LABissa hyödynnetään simulointia konetekniikan lisäksi ainakin sosiaali- ja terveysalalla sekä liiketaloudessa. Konetekniikan simulointi poikkeaa merkittävästi muiden alojen simuloinnista: simuloimme koneiden toimintaa kehittyneillä digitaalisilla työkaluilla. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten koneiden simulointi tuli LAMKiin ja miten se on kehittynyt vuosien kuluessa.

Kirjoittaja: Teijo Lahtinen

EU:n komissio kutsui Erasmus-hankkeiden tekijöitä Supporting Key Competencies for Lifelong Learning -konferenssiin Brysseliin 12-13.11.2019. LABista kutsuttiin Teijo Lahtinen ja Kristian Rintala Konetekniikasta. Tilaisuudessa valittiin SimLab-projekti yhdeksi parhaista kategoriassa Inspiring Projects in the Area of Digital Competencies.

SimLab-projekti oli kansainvälinen projekti, jossa kehitettiin yhtenäinen alusta erilaisille OnLine-laboratorioille (Viro, Saksa), virtuaalisia mekatronisia koneita ja laitteita (Suomi, Ruotsi, Viro) ja opetussuunnitelma ko. laitteiden käyttöönottoon (Suomi ja Viro). Yhteistyökumppaneita olivat: Kunglika Tekniska Högskolan (Ruotsi), ITTGroup (Viro), ITMatters (Saksa), LAMK (Suomi) ja Viljandi kutse6ppekeskus VIKK (Viro). Projektin projektipäällikkönä toimi Kristian Rintala. Opetussuunnitelmista vastasi Teijo Lahtinen. Projektin vaativimman osan (simulointimallit) koodasi Timo Lahtinen.

Kuva 1. SimLab-projektin tavoitteet. (Kuva: Teijo Lahtinen)

Mitä simulointi on?

Simuloinnin “guru” R. Shannon on todennut, että simulointi on taidetta ja tekniikkaa. (Shannon 1998, 7-14). Simulointi on prosessi, jossa reaalimaailman järjestelmiä kuvataan virtuaalisin keinoin digitaalitekniikan avulla. Nämä digitaaliset kaksoset (”Digital Twin”) ovat verrokkeja reaalimaailmasta, joita käytetään erilaisten järjestelmien testaamiseen ja kehittämiseen. Laajemmin käsitettynä simulaatio voi olla mitä tahansa yksinkertaisesta roolipelistä todella monimutkaisen koneen simulaatiomalliin.

Simulointia voidaan hyödyntää esimerkiksi yritysyhteistyössä, opetuksessa ja markkinoinnissa. Insinöörikoulutuksessa simuloinnin avulla voidaan käytännön Hands-On -harjoituksia toteuttaa turvallisemmin ja tehokkaammin, esimerkiksi robotiikassa. Teollisuudessa voidaan simuloida materiaalivirtoja sekä poistaa pullonkauloja ja nopeuttaa käyttöönottoja, toisin sanoen tehostaa toimintaa.

Kuinka simulointi tuli LAMKiin

1990-luvun lopulla muutama mekatroniikan opiskelija palkattiin Teknillisen korkeakoulun (TKK), nykyisen Aalto-yliopiston Lahden toimipisteeseen. 2000-luvun alussa TKK hankki yhden Suomen ensimmäisistä 3D-tulostimista. Tähän aikaan puhuttiin termistä ”Rapid Prototyping”. Tulostinta käytettiin siis ensisijaisesti prototyyppien pikamallinnukseen. Samoihin aikoihin TKK hankki myös Suomen ensimmäisiin kuuluvan simulointiohjelmiston, jolla tehtiin sekä tutkimusta että palvelutoimintaa: tehdassuunnittelua ja materiaalivirtojen simulointia. Samoihin aikoihin Henri Koukka aloitti LAMKin palveluksessa tuntiopettajana ja toi TKK:lta tulleessaan simuloinnin LAMKiin.

Ensimmäisiä simulointeja tehtiin TKK:n ohjelmistolla. Muutaman vuoden jälkeen LAMKiin hankittiin Visual Componentsin 3D Create -simulointiohjelmisto. 2000-luvun loppupuolella simulointia tehtiin pääasiassa Tehdassuunnittelu-nimisen opintojakson sisällä. Vuosikymmenen vaihtuessa yrityksistä alkoi tulla palautetta, että simuloinnin roolia tulisi lisätä koulutuksessa. Tätä varten pystytimme opiskelijaprojekteina robotiikan ja koneiden simuloinnin oppimisympäristön Ståhlberginkadun kellariin. Järjestelmä sisälsi kolme portaalirobottia ja niiden väliset kuljettimet, Beckhoffin ohjausjärjestelmän ja servokäytöt. Tällä kalustolla tehtiin useita projekteja ja opinnäytteitä. Matti Pitkälä aloitti näihin aikoihin robottisolujen simulointia ABB Robot Studio -ohjelmistolla. Näitä tuotoksia on myös esitelty useammassa konferenssissa.

