Kansainvälisille sairaanhoitajaopiskelijoille ohjatulla harjoittelulla on suuri merkitys myös suomen kielen oppimiseen. Harjoittelussa suomen kielen oppiminen tapahtuu aidoissa hoitotyön tilanteissa, jolloin opiskelija oppii käyttämään kieltä myös sensitiivisissä tilanteissa ja hoitotyön kirjaamisessa. Nämä ovat tilanteita, joissa opiskelijat kokevat eniten haasteita. Suomen kielen opettajan kielituella harjoittelussa voidaan käsitellä juuri kunkin opiskelijan yksilöllisiä kielen oppimiseen liittyviä haasteita. Tästä tuesta on saatu Lahden ammattikorkeakoulussa hyviä kokemuksia.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Sairaanhoitajakoulutuksessa harjoittelu on keskeinen osa koulutusta

Sairaanhoitajakoulutuksessa tutkinnon laajuudesta kolmasosa on harjoittelua asiakastilanteissa terveydenhuollon eri yksiköissä. Harjoittelu mahdollistaa ammatillisen oppimisen aitojen asiakkaiden parissa. Näissä aidoissa kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteissa korostuu suomen kielen hallinnan tarve kansainvälisillä opiskelijoilla. Kansainväliset opiskelijat eivät harjoittelussa harjaannu vain hoitamisen taitojen osalta, vaan heille harjoittelut ovat yksi keskeinen osa suomen kielen oppimista.

Suomen kielen oppiminen kansainvälisessä hoitotyön koulutusohjelmassa

LAMKissa kansainväliseen sairaanhoitajien koulutusohjelmaan pyrkijöiltä edellytetään perustason suomen kielen taitoja eli eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoa A2. Itse koulutusohjelmassa opiskelijoille tarjotaan 18 opintopistettä suomen kielen opetusta.

Suomen kielen opintojaksoilla harjoitellaan erilaisissa työtilanteissa toimimista, mutta koska suomen kielen käyttö on aina sidoksissa vuorovaikutukseen asiakkaan ja muun työyhteisön kanssa, tilanteesta riippumattomien mallien antaminen luokassa ei aina toimi. Luokkatilanteessa on kielenopettajan vaikea luoda hoitotyössä eteen tulevia kontekstisidonnaisia ja hienovaraisia kielellisiä tilanteita. Tästä syystä on ei ole mahdollista, että hoitajan työn edellyttämä kielitaito opittaisiin erillisillä opintojaksoilla. (Lehtimaja & Kurhila 2018.)

Kelan ja Kompan (2011) tutkimuksen mukaan kansainvälisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat kokivat kielellisesti haasteellisimmiksi osa-alueiksi kirjaamisen ja kirjallisten hoitosuunnitelmien laatimisen. Lisäksi haasteelliseksi koettiin tilanteet, joihin liittyi ennakoimattomuutta ja nopeaa kielen käyttöä esim. puhelinkeskustelut ja monenkeskiset vuorovaikutustilanteet. Opiskelijat kokivat myös haasteena oman ammatillisen identiteetin osoittamisen tilanteissa, joissa hoitajan on kyettävä osoittamaan ammattitaitonsa hienosyistä kieltä käyttäen esim. asiakkaiden perheiden kanssa kommunikoitaessa.

Suomen kielen kielituki harjoittelussa

Pelkkä työskentely ilman kielellistä tukea ei välttämättä kehitä kielitaitoa riittävästi, koska oppiminen vaatii mahdollisuuksia saada tukea ja palautetta kielen käytöstä (Strömmer 2017). Monesti opiskelijalle ei anneta mahdollisuuksia toimia suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan tavoin tai opiskelija suomen kielen hallinnan epävarmuuttaan välttelee joitain tehtäviä esim. puhelimeen vastaamista. Tällöin suomen kielen kehittyminen hidastuu ja opiskelijan on myös vaikea vakuuttaa asiakkaat ja ohjaajansa omasta ammatillisesti osaamisestaan. (Lehtimaja & Kurhila 2018.)

Ulkomaalaistaustaisille sairaanhoitajille, sairaanhoidon opiskelijoille ja lääkäreille suunnattua suomen kielen oppimisen tukea työpaikoilla on kokeiltu hyvin tuloksin Urareitti- ja MULTI-TRAIN – hankkeissa. Urareitti -hankkeen yhteydessä kokeiltiin ohjattuun työharjoitteluun liitettävää suomen kielen oppimisen tukea Laurea ja Turku AMKissa. MULTI-TRAIN- hankkeessa Hatanpään sairaalassa työskenteleville maahanmuuttajataustaisille lääkäreillä järjestettiin suomen kielen koulutusta, jossa tuettiin potilaskertomusten kirjoittamista (Vartiainen & Pitkänen 2017). Jyväskylän AMKssa suomen kielen opettaja käy kansainvälisen sairaanhoitajaryhmän harjoittelupaikoissa ohjaamassa opiskelijoita suomen kielen osalta (Mustonen & Tuisku 2018).

Kokemuksia OSSI2- hankkeessa toteutetusta kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kielituesta harjoittelussa

OSSI2 – Osaajat töihin hanke on ERS-rahoitteinen hanke, jonka yhtenä osatavoitteena on tukea ammattikorkeakoulussa opiskelevien maahanmuuttajien ammatillisen suomen kielen oppimista. Hankkeessa on kokeiltu suomen kielen opettajan tukea harjoittelun aikana. Kokeilussa oli mukana 15 opiskelijaa. Suomen kielen opettaja vieraili opiskelijoiden harjoittelupaikoilla 2-4 kertaa harjoittelun aikana ja paneutui opiskelijan tarpeista lähteviin suomen kielen kysymyksiin.

Kokeilun jälkeen opiskelijat kertoivat hyötyneensä tuesta. He kokivat hyödylliseksi, että opettajan oli mahdollista paneutua opiskelijan suomen kielen haasteisiin autenttisissa olosuhteissa. Myös harjoittelupaikoilta tuli hyvää palautetta. Ohjaaja sairaalassa pystyi keskittymään hoitotaitojen ohjaamiseen, kun opiskelija sai tukea suomen kielen kysymyksiin opettajalta.

