Moniammatillisuus on tänä päivänä valtakunnallisen kehittämistyön keskiössä sosiaali- ja terveysalan uudistusten myötä.  Ammattilaisten väliselle yhteistyölle on tarvetta ja moniammatilliselle osaamiselle on kysyntää. Työntekijöiden asenteisiin vaikuttamalla ja moniammatillisen yhteistyön hyödyistä kertomalla voidaan edistää aidon yhteistyön syntymistä, vaikka sitä tukevien rakenteiden muuttaminen on hidasta ja vaativaa. Yhdessä tekeminen ja kehittäminen lisäävät luottamusta ja tavoitteellista yhteistyötä.

Kirjoittajat: Laura Asikainen, Henni Paronen ja Raija Hovi-Pulsa

Työelämän muutokset vaativat jatkuvaa osaamisen kehittämistä

Sosiaali- ja terveydenhuollon työtehtävät ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Asiantuntijuuden kehittäminen ei koske vain yksittäistä työntekijää, vaan myös kollektiivista organisaation osaamista, jolloin johtaminen ja kehittämistyö tulee kohdistua koko työyhteisöön. (Rekola 2008, 152.) Muuttuva toimintaympäristö korostaa entisestään moniammatillisuutta (Tiirinki ym. 2016, 109).

Maakunta- ja Sote-uudistukset tuovat paineita työelämän muutokseen ja sen kehittämiseen. Kaikkien toimijoiden osallistuminen avoimeen ja joustavaan kehittämiseen johtaa parhaaseen lopputulokseen. Työelämän kehittämiseen tarvitaan verkostoitumista ja verkostojen välistä yhteistyötä, joka perustuu joustavuuteen, avoimuuteen, keskinäiseen luottamukseen ja sitoutumiseen. Eri toimijoiden tieto ja osaaminen tulevat jaetuksi ja niitä voidaan koota koko verkoston yhteiseksi hyödyksi. (Järvinen ym. 2017, 7,10.) Organisaatio hyötyy yksittäisen työntekijän asiantuntijuudesta parhaiten, kun se on linkitetty muiden osaamisiin ja yhteisiin päämääriin (Valtionkonttori, Kaiku-palvelut 2009, 15-16).

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma on Juha Sipilän hallituskauden yksi kärkihankkeista. Muutosohjelman toteutuessa tavoitellusti, palvelut oikea-aikaistuvat ja niillä on parempi vaikuttavuus. Korjaavien palvelujen tarve vähentyy. Uudistusten myötä tehdään kustannussäästöjä. Kuntien ja maakuntien tehtävät muuttuvat Sote-uudistuksen myötä ja palvelujen kehittämistä uuteen toimintaympäristöön sopivaksi edesauttavat saatavat kokemukset LAPE-muutosohjelman kehittämistyöstä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016,3-5.)

Sosiaali- ja terveysalalla uskotaan, että moniammatillinen ja asiakaslähtöinen yhteistyö ovat vastaus tarpeiden ja niistä vastaavien palvelujen muutokseen. Kehityksen onnistuminen tähän suuntaan edellyttää muutoksia yksilö-, ryhmä-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla. (Isoherranen 2005, 8.)

Hankkeella potkua moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen

”Moniammatillista yhteistyötä rakentamassa” – hankkeella lähdettiin kehittämään moniammatillista osaamista. Hanke toteutettiin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluiden asiakasohjauksen ja perheneuvolan välillä YAMK -opinnäytetyönä vuoden 2018 aikana (Asikainen & Paronen 2018). Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on ollut lähtökohtana opinnäytetyölle. Hankkeessa laadittiin kehittämisehdotukset, jotka tukevat ja ohjaavat moniammatillisen yhteistyön kehittämistä kohdeyksiköiden työyhteisöissä.

Työelämälähtöisessä hankkeessa osallistettiin työntekijöitä kehittämistyöhön. Kyselyiden avulla saatiin tietoa yhteistyön tämän hetkisestä tilasta ja saaduista kokemuksista. Työpajapäivässä työstettiin moniammatillisen yhteistyön kehittämistä yhdessä toimintayksiköiden työntekijöiden kanssa. Kyselyistä ja työpajapäivästä saatua aineistoa käytettiin kehittämisehdotusten laatimisessa.

Kehittämisehdotuksia laadittaessa hyödynnettiin Päijät-Hämeessä toteutetun Hyvinvointineuvolahankkeen (2003-2005) myötä syntyneitä moniammatillisuuden laadun portaita (Taajamo ym. 2005, 16). Nämä laadun portaat on opinnäytetyössä tiivistetty neljään osa-alueeseen: yhteistyön tarve ja tiedonkulku, yhteistyön rakenne, vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot sekä asiakaslähtöisyys. Kehittämisehdotukset laadittiin noudattaen edellä mainittuja osa-alueita (Asikainen & Paronen 2018, 48, 67.)  ja ne visualisoitiin julisteeksi (kuva 1).

Kuva 1. Kehittämisehdotukset Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluiden asiakasohjauksen ja perheneuvolan välisen yhteistyön kehittämiseksi (Kuva: Asikainen & Paronen 2018).

Moniammatillisen yhteistyön syntyminen vaatii sitoutumista ja vastuun kantamista yhteistyön tekemisestä. Tarvitaan yhteinen jaettu kieli niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kesken. Yhteistyölle tulee olla selkeä, yhdessä jaettu tavoite, joka motivoi myös prosessinomaiseen työhön. Aito dialogisuus, toiseen ja toisen työhön tutustuminen lisäävät luottamusta ja edistävät yhteistyön kehittymistä. Osaamisen tunnistaminen, oman sekä yhteistyökumppanin ammattitaidon arvostaminen mahdollistavat työntekijän jatkuvan kehittymisen ja oppimisen yhteistyötä tehtäessä. Rakenteet haastavat yhteistyön tekemistä, mutta asenne ja tahtotila ovat yhteistyön kulmakivet. Yhteistyön rakentuminen vaatii aluksi aikaa, mutta tuottaa lopulta ajallisesti ja taloudellisesti säästöjä. Työstä tulee asiakaslähtöisempää ja päällekkäinen työ vähenee. Näin ollen yksittäinen työntekijä, asiakas sekä organisaatio hyötyvät parhaiten, kun kaikkien toimijoiden osaaminen ja tieto yhdistetään. Moniammatillinen työ on parhaimmillaan tasavertaista ja asiakasta osallistavaa. (Asikainen &Paronen 2018, 67-75.)

