Aihearkisto: Kokeilut, protot ja demot

Open Digi Campus Technical Challenges

20.12.2017Articles in English, Kokeilut, protot ja demot, LAMK RDI JournalLAMKpub

The Open DigiCampus project (2017–2018), funded by the KIRA-digi programme, boosts the digitalisation of the built environment and construction sector by creating an open and interoperable information management ecosystem for the built environment. The KIRA-digi programme is the Government’s key programme involving ministries, municipalities and the KIRA forum. The project focuses on digitalisation of the new campus of the Lahti University of Applied Sciences and this article describes the technological challenges of the digicampus.

Authors: Timo Turunen, Satu Hyökki, Hannu Kaikonen & Minna Asplund

Introduction

Lahti University of Applied Sciences has been building a new campus, which is based strongly on future working needs in study, research and administrative work. One starting point is to enable an appropriate and flexible working environment, which is supported by digitalisation. One aim of this is to permit round-the-clock working in the rooms on campus by giving the students a possibility to obtain RFID tags for access to premises.

The Open DigiCampus (2017) project boosts the digitalisation of the new campus by creating an open and interoperable information management ecosystem for the new campus.

Operations on the new campus are concentrated mainly in two locations. The wide campus area and the number of the actions in there gives challenges to handle what happens and where. This makes it necessary to organise the user guidance in the facilities. There is also a need for knowing the utilisation degree of the resources and the locations of different groups and persons. For that reason, there has to be flexible ways to reserve and release the resources always according to the specific needs. It is also important in the future to be able to develop applications, that can make use of the resource and reservation statistics.

To achieve these goals sets technical challenges. Those challenges are presented next, starting from the sub-functions and approaching the big picture.

Architectural overview

First, the architectural overview of the Open Digi Campus Service Environment is presented in Figure 1. The environment is built around the Peppi Ecosystem and its integration parts, the Reservation Integration Point and the Open Data Portal. Then, there are the data source systems: Property Operator and Room Data IoT System. Lastly, there are the Common Digital services in the right part of the figure.

Figure 1. Open Digi Campus Service Environment – architectural overview.

The more detailed architecture is shown in Figure 2. This gives more technical information on the environment structure.

Peppi Ecosystem

Peppi Ecosystem is the core data warehouse of the Open Digi Campus Service Environment. The resource planning system of Lahti University of Applied Sciences has been implemented using Peppi. It is a common planning system of most Finnish educational organisations.

Peppi serves two interfaces for external services: the open data REST interface for getting data from Peppi and the private SOAP interface for bidirectional data transferring. The users of the interfaces are usually Peppi plugins or external service applications. An example of a Peppi plugin is the tilat.lamk.fi service, and an example of an external service application is the Property Operator Booking Service, which also handles other rooms than Open Digi Campus rooms.

The open data interface is an easy way to get data from Peppi. It is a modern RESTful service, which gives possibilities to use versatile queries for getting the reservation data. It is also a powerful protocol because it uses the internal fast data indexes of Peppi. Therefore, it is used in the tilat.lamk.fi service.

The private SOAP interface is more complex and even more versatile, but also more loading. It handles the data directly in the database of Peppi so it should be used carefully. The main challenge in using this interface is to take care of the integrity of the database. Therefore, it should be used for only very carefully designed and tested SOAP calls.

Room Data IoT System

Room Data IoT system is another data source for Open Digi Campus Service Environment. It collects information from the room sensors and transmits analysed data to the Reservation Integration Point service. This system is not yet defined very carefully, because it is being researched and piloted in the next few months.

The aim of this system is to get sensor data from the rooms. The data can be something like presence, temperature and concentration of carbon dioxide. The system collects the data from the sensors using embedded computers, which sends the data into the big data cloud service. (Yealamarthi, Aman & Abdelgawad 2017.)

Reservation Integration Point

Reservation Integration Point is the main connection node of the Open Digi Campus Service Environment. It serves interfaces for private bidirectional connections between the Peppi Ecosystem and common digital services like the Room Management service and Property Operator services.

This service gives a modern, safe and standardised RESTful interface instead of Peppi’s carefully used SOAP interface. It also handles the reservation conflicts and rights of the user services, which gives the main challenges for that point.

This service has been made and will be futher developed by the university’s own staff. In the future, the reservation information point can also include the commercial integration hub BizTalk.

Open Data Portal

Open Data Portal is a public connection node between the Peppi Ecosystem and Open Data services. It manages a public open data interface and portal web site. It also gets data from the external open data services and Property Operator data interface and relays them to the external users. Examples of these external open data services can be local weather information, bus schedules, restaurant menus and statistical information of the solar energy system. One challenge is to find a common definition for the RESTful service. It has not yet been defined, but it should be done before the Digital Signage service is implemented. If this service is not ready when it is needed, the Reservation Integration Point can temporarily handle these tasks. Both have the same kind of RESTful service.

Common Digital Services

Common Digital Services are applications that serve public web sites for people who need to see or make resource reservations. Digital Signage, Property Operator, Room Management, Study&Meet, tilat.lamk.fi and Office 365 Outlook are those services. There can also be more if new needs are found in the future. They can also be merged if it seems to be expedient.

All these services use common Reservation Integration Point to connect to the reservation database. Those services can poll availability of the resources and make new reservations if they have the right to do this and if there is free space for that. They can also even remove their own reservations or, if they have the rights, also remove other users’ reservations.

Digital Signage

One challenge on the real campus is to find places and people. The property surface area is so big and there are a lot of rooms and corridors, so people should be able to locate where they need to be and other people or groups they want to meet. The other challenge is to find places. For that, there is a digital Signage system that uses the Open Data Portal to get information that all groups need to know. Those groups can be students, lecturers, other staff and visitors.