Suomen kielen kielituesta opittua

Kokeilussa huomattiin, että osastojen perehdyttäminen suomen kielen opettajan rooliin on tärkeää yhteistyön ja luottamuksen kannalta, sillä kielituen vieminen osaksi harjoittelua edellyttää luottamuksen rakentamista sekä opiskelijoiden että harjoittelupaikkojen suhteen. Myös opiskelijoille oli tärkeää selventää, ettei kysymys ollut arvioinnista, vaan suomen kielen oppimisen tukemisesta. Nämä samat asiat tulivat esiin myös Laureassa toteutetussa kokeilussa (Kuparinen 2017).

Kokeilussa tuli esiin myös kielen oppimisen työelämään suuntautumisen tärkeys. Opiskelijat pystyivät kiinnittämään oppimiaan kielen rakenteita kielituen avulla paremmin käytännön tilanteisiin kuin luokkaopetuksen aikana. Kielen funktionaalisen oppimisen näkökulma korostui.

Entä sitten – miten eteenpäin?

OSSI2- hankkeessa toteutetusta kokeilusta saatujen tulosten perusteella toiminta on vakinaistettu osaksi LAMKin opiskelijoiden harjoittelua. Tällä pyritään tukemaan opiskelijoiden integroitumista ja tutkintoaan vastaavaa työllistymistä. Yksi keskeinen integroitumista auttava tekijä on työympäristön kielellinen haltuun ottaminen (Virtanen 2017). Kansainvälisissä tutkimuksissa integroitumisen esteeksi tai hidasteeksi on nimetty mm. kieli- ja viestintäongelmat, riittämätön työyhteisön ja esimiesten tuki (Vartiainen ym. 2018). Jatkossa haasteena Päijät- Hämeessä on juuri työyhteisöjen valmentaminen vastaanottamaan toisesta kulttuurista tulevia työntekijöitä ja näkemään kulttuurinen monimuotoisuus mahdollisuutena kaksisuuntaiseen integraatioon.

Lähteet

Kela, M. & Komppa, J. 2011. Sairaanhoitajan työkieli – yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja Kieli, 31 (4), 173-192.

Kuparinen, K. 2017. Mikä muuttui, kun sairaanhoitajien kielikoulutus siirtyi luokasta työpaikalle? Teoksessa Lindström, A. & Kuparinen, K. (toim.) Yhdessä enemmän – oppimisen paikkoja suuntia. Laurea julkaisut 87. Helsinki: Laurea ammattikorkeakoulu, 94-102.

Lehtimaja, I. & Kurhila, S. 2018. Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä. Kieliverkosto. [viitattu 9.5.2019]. Saatavissa https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/sairaanhoitajan-ammatillisen-kielitaidon-kehittaminen-tyoyhteisossa

Mustonen, A. & Tuisku, S. 2018. Monikulttuurisuus haastaa hoitoalan. Hyviä käytänteitä ja kokemuksia englanninkielisten sairaanhoitajaopiskelijoiden S2-opetuksessa. Esitys Kielten ja viestinnän päiväillä Mikkelissä 4.10.2018.

Srömmer, M. 2017. Mahdollisuuksien rajoissa. Neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä. Jyväskylä Studies in Humanities 336. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Vartiainen, P., Alenius, P., Pitkänen, P. & Koskela, M. 2018. Ulkomailta muuttaneiden hoitajien integraatio ja oppimisen polut sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Työelämän tutkimus 15 (2), 148- 162.

Vartiainen, P. & Pitkänen, P. 2017. Hatanpään sairaala kaksisuuntaisen oppimisen ympäristönä. Teoksessa Pitkänen, P., Keisala, K. & Niiranen, V. (toim.) Tavoitteen sujuva arki Kulttuurien välinen työ sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Tampere: Tampere University Press, 37-76.

Virtanen, A. 2017. Toimijuutta toisella kielellä. Kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoittelussa. Jyväskylä Studies in Humanities 311. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kirjoittaja

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla, hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina. Lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1553711 (CC0)

Julkaistu 4.6.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. 2019. Suomen kielen kielituki kansainvälisille sairaanhoitajaopiskelijoille harjoittelussa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/06/04/suomen-kielen-kielituki-kansainvalisille-sairaanhoitajaopiskelijoille-harjoittelussa/

Etävastaanottotoiminnan avulla voidaan tarjota asiakaslähtöisiä ja laadukkaita terveysalan palveluja, jotka edesauttavat potilaiden sitoutumista. Tässä artikkelissa esitellään etävastaanottotoimintaan liittyvää kehittämistä ja käyttökokeilua nuorten erikoissairaanhoidossa.

Kirjoittajat: Jenni Pietilä ja Taina Anttonen

Etäterveyspalvelut – avain hoitotyön kehittämiseen

Sähköinen asiointi on lupaava ratkaisu sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuus- ja saatavuusongelmien korjaamiseksi. (Mäkinen & Jousimaa 2015, 1283.) Kansalaiset odottavat julkisilta palveluilta entistä enemmän. Nuorille julkisten palvelujen digitalisaatio on oletusarvo, ei ainoastaan lisä nykyisiin palveluihin. Suomalaisilla on tutkitusti EU-maiden paras digiosaaminen ja valmiudet julkisten sähköisten palvelujen käyttöön ovat hyvät. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.) Etäpalvelut mahdollistavat paikasta riippumattomia ja kustannustehokkaita palveluja. Oikein toteutettuna ne ovat asiakaslähtöinen palvelukanava niin kunnille, julkisen hallinnon käyttöön, kuin valtion palveluntuottajille. (Valtiovarainministeriö 2015, 15.)

Sähköisten palveluiden käyttöönotto vaatii hallittua muutosta uusien toimintatapojen valmistelussa. Organisaatioiden tulee varata riittävät resurssit palvelujen kehittämisen lisäksi myös palvelujen käyttöönottoon, markkinointiin, käytettävyyteen ja käytön opastamiseen. (Vidico 2013, 31-32.) Ennen etävastaanottotoiminnan aloittamista tulee suunnittelutyö tehdä huolellisesti. Etävastaanotolle pitää olla selkeä tarve ja vastaanottojen osapuolet sekä yhteistyötahot tulee olla sovittuna. Ihanteellisessa tilanteessa sekä ammattilaiset, että potilaat ovat mukana toiminnan kehittämisessä. Myös henkilöstöresurssit ja kulut tulee arvioida. Näiden lisäksi toimintaa ohjaamaan tarvitaan toimintamalli tai prosessi. (Konttinen & Linervo 2018, 45.)