Moniammatillisen yhteistyön lisääntyminen opinnäytetyön kohdetoimintayksiköissä on merkittävä strateginen tekijä työyhteisöjen toimintatapojen uudistumisessaja kehittämisessä sekä linjassa valtakunnallisen strategian kanssa. Toteutuessaan lapsi- ja perhepalveluiden uudistukset muuttavat merkittävästi palveluiden rakenteita. Moniammatillisen ajattelun juurruttaminen hankkeen avulla osaksi arjen työtä auttaa osaltaan muutoksen vastaanottamisessa työyhteisöissä. Työntekijöiden tiedon lisääminen yhteistyön tekemisestä ja moniammatillisesta työotteesta on edellytys, että rakenteet voivat muuttua moniammatillisuutta tukeviksi. (Asikainen & Paronen 2018, 81-83,78.)

Lähteet

Asikainen,L. & Paronen, H. 2018. Moniammatillista yhteistyötä rakentamassa. Kehittämisehdotukset Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lapsiperhepalveluiden perheneuvolan ja asiakasohjauksen välisen moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. YAMK Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 17.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120720463

Isoherranen, K. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY.

Järvinen, R., Järvensivu, T. ,Lerssi-Uskelin, J., Niemi, S. & Törhönen, T. 2017. Suosituksia työelämän kehittämisen alueellisten verkostojen rakenteista. TyhyverkostoX –Työterveyttä, työturvallisuutta ja työhyvinvointia verkostoituen –hanke. Vantaa: Erweko. [Viitattu 20.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN978-952-261-737-8 (pdf)

Valtionkonttori, Kaiku-palvelut. 2009. Osaaminen muutoksessa. Helsinki: Erweko. [Viitattu 27.9.2018]. Saatavissa: http://www.valtiokonttori.fi/download/noname/%7BC115D588-F102-42A9-9F8A-D82EAB69FD66%7D/77839

Rekola, L. 2008. Asiantuntijoidenyhteistyön johtaminen. Teoksessa: Isoherranen, K., Rekola, L., Nurminen, R. (toim.) Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: Wsoy Oppimateriaalit Oy.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma. Hankesuunnitelma. [Viitattu21.8.2018]. Saatavissa: https://stm.fi/documents/1271139/1953486/Hankesuunnitelma_Lapsi-ja+perhepalveluiden+muutosohjelma.pdf/901bb807-89df-4efc-9ef6-257064f84ac0

Tiirinki, H., Suhonen, M., Lunkka, N. &Turkki, L. 2016. Diversiteetin kohtaaminen moniammatillisessa terveysalanjohtamisessa. Teoksessa: Antti Syväjärvi & Ville Pietiläinen (toim.) Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja terveysjohtaminen. Tampere: Suomen yliopistopaino Oy.

Taajamo, T., Soine-Rajanummi, S. & Järvinen, R. 2005. Kehittyykö moniammatillisuus? Raportti Päijät-Hämeen Hyvinvointineuvola –hankkeen kehittämistyöstä. Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Verso.

Kirjoittajat

Laura Asikainen ja Henni Paronen ovat joulukuussa 2018 valmistuvia sosionomi (YAMK) -opiskelijoita Lahden ammattikorkeakoulusta.

Raija Hovi-Pulsa toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa ja on YAMK-sosionomikoulutuksen vastuuopettaja.

Julkaistu 17.12.2018

Viittausohje

Asikainen, L., Paronen, H. & Hovi-Pulsa, R. 2018. Moniammatillista yhteistyötä rakentamassa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/17/moniammatillista-yhteistyota-rakentamassa/

Kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy työyhteisöissä ja se haastaa työyhteisöjen monikulttuurisuusvalmiudet ja –osaamisen. Sitä saat mitä jaat- hankkeessa pyrittiin lisäämään terveysalan työyhteisöjen monikulttuurisuusosaamista aktivoivien ja dialogisten menetelmien avulla.  Hankkeen tuloksena syntyi Kulttuurisen monimuotoisuuden periaatteet ohjaamaan toimintaa työyhteisöissä.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Monimuotoistuvat työyhteisöt

Vähintään joka kolmannella Suomessa työskentelevällä on ulkomaalaistaustainen työtoveri –  myös Päijät-Hämeessä työyhteisöt monikulttuuristuvat entisestään tulevina vuosina (Bergbom ym. 2016).

Tämä tuo haasteita työyhteisöjen monikulttuurisuusosaamiselle. Varsinkin kun Suomi osoittautui EU:n perusoikeusviraston syksyllä 2017 julkaistussa tutkimuksessa (EU-MDIS II 2017) yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista. Kyselyyn vastanneista maahanmuuttajista joka neljäs oli kokenut syrjintää Suomessa viimeisen 12 kuukauden aikana. Toisen polven maahanmuuttajien kokemukset syrjinnästä olivat yleisempiä kuin ensimmäisen polven. Syrjintää koetaan työnhaussa, työpaikoilla ja julkisissa palveluissa. Yksi syy syrjinnän kokemuksen yleisyyteen on julkisen keskustelun negatiivisen asenteen lisääntyminen kaikkia maahanmuuttajia kohtaan vuosien 2015 ja 2016 turvapaikanhakijoiden runsaan määrän vuoksi.

Työyhteisön monimuotoistuminen saatetaan kokea uhaksi sen tähden, että uudet tulokkaat jo pelkällä olemassa olollaan häiritsevät vakiintuneiden toimintatottumusten mukanaan tuomaa vaivattomuutta. Kun totutut varmuudet ja toimintatavat järkkyvät ja monimuotoisuus tulee näkyväksi, syntyy työyhteisöissä helposti konflikteja. Monikulttuurista osaamista tarvitaan kulttuurisen monimuotoisuuden esille tuomiseen ristiriitaisuuksien ennaltaehkäisyssä ja ratkomisessa.

