Kaupunki Nuorten Palveluna- projektissa käyttäjätutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että nuoret arvostavat luontoa ja ovat huolissaan sen tulevaisuudesta. Nuorten on kuitenkin vaikeaa nähdä, miten omilla tekemisillä voisi vaikuttaa. Muutamat projektin kokeilut liittyivätkin siihen, millaisia vaikutuksia oman kuluttamisen muutoksella on ympäristöön.

Kirjoittaja: Kati Kumpulainen

Tonni lähti -kokeilu

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja.

Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta. Käyttäjätutkimuksesta nousseiden teemojen perusteella toteutettiin useita palvelukokeiluja.

Lahden kaupungin ympäristötoimen järjestämällä ympäristöviikolla syyskuussa 2017 teemana oli Luonto – Luonnostaan hyvä. Ympäristöviikolla eri tahot järjestivät ympäristöaiheisia tapahtumia ja tempauksia, kuten luontoretkiä, kierrätystapahtumia, luentoja tai vaikkapa siivoustalkoita. Lahden päätapahtuma oli 23.9 järjestetty ympäristökylä. Idea projektin Tonni lähti -kokeilun toteuttamisesta Ympäristökylässä valittiin keskusteluissa Lahden kaupungin ympäristötoimen edustajia tavatessa.

Lahden kaupunki ja LAMK ovat kehittäneet yhteistyössä Tonni lähti- kampanjan, jossa tavoitteena on edistää ihmisten tietoisuutta materiaalijalanjäljestään. Se herättää miettimään, miten omat arjen kulutustottumukset ja valinnat vaikuttavat ympäristöön. Nettisivuilta www.tonnilahti.fi löytyy materiaalijalanjälkilaskuri ja vinkkejä tonnin tiputtamiseen.

Projektin käyttäjätutkimuksessa havaittiin, että nuorilla on huoli maailman tilasta. Nuorilla on myös halua vaikuttaa, mutta ei välttämättä tietoa siitä, miten voisi omalta osaltaan sitä tehdä.

Somessa asioiden jakaminen on tyypillinen osa nuorten viestintää. Muun muassa meemit ja huumori herättävät kiinnostusta viestinnän välineenä. Erilaiset sovellusten käyttö on kohderyhmälle luontevaa ja nuoret käyttävät sosiaalista mediaa pääasiassa mobiililaitteilla.

Kokeilussa haluttiin testata seuraavia ennakko-oletuksia:

• Tonni lähti -mobiililaskuri madaltaa kohderyhmän kynnystä osallistua. Nuoret aktivoituvat kokeilemaan Tonni lähti -laskuria.
• Meemit ja huumori herättävät nuorissa positiivista kiinnostusta ja saavat jakamaan myös tietoa Tonni lähti -laskurista ja www.tonnilahti.fi -sivuista.

Jalkautuminen kaupungille

Haluttiin, että Tonni lähti- laskurista kertovat ja sitä kokeiluttavat nuoret aikuiset itse ja ”agenteiksi” saatiin 26 ympäristöalan opiskelijaa. He osallistuivat myös kokeilun ympäristöaiheisten meemien valintaan.

Kuvat 1-2. Ympäristöalan opiskelijat analysoivat hyvän meemin kriteereitä ja valitsivat kokeilua varten ympäristöaiheisia meemejä (kuvat: Kati Kumpulainen)

Valitut meemit tulostettiin ja kiinnitettiin pahveihin. Meemien alla oli myös Tonni Lähti -mobiililaskurin osoite http://niisku.lamk.fi/~footprint/ sekä nettisivujen osoite http://www.tonnilahti.fi/. Tarkoituksena oli, että jos nuori ottaa kuvan ja jakaa meemiä, samalla myös tieto Tonni Lähti -kampanjasta leviäisi.

Opiskelijoiden kanssa jalkauduttiin Lahden Ympäristökylän tapahtumaan. Heillä oli myös oman kierrätysaiheisten pelien peluuttamista, joten noin puolet opiskelijoista jalkautui kaupungille. ”Agentit” kulkivat 2 henkilön ryhmissä kertoen laskurista ja testauttaen sitä. He kertoivat lisäksi keinoja, joilla materiaalijalanjälkeä voi tiputtaa. Lisäksi he esittelivät meemejä ja innostivat jakamaan niitä.

Kuvat 3-4. Opiskelijat keräsivät Ympäristöviikon tapahtumassa nuorten mielipiteitä Tonni lähti -laskuriin ja meemeihin liittyen. (kuvat: Kati Kumpulainen)

Meemejä ja omien kulutustottumusten miettimistä

Ympäristökylän lauantaina tavoitettiin 37 nuorta, joiden keski-ikä oli 24 vuotta. Tavoitetuista naisia oli hieman yli puolet. Meemit herättivät tasaista kiinnostusta. Neljäsosa tavoitetuista otti kuvan meemeistä, mutta varmuutta niiden jakamisesta ei pystytty todentamaan. Meemeistä eniten kiinnostusta herättivät aiheet, joissa oli eläimiä tai maapallo.

Laskuria kokeili lähes 30 henkilöä, lopuilla oli kiire tai he eivät olleet siitä kiinnostuneita. Ne, jotka laskuria kokeilivat, kokivat se pääasiassa kiinnostavana ja miellyttävänä käyttää. Suurin osa kokeilleista halusi myös kuulla vinkkejä, miten omaa materiaalijalanjälkeä voi pienentää. Kokeilleiden kanssa syntyi aiheesta hyvää keskustelua ja kysymyksiä sekä omien kulutustottumusten miettimistä: ”Mitkä kodinkoneet lasketaan? Entä jos pidän kerran viikossa kasvisruokapäivän? Jos mä vastaan lentokone, niin varmaan tulee kauhein tulos.”

Kuva 5. Tonni lähti -kysymysten tuloksena näki arjen kulutuksen vaikutukset omaan materiaalijalanjälkeen (kuvat: Kati Kumpulainen)

Kokeilussa syntyneitä havaintoja:
-Jos kokeilu toistettaisiin, meemien kannattaisi olla sähköisessä muodossa, jolloin niitä jaettaisiin varmasti enemmän. Nyt meemit piti erikseen kuvata.
– Meemit vaihtuvat nopeasti. Osa tavoitetuista koki valitut meemit kankeina. Nuoret olivat mukana valitsemassa meemejä, mutta nuoria voisi pyytää myös itse tekemään meemejä. Viestinnän on ehdottomasti oltava nuorilta nuorelle, muuten sisältö voi tuntua teennäisiltä. Oikeantyyppiset meemit ovat hyvä tapa osana viestintää tavoittaa kohderyhmää.
– 16-20- vuotiaat kotona asuvat eivät välttämättä ajattele kulutustottumuksiaan ja energian käyttöään niin aktiivisesti, 20-30- vuotiaille omassa taloudessa asuville Tonni lähti- kysymykset ovat ajankohtaisempia.

Osa vastaajista osasi arvioida kulutustaan, mutta oli myös niitä, jotka yllättyivät korkeasta tuloksesta. Mobiiliversio oli hyvä tapa saada nuoret kokeilemaan laskuria ja herättämään ajatuksia omien toimien vaikutuksesta ympäristöön.

Kuva 6. Kaupungilla kohdattiin niin lapsiperheitä kuin nuorten aikuisten pariskuntia (Kuvat: Kati Kumpulainen)

Kirjoittaja

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti

Artikkelikuva: Kati Kumpulainen

Julkaistu 25.9.2019

Viittausohje

Kumpulainen, K. 2019. Oman kuluttamisen muutoksen vaikutus ympäristöön. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/25/oman-kuluttamisen-muutoksen-vaikutus-ymparistoon/

Kaupunki nuorten palveluna- projektin käyttäjätutkimuksessa havaittiin, että +16- vuotiaat nuoret kokevat, että heillä ei ole kaupungilla omaa tilaa, jossa olla. Nuorten omaan tilaan liittyvä kokeilu järjestettiin tyhjillään oleviin kaupungin tiloihin keväällä 2018.

Kirjoittaja: Kati Kumpulainen

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja.  Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta. Käyttäjätutkimuksesta nousseiden teemojen perusteella toteutettiin useita palvelukokeiluja.

Miten nuoret haluavat viettää aikaa?

Projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni, että + 16 vuotiaat nuoret mieltävät nuorisotalot ala-ja yläasteelaisten kohtaamispaikoiksi. Tila nuorille- aiheen taustatyönä tavattiin marraskuussa 2017 koulutuskeskus Salpauksen nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoita, jotka suorittivat työharjoittelujaksoaan Lahden nuorisopalveluilla Sammonkadulla. He olivat iältään 17-22- vuotiaita.

Nuoria oli ennen tapaamista pyydetty kokoamaan kuvia ja ajatuksia mind mapiksi aiheena, millainen olisi sopiva ”Tila nuorille”. He olivat koonneet ajatukset kuvitteelliseen pohjapiirrokseen. Nuoret olivat keränneet runsaasti yksityiskohtaisia ideoita kuvina, sekä täydentäneet niitä sanallisesti. Esille nousseita asioita olivat:

• tilan toivottiin jakautuvan pienemmiksi tiloiksi, koska yhtä isoa tilaa pidettiin rauhattomana ja hälyisenä
• tunnelmallinen kahvila, jossa taustalla soi rauhallinen musiikki. Hintatason pitäisi olla edullinen ja tarjottavana olisi pirtelöä, kahvia, leipiä ja leivoksia.
• kahvila voisi työllistää palkkatuella nuoren, koska koettiin, että samanikäistä henkilöä on helpompi lähestyä kuin ohjaajaa.
• toivottiin myös hiljaista huonetta, jossa olisi mahdollista tehdä läksyjä tai vaikka neuloa
• aktiviteeteiksi toivottiin bilis- ja pingispöytää, pleikkareita ja lautapelejä.
• värimaailma ei saisi olla liian värikäs ja seinillä voisi olla nuorten tekemää taidetta
• puhetta tuli myös nuokkumummosta, jonka kanssa voisi tehdä pullaa ja käsitöitä
• kesäaikana terassi tai piha-alue toisi viihtyisyyttä
• aukioloajoiksi ehdotettiin 12-20 ja ikärajaksi + 16
• tilaa pitäisi mainostaa nuorille aikuisille, ei nuorisotilana
• sijainniltaan tila saisi olla keskustassa, kuitenkin hieman rauhallisemmalla paikalla, esimerkiksi sisäpihalla. Myös ilmaisia parkkipaikkoja toivottiin.

Kuva 1. Tila nuorille. Nuorten kokoama moodboard (kuva: Kati Kumpulainen)

Ideoista kokeiluun

Saatuja ideoita hyödyntäen päätettiin järjestää kokeiluna tapahtuma lahtelaisille nuorille. Kokeilussa testattiin nuorille aikuisille suunnatun paikan sijaintia, tilaa ja sisältöä.
Palvelumuotoilun opiskelijat toteuttivat kurssityönään tapahtuman lahtelaisille nuorille teemana ”Kaupunki haltuun” tai ”Tila nuorille”. Käyttäjätutkimusta he tekivät havainnoimalla nuoria nuorisotalolla, kauppakeskuksessa ja kaupungilla. Lisäksi he tekivät Facebook-kyselyn sekä veivät ideointitauluja kauppakeskuksen nuorisotilaan ja lukiolle.

Tapahtumapaikaksi vuokrattiin tyhjillään olevaa tilaa muutaman sadan metrin päästä torilta. Tila sijaitsi 3. kerroksessa ja samassa kiinteistössä on myös Lahden nuorisopalveluiden pajatoimintaa ja 8-Sali, jossa järjestetään keikkoja ja tapahtumia. Tilassa yhdistyi varsin monia elementtejä, joita oli toivottu myös käyttäjätutkimuksessa. Kalusteet lainattiin tapahtumaa varten pääasiassa kierrätyskeskukselta sekä ammattikorkeakoulun kampuksen tiloista.

Kuva 2. Pop up- tapahtuma nuorille järjestettiin kaupungin tyhjillään olevissa tiloissa keskustassa (kuvat: Kati Kumpulainen)

Musiikkia, ruokaa, hengailua

Tapahtuma järjestettiin 5.1.2018 perjantaina klo 16-21 ja se oli osallistujille ilmainen. Tilassa oli useita erillisiä huoneita sekä yhteistä isompaa oleskelutilaa. Illan aikana DJ soitti musiikkia, Puolenkuun pelit tarjosivat mahdollisuuden kokeilla lautapelejä ja syötäväksi tarjottiin hodareita. Tarjolla oli myös tietoutta ja seksuaalivalistusta koulutetun ohjaajan opastuksella. Nuorilla oli myös mahdollisuus osallistua kaupunkisuunnitteluun rakentamalla unelmien kaupunkia ja opiskelija-asumista. Lisäksi oli mummola-huone, jossa oli mahdollisuus neuloa tai virkata. Tilassa oli paljon istuskelutilaa, joka mahdollisti pelkän oleskelun.

Tapahtumaa oli etukäteen mainostettu eri sosiaalisen media kanavissa, muun muassa Jodelissa. Kaupungille sekä lukioille ja muille kouluille oli jaettu ilmoituksia. Lisäksi tapahtuman aikana kierrettiin keskustan kauppakeskuksessa ja nuorisotiloilla kertomassa tapahtumasta. Tapahtumaan tulleet nuoret seurustelivat keskenään ja aterioivat. Yksi ryhmä nuoria katsoi puhelimestaan videota ja kuvasi omaa tekemistään. Vähemmän kiinnostusta oli tapahtumapisteille.

Kuvat 3-4. Pop up- tapahtumassa oli useita tapahtumapisteitä sekä vapaita oleskelutiloja (kuvat: Kati Kumpulainen)

Tapahtumassa vieraili illan aikana noin 10 nuorta. Määrää olisi toivottu suuremmaksi. Tapahtumapaikka oli nuorille entuudestaan tuntematon. Sijainti 3. kerroksessa saattoi hankaloittaa saavutettavuutta. Nuoret ovat arkoja lähtemään, jos eivät tiedä, ketä paikan päällä on tai mitä oikein tapahtuu. LAMK järjestäjänä oli nuorille outo, joten olisi voinut auttaa, jos nuorisopalvelut olisi ollut voimakkaammin mukana ja viestimässä tapahtumasta. Tapahtuman viestinnässä yritettiin tarjota ehkä liikaa kaikille kaikkea.
Tila oli käytössä vain yhden illan, joten tieto tapahtumasta ei varmasti tavoittanut kaikkia mahdollisia kiinnostuneita. Tilankäyttöä ei ollut mahdollista jatkaa illan jälkeen.
Jatkossa kokeiluaika kannattaisi olla pidempi, jolloin ensimmäisessä vaiheessa paikalle saapuneet voisivat markkinoida tilaa muille. Vaikka kokeilu ei tavoittanut nuoria niin laajasti kuin oli ajateltu, sen avulla saatiin kuitenkin kokeiltua eri toimintoja ja tilan toimivuutta nuorten tilana. Lisäksi saatiin arvokasta tietoa siitä, mitä nuoret omalta tilalta toivovat ja miten vapaa-aikaa halutaan viettää.

Kuvat 5-6. Tapahtumassa oli myös mahdollisuus osallistua kampusalueen suunnitteluun tai viettää aikaa mummolassa (kuvat: Kati Kumpulainen)

Kirjoittaja

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti

Artikkelikuva: Kati Kumpulainen

Julkaistu 25.9.2019

Viittausohje

Kumpulainen, K. 2019. Tila nuorille. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/25/tila-nuorille/

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni, että nuorilla on halu auttaa muita. Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, mutta toisaalta se koetaan sitovana. Aiheeseen liittyviä vapaaehtoistoiminnan palvelukokokeiluja toteutettiin kevään 2018 aikana yhdessä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa.

Kirjoittaja: Kati Kumpulainen

Vapaaehtoistoiminnan motiivit ja haasteet

Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien keski-ikä nousee ja mukaan toivottaisiin myös nuoria. Ihmiset eivät nykyään lähde kovin helposti mukaan toimintaan, jos pitää sitoutua pitkiksi ajoiksi. Vapaaehtoistyöhön innostaa muun muassa merkityksellisyyden kokemus ja yhdessäolo muiden kanssa. Vapaaehtoistyö voi edistää myös työllistymistä. Monella nuorella haasteena on yksinäisyys. Vapaaehtoiseen auttamistyöhön osallistumalla onkin mahdollista ehkäistä myös yksinäisyyttä.

Mikä auttamisen muoto on nuorille luontevaa?

Ajatuksena syntyi, että pop up- tyyppinen osallistumistapa voisi motivoida nuoria mukaan vapaaehtoistoimintaan. Haluttiin kokeilla, lahjoittavatko nuoret aikaa ja osaamistaan, jos he voivat itse valita mitä tekisivät ja jos heidät kohdistetaan lahjan saajan kanssa.

Kokeilun ideaa testattiin ensin noin 30 nuoren parissa marraskuussa 2017. Mukana oli ammattikoulun sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, iältään 16-29- vuotiaita. Kohdattujen nuorten kanssa keskusteltiin siitä, ketä he haluaisivat ilahduttaa ja mihin tarkoitukseen tai kenelle he haluaisivat antaa aikaansa.

Yli puolet haastatelluista nuorista vastasi, että voisi auttaa tai ilahduttaa vanhuksia, esimerkiksi läsnäololla, kuuntelemalla, keskustelemalla, lähettämällä joulukortin, ulkoilu- tai kahviseurana tai opastamalla älylaitteiden käyttöön. Osa vastaajista sanoi haluavansa auttaa, mutta ei tiennyt miten. Yksittäisiä vastauksissa todettiin, että voisi olla muuttoapuna, keskustelutukena hiljaiselle ihmiselle, viedä vaihto-oppilaan tuopille, auttaa äitejä vauvan hoidossa tai auttaa eläinkodissa. Vastauksissa oli useita toteutuskelpoisia ideoita, mutta tässä kokeilussa päätettiin keskittyä kohtaamisiin vanhusten kanssa, koska vastauksista suurin osa liittyi siihen.

Kuva 1. Useimmat kohdatuista nuorista olisivat halukkaita ilahduttamaan tai auttamaan vanhuksia.

Vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa

Lahden vanhusten asuntosäätiön palvelutalon asukasohjaajan kanssa keskusteltiin, millaista apua tai ilahdutusta heidän asiakkaansa tarvitsisivat. Hänen kokemuksensa mukaan erilaiset osallistavat ja aktivoivat visailut ja tekemiset ovat suosittuja. Päädyttiin kuvataiteeseen tai piirtämiseen liittyvään aktiviteettiin. Kokeilun ajankohta ajoittui joulu-tammikuulle 2017.

Idea vanhusten ilahduttamisesta ja kohtaamisesta esiteltiin Muotoiluinstituutin visuaalisen viestinnän kurssin opiskelijoille. Kuusi oppilasta halusi lähteä mukaan kokeiluun.

Asukasohjaaja oli valinnut Wanha Herra- palvelutalossa ryhmän ikäihmisiä, jotka tapaavat viikottain kerhohuoneella. Kyseessä oli 11 ikäihmisen ryhmä, iältään 66-92 -vuotiaita. Nuoret ideoivat ”Piirrä ja arvaa”-tehtävän sekä tietokilpailun, jossa näytettiin kuvia vanhasta Lahdesta ja suomalaisista maalauksista.

Nuoret otettiin hyvin vastaan. Palvelutalon asukkaita kiinnosti kuulla nuorilta muun muassa heidän opiskelustaan. Alussa nuoret pyysivät ikäihmisiä kertomaan hieman itsestään ja he olivatkin halukkaita puhumaan ja kertomaan. He myös osallistuivat mielellään piirtämisen arvaamiseen sekä vanhojen valokuvien ja maalausten tietokilpailuun. Kuvat toimivat luontevasti keskustelun pohjana ja ikäihmiset kertoivat muistoja muun muassa Salpausselän kisoista ja vuonna 1963 romahtaneesta kerrostalosta. Aikaa oli varattu reilu tunti ja keskustelun syntyessä aikaa olisi kulunut enemmänkin.

Kuva 2. Tekemisen lomassa oli helppo tutustua.

Tapaamisen jälkeen nuoret olivat innostuneita ja tyytyväisiä. He kertoivat, kuinka mielenkiintoista oli keskustella varttuneeseen ikään ehtineiden ihmisten kanssa. Myös palvelutalon asiakkaat pitivät normaalisarjesta poikkeavasta vierailusta ja toivottivat nuoret tervetulleiksi uudestaan. Seuraavalla kerralla pelattiin osallistujien toiveiden mukaisesti bingoa ja jatkettiin keskustelua vanhoja Lahden valokuvia katsoen.

Kuva 3. Kuvat vanhasta Lahdesta saivat aikaan vilkasta keskustelua.

Tammikuussa kokeilua jatkettiin toisten opiskelijan toimesta. Tällä kertaa tavattiin ryhmä uusia ikäihmisiä heidän viikottaisen kerhotilatapaamisen yhteydessä. Nuoret olivat koonneet kuvabingoa varten suomalaisen kultakauden kuvataiteen klassikkoteoksia, jotka heijastettiin videotykin kautta seinälle. Opiskelijat saivat hyvin keskustelua aikaan, kysellen ja kertoen teosten maalareista, aiheista ja ikäihmisten ajatuksista kuviin liittyen bingon pelaamisen lomassa.