One of the useful properties of the Digital Signage service is to show the way to the target place. Ten useful capabilities have been found (Penny 2012, 50-51) for interactive wayfinding:

Touchscreens
RFID
Barcode scanners
Multifloor/multiregion services
Conditional formatting
Customised views
Extra information
Emergency procedures
Easy updating
List management

The Digital Signage includes info TV’s, corridor signage displays and so on.

Property Operator

The Property Operator service is one externally administered application in the Open Digit Campus Service Environment. Besides their own external resources, it also handles some hired out campus rooms, such as big auditoriums. Those rooms should be reserved by both this service and the Peppi Ecosystem. This service should work so that it is possible to make a reservation if there is not already a reservation. Peppi has the main priority for those rooms.

This service has not yet been implemented. This will be based on the Study&Meet integration. The main challenges have been solved in that task. Reservation priorities must be handled well so the use of this service works fluently with the Peppi Ecosystem and the other reservations services.

Room Management

Perhaps the most important service of the new Open Digi Campus Service Environment is the Room Management service. This service has not yet been implemented, but it should handle the door displays outside the rooms, give the global web portal for making and viewing reservations and also include a mobile application for common mobile platforms like Android and IOS.

In the market, there are some possible existing applications. It is a challenge to define and choose or develop an appropriate application for this. At Ball State University, they had the same kinds of problems in choosing the best way to get a suitable application, and they chose to make it themselves. As they scanned the environment, they had a difficult time finding any scheduling software that met most of their needs. Instead, they found systems that were too expensive, too simple, too complex, ran on unsupported platforms, or used unsupported technologies. For these reasons, they decided to build the application they needed to manage their group study rooms. (Faust et al. 2010, 2.)

In the Open Digi Campus Service Environment, the result can be other than described above because the technology has been evolved since.

Study&Meet

The Study&Meet service already exists. It is the first external common digital service in the Open Digi Campus Service Environment. The integration of this service is the base of Reservation Integration Point. The first challenges of this integration point have been detected and solved in this development work.

The half-year future reservations and rooms dedicated for this service are polled once a day using the REST interface of the Reservation Integration Point. This is the main data synchronisation between this service and Peppi’s database. In the day views, the short-term reservations are polled, so the user view shows the live reservation situation. When this service needs to make new reservations, it polls this time window reservation three times to be sure that the space for this reservation is free. Secondly, when it needs to remove an existing reservation, it checks to verify that the reservation owner is this service.

Ultimately, the Reservation Integration Point accepts the creation or removal operations of the service. If the service tries to remove somebody else’s reservation, the integration point denies it.

Tilat.lamk.fi

Tilat.lamk.fi is the first-ever-made service for the Open Digi Campus Service Environment. It is made in the university’s own development staff. Because it is placed into the university’s own environment, it is called the Peppi plugin. This service uses Peppi’s open data interface. The interface has some restrictions, like missing persons in the reservation events. It has, however, been noted that it can live with those restrictions.

If, in the future, it seems necessary to have this now-restricted information, this service should be changed to use the Reservation Integration Point. The integration point can be programmed to handle almost all data fields in Peppi’s database. It can even process some operations that are not possible in Peppi’s native desktops.

This service has shown the principles of how to build interfaces and new services around the Peppi Ecosystem. Developing this service has presented several technical software challenges, but they have been solved and the service works quite well.

Figure 2. Open Digi Campus Service Environment – advanced architectural overview

Conclusion

There are many parts of the Open Digi Campus Service Environment that exist. However, some parts are still being developed, and to develop these parts sets many challenges, which still have to be solved. The main challenges are in the Room Management Service, the Digital Signage Service and the Room Data IoT System. It also has not yet been defined which information of the room data will be used in the informative resources.

First, the Room Management System should be defined and then ordered. The second priority is to get the Digital Signage Service. At the same time, the university students will develop the Room Data IoT System.

At any rate, the aim is to have the main parts of this environment working when the new campus is started. Secondary parts can be implemented when the campus is open.

References

Faust, B. D. & Hafner, A. W. & Seaton, R. L. 2010. OpenRoom: Making room reservation easy for students and faculty. Code4Lib Journal [Electronic journal]. 01 June 2010, Issue 10. [Cited 12 Sep 2017]. Available at: https://doaj.org/article/f03e86ee6ca54827a209798ccb3ba7e4

Open DigiCampus. 2017. KIRA-digi, Lahti University of University of Applied Sciences. [Cited 9 Dec 2017]. Available at: http://www.kiradigi.fi/en/3-experiments/ongoing-projects/open-digicampus.html

Penny, Janelle. 2012. Communicate campus-wide with digital signage: boost awareness and broadcast important messages with real-time sign updates. Buildings. Vol. 106 (5), (May 2012), 46-48, 50-51.

Yealamarthi, K. & Aman, Md.S. & Abdelgawad, A. 2017. An Application-Driven Modular IoT Architecture. Wireless Communications and Mobile Computing [Electronic journal]. Volume 2017, Article ID 1350929. [Cited 9 Dec 2017]. Available at: https://doi.org/10.1155/2017/1350929

About the authors

Timo Turunen, Senior Lecturer, Faculty of Technology

Satu Hyökki, Project Director

Hannu Kaikonen, Project Manager

Minna Asplund, Senior Lecturer, Faculty of Technology

Published 20.12.2017

Reference to this publication

Turunen, T., Hyökki, S., Kaikonen, H. & Asplund, M. 2017. Open Digi Campus Technical Challenges. LAMK RDI Journal. [Electronic journal]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2017/12/20/open-digi-campus-technical-challenges

Kokemuksia vaatteiden ja kenkien korjauspalvelupilotista: 10 ohjetta korjauspalveluiden perustajalle

19.12.2017Kiertotalouden ratkaisut, Kokeilut, protot ja demot, LAMK ProLAMKpub

Lahden Ammattikorkeakoulun Kiertotalousväylän projektitiimi toteutti Koko Lahen Korjaamo -nimisen korjauspalvelupilotin syksyllä 2017. Korjauspalvelupilotin tavoitteena oli luoda ”yhden luukun” vaatteiden ja kenkien korjauspalvelukokeilu, joka olisi toiminnassa muutaman viikon. ”Yhdellä luukulla” tarkoitetaan palvelua, jossa tarjotaan kuluttajalle helposti saavutettava paikka, jonne korjattavat tavarat voi viedä ja josta ne voi noutaa. Projektin toimeksiantajana toimi LAMK:n Kiertoliike – Päijät-Hämeen kiertotalousmalli ja uudet liiketoimintamahdollisuudet -projekti.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen, Riina Töyräs, Aku Alasippola, Sakari Tojkander, Tuukka Helminen & Sakari Autio

1. Etsi motivoitunut, moniosaava tiimi

Projektityöntekijöitä kiinnosti korjauspalvelupilotin konkreettisuus sekä tietynlainen uutuus – tällaista palvelua ei ole ennen ollut, ja tiimiläisiä kiinnosti päästä kehittämään tätä konkreettista palvelua. Ottakaa sihteeri pankista – hänellä on vuosien asiakaspalvelu- ja tilannetajukokemus muun muassa yhteistyökumppaneiden kontaktipinnassa. Projektipäälliköksi on hyvä valita mukava, helposti lähestyttävä ja aina tavoitettavissa oleva nuori ja oppimisenjanoinen henkilö. Hyvät projektityöntekijät avaavat suunsa, sulkevat suunsa, kun muut puhuvat ja ottavat omatoimisesti vastuuta osaamisensa perusteella. Pakkaa on hyvä sekoittaa vielä yhdellä kiertotaloudelle omistautuneelle sparraajalle, joka maadoittaa ja tuo projektiin realiteetin, kun hätä on suurin.

Kuva 1. Projektitiimi löi päänsä yhteen ja rakensi korkeimman spagettitornin Kiertotalousväylän aluksi. Kuvaaja: Sakari Tojkander

2. Selvitä mihin toimivaltuutesi yltää

Ylimääräisen ja turhan työn välttämiseksi ota jo aluksi selvää, mikä on roolisi projektissa. Mikäli tehtävänannossa sinulle annetaan tehtäväksi ”toteutus”, selvitä toimeksiantajasi kanssa, mitä hän konkreettisesti haluaa tiimin tekevän, ja mihin kaikkeen tiimillä on esimerkiksi allekirjoitusoikeus.

3. Tee tuoterajaus

Tuoterajaukseen johtaa tuotteiden erilaiset kuljetus- varastointi- ja tietosuojatarpeet. Huomionarvoista on myös korjattavien tuotteiden yleisyys ja katerakenne. Tässä korjauspalvelupilotissa ei yritetty haukata liian isoa palaa kakusta, vaan korjattavat tuotteet rajattiin tekstiileihin ja kenkiin: helposti kuljetettavissa olevia pieniä tuotteita, joille Lahden ympäristökylän kyselyn mukaan löytyy korjauskysyntää.

4. Etsi luukulle helposti saavutettavissa oleva paikka

Hyvä lokaatio on ilmaisten parkkipaikkojen läheisyydessä yleisellä paikalla. Saavutettavuuteen vaikuttaa myös ”luukun” aukioloajat: työssäkäyvät arvostavat palvelua, jonne voi mennä iltapäiväneljän jälkeen. Sopiva aukioloaika voisi olla klo 12-20. Palvelun saavutettavuutta lisää keräyslaatikko, jonne asiakas voi käydä jättämässä tuotteensa aukioloaikojen ulkopuolella.

Kuva 2. Pilotin aikana toteutettu korjauspalvelupisteen ulkonäkö: ohjeita, tuotetietolomakkeita sekä keräyslaatikko. Kuvaaja: Tuukka Helminen

5. Löydä ammattitaitoiset yhteistyökumppanit

Tähän projektiin löydettiin ammattitaitoinen suutari ja ompelija, jotka olivat oikein mielissään projektista, ja heti valmiita mukaan. Luo aluksi yhteistyökumppaneihin fyysinen kontakti, ja pidä heidät ajan tasalla projektin etenemisestä. Mikäli tiimistäsi ei löydy visuaalista osaamista, sitä voi löytää ulkopuolelta – esimerkiksi muotoiluinstituutin, M-idean tai mediatekniikan opiskelijat. Vaihtoehtoja on, ja usein projekti tarvitsee visuaalisuutta jossain muodossa.

6. Maksuliikenne kuntoon

Liiketalouden opiskelijoista on tässä kohtaa hyötyä. Ota selvää, miten ”korjausluukulla” voidaan toimia – kaikki eivät välttämättä suostu käsittelemään käteiskassaa. On hyvä tiedostaa, että rahaliikenteen järjestäminen maksaa, ja käteinen on näistä kallein vaihtoehto. Yksinkertaisin tapa hoitaa maksuliikenne on hankkia kaikille korjaajille omat maksupäätteet, jolloin maksu siirtyy reaaliajassa suoraan korjaajan kirjanpitoon. Tässä pilotissa ei voitu järjestää maksuliikennettä tiimin tai LAMK:n kautta, eikä pilotti ollut voittoa tavoitteleva.

7. Logistiikka tarvitaan

Korjauspalvelupilotin liiketoimintasuunnitelma oli kerätä asiakkailta tuotteet yhdellä ”luukulla” ja toimittaa ne korjaajille korjattavaksi ja takaisin. Logistiikka tulee tässä kohtaa olennaiseksi toimivan palvelun takaamiseksi.

Palvelulla on voi olla kaksi toteutusvaihtoehtoa : Yksi toimintamalli korjauspalveluille voisi olla yhden ”luukun” korjauspalvelu, jossa kaikkien korjaajien liiketila sijaitsee saman katon alla eliminoiden ulkoisen kuljetustarpeen. Tällöin logistiikasta huolehditaan asiakkaiden ohjaamisella sekä riittävällä polkupyörä- ja ajoneuvoparkkipaikoilla. Toinen vaihtoehto olisi hakea korjattavat tuotteet asiakkaan kotoa. Nämä kaksi kehityshaaraa voidaan myös yhdistää, jolloin ”saman katon alla” -korjauspalvelu tarjoaa lisäpalveluna suurikokoisten tuotteiden kuljetuksen korjaukseen ja takaisin.