Kehittämistyön ohella riittävän koulutuksen järjestäminen ammattilaisille on toiminnan onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää (Reponen 2015, 1276). Henkilöstö tulee kouluttaa uusien osaamistarpeiden mukaisesti. Osaamistarpeet tuovat mukanaan usein myös uudentyyppisiä työtehtäviä ja –rooleja. Tämä tarkoittaa muutosta nykyisissä työtehtävissä, prosesseissa ja mahdollisesti organisaatiorakenteissa. (Sähköisten palveluiden kehittäminen: toimintamalli ja käsikirja 2013, 31-32.) Sähköisten terveyspalvelujen osaamista ei tulisi kehittää teknologia edellä, vaan käytettävän teknologian tulee olla tarkoituksenmukaista ja lisäarvoa tuottavaa. Terveysteknologia ja niihin liittyvät järjestelmät asettavat haasteensa, joten täydennyskoulutuksen tarve on jatkuvaa. Kehityksen myötä sairaanhoitajan työnkuvan odotetaan enenevissä määrin muuttuvan kohti potilaan omahoidon tukemista. Uusina rooleina nähdään potilaan kumppanina oleminen, valmentaminen ja mentorointi. (Kouri & Seppänen 2017, 46, 49-50.)

Selvityksissä on osoitettu etäpalvelujen tukevan potilaiden terveyttä, vähentävän terveydenhuollon kustannuksia ja parantavan palvelujen saatavuutta. Positiivisista kokemuksista ja teknologian kehityksestä huolimatta etäpalvelujen tehokkuus ja niiden saaminen käytäntöön herättävät myös epäilyä. Eräs epäily on toiminnan sovittaminen nykyiseen työvuorosuunnitteluun. (Flodgren ym. 2015, 6.) Terveydenhuollon etäpalvelujen hyöty on myös ekologinen. Lisäämällä etäpalveluja ja hyödyntämällä nykyistä enemmän terveydenhuollon teknologiaa, voidaan hiilijalanjälkeä vähentää. (Yellowlees ym. 2010, 232.)

Kehittämiskohteena Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän vakavasti ylipainoisten nuorten etävastaanottotoiminta

Pietilän (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää etävastaanottotoiminta erikoissairaanhoidossa vakavasti ylipainoisille 13–16-vuotiaille nuorille. Kehittämishankeen tavoitteena oli luoda vaikuttava ja nuoren sitoutumista edistävä etävastaanottotoiminta perinteisten vastaanottokäytänteiden rinnalle. Moniammatillinen tiimi havaitsi, että vakavasti ylipainoisten nuorten sitoutuminen perinteiseen hoitopolkuun oli vaihtelevaa ja käyntejä peruuntui usein. Kustannukset peruuntumisista alkoivat muodostuvat suuriksi. Etävastaanoton käyttökokeilun avulla haluttiin selvittää, sitoutuvatko vakavasti ylipainoiset nuoret etävastaanottotoimintaan paremmin, kuin perinteisiin vastaanottokäynteihin. Moniammatillinen tiimi loi etävastaanottotoiminnalle hoitopolun yhteisöllisiä ideointimenetelmiä hyödyntäen; luotiin runko hoitopolulle ja suuntaviivat toiminnan sisällölle.

Käyttöönottokokeilu muodostui kehittämishankkeeksi, jonka kesto oli puoli vuotta. Vaikuttavuutta mitattiin ammattilaisille suunnatuilla fokusryhmähaastatteluilla kokeilun aikana ja sen päätyttyä. Haastatteluissa ammattilaiset nostivat esille hyvänä sen, että nuori tavattiin kasvotusten ennen etävastaanottotoiminnan aloittamista ja myös kokeilun tullessa päätökseen. Havaittiin myös, että kuuden kuukauden hoitopolun puolivälissä on suositeltavaa tavata nuori kasvokkain, jolloin kyettiin keskustelemaan myös vanhempien kanssa. Vanhemmilla on osallisuus nuoren elämäntapamuutoksen ylläpitoon.

Käyttöönottokokeilu osoitti etävastaanottotoiminnan vaikuttavaksi, asiakaslähtöiseksi, laadukkaaksi sekä ketteräksi hoitotyön muodoksi, erityisesti soveltuvan vakavasti ylipainoisten nuorten hoitoon. Etävastaanottotoiminta mahdollisti normaalia tiheämmät yhteydet nuoren kanssa sekä edesauttoi hoitopolkuun sitoutumista. Oleellista on, että sekä ammattilaisella, että nuorella on käytössään tarkoituksenmukaiset ja soveltuvat päätelaitteet.

Käyttöönottokokeilun aikana vahvistui myös käsitys siitä, että etävastaanottotoiminta edistää ammattilaisten erityisosaamista ja yksilövastuullista työnkuvaa. Etävastaanotto edellyttääkin muutosta perinteiseen käsitykseen hoitotyöstä. Etävastaanottotoiminnassa työ painottuu enemmän ohjaukseen, valmentamiseen, kannustajana toimimiseen sekä joustavuuteen työajansuunnittelussa.

Lopuksi

Käyttöönottokokeilu antaa vahvaa viitettä siihen, että etävastaanottotoiminta soveltuu myös laajempaan käyttöön lastentautien erikoissairaanhoidossa. Erityisen hyvin se soveltuu tilapäiseen, tiheämpää seurantaa vaativiin kontrolleihin kuten haavahoitoon ja diabetesvastaanottoon. Kehittyessään etävastaanottotoiminta edellyttää ammattilaisten työajan uudelleen organisointia ja täydennyskoulutusta, jotta uusi työnkuva muotoutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla. Kehittämishankkeen arvioinnin perusteella voidaan todeta, että etävastaanottotoiminnasta on hyötyä sekä nuoren perheelle, organisaatiolle, että yhteiskunnalle kustannusten vähenemisen näkökulmasta.

Lähteet

Flodgren, G., Rachas, A., Farmer, AJ., Inzitari, M. & Shepperd S. 2015. Interactive telemedicine: effects on professional practice and health care outcomes (Review). The Cochrane database of systematic reviews. 2015 (9), p. CD002098. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://dx.doi.org/10.1002%2F14651858.CD002098.pub2

Konttinen, J. & Linervo, N. 2018. Etävastaanoton kehittäminen Pohjois-Karjalan Vaarakunnissa. YAMK opinnäytetyö. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804184947

Kouri, P. & Seppänen, J. 2017. eHealth osaamisvaateet terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 9 (1), 46-50. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.23996/fjhw.60894

Mäkinen, R. & Jousimaa, J. 2015. Sähköisesti vai kasvokkain. Asiakkaalle nopeammat ja sujuvammat palvelut. Duodecim 2015. Vol. 131, 1279-1284.

Pietilä, J. 2019. Etävastaanottotoiminnan kehittäminen osaksi vakavasti ylipainoisten nuorten hoitopolkua. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän lastentautien poliklinikan käyttökokeilun kuvaus. YAMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 25.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119221

Reponen, J. 2015. Terveydenhuollon sähköiset palvelut murroksessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015. Vol. 131(13), 1275-1276. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12323.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 25.4.2019]. Saatavissa:http:// http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf?sequence=1

Vidico. 2013. Sähköisten palveluiden kehittäminen: toimintamalli ja käsikirja. Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä. Hämeenlinna: Innopark Programmes Oy. [Viitattu 25.4.2019). Saatavissa: https://docplayer.fi/147547-Sahkoisten-palvelujen-kehittaminen.html

Valtiovarainministeriö. 2015. Etäpalvelujen käyttöönoton käsikirja. Helsinki: Valtionvarainministeriö. Valtiovarainministeriön julkaisu 44/2015. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://vm.fi/documents/10623/360844/Et%C3%A4palvelujen+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6noton+k%C3%A4sikirja/6644b47c-3b1f-4d80-9629-12d0e0a2b394

Yellowlees, P. M., Chorba, K., Burke Parish, M., Wynn-Jones, H. & Nafiz, N. 2010. Telemedicine Can Make Healthcare Greener. Telemedicine and e-Health. Vol 16 (2), 229-232. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1089/tmj.2009.0105

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Jenni Pietilä, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/tietokone-liiketoiminta-1149148/ (Pixabay Licence)

Julkaistu 22.5.2019

Viittausohje

Pietilä, J. & Anttonen, T. 2019. Etävastaanotto soveltuu tiheää seurantaa vaativan nuoren potilaan hoitoon. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/22/etavastaanotto-soveltuu-tiheaa-seurantaa-vaativan-nuoren-potilaan-hoitoon/

Sosiaali- ja terveysalan nykyinen palvelutuotantorakenne ja -järjestelmä eivät vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Toimiva palvelutuotanto ja -järjestelmä edellyttävät monimuotoisuutta yritystoiminnassa. Yhteistyö julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden välillä on kehittämisen arvoinen vaihtoehto innovatiivisten ratkaisujen syntymiselle. Tässä artikkelissa käsitellään tekijöitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen hyvinvointialalla.

Kirjoittajat: Pia Rosenberg ja Taina Anttonen

Myönteisyys pienyrittäjyyteen hyvinvointialalla

Työ- ja elinkeinoministeriö laati strategisen ohjelman jo vuonna 2009 hyvinvointialan kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteita selvitettäessä päädyttiin määrittelemään hyvinvointiala- käsitteenä tarkoittamaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 4.) Määritelmän lisäksi ja laajasti ajateltuna hyvinvointialaan kuuluvat myös hyvinvointi- ja terveysteknologia (Kolehmainen ym. 2016, 160).

Hyvinvoinnin mittarit ovat subjektiivisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnan perusta on nimenomaan hyvinvoinnin edistämisessä. Kansalaisten hyvinvointi luo edellytyksiä yhteiskunnan kilpailukyvylle. Julkinen sektori voi toiminnallaan edistää hyvinvoinnin kasvua muun muassa arvioimalla markkinoiden ja julkistalouden keskinäistä työnjakoa. (Pohjola 2018.) Start up-yritysten kehitys näyttäytyy myönteisenä. Suomeen tarvitaan lisää uudentyyppisiä ja erilaisia yrityksiä, joilla kasvun lähteenä ovat liiketoimintaosaaminen, laatu ja brandäys. (Järventaus & Kekäläinen 2018, 22, 25.) Toimivat markkinat luovat pohjan hyvinvointialan ekosysteemille ja julkisella sektorilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin edellytyksiin, jotka ovat elintärkeitä pienille yrityksille (Salo 2018).

Luonnosta mallia liiketoimintaekosysteemiin

Tulevaisuuden liiketoiminta muuttuu ekosysteemisempään suuntaan. Ekosysteeminen ajattelu perustuu luontoon. Taloudellisen kehityksen ja biologisen evoluution väliset yhtäläisyydet luovat uudenlaista lähestymistapaa ekosysteemiajatteluun. Yritysmaailmassa yhteistoiminnallisuutta voidaan tulkita esimerkiksi niin, että suuryritykset ajavat toiminnallaan alihankkijat ahtaalle. Alihankkijoiden lopettaessa toimintansa, suuryrityksillekin koituu toimintavaikeuksia. (Harakka 2014, 32, 34; Hytti & Ruusunen 2016, 27.) Strategisesti keskeisessä asemassa oleva yritys saa hyötyä siitä, että se jakaa osan kehittämisvastuusta muille ekosysteemin toimijoille (Apilo ym. 2014, 36). Keskinäinen yhteistyö sosiaalisissa systeemeissä on eteenpäin vievä voima. Parhaimmillaan symbioottiset suhteet eri toimijoiden välillä aikaansaavat yhteiskehittymistä. Yhteiskehittymistä arvioitaessa toimintaympäristön moninaisuus on otettava laajemmin huomioon. Ei riitä, että tarkastellaan pelkästään taloudellisia, poliittisia, teknologisia ja sosiaalisia tekijöitä. (Juuti & Luoma 2009, 119-120.)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa korostuu yhteistyön tekeminen. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä ja selkiinnyttävät työnjakoa esimerkiksi vanhuspalveluissa. Varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille yhteistyö on tärkeää yrityksen tulevaisuuden kannalta. (Vesterinen 2011, 35.) Sosiaali- ja terveysministeriön (2012, 5-7, 9) mukaan kunnat ovat lisänneet sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimista yksityiseltä sektorilta. Kilpailun syntyminen edellyttää, että palveluntuottajia on riittävästi ja toiminta on monimuotoista. Mikäli suurten toimijoiden osuus palvelutuotannossa kasvaa merkittävästi, mikroyrityksille ilmaantuu paineita kilpailutusprosessissa. Mikroyritykset tarvitsevat erilaisia yhteistyö- ja verkostomalleja, jotta ne selviäisivät kilpailutuksessa.

Ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Rosenberg (2019, 40-43) tarkastelee ylempi AMK-opinnäytetyön kehittämishankkeessa hyvinvointialalla toimivia yrittäjiä Päijät-Hämeessä. Hyvinvointialan pienyrittäjien palveluntuottajista muodostettiin kolme strategista ryhmää. Ryhmien muodostamisessa käytettiin kriteereinä yrityksen palveluvalikoimaa ja toiminta-aluetta. Hyvinvointialan yrittäjät osallistuivat yksilölliseen teemahaastatteluun (n=4). Haastattelurungossa oli neljä teemaa: yrityksen lähtökohdat ja tausta yrityksen perustamiselle, yrityksen sosiaaliset ja infrastrukturaaliset kontaktit, verkostoituminen ja yhteistyön eri muodot sekä yrityksen tulevaisuuden näkymä sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuksessa. Haastattelujen tuloksena on, että hyvinvointialan pienyrittäjien asenne verkostoitumiseen on myönteinen. Yhteistyö toisten yrittäjien kanssa koettiin pääsääntöisesti myönteisenä. Yhteistyötä haluttiin tehdä saman kokoisten yritysten kanssa, isot yritykset koettiin epävarmoiksi yhteistyökumppaneiksi muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Lisäksi haastateltavat pohtivat palvelujen laatua, jaettua vastuuta sekä sairaanhoidollisesta seurantaa. (Rosenberg 2019, 65-66.)

Valkokari ym. (2014, 6) esittävät, että verkostossa toimivat yritykset edustavat usein joko samaa toimialaa tai ainakin sivuavat toinen toistensa toimintakenttää. Toiminnan kehittämiseksi ja tehostumiseksi on mahdollista siirtyä toimintamalliin, jossa kaikkia toimijoita yhdistää integraattori. Rosbergin (2019) kehittämishankkeessa palveluintegraattoriksi asemoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry (PalveluSantra). PalveluSantra koordinoi palveluntuottajarekisteriä ja neuvoo jäsenyrityksiä. Olemassa olevat rakenteet kuten tiedotusjärjestelmä toimivat vuorovaikutuksen välineenä sen ja jäsenyritysten välillä. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi on vaihtoehtoinen malli, joka voi edistää hyvinvointialan ekosysteemin muodostumista. Julkisen sektorin ottaessa mahdollistajan roolin palvelujen tuottamisessa, avautuu mahdollisuus uusien palvelukonseptien hyödyntämiseen palvelutuotannossa. (Rosenberg 2019, 52, 63.) PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi kuvataan seuraavasti:

KUVIO 1. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi (Rosenberg 2019, 51)

Opinnäytetyössä kehittämishankkeessa etsittiin myös toimivia ja hyödyllisiä käytäntöjä hyvinvointialalla soveltamalla benchmarking –menetelmää. Tavoitteena oli tuottaa tietoa konsepteista, joista olisi hyötyä hyvinvointialan pienyrittäjille. Tarkoituksena oli luoda myös uusi toimintamalli PalveluSantran toimintaan. Mielenkiintoisin tulokulma, joka menetelmällä löydettiin, on Buurtzorg-toimintamalli. Alankomaissa luotu toimintamalli on levinnyt moneen maahan ja sitä pidetään erityisen edistyksellisenä. (Rosenberg 2019, 5, 63.). Toimintamallissa keskeistä ovat yhteisöllisyys, asiakaslähtöisyys sekä tiimityö. Toimintamalli on menestynyt useissa Euroopan maissa ja tekee tuloaan myös Suomeen.

Lopuksi

Kehittämishankkeen tulos on, että PalveluSantra palveluintegraattorina Päijät-Hämeen alueella on varteenotettava vaihtoehto. Sen toiminta luo alustan hyvinvointialan ekosysteemille. PalveluSantran rooli kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomana toimijana ei luo esteitä yhteistyölle julkisen palvelutoiminnan kanssa. Näyttää siltä, että toimiva palvelutuotantorakenne ja –järjestelmä edellyttävät vankkaa palveluintegraattoria sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken, myös Päijät-Hämettä laajemmin.

Lähteet

Apilo, T., Valkokari, K. & Vesalainen, J. 2014. Ekosysteemi verkottuneessa liiketoiminnassa. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 36-39. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Harakka, T. 2014. Ekosysteemi eri näkökulmista. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 30-35. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Hytti, S. & Ruusunen, S. 2016. Ekosysteemit yritysmaailmassa. Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. Lappeenranta. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016052612799

Juuti, P. & Luoma, M. 2009. Strateginen johtaminen. Miten vastata kompleksisen ja postmodernin ajan haasteisiin? Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Järventaus, J. & Kekäläinen, H. 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen. Helsinki: Työ-ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-340-5

Kolehmainen, S-L., Römer-Paakkanen, T. , Sekki, A. & Suonpää, M. 2016. Hyvinvointialan yritykset kiertoon. Teoksessa: Suoranta, M.,Patja, P., Aaltio, I. & Tunkkari-Eskelinen, M. (toim.). Conference Proceedings. 10. Yrittäjyyskasvatuspäivät. Jyväskylä 13.-14.9.2016. Jyväskylä: University of Jyväskylä. School of Business and Economics N:o 383. 156-174. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6906-6

Pohjola, M. 2018. Hyvinvointipalvelut pysyvät laadukkaina, jos digitalisaatiota osataan hyödyntää oikein. Aalto University Executive Education. [Viitattu 20.2.2019]. Saatavissa: https://www.aaltoee.fi/aalto-leaders-insight/2018/hyvinvointipalvelut-pysyvat-laadukkaina-jos-digitalisaatiota-osataan-hyodyntaa-oikein

Rosenberg, P. 2019. Buurtzorg-malli sosiaali- ja terveyspalvelujen kärjeksi? Ehdotuksia hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027203

Salo, S. 2018. Tilannekatsaus maakunta- ja sote-uudistukseen. Sote-alan tilannekuvaa ja näkemyksiä tulevasta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Seminaari 15.11.2018 Helsinki. [Viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://prospectumlive.com/event/tem_20181115

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisen toimivuus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistiota 2012:1. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3204-3

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2015. Hyvää yrittäjyydestä ja yhteistyöstä. HYVÄ 2009-2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 7/2015. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-227-950-7

Valkokari, K. Valjakka, T., Hakanen, T. Kupi, E. & Kaarela, I. 2014. Palveluverkoston kehittämisen työkirja. Teknologian tutkimuskeskus VTT. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2014/VTT_Palveluverkoston_kehittamisen_tyokirja.pdf

Vesterinen, M-L. (toim.) 2011. Sote-ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Pia Rosenberg, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artkkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)

Julkaistu 20.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Rosenberg, P. Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/20/hyvinvointialan-ekosysteemin-kehittamiseen-vaikuttavia-tekijoita/

Toteutimme kolmessa kuukaudessa opinnäytetyön yksityiselle toimeksiantajalle varhaiskasvatukseen. Näiden kolmen kuukauden aikana teimme tiivistä parityöskentelyä ja yhteistyötä toimeksiantajan kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi lapsen puheen ja kielen kehityksen seurantakaavakkeet ja yhteen koottuja puheen ja kielenkehitystä tukevia harjoituksia lapsille. Tämä artikkeli kuvaa meidän tarinamme, miten saimme toteutettua opinnäytetyöprosessimme kolmessa kuukaudessa ja mitkä asiat tukivat aikataulussa pysymistä.

Kirjoittajat: Eeva Arvaja, Katja Sipola ja Paula Harmokivi-Saloranta

Ennen opinnäytetyöprosessin käynnistymistä olimme suorittaneet ammatilliset opinnot ja viimeisen syventävän harjoittelun sosionomi koulutuksesta, joten oli luontevaa keskittyä opinnäytetyön tekemiseen. Opinnäytetyöaihetta olimme jo pitkään etsineet ja olimme odottaneet meille sopivaa aihetta, joka löytyikin toisen opiskelijan harjoittelun kautta. Opinnäytetyön aihe lapsen puheen ja kielen kehityksen dokumentoinnista tuki meidän kummankin ammatillista kasvua sosionomeina ja aihe kiinnosti meitä aidosti.

LAMKin opinnäytetyöohjeistus prosessin tukena

Hyödynsimme opinnäytetyöprosessissamme LAMKin opinnäytetyöprosessia (kuvio 1), johon palasimme aina tarvittaessa. Suunnittelimme ja toteutimme oman työskentelymme näiden opinnäytetyön vaiheiden kautta ja näin varmistimme, että kaikki tarvittavat asiat tuli tehtyä. Prosessin aluksi sovimme keskenämme pelisäännöistä, joihin kumpikin sitoutui. Pelisäännöt koskivat niin aikataulua kuin työskentelytapoja. Teimme esimerkiksi koko opinnäytetyöprosessin ajaksi yhteisen aikataulun, johon palasimme säännöllisesti ja päivitimme sitä tarpeen mukaan.

Opinnäytetyön tekemisen aloitimme lukemalla aikaisempia opinnäytetöitä ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joiden avulla saimme muodostettua kuvan aiheestamme ja opinnäytetyömme rakenne alkoi nopeasti hahmottumaan. Oman opinnäytetyömme toteuttamisen kannalta oli hyödyllistä, että teimme useita rajauksia jo tässä vaiheessa.

Kuvio 1. Opinnäytetyöprosessin vaiheet (mukailtu LAMK opinnäytetyöohjeistus 2019)

Aina ennen ohjaavan opettajan tapaamista olimme hyvin valmistautuneet ja jo ennen ensimmäistä tapaamistamme olimme jo rakentaneet itsellemme melko selkeän kuvan siitä, mitä olemme tekemässä opinnäytetyössämme. Olimme tehneet alustavan sisällysluettelon ja mielekartan avulla hahmotelleet opinnäytetyömme sisältöä. Ohjauksien aikana teimme itsellemme aina myös muistiinpanoja, joihin oli hyvä palata työskentelyn edetessä

Opinnäytetyön suunnitelmaan, olimme jo rakentaneet teoreettisen viitekehyksen lähes valmiiksi. Tämän mahdollisti se, että olimme jo ennen ensimmäistä opettajan ohjaustapaamista perehtyneet aiheeseen hyvin ja pystyimme tässä ohjaustapaamisessa keskustelemaan jo teoreettisen viitekehyksen sisällöstä. Lisäksi olimme hyödyntäneet informaatikon apua heti prosessin alussa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen muokkasimme teoreettista viitekehystä vielä useaan otteeseen. Ohjaavan opettajan kanssa olimmekin keskustelleet siitä, että opinnäytetyön kirjoittaminen on prosessi ja teksti jäsentyy ja kehittyy prosessin aikana ja tämän takia jo kirjoitettua tekstiä on hyvä lukea ja muokata useita kertoja läpi. Annoimme tekstimme myös luettavaksi oman ohjaajan lisäksi muutamille tutuille, sillä huomasimme, että omalle tekstille ”sokeutuu” ja näin ulkopuolinen voi nähdä jotakin semmoista, mitä itse ei näe. Suunnitelmavaiheessa meillä oli myös jo luonnokset tulevista lapsen puheen ja kielen seurantakaavakkeista.

Työskentely prosessin aikana

Opinnäytetyöprosessin aikana työskentelimme tiiviisti ja kirjoitimme yhdessä jokaisena arkipäivänä, mutta pidimme yhteisestä sopimuksesta myös vapaata. Opinnäytetyön kirjoittaminen yhdessä oli ajoittain hidasta, mutta tämä mahdollisti sen, että tekstistä tuli yhtenäisempää. Tiedostimme, että olemme erilaisia kirjoittajia ja meillä kummallakin on ja oli omat heikkoudet ja vahvuudet kirjoittamisessa.

Prosessin aikana myös omien voimavarojen ja jaksamisesta huolehtiminen mahdollisti tehokkaan työskentelyn ja huomasimme hyvin pian, että jaksoimme lukea ja kirjoittaa keskittyneesti noin 5–6 tuntia päivässä. Rytmitimme päivittäisen työskentelymme niin, että aikaa jäi myös muille asioille kuten harrastuksille. Näin kirjoittamisesta ei tullut missään vaiheessa pakonomaista suorittamista. Tämä tiivis työskentely opinnäytetyön parissa mahdollisti myös sen, että olimme koko ajan työn sisällä eli meidän ei tarvinnut koskaan miettiä, mitä olimmekaan tehneet eikä näin aika mennyt tähän. Prosessin aikana huomasimme, että työn viimeistely vei yllättävän paljon aikaa ja tähän kannattaakin varata aikaa, jotta saa viimeistellyn työn aikaiseksi.

Opinnäytetyömme kannalta yhteistyö toimeksiantajan kanssa oli merkittävässä roolissa, jotta opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus toteutuivat. Oleellista oli toimeksiantajan kuuntelu, jotta pystyimme vastaamaan toimeksiantajan tarpeisiin. Opinnäytetyötä tehdessä tulee muutoksia ja suunnitelmat voivat mennä uusiksi matkan varrella, mutta työn tavoitetta ja tarkoitusta ei saa kadottaa yhdessäkään vaiheessa työskentelyä.