Kuva 2. Portaalirobotti.  (Kuva: Teijo Lahtinen)

Kuva 3. Portaalirobotin simulointimalli. (Kuva: Teijo Lahtinen)

2010-luvun alussa simulointi sai vauhtia yritysyhteistyön kautta. Kirjoitimme yhteisartikkelin ICEE 2012 -konferenssiin Henri Koukan ja Arttu Salmelan kanssa Raute Oyj:n ja LAMK:n simulointikuvioista (Lahtinen ym. 2012). Yritysyhteistyötä tehtiin ja tehdään edelleen myös Siemensin ja Beckhoffin kanssa.

Kuva 3. Raute Oyj:n simulointikonsepti (2012). (Kuva: Teijo Lahtinen)

Miten ”digitaalinen kaksonen” luodaan?

Päijät-Hämeen alueella on paljon koneenrakennukseen erikoistuneita yrityksiä: Raute, Makron, Orfer, Dieffenbacher, SEW Eurodrive, LSK Electrics, ESYS, Ferroplan, Etteplan ja monet muut. LABin konetekniikka tekee yhteistyötä kaikkien edellä mainittujen kanssa. Tunnemme alueen yritykset varsin hyvin. Simuloinnin hyödyntäminen alan yrityksissä on muuttunut state-off-the-art -teknologiasta standardiksi. Lähes kaikki hyödyntävät sitä.

”Digitaalinen kaksonen” perustuu koneen tai laitteen 3D-malliin. Koneen 3D-malli on hyvin yksityiskohtainen: jokainen koneen toiminto on mallinnettu tarkkaan. Simulointimallissa liian tarkka malli lisää laskentatehon tarvetta huomattavasti ja tästä syystä konemallia pitää yksinkertaistaa: karsitaan simulointimallista turhat ominaisuudet pois.

Teknisesti vaikein ja työllistävin vaihe simulointimallin luomisessa on älyn lisääminen malliin. Koneiden toiminta voidaan mallintaa fysiikan avulla. Esimerkiksi tietokonepeleissä on tätä varten erityiset ”fysiikkamoottorit”. Varsinaiset toiminnot saadaan aikaan koodaamalla jokaiselle toiminnolle oma ohjelmansa. Tähän tarvitaan varsin hyvää matematiikan osaamista.

Vaikeiden asioiden oppiminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja systemaattista jatkuvaa kehittämistä: 10 vuotta on näissä hommissa lyhyt aika. Koneiden simuloinnissa riittää haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Kiitän kaikkia kollegoja ja pomoja siitä, että ”poika” saatiin kotiin!

Lähteet

Shannon, R. E. 1998. Introduction to the art and science of Simulation. Teoksessa: Proceedings of the 1998 Winter Simulation Conference, Los Alamitos, CA, USA. 7-14.

Lahtinen, A., Salmela, A, & Koukka, H. 2012. Enhancing Engineering Education and University-Industry Collaboration by Simulation Tools. Teoksessa: Björkqvist, J., Laakso, M-J., Roslöf, J. Tuohi, R. & Virtanen, S. International Conference on engineering education 2012 Proceedings. Turku, Finland, July 30 – August 3, 2012. Research Reports from Turku University of Applied Sciences 3. Research Reports 38. 577-583.

Kirjoittaja

Teijo Lahtinen toimii mekatroniikan lehtorina LAMK:ssa. Teijo Lahtinen on toiminut monissa insinöörikoulutuksen kehittämishankkeissa kotimaassa ja kansainvälisesti (Automation in Network, INSSI, SimLab, INSMER, CDIO). Lahtinen on myös projektioppimisen ja PBL:n asiantuntija. Hän on myös kirjoittanut useita kansainvälisiä artikkeleita insinöörikoulutuksen kehittämisestä.

Julkaistu 11.12.2019

Viittausohje

Lahtinen, T. EU:n komissio palkitsi konetekniikan SimLab-projektin! LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/12/11/eun-komissio-palkitsi-konetekniikan-simlab-projektin/

Pakohuoneen ideana on sulkea ryhmä ihmisiä huoneeseen tai rakennukseen, josta on tarkoitus päästä ulos erilaisia ongelmia ratkomalla. Oleellista pakohuoneen luomisessa on saada osallistujat uppoutumaan tehtävään. Jotta kyseessä ei ole vain kokoelma pulmia, täytyy huoneen teema ja tarina suunnitella huolella. Hyvässä pakohuoneessa teema ja tehtävät linkittyvät toisiinsa ja osallistuja todella uppoutuu huoneen maailmaan.