8. Suunnittele markkinointisi asiakkaan näkökulmasta

Korjauspalvelusi voi menestyä, kunhan mahdolliset asiakkaasi ovat tietoisia palvelusta. Hyvä ja toimiva palvelu ei välttämättä tarvitse jatkuvaa mainontaa, vaan hyvän palvelun luokse kyllä löydetään. Paras mainonta on suusta suuhun kulkeva tieto. Alkuun saatat tarvita jotain seuraavista palvelusi julkisuuteen tuomiseksi: facebook ja instagram -mainonta, kaupunkitempaus, lehdistötiedote, radiohaastattelu tai -mainos tai hyvin toteutettu printtimainonta. Alkuun mieti, millaisia tyypilliset asiakkaasi ovat, ja mistä saavutat heidät. Sanomalehti toimii vanhempaan väestöön, some saavuttaa nuorempaa kansaa. Lapsiperheet tavoitat päiväkodin ilmoitustaulun kautta.

Kuva 3. Projektin visuaalisen vahvistuksen suunnittelema flaijeri. Kuvaaja: Sakari Tojkander

9. Projektipäällikön rooli projektin hallinnassa

Projektipäällikkö tekee eniten työtä? – Väärin.

Projektipäällikön tärkein tehtävä on olla läsnä projektityöntekijöiden keskuudessa. Päällikkö kuuntelee ja organisoi tiimiläisiä, ja hänen tehtävänsä on olla kartalla projektin kulusta. Mitä enemmän tiimissä on jäseniä, sitä vähemmän päällikön on syytä tehdä muuta kuin hallita, organisoida ja valvoa projektia. Projektipäällikkö sopii tiimin pelisäännöt, huolehtii tapaamisissa asioiden käsittelystä ja ohjaa tiimiä päämäärään. Hyvä projektipäällikkö antaa tiimiläisille luovaa tilaa, tunnistaa tiimiläisten vahvuudet, tarpeet ja työpanoksen sekä antaa tästä tunnustusta.

10. Kritiikki ja ryhmädynamiikka

Tiimissä kaikki ovat olleet valmiita kehittymään ja vastaanottamaan kritiikkiä. Kenelläkään ei kuitenkaan ole syytä kuunnella aiheetonta kritiikkiä, tai pelkkää kritiikkiä ilman mahdollisuutta esittää omaa kantaansa rauhan keinoin. Erimielisyydet ovat normaali osa viestintää ja ihmisluonnetta. On parempi puhdistaa ilmaa, kuin padota pahaa oloaan, joka on voinut syntyä mitättömästäkin kommentista. Jos asioita ei käsitellä, koko projekti kärsii. Erilaisia mielipiteitä ei pidä pihdata ja parhaimmillaan erilaiset ajattelutavat toimivat tiimin hyväksi. Muistakaa avoimesti käsitellä ristiriita tilanteet heti niiden ilmaannuttua.

Nyt, mene ja opi omasta projektistasi!

Kirjoittajat

Opiskelijat Kaisa Tuominen, Riina Töyräs, Aku Alasippola, Sakari Tojkander, Tuukka Helminen sekä Ympäristötekniikan lehtori Sakari Autio

Julkaistu 19.12.2017

Viittausohje

Tuominen, K., Töyräs, R., Alasippola, A., Tojkander, S., Helminen, T. & Autio, S. 2017. Kokemuksia vaatteiden ja kenkien korjauspalvelupilotista: 10 ohjetta korjauspalveluiden perustajalle. LAMK Pro [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/19/kokemuksia-vaatteiden-ja-kenkien-korjauspalvelupilotista-10-ohjetta-korjauspalveluiden-perustajalle

Mitä me halutaan? Ruokajäte nollaan!

19.12.2017Kiertotalouden ratkaisut, Kokeilut, protot ja demot, LAMK ProLAMKpub

Lahden Ammattikorkeakoulun Kiertotalousväylän ruokahävikkiprojekti selvitti tänä syksynä keinoja vähentää LAMKin ja Salpauksen Koo-Kuppiloiden ruokahävikkiä. Ruokahävikki tarkoittaa syömäkelpoista ruokaa, joka on päätynyt roskiin tai biojätteeseen.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen, Linda Karlström, Yolanda Potrykus, Vilma Wathén & Sakari Autio

Ruokahävikki tuhlaa rahaa ja tuhoaa ympäristöä – turhaan. On arvioitu, että Suomessa kouluissa ruokahävikin mukana tuhlaantuu 130 000 euroa päivässä, eli noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Jokapäiväinen ruokamme aiheuttaa noin kolmanneksen ilmastovaikutuksistamme. Valtaosa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy sen alkutuotannossa. Kun syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin, on kaikki sen valmistukseen käytetty työ, energia ja raha sekä aiheutunut ympäristön kuormitus ollut turhaa. (Silvennoinen ym. 2012, 42 ; Hartikainen ym. 2015.)

Kuva 1. Projektiryhmä kokoontuneena FellmanniCampukselle. Kuvaaja: Linda Karlström

Huoli ruokahävikistä – kyselyssä hurjat vastausmäärät

Projektissamme loimme ruokahävikki -aiheisen kyselyn Lahden ammattikorkeakoulun sekä Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoille ja opettajille sekä henkilökunnalle. Kyselyllä halusimme kartoittaa muun muassa vastaajien ajatuksia ruokahävikistä, miksi he heittävät ruokaa roskiin ja ostaisivatko he kouluruokaa päivän päätteeksi kotiin. Ruokahävikki selvästi koskettaa monia, sillä saimme kyselyymme ennätykselliset 696 vastausta! Vastauksista 580 tuli Lahden ammattikorkeakoulun puolelta ja 116 vastausta Koulutuskeskus Salpauksesta.