Hyviä käytänteitä opinnäytetyöprosessiin

Avaintekijät tässä meidän onnistuneessa opinnäytetyöprosessi olivat, että olimme yhdessä sopineet mihin pyrimme työllämme ja työn tavoite oli selkeänä sekä paperilla että mielessämme. Onnistunutta prosessia tuki myös molempien sitoutuneisuus ja se, että pystyi luottamaan toiseen. Keskustelimme avoimesti omista tuntemuksista ja ajatuksistamme tehdystä työstä. Teimme yhteistyötä myös toisten opiskelijoiden kanssa tiedon jakamisessa, sillä mitä ei löydy Respasta löytyy toisilta opiskelijoilta. Tärkeää oli myös tiedostaa, että olemme itse vastuussa työn etenemisestä ja sen laadusta, vaikka tiesimmekin, että saamme aina tarvittaessa apua ohjaavalta opettajaltamme. Kuviossa kaksi on kuvattu niitä tekijöitä, joita huomasimme opinnäytetyöprosessin aikana olevan avaintekijöitä onnistuneeseen opinnäytetyöprosessiin.

Kuvio 2. Avaintekijät onnistuneeseen opinnäytetyöprosessiin

Opinnäytetyön kirjoittamisen prosessin merkitys avautui meille ammatillisen kasvun ja osaamisen osoittamisen välineenä tulevina sosionomeina. Opinnäytetyön tekeminen oli mielekäs kokemus ja saimme tiivistettyä prosessiamme siten, että valmistumisemme siirtyi kuukaudella huhtikuusta maaliskuulle. Vielä joulukuussa koimme maaliskuussa valmistumisen mahdottomaksi. Motivaatio ja hyvä yhteistyö olivat avaimet onnistumiseen, myös ripaus onnea mahdollisti onnistuneen lopputuloksen.

VINKIT OPINNÄYTETYÖN TEKEMISEEN:

• Keskustele opinnäytetyöstä parisi kanssa pitkin prosessia.
• Ole avoin, rehellinen ja joustava. Nämä kaikki seikat edistävät työnne tekoa.
• Kuljeta lähteitä koko ajan kappaleiden mukana.
• Työskentele peräkkäisinä päivinä.
• Pidä riittävästi taukoja.
• Anna työ luettavaksi myös muille prosessin aikana.
• Pidä työn tavoite ja tarkoitus mielessä koko ajan.

Lähteet

LAMK opinnäytetyöohjeistus. 2019. Opinnäytetyö prosessin vaiheet [viitattu 4.3.2019]. Saatavissa: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet/opinn%C3%A4ytety%C3%B6

Kirjoittajat

Eeva Arvaja, valmistui sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi maaliskuussa 2019.

Katja Sipola, valmistui sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi maaliskuussa 2019.

Paula Harmokivi-Saloranta, LitM, ft, toimii lehtorina sosiaali- ja terveysalalla Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/723648 (CC0)

Julkaistu 10.5.2019

Viittausohje

Arvaja, E., Sipola, K & Harmokivi-Saloranta, P. 2019. Toiminnallisen opinnäytetyön toteuttaminen kolmessa kuukaudessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/10/toiminnallisen-opinnaytetyon-toteuttaminen-kolmessa-kuukaudessa/

Ammattikorkeakouluissa on käytössä laadukkaita autenttisia oppimisympäristöjä, joita hyödynnetään osana opetusta. Harjoitteluiden lisäksi erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat tulevien ammattilaisten osaamisen. Digitaalisten välineiden hyödyntäminen osana hoitotyön opetusta antaa opiskelijoille valmiuksia valmistumisen jälkeen. Tulevien hoitotyön ammattilaisten tulee saada koulutuksen aikana kohdata myös oikeita asiakkaita.

Kirjoittajat: Taina Anttonen ja Sari Mäki

Autenttinen oppimisympäristö

Autenttinen oppimisympäristö mahdollistaa asiakkaiden kohtaamisen ammattilaisen roolissa. Opiskelijan omat tavoitteet toimivat oppimisen lähtökohtana. Hän työskentelee osana tiimiä, jossa toimivat mukana toiset opiskelijat. Autenttinen oppiminen pitää sisällään autenttiset tilanteet, joissa opitaan ja saavutetaan osaaminen ja ammattitaito. Tämä antaa hyvät valmiudet tulevalle hoitotyön ammattilaiselle. (Leppisaari 2014.)

Oppimisympäristöissä opitaan taitoja työelämään. Niissä toimitaan tiimin jäsenenä omia vahvuuksia esiin tuoden. Tiimityöskentely mahdollistaa omien toimintatapojen ja asenteiden pohtimisen. Toisaalta oppimisympäristössä voidaan hyödyntää tietotekniikkaa osana työskentelyä. (Lignell 2013, 61-63.)

Hämeen ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin klinikka -oppimisympäristössä kohdataan oikeita asiakkaita. Hoitotyön opiskelija on klinikalla ammattilaisen roolissa. Opiskelija on perehtynyt ennen asiakkaan kohtaamista tutkittuun tietoon, jota sitten soveltaa oppimisympäristössä yhtenä tiiminjäsenenä yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa hoitotyön lehtoreiden ohjauksessa. Digitalisaatio asettaa haasteita kokonaisuudessaan hoitotyön koulutukselle. Koulutusorganisaation tulee huolehtia opetushenkilöstön osaamisesta ja sen siirtymisestä osaksi opetusta.

Digitalisuus hoitotyössä

Suomen hyvä koulutustaso tekee maastamme maailman kärkimaan digitaalisten terveyspalveluiden tuottajana. (Yle Areena 2017; Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 8). Tarkoituksena digitaalisuuden hyödyntämisessä terveyspalveluiden on, että asiakas tuottaa terveyteen liittyvää tietoa sekä itselleen, että terveysalan ammattilaisen käyttöön. Tuotetun tiedon hyödyntäminen tukee asiakkaan omaa terveyden edistämistä. Toisaalta tieto lisää hänen valinnanvapauttaan palveluiden käytössä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2014, 8-12.)

