Aihearkisto: Muut

Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa

LAMK Pro, Muut

Ruiskuvalu on edelleen tehokkain massatuotantomenetelmä muovikappaleille. Verrattuna muihin lisääviin valmistusmenetelmiin, se on toistaiseksi ainoa taloudellinen menetelmä suurille sarjoille ja kun halutaan lujia ja laadukkaita kappaleita. Ruiskuvalua on käytetty jo vuosikymmeniä ja vaikka nopeasti kehittyvät 3D-tulostusmenetelmät muodostavat potentiaalisen uhan, kehittyy samalla myös ruiskuvalu niin menetelmän, laitteiden kuin älykkyydenkin puolesta.

Kirjoittajat: Tommi Huotilainen ja Reijo Heikkinen

Ruiskuvalumenetelmän periaatteet

Ruiskuvalu on yksi yleisimmistä muovien valmistustekniikoista. Granulaattimaisessa muodossa oleva muovimateriaali johdetaan raaka-aineimurilla ruiskutusyksikön luokse, jossa ruuvi annostelee sopivan annoskoon kappaleelle. Kappale saa muotonsa muottipuoliskossa olevalla työkalulla, jota myös kutsutaan ruiskuvalumuotiksi. Sula materiaali ruiskutusyksikössä ruiskutetaan työkaluun kovalla paineella, jonka jälkeen seuraa jälkipaine. Jälkipaine kompensoi muovimateriaalin kutistumista työkalun sisällä. Jälkipaineen loppuessa seuraa jäähdytys, joka on prosessissa pisin aikaa vievä vaihe. Työkalun auetessa ulostyöntö työntää kappaleen ulos ja sykli toistaa itseään yleensä kymmeniä tuhansia kertoja peräkkäin.

Kyseessä on monimuotoinen prosessi, jossa jokainen parametrin säätö vaikuttaa ruiskuvalettavan kappaleen kestävyyteen ja laatuun. Tuotteita koeajattaessa täytyy miettiä ongelmanratkaisua laajemmin, kuin pelkästään ruiskuvalukoneesta parametreja asettamalla ja muuttamalla. Ruiskuvalusolu koostuu monesta eri oheislaitteesta, jotka voivat tuoda oman haasteensa saamaan solu toimimaan mahdollisimman tuotantotehokkaasti. Osaltaan tehokkuus perustuu mahdollisuuteen käyttää erilaisia materiaaleja yhdessä. Kestomuoveja on mahdollista uusiokäyttää neitseellisen materiaalin seassa maksimissaan 30% ilman, että neitseellinen materiaali menettää ominaisuuksiaan. Tässä täytyy ottaa kumminkin vaatimukset huomioon ja aina ei ole mahdollista uudelleen kierrättää materiaalia niin tehokkaasti.

Äly ruiskuvalukoneissa

Nykyajan teknologioilla on mahdollista lisätä tekoälyä ruiskuvaluprossessin laadunhallintaan. Tekoäly havaitsee prosessin muuttuessa tulevan laadullisen puutteen ja yrittää korjata prosessia muuttamalla kappaleen laadullisesti takaisin haluttuun tasoon. Tällä tavalla saadaan laadullinen taso korkeammalle ja mahdollisesti jaksoaika lyhennettyä, joka takaa enemmän kappaleita pienemmässä ajassa. (Engel 2018.) Ohjelmien tuoma tilastollinen laskenta tuo esiin sellaista tietoa prosessista, jota ei välttämättä kokeneinkaan työntekijä pysty näkemään (Huotilainen 2018).

Sovellukset yleensä seuraavat graafia, joka esittää jonkinnäköisessä suhteessa materiaalin käyttäytymisen prosessin aikana. Graafissa olevan käyrien muuttuessa sovellus suorittaa ajo parametreille muutoksia, jotta laadunhallinta saadaan takaisin vaaditulle tasolle.

Jos ruiskuvalukone on vanhempaa mallia, niin mahdollista on myös ostaa eri tahoilta sovellukset, joilla saadaan tekoäly lisättyä ruiskuvalukoneeseen. Tietyt sovellukset vaativat muottiin asennettavat anturit, joista saadaan paljon tarkempaa tietoa laadunhallintaan. Käytettävät anturit ovat yleensä pietsoelektrisiä tai -resistiivisiä antureita. (Kistler 2018.)

Älykkäät ruiskuvalukoneet

Industry 4.0 rantautuu tehtaisiin digitalisaation myötä. Kyseinen teknologian tarkoituksena on tietokoneiden kommunikointi toistensa kanssa. Tällä tavalla tuotantolaitteet saadaan tekemään mahdollisiin ongelmakohtiin ratkaisumalleja ilman ihmisen läsnäoloa. Tietokoneiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon dataa, jotta äly tietokoneissa tulee ”älykkäämmäksi”. Älyn kasvaessa tästä tulee tukipilari tuotannolle, jotta tuotanto toimisi tehokkaammin, tuottavammin ja vähemmällä hukalla. Loppupelissä tietokoneet luovat ja jakavat keskenään dataa, joka on Industry 4.0 tarkoituksena. (Marr 2018.)

Tyypillisen ruiskuvalutehdas on painottunut valmistamaan kappaleita riittävällä laadulla ja samalla minimoimaan kustannukset. Henkilökunta kerää tietoa nykyisestä prosessin tiedoista ja etsivät ongelmista, jotta prosessi on mahdollista optimoida ja tuotannonkapasiteetti saada tehokkaaksi taaten turvattu tuotto. (Schumacher 2017.)

Ruiskuvalutehtaat, jotka painottavat teknologiansa Industry 4.0: n seuraavat myös edellisessä kappaleessa mainittuja periaatteita. Tulevaisuuden ruiskuvalutuotannon tarkoituksena on, että älykkäiden laitteiden myötä oheislaitteiden yhdistäminen on helppoa, analysoivaa ja prosessin parametrien muuntaminen helppoa. Huollon mahdollistaminen etänä ja datan käsittely olisi hyvin järjesteltyä. (Schumacher 2017.) On olemassa jo tehtaita, jossa työkalun vaihto tapahtuu automaattisesti. Kun tehdas saa tilauksen jostakin heidän tuotteestaan, tietokone tekee päätöksen siitä, mikä kone ja milloin alkaa tehdä tilauksen tuotteita. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, mukaan lukien muotin vaihto ja tuotannon käynnistäminen.

Tässä ovat jo monet ruiskuvalukoneiden valmistajat ottaneet harppauksen eteenpäin ja mahdollistaneet osan tulevaisuuden ruiskuvalutehtaan katselmuksesta. Mahdollistava teknologia on ollut olemassa jo pitkään. Kysymys on ollut enemmänkin investointeihin ja asenteisiin liittyvä.

Lähteet

Engel. 2018. Inject 4.0. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.engelglobal.com/en/at/inject-4-0/ueber-inject-4-0.html

Huotilainen, T. 2018. Ruiskuvalun koeajot laadunhallintaohjelmistoa hyödyntäen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti.

Kistler AB. 2018. Pressure sensors. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.kistler.com/en/products/components/pressure-sensors/

Marr, B. 2018. What is Industry 4.0? Here’s A Super Easy Explanation For Anyone. Forbes.[Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/bernardmarr/2018/09/02/what-is-industry-4-0-heres-a-super-easy-explanation-for-anyone/#2593ed099788

Schumacher, C.2017. Putting Industry 4.0 to Work in a Molding Plant. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.ptonline.com/articles/putting-industry-40-to-work-in-a-molding-plant-

Kirjoittajat

Tommi Huotilainen toimii projekti-insinöörinä Muovipoli Oy:ssä ja valmistuu muovitekniikan insinööriksi LAMKista.

Reijo Heikkinen toimii LAMKissa muovitekniikan vastuuopettajana.

Artikkelikuva: Christoph Roser. Illustration of Industry 4.0, showing the four ”industrial revolutions”. Saatavissa: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Industry_4.0_NoText.png (CC-BY-SA 4.0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Huotilainen, T. & Heikkinen, R. 2018. Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/tulevaisuuden-teknologiat-ruiskuvalutuotannossa/

Kohti kolmannen kierroksen auditointia

LAMK Pro, Muut

Elokuussa 2018 LAMKille tuli huojentava tieto uusinta-auditoinnin läpimenosta. LAMK sai laatuleiman ja erittäin positiivisesta, kehittävästä näkökulmasta kirjoitetun auditointiraportin. Uusinta-auditointi oli LAMKille kolmas laatujärjestelmän auditointi 12 vuoden sisällä. Artikkelissa kerrotaan lyhyesti laatujärjestelmän auditointimallin taustoista ja LAMKin auditoinneista.