Sitä saat mitä jaat

Hämeen ELY-keskuksen rahoittaman hankkeen Sitä saat mitä jaat – Yhteisen jakamisen toimintamalli työhyvinvoinnin ja tuottavuuden rakentamisessa yhtenä tarkoituksena oli monikulttuurisuusosaamisen lisääminen hankkeeseen osallistuneissa työyhteisöissä. Hankkeeseen osallistui 11 Lahden kaupungin terveysalan työyksikköä. Hankkeessa toteuttajina olivat Lahden ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan tekninen yliopisto LUT Lahti.

Monikulttuurinen osaaminen voidaan määritellä voimavaraksi, jonka avulla voidaan tehdä työtä monikulttuurisessa ympäristössä ottaen huomioon ihmisten kulttuuriset uskomukset, käyttäytyminen ja tarpeet. Tähän osaamisen muodostumiseen vaikuttavat sekä henkilökohtaiset että ammatilliset tiedot ja taidot (Papadopoulos 2006), jotka jaetaan usein ns. Bloomin taksonomiaa soveltaen affektiivisiin, kognitiivisiin ja psykomotorisiin kompetensseihin. Monikulttuurinen osaaminen on siis paljon muutakin kuin vain tietoa eri kulttuureista. Siihen kuuluvat tietoisuus omasta kulttuurista, asenteet itseä sekä muita kohtaan ja tietämys työyhteisössä mukana olevien taustoista ja kulttuureista, sillä juuri kulttuuri säätelee tunteiden käyttöä ja asioiden ilmaisutapoja –  vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä. (Seppälä 2010.)

Hankkeen aikana työyhteisöissä toteutettiin erilaisia interventioita monikulttuurisuusosaamisen vahvistamiseksi. Näitä interventioita olivat tietoiskut eri kulttuureista ja yhdessä työyhteisöjen kanssa luodut yksikkökohtaiset toimenpide-ehdotukset monikulttuurisuusvalmiuksien ja –osaamisen lisäämiseksi. Toimenpide-ehdotuksia olivat esim. pidempi perehdytysaika maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle ja selkokielen käyttö. Työyhteisöissä toteutettiin myös paneelikeskustelut monikulttuurisesta kohtaamisesta.

Kaikille työyhteisöille yhteisistä työpajoista yhden teemana oli monimuotoisuus. Tässä työpajassa toteutettiin case -työskentelyä monikulttuurisen kohtaamisen haasteista ja eduista. Lisäksi työpajassa osallistujat piirsivät sarjakuvia, jotka on julkaistu sarjana Tarinoita ruohonjuuresta ja asiaa työarjesta, yhteensä 9 sarjakuvalehteä. Sarjakuvissa osallistujat toivat esiin arjen haasteita ja kohtaamisia (kuva 1).

Kuva 1. Kokemus monimuotoisuuden haasteista työyhteisössä –sarjakuva. (Koskela ym. 2018)

Hankkeessa toteutettiin myös arviointikysely, johon vastasi 45 henkilöä. Vastanneista 33 katsoi hankkeen auttaneen ymmärtämään oman kulttuurin vaikutusta omaan toimintaan ja 34 katsoi hankkeen helpottaneen eri kulttuurien erityispiirteiden tunnistamista. Omien taitojen kohdata toisesta kulttuurista tuleva asiakas tai työtoveri tai opiskelija, 30 vastaajaa koki parantuneen hankkeen aikana. Vastaajista 25 koki hankkeen edistäneen keskustelua työyhteisössä kulttuurien välisistä eroista ja samankaltaisuuksista ja olleen avuksi kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä toimimiseen.

Kulttuurisen monimuotoisuuden työskentelyperiaatteet

Hankkeen aikana työstettiin työyhteisöjen ja esimiesten kanssa yhdessä Kulttuurisen monimuotoisuuden työskentelyperiaatteet, jotka koostuvat seitsemästä periaatteesta, joiden mukaan työyhteisöissä pyritään toimimaan.  Nämä periaatteet ovat:

1. Hyväksymme kulttuurisen monimuotoisuuden, erilaisuuden työyhteisössä ja arvostamme sitä rikkautena. Katsomme, että monimuotoisen työyhteisön avulla osaamme palvella monimuotoisia asiakkaita.
2. Näemme, että jokaisella työyhteisön jäsenellä on annettavaa työyhteisöllemme ja jokainen työyhteisön jäsen voi olla kehittämässä työtämme.
3. Emme suvaitse syrjintää työyhteisössämme työtovereiden tai asiakkaiden taholta. Opettelemme tunnistamaan rasistisen, syrjivän ja epäasiallisen käyttäytymisen ja jos sitä havaitsemme, niin puutumme siihen.
4. Varaamme maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytykseen normaalia perehdytystä pidemmän ajan. Varmistamme, että maahanmuuttajataustainen työntekijä saa opastusta työhön säännöllisesti perehdytyksen jälkeenkin.
5. Avaamme maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle työpaikkamme menettelytavat – niin viralliset kuin epävirallisetkin.
6. Tunnistamme eri kulttuurien erityispiirteitä.
7. Käytämme selkokieltä maahanmuuttajataustaisen työntekijän kanssa kommunikoidessamme ja varmistamme, että viestimme on ymmärretty.

Monimuotoisuusbarometriin 2016 vastanneet henkilöstöalan ammattilaiset olivat sitä mieltä, että toimivasta monikulttuurisuudesta on hyötyä työpaikoilla. Monimuotoisuus voi lisätä luovuutta ja innovatiivisuutta. Työyhteisö kykenee tarkastelemaan asioita, ilmiöitä ja työtehtäviä erilaisista näkökulmista. Myös osaaminen monipuolistuu ja asiakaspalvelu paranee –  monimuotoinen henkilöstö pystyy tarjoamaan laadukasta palvelua monimuotoiselle asiakaskunnalle. Myös työntekijöiden maailmakuva laajenee ja suvaitsevaisuus lisääntyy työyhteisöjen monimuotoistuessa kulttuurisesti. (Bergbom ym. 2016.) Tämän hankkeen yhteenvedon voikin tiivistää tähän erään hankkeeseen osallistuneen kommenttiin: ”Monimuotoisuus on rikkaus, vaikka se arjessa haastaa.”

