Aihearkisto: Uudistava oppiminen

Sosionomiopiskelijat notkeasti tulevaisuuden taitoja ja valmiuksia oppimassa

Olopiste – työttömien kohtaamispaikka on kynnyksetöntä työllistymistä tukevaa toimintaa pitkäaikaistyöttömille. Hankkeessa ovat toimijoina Harjulan Setlementti ry, Sylvia-koti yhdistys ry Kaupunkikylä sekä Lahden ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää sosionomiopiskelijoille autenttista oppimista tukeva oppimisympäristö. Tässä artikkelissa esitellään autenttisen oppimisympäristön kehittämistyössä nousseita pedagogisia havaintoja ja alustavia tuloksia, jotka pohjautuvat opiskelijaryhmien palautteisiin oppimisesta Olopisteellä.

Kirjoittajat: Helena Hatakka ja Tarja Kempe-Hakkarainen

Uudistava oppiminen mahdollistaa kokeilevuuden autenttisessa oppimisessa

Sosionomikoulutuksessa kehitetään autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste -hanketta. Autenttisen oppimisympäristön kehittäminen perustuu uudistavaan oppimiseen ja sen elementtien soveltamiseen. Uudistavassa oppimisessa kriittinen ajattelu, luovuus, yhteisöllinen kehittäminen ja toiminta sekä uusien merkitysten muodostaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Uudistava oppiminen merkitsee sitä, että oppiminen on kriittistä, pohtivaa, reflektoivaa ja kyseenalaistavaa. Uudistavassa oppimisessa perehdytään oman toiminnan syihin, ennakko-oletuksiin, mielikuviin ja myös mahdollisiin oppimisen esteisiin. Uudistavassa oppimisessa ei ole tavoitteena vain löytää oikeita vastauksia tai ratkaisuja vaan myös löytää olennaiset kysