko, blogin avulla etäopetusta 4 h/vko ja lisäksi ohjausta Skypellä. Opiskelijoita oli 15. Suomea ammatillisiin opintoihin hakeville –koulutus Lahden kansanopistossa toteutettiin n. 25 viikkotunnin lähiopetuksena. Koulutukseen osallistui 18 erityisesti toiselle asteelle kasvatus- ja opetusalalle sekä sosiaali-, terveys ja liikunta-alalle pyrkivää. Molempien koulutusten tavoitteena oli tukea ammatillisiin opintoihin pääsyä, keskeisinä teemoinaan koulutuksiin hakeutuminen, oman alan sanastoon ja tekstilajeihin sekä suomalaiseen opiskelukulttuuriin tutustuminen ja opiskelutaitojen vahvistaminen.

Syksyllä 2016, n. 4 kuukautta koulutuksen jälkeen selvitettiin opiskelijoiden tilannetta sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin 31 opiskelijalle. Vastauksia saatiin 26. Vastanneista 15 on edennyt koulutusten jälkeen ammatillisella polullaan, opiskelemaan heistä oli päässyt 10.

Taulukko 1. Tilanne syksyllä 2016. (Kiijärvi-Pihkala ym. 2016.)

Syksyllä 2016 toteutettiin uudet koulutuspilotit, Työelämän suomea -verkkokoulutus Koulutuskeskus Salpauksessa ja Suomea ammatillisiin ja korkeakouluopintoihin hakevalle Lahden kansanopistossa. Molemmat pilotit toteutettiin samalla mallilla kuin kevään 2016 pilotit, mutta uusin painopistein. Työelämän suomea -koulutuksessa painotus oli työnhaussa, suomalaiseen työkulttuuriin sekä oman alan sanastoon ja tekstimaailmaan tutustumisessa. Lisäksi annettiin tietoa ammatillisista opinnoista ja niihin hakeutumisesta. Koulutukseen osallistui 19. Suomea ammatillisiin ja korkeakouluopintoihin hakevalle toteutettiin lähiopetuksena ja siihen osallistui 18. Kolme keskeytti ja kaksi pääsi opiskelemaan muualle. Keskeyttäneistä kaksi menetti opintososiaaliset etuudet, eivätkä siksi voineet taloudellisista syistä jatkaa koulutuksessa. Koulutuksessa painotus oli korkeakouluun pyrkimisessä ja ammattiin opiskelemisessa.

Kesällä 2017 kerättiin jälleen seuranta-aineistoa sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin 35 opiskelijalle. Vastauksia tuli 24.

Taulukko 2. Tilanne kesällä 2017.

Seuranta-aineiston perusteella Työelämän suomea -koulutuksen opiskelijoista 6 oli työllistynyt ja 1 päässyt työkokeiluun. Suomea ammatillisiin ja korkeakouluopintoihin hakevalle koulutuksesta taas 6 oli päässyt opiskelemaan, heistä 4 toiselle asteelle ja 2 korkeakouluopintoihin. Tulokset olivat siten koulutusten painopisteiden mukaisia.

Onnistumisten taustaa

Lähes kaikki osallistujat olivat työttömiä aloittaessaan koulutukset. Monet olivat hakeneet töihin tai opiskelemaan jo useita kertoja ilman onnistumisia. Opiskelijoilta kysyttiin seurantatutkimuksessa, miten he kokivat koulutusten auttaneen heitä. Vastaukset olivat yhteneväisiä kaikista piloteista. Opiskelijat kertoivat kehittäneensä koulutuksissa kielitaitoaan, saaneensa tietoja ja valmiuksia opiskelemaan hakemisesta ja opiskelusta, suomalaisesta työelämästä ja työn hakemisesta. Keskeistä palautteiden perusteella näyttää kuitenkin olevan henkilökohtainen ohjaus ja voimaannuttaminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein pitkään työttömänä olleilla kynnys töihin tai opintoihin hakeutumiseen on korkea jo pelkästään heikentyneen itsetunnon vuoksi. Siksi koulutuksissa on olennaista keskittyä myös opiskelijoiden vahvuuksien ja aiemman osaamisen esiin tuomiseen. Voimaantuminen tukee kotoutumista ja kotoutuminen puolestaan aktiivisuutta ja rohkeutta työmarkkinoilla ja kouluttautumisessa. Jos tuki ajoitetaan oikein ja sen lähtökohtana on opiskelijan henkilökohtainen tilanne, se ei vaadi suuria resursseja mutta sillä on suuri myönteinen vaikutus. (Kiijärvi-Pihkala ym. 2016.)

Lähteet

Päijät-Hämeen liitto. 2015. Päijät-Hämeen maahanmuutto-ohjelma 2016-2020. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 18.12.2017]. Saatavissa: http://www.paijat-hame.fi/wp-content/uploads/2016/04/Maahanmuutto-ohjelma2016-2020.pdf

Kiijärvi-Pihkala, M., Lampinen, M., Liski, E. & Pusa, M-L. 2016. Eteenpäin koulutus- ja työllistymispolulla – kokemuksia maahanmuuttajille suunnatuista koulutuspiloteista. Verkkolehti Lahtinen. [Verkkolehti.] [Viitattu 18.12.2017]. Saatavissa: http://lahtinen.lamk.fi/?p=2058

Kirjoittajat

Mari Lampinen ja Evelina Liski ovat S2-opettajia, jotka työskentelevät Ossi – Osaaminen esiin –hankkeessa. Hankkeen päätoimijat ovat LAMK, Koulutuskeskus Salpaus ja Lahden kansanopisto.

Julkaistu 21.12.2017

Artikkelikuva: StockSnap. Saatavissa: https://pixabay.com/en/laptop-computer-browser-research-2562325/ (CC0)

Viittausohje

Liski, E. & Lampinen, M. 2017. Kohti työelämää – kokemuksia maahanmuuttajille suunnatuista koulutuspiloteista. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm.] Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/21/kohti-tyoelamaa-kokemuksia-maahanmuuttajille-suunnatuista-koulutuspiloteista/

Kun tietokoneen ruudun edus on lääkärin vastaanotto – Hyvinvointiliiketoiminnan digitalisaatio luo uusia palvelumuotoja

20.12.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK ProLAMKpub

Digitalisaatio mullistaa myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se luo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi lääkärin vastaanoton tilankäytön, ajanvarauksen sekä sähköisen potilaskertomuksen muodossa. Samalla digitalisaatio vauhdittaa sote-uudistuksen luomien tehostamis- sekä parannuspaineiden tavoittamisessa. Päijät-Hämeen hyvinvointiliiketoiminnan digitalisoitumisen edistäminen on yksi parhaillaan käynnissä olevan Lahden ammattikorkeakoulun HYVÄ-hankkeen tavoitteista.

Kirjoittaja: Kari Malin

Digitalisaatio on keino hillitä kasvavia kuluja

Sosiaali- ja terveysala on lähitulevaisuudessa suurten haasteiden edessä. Edellisinä vuosina tapahtunut vaikea talouskehitys sekä tulevaisuudessa paikkansa ottava väestön ikääntyminen luovat sosiaali- ja terveysalalla mittavia paineita kustannusten hillitsemisen kannalta. Samalla tarjottujen hyvinvointipalvelujen laatu tulisi edelleen pysyä korkeatasoisina. Laatu- ja tehokkuusvaatimusten kohtaamiseksi rakenteelliset uudistukset sekä uusien toimintamallien käyttöönotto ovatkin sosiaali- ja terveysalalla välttämättömiä.

Oman painonsa sosiaali- ja terveysalan tulevaisuudenkuvalle luo myös paljon puhuttu sote-uudistus. Se tulee muuttamaan hyvinvointialan toimintaa sekä sen toimintakenttää. Erityisesti yksityiselle hyvinvointiliiketoiminnalle muodostuu uusia mahdollisuuksia. Päijät-Hämeen noin 2500 hyvinvointialan yrityksen määrä tuleekin tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä kasvamaan (Hypake 2015 dokumentissa HYVÄ Hankesuunnitelma 2017).

Sähköisillä palveluilla on keskeinen rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistuksessa. Niiden kautta pyritään edistämään väestön terveyttä ja hyvinvointia, turvaamaan yhdenvertaiset palvelut sekä toteuttamaan kustannustehokasta palvelujen tuotantoa (STM & Suomen kuntaliitto 2014 artikkelissa Hyppönen & Ilmarinen 2016). Jo nyt esimerkiksi verkon kautta tapahtuva ajanvaraus on hyvinkin yleistä. Moni myös etsii verkosta terveyteen liittyvää neuvontaa. Samalla myös lääkärin tapaaminen tietokoneen välityksellä tai omien reseptien katselu verkossa on yhä useammalle potilaalle tuttu tapa asioida. (Hyppönen & Ilmarinen 2016.)

Suomalaiset ovat valmiita digitaalisten palveluiden lisääntymiseen

Digitaalisten palvelujen käyttöönoton tulevaisuus näyttäytyy Suomessa varsin hyvänä. Suomalaiset suhtautuvat sähköisten palvelujen käyttöönottoon keskimäärin myönteisesti (Jauhiainen ym. 2014 artikkelissa Hyppönen & Ilmarinen 2016). Samaan aikaan kansalaisten valmiudet digitalisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat melko hyvät; esimerkiksi vuonna 2014 internet oli käytössä 87 prosentilla ja pankkitunnukset 85 prosentilla väestöstä (Hyppönen ym. 2014 artikkelissa Hyppönen & Ilmarinen 2016). Myös lääkärit suhtautuvat digitalisaatioon myönteisesti, kaikista tyytyväisimpiä he ovat sähköisen reseptin toimivuuteen. Haasteita lääkärit puolestaan näkevät henkilötietorekistereiden suppeudessa. Perus- ja erikoissairaanhoidon sekä julkisen ja yksityisen sektorin erilliset rekisterit aiheuttavat tietohallinnollisia kuiluja. Tähän on pyritty vastaamaan esimerkiksi valtakunnallisen Kanta-arkiston keinoin.

Hyvinvointialan yrityksille digitalisaatio on kasvun mahdollistava tekijä. Kasvu perustuu muun muassa myynnin ja tunnettuuden lisääntymiseen, parempaan asiakaspalvelukokemukseen sekä jouhevampiin toimintatapoihin (Prior Konsultointi 2016). Yritysten digitaalisuuden aste on myös yksi selkeä menestystekijä, sillä pk-yritykset yleisesti arvioivat vuonna 2017 keskimäärin 17 prosenttia kasvusta tulleen digitaalisuuden ansiosta (Kauppinen & Kivikoski 2017). Samalla digitaalisesti suuntautuneiden yritysten suhdannekuva oli koko pk-sektoria selvästi valoisampi, sillä yli kolmannes yrityksistä odotti suhdanteiden kohenevan seuraavan vuoden aikana. Terveys- ja sosiaalipalveluiden digitaalisuusasteessa on kuitenkin parantamisen varaa, vuonna 2016 se arvioitiin tasolle 61 nollasta sataan ulottuvalla asteikolla. (Prior Konsultointi 2016.)

HYVÄSTÄ vauhtia Päijät-Hämeen hyvinvointiliiketoiminnan digitalisaatioon

Vuoden 2017 toukokuussa lanseeratun Lahden Ammattikorkeakoulun järjestämän HYVÄ-hankkeen tavoitteena on vauhdittaa hyvinvointialan kehittymistä Päijät-Hämeessä myös digitalisaation näkökulmasta. Tarkoituksena on, että pienten ja keskisuurten yritysten valmiuksia hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia vahvistetaan ja sitä kautta myös hyvinvointialan toimijoiden kansainvälistymistä edistetään. Kahden ja puolen vuoden mittaista hanketta pyörittää kolme työntekijää, – yksi projektipäällikkö sekä kaksi asiantuntijaa.

Hankkeen taustalla on Päijät-Hämeen maakuntaohjelma vuodelta 2017. Se visioi Päijät-Hämeen hyvinvointiosaamisen maailman huipulle. Tähän tavoitteeseen kohdentuen HYVÄ-hankkeen tarkoituksena onkin muun muassa uusien, digitaalisia ratkaisua hyödyntävien hyvinvointipalveluiden innovointi, konseptointi ja pilotointi. Hankkeen tarkoituksena on tavoittaa 150 pk-yritystä Päijät-Hämeen osallistumaan sen toimintoihin. (HYVÄ Hankesuunnitelma 2017).

HYVÄ-hanke pyrkii digitalisaation avulla kehittämään hyvinvointialan osaamiskeskittymän mallia Päijät-Hämeen alueelle. Vuoden 2017 toukokuussa käynnistyneen hankkeen ensimmäisen vuoden tavoitteena on tutustuttaa hyvinvointialan toimijoita ja verkostoja sekä käynnistää yhteiskehittäminen. Vuoden 2018 aikana etsitään uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää liiketoiminnan kehittämisessä ja laajentamisessa sekä haetaan kansainvälisyydestä tukea liiketoiminnan kehittämiseen. Vuoden 2019 ensimmäisen puoliskon aikana keskitytään asiakaslähtöisten tuote- ja palveluinnovaatioiden löytämiseen. Viimeisen neljän kuukauden aikana pyritään viemään hyvinvointialan ekosysteemiä kohti osaamiskeskittymää. (HYVÄ Hankesuunnitelma 2017.)

Lähteet

Hyppönen, H. & Ilmarinen, K. 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. [Verkkodokumentti]. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 20.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-739-8

HYVÄ Hankesuunnitelma. 2017. HYVÄ – Hyvinvointialan osaamiskeskittymä Päijät-Hämeen hyvinvointiliiketoiminnan veturina.

Kauppinen, T. & Kivikoski, J. 2017. Polkeeko PK-yritysten digitaalisuus paikoillaan? Tutkimus suomalaisten PK-yritysten digitaalisten työkalujen käytöstä. [Verkkodokumentti]. Prior Konsultointi. [Viitattu 20.12.2017]. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/suomalaisten_pk_yritysten_digitaalisuus_2017.pdf

Prior Konsultointi. 2016. Aitoa digitaalisuutta vai työsuhdekännyköitä? Tutkimus suomalaisten PK-yritysten digitalisaation asteesta. [Verkkodokumentti]. Elisa, Suomen Yrittäjät, Prior Konsultointi. [Viitattu 20.12.2017]. Saatavissa: http://materiaalit.elisa.fi/pk-digitalisaatiotutkimus

Kirjoittaja

Kari Malin

Kirjoittaja työskentelee lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

HYVÄ-hanke Lamkin verkkosivuilla: http://www.lamk.fi/projektit/hyva/Sivut/default.aspx

Julkaistu 20.12.2017

Viittausohje

Malin, K. 2017. Kun tietokoneen ruudun edus on lääkärin vastaanotto – Hyvinvointiliiketoiminnan digitalisaatio luo uusia palvelumuotoja. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/20/kun-tietokoneen-ruudun-edus-on-laakarin-vastaanotto-hyvinvointiliiketoiminnan-digitalisaatio-luo-uusia-palvelumuotoja

Tiirismaan alue luontoliikkujan kohteena

20.12.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK ProLAMKpub

Luonnon kokeminen on tärkeä syy siellä liikkumiselle, sillä luonto tarjoaa paitsi kauniita maisemia, myös aisti- ja tunnekokemuksia, virkistäytymistä, mielenrauhaa ja erilaisia luontoelämyksiä. Mennään metsään -hankkeessa on kuusi kehitettävää retkeilyaluetta tai –reittiä, joista yksi on Tiirismaan luontoalue Hollolassa. Alueen kehittämisessä on tärkeää kuulla luonnossa liikkujien kokemuksia siellä liikkumisesta ja miten he toivoisivat aluetta kehitettävän.

Kirjoittajat: Elina Eloranta, Mari Kivimäki ja Hannele Tiittanen

Luontokokemukset hyvinvoinnin tuottajina

Mennään metsään -hankkeen tavoitteena on kehittää laadukkaiden retkeilyreittien verkostoa Päijät-Hämeessä sekä sitä kautta edistää aktiivisesti luonnossa liikkumista koko Päijät-Hämeen retkeily- ja luontoalueilla. Hankkeessa panostetaan elämyksellisyyteen, tarinallisuuteen ja uusien digitaalisten ja älykkäiden sovellusten kehittämiseen yhdistäen luontoa, teknologiaa ja moniaistisia palvelukokemuksia. (Lahden ammattikorkeakoulu 2017.) Tässä artikkelissa kuvataan Hollolan kunnassa sijaitsevan Tiirismaan luontoalueen vetovoimatekijöitä alueen kävijöiden kokemana. Vetovoimatekijöinä tarkastellaan kävijöiden luotokokemuksia, mielipaikkoja sekä osallisuuden kokemuksia Tiirismaalla. Tarkoituksena on hyödyntää tuloksia osana Mennään metsään -hanketta ja Hollolan aluekehittämistyötä.

Luontokokemukset pohjautuvat vahvasti ihmisten elämänarvoihin, tarpeisiin, hyvinvointiin, onnellisuuteen ja elämänlaadun käsitteisiin. Luontokokemuksen hyvinvointia tuottavia vaikutuksia voidaan jäsentää jo klassikoksi muodostuneen Erik Allardtin (1976, 50–55) hyvinvoinnin osatekijöiden mukaan: having, loving ja being. Having -ulottuvuus kuvaa biologista ja fyysistä tilaa terveydellisen ulottuvuuden lisäksi. Loving -ulottuvuus kuvaa hyvinvoinnin arvoa ja yksilön luontokokemuksen merkityksellisyyttä. Being –ulottuvuus pitää sisällään sosiaalisen yhteyden (osallisuus) sekä oman itsen kokemisen ulottuvuuden suhteessa luontokokemukseen. (Taka-aho 2005, 7.) Kuvioon 1 on koottu ihmisen ja luonnon välisen suhteen vaikutuksia koettuun hyvinvointiin ja hyvään elämään.

Kuvio 1. Ihmisen ja luonnon välisen suhteen vaikutuksia koettuun hyvinvointiin ja hyvään elämään. (Kuva: Mari Kivimäki)

Luontoliikkujien kokemukset Tiirismaan alueelta

Tiirismaan luontoalueella haastateltiin kesä-heinäkuussa 2017 yhteensä kymmentä eri ikäistä luonnossa liikkuvaa henkilöä (Eloranta & Kivimäki 2017). Kävijöiden vastaukset jäsenneltiin luotokokemusten osalta kolmeen luokkaan: hyvän elämän kokemus, moniaistisuus ja elpyminen. Kävijöiden vastauksissa korostui etenkin stressistä palautuminen ja rauhoittuminen:

Joo, tai mul yleensä on se, et lähtee vähäks aikaa vaan käppäilemään, ja sit vaik kiertää Pikku-Tilkin ympäri, niin se rauhoittaa aika paljon mieltä…

Kävellessä stressi helpottaa. Sit alkaa miettiä mitä näkee ympärillä, eikä niinkää keskity siihe omaan stressialueeseen.

Moniaistisuuden kokemuksia tuotiin esille äänien ja sen vastapainona äänettömyyden kautta. Lisäksi raittiin ilman kokemukset tulivat esille useammassa vastauksessa.

Mielipaikkojen osalta vastaukset jäsenneltiin viiteen luokkaan: korkeat paikat, veden äärellä, istumapaikat, lähiluonto ja maaston monimuotoisuus. Tiirismaan luonnonsuojelualueen Pirunpesän louhikko ympäristöineen on harvinainen ja kaunis, ja monelle vastaajalle selvä mielipaikka. Myös vaihteleva maasto houkuttelee vastaajia Tiirismaalle. Vesi on monelle vastaajalle mieleinen elementti joka vetää puoleensa, mahdollisuutta istua veden äärellä toivottiin vastauksissa. Lähiluonto koetaan turvalliseksi ja vastaajat arvostavat luontoon pääsyn helppoutta lähellä asuinaluettaan. Mielipaikan kautta voi syntyä kontakti luontoon, jonne haluaa toistuvasti palata, osa vastaajista oli jo lapsesta liikkunut samoilla reiteillä.

Osallisuuden kokemukset jäsentyivät yksin ja yhdessä sekä osana luonnossa luokkiin. Toiminnalliset kokemukset jäsentyivät luokkiin evästely, retkeily, liikunnallisuus, ja luontokokemusten tallentaminen. Vastaajat liikkuivat luonnossa vaihtelevasti sekä yksin että erilaisissa ryhmissä. Usein oltiin lenkillä koiran kanssa. Lapset nauttivat siitä, että luontoliikuntaan otetaan eväät mukaan ja päästään kiipeilemään. Myös aikuiset saattoivat tulla retkelle metsään isommallakin porukalla grillaamaan. Vastauksissa tuli esille myös, että valokuvan ottaminen luontokohteessa on merkityksellistä ja omat luontokokemukset voidaan näin jakaa myös muiden kanssa jotka eivät ole luontoympäristössä samaan aikaan mukana.

Kehittämisehdotukset

Tiirismaan valttikorttina on sen läheisyys alueen asukkaille, maaston vaihtelevuus ja luonnon monimuotoisuus, joita voidaan hyvin hyödyntää sekä rauhalliseen oleskeluun että toiminnalliseen liikuntaan. Vetovoimatekijöiden näkökulmasta Tiirismaa tarjoaa puitteet monenlaiseen toimintaan erilaisille luontoliikkujaryhmille. Seuraavassa on muutamia kehittämisehdotuksista ryhmiteltynä Erik Allardtin hyvinvoinnin osatekijöiden ja niihin kiinnittyneiden haastatteluteemojen mukaan: kokemuksellisuus (having), mielipaikat (loving), osallisuus (being).

Kokemuksellisuus vetovoimatekijänä: Pirunpesän alueen iltavalaistus, erilaiset tapahtumat ja järjestetyt luontoretket eri kohderyhmille eri vuodenaikoina, kiipeilypaikka
Viihtymisen paikat vetovoimatekijänä: Laavupaikat, levähdyspaikat reittien varsilla, selkeät reittimerkinnät, Pirunpesän kahvila ja tarina
Osallisuus vetovoimatekijänä: Yhdessä tekemisen uudet mahdollisuudet ja teemat (aarteenetsintä, selfie-kuvaus, sinkkulenkit, monikulttuurisuustreffit, turistin kanssa lenkillä, tarinapolku, pyöräilyreitti)

Tiirismaan alueen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia, mutta samalla myös haasteensa. Suunnittelussa on huomioitava Suomen eri vuodenajat ja erilaisten luontokäyttäjäryhmien moninaisuus eri-ikäisistä lähialueasujista Päijät-Hämeessä liikkuviin turisteihin. Tiirismaan alueessa on kuitenkin läheisyytensä ja monipuolisuutensa vuoksi mahdollisuus kehittyä vetovoimainen luontoliikuntakohde, jonne on helppo tulla. Tunnettuutta tulee lisätä selkeillä aluetta markkinoivilla verkkosivuilla, jossa kerrotaan esimerkiksi reitit, mahdolliset tapahtumat ja parhaat luontokohteet. Tiirismaata tulee kehittää Suomen 100-vuotisluontohelmikohteena eteenpäin.

Lähteet

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Eloranta, E. & Kivimäki, M. 2017. Luonto kutsuu Tiirismaalle. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 19.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121721706

Lahden ammattikorkeakoulu. 2017. Mennään metsään –hanke. [Viitattu 4.7.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/mennaan-metsaan/Sivut/default.aspx

Taka-aho, M. 2005. Luontokokemus ja henkinen hyvinvointi. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Jyväskylä. [Viitattu 11.7.2017]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12296/URN_NBN_fi_j yu-2005468.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Elina Eloranta ja Mari Kivimäki ovat opiskelleet Lahden ammattikorkeakoulussa ja valmistuivat sosionomeiksi 2017.

Hannele Tiittanen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla yliopettajana.

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelikuva: LindenP. Saatavissa: https://pixabay.com/en/forest-nordic-forest-nature-nordic-2558074/ (CC0)

Viittausohje

Eloranta, E., Kivimäki, M. & Tiittanen, H. 2017. Tiirismaan alue luontoliikkujan kohteena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/20/tiirismaan-alue-luontoliikkujan-kohteena/

Sosionomiopiskelijat oppimassa monikulttuurista ohjausta hanketyössä

18.12.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro, Uudistava oppiminenLAMKpub

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hankkeessa on tavoitteena edistää Päijät-Hämeen alueen maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Hankkeessa opiskelijat ovat ohjanneet maahanmuuttajia Työllistymispajoissa ja mallintaneet kehitettävää, vertaisuuteen perustuvaa Luotsi-toimintaa yhdessä tämän kohderyhmän kanssa.

Kirjoittaja: Kati Ojala

Opiskelijat maahanmuuttajien mentoreina

Lahden ammattikorkeakoulussa on käynnissä ESR:n rahoittama NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hanke, jossa rakennetaan palvelukokonaisuuden mallia tukemaan niitä maahanmuuttajia, jotka ovat heikommassa asemassa kotoutumiskoulutuksen jälkeen ja vaarassa jäädä työttömiksi. Syksyn 2017 aikana LAMK:n sosionomiopiskelijat ovat olleet mukana kehittämässä tätä toimintaa yhdessä hankkeen kohderyhmään kuuluvien maahanmuuttajien kanssa. Opiskelijoille toiminta on osa sosiaalipedagogisen aikuistyön suuntaavia opintoja Multicultural Work –opintojaksolla, joka tukee sisällöllisesti hankkeessa toimimista.