Seuraavalla kerralla nuoret olivat valinneet musiikkia ja iskelmiä, joita ikäihmisten tuli tunnistaa sanojen tai sävelmän perusteella. He saivat muistella myös laulun sanoja. Tunnelma oli hieno ja muutama ikäihmisistä halusi myös itse esiintyä laulaen tai runoja lausuen. Toiminnan ohella saatiin kuulla myös ikäihmisten kertomuksia ja muistelua omista nuoruusmuistoistaan. Osallistujat kiittelivät ohjelmaa ja sitä järjestäneitä nuoria fiksuiksi ja taitaviksi.

Kuva 4. Suomalaisen kuvataiteen kultakauden maalausten tunnistamista yhdessä.

Molemminpuolista iloa

Sekä nuoret että osallistuneet ikäihmiset olivat selvästi innostuneita ja tyytyväisiä kohtaamisiin. Nuoret totesivat tapaamisten jälkeen, että nythän he vasta oppivat tuntemaan vanhempia ihmisiä ja toisaalta harmi, että tapaamisia ei ollut tämän enempää. Alun perin nuorten kanssa oli ollut puhetta kahdesta kerrasta ja heille esitettiin mahdollisuutta jatkaa myös tulevaisuudessa. Nuoret kertoivat, että olivat lähteneet mukaan muun muassa sen vuoksi, että heidän omat isovanhempansa asuvat kauempana ja he halusivat päästä juttelemaan ja kuuntelemaan iäkkäämpien ihmisten kertomuksia. Osalla nuorten isovanhemmista oli jo muistisairauksia, joten keskustelu tai muistelu heidän kanssaan oli haastavampaa. Nuoret kertoivat myös, että muut mukaan kysytyt nuoret eivät ehkä lähteneet mukaan ikäihmisten tapaamisiin, koska eivät tienneet millainen tilanne tai henkilöt vastassa olisi. Myös toiminnan sitovuus mietitytti. Parasta markkinointia jatkossa toiminnalle olisikin, että mukana toiminnassa olleet nuoret kertoisivat kokemuksistaan muille nuorille.

Nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille on selvästi molemminpuolista halua. Jotain yhteistä tekemällä on luontevaa lähestyä ja keksiä puheenaiheita. Seuraavaksi tulisi miettiä, miten palvelusta saisi jatkuvaa ja  mikä taho yhdistäisi nuoret ja iäkkäämmät kaupunkilaiset.  Esimerkiksi Eläkeliiton, Vanhustyön keskusliiton paikallisten jäsenyhdistysten tai muiden eläkeläisjärjestöjen sekä opiskelija- tai nuorisojärjestöjen yhteistyöllä toiminnasta saisi systeemisempää. Vapaaehtoistyötä voisi miettiä mahdollisuutena myös jonkin opintojakson yhteyteen, jolloin opiskelija saisi toimintaan osallistumisesta opintopisteitä. Vapaaehtoistyöntekijän ja – saajan kohtaamisia tulisi helpottaa. Yhtenä esimerkkinä OP on luonut vapaaehtoistyön kohtaamiseen liittyvän alustan, jonka kautta nuoria voisi tavoittaa paremmin vapaaehtoistyön pariin (Kansalaisareena ry 2019).

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja.  Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Lähteet

Kansalaisareena ry. 2019. Hiiop100.fi. [Viitattu 9.9.2019). Saatavissa: https://www.hiiop100.fi/

Kirjoittaja

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna -projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Kuvat ja artikkelikuva: Kati Kumpulainen

Julkaistu 9.9.2019

Viittausohje

Kumpulainen, K. 2019. Pop up -vapaaehtoisuus ja sukupolvien kohtaamiset. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/pop-up–vapaaehtoisuus-ja-sukupolvien-kohtaamiset

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa nousi esiin teemoina nuorten kiinnostus perinteisiin kädentaitoihin sekä puutteellinen osaaminen arjen askareissa. Aiheesta toteutettiin palvelukokokeiluja kevään 2018 aikana yhdessä Itä- Hämeen Marttojen kanssa.

Kirjoittaja: Kati Kumpulainen

Pop Up -kässäkahvila

Itä-Hämeen kässämartoilla on kerran kuussa oma kässäkahvila, joihin kuka vaan voi mennä tekemään matalalla kynnyksellä pieniä käsitöitä tietyn vaihtuvan teeman mukaan. Järjestön ulkopuolisten on kuitenkin hankala löytää tätä mahdollisuutta.