Kirjoittaja: Marjo-Riitta Järvinen

Vuosi 2018 on ollut LAMKille monessa suhteessa mielenkiintoinen ja haastava. Kaiken muun muutoksen keskellä valmistauduttiin laatujärjestelmän uusinta-auditointiin. Uusinta-auditointiin liittyvä vierailu järjestettiin huhtikuussa 2018, jolloin edellisestä auditoinnista oli ehtinyt kulua reilut kaksi vuotta. LAMKin laatujärjestelmä on nyt auditoitu Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, ent. KKA) mallin mukaisesti jo kolme kertaa – tosin kolmas auditointikierros on meillä vasta edessä.

Taustaa laatujärjestelmien auditoinneille

Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditoinnit käynnistyivät Suomessa vuonna 2005. Ennen kattavaa laatujärjestelmäauditointien esiinnousua ammattikorkeakoulujen laatua arvioitiin mm. vakinaistamisprosessin yhteydessä (toimilupahakemusten arvioinnit) sekä jatkotutkintoja (YAMK) käynnistettäessä (kokeilulupahakemusten arviointi). Näiden lisäksi silloinen Korkeakoulujen arviointineuvosto (nyk. Karvi) toteutti koulutusala- ja teemakohtaisia arviointeja, kokonaisarviointeja sekä laatutyön arviointeja. (OPM 2004, 13-14.)

1990-luvun lopulla laadunvarmistuskeskustelu käynnistyi myös EU-tasolla, kun eurooppalaiset opetusministerit laativat ns. Bolognan julistuksen. Julistuksen keskeisenä tavoitteena oli yhteisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) synnyttäminen vuoteen 2010 mennessä. Taustalla oli tarve eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukyvyn ja vetovoiman lisäämiseen, jossa korkea laatu nostettiin vahvasti esille. (OPM 2004, 28.)

Laadunhallinnan ulottuvuutta vietiin eteenpäin opetusministerien toisessa seurantakokouksessa Berliinissä vuonna 2003. Kyseisessä kokouksessa sovittiin, että vuonna 2005 kansallisiin laadunvarmistusjärjestelmiin pitäisi sisältyä tiettyjä yhteisiä elementtejä: mm. vastuunjako, opiskelijoiden osallistuminen arviointiin sekä akkreditointi-, sertifiointi-  tai muu vastaava järjestelmä. (OPM 2004, 28-29.) Suomi valitsi em. vaihtoehdoista ”muun vastaavan järjestelmän” ja kehitti laatujärjestelmän auditointimallin (KKA 2005, KKA 2007), joka rakentui jo alusta lähtien eurooppalaisille arviointiyhteistyön periaatteille (ESG 2015).

LAMK rohkeasti mukaan ensimmäiselle kierrokselle

LAMK lähti rohkeasti ensimmäisten joukossa mukaan laatujärjestelmän auditointiin. Ensimmäinen auditointimalli antoi melko vapaat kädet auditointimateriaalin tuottamiseen ja auditoijat saivatkin valtaisan ja sisällöltään vaihtelevan määrän materiaalia tutkittavaksi. Auditointituloksen mukaan LAMK täytti laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmistukselle asetetut kriteerit (Karppanen et al. 2007, 56).

Alkuperäisen aikataulun mukaisesti LAMKin toisen kierroksen auditoinnin olisi pitänyt olla vuonna 2012. Auditointiaikataulu kuitenkin venyi, koska 2010-luvun taitteessa oli suunnitteilla FUAS-ammattikorkeakoulujen (HAMK, LAMK ja Laurea) yhteinen laatujärjestelmän auditointi (Ignatius et al.2014). Yhteisestä auditointisuunnitelmasta luovuttiin, mutta auditoinnin ajankohta siirtyi myös LAMKin osalta vuoteen 2016.

Toisen kierroksen auditoinnit

Toisen kierroksen auditointimallia muutettiin kerätyn palautteen pohjalta. Keskeisimpänä muutoksena oli auditoinnin tiiviimpi kytkeminen korkeakoulun strategisiin tavoitteisiin sekä keskittyminen tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunhallintaan. Ensimmäisen kierroksen pirstaleiset yksittäiset näytöt korvattiin nyt kolmella koulutusohjelmanäytöllä. Uutta oli myös valinnaisen kohteen mukaan ottaminen auditointiin. (KKA 2010, 7-10.)

LAMK lähti jälleen rohkeasti liikkeelle valitessaan kansainvälisen auditoinnin, joka aiheutti jonkinasteisia haasteisia niin dokumentoinnin kuin haastattelujen suhteen. Kovasta yrityksestä huolimatta LAMK ei läpäissyt laatujärjestelmän toista auditointia vuonna 2016 vaan korkeakoulujen arviointijaosto edellytti päätöksessään LAMKilta uusinta-auditointia (Tornikoski et al. 2016, 70.) Saman kohtalon kokivat toisella kierroksella myös Turun yliopisto, Hanken ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Auditointiraportin kehittämissuositukset kohdistuivat LAMKin laatujärjestelmään liittyvien roolien ja vastuiden selkiyttämiseen, laatujärjestelmän tuottaman tiedon hyödyntämiseen sekä yhteisten menettelytapojen ulottamiseen yksiköiden välille ja organisaation eri tasoille.  Uusinta-auditoinnin kohteeksi määriteltiin laatujärjestelmän kytkeytyminen strategiseen johtamiseen ja erityisesti sen toimivuus organisaation eri tasoilla. (Tornikoski et al. 2016, 68-70.)

Pahimman pettymyksen hälvennyttä LAMKissa ryhdyttiin valmistautumaan toisen kierroksen uusinta-auditointiin. Keskeiset auditointivalmistelujen isot teemat, joita työstettiin puolentoista vuodenajan, olivat

  1. Strategian terävöittäminen, vuosisuunnitteluprosessin selkiyttäminen ja keventäminen
  2. Johtamisjärjestelmän keventäminen, vastuiden ja työnkuvien selkiyttäminen
  3. Toiminnan yhtenäisyyden varmistaminen
  4. Laatukulttuuri: luottamuksen, innostuneisuuden ja sitoutumisen vahvistaminen

Uusinta-auditointi oli varsinaisen auditoinnin tapaan kansainvälinen. Elokuussa 2018 saadussa päätöksessä todetaan LAMKin kehittyneen huomattavasti varsinaisen auditoinnin jälkeen ja LAMKille myönnettiin laatuleima. Erityistä tunnustusta annettiin laatujärjestelmän tuottaman tiedon hyödynnettävyyden ja hyödyntämisen parantumisesta läpi organisaation, opiskelijoiden viestintä- ja palautekanavien selkeydestä sekä yhteisten ohjeiden ja vastuiden selkiyttämisestä, mikä on varmistanut toiminnan yhtenäisyyttä yksiköiden välillä. (Campbell et al. 2018, 5-6.)

Auditointiryhmä tunnisti toimintaympäristön muutokset, jotka haastoivat ja samalla testasivat laatujärjestelmän toimivuutta.

”That LAMK has achieved this during a period of turbulence with a change in ownership and governance and three changes in leadership, as well as planning for a move to a new campus, is testimony to the quality culture within the institution and to the tenacity and competence of those who have managed the implementation of the Development Plan for Quality, which in large part has addressed the shortcomings identified and recommendations made in the previous audit.” (Campbell et al. 2018, 27).


Mitä tulossa?

Kolmas laatujärjestelmän auditointikierros on käynnistynyt. Karvi julkaisi vuonna 2017 Korkeakoulujen auditointikäsikirjan vuosille 2018 – 2024. Aiempien vuosien perusperiaatteet ovat edelleen tunnistettavissa, mutta uudessa mallissa painottuu toiminnan vaikuttavuus osana koulutustehtävää. Arviointialueet ovat 1) osaamista luova korkeakoulu, 2) vaikuttava ja uudistava korkeakoulu, 3) kehittyvä ja hyvinvoiva korkeakoulu sekä 4) oppiva korkeakoulu. Kolmannen kierroksen auditointiprosessia on uudistettu ottamalla käyttöön digitaalinen alusta sekä vertaisarviointi. (KARVI 2017.) Nähtäväksi jää, ottaako joku korkeakouluista tällä kolmannella kierroksella auditoinnin joltain muulta taholta kuin Karvilta.

Tällä hetkellä LAMKin laatutyössä keskitytään laatujärjestelmän keventämiseen ja päivittämiseen auditoinnin ja organisaatiomuutosten jälkeen. Aiempaa vahvempi laatujärjestelmäyhteistyö Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa käynnistetään ensi vuoden puolella. Kolmannen kierroksen auditointi olisi LAMKilla edessä virallisen aikataulun mukaan vuonna 2024, Saimaalla vuotta aikaisemmin.