Kirjoittajat: Mira Kiuru, Marika Lähdeniemi, Maire Antikainen ja Helena Hatakka

Pakohuonepeli menetelmänä

Pakohuonepelit ovat joukkuepelejä, joissa 2-6 hengen joukkueet yleensä pyrkivät pääsemään ulos lukitusta huoneesta määrätyssä ajassa. Huoneesta ulos päästäkseen on joukkueen yhdessä selvitettävä erilaisia tehtäviä, päätellä oikeita ratkaisuja ja etsiä avaimia ja apuvälineitä. Aikaa on useimmissa kaupallisissa huoneissa 60 minuuttia, mutta tarjolla on myös huoneita jotka ovat lyhyempiä tai pidempiä. Pakohuonepelin yläkäsite on pakopeli, koska pelin voi toteuttaa myös ilman varsinaista huonetta, esimerkiksi ulkona metsässä tai kaupungissa. Sisätiloissa toteutettavissa peleissä pelin kulkua seurataan valvontakameran välityksellä mikä mahdollistaa ohjaajalle peliin puuttumisen ja auttamisen. (Kortesuo 2018.)

Miten pakohuone voisi toimia koululaisilla ja voisiko se toimia viihteellisyyden ja opetuksellisuuden lisäksi luokkaa ryhmäyttävänä toimintana?  Nicholson (2016) on tehnyt ensimmäisiä tutkimuksia pakohuoneiden käytöstä ja Kortesuolta (2018) on ilmestynyt juuri tänä keväänä ensimmäinen suomalainen kirja aiheesta. Kansainvälisesti pakohuoneet ovat suosittuja ja blogipostausten perusteella niitä toteutetaan jo jonkin verran kouluissa ja kirjastoissa etenkin Yhdysvalloissa.

Pakohuonepeli oppilaiden ryhmäytymisen edistäjänä

Ryhmäytymisen tarkoituksena on lisätä ryhmän jäsenten sitoutumista, luottamusta, viihtymistä sekä vahvistaa keskinäistä dialogia. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä on toimiva, jolloin sen on myös helpompi päästä tavoitteisiinsa. Toiminnalliset menetelmät kuten esimerkiksi leikit ja pelit toimivat ryhmäyttämisessä hyvin. (Helkama, Liebkind & Myllyniemi 2010, 267–268.) Ryhmässä toimiminen sekä onnistumisen kokemukset vahvistavat luokan yhteishenkeä. Oppilaan kokiessa olevansa osa luokkaa, on sillä positiivinen vaikutus oppilaan fyysiseen terveyteen sekä oppimiseen. Oppilaan itsevarmuus sekä turvallisuuden tunne kasvavat, kun hän voi luokassa olla oma itsensä ja kun hän kokee, että häntä arvostetaan juuri sellaisena, kuin hän on. Ryhmäytymisen peruselementti on turvallisuus, joka syntyy ryhmän keskinäisestä luottamuksesta, hyväksynnästä, sitoutuneisuudesta sekä avoimuudesta. (Markkanen 2012,7.)

Tallgrenin mukaan (2013, 6-7) Luokan ryhmäyttäminen on otollisinta alakouluikäisten kanssa, koska heidän sosiaalisiin suhteisiinsa on mahdollisuus vaikuttaa paremmin, kuin yläkouluikäisten. Tästä syystä pakohuone peli kohdennettiin alakouluikäisille oppilaille. Onnistuneella ryhmäytymisellä on merkityksellinen vaikutus lapsen itsetunnon kehitykselle, kun taas vastaavasti ryhmään kuulumattomalla lapsella on kohonnut riski masennukseen ja ahdistuneisuuteen.  Hyvät kaverisuhteet ja turvallinen ryhmä tukevat oppimista ja vähentävät koulukiusaamista. Oppilas tarvitsee sosiaalisia taitoja päästäkseen osalliseksi ryhmää, minkä vuoksi opettajan kannattaa harjoittaa niitä tietoisesti luokassa. Oppilaan tulisi kyetä ilmaisemaan, havaitsemaan ja säätelemään tunteitaan. Tämän lisäksi hänen pitäisi kyetä kuuntelemaan ja toimimaan rakentavasti vuorovaikutustilanteissa.

Karvamatoa pelastamassa

Tämä pakohuonepeli rakennettiin suositun ja ajankohtaisen Putous-sarjan hahmojen tarinaa hyödyntäen. Ansa Kynttilä on toinen sarjan finaaliin päässeestä hahmoista. Hän on ankara opettajatar joka eikä pidä oppilaistaan vaan unelmoi heidän pois lähettämisestään ja kutsuu heitä pikku idiooteikseen. Ansa hävisi finaalissa Tanhupallolle täpärästi. Pakohuoneen tarinassa Ansa on katkeroitunut Tanhupallolle ja kidnapannut Tanhupallon lemmikin Karvamadon. Oppilaiden tehtävänä on tässä kyseisessä pakohuonepelissä pelastaa Karvamato sillä välin, kun Ansa on pitämässä oppilailleen ruotsin tuntia. Koska pakohuoneella oli sekä pedagoginen että ryhmäyttävä tarkoitus, suunnittelun perustana olivat positiivisen pedagogiikan, elämyspedagogiikan, leikillisen oppimisen ja ryhmäytymisen teoriat. Suunnittelimme tehtävät niin, että mahdollisimman monilla erilaisilla taidoilla oli mahdollista saada onnistumisen kokemuksia, ja olla osana ryhmää arvoitusta ratkaisemassa. Jotta pakohuonetoimintaa voidaan kutsua pedagogiseksi, on suuri merkitys huoneen tapahtumien purulla ja osallistujien oman toiminnan ja kokemusten reflektoimisella.

Pakohuonepelissä oppilaiden onnistumisen kokemukset tehtäviä ratkaistessa olivat merkittävässä roolissa. Ne vahvistivat oppilaiden itsetuntoa ja tukivat luokan ryhmähenkeä. Koulussa toteutettavat pakohuonepelit mahdollistavat myös vuorovaikutustaitojen harjoittelun sekä ryhmähengen vahvistamisen. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja hyvin ryhmäytyneellä luokalla pystytään osittain ennalta ehkäisemään koulukiusaamista. Kokemusten perusteella pakohuone oli oppilaille mieluista yhteistä tekemistä. ”Oli vielä hauskempaa, kuin olin osannut edes kuvitella” kertoi yksi osallistuneista jälkeenpäin kerätyissä palautteissa.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön Pelastakaa Karvamato- Pakohuone ryhmäytymisen välineenä alakoulussa. Opinnäytetyössä suunniteltiin ja toteutettiin pakohuone yhdelle alakoulun luokalle. Työelämäyhteistyökumppanina oli Tuusulan kunnan kasvatus- ja sivistystoimi.

Lähteet

Helkama, K., Liebkind, K. & Myllyniemi, R. 2010. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kiuru, M. & Lähdeniemi, M. 2018. Pelastakaa Karvamato- Pakohuone ryhmäytymisen välineenä alakoulussa. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. Lahti.  Laurea ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. Hyvinkää. [Viitattu 4.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612794

Kortesuo, K. 2018. Pakohuone: suunnittele, toteuta, pakene. Hämeenlinna: Karisto.

Markkanen, E. 2012. Kuulun! Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen. [Verkkodokumentti]. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 29.5.2018]. Saatavilla: http://omaoppilaskunta.fi/wp-content/uploads/2014/10/Kuulun-V%C3%A4lineit%C3%A4-ryhm%C3%A4n-toiminnan-tukemiseen.pdf

Nicholson, S. 2016. State on escape: Escape Room Design and Facilities. [Viitattu 27.5.2018.] Saatavissa: http://scottnicholson.com/pubs/stateofescape.pdf

Tallgren, S. 2013. Kaveritaidot kaikille- opas luokanopettajalle. [Verkkodokumentti]. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 26.4.2018]. Saatavissa: https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/mllfi/prod/2017/06/30133128/Kaveritaidot-kaikille-luokanopettajan-opas.pdf

Kirjoittajat

Mira Kiuru ja Marika Lähdeniemi ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyönä Laurea ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Maire Antikainen ja Helena Hatakka ovat vastanneet työn ohjauksesta.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/live-escape-game-live-escape-room-1155620/ (CC0)

Julkaistu 7.6.2018

Viittausohje

Kiuru, M. & Lähdeniemi, M. 2018. Pakohuonepeliä peruskoululaisille. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/07/pakohuonepelia-peruskoululaisille/

 

Vaatimusten kerääminen ohjelmistoa varten on pohjimmiltaan luovaa toimintaa. Se koetaan herkästi hyvin hallinnolliseksi toimenpiteeksi, mutta käytännössä erilaisten sidosryhmien tarpeiden yhteensovittaminen järkeväksi kokonaisuudeksi vaatii näiden sidosryhmien ymmärtämisen lisäksi joustavaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä.