Itä-Hämeen kässämartat oli luonteva kumppani perinteisiin kädentaitoihin ja arjen askareisiin liittyviin kokeiluihin, koska heillä on aktiivista toimintaa koti- ja käsitöiden tekemiseen ja niiden arvostuksen kasvattamiseen liittyen. Martat olivat mukana myös #Pystyn2018 -kampanjassa, jonka tavoitteena oli kannustaa suomalaisia opettamaan nuorille arjen taitoja. Halu yhteistyöhön oli aidosti molemminpuolista, koska Martoilla on myös halua oman toimintansa kehittämiseen ja nuorentamiseen.

Kokeilun tarkoituksena oli luoda matalan kynnyksen mahdollisuus päästä oppimaan uusia taitoja yhdessä ja Marttojen opastuksella. Haluttiin kokeilla, innostuvatko nuoret tulemaan tällaiseen tapahtumaan. Pop Up -kässäkahvilakokeilu kohdennettiin Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoille.

Aiemmin kevään aikana opiskelijoille järjestettyjen työpajojen yhteydessä selvitettiin, millaisia taitoja nuoret haluaisivat Martoilta oppia. Toistuvina teemoina nousi esiin muun muassa virkkaus, neulonta, mattojen kudonta sekä erilaiset kasvien kasvatukseen, luonnonkosmetiikkaan ja materiaalien uusiokäyttöön liittyvät aiheet.

Marttojen kanssa järjestetyissä tapaamisissa suunniteltiin sisältöä nuorilta nousseiden teemojen mukaan. Päädyttiin kolmeen tapahtumakertaan maaliskuun 2018 aikana. Tapahtumasta tiedotettiin sisäisissä tiedotuskanavissa sekä eri kampuksille levitettiin tapahtuman julisteita. Tapahtumat kestivät kaksi tuntia, ne eivät vaatineet ennakkoilmoittautumista ja olivat opiskelijoille ilmaisia. Osallistujille tarjottiin kahvit.

Kuva 1. Kässäkahvilan juliste (suunnittelu: Minttu Kettunen)

Uusien asioiden kokeilua yhdessä

Ensimmäisen maaliskuun alussa pidetyn kässäkahvilan teemana oli virkkaus. Virkkaamalla oli mahdollista valmistaa pieniä puhdistuslappuja sekä paksummasta kuteesta sisustuskoreja. Tapahtumaan osallistui 12 henkilöä. Osallistujat olivat eritasoisia virkkaajia, mutta suurimmalle osalle edellisestä virkkauksesta oli aikaa. Positiiviset Martat ohjasivat ja opastivat tarvittaessa kädestä pitäen oikean tekniikan löytämiseksi. Tapahtuma koettiin erittäin positiivisena. Oman tekemisen konkreettinen näkeminen oli palkitsevaa. Toteutetut työt olivat riittävän pieniä, jotta ne sai helposti valmiiksi ja ehti tekemään useammankin pienen lapun.

Kuva 2. Martat opastivat opiskelijoita virkkaamaan (kuva: Kati Kumpulainen)

Toisessa kässäkahvilassa oli teemana mehiläisvahasta luonnonmukaisen elmukelmu korvikkeen valmistaminen. Osallistujia oli saman verran kuin ensimmäisessä kässäkahvilassa. Kelmun valmistaminen oli helppoa ja osallistujat tekivätkin useamman kelmun. Martoilla oli mukana myös virkkausvälineitä ja useampi kävijä innostui myös virkkaamaan. Tähän kässäkahvilaan osallistujista suurin osa oli vaihto-oppilaita ja tapahtumassa vallitsi iloinen kansainvälinen tunnelma.

Kuva 3. Värikkäistä kierrätyskankaista ja mehiläisvahasta valmistettiin silittämällä ekologista elmukelmua (kuva: Kati Kumpulainen)

Kolmannen kässäkahvilan teemana oli vanhojen farkkujen uusiokäyttö. Martat toivat mukanaan runsaasti erilaisia malleja laukuista, patalapuista  sekä pussukoista. Niitä pääsi valmistamaan farkkukankaasta. Lisäksi oli iso kasa kierrätysfarkkuja, joista osallistujat löysivät itseään miellyttävät värit ja kuosit. Osallistujia oli noin kymmenen. Käytössä oli kaksi ompelukonetta, joka hetkittäin aiheutti pientä odottelua, mutta kaikki halukkaat pääsivät tekemään omat tuotteensa. Myös tällä kertaa oli mahdollista kokeilla virkkaamista.