Tuloksellisuuteen perustava rahoitusmalli (nykyinen ja tuleva) haastaa koko ajan toimintaa myös laatujärjestelmän näkökulmasta. Miten ylläpidetään korkea laatutaso kovassa tulospaineessa? Peruslähtökohtana kuitenkin on, että laadukas ammattikorkeakoulu pärjää kilpailussa paremmin ja tekee parempaa tulosta kuin vähemmän laadukas. Laatu todentuu lopulta viime kädessä koulutusmarkkinoilla (opiskelijat valinnoillaan) ja työmarkkinoilla (yritykset ja muut työnantajat rekrytoinneillaan).

Lähteet

Campbell, C., Ahmaniemi, R., Andersson, Ö., Kern, S., Apajalahti, T. & Vuori, H. 2018. Re-Audit of Lahti University of Applied Sciences 2018. Finnish Education Evaluation Centre. Publications 2018:19.

ESG. 2015.Standards and Guidelines for Quality Assurance in the European Higher Education Area. [Viitattu 18.12.2018]. Saatavissa: https://enqa.eu/index.php/home/esg/

Ignatius, J., Järvinen, M-R., Friman, M.& Heikkilä, S. 2014. FUAS-liittouman laadunhallinnan kehittyminen step by step. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 7/2014.

Karppanen, E., Tornikoski, E., Töytäri R., Urponen H., Uusitalo. T. & Holm. K. 2007. Lahden ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvostonjulkaisuja 2007:1.

KARVI. 2017. Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2018-2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, julkaisut 2017:18.

KKA. 2005. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005 – 2007. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2005:4.

KKA. 2007. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008 – 2011. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2007:7.

KKA. 2010. Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011 – 2107. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2010:16.

OPM. 2004. Korkeakoulutuksen laadunvarmistus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:6.

Tornikoski, E., Ahmaniemi, R., Fjellström, M., Galevski, M., Tuuliainen, M., Johanna Kolhinen & Kajaste, M. 2016. Audit of Lahti University of Applied Sciences 2016. Finnish Education Evaluation Centre. Publications 2016:19.

Kirjoittaja

Marjo-Riitta Järvinen, suunnittelupäällikkö, KT, LAMK

Julkaistu 19.12.2018

Viittausohje

Järvinen, M-R. 2018. Kohti kolmannen kierroksen audiointia. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/kohti-kolmannen-kierroksen-auditointia/

Ovien pintakäsittely ja päästöt

LAMK Pro, Muut

Pintakäsittely on luultavasti yksi eniten kotitalouksissa ja toimistoissa päästöjä aiheuttava tekijä erityisesti uusissa kalusteissa ja rakennustuotteissa. Valitsemalla sopivat materiaalit pintakäsittelyyn voidaan näitä päästöjä vähentää oleellisesti. Myös pintakäsittelyä tehdessä on materiaaleilla suuri merkitys työhygieniaan. Hyvin vaikeasti hoidettava työhygienia aiheuttaa kustannuksia ja työntekijöiden epäviihtyisyyttä työssä. Tämä saattaa olla yksi suurin tekijä kilpailukyvyn muodostumisessa ja työviihtyvyydessä.

Kirjoittajat: Topias Takamäki ja Reijo Heikkinen

Pintakäsittelyn vaatimukset 

Syitä ovien pintakäsittelyyn on monia. Tärkein syy on visuaalisuus: koska ovet ovat nykyään eräänlaisia sisustuselementtejä, tulee niiden olla silmälle miellyttävän näköisiä. Muita syitä ovat käytön kannalta vaadittavien ominaisuuksien parantaminen kuten puhdistettavuus ja kestävyys. Tuotteiden ympäristöystävällisyyden merkitys kuluttajille on kasvamassa, mutta silti pintakäsiteltyjä tuotteita halutaan, koska harva on valmis ottamaan maalamattomia ovia kotiinsa.

Lait, asetukset ja päästöjen merkityksen kasvaminen kuluttajille luovat paineita yrityksille vähentää tuotannosta syntyviä päästöjä. Erityisesti liuotinohenteisilla maaleilla kuten katalyyttimaaleilla maalattaessa haasteena ovat VOC-päästöt eli liuotinpäästöt, joilla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Pintakäsittelymenetelmän valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita. Valintaa tehdessä yleensä tasapainotellaan kustannuksen, laadun ja ympäristöasioiden välillä.

Yleensä pyritäänkin löytämään kustannustehokas vaihtoehto, joka täyttää ympäristövaatimukset ja on laadultaan riittävä. Suurin painoarvo on tavallisesti kustannuksilla, koska valmistettavien tuotteiden tulee olla hinnaltaan kilpailukykyisiä yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta. Ratkaisuja päästöjen vähentämiseen löytyy varmasti monia, mutta usein kustannukset voivat olla syy toteuttamatta jättämiseen. Pyrkimyksenä kaikilla yrityksillä on todennäköisesti sama, eli vähentää päästöjä tinkimättä laadusta ja kustannuksista.

Vääksyn ovitehtaan pintakäsittelyn kehittäminen ja liuotinpäästöjen vähentäminen

Takamäen (2018) opinnäytetyössä tutkittiin mahdollisuuksia vastata yrityksen asiakaspalautteista esiin nousseisiin tuotekehityskohteisiin sekä mahdollisuuksia vähentää tehtaan VOC-päästöjä. Vääksyn tehtaalla ovien pintamaalauksessa ja osittain pohjamaalauksessa käytetään katalyyttimaaleja. VOC-päästöjen vähentämiseksi opinnäytetyössä tutkittiin, voidaanko vesiohenteisten pohjamaalien käytön määrää lisätä tehtaalla tai voidaanko vähäpäästöisempi katalyyttipohjamaali ottaa tuotantokäyttöön. Syy tehtaan päästöjen vähentämistarpeeseen oli ympäristöviranomaiselle esitetyn päästöjen vähentämissuunnitelman tavoitteisiin pääseminen.

VOC-yhdisteiksi kutsutaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joita ovat esimerkiksi aromaattisethiilivedyt, aldehydit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit (Hengitysliitto 2018). Liuotepäästöjä kutsutaan yleisesti VOC-päästöiksi. Tutkimusten mukaan VOC-päästöt myötävaikuttavat otsonin muodostumiseen ja ovat suurina pitoisuuksina haitallisia ihmisille, eläimille ja ympäristölle. (Tikkurila2018b.) Katalyyttimaalien käyttöä rajoitetaan viranomaisten taholta ja sitä pyritään vähentämään erilaisilla laeilla ja asetuksilla. Liuotinohenteisissa maaleissa käytetään liuotteita ohentamaan maalia levitettävään muotoon. Orgaaniset liuotteet ovatkin suurin maaleista syntyvien ympäristöhaittojen aiheuttaja. (Tikkurila2018b.) Euroopan alueella maalien käyttöä rajoittava ja ohjaavat VOC-direktiivit, joiden lisäksi Suomessa käyttöä rajoittavat valtioneuvoston asettama teollisuus- ja tuote-VOC-asetus (Tikkurila 2018a, 36).

Myös kuluttajien lisääntynyt halu suojella ympäristöä luo kysyntää ympäristöystävällisemälle tuotannolle. Ympäristöasioiden huomioon ottamisen ohella voidaan parantaa tuotannon laadukkuutta. Lainsäädännöistä sekä yritysten oma- aloitteisuudesta johtuen ympäristönsuojelu on laajenemassa vähitellen tuotannosta tuotteiden koko elinkaariin. (Hakala & Lyytimäki 2008.)

Laatu

Laatu muodostuu monista asioista eikä sillä pelkästään tarkoiteta tuotteen virheettömyyttä. Laadulla tarkoitetaan yleensä asiakkaiden tarpeiden täyttämistä yrityksen kannalta mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Jos laatu määritellään edellä olevalla tavalla, on laatua vaikea määrittää pelkästään lopputuloksen perusteella, joten laatua on ohjattava ja valvottava koko maalausprosessin ajan. (Kuusela ym. 2007, 129 – 131.)

Kuva 1. Oven maalipinnasta lähteviinpäästöihin voidaan vaikuttaa voimakkaasti maalissa käytetyllä ohenteella (Kuva: Topias Takamäki)

Tuotteiden ja pintakäsittelyn laadulla on merkitystä päästöjen vähentämisessä. Laadukas työvähentää reklamaatiota, jotka kuormittavat tuotantoprosessia ja tuovat lisäpäästöjä. Laadukkaammista tuotteista syntyisi vähemmän yrityksen sisäisiä reklamaatioita sekä asiakasreklamaatioita, jolloin vältyttäisiin turhilta maalauksilta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen vaan huomioitavia asioita on paljon, jotka voivat vaikuttaa laadunparantamisen/valvonnan kannattavuuteen.