Vuorovaikutus muuttuu asiakkaan kanssa digitaalisissa palveluissa, sillä niissä käytetään vähemmän aikaa kuin kasvokkain tapahtuvassa tapaamisessa. Epäsuora vuorovaikutus mahdollistaa myös sen, että joustavuus digipalveluiden käytössä ei sido tilanteita aikaan eikä paikkaan. Digipalveluiden kustannustehokkuus mahdollistaa myös laajemman väestön käyttää palveluita. Uusimuotoiset palvelut lisäävät terveydenhuollon saatavuutta ja sen myöstä täyttävät myös terveyspalveluille asetettuja digitalisoitumisen tavoitteita. (Rantala 2018, 70.)

Digitalisaation onnistuminen vaatii sitoutumista niin hoitotyön tekijöiltä kuin johdoltakin. Tulevan hoitotyön ammattilaisen tulee hallita riittävät tiedot ja taidot digitaalisten välineiden käytössä, jotta hän kykenee toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Sairaanhoitajan rooli tulee korostumaan palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa kansalaisten rooli tulee korostumaan entisestään itsensä hoitamisessa. Sairaanhoitajaliitto on osaltaan panostanut asiaa digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön otosta laatimalla strategian. Asiakaan oma rooli tulee siis entisestään korostumaan oman terveyden asiantuntijana. (Ahonen ym. 2016, 231.)

Kehittämiskohteena Oppimisympäristö Hyvinvoinnin klinikka

Mäen (2019) ylempi AMK- opinnäytetyössä kehittämisen kohteena oli Hyvinvointi klinikka -oppimisympäristö Hämeen ammattikorkeakoulussa. Kehittämisen tarkoituksena oli laatia oppimisympäristölle digisuunnitelma. Lähtökohtana oli hoitotyön lehtoreiden laatima SWOT- analyysi, jossa lehtoreita pyydettiin pohtimaan oppimisympäristön toimintaa seuraavien teemojen kautta: digitaalinen markkinointi, opiskelijoiden digitaalinen ohjaaminen, oppimisympäristössä käytettävät digitaaliset välineet osana asiakastyötä ja digitaaliset palvelut.

SWOT- analyysissä vahvuudeksi nousivat muun muassa opiskelijoiden digitaalinen ohjaaminen ja digitaalisen markkinoinnin, sekä palveluiden mahdollinen laajuus. Uhkana nousivat esiin muun muassa osaamisen vajaus, markkinoinnin keinot, vuorovaikutuksen vähyys, sekä sosiaaliseen median riskit. Digitalisten välineiden käyttö nähtiin mahdollisuutena, jolla vastataan työelämän tarpeisiin. Välineet ja digitaaliset palvelut lisäävät opiskelijoiden osaamista. Heikkoutena puolestaan nähtiin se, että digitaalisia välineitä on paljon ja osaaminen niiden käyttöön puutteellista.

Analyysin tuloksia hyödynnettiin digisuunnitelman laatimisessa. Suunnitelmassa otettiin kantaa valittuihin markkinoinnin välineisiin ja kohderyhmiin, ohjauksessa ja asiakastilanteissa käytettäviin digitaalisiin välineisiin, sekä annettiin ehdotuksia kehitettäviin uusiin digitaalisiin palveluihin.

Lopuksi

Autenttiset oppimisympäristöt ja digitaalisuus ovat osa ajanhenkistä toimintaa. Niiden kehittäminen on ammattikorkeakoulujen tärkeä tehtävä. Opetukseen tarvitaan uusia digitaalisia välineitä ja menetelmiä, jotta korkeakoulutus säilyttää kilpailukykynsä hakijamarkkinoilla.

Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työ on muutoksessa. Hoitotyön vaatimus on laajentunut digitaalisten välineiden haltuunottoon osaksi potilaan tai asiakkaan kohtaamista, hoitamista ja ohjaamista. Digitaalisuus hoitotyössä ei ole enää pelkästään potilastietojen kirjaamista, vaan osaamisen tulee kohdistua myös uusiin digitaalisiin välineisiin. Hoitotyön koulutus on ensiarvoisen tärkeässä roolissa osaamisen varmistamisessa.

Korkeakoulutusorganisaatioiden tulee pyrkiä muutoksen kärkeen, sillä niiden vastuulla on ammattitaidon uudistuminen ja uudistaminen vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Digitaalisen osaamisen vahvistaminen tulee tuoda laajasti esiin sekä hoitotyön koulutuksessa, että työelämän kehittämisessä. Korkeakouluilla on merkityksensä myös hoitotyön ammattilaisten täydennyskoulutuksessa. Hyvinvoinnin klinikka –oppimisympäristö pyrkii osaltaan vastaamaan hoitotyön ammattilaisten osaamisen kehittämiseen.

Lähteet

Ahonen, O., Kinnunen, U-M., Kouri, P., Liljamo, P. & Saranto, K. 2016. Sähköisten terveyspalvelujen strategia hoitotyöhön – nyt on sen implementoinnin aika. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 8 (4), 231-233. [viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/60200

Leppisaari, I. 2014. Pedagogisella vertaiskehittämisellä avoimia, autenttisia ja yhteisöllisiä oppimisympäristöjä Virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa. AMK-lehti/UAS journal 1/2014. [viitattu 4.1.2019]. Saatavissa: https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/pedagogisella-vertaiskehittamisella-avoimia-autenttisia-ja-yhteisollisia-oppimisymparistoja-virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa/

Lignell, I. 2013. Esteettömät opetusmenetelmät, pedagogiset mallit ja oppimisympäristöt. Teoksessa Raudasoja A (toim.). Erityisen hyvää opetusta ja ohjausta.  Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.  61-69. [viitattu 8.11.2016]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-630-1

Mäki, S. 2019. Oppimisympäristöä kehittämässä: Hyvinvoinninklinikan digisuunnitelma. Lahden ammattikorkeakoulu. Ylempi AMK-opinnäytetyö. [viitattu 14.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902192506

Rantala, K. 2018. Professionals in value co-creation through digital healthcare services. Jyväskylä studies in business and economics. Väitöskirja.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. [viitattu 20.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

Yle Areena. 2017. Teemana terveys. Digitaalinen terveydenhuolto on jo täällä. [viitattu 24.5.2018]. Saatavissa: https://areena.yle.fi/1-4050577

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Sari Mäki, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/photos/computer-business-office-technology-3343887/ (Pixabay License)

Julkaistu 3.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Mäki, S. 2019. Oppimisympäristöä kehittämässä digitalisuutta hyödyntäen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/03/oppimisymparistoa-kehittamassa-digitalisuutta-hyodyntaen/