Kyselyiden avoimista vastauksista huokuu huoli ruokahävikkiä kohtaan. Huolesta huolimatta biojätettä syntyy lautastähteen kautta, joten halusimme kysyä, mistä syistä vastaajat heittävät kouluruokaa roskiin. LAMKilaisista 41 % ja salpauslaisista 31 % kertovat, että he eivät heitä kouluruokaa biojätteeseen. Molemmissa oppilaitoksissa kuitenkin 16 % kertovat, että ruokaa on otettu liikaa lautaselle, eikä jaksettu syödä loppuun. Kaikki opiskelijat eivät myöskään olleet tietoisia, saavatko he käydä ottamassa lisää ruokaa. Tähän ongelmaan ratkaisuna on santsauksen mahdollisuuden korostaminen ruokailijoille. Ota aluksi vain sen verran minkä tiedät syöväsi, ja hae lisää ruokaa, jos siltä tuntuu – helppoa!

Opiskelijaravintoloissa on ollut vaihtelevasti ostettavissa ylijäänyttä lounasruokaa päivän päätteeksi kotiin mukaan. Mahdollisuutta ei juurikaan ole mainostettu, mahdollisesti tämän ajatellaan olevan negatiivista mainosta keittiölle, heidän arvioidessaan valmistettavan ruoan määrän yläkanttiin. Ylijäämäruoan myyntiin pitäisi kuitenkin suhtautua vain positiivisesti, sillä se viestii ravintoloiden vastuullisuudesta. Ravintola saa lisätienestiä ylijäämäruoan myynnistä ja samalla säästää jätekustannuksissa. Halusimme ruokahävikkikyselyssämme tiedustella, olisivatko vastaajat halukkaita ostamaan kouluruokaa päivän päätteeksi. Hieman odotetustikin LAMKilaisista 69 % ja salpauslaisista 51 % ostaisivat kouluruokaa kotiin. Kyselymme avoimeen vastauskenttään tuli ylivoimaisesti eniten kommentteja ylijäämäruoan myynnistä, ja kuinka oppilaat pitävät sitä erinomaisena ideana!

Kuva 2. ”Ostaisitko kouluruokaa päivän päätteeksi kotiin”-ympyräkaavio LAMK/Salpaus. Tekijä: Linda Karlström

Hävikkidioilla lisää tietoisuutta

Projektiryhmä loi ytimekkään diasarjan ruokahävikkiin ja ruoan ympäristövaikutuksiin liittyen. Esitys havainnollistaa ruoan ja ruokahävikin vaikutuksia numeroin, valokuvin ja tekstein. Helposti lähestyttävien infodiojen avulla tieto ruoan ympäristövaikutuksista saavuttavat monet silmäparit. Toivottavasti sinäkin olet huomannut ne. Diojen avulla toivotaan ruokailijoiden heräämään ajattelemaan ruokahävikin vähentämistä, niin lounasravintoloissa, kuin kotonakin. Diasarja pyörii Lahden ammattikorkeakoulun ja Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijaravintoloiden kampustelevisioissa, ja mahdollisesti se tulee laajempaan levitykseen myös muihin Lahden alueen kouluihin.

Kuva 3. Hävikkidioilla haluttiin aktivoida katsojaa, ja kertoa, että hän voi vaikuttaa Kuvaaja/tekijä: Kaisa Tuominen

Voisivatko opiskelijat ilmoittaa, milloin tulevat syömään?

Suurin ruokahävikin aiheuttaja Koo-Kuppiloissa on se, että ruokailijamäärää on vaikea arvioida. Erityisesti LAMKissa projekti- ja verkko-opiskelu vaikuttavat päivittäisiin ruokailijamääriin arvaamattomasti. Ruokailijoiden määrä voi olla heittää sadoilla henkilöillä arvioihin nähden. Ratkaisuksi mietimme ilmoittautumisjärjestelmää, jolloin ruokailijamäärää olisi helpompi ennustaa. Kyselyn perusteella LAMK App olisi potentiaalisin väylä ilmoittautumiselle, sillä se on jo valmiiksi olemassa, jolloin esimerkiksi omaa erillistä appia ei tarvittaisi. LAMK Appin kehityspäällikkö Harri Kuuselan mukaan ilmoittautumisjärjestelmä olisi mahdollista toteuttaa. Ilmoittautumisjärjestelmää kannattaisi lähteä kehittämään jo nyt, sillä siirtyminen Mukkulan kampukselle syksyllä 2018 tarjoaisi hyvä ajankohta ilmoittautumisjärjestelmän pilotoinnille. Projektiryhmässä kävimme keskustelua, voisiko ilmoittautuminen olla opiskelijoille pakollista, vai perustua vapaaehtoisuuteen tai palkkioon. Harri Kuuselan mielestä ilmoittautumista ei voida asettaa pakolliseksi, mutta applikaation avulla voitaisiin saada tietoa, joka auttaa ruokailijamäärien ennustamisessa. Lisäksi koulujen lounasruokailu on Kela–avusteista, joten ruoan tarjoamatta jättäminen ilman ilmoittautumista saattaisi olla myös laitonta.

M19–kampukselle siirryttäessä ravintolapalveluiden tarjoaja vaihtuu LAMK:n nykyisestä uuteen. Uuden ravintolapalvelun hankinnassa voidaan painottaa ruokahävikin huomioimista tai esimerkiksi tehdä ylijääneen lounasruoan myynnistä tapa, josta kaikki opiskelijat ovat tietoisia. Uuden kampuksen ravintolaan voidaan suunnitella ohjetaulut, biojäteastian koko ja näkyvyys ynnä muut hävikin vähentämiskeinot alusta saakka. Tässä palveluiden tilaajan, eli LAMK:n, on syytä osoittaa vastuullista roolia: Ei ruokaa roskiin!