Kirjoittaja: Aki Vainio

Siitä huolimatta, että ohjelmistoalan käytännöt ovat kehittyneet nopeasti, edelleen vain noin kolmannes (32%) projekteista toteutuu, vain murto-osaa toteutetuista toiminnoista (20%) käytetään aktiivisesti ja lähes puolet (40%) toteutetuista toiminnoista jää kokonaan käyttämättä (Davis 2013: 23). Tämä ei ole aivan niin huono juttu kuin voisi kuvitella, koska tavallaan on parempi huomata projekti elinkelvottomaksi kuin toteuttaa se väkisin, mutta nämä luvut paljastavat, että projekteissa tehdään paljon tarpeetonta työtä.

Yksi merkittävä ongelma on se, että analyytikot, jotka tekevät vaatimusmäärittelyjä, eivät osaa luoda dialogia sidosryhmien välille (Davis 2013, 24). Kun kommunikaatio on yksipuolista, eikä kukaan vaihda mielipiteitä rakentavalla tavalla, jää vaatimusmäärittely usein vinoutuneeksi.

Tämän vuoksi ohjelmistokehittäjät pyrkivät löytämään tapoja tuoda loppukäyttäjien mielipiteitä vahvemmin mukaan heti alusta asti. Ketterät projektit lähestyvät tätä käyttämällä tuoteomistajia, joiden tehtävä on osallistua kehitystyöhön projektitiimin osana edustaen loppukäyttäjää, kun kehittäjillä on epäselvyyksiä siitä, mihin heidän pitäisi suunnata aikaansa ja mihin suuntaan ohjelmistoa olisi hyvä kehittää.

Tuoteomistaja ei kuitenkaan välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin analyytikot. Hän on usein loppukäyttäjä, mutta edustaa vain yhtä loppukäyttäjäryhmää. Tuoteomistajasta on ehdottomasti hyötyä prosessissa tuomassa käyttäjänäkökulmaa, mutta hän ei voi lopulta puhua yksin kaikkina sidosryhminä, vaikka hänellä onkin usein vahvempi käsitys kaikkien sidosryhmien tarpeista.

Learning cafe analyysimenetelmänä

Learning cafe tai oppimiskahvila (tunnetaan muualla myös world cafena tai knowledge cafena) on menetelmä, jossa pyritään luomaan ympäristö, jossa on helppo osallistua keskusteluun pitämällä teemojen läpikäynti vapaamuotoisena. Se toteutetaan joukkona pöytiä. Jokaisella pöydällä on oma teemansa, joka on näkökulma tilaisuuden yleisesti jakamaan teemaan, joka esitellään jollain tapaa yhteisesti, jotta se on kaikkien tiedossa. Tästä teemasta huolehtii pöytään sijoitettu vastuuhenkilö. Muut osallistujat siirtyvät pöydästä pöytään tutustuen vuorollaan jokaiseen teemaan ja jakamaan omat ajatuksensa siihen liittyen. Vastuuhenkilö kirjaa ajatukset kaikkien näkyville. (Elliot et al.  2005, 185-195.)

Menetelmän avulla voidaan luoda tietoa hyödyntäen erilaisten ihmisten näkökulmia ja osaamista. Kun ryhmät käsittelevät samoja teemoja vuorotellen, he voivat rakentaa aiempien ryhmien näkemysten päälle jotain uutta omista lähtökohdistaan.

Learning cafe ei ole menetelmä, jota tyypillisesti käytetään vaatimusten kokoamiseen, mutta se soveltuu siihen hyvin, kun ajatuksia kerätään suurelta joukolta ihmisiä. Vaatimuksia kerätään usein erilaisilla brainstorming-menetelmillä ja tavallaan learning cafe on menetelmänä eräänlainen tapa brainstormata, vaikka se ei ehkä rohkaisekaan samalla tavalla erikoisiin ratkaisuihin.

Koska vaatimusten kerääminen on kuitenkin luovaa toimintaa, on hyvä kokeilla erilaisia menetelmiä niiden keräämiseen. Luovuudesta puhuvat asiantuntijat suosivat aina uudenlaisten lähestymistapojen käyttöä, jotta ei aina päädytä samoihin lopputuloksiin, vaan luodaan edellytyksiä siihen, että luodaan jotain aidosti uutta ja erilaista.