Lähteet

Bergbom, B., Toivanen, M., Airila, A. & Väänänen, A. 2016. Monimuotoisuusbarometri 2016 : Fokuksessa monikulttuurisuus ja osaaminen.  Helsinki: Työterveryslaitos.  [Viitattu 4.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-686-9 (PDF)

EU-MIDIS II. 2017. Second European Union Minorities and Discrimination Survey –  Main results. [Viitattu 4.12.2018]. Saatavissa: http://fra.europa.eu/en/publication/2017/eumidis-ii-main-results

Koskela, V., Laakso, H., Lappalainen, S., Martikainen, S-J., Oikarinen, T., Pekkarinen, S. & Pässilä, A. 2018. Tarinoita ruohonjuuresta ja asiaa työarjesta. Numero 7 /9 Yhteenkuuluvuus.  LUT Scientific and Expertise Publications. Raportit ja selvitykset – Reports No. 82. [Viitattu 5.12.2018]. Saatavissa: http://lutpub.lut.fi/handle/10024/158674

Papadopoulus, I. 2006. The Papadopoulos, Tilki and Taylor model of developing cultural competence. Teoksessa: Papadopoulos, I. (toim.) Transcultural Health and Social Care. Development of cultural competent practitioners. Edinburg: Churchill Livingstone Elsevier. 7-24.

Seppälä, T. 2010. Kulttuurien välinen ammatillisuus työyhteisössä. Teoksessa: Seppälä T. (toim.) Näkökulmia monikulttuuriseen esimiestyöhön ja henkilöstöjohtamiseen. Helsinki: Yliopistopaino. 61-67.

Kirjoittaja

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla, hän on toiminut pitkään Kiina yhteistyössä sekä sieltä tulleiden opiskelijoiden tuutorina. Lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/woman-person-desktop-work-aerial-3187087/ (CC0)

Julkaistu 11.12.2018

Viittausohje

Lappalainen, S. 2018. Monimuotoisuus on rikkaus, vaikka se arjessa haastaa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/monimuotoisuus-on-rikkaus-vaikka-se-arjessa-haastaa/

Robotit ovat tuttuja teollisuudesta, mutta teollisuuden lisäksi robotiikkaa kehitetään voimakkaasti palvelualojen tarpeisiin ja tavallisten ihmisten elämään helpottamaan. World Robot Summit 2018 -messuilla esiteltiin uusia ratkaisuja eri automaation ja robotisaation alueilla. Nämä ratkaisut tulevat mullistamaan myös hoito- ja hoivatyötä seuraavien vuosien aikana hoitamalla ison osan hoitajien tekemästä taustatyöstä, joka liittyvät esimerkiksi erilaisiin kuljetustehtäviin.

Kirjoittaja: Hannele Tiittanen

Palvelurobotit tulevat työhön ja arkeen

Palvelurobotti voidaan määritellä yksinkertaisesti niin, että ne suorittavat ihmisiä ja järjestelmiä hyödyntäviä tehtäviä, jotka eivät liity teollisuuden automaatioratkaisuihin (Ventä ym. 2018). Monet palveluroboteista mahdollistavat alentuneen toimintakyvyn kompensoinnin ja esimerkiksi ikääntyneiden itsenäisen kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Palvelurobottien kehitys on nopeaa ja ne toimivat entistä autonomisemmin ja matkivat ihmisen toimintaa, vaikka niiden suunnittelu on vielä erittäin haastavaa esimerkiksi nivelten ja liikkeiden anturoinnin ja ohjelmoinnin osalta. Uusimmat robotit kulkevat kuitenkin jo kahdella jalalla portaissa ja epätasaisessa maastossa ja ne pystyvät tarttumaan erilaisiin sekä koviin että pehmeisiin esineisiin. (Linturi & Kuusi 2018.)

World Robot Summit 2018

Big Sight -messukeskuksessa, Tokiossa, järjestettiin lokakuussa World Robot Summit 2018, jossa esiteltiin robotiikan uutuuksia teollisuuden, katastrofien ehkäisyn ja palvelurobottien kategorioissa. Esittelen tässä muutamia havaintoja messuilta palvelurobotiikan alueelta.

Pyörätuoli voi olla pitkälle viety robotti. Esittelyssä oli pyörätuoli, joka muuntautui kävelykehikoksi, nostaen halvaantuneen henkilön pystyyn ja kävelemään. Robotiikkaa käytettiin jalkojen liikkeiden aikaansaamiseksi. Myös erilaiset robotisoidut eksoskeletonit, ulkoiset liikkumisen tukirakenteet ja robotisoidut proteesit kehittyvät nopeasti.

Sveitsiläinen Cypathlon Team oli esittelemässä omaa, kehityksen alla olevaa pyörätuolia, jolla on tarkoitus osallistua Cypathlon kilpailuun. Kilpailuun osallistuvilla henkilöillä on jonkinlainen fyysinen vamma ja he kisaavat arjen haasteellisissa tehtävissä. Kisassa käytetään innovatiivista teknologiaa näiden haasteiden voittamiseen, muun muassa robottiteknologiaa. (Cypathlon 2018.) Robotisaatiota hyödyntävä pyörätuoli liikkuu kevyesti eteen-taakse liikkeen lisäksi myös sivusuuntaan ja kulkee portaat ylös ja alas. Robottipyörätuoli on vielä prototyyppi, jota kehitellään muun muassa lisäämällä siihen robottikäsi, joka pystyy tarttumaan tavaroihin ja avaamaan esimerkiksi ovia. Cypathlon kehittämistiimissä on mukana opiskelijoita, jotka viimeistelevät pyörätuolikonseptia. Vähitellen erilaiset laajennetut ominaisuudet tulevat myös peruspyörätuolien varusteiksi.

Kuva 1. Erikoisvarusteltu kisapyörätuoli

Erilaisia palvelurobotteja on markkinoilla jo varsin monenlaisia. Ne pystyvät esimerkiksi keskustelemaan henkilön kanssa ja pyynnöstä tuomaan ja viemään tavaroita. Osa roboteista seuraa ja tottelee ihmistä liikkeistä. Palvelurobottien heikkoutena on vielä akkujen kestävyys: esimerkkinä Toyotan Human Service Robots, joilla akkujen kestävyys on vain 2 tuntia, jonka jälkeen robotti hakeutuu latauspisteelle ja lataa itseään tunnin. Osana näyttelyä oli myös junior robotisaatiokisat, jossa erilaiset nuorten tiimit ratkaisivat robotisaatiotehtäviä ja kehittivät arjen tarpeisiin robotisaatioratkaisuja.

Painavien taakkojen nostamiseen on kehitetty selkään laitettava ”reppu”, josta etupuolelle tulee reisiä tukeva osa. Laite käyttää toimintaansa paineilmaa. Tämä vähentää esimerkiksi 20 kiloisen laatikon painon kuuteen kiloon. Tällainen ”Muscle Suit” tuli vastaan myös vanhainkodissa, jossa hoitajien työskentelyä pyrittiin keventämään tällaisen ulkoisen voiman avulla. Kokeilin itse myös ”Muscle Suit” laitetta, ja se tosiaan keventää taakan nostamista, mutta sen kanssa liikkuminen tuntuu kömpelöltä.

Kuva 2. Muscle Suit, jonka avulla kevennetään taakan nostamista.

Päällimmäiseksi huomioksi World Robot Summitissa jäi, että erilaisia robotteja on valtava määrä ja ne kehittyvät nopeaa vauhtia erilaisiin tarpeisiin palvelualoille ja jokaisen henkilön kotiympäristöön. Robottipölyimuri työskenteli yliopistossa ja Pepper -robotti tervehti niin vierailemieni sairaalan aulassa kuin sushiravintolan ovellakin.

Kuva 3. Pepper -robotti sushiravintolassa

Robotiikka hoiva-alalla

Suomessa robotiikan mahdollisuuksia on selvitetty Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE Consortium 2017) -hankkeessa etenkin ikääntyneen väestön näkökulmasta. Hankkeessa robotiikan käyttöönottoa on tarkasteltu 5 ja 10 vuoden ajanjaksoina neljän osa-alueen kautta: hoitohenkilökunnan tukemiseen, kuntoutukseen ja proteeseihin, henkilökohtaiseen fyysiseen apuun, sekä henkilökohtaiseen kognitiiviseen/ sosiaaliseen apuun.

Hoitohenkilökunnan tukemisessa viiden vuoden kuluttua sairaalalogistiikan robotit avustavat entistä enemmän tarvikkeiden, ruoan, pyykin ja jätteiden kuljetuksissa sekä lääkejakelussa. Etäterveydenhoidossa erilaiset seuranta- ja etäyhteysjärjestelmät yleistyvät. Seuraavan kymmenen vuoden kuluttua etäterveydenhoidossa hyödynnetään helppokäyttöisiä, älykkäitä ja etäohjattuja etäyhteysrobotteja potilaiden liikuttamisessa.

Kuntoutuksen ja protestikaan alueella robottiavusteista kuntoutusta voidaan räätälöidä henkilökohtaisesti. Ulkoiset tukirangat (eksoskeletonit) lisäävät liikkuvuutta ja käyttäjän itsenäistä toimintaa seuraavan viiden vuoden sisällä. Kymmenen vuoden ajanjaksoa tarkasteltaessa robotiikkajärjestelmiä pystytään kytkemään jo hermostoon, jolloin esimerkiksi käsiproteesit voivat välittää tuntoaistitietoa käyttäjälle. (ROSE consortium 2017.)

Henkilökohtaisen fyysisen avustamisen alueella älykkäät kävelytuet (rollaattorit) avustavat navigoinnissa ja fyysisessä liikkumisessa, aluksi laitoskäytössä. Koteihin tulee saataville yhä enemmän apurobotteja rajattuun käyttöön (esim. siivous ja hygienia) viiden vuoden aikana. Liikkumista auttavat robotisoidut laitteet tulevat saataville myös ulko- ja kotikäyttöön. Tavaroita kuljetetaan itsenäisillä ajoneuvoilla. (ROSE consortium 2017.)

Henkilökohtaisen kognitiivisen ja sosiaalisen avustamisen alueella robotit toteuttavat yksinkertaisia vuorovaikutustehtäviä kuten terveyshaastatteluja. Avustavat puhekäyttöliittymää hyödyntävät robotit yleistyvät viiden vuoden sisällä. Robotit pystyvät jatkuvaan itsenäiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jopa kontrolloituun terapiakäyttöön noin kymmenen vuoden kuluttua. (ROSE consortium 2017.)

Tekoäly, vuorovaikutteiset robotit ja erilaiset omahoitosovellukset tulevat mullistamaan terveydenhuoltoa. Joidenkin arvioiden mukaan noin 20% sairaanhoitajien ja lähihoitajien tehtävistä ikääntyneiden pitkäaikaishoivassa voitaisiin korvata automaatiolla ja roboteilla, etenkin hoitotyön taustatehtävissä, jotka liittyvät esimerkiksi tavaroiden kuljetustehtäviin. (ROSE consortium 2017.)

Älykkäitä palveluteknologisia ratkaisuja suunniteltaessa tulee keskeiseksi huomioida arvoja ja eettisyyttä, jotka liittyvät esimerkiksi ihmisten henkilökohtaisiin turvallisuuden tunteisiin, autonomiaan ja yksityisyyden kokemiseen. Nämä ovat ratkaisevassa asemassa silloin kun teknologiaa viedään ikääntyneiden henkilöiden koteihin mahdollistamaan itsenäistä kotona asumista. (Draper & Sorell 2017.)