Opiskelijoiden perehdytyksessä maahanmuuttajien kanssa työskentelyyn korostettiin ohjaussuhdetta mentoroinnin näkökulmasta. Perehdytyksen sisällön suunnittelussa hyödynnettiin yleisesti mentoroinnin periaatteita (kts. esim. Kansalaisareena 2012) ja tarkemmin maahanmuuttajien mentoroinnista tiedossa olevia hyviä käytänteitä esimerkiksi Väestöliiton Womento –hankkeesta (Ahlfors, Saarela, Vanhanen & Wetzer-Karlsson 2014). Opiskelijoille korostettiin, että mentoroinnin määritelmä on väljä ja riippuvainen kontekstista, jossa mentorointi tapahtuu. Yhtenä näkökulmana mentorointiin tarkasteltiin Scanduran ja Williamsin (2001, 343-363) määrittelemiä mentoroinnin kolmea keskeistä funktiota, joita ovat ammatillinen tuki, psykososiaalinen tuki ja mentorin toimiminen roolimallina mentoroinnille. Tämän jälkeen opiskelijat arvioivat omaa osaamistaan monikulttuurisesta ohjauksesta ja käynnistyvästä toiminnasta henkilökohtaisen nelikenttäanalyysin (swot) perusteella. Nelikenttäanalyysin perusteella käyty keskustelu vahvuuksien turvaamisesta, heikkouksien kääntämisestä voimavaroiksi, mahdollisuuksien hyödyntämisestä ja uhkien toteutumisen ennaltaehkäisystä kohdisti keskustelun opiskelijoiden itsensä tärkeiksi nimeämiin ja kokemiin asioihin. Tietoa mentoroitavasta kohderyhmästä etsittiin lisäksi aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen perusteista (Opetushallitus 2012) sekä vierailemalla koulutuskeskus Salpauksessa kohderyhmän luona esittäytymässä ennen varsinaisen ohjaustoiminnan käynnistymistä.

Tiistain Työllistymispajat

Syksyn aikana järjestettiin yhteensä kuusi Työllistymispajaa Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa Wanhalla Teatterilla. Toimintaan osallistuneista opiskelijoista (19 opiskelijaa) ja koulutuskeskus Salpauksen kotoutumiskoulutuksen maahanmuuttajaopiskelijoista (17 opiskelijaa) muodostettiin työparit, joiden oli tarkoitus työskennellä koko syksy yhteisesti mentoroinnin periaatteiden mukaisesti. Yleisinä tavoitteina Työllistymispajoissa oli, että opiskelijat auttavat ohjattavaansa etsimään työpaikkaa, tutustumaan eri työpaikkojen tietoihin ja neuvovat, mitä taitoja tarvitaan suomalaisessa työelämässä sekä laajemmin mistä neuvoja ja apua saa Lahdessa. Toteutuneet työskentelyn teemat ja sisällölliset aiheet nousivat kotoutumiskoulutuksen neljännen moduulin toteutussuunnitelmasta syventäen meneillään olevaa kotoutumiskoulutusta. Keskusteluissa tuli esille työnhakuun liittyvien asioiden lisäksi myös maahanmuuttajien henkilökohtaisia kokemuksia Suomesta sekä eri kulttuurien erilaisuudesta.

”26.09. 2017. Ståhlberginkatu 4b, klo 10-12.00. Kaksituntinen vierähti jutustellen. Katselimme luotsattavan kanssa työnvälitysfirmoja Lahden alueelta ja keskustelimme niitä näitä, millaista on asua suomessa ja kuinka suomalainen kulttuuri eroaa norjalaisesta. Suomi sai kiitosta puhtaasta vedestä ja luonnosta, väljyydestä ja Lahti edullisesta asumisesta! Hän esitteli hyvin tehdyn työhakemuksen cveineen. Opin, että norjalainen hodari kääritään kuulemma perunarieskaan! Dig it!”
ote Sosionomiopiskelijan oppimispäiväkirjasta

Työllistymispajojen jälkeen kotoutumiskoulutuksen opiskelijoilla oli vuorossa neljän viikon mittainen työharjoittelujakso, jonka aikana sosionomiopiskelijat tapasivat oman ohjattavansa. Tapaamisessa oli tarkoitus keskustella mm. työharjoittelupaikkaan perehdytyksestä, käytännön toteutuksen onnistumisista ja haasteista, maahanmuuttajan työharjoittelujakson tavoitteista sekä yleisesti suomalaisesta työkulttuurista, millaisia tapoja ja sääntöjä työpaikoilla on tullut vastaan.

Opiskelijoiden ohjaustyötä ohjattiin opettajan toimesta tiistain Työllistymispajoissa sekä tiedottamalla viikoittaisesta työskentelystä Repun opintojaksoalustan kautta. Syksyn puolessa välissä oli kahden tunnin mittainen väliarviointi, jossa vaihdettiin kokemuksia tiistain Työllistymispajoista. Väliohjauksessa palattiin alussa tehtyyn nelikenttäanalyysiin yhteisesti keskustellen kuinka alussa nimetyt mahdollisuudet ja uhat olivat toteutuneet.