Johtopäätökset                

Opinnäytetyössä tutkitut vaihtoehdot eivät  tuoneet ratkaisua päästöjen vähentämiseen, joten yrityksen on jatkettava vesipohjamaalitestejä tai vähäpäästöisemmän katalyyttipohjamaalin etsintää. Pohjamaalausvaiheessa syntyvien päästöjen merkitys päästöjen kokonaiskuvassa on kuitenkin pieni, joten muitakin tapoja vähentää päästöjä tulee löytää vähennyssuunnitelmantavoitteisiin pääsemiseksi. Opinnäytetyössä tehdyt testit puolsivatkin päätöstä siirtyä vaihtoehtoiseen vähäpäästöisempään UV-pintakäsittelymenetelmään. Mahdollinen siirtyminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, joten päästöjä tulisi pyrkiä vähentämään myös muilla menetelmillä.

Vääksyn tehtaalla yksi mahdollisuus vähentää tehtaan VOC-päästöjä voisi olla laadunvalvonnan lisääminen ennen pintakäsittelyä ja pintakäsittelyn aikana, mikä vähentäisi tehtaan sisäisiä reklamaatioita. Tällä hetkellä varsinainen ovien laaduntarkastus tapahtuu pakkausvaiheessa ja tuotantoon palautuneet ovet joudutaan usein maalaamaan uudestaan, jolloin syntyy täysin turhia VOC-päästöjä ja kustannuksia. Laadun valvonnan parantaminen voisi myös parantaa asiakkaille menevien ovien laadukkuutta ja näin pienentää asiakasreklamaatioiden määrää. Jos esimerkiksi asiakkaalle menee 10 ovea ja yhdessä on huomattava virhe,  käy asiakas luultavasti kaikki ovet tarkemmin läpi ja mahdollisesti löytää pienempiä virheitä, joista hän myös reklamoi, vaikka ovet olisivat standardien mukaisia. Laatuun kannattaa siis panostaa.

Lähteet

Hakala, H. & Lyytimäki, J. 2008. Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Helsinki: Helsinki University Press.

Hengitysliitto. 2018. VOC-yhdisteet. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma/sisailma-asiat-sisailmaongelmat/kaasumaiset-epapuhtaudet/voc-yhdisteet

Kuusela, A., Larsen. S. (toim.), Pyykkönen, K., Susi, A.& Virtanen, J. 2007. Pinnalle – Maalaustyön perustaidot. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.

Takamäki T. 2018. Vääksyn ovitehtaan pintakäsittelyn kehittäminen ja liuotinpäästöjen vähentäminen: Case JELD-WEN Suomi Oy. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120520189

Tikkurila. 2018a. Liuotteet. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/ratkaisut/ymparisto/maalien_raaka-aineet/liuotteet_ja_ohenteet

Tikkurila. 2018b. Mitä on VOC. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/ratkaisut/ymparisto/mita_on_voc

Kirjoittajat

Topias Takamäki valmistuu LAMKista muovitekniikan insinööriksi 2018

Reijo Heikkinen toimii LAMKissa muovitekniikan vastuuopettajana

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/painting-black-paint-roller-8614/ (CC0)

Julkaistu 17.12.2018

Viittausohje

Takamäki, T. & Heikkinen, R. 2018.  Ovien pintakäsittely ja päästöt. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/17/ovien-pintakasittely-ja-paastot/

Opettajuuden muutokset ammattikorkeakouluissa

LAMK RDI Journal, Muut, Uudistava oppiminen

Artikkelissa pohditaan ammattikorkeakoulun opettajuuden muutosta tutkimalla eri muutostekijöitä ammattikorkeakoulujen perustamisesta tähän päivään. Pohdinnan tarkoituksena on kirjoittajan halu kehittää työtään opettajien esimiehenä ymmärtämällä paremmin opettajuuden muutoskaarta ja sitä kautta kyetä paremmin valmistautua tulevaisuuteen.

Kirjoittaja: Tapani Heikkilä

Muutokset koulutuksessa, ikäluokissa ja opiskelijarakenteessa

Ammattikorkeakoulut synnytettiin aikoinaan vastaamaan kasvaneeseen koulutuskysyntään. 1980-luvulla ylioppilaiden määrä oli kasvanut 1970-luvun alun noin 20 000:sta 1980-luvun lopun noin 32.000:een (Tilastokeskus 2018). Ylioppilaille ei riittänyt koulualoituspaikkoja ja monet suuntasivatkin ammattiopistoon ja sen käytyään hakivat uudelleen opiskelupaikkaa yliopistosta. Samaan aikaan nopea teknologinen kehitys ja kansainvälistyminen lisäsivät valtakunnallista koulutustarvetta. Ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat kokeiluina vuonna 1991 ja ensimmäiset toimiluvat myönnettiin vuonna 1996.

Ammattikorkeakouluihin valittavien AMK-opiskelijoiden määrää nostettiin 2000–luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lukemasta 32.881 (2001) lukemaan 36.399 (2010). Samaan aikaan aloitettiin myös ylemmän AMK-tutkinnon koulutus. AMK-tutkinto-opiskelijoiden sisäänottoa kasvatettiin siis yli 10 % ja kaikkien opiskelijoiden yhteismäärää noin 19 % (Vipunen 2018). Aloituspaikkoja leikattiin tuntuvasti vuonna 2012, mutta vuosikymmenen alun suuret opiskelijamäärät ovat heijastuneet toimintaan.

Samalla ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus ammattikorkeakouluopiskelijoista on pudonnut. Vuonna 2010 aloittaneista Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoista ylioppilaita oli 75 % ja vuonna 2016 aloittaneista ylioppilaiden osuus oli enää 66 %. Sosiaali- ja terveysalalla pudotus on ollut peräti 15 prosenttiyksikköä (Vipunen 2018). Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakoulun aloittavien opiskelijoiden määrä ja taustakoulutus toimivat merkittävänä osatekijänä tutkittaessa amk- kentän muutosta ja opettajuuden muutosta siinä mukana.

Eräs merkittävä osatekijä tutkittaessa niin oppimisen kuin opettajuudenkin muutosta vuosikymmenten aikana liittyy korkeakoulupedagogiikan ja vanhan opistopedagogiikan eroihin. Korkeakoulupedagogiikalle tyypillinen piirre on opintojen valinnaisuus. Korkeakouluopiskelussa päävastuu opiskelusta on opiskelijalla itsellään ja vain opiskelija voi päättää oman etenemisrytminsä, opintojen tarkemman sisällön ja haluaako ylipäätään opiskella. (Laakkonen 2003)

Osakeyhtiö ja rahoitusmalli

Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää valtioneuvoston myöntämää toimilupaa. Lain seitsemännen pykälän mukaan toimiluvan hakijalla on ”toiminnan laatu, vaikuttavuus ja tehokkuus huomioon ottaen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset 4 §:n mukaisten tehtävien asianmukaiseen järjestämiseen” (Ammattikorkekaoululaki 932/2014).

Koululla tulee siis olla taloudelliset edellytykset kunnossa, jotta toimilupa ylipäätään on myönnettävissä. Tästä päästään toiseen opetustyöhön vaikuttaneeseen olosuhdetekijään eli rahoitusmalliin.

Perinteinen rahoitusmalli perustui valtionosuusjärjestelmään kuten julkistalous yleisemminkin. Esimerkiksi Lahden alueella katsottiin tarvittavan tietyn kokoinen ammattikorkeakoulu ja sen ylläpito maksaa tietyn rahan vuodessa. Rahoittajan rahoituspäätös ei perustunut esimerkiksi tutkintojen määrään vaan ennakoitavien kustannusten – opetuksen ja muun toiminnan palkat, kiinteistökustannukset, järjestelmät ja koneet jne. – määrään.

Vuonna 2014 tämä muuttui, eli valtaosa rahoituksesta tulikin tutkinnoista sekä opintojen etenemisestä (55 op lukuvuodessa saavuttaneista). Tällä hetkellä tutkinnot tuovat 40 % rahoituksesta ja eteneminen 23 %. Seuraavaan rahoitusmalliin on ehdotettu tutkintojen osuudeksi peräti 56 %, mutta opintojen etenemisen mittari jäisi pois. (OKM 2018, 16)

Samaan aikaan koko rahoituspotti on laskenut viidenneksen vuodesta 2012. Vuosina 2015 – 2017 rahoitus on vähentynyt 41 miljoonaa euroa. (Arene 2017) Tämä on lisännyt opettajan työhön muutospainetta.