Lähteet

Cybathlon. 2018. [Viitattu12.11.2018]. Saatavissa: http://www.cybathlon.ethz.ch/

Draper H. & Sorell T. 2017. Ethical values and social care robots for older people: an international qualitative study. Ethics and Information Technology. Vol. 19, 49–68. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs10676-016-9413-1.pdf

Linturi R. & Kuusi O. 2018. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Helsinki: Eduskunta. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1%2B2018.pdf

ROSE consortium. 2017. Robotics in Care Services: A Finnish Roadmap. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: http://roseproject.aalto.fi/images/publications/Roadmap-final02062017.pdf

Ventä O., Honkatukia J., Häkkinen K., Kettunen O., Niemelä M., Airaksinen M. & Vainio T. 2018. Robotisaation ja automatisaation vaikutukset Suomen kansantalouteen 2030. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2018. [Viitattu 12.11.2018].  Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161102/47-2018-ROBOFINN_raportti_.pdf

Kirjoittaja

Hannele Tiittanen työskentelee yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän vieraili World Robot Summitissa lokakuussa 2018.

Kaikki kuvat: Hannele Tiittanen

Artikkelikuva: Suosittu kommunikaatiorobotti Japanissa  (kuva: Hannele Tiittanen)

Julkaistu 13.11.2018

Viittausohje

Tiittanen, H. 2018. Palvelurobotit tulevat työhön ja arkeen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/13/palvelurobotit-tulevat-tyohon-ja-arkeen/

Kazakhstan on nopeasti kehittyvä Keski-Aasian valtio, jossa panostetaan tällä hetkellä muun muassa terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämiseen. Vuoden 2018 alusta alkaneessa laajassa kolmevuotisessa hankkeessa JAMK, HAMK ja LAMK ovat mukana kehittämässä sairaanhoitajakoulutusta ja hoitotyön käytäntöä. Hanketta koordinoi JAMK ja sitä rahoittaa Kazakhstanin terveysministeriö, joka on saanut lainoituksen Maailman Pankilta (Kazakhstan Social Health Insurance Project – SHIP.  Modernization of Education System for Nurses). Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti yhtä hankkeen osa-aluetta, kompetenssiperustaisen opetussuunnitelman rakentamista hoitotyön koulutukseen.

Kirjoittaja: Hannele Tiittanen

Kohti kompetenssiperustaista opetusta Kazakhstanissa

Sairaanhoitajakoulutuksen lähtökohdaksi Kazakhstanissa on otettu Eurooppalaisen sairaanhoitajakoulutuksen vaatimukset, eli koulutuksen on täytettävä sairaanhoitajakoulutusta säätelevä EU-direktiivi, joka määrittää muun muassa koulutuksen laajuutta, siihen liittyvää harjoittelua sekä osaamista. Lisäksi koulutuksen tulee olla kompetenssiperustainen ja vastattava tasoltaan EQF tasoa 6. Sairaanhoitajakoulutuksen kehittäminen on lähtenyt tilanteesta, jossa koulutuksen taso on ollut huomattavasti matalampi, sairaanhoitajan rooli ei ole ollut itsenäinen eikä hänellä ole juurikaan ollut itsenäistä päätöksenteko-oikeutta. Tämä on vaikuttanut myös sairaanhoitajan työn matalaan arvostukseen ja luottamuspulaan väestön keskuudessa. Sairaanhoitajakoulutuksessa opettajina ovat toimineet pääasiallisesti lääkärit, joilla ei ole hoitotyön teoreettista tietoa, lisäksi opetussuunnitelmat ovat olleet tiedeperustaisia, joissa painottuu luonnontieteet ja lääketiede. Hankkeen puitteissa hoitotyön koulutus on uudistettu kaikilla koulutusasteilla, ja tähän mennessä uusia kansallisia opetussuunnitelmia on tehty neljä. Aikaisemmin olemme uudistaneet jo kolme opetussuunnitelmaa, joten maahan on luotu saumaton koulutusjatkumo sairaanhoitajien urakehitykselle hoitotyön tohtoritutkintoon asti.

Opetussuunnitelmien uudistaminen

Opetussuunnitelmien uudistus alkoi vuonna 2013, jolloin uudistettiin opistoasteisen sairaanhoitajakoulutuksen kansallinen opetussuunnitelma, jonka tuloksena luotiin kokonaan uusi koulutus, applied bachelor tasoinen sairaanhoitajakoulutus. Lisäksi uudistettiin yliopistotasoinen academic bachelor sairaanhoitajakoulutus 2015-2016. Näiden jälkeen on luotu kolme muuntokoulutusta näiden koulutusten välille (Kuvio 1), joilla halutaan tukea sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuuksia ja elinikäisen oppimisen ajatusta.

Kuvio 1.  Hoitotyön koulutuspolut Kazakstanissa (Kuva: Hannele Tiittanen).

Opetussuunnitelmien uudistaminen on ollut tiivistä yhteistyötä kazakstanilaisten opettajien kanssa. Hankkeen aikana olemme toimineet asiantuntijoina ja fasilitoineet paikallisten opettajien työskentelyä ja samalla luoneet yhteistä ymmärrystä kompetenssiperusteiselle opetukselle ja ajattelutavan muutokselle. Opetussuunnitelmatyöskentelyn lähtökohtana on ollut työssä vaadittava osaaminen, joka on kuvattu yleisiin ja ammattialakohtaisiin kompetenssikuvauksiin. Tämän kuvauksen jälkeen on lähdetty muodostamaan opintojaksoja ja määrittelemään niihin kompetenssiperustaiset tavoitteet ja niiden sisältö sekä arviointimenetelmät. Jokainen oppimistavoite on kiinnitetty kompetensseihin niin että voidaan varmistaa, että oppimistavoitteet tuottavat tarvittavat kompetenssit. Oppimistavoitteet on koottu kunkin kompetenssin alle lukukausittain, jolloin voidaan tarkastella myös oppimistavoitteiden vaatimustason kehittymistä opintojen alusta opintojen loppuun (Kuvio 2).

 

Kuvio 2. Esimerkki kliinisen osaamisen osasta tavoitteista koottuna kompetenssitaulukkoon (Kuva: Hannele Tiittanen).