Sosionomiopiskelijoiden kokemuksia monikulttuurisesta ohjauksesta

Opiskelijoiden arvioivaa palautetta hankkeessa oppimisesta kerättiin syksyn päätteeksi seminaarityöskentelyssä. Opiskelijoita pyydettiin kuvaamaan, sekä toiminnan onnistumisia ja ongelmia, että kokemuksia saadusta opettajan ohjauksesta ja tuesta omalle oppimiselle ja toiminnalle. Opiskelijoiden palautteissa korostuu onnistumisen tunteet ja arvokkaaksi koettu kohtaaminen maahanmuuttajien kanssa.

”kohtaaminen ja tutustuminen maahanmuuttajien kanssa oli helppoa. Ohjattavan kanssa työskentely sujui hyvin ja annetuista aiheista oli apua työskentelyyn.”

”pääsi tekemään ja sai kokemusta maahanmuuttajatyöstä”

”vuorovaikutus, ne ymmärsi meitä ja me ymmärrettiin heitä”

Sosionomiopiskelijan asiakastyön osaamisessa korostuu kulttuurisensitiivinen ja moninaisuutta tukeva asiakastyö sekä kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen (Innokylä – avoin innovaatioyhteisö 2016). Maailmanlaajuinen muuttoliike, siirtolaisuus, pakolaisuus ja globalisaatio tuovat uusia haasteita sosiaaliohjauksena tehtävään työhön. Asiantuntijavaatimukset liittyvät niin kielitaitoon, kulttuuriosaamiseen, suvaitsevaisuuteen kuin eettisyyteen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat sosiaaliohjauksen ydinasioita. Monikulttuurisessa ohjauksessa keskeistä on lisäksi laaja arvo-osaaminen, kulttuurien tunteminen, kulttuurieroista nousevat haasteet ja jännitteet sekä tapahtuminen ymmärtäminen osana asiakkaan elämää ja ratkaisuja. (Katisko 2016, 200-203; Puukari & Korhonen 2013, 33.)

Lähteet

Ahlfors, G., Saarela, I., Vanhanen, S. & Wetzer-Karlsson, M. 2014. Työuramentoroinnilla tuloksiin. Opas koulutettujen maahanmuuttajien mentorointiin. [Verkkodokumentti] . Helsinki: Väestöliitto. [Viitattu 12.12.2017]. Saatavissa: https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/c8e67dca8e9ff0a0a01dd19d5649753a/1513109385/application/pdf/3832980/Womento%20koulutusopas%20PDF%20101114.pdf

Innokylä – avoin innovaatioyhteisö 2016. Sosionomi AMK kompetenssit. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 12.12.2017]. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/documents/1167850/5e8f1ef1-7a5b-4dfb-a629-0ea09dbfe904

Kansalaisareena ry. 2012. Mentorointiopas. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 12.12.2017]. Saatavissa: http://www.kansalaisareena.fi/mentorointiopas2012.pdf

Katisko, M. 2016. Sosiaaliohjaus – Kulttuurisensitiivisyyttä ja globaalien ilmiöiden tunnistamista. Teoksessa: Helminen, J. (toim.) Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Helsinki: Edita, 199 – 208.

Korhonen, V. & Puukari, S. 2013. Monikulttuurinen ohjaus kotoutumista tukevassa työssä. Teoksessa: Alitolppa-Niitamo, A. & Fågel, S. & Säävälä, M. (toim.). Olemme muuttaneet – ja kotoudumme. Maahan muuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. [Verkkokirja] Helsinki: Väestöliitto, 32 – 47. [Viitattu 12.12.2017]. Saatavissa: https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/85aeb446d96beaefb336cfb1258af689/1513108485/application/pdf/4715338/Olemme%20muuttaneet%20-%20ja%20kotoudumme_final%202608%20%283%29.pdf

Opetushallitus. 2012. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2012:1. [Viitattu 12.12.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/139342_aikuisten_maahanmuuttajien_kotoutumiskoulutuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2012.pdf

Scandura, T. & Williams, E. 2001. An investigation on the Moderating Effects on Gender on the Relationships between Mentorship Initiation and Provetege Perceptions of Mentoring Functions. Journal of Vocational Behaviour 59, 343 – 363.

Kirjoittaja

Kati Ojala on tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla ja asiantuntijana NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -kehittämishankkeessa

Julkaistu 18.12.2017

Viittausohje

Ojala, K. 2017. Sosionomiopiskelijat oppimassa monikulttuurista ohjausta hanketyössä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/18/sosionomiopiskelijat-oppimassa-monikulttuurista-ohjausta-hanketyossa/