#DigiLAHTI ja #DigiMatch

#DigiLAHTI on syksyllä 2017 käynnistynyt hanke, jossa tavoitteena on tehostaa alueen yritysten prosesseja digitaalisin keinoin. Tarkoituksena olisi tuoda yhteen alan osaajia ja tämänkaltaisen osaamisen tarvitsijoita, mutta samalla myös integroida alueen korkeakouluja mukaan, jotta opiskelijoiden osaamista voidaan sekä käyttää hyväksi, että kehittää erilaisissa projekteissa.

Alusta on palvelu, jossa mahdollistetaan muiden palveluntarjoajien kohtaaminen asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi AirBnB tarjoaa mahdollisuuden yksityishenkilöille omien asuntojensa vuokraamiseen muiden käyttöön kuin hotellihuoneen. Tyypillisesti alustassa on käyttäjätyyppejä kaksi (em. AirBnB, eBay, Amazon Marketplace) tai kolme (esim. lentokentät, Wolt). #DigiLAHTI on tässä suhteessa erikoinen, koska käyttäjäryhmiä on neljä: yrittäjät, jotka tarvitsevat apua digitalisoitumisen kanssa, yrittäjät, jotka tarjoavat näitä palveluita, opiskelijat, jotka etsivät töitä alalta, ja korkeakoulujen henkilökunnat, jotka voivat käyttää alustaa opiskelijoiden

Koska neljän käyttäjäryhmän tarpeiden hahmottaminen jokaiseen suuntaan on hankalaa, tehtiin vaatimusten kerääminen learning cafena. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään heidän lähtökohtiensa pohjalta ja kullekin ryhmälle esitettiin keskustelun pohjaksi kysymyksiä, joiden vastaukset kerättiin yhteiseen digitaaliseen pohjaan.

Kuva 1. Ryhmien näkemykset koottuna (kuva: Aki Vainio)

Ensisijainen havainto workshopista oli kaikkien osapuolien halukkuus tehdä enemmän yhteistyötä, mutta kaikki kaipasivat myös aktiivisuutta tämän asian suhteen muilta osapuolilta. Erityisesti korkeakouluilta toivottiin aloitetta tämän asian suhteen. Muutenkin opettajien rooli fasilitaattoreina korostui.

Yritykset olivat myös hyvin huolissaan siitä, että saavatko oikeanlaista osaamista. Tämän vuoksi he kaipasivat erilaisia mahdollisuuksia testata potentiaalisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita esimerkiksi lyhyillä harjoittelujaksoilla tai kurssitöillä. Yritykset toivovat opiskelijoilta myös laaja-alaista osaamista ja halukkuutta opiskella perinteisten alarajojen yli. Digitalisoitumisen alkutaipaleelle toivottiin opasta, joka helpottaisi liikkeelle lähtöä.

Opiskelijat toivoivat, että heidän ajatuksiaan otettaisiin avoimemmin vastaan yritysten puolelta. He kokivat, että heillä on ajankohtaista tietoa ja tuoretta näkökulmaa, jotka voisivat olla arvokkaita lisiä yrityksille. He haluavat myös helpompia kommunikointikanavia yrityksiin ja selkeämpää tietoa yrityksiltä siitä, mitä niissä kaivataan.

Kaikkien näiden näkökulmien sovittaminen yhteen alustaan voi olla haastavaa, mutta vaikka näin ei tapahtuisikaan, on silti tärkeää, että ne nousivat esiin.

Lähteet

Davis, B. 2013. Mastering Software Project Requirements : a framework for successful planning, development & alignment Plantation, FL : J. Ross Publishing.

Elliot, J., Heesterbeek, S., Lukensmeyer, C. J., Slocum, N. 2005. Participatory Methods Toolkit. A practitioners manual. [Verkkodokumentti]. [Brussels] : King Baudouin Foundation / Flemish Institute for Science and Technology Assessment. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.kbs-frb.be/en/Virtual-Library/2006/294864

Kirjoittaja

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja matkailun alalla. Omasta introversiostaan huolimatta hän pitää ohjelmistotekniikan avoimempaa linjaa hyvänä asiana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ (CC0)

Viittausohje

Vainio, A.  2018. #Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/24/digimatch-digiosaajien-ja-osaajien-tarvitsijoiden-kohtaaminen/

LAMKille rakennetaan ympäristöjärjestelmää. Sen avulla sekä tehostetaan LAMKin myönteisiä ympäristövaikutuksia, kuten ympäristötietoisuuden lisäämistä, että vähennetään haitallisia vaikutuksia, kuten jätteen syntyä. Suoria taloudellisia säästöjä syntyy muun muassa energiankulutuksen ja jätteen synnyn vähentyessä, mutta kokonaisuutena ympäristöjärjestelmän hyödyt ovat monimuotoisemmat.