Opetussuunnitelmatyö on tehty pääosin viikon mittaisten Master Classien aikana, jolloin työskentelypäivät ovat intensiivisiä alkaen aamulla kello 9, jatkuen klo 18 asti, usein päivät ovat jatkuneet vielä pidemmälle. Master Classit ovat toteutettu yhteistoiminnallisesti ja erilaisia toiminnallisia menetelmiä käyttäen. Asiantuntijaluennoilla on alustettu yhteistä työskentelyä. Osallistujia Master Classeille on ollut 25-30 eikä opetussuunnitelmatyö ole kenellekään ollut entuudestaan tuttua. Master Classien toteutus on ollut haastavaa, sillä osallistujat eivät pääsääntöisesti osaa myöskään englantia, jolloin olemme toimineet tulkin välityksellä ja ryhmätöiden fasilitointi on pitänyt miettiä huolella niin että pystymme seuraamaan venäjänkielistä työskentelyä ja saamme materiaalit sujuvasti käännettyä venäjästä englanniksi. Työskentelyä on vienyt eteenpäin osallistujien innostus ja yhteinen tahtotila kehittää sairaanhoitajien koulutusta ja sitä kautta terveydenhuollon palveluja Kazakstanissa.

Kansainvälisyysosaamisen kehittyminen

Opetussuunnitelmatyöskentely kansainvälisellä tasolla on haastavaa ja opettavaista. Kokonaisen kansallisen koulutusohjelman opetussuunnitelman laatiminen vaatii hyvää perehtymistä koulutuksen kansainvälisiin vaatimuksiin sekä kansallisiin reunaehtoihin. Hankkeen aikana on jouduttu perehtymään syvällisesti kazakstanilaiseen koulutuslainsäädäntöön, mikä on ollut toisinaan varsinaista salapoliisityötä oikean ymmärryksen saamiseksi. Tämä on ollut välttämätöntä, sillä olemme tehneet opetussuunnitelmatyön raportoinnin yhteydessä suosituksia myös koskien lainsäädännön muutoksia. Muutosehdotukset ovat vaatineet huolellista taustatyötä ja perehtymistä kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka ovat toimineet suositusten perusteluina.

Työskentely kansainvälisellä tasolla on mitä parhainta henkilöstön osaamisen kehittämistä ammattikorkeakoulussa ja osaamisen näyttämistä kansainvälisesti. Henkilöstön valmius kansainvälisiin tehtäviin edellyttää ammatillisen, kulttuurisen ja kielitaito-osaamisen lisäksi myös matkustusvalmiutta, joustavuutta, tiimityötaitoja, itsensä haastamista ja huumorintajua. Ammattikorkeakoululle henkilöstön kyky toimia merkittävissä kansainvälisissä hankkeissa merkitsee referenssejä, joilla ammattikorkeakoulu saa uskottavuutta ja näkyvyyttä omalle toiminnalleen.

Kirjoittaja

Hannele Tiittanen on yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut Kazakstanissa opetussuunnitelmien kehittämistyössä vuodesta 2013.

Artikkelikuva: Intensiivistä opetussuunnitelmatyöskentelyä Astanassa huhtikuussa 2018. (Kuva: Hannele Tiittanen)

Julkaistu 7.11.2018

Viittausohje

Tiittanen, H. 2018. Sote-palvelujen ja osaamisen kehittäminen Kazakhstanissa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/07/sote-palvelujen-ja-osaamisen-kehittaminen-kazakhstanissa/

Pienet lapset ovat luontaisesti uteliaita, ja lähtevät innokkaina tutkimaan uusia asioita kyselemällä sekä tekemällä omia päätelmiä ja havaintoja olemassa olevien tietojensa pohjalta. Tutkivan oppimisen ja osallistavan pedagogiikan avulla pyritään kannustamaan ja osallistamaan lapsia tutustumaan erilaisiin ilmiöihin toiminnallisin keinoin. Lasten osallisuus on näkyvä osa laadukasta varhaiskasvatusta ja oppimista.

Kirjoittajat: Reetta Brandt, Minna Piirainen ja Helena Hatakka

Osallisuuden taustalla ovat lait ja sopimukset

Varhaiskasvatus on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kun aiemmin puhuttiin lapsilähtöisestä tai lapsikeskeisestä toiminnasta, tarkoitti se lähinnä lapsen osallisuutta leikkien ja puuhien valitsemiseen, sekä lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen (Turja 2017, 40). Tänä päivänä osallisuuden katsotaan olevan lasten aktiivista ja aloitteellista toimintaa erilaisten toimintojen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Osallisuuteen kannustavassa toimintaympäristössä lapset saavat olla tekemässä myös yhteisiä päätöksiä (Turja 2017,41-48).

Varhaiskasvatuslaki, lastenoikeuksien sopimus ja varhaiskasvatussuunnitelma painottavat lasten oikeutta olla mukana itseään koskevissa päätöksissä  ja tulla kokonaisvaltaisesti kuulluksi, nämä ovat osallisuuden kulmakiviä (Varhaiskasvatuslaki 1973/36, 2a§; YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, 11; Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24). Varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa lasten osallisuuden mahdollistamisen lapsen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen. Osallisuuden ensimmäinen perusedellytys on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, sekä lapsen oikeasti kuulluksi ja nähdyksi tuleminen (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen käytännössä

Lasten osallisuuden lisääminen ei varhaiskasvatuksen kentällä ole aivan yksiselitteistä, koska varsinaista virallista toimintaohjetta ei siihen ole, on vain varhaiskasvatussuunnitelman velvoite antaa lapsille mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Varhaiskasvatuksen yksiköissä pohditaan lasten osallisuuden lisäämistä ja sen toteutumista käytännössä. Vallalla on käsityksiä esimerkiksi siitä, että riittää kun lapsilta kysytään, mitä he haluavat tehdä, annetaan vapaus tehdä ja kutsutaan tätä osallisuuden lisäämiseksi. Tämä voi kuitenkin olla kapeakatseista, koska osallisuuden nähdään olevan myös syvästi yhteisöllinen ilmiö, jossa kaikkien osapuolten näkemykset tulisi ottaa huomioon ja löytää kaikille yhteisesti sopivia ratkaisuja (Turja2017, 45; Kataja 2014, 66-67).

Haastetta osallisuuden lisäämiselle aiheuttaa osallisuuden sopeuttaminen ikätason mukaan.  Esikoululaiset ovat aivan eri asemassa kuin puhumaan vasta opettelevat lapset, tai lapset, jotka eivät esimerkiksi ymmärrä kieltä. (Turja & Vuorisalo 2017, 48-50).