Lähteet

Hartikainen, H., Kuisma, M., Pinolehto, M., Räikkönen, R., Kahiluoto, H. 2015. Ruokahävikki alkutuotannossa ja elintarvikejalostuksessa. [Verkkodokumentti]. Foodspill 2 –hankkeen loppuraportti. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti170.pdf

Silvennoinen, K., Koivupuro, H-K., Katajakuuri, J-H., Jalkanen, L., Reinikainen, A. 2012. Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa. [Verkkodokumentti]. Foodspill 2010–2012 -hankkeen loppuraportti. [Viitattu 10.10.2017]. Saatavissa: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti41.pdf

Kirjoittajat

Tyytyväinen ruokahävikki-projektiryhmä:

Kaisa Tuominen, liiketalouden opiskelija
Linda Karlström, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija
Yolanda Potrykus, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija
Vilma Wathén, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija
sekä
Sakari Autio, energia- ja ympäristötekniikka, lehtori

Julkaistu 19.12.2017

Artikkelikuva: https://www.flickr.com/photos/32123311@N00/502155430 (CC BY 2.0)

Viittausohje

Tuominen, K., Karlström, L., Potrykus, Y., Wathén , V. & Autio, S. 2017. Mitä me halutaan? Ruokajäte nollaan! LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/19/mita-me-halutaan-ruokajate-nollaan

Käänteisen luokkahuoneen pedagogiikkaa laskentatoimen opintoihin

16.5.2017Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro, Uudistava oppiminenLAMKpub

Tässä artikkelissa tarkastellaan käänteisen luokkahuoneopetuksen menetelmän soveltamista ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla. Perusajatuksena opintojakson kehittämisessä oli hyödyntää verkko-opetuksen ja luokkahuoneopetuksen yhdistelmää mahdollisimman hedelmällisellä tavalla ottaen huomioon työelämän nykyiset ja tulevat tarpeet.

Kirjoittajat: Johanna Rohrweck ja Sirpa Suhonen

Perinteisestä opetuksesta virtuaalisiin oppimisympäristöihin ja sulautuvaan oppimiseen

Opetusmenetelmissä ja oppimisympäristöissä on tapahtunut viime vuosien aikana voimakasta kehitystä ja monipuolistumista. Erityisesti teknologian kehitys on tuonut mukanaan monenlaisia uusia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen. Teknologiaa on valjastettu käyttöön myös laskentatoimen opetuksessa, joskin opetuksessa nojaudutaan usein vielä perinteisiin menetelmiin (Belias, Sdrolias, Kakkos, Koutiva & Koustelios 2013). Erilaiset verkko-oppimisympäristöt ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi MOOC (Massive Open Online Course) -opintojaksoja tarjoavat maailmalla useat arvostetut yliopistot (Daniel 2012).

Boyce Gordon (1999) tunnisti jo 90-luvun lopussa, että laskentatoimen verkko-opiskelun pitäisi keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin kuin pelkän teorian opettamiseen. Hänen mukaansa oppikirjatyyppisen tiedon välittäminen verkossa antaa opiskelijoille väärän kuvan laskentatoimesta – että se on objektiivista ja selkeää. Opiskelijoiden pitäisi sen sijaan oppia käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ja ajattelemaan luovasti. Täysin verkkopohjainen opiskelu onkin kohdannut useita laadullisia ongelmia, ja nykytrendi on suosinut perinteisen opetuksen ja verkko-opiskelun yhdistäviä menetelmiä eli sulautuvaa oppimista. Yksi esimerkki tällaisesta menetelmästä on käänteinen luokkahuoneopetus.

Käänteinen luokkahuoneopetus perustuu ajatukseen, että opiskelijat tutustuvat oppimateriaaleihin ennen lähiopetusta ja lähiopiskelu käytetään aktiiviseen vuorovaikutukseen luennoinnin sijaan (Seppänen 2014). Näin ollen lähiopetusta voidaan käyttää syvempään oppimiseen, esimerkiksi ongelmanratkaisun kautta, kun arvokasta lähiopetusaikaa ei mene perusteiden opiskeluun. Käänteistä opetusta on myös käytetty onnistuneesti täysin verkkopohjaisena (Turunen & Valokorpi 2015).

Työelämän tarpeet

Lahden ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksoa käänteisen luokkahuoneen idean pohjalta. Kehitystyön pohjaksi tehtiin myös opinnäytetyö, jossa selvitettiin työelämän nykyisiä ja tulevia laskentatoimen osaamisvaatimuksia, sekä laskentatoimen oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja (Rohrweck 2017). Tutkimuksessa haastateltiin viiden eri yrityksen edustajia. Haastateltavat työskentelivät laskentatoimen parissa keski- tai ylimmässä johdossa. Näin ollen heillä oli kokemusta tutkimuksen aiheista niin alan kehityksen kuin vaadittavien taitojen osalta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ne nauhoitettiin ja litteroitiin. Litterointien perusteella haettiin haastatteluiden suosituimmat teemat ja useimmin esiin tulleet työntekijän tiedot ja taidot.