Kirjoittajat: Niklas Kaikonen ja Sakari Autio

LAMK on merkittävä ympäristövaikuttaja

On selvää, että LAMKin merkittävyys ympäristövaikuttajana on huomattava, vaikka kaikkia vaikutuksia on mahdotonta mitata tai edes arvioida. LAMKin strateginen painoala, kiertotalouden ratkaisut, linjaa TKI –toimintaa, jonka hankkeilla on huomattavia positiivisia ympäristövaikutuksia (LAMK 2018c). Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusalalla koulutetaan ympäristöasiantuntijoita, jotka voivat tehdä suuriakin tekoja kestävän kehityksen edistämiseksi. Kaikkien alojen valittavissa olevalla, LAMKin opettajien ja TKI –henkilöstön yhdessä ideoimalla kiertotalouden väyläopinnoilla, suunnitellaan ratkaisuja aitoihin työelämän kehittämishankkeisiin monialaisissa opiskelijaryhmissä (LAMK 2016).

Ympäristöasiat on otettu huomioon myös kampuskehityksessä. Käyttäjätiedon ja sidosryhmäyhteistyön pohjalta on muodostettu LAMKin arvoihin ja strategiaan perustuvat kampusteesit: vastuullisuus, yhtenäinen kampus, toimintaympäristöön avautuminen, arjen palvelut, joustavuus sekä yhdessä tekeminen (Hyökki 2016). Kampusteesit ovat ohjanneet kampuskehitystä ja vastuullisuus ilmenee kampuksella muun muassa rakennuksen aikaisena, rakennusten ympäristöluokitusjärjestelmänä, BREEAM:ina, tehokkaan tilankäytön ratkaisuina sekä omana uusiutuvan energian tuotantona. Kampuksen kantavana teemana on myös ajatusmalli, ettei kampus ole koskaan valmis, vaan käyttäjillä on mahdollisuus muokata sitä omia tarpeita vastaaviksi (LAMK 2018a). Tätä tukee myös kehittyvä kiinteistöliiketoimintamalli, jossa kiinteistöpalvelut ovat sitoutuneet jatkuvaan kehittämiseen kiinteistön käyttäjien tarpeiden mukaan.

KUVA 1. Vastuullisuus on yksi kampuskehitystä ohjaavista kampusteeseistä (LAMK 2018a)

Ympäristöjärjestelmällä halutaan tuoda niin jatkuvuutta vastuulliselle kampustoiminnalle, kuin systemaattisuutta LAMKin muille toiminnoille. Se toimii työkaluna järjestelmälliseen ympäristötehokkuuden parantamiseen ja lisää LAMKin uskottavuutta kestävän kehityksen edistäjänä. Ympäristöjärjestelmän kehittämiseksi tehty opinnäytetyö (Kaikonen 2018) on valmistunut, mutta ympäristöjärjestelmän rakennusprosessi jatkuu yhä.

LUT –konserniin liittyminen tuo ympäristöjärjestelmän rakentamisen ajankohtaiseksi. Lappeenrannan teknillinen yliopisto LUT on tunnettu Green Campuksestaan ja he ovat toivoneet LAMKin vievän toimintaansa samaan suuntaan. LUT palkittiin vuonna 2013 korkeakoulujen kansainvälisessä ympäristöverkoston ISCN:n (International Sustainable Campus Network) kilpailussa parhaana yliopistona, Excellence in Campus –kategoriassa (LUT 2018).  Vastaavan tavoittelu ei ole LAMKillekaan utopistinen ajatus uuden kampuksen myötä; monialainen korkeakoulutuksen ja yritysten yhteinen ekosysteemi yhdistettynä tehokkaaseen tilankäyttöön on kansainvälisesti mielenkiintoinen edelläkävijä Euroopassa (LAMK 2018b). Menestys kilpailuissa nostaisi koko LUT-konsernin imagoa kestävän kehityksen suunnan näyttäjänä.

Kokeilukultturia ympäristöasioihin

Korkeakouluilla on merkittävä vastuu kestävän tulevaisuuden rakentamisessa sen kouluttaessa tulevaisuuden johtajia, päättäjiä ja osaajia. Koska korkeakoulujen tehtävä ja toiminta eivät ole suoraan sidoksissa taloudelliseen tai poliittiseen kehitykseen, niillä on mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja ja tekniikoita sekä kehittää innovatiivisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin tavalla johon kunnat ja yritykset eivät pysty. Korkeakouluissa kestävä kehitys tulisi ilmetä niin opetuksessa, kuin kampustoiminnoissa. Nämä ovat usein pidetty erillisinä asioina, mutta niiden tulisi täydentää toisiaan. Kampusta tulisi ajatella luokkahuoneena, jossa jokaisen kampustoiminnan osa olisi oppitunti kuinka elää ja työskennellä ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. Tämä voi tarkoittaa kulutusmittareiden laittamista julkisille paikoille osoittamaan reaaliaikaisen energian- ja vedenkulutuksen. (International Alliance of Research Universities 2014, 4, 7 – 9, 20.)