TKI ja aluekehitys

TKI-volyymin iso loikka on otettu viimeisen neljän vuoden aikana ulkoisen rahoituksen kasvettua vuoden 2015 noin 2,1 milj. eurosta tämän vuoden ennusteen mukaiseen reiluun 5 milj. euroon LAMKissa (LAMK 2018a). Tämä 150 % kasvu ei tietenkään ole yksinomaan opettajien työtä, mutta kyllä opettajienkin tekemä TKI-volyymi on kasvanut. Pelkästään tekniikan alalla ollaan vuoden 2019 työaikasuunnitelmiin budjetoimassa noin 9600 h TKI-työtä. Vastaava luku vuoden 2016 suunnitelmissa oli 2158 h (LAMK 2018b). Opettajien tekemä TKI-työn määrä on tekniikan alalla siis kolmessa vuodessa lähes viisinkertaistunut.

Hanketyön lisääntyminen muuttaa koko opettajuuden ja pedagogisen ajattelun identiteettiä. Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdyn henkilöstökyselyn perusteella opettajat usein pohtivat, toimiiko hankkeessa opettaja vai asiantuntija. Joskus hankkeen koetaan jopa häiritsevän opetusta, vaikka hankesuunnitelma on laadittu nimenomaan siltä pohjalta, että opintojakso integroidaan hankkeeseen ja opiskelijat toimivat ikään kuin hankkeen koekaniineina. (Mannila & Heiskanen 2014, 47-48)

Aluekehitystä tukevaa yritysyhteistyötä on useilla aloilla tehty jo ammattikorkeakoulun alkupäivistä alkaen. Selkeänä esimerkkinä sosiaali- ja terveysala, missä todellisessa työympäristössä suoritettava harjoittelu on oleellinen osa koko tutkintoa. Myös esimerkiksi tekniikan alan konetekniikan koulutusvastuussa on mekatroniikan opintojen runko hyvin pitkälti perustunut projektioppimiseen ja tässä yritysprojektit ovat olleet keskeinen osa kokonaisuutta. Takavuosien projektioppimisessa on kuitenkin käytetty varsin selkeää ja koko opiskelijaryhmälle yhtenäistä mallia. Todellisia yritysyhteistyökumppaneita on ollut varsin niukasti ja heidän roolinsa on ollut enemmän asioita esittelevä ja työelämän faktoja avaava kuin opiskelijan kokonaisvaltaista ammatillista kasvua tukeva.

Tämän päivän mallissa haetaan syvällisempää yhteistyötä. Hyvinä esimerkkeinä LAMKin konetekniikan yhteistyö Rauten, Orferin, Alten Finlandin ja SEW-Eurodriven kanssa. Sen yksityiskohtaisemmin caseja avaamatta todettakoon yleisellä tasolla, että näissä yritykset antavat omia järjestelmiään / laitteitaan käyttöömme, osallistuvat omalta osaltaan opetustapahtumaan ja joissain tapauksissa myös arviointiin. Tämä tuo opettajuuteen lisävaatimuksen toimimisesta tiiviissä yhteistyössä ei vain opettajakollegoiden kanssa vaan täysin koulun ulkopuolisen toimijan kanssa. Yhtenä esimerkkinä haasteesta ovat esimerkiksi aikataulut. Koulumaailmassa on totuttu tiettyyn rytmitykseen esimerkiksi lukujärjestystyön osalta. Tämän päivän yritykset myös toivovat lisää yhteistyötä. Ammattikorkeakoulun toivotaan olevan vahvemmin mukana työmenetelmien ja osaamisen kehittämisessä (Vanhanen-Nuutinen ym. 2012).

Yksilölliset opintopolut

Seuraavaksi asiaksi osana suurta opettajuuden kokonaismuutosta nostetaan opiskelijoiden yksilölliset valintamahdollisuudet niin opintojen sisällön kuin etenemisenkin suhteen. Itse en ole koskaan opiskellut ammattikorkeakoulussa vaan juuri amk -aikaa edeltävässä opistomaailmassa. Koulun alkaessa olimme varsin homogeeninen joukko, etenimme tasatahtiin yhtä putkea ja valmistuttuamme olimme edelleen hyvin homogeeninen joukko. Valinnan mahdollisuuksia ei juuri ollut ja kaikki oli selkeästi ja etukäteen aikataulutettua.

Nyt aloittavien opiskelijoiden joukko on jo pelkästään koulutustaustaltaan huomattavasti entistä heterogeenisempaa. Osaamisen perustaso vaihtelee myös rajusti esimerkiksi matematiikan ja kielien osalta. Esimerkkinä ruotsin kieli, missä kuluvana syksynä ohjattiin valmentavalle peruskurssille 62 % aloittaneista opiskelijoista. Myös motivaatiotasot vaihtelevat mihin vaikuttaa alussa mainittu aloituspaikkojen määrä suhteessa ikäluokkiin sekä yleinen valinnan vapauden kulttuuri. Vetovoima esimerkiksi joissain tekniikan koulutusvastuissa on todella alhainen, mikä ei voi olla näkymättä opiskelijoiden motivaatiotasossa.

Toinen yksilöllisiä polkuja korostava yksityiskohta on opiskelijoiden työssäkäynti opiskeluaikana. Esimerkiksi tekniikan alalla työssä käyvien opiskelijoiden osuus on kasvanut vuodesta 2007 vuoteen 2016 suhteellisesti 70 % (2553 →4341 kpl) (Tilastokeskus 2018). Oman kokemukseni mukaan me 90-luvun alussa opistossa opiskelleet emme harvaa poikkeusta lukuun ottamatta lomien ulkopuolella juurikaan töissä käyneet. Tämä muutos aiheuttaa opettajille kahdenlaisia haasteita. Yksi jo pidempään näkyvissä ollut haaste liittyy opintojen aikatauluttamiseen eli kun opettaja tai muu opiskelijaryhmä järjestää jotain, ei aika välttämättä kaikille sovi työesteiden vuoksi. Kun samaan aikaan edellisessä osiossa mainittu yritysyhteistyön lisääntyminen vaikeuttaa aikataulujen ennakointia ja aiheuttaa helposti viime hetken muutoksia on yhtälö todella vaikea ratkaista.

Toinen uusi asia on työn opinnollistaminen. Perinteisen mallin mukaan opettaja hoiti tuntinsa ja arvioi opiskelijan osaamisen omaan opetukseensa liittyvän tentin tai harjoitustyön perusteella. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma sekä opiskelijoiden lisääntynyt työssä käynti on tuonut opettajalle lisää työkaluja opiskelijan arviointiin. Haasteena tässä on se, etteivät kaikki opettajat ole osanneet näitä työkaluja hyödyntää – osittain ajankäytöllisistä syistä, osittain oman identiteetin kadottamisen pelossa. Voinko arvioida jotain, mitä en ole itse opettanut?

Toimintaympäristön tekninen muutos

Poliittisen ohjauksen, lisääntyneen hanke- ja yritysyhteistyön sekä opiskelijakentän heterogenisoitumisen lisäksi opettajan työtä ja työn sisällön muutosta haastaa myös toimintaympäristön tekninen ja hallinnollinen muutos. Tarkoitan tällä opiskelijarajapintatyöskentelyyn suoraan tai välillisesti vaikuttavia asioita sekä työtä, mikä ei suoraan liity opiskelijan osaamistason kasvattamiseen.

Syksyllä 2018 on Lahden ammattikorkeakoulussa noussut hyvinkin päivänpolttavaksi puheenaiheeksi opiskelun ja opiskelun tukitoimintojen tilat. Tämä on luonnollista näin uuden Mukkulankadun kampuksen käyttöönottovaiheessa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa tilojen toimivuuteen millään lailla, mutta kaksi muutosta uudet tilat ainakin toistaiseksi tuovat: opetustilojen ja etenkin perinteisten opetusluokkien määrä pienenee huomattavasti sekä opettajilla ja opettajatiimeillä ei ole enää ns. omia huoneita.

Opetustilojen määrän vähenemiseen on jo varauduttu lähiopetuksen määrän vähenemisellä. Kymmenen vuotta sitten kun itse aloitin LAMK-uraani liiketalouden alan opettajana, käytettiin päiväryhmälle lukkaroinnissa yleisesti laskentakaavaa 1 h lukujärjestysvarausta yhtä opintopistettä kohti 14 viikon ajanjaksolle. Mikäli toteutus vedettiin yhden 7 viikon periodin aikana, tuplattiin tuntimäärä. Tämä piti sekä opiskelijaryhmän että opettajan kalenterit täytenä. Nyt kun katsoo tavallisen päiväryhmän lukujärjestyksiä, saattaa ryhmälle olla lukkaroituna 10 – 15 h lähiopetusta viikossa. Tilojen teoreettisesta maksimikapasiteetista ei ole tarkkaa laskelmaa, mutta karkeat laskelmat antavat mahdollisuuden noin 20-25 viikkotuntiin.