Laskentatoimen tulevaisuus nähtiin positiivisena, joskin alan koetaan olevan murroksessa. Perinteisen kirjanpitäjän työ on katoamassa digitalisaation jalkoihin ja tulevilta työntekijöiltä vaaditaan laajempaa osaamista pelkän peruskirjanpidon lisäksi. Analysointia ja tiedon hallintaa vaativat tehtävät sen sijaan lisäävät merkitystään, kun tiedon tuottaminen siirtyy enemmän ja enemmän koneiden vastuulle. Näiden lisäksi tulevaisuuden työelämä vaatii moninaisia muita taitoja, kuten kriittistä ajattelukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista ja ongelmanratkaisukykyä. Työntekijöiden pitää kyetä toimimaan kohtalaisen itseohjautuvasti ja kuitenkin tulemaan toimeen ryhmässä vaikkakin useissa tapauksissa pelkällä sähköisellä yhteydenpidolla muihin. Laskentatoimen osalta työntekijälle on hyödyksi koko yrityksen toiminnan tunteminen ja taito ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä. Pelkällä oman alan hallitsemisella ei välttämättä enää pääse kovin pitkälle. Laskentatoimen perusteiden hallinnan merkitys kuitenkin korostui, sillä ilman perusteiden ja yrityksen kokonaiskuvan ymmärrystä myös tietojärjestelmien ja niissä olevan tiedon ymmärtäminen vaikeutuu. Työntekijän täytyy kyetä ymmärtämään mistä tieto tulee ja mihin se vaikuttaa, sekä tunnistaa järjestelmissä olevat virheet.

Käänteisen luokkahuonemenetelmän soveltaminen laskentatoimen opintojaksolla

Ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla keskitytään ennen kaikkea (strategista) johtamista tukevaan laskentatoimen alueeseen. Tämä vaatii kuitenkin jonkinlaista laskentatoimen perusteiden hallintaa. Laskentatoimessa tieto on usein kumuloituvaa – uutta ymmärrystä ja osaamista rakennetaan aiemmin opitun päälle. Niinpä ylemmän ammattikorkeatutkinnon laskentatoimen opintojaksolle rakennettiin käänteisen opetuksen hengessä ennakkomateriaalipaketti, jonka tarkoituksena on varmistaa opiskelijoiden riittävät laskentatoimen perustiedot strategisen laskentatoimen aihealueiden opiskelua varten. Toki suurimmalla osalla YAMK-opiskelijoista on ainakin yksi laskentatoimen opintojakso suoritettu perusopintojen yhteydessä, mutta monella näistä opinnoista on useita vuosia aikaa, ja kokemusten perusteella suurin osa kokee ennakkotietonsa laskentatoimen alalta hyvin vähäisiksi. Ennakkomateriaalipaketti sisältää lyhyitä videoita ja kirjallisuusvinkkejä ja –linkkejä, sekä itsearvioitavan verkkotentin. Tämän on tarkoitus luoda perusosaamista, jota päästään soveltamaan lähiopetustunneilla.

Kriittinen asia opettajan näkökulmasta käänteisen luokkahuoneopetuksen soveltamisessa on pohtia, miten vähäinen luokkahuoneaika käytetään mahdollisimman hedelmällisellä tavalla hyödyksi (Bergman & Sams 2014). LAMKin ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojakson lähiopetuspäivillä päädyttiin hyödyntämään ennen kaikkea aktivoivoivia ja yhteisöllisiä opetusmenetelmiä. Etukäteen opittua teoriatietoa päästään soveltamaan muun muassa case-harjoitusten muodossa. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen esiintuominen ja niiden ympärille rakennettu keskustelu auttavat hahmottamaan laskentatoimen subjektiivista ja tulkinnanvaraistakin puolta, kun ennakkomateriaalin pohjalta on ensin tutustuttu teoreettiseen perustaan ja yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin ja käytänteisiin. Samalla päästään harjoittamaan muun muassa kommunikointi-, yhteistyö-, ja ongelmanratkaisutaitoja.

Opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella ennakkotehtävät ja –materiaalit toimivat hyvänä orientaationa laskentatoimen asioihin, joita yleisesti pidetään jokseenkin haastavina. ”Testaa tietosi” –tyyppinen verkkotentti ja sitä tukevat lyhyet videotallenteet koettiin mielekkääksi tavaksi opiskella laskentatoimen peruskäsitteitä. Tosin monen mielestä asioita on hyvä kerrata vielä lähiopetuksessakin. Osa koki, että ennakkomateriaali ei täysin vastannut varsinaista opintojakson sisältöä. Palautteen perusteella tehtäviä voisi jatkossa kehittää myös entistä enemmän työelämälähtöisiksi.

Lähteet

Belias, D., Sdrolias, L., Kakkos, N., Koutiva & M., Koustelios, A. 2013. Traditional teaching methods vs. teaching through the application of information and communication technologies in the accounting field: quo vadis? European Scientific Journal. Vol. 9 (28), 73-101.

Bergmann, J. & Sams, A. 2014. Flipped learning: maximizing face time. T + D. Vol. 68 (2), 28-31.

Boyce, G. 1999. Computer-assisted teaching and learning in accounting: pedagogy or product? Journal of Accounting Education. Vol. 17 (2), 191-220.

Daniel, J. 2012. Making sense of MOOCs: Musings in a maze of myth, paradox and possibility. [Verkkolehti]. Journal of interactive Media in education. Vol. 2012 (3). [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://doi.org/10.5334/2012-18.

Rohrweck, J. 2017. Guiding web-based self-study in accounting basics [Verkkodokumentti]. Master’s Thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062955.

Seppänen, L. 2014. Käännä luokkahuone ylösalaisin! Teoksessa Seppänen, L. (toim.) Sulassa somessa – kokeiluja ja kokemuksia sulautuvasta oppimisesta. [Verkkodokumentti]. Metropolia ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/19507750/met_sulassa_somessa_wikiin.pdf.

Turunen, H. & Valokorpi, P. 2015. Käänteinen oppiminen ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun uudistajana. [Verkkodokumentti]. Hämeen ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://www.hamk.fi/verkostot/yamk-koulutus-vahvaksi-tki-vaikuttajaksi/tyopaketti1/Documents/Pedaforum2015_Kaanteinenoppiminen.pdf.

Kirjoittajat

Johanna Rohrweck on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden YAMK -ohjelmassa.

Sirpa Suhonen toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla tuntiopettajana.