Kuva 4. Laajasta farkkuvalikoimasta löytyi jokaiselle osallistujalle mieleinen kangas (kuva: Kati Kumpulainen)

Onnistunut kokeilu – palvelulle on tilausta

Kokonaisuutena kokeilu oli oikein onnistunut. Martat olivat todella motivoituneita ja hyvin valmistautuneita. Aiheet olivat kiinnostavia ja tuotteet sopivia lyhyessä ajassa valmistettaviksi. Virkkaus oli hyvä aihe myös muissakin kuin vain ensimmäisessä kässäkahvilassa. Rento, katutasossa oleva keskeinen paikka oli helposti löydettävissä. Osallistujien ei tarvinnut erikseen tulla johonkin suljettuun tilaan, vaan he pystyivät poikkeamaan paikalle, vaikka lyhyen tauon ajaksi. Yhdessä tekeminen oli mukavaa. Myös tapahtumien esillepano ja ulkoinen ilme koettiin houkuttelevaksi. Pienellä panostuksella ja oikealla paikan valinnalla saatiin aikaan innostava kokonaisuus.

Markkinointina toimi parhaiten kaverilta toiselle kulkenut viesti. Paikalle löydettiin myös Yammerin ja julisteiden kautta, mutta suurin osa oli kuullut tapahtumasta kaverilta. Muutamat  kävijät osallistuivat kaikkiin kahviloihin, mutta suurin osa kävi vain yhdessä tai kahdessa. Osallistujina oli sekä naisia että miehiä. Toistuvasti järjestettynä tapahtuma toi paremman mahdollisuuden osallistua. Myös markkinoinnilla oli paremmin aikaa tavoittaa opiskelijat.

Kuva 5. Tapahtumapaikka oli keskeisellä paikalla ja helppo löytää (kuva: Kati Kumpulainen)

Kuva 6. Käsitöiden aiheet olivat sopivan pieniä ja ne sai samalla kertaa mukaan (kuva:Kati Kumpulainen)

Osallistujilta kerätystä palautteesta nousivat esiin mm.

• Mielenkiinto, halu oppia jotain uutta.
• Käsillä tekemisen ilo. Mahdollisuus tutustua ihmisiin.
• Hengähdyshetki arkeen. Tapaamaan muita ihmisiä, olemaan sosiaalinen.
• Fantastinen, todella mukavaa, meditatiivista.
• Kiva tilaisuus, hyvin valmisteltu. Helppo jutustella käsitöiden äärellä.
• Oikein kiva. Martat tosi mukavia.

Aiheet koettiin kiinnostavina. Etenkin mehiläisvahakelmu- ja farkkuaihe koettiin mielenkiintoisiksi, koska ne eivät olleet monelle aiheina tuttuja. Kerätyissä palautteissa nousi esiin muina kiinnostavina aiheina muutkin kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyvät teemat. Luonnonkosmetiikka ja kasvien kasvatus nousi myös esiin. Ne voisivat olla seuraavia kokeilemisen arvoisia aiheita.

Vastaavan toiminnan jatkoa ajatellen Martat olisi luontevin kumppani, koska heillä on jo valmiiksi vastaavaa toimintaa. Pieni osallistumismaksu ei olisi osallistumisen este. Marttojen omissa kässäkahviloissa osallistumismaksu on 2€ per kerta, sisältäen opastuksen, materiaalikustannukset ja pientä syötävää.

Tärkeää on, että tapahtumat järjestetään lähellä nuoria, helposti saavutettavassa paikassa. Voisiko Lahdessa esimerkiksi ammattikorkeakoulun uudelta Mukkulan kampukselta tarjota Martoille tilaa, joissa järjestää kässäkahviloita säännöllisesti? Mahdollista yhteistyötä voisi avata myös muiden järjestöjen, kuten partio, urheiluseurat tai seurakunnan nuorisotyö kanssa. Toiminnan lomassa on helppo tutustua myös uusiin ihmisiin.

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja.  Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Kirjoittaja

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: Kati Kumpulainen

Julkaistu 9.9.2019

Viittausohje

Kumpulainen, K. 2019. Sukupolvien kohtaamisia palvelukokeilussa: opiskelijat ja Martat. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/sukupolvien-kohtaamisia-palvelukokeilussa:-opiskelijat-ja-martat/