Tiloja on vapautettu nyt ns. juustohöyläperiaatteella eli vähentämällä tasaisesti kaikilta. Koska sekä verkkotutkinnot että monimuototutkinnot vaikuttavat melko vetovoimaisilta olisi tilaa kenties syytä vapauttaa mieluummin niin, että karkealla jaolla joka toinen ryhmä on lähimuotoinen ja joka toinen verkko- tai monimuotoinen. Näin lähiryhmän kontaktia voisi nykyisestä itse asiassa lisätä tilakapasiteetin silti riittäessä.

Lisätään verkko- ja etäopiskelua kuinka tahansa, tuo tämä muutoksen opettajan työnkuvaan. Perinteisen mallin mukaan opettajat tapasivat opiskelijoita säännöllisesti ja usein tunsivat nämä kohtuullisen hyvinkin – sosiaalinen kontakti luo turvallisuutta. Kontaktin väheneminen muuttaa tämän liitoksen laatua.

Ennen Mukkulankadulle muuttoa opettajilla oli omat työpisteet, joista heidät kohtuullisesti tavoitti niin yksilöinä kuin usein tiiminäkin. Näin ainakin Ståhlberginkadun, Kannaksenkadun ja Hoitajankadun toimipisteissä. Tällöin opiskelijat löysivät opettajat melko helposti. Lisäksi tiimihuoneissa syntyi spontaania keskustelua ja asiat saatiin selvitettyä mieleen juolahtaessa. En ota kantaa siihen, onko nykymalli parempi tai huonompi. totean sen vaan olevan erilainen ja vaativan opettajilta lisäpohdintaa muutoksessa.

Perinteisen mallin mukaan opiskeltaessa ryhmän opiskelijat eivät välttämättä ilmoittautuneet toteutuksille lainkaan vaan katsoivat puhtaasti lukujärjestyksistä mihin aikaan ja mihin tilaan he kulkeutuvat paikalle. Tarkempi sisältö paljastui sitten opetuksen edistyessä. Tämä oli siis aikana ennen yksilöllisiä polkuja, ennen osaamisperusteisuutta ja ennen valinnan vapautta. Nykymallissa opiskelija siis etenee yksilöllisesti ja valitsee runsaasta kokonaistarjonnasta itselleen sopivan paketin. Tämä tarkoittaa, että niin opintojaksojen (OPSissa) kuin toteutussuunnitelmien (aktiivisessa opetustarjonnassa) tulee täyttää tietyt informatiiviset kriteerit. Tämän informaation avulla opiskelija löytää ne itseään kiinnostavat toteutukset ja pääsee vertaamaan omaa esim. työelämässä hankittua osaamistaan opintojakson osaamistavoitteisiin. Tämän informaation laadusta ja määrästä vastaa kyseisen toteutuksen opettaja tai opettajatiimi.

Yllä esitetty toimii yhtenä esimerkkinä siitä, että opettajan työn sisältöön on tullut enemmän huolehdittavia yksityiskohtia. Jonkun mielestä työtä on tullut lisää, toisen mielestä työmäärä sinänsä ei ole lisääntynyt, mutta yhdenmukaisuuden, yhteisten aikataulujen ja yhdessä käytettävien järjestelmien virrassa varsin monien on tullut opetella jotain uutta. Kaiken kaikkiaan opettaja on enemmän vastuussa kokonaisuuksista – oikeastaan vähän kaikesta mikä opiskelijalle näkyy – ja tämä on yhtenä detaljina mukana opettajan työn muutoksessa.

Opettajaidentiteetin muutos

Perinteinen ammattiopettajamalli on ollut hyvin substanssikeskeinen. Opettajan osaaminen liittyy enemmän tausta-ammatin osaamiseen kuin nuorten ohjaamiseen tai pedagogisen ajattelun kehittämiseen (Kaljonen 2014). Tämä perustuu pyrkimykseen luoda autenttinen linkki työelämän ja koulun väliin. Opettajan tulee kyetä oman kokemuksen ja ammatillisen osaamisen kautta osoittamaan, mikä on ammatillisen osaamisen kannalta kaikkein merkittävintä. Ammatillinen opettaja haluaa kuulua alansa huippuihin ja toimia luotettavana kumppanina työelämälle (Kaljonen 2014).

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä haettiin toimintaan enemmän monialaisuutta. Tavoitteena on ollut tarjota eri alojen opiskelijoille enemmän mahdollisuuksia valita opintoja toisten alojen tarjonnasta. Eri alojen opettajat, jotka ovat valmistuneet perinteisestä sairaanhoito-oppilaitoksesta tai teknillisestä oppilaitoksesta, eivät omaa kokemusperäistä osaamista ohjata opiskelijoita muiden alojen opintoihin. (Laukia 2006)

Perinteisessä mallissa opettaja piti hyvänä opetuksena perehtymistä alan viimeiseen tutkimukseen. Tähän myös resurssoitiin voimakkaasti ja oikeastaan kaikki muu toiminta oli muun henkilökunnan vastuulla. Opettajalla ei ollut hallinnollisia tehtäviä, mutta ennen kaikkea opettaja ei ollut vastuussa opiskelijoiden keskeyttämisestä tai ylipäätään heidän mielialastaan. Tämä näkyy myös keskeyttäneiden määrässä eli esimerkiksi vuosien 1992-2001 välillä aloittaneiden LAMKin tekniikan alan opiskelijoista valmistui 50,2 % (1048 / 2088) eli käytännössä puolet keskeytti (LAMK 2018b). Lukemat ovat edelleen samat.

Tämä siis aikana jolloin opiskelijat kuitenkin kävivät vähemmän töissä ja opiskelijoiden suhteellinen määrä ikäluokasta oli nykyistä pienempi. Korkean keskeytysasteen voidaan siis katsoa pitkälti johtuneen ohjauksen puutteesta. Kaikki opettajakontaktit olivat enemmänkin silkkaa substanssiopetusta. Nyt kun rahoitus perustuukin tutkintomääriin eikä aloittaneiden opiskelijoiden määrään, ei vastaaviin keskeytysprosentteihin ole enää varaa vaan keskeyttäneiden määrää tavoitellaan alennettavaksi. Ja tämä siis nykyisillä resursseilla, nykyisessä toimintaympäristössä ja tämän hetkisellä lähtötasolla.

Tutkimusten perusteella ammattikorkeakoulujen lehtorit kokevat ison osan muutoksista tulleen hyökyaallon lailla. Samaan aikaan monet toimintatavat ja järjestelmät pohjautuvat perinteisiin malleihin. Tällaisia ovat opetussuunnitelmat, työaikasuunnittelu (TAS) ja lukujärjestyssuunnittelu. Kuilu hierarkkisen ja pitkäjänteisen suunnittelun sekä hektisen ja päivittäismuutoksia sisältävän todellisuuden välillä näyttää vain kasvavan. (Mäki ym. 2012)

Opettajan osaamisjakauma

Pedagoginen muutos vuosikymmenten aikana on vienyt opettajaa kohti oppimisen ohjaajaa työelämäperustaisilla opintojaksoilla. Näiltä opintojaksoilta odotetaan laajojen kokonaisuuksien ja syy-yhteyksien oppimista sekä monialaisuutta. Näille opintojaksoille on hyvin haastavaa allokoida resurssia jonkin tietyn erityisosaamisen kautta. Näin pelkkä kapea-alainen oman oppiaineen hallinta ei riitä vaan opettajalla tulee olla yleiskäsitys laajemmasta kokonaisuudesta. (Auvinen 2004)

Sama asia voidaan kertoa myös vaadittavan osaamisjakauman kautta. Jaan tässä opettajan osaamisen neljään vaadittavaan osaamisalueeseen:

  1. Substanssiosaaminen
  2. Pedagoginen osaaminen
  3. Työyhteisöosaaminen
  4. Sosiaalinen osaaminen

Substanssiosaamisella tarkoitetaan oman alan osaamista eli kuinka syvällisesti esim. rahoituksen opettaja tuntee oman alueensa ja kuinka suvereenisti näitä asioita itse pyörittää. Pedagoginen osaaminen liittyy opettajan kykyyn käyttää eri opetusmenetelmiä ja taitoon saada opiskelijat oppimaan esim. digitaalisuutta hyväksi käyttäen. Tähän liittyy myös opiskelijan ohjaaminen eli tutorointi. Työyhteisöosaaminen sisältää tiedot ja taidot pärjätä sujuvasti omassa työympäristössään ja suorittaa eri tehtäviä oikein ja aikataulussa. Tällaisia tehtäviä ovat monet opetusta tukevat työt kuten toteutussuunnitelmien laatiminen, tilavarausten teko ja arviointiaikataulut. Sosiaalinen osaaminen taas näkyy opettajan kykynä tehdä yhteistyötä niin koulun sisällä kuin ulkopuolisten toimijoidenkin kanssa.