Julkaistu 16.5.2017

Yhteisopettajuudellisia simulaatioita kokeilujen ja demojen hengessä tekniikan alalla

22.3.2017Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro, Uudistava oppiminenLAMKpub

Tekniikan alalla on totuttu yhdistämään eri opettajien ammattitaitoa sujuvasti, jolloin voidaan simuloida oikeita ja aitoja tilanteita, joita tulevaisuuden työssä tulee syntymään. Kun yhdistetään teoreettinen laskentaan perustuva koesuunnittelu ja käytännön valmistusmenetelmä, saadaan matkittua erittäin tarkasti oikeassa työelämässä tapahtuvaa tuotantoa. Tämä tietysti vaatii laboratoriossa samanlaista kalustoa ja osaamista, kuin teollisuudessakin.

Kirjoittaja: Reijo Heikkinen

Todellisuuden mallintaminen opetusmenetelmänä

Tulevien muovi-insinöörien laatutekniikan opinnoissa on jo perinteiseksi muodostunut laboraatio, jossa simuloidaan teollisuudessa yleisesti käytössä olevia koesuunnittelun menetelmiä. Kyseisessä koesuunnittelussa tuotantoparametrien vaikutusta tuotteen laatuun selvitetään Taguchi-menetelmän avulla. Kyseisen menetelmän opettaminen pelkästään luokassa tai itse tehtyinä harjoituksina jää usein hyvin teoreettiseksi. Lähemmäksi käytännön tekemistä päästään yhteisopettajuuden avulla. Laatutekniikan hallitseva opettaja selvittää menetelmien teoreettiset periaatteet sekä valitsee opiskelijoiden kanssa sopivat koesuunnittelun työkalut. Työkalujen valinnan jälkeen valmistusmenetelmää tunteva opettaja konsultoi joukon sopivia säätöparametrejä kulloinkin valittavaan valmistusmenetelmään.

Kuva 1. Opiskelijat suorittavat koeajoa todellisella, teollisuudessakin tyypillisesti käytössä olevalla tuotantolaitteella. (Kuva: Pekka Lavikainen)

Varsinainen suunnitelman mukainen koeajo suoritetaan laboratoriossa valmistustekniikan hallitsevan opettajan opastuksen jälkeen itsenäisesti. Opiskelijat saavat varsin vapaat kädet edellä konsultoitujen parametrien valintaan ja säätöön. Opettajan tehtäväksi jää ainoastaan pitää huolta siitä, että parametrit ja niiden suuruusluokat ovat yleisellä tasolla käyttökelpoiset ja koeajolla on edellytykset onnistua. Tämä onnistumisen tunne on erityisen tärkeää, jotta opiskelijoille jää harjoituksesta myönteinen kuva. Kun koeajojärjestelmä on realistinen ja toimiva, sillä varmistetaan paremmat oppimistulokset. Koeajot suoritettuaan, opiskelijat ottavat tunnilla tekemänsä laskentatyökalut käyttöön ja suorittavat optimaalisimman parametriyhdistelmän määrittämisen. Tämän jälkeen suoritetaan tarkistusajo, jossa todetaan menetelmän toimivuus ja mahdollisten poikkeamien analysointi. Jos poikkeamia havaitaan, tarvitaan niiden selvittämiseen pohdintaa sekä valmistusmenetelmän, että laatutekniikan työkalujen toiminnan kannalta. Tämä toimii myös samalla erittäin hyvänä harjoituksena menetelmien syvällisemmän ymmärtämisen kannalta.

Kuva 2. Opiskelijoiden laatima työkalu analyysin tekemiseksi. Parametrien laadussa ja arvoissa on ehkä jouduttu konsultoimaan ohjaavia opettajia. (Kuva: Pekka Lavikainen)

Yhteisopettajuudelliset simulaatiot olleet käytössä jo pitkään

Vastaavia useamman opettajan vetämiä kursseja, joissa erityisesti toteutetaan todellisia työelämässä esiintyvien prosessien mukaista simulaatiota, tehdään tekniikan alalla useita. Simulaatioita joissa useampi eri osaamisalueen opettaja toimii yhdessä saman kurssin opettajina, on ollut tekniikan alalla kaikissa koulutusohjelmissa jo vuosia. Kurssin teema on ollut lähes poikkeuksetta osaamisperusteinen, jolloin kurssi voi muodostaa kokonaisen laajemman alueen, joka on tyypillinen jollekin todelliselle teolliselle osaamiselle. Projektioppiminen ja ongelmalähtöinen oppiminen on havaittu hyviksi menetelmiksi toteuttaa käytännössä osaamisperusteista yhteisopettajuutta ja sitä onkin jatkuvasti kehitetty jo koko 2000-luvun ajan. Laboratorioiden merkitystä ei voi vähätellä missään muodossa, niin testaamisen, kuin myös käytännön harjoittelun kannalta. Tekniikan alalla simulointi koetaankin enemmän prosessien todellisina kokeiluina ja mallintamisena, eikä niinkään toiminnan ja tilanteiden simulointina ja kauko-ohjaamisena.

Uusiin tiloihin muutettaessa yhteisopettajuus tulee varmasti saamaan uusia ulottuvuuksia, jotka nähdään mahdollisuuksina simuloida laajempia työelämän prosesseja eri alojen välillä. Seuraavaksi tulisikin luoda verkostoja mahdollisten koulutusalojen välisten kokeilujen toteuttamiseksi käytännön tasolla. Niitä tulisi kokeilla ja niistä tulisi poimia toimivat käytännöt henkilöstön tietoisuuteen sekä hylätä toimimattomat käytännöt välittömästi. Opettajat voisi velvoittaa kokeilemaan mahdollisuuksien rajoissa uusia käytäntöjä, ja tekemään niiden toiminnasta arvioinnin. Tällä tavalla voisimme kehittää opettajuutta uudelle tasolle käytännön tekemisen ja tiedon jakamisen avulla.

Kirjoittaja

Lehtori Reijo Heikkinen toimii materiaali- ja valmistustekniikan opettajana LAMKissa tekniikan alalla.

Julkaistu 22.3.2017