Ympäristöjärjestelmä ja ympäristötavoitteiden seuraamiseksi rakennetut mittarit palvelevat koulutusta ja koulutus ympäristöjärjestelmää. Opiskelijaprojekteja voidaan suunnitella edistämään LAMKin ympäristötavoitteita ja samalla mittarit kertovat projektien todelliset vaikutukset. Tulosten ollessa lupaavia, voidaan opiskelijoiden projekteina suunnittelemia ja toteuttamia toimenpiteitä soveltaa laajemmassakin käytössä. Ammattikorkeakouluna LAMKin projektit eroavat yliopistojen projekteista ja kokeilukulttuuria tulisi soveltaa ennakkoluulottomasti myös ympäristöasioissa, antaen mahdollisuus innovatiivisten toimintamallien kokeiluun.

Ympäristötavoitteita edistäviä projekteja voidaan toteuttaa kaikilla koulutusaloilla, mutta ympäristö- ja energiatekniikan koulutukselle sähkönkulutusdata tai aurinkopaneelit sekä niiden sähköntuottomäärät toisivat kaivattua käytännönläheisyyttä alalle. Myös itse ympäristöjärjestelmän ylläpidossa voitaisiin hyödyntää opiskelijoita esimerkiksi sisäisen auditoinnin tekemisessä ja raportoinnissa; Japanin Chiba yliopistossa koko ympäristöjärjestelmä on täysin opiskelijoiden rakentama ja ylläpitämä (ISCN 2018).

Kestävä kehitys ja ympäristöasiat ovat nyt trendissä. Jotta opetuksessa, TKI-toiminnassa ja kampuskehityksessä tehdystä työstä ympäristöasioiden edistämiseksi saataisiin myös imagollinen hyöty, tulee niiden markkinointiin panostaa. LAMKin ympäristöteoista voidaan raportoida kansainvälisiin ympäristöjärjestöihin ja kampuksen ympäristöystävällisyys tulisi tehdä näkyväksi niin ulkoisessa markkinoinnissa, kuin kampuksen jokapäiväisessä elämässä.

Lähteet

Hyökki, S. 2015. LAMKin kampusteesit. [Verkkotallenne]. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=UTrM7znTh8k

ISCN 2018. 2017 Award Winners. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: https://www.international-sustainable-campus-network.org/awards/2017-awards

Kaikonen, N. 2018. Ympäristöjärjestelmän kehittäminen – Case: Lahden ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. [Viitattu 25.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801231529

LAMK 2016. Kiertotalouden väyläopinnot käyntiin Lahden ammattikorkeakoulussa. [Viitattu 17.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/Ajankohtaista/Sivut/Kiertotalouden-vaylaopinnot-kayntiin-Lahden-ammattikorkeakoulussa.aspx

LAMK 2018a. Edelläkävijäkampus Euroopassa. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa:   http://www.lamk.fi/SiteCollectionDocuments/lamk_niemicampus_m19_esite.pdf

LAMK 2018b. Kampukset. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/kampuskehitys/Sivut/default.aspx

LAMK 2018c. Painoalalähtöinen TKI-toiminta. [Viitattu 17.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/tki-toiminta/painoalalahtoinen-tki-toiminta/Sivut/default.aspx

LUT 2018. Green Campus – Vihreitä edistysaskelia. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: https://www.lut.fi/green-campus

Kirjoittajat

Niklas Kaikonen on Lahden ammattikorkeakoulun neljännen vuoden energia- ja ympäristötekniikan opiskelija ja projektityöntekijä.

Sakari Autio on ympäristötekniikan lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: Ismo Jakonen. Alkuperäinen kuva saatavissa: https://www.flickr.com/photos/lahti-uas/23626648736/in/album-72157663872413476/. Muokannut Niklas Kaikonen.

Julkaistu 29.1.2018

Viittausohje

Kaikonen N. & Autio S. 2018. Ympäristöjärjestelmän hyödyt ja mahdollisuudet LAMKille. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/29/ymparistojarjestelman-hyodyt-ja-mahdollisuudet-lamkille/