Historian peilikuvassa substanssiosaaminen on ollut todella hallitsevassa asemassa. Pedagogista osaamista on toki aina tarvittu, mutta huomattavasti kapea-alaisemmin kuin tänä päivänä. Työyhteisöosaaminen on saanut olla hyvin kapealla tasolla, koska tehtävävastuuta on jaettu eri tavalla kuin nyt eikä sosiaalisen osaamisenkaan tarve ole samaa tasoa kuin tänä päivänä, koska opetustehtävät on valtaosaltaan tehty yksin.

Ihminen kehittyy ja kykenee kasvattamaan osaamisen kokonaispakettiaan. Jokaisen osaamiskokonaisuus sisältää kuitenkin rajat ja ennen kaikkea kokonaisosaamisen kehittyminen tapahtuu ennemmin hitaammin kuin nopeammin. Näin ollen, koska osaamisten 2-4 merkitys on tämän artikkelin perusteella kasvanut, voidaan pohtia voiko substanssiosaamisen merkitys enää vastata perinteistä mallia vai pitäisikö sitä osuutta pienentää joko yksilö- tai vähintään tiimitasolla?

Tulevaisuus

Ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta ja koulujen tulevaisuuskuvista on esitetty monenlaisia skenaarioita. Yksi mielenkiintoinen pään avaus tuli joulukuun 2018 alussa Supercell –yhtiöltä. Yrityksen perustamassa koulussa päämääränä on yhden osaamistason kasvattaminen vallankumouksellisin menetelmin: opettajia ei ole, luokkia ei ole, oppikirjoja ei ole. Koulu on tavallaan aina auki ilman lukujärjestyksiä ja koko oppiminen perustuu todellisten ongelmien ratkaisuun ryhmätyönä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, tuleeko tämä vaikuttamaan ammattikorkeakoulujen toimintatapoihin. (Valkama & Salokorpi 2018)

Tulevaisuuden kannalta tärkeä tekijä on pedagogiikan johtaminen. Omassa tutkimuksessaan Marjo Kyllönen jakaa koulut lamaantuviksi kouluiksi sekä markkinoiden kouluiksi. Lamaantuvissa kouluissa johtaminen on keskusjohtoista, resursseja lasketaan tiukkojen raamitusten pohjalta ja työn oheistoiminnat kuormittavat raskaasti. Markkinoiden koulussa johtaminen tapahtuu jalkautettuna toimintana lopullisten tulostavoitteiden kautta. Opettajat toimivat hyvin yrittäjämäisesti omaa palveluaan tarjoten. (Kyllönen 2011)

Tässä artikkelissa esitettyjen seikkojen pohjalta voimme tehdä kohtuullisen luotettavia päätelmiä siitä, mihin suuntaan opetustyö on menossa tai vähintään siitä mihin suuntaan se ei ole menossa. Listataan tähän muutama faktana pidettävä detalji

  • Ammattikorkeakoulutukseen suunnattu kokonaisrahoitus ei ole merkittävästi kasvamassa
  • Koulun saama perusrahoitus tai ainakin merkittävä osa sitä perustuu tutkintojen määrään
  • Aloituspaikkojen määrä ei ole merkittävästi pienenemässä – osaamistarve on pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä
  • Koulun aloittavien opiskelijoiden lähtötaso heterogenisoituu edelleen, tai ainakaan se ei palaa homogeenisemmaksi
  • Opettajan osaamisvaatimukset – yksilö- tai tiimitasolla – laajenevat edelleen tasaisemmin eri osaamisalueiden kesken kasvavan yksilöohjauksen, lisääntyvän aluekehitystyön sekä hallinnollisten vastuiden myötä

Nämä ovat tosiasioita, joista kaikki eivät ole toivottuja. Yksittäisinä toimijoina me emme tälle kokonaisuudelle oikein voi mitään. Mitä tämä tarkoittaa opettajan työn sisällön kannalta? Mitä tämä tarkoittaa ammattiopettajan identiteetin näkökulmasta?

Johtopäätökset

Ammattikorkeakoulun opettajuuden muutos substanssidetaljien toistajasta kohti kokonaisvaltaista opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittäjää jatkuu edelleen. Muutosta johdettaessa asiaa voi viedä eteenpäin kahdella eri vaihtoehtoisella tavalla:

  1. Muutos liitetään jokaisen opettajan henkilökohtaiseen kehitysohjelmaan ja jokaisen työaikaa kohdistetaan enemmän yleisohjaukseen kuin ennen
  2. Opettajatiimeissä yleisohjaamista kohdistetaan joillekin toimijoille enemmän. Näin koko koulutuksen budjetista entistä laajempi osa suunnataan tutorointiin tai vastaavaan toimintaan, mutta välttämättä muutos ei koske kaikkia opettajia ainakaan suoraan.

Ammattikorkeakoulun suunnatessa resursseja enemmän opiskelijoiden yksilölliseen ja substanssista erilliseen ohjaukseen, tulee koulun päättää, kuinka tämän aiheuttama substanssivaje täytetään. Tässä avainasemaan nousee aluekehitysyhteistyö sekä ulkopuolisella rahoituksella toteutettu hanketoiminta. Opiskelija osallistuu aktiivisesti yritysten ongelmien ratkaisuun sekä kehittää toiminnallisia ja teknologisia ratkaisuja hanketoiminnassa. Näissä tapauksissa varsinaisen substanssiohjauksen antaa yrityksen edustaja tai esimerkiksi hankkeen TKI-asiantuntija. Opettaja koordinoi tätä toimintaa.

Edellä mainittujen yhteistyöverkostojen lisääntyvä käyttö edellyttää uudenlaista osaamista asioiden koordinoinnin ja sosiaalisen kompetenssin osalta. Uudenlaista osaamista vaativat myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvät muut tehtävät kuten tämän tukeminen omalla kasvu-urallaan.

Lähteet

Arene. 2017. [Viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: http://www.arene.fi/uutiset/ammattikorkeakoulujen-rahoitusmalli-rajoittaa-autonomiaa/

Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajasta monipuoliseksi aluekehittäjäksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992 – 2010. Väitöskirja. Joensuun yliopisto, kasvatustieteellisiä julkaisuja. 222 – 252.

Ammattikorkekaoululaki 932/2014. Finlex. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932

Kaljonen, P. 2014. Identiteettien monimuotoisuutta – keskustelua opettajien identiteeteistä. Teoksessa: Merja Reijonen, Päivi Kaljonen, Marjo Mannila & Eija Heiskanen. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa. Opettajien toimijuus, identiteetti ja käsitykset työstään. Helsinki: Metropolia. Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 17. 29-39.  [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_17_2014_Ammattikorkeakouluopettajuus_muutoksessa.pdf

Kyllönen, M. 2011. Tulevaisuuden koulu ja johtaminen – Skenaariot 2020-luvulla. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö. Tampere: Tampereen Yliopistopaino.

Laakkonen, R. 2003. Muuttuva opettajuus. Teoksessa Kotila, H. (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edita. 273-282.

LAMK. 2018a. Nykytila-analyysi. Respa -intranet. [Viitattu 24.11.2018]. Saatavissa: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet/Documents%20%20staff/Nykytila-analyysi_290818.pdf#search=tki%20volyymi%202018

LAMK. 2018b. Peppi. Lahden ammattikorkeakoulun opetuksenhallintajärjestelmä. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: www.peppi.fi

Laukia, J. 2006. Koulutusperinteet opettajuuden muovaajina. Teoksessa: Hannu Kotila (toim.). Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helia Ammatillinen korkeakoulu. Helsinki: Edita Prima. 128 – 141.

Mannila, M. & Heiskanen, E. 2014. Ammattikorkeakouluopettajan työn haasteet. Teoksessa: Merja Reijonen, Päivi Kaljonen, Marjo Mannila & Eija Heiskanen. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa. Opettajien toimijuus, identiteetti ja käsitykset työstään. Helsinki: Metropolia. Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 17. 43-52.[Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_17_2014_Ammattikorkeakouluopettajuus_muutoksessa.pdf

Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. & Töytäri, A. 2012. Pohjimmaiset oletukset ja muutostsunamit ammattikorkeakoulutyössä. Teoksessa: Hannu Kotila & Kimmo Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2. Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu. Helsinki: Edita Prima. 165-184.

OKM. 2018. Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia – ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:35. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://minedu.fi/documents/1410845/4177242/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf/44cd4514-8627-1ba7-029f-4ab712f40763/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf.pdf

Tilastokeskus. 2018. Ylioppilastutkinnot. [Viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/ylioppilastutkinnot.html

Valkama, H. & Salokorpi, J. 2018. Supercell perustaa koodareille koulun Helsinkiin. YLE. [Viitattu 6.12.2018]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10540523

Vanhanen-Nuutinen, L. & Laitinen-Väänänen, S. & Väänänen, I. 2012. Työelämä haastaa ammattikorkeakoulupedagogiikan. Teoksessa: Hannu Kotila & Kimmo Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2. Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu. Helsinki: Edita Prima.  259 – 273.