Pienempien lasten kohdalla osallisuuden toteutuminen on enemmän arkipainotteista. Se, että lapsi huomioidaan päiväkotiin tullessaan ja ollaan kiinnostuneita kuuntelemaan lasta, sekä huomioimaan häntä, antaa lapselle tunteen siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Arjen osallisuutta pienemmillä lapsilla ovat myös ruokailu-, pukemis-, ulkoilu-, ja nukkumistilanteet. Lapsi on osa varhaiskasvatuksen yhteisöä ja kasvaa vähitellen oppimaan, mistä kaikesta hän voi olla osallinen. (Kettukangas& Härkönen 2014, 104-111.)

Aktiivisella lasten havainnoinnilla pystytään huomioimaan lasten mielenkiinnon kohteita ja tuomaan niitä osaksi lasten arkea. Havaintojen pohjalta tehtyjen huomioiden perusteella pystytään muokkaamaan toimintojen sisältöä ja oppimisympäristöjä lasten kiinnostusta vastaaviksi (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 37; Koivunen & Lehtinen 2015, 97-100).

 Osallisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksen arjessa

Opinnäytetyönä syntynyt muunneltava toimintamalli osallisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa tuo yhden esimerkin siihen, miten lasten osallisuutta voidaan lähteä lisäämään. Toimintamallissa hyödynnettiin tutkivan oppimisen sekä toiminnallisuuden ja osallisuuden teorioita ja sitä testattiin ennen sen lopullista muotoa. (Brandt & Piirainen 2018.) Tutkiva oppiminen tukee oppimisen toiminnallisuutta, sillä se perustuu ajatukseen, jossa lapset ovat uuden tiedon etsimisen ja tutkimisen keskiössä. Aihetta lähestytään kysellen, ihmetellen, ja selityksiä luoden. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita uusista asioista ja tutkivat maailmaa omien havaintojen sekä kysymysten kautta. Ihanteellista olisikin, että aikuiset innostuisivat tutkimaan kiinnostusten kohteita lasten kanssa. Tutkittavaa tietoa voidaan lähteä etsimään kirjoista, mutta mahdollisimman monipuolisen tiedon keräämisen kannalta olisi aiheeseen tutustuttava laajemmin, esimerkiksi tekemällä aihepiirin mukaisia kokeiluja sekä retkiä ja kirjaamalla niistä huomioita. (Lipponen 2017, 30-31, 34.)

Toimintamalli koostuu kuudesta vaiheesta; idea, innostuminen, kokoontuminen, yhdessä tekeminen, tuotos, sekä arviointi (Brandt & Piirainen 2018). Toimintamallin vaiheet eivät aina mene samassa järjestyksessä ja toisinaan vaiheet saattavat mennä limittäin, esimerkiksi innostuminen ja kokoontuminen saattavat tapahtua samanaikaisesti.  Tiedon yhdessä etsiminen, sisällön yhdessä tekeminen on lasten osallisuuden kannalta tärkeämpää kuin lopputuloksena syntynyt tuotos (Lipponen 2017, 29-36.)

Idea aiheesta johon halutaan perehtyä voi tulla lapsilta tai aikuisilta. Mitä useampi aiheesta innostuu, sen helpompi sitä on ryhmässä lähteä työstämään eteenpäin. Innostuksen lisääjänä voidaan käyttää lasten kokousta, jossa aikuisella on mahdollisuus innostaa kaikki mukaan aihepiiriä tutkimaan. Tutkittavan asian mahdollinen mukaan tuominen kokoukseen voi myös olla hyvä keskustelun herättäjä.

Yhdessä tekemisen vaiheessa aiheeseen perehdytään mahdollisimman hyvin, tietoa kerätään laajasti ja hyödynnetään monipuolisesti toiminnallisia sekä luovia menetelmiä. Tuotos voi olla suuri tapahtuma tai pieni taidenäyttely, riippuen tutkittavasta aiheesta. Pääasiassa ei kuitenkaan ole tuotos, vaan uuden oppiminen eri vaiheiden aikana. Tärkeään osaan nouseekin viimeisen vaiheen arviointi, jonka avulla saadaan näkyviksi osallistujien onnistumiset sekä kehittymisen kohteet. Arviointia suunniteltaessa ja tehdessä on tärkeää huomioida osallistujien ikätaso.

Kuva 1. Osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen (Brandt & Piirainen 2018).

Lopuksi

Toimintamallia soveltamalla voidaan antaa lapsille mahdollisuus vaikuttaa arkensa sisältöihin sekä päästä oppimaan uutta itse tutkien ja toimien. Ryhmässä ponnistelu yhteisen tavoitteen eteen luo yhteishenkeä, sekä lisää vuorovaikutustaitoja osallistujien kesken. Toimintamallin ja pedagogisen toiminnan arvioinnilla on keskeinen rooli lasten oppimisen edellytysten parantamisessa, sekä varhaiskasvatuksen ja eri toimintojen kehittämisessä (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 60). Osallisuuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että jokaisella toimintaan osallistuneella on mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä, sekä mitä on toiminnassa oppinut.

Lähteet

Brandt, R. & Piirainen, M. 2018. VILINÄN MARKKINAT- Muunneltava ja osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatuksessa. AMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111417154

Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kataja, E. 2014. Yhteinen osallisuus varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 56-79.

Kettukangas, T. & Härkönen, U. 2014. Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Koivunen, P-L. & Lehtinen, T. 2015. Kasvu kiikarissa. Havainnoinnin käsikirja varhaiskasvattajille. Juva: Bookwell Oy.

Lipponen, L. 2017. Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print-Suomen Yliopistopaino Oy.

Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P.(toim.) 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino.

Varhaiskasvatuslaki 19.1.1973/36. Finlex. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

YK:n yleissopimus lastenoikeuksista. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Kirjoittajat

Reetta Brandt ja Minna Piirainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/p%C3%A4iv%C3%A4koti-lastentarha-klovni-2204239/ (CC0)

Julkaistu 7.11.2018

Viittausohje

Brandt, R.,  Piirainen M. & Hatakka, H. 2018. Lasten osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/07/lasten-osallisuutta-lisaava-toimintamalli-varhaiskasvatukseen/