Vipunen. 2018. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden määrä. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: https://vipunen.fi/fi-fi/ammattikorkeakoulutus

Kirjoittaja

Tapani Heikkilä toimii tiimipäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla.

Julkaistu 11.12.2018

Viittausohje

Heikkilä, T. 2018. Opettajuuden muutokset ammattikorkeakouluissa. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/opettajuuden-muutokset-ammattikorkeakouluissa/

Automation – Make the machine do the work

Älykäs liiketoiminta, Articles in English, LAMK Pro, Muut

As information technologies evolve in a rapid pace, human race has always been trying to find the best use of computers, from complicated mathematical calculation to deep machine learning. One of the most common uses amongst those is automation. By manipulating the machine with programs using codes and scripts, humans can describe any repetitive tasks in a form for a machine to understand. This makes it possible for a machine to execute the tasks without any human’s need for supervision. In software development, automation comes in handy in product testing and deployment phase. In fact, humans can effectively replace the boring manual testing with automation testing, reduce time consumption and increase the product quality.

Authors: Quan Dao and Sariseelia Sore

Automation testing and its benefits

Manual testing refers to the concept of performing test cases using human interaction (Itkonen & al. 2009, 494). Traditionally, manual testing is accounted for a great part of the quality assurance process. However, it is noticeable that automation testing is slowly replacing manual testing, due to its ability of cross-browser testing with deep penetration based on the predefined test suite. By utilizing machine or software in automation testing, developers can execute a certain amount of test cases based on the test script written in a particular programming language without human obstruction. Later on, the results are compared with the expected outcome. (Dustin et al. 2009, 4.) Compared to the manual testing where the cost of time, money and effort remain a tremendous burden, automation testing appears to be a better solution for regression and time efficiency. (Nguyen et al. 2006, 28.)

 It is a good practice to evaluate and plan the testing method before any development. This can prevent big errors in further stage of the development as well as preserve time and resources. Test automation is a promising candidate when it comes to regression testing (re-test the preexisted product and functions that are being changed or developed). Regression testing helps to ensure that the newly introduced changes work with the old program version. Furthermore, any repetitive tests, which are not likely to change throughout the development, sprint or cycle, should also be optimized to be automated. Generally, these tests are high data-driven, which means that the same function can be entered with large different data or input. Those data can be imported from a database to the test case to run in a different environment. (Fernandes & Fonzo 2018.)

 How to control the website interface in automation testing?

Selenium is an open source software testing framework developed in 2004 by Jason Huggins under Apache 2.0 (Selenium 2018). It serves for the purpose of mimicking the end-users’ interaction with a web application by controlling a browser’s web driver. Selenium supports almost every popular web browser nowadays, and the test suite can be written with many languages (Selenium 2018).

Selenium WebDriver is the most popular tool in test automation for web applications. Figure 1 indicates that Selenium WebDriver enables developers to compile and run an end-to-end test suite with its API. Based on different test cases, the tool passes the Selenese test script to the Selenium Core and controls the browser without the need to connect to a remote server unless it is not the native machine (Avasarala 2014, 13).

Figure 1. Interaction of WebDriver (Avasarala 2014, 13)

Each individual element on the web page can be located using UI locators that include various techniques to locate the desired elements on the webpage for the machine to interact with. After being queried, the elements can be manipulated with different methods, such as: clicking on the elements, moving the cursor, typing and input in textbox, etc.  (Selenium 2018.)

The stack requirements for installing Selenium WebDriver using Java programming language are listed in the Table 1. These components are critical in order to run and perform any automation tasks on browsers.

Table 1. Components requirement

An example: Signing up unlimited Facebook Accounts on Chrome browser

Figure 2 below displays the content of a java page that the author has created to sign up new accounts for Facebook using automation. The aim of this task is to open Chrome browser, get to Facebook page and sign up new accounts using random emails that are generated with random numerical suffix. At the beginning, the machine will import necessary components to run the script, for example ChromeDriver, junit, and Selenium WebDriver.

The script should be chosen to be run with junit as junit is defined to be the test runner. Junit executes the script starting from the @Test anchor. In the figure 2, each line of code ends with comments explaining the purpose of the step.

Figure 2. Script to automate Facebook account signing-up

This example shows how developers can automate the signing up process on webpages with programming. As there is no assertions to evaluate the outcome to any expected results, this is not considered testing. However, for further development with automation testing, developers can add assertions to assess whether or not the outcome is desired. For instance, the value of the textbox can be stored and compared to certain input value to decide if it meets the requirements. In fact, the machine can check if the button is clicked and if any further notifications follows. These practices are possible because they are happening on the webpage itself, and the Selenium WebDriver can detect and interact with them.

The Figure 3 illustrates clearly that the driver is controlling the browser with the notification “Chrome is being controlled by automated test software”. In this example, the driver enters all the needed information on the sign-up form, and then clicks on the submit button. Additionally, all text fields can be parsed as parameters, or the data may be imported from a database. This example test script can be run as many times as required with different, randomly generated email address every time. With this implementation, unlimited number of Facebook accounts can be created by running a simple script. It took approximately 10 seconds for the script to sign up for one account. Whereas, for a human, to sign-up for Facebook, a normal process will take up to several minutes. Moreover, the result is at maximum accuracy compared to human results with repetitive tasks.

Figure 3. Facebook sign-up automated page

Prevent your website from malicious automation attack

It does not require much to set up and run an automation task on a web browser. That is why it is necessary for any website to have some protection method against potential automation attack. Using captcha for verifying humans and computers apart is by far the most effective technique for protecting a site against automation (Robert 2018). Captcha generates elements on the site with non-static ID, which makes it impossible for the pre-determined script to locate, thus get access to.

Conclusion

For automation, it is imperative to ensure the reliability of the scripts, and frequent maintenance to keep track with changes of the automated object. Website automation tasks depend heavily on the web elements, and sometimes they are slightly changed on different web browsers and web resolutions, which results in the failure of the test case or automation task.

Overall, automation has been widely adopted, and implemented in every aspect of technology. The resources and time to set up an automation system may be demanding at first, however, in the long term, the effectiveness of the result is significant. For example, by running an automation test suite for a web application in a start-up company, the development team can witness a 71.46% of time reduction compared to manual testing of all the required functionalities. In fact, the number is only concluded within a two-month development timeframe. The use of automation testing will most likely appear even more efficient with time. (Dao 2018, 52.)

References

Avasarala, S. 2014. Selenium WebDriver Practical Guide. Birmingham B3 2PB, UK: Packt Publishing.

Dao, Q. 2018. Implementing test automation with Selenium WebDriver. Case study: MeetingPackage.com. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti.  [Cited 1 Nov 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110116522

Dustin, E., Garrett, T. & Gauf, B. 2009. Implementing Automated Software Testing: How to Save Time and Lower Costs While Raising Quality. New York: Pearson Education Inc.

Fernandes, J. & Fonzo, A.D. 2018. When to Automate your Testing (and when not to). Oracle. [Cited 1 Oct 2018]. Available at: http://www.oracle.com/technetwork/cn/articles/when-to-automate-testing-1-130330.pdf

Itkonen, J., Mäntylä, M.V. & Lassenius, C. 2009. How do testers do it? An exploratory study on manual testing practices. In: 2009 3rd International Symposium on Empirical Software Engineering and Measurement. Lake Buena Vista, FL, USA. 15-16 Oct. 2009. 494-497. [Cited 1 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1109/ESEM.2009.5314240

Nguyen, H.Q., Hackett, M. & Whitlock, B.K. 2006. Global Software Test Automation: A Discussion of Software Testing for Executives. Cuperrtino: Happy About.

Robert, E. 2018. 9 Recommendations to Prevent Bad Bots on Your Website. [Cited 2 Nov 2018]. Available at: https://resources.distilnetworks.com/all-blog-posts/9-recommendations-to-prevent-bad-bots-on-your-website

Selenium. 2018. SeleniumHQ. Browser automation. [Cited 2 Oct 2018]. Available at: https://www.seleniumhq.org/

Authors

Quan Dao is a recent graduate at Lahti University of Applied Sciences, major in Business Information Technology. He finds joy in ensuring the quality of the product in the development process, with an aim to optimize the development and operation pipeline. He is interested in new opportunities, preferably in Quality Assurance and DevOps.

Sariseelia Sore works as Senior Lecturer in Business Information Technology Degree Programme at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management.

Illustration: https://unsplash.com/photos/OqtafYT5kTw (Ilya Pavlov/CC0)

Published 11.12.2018

Reference to this publication

Dao, Q. & Sore. S. 2018. Automation – Make the machine do the work. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/automation-make-the-machine-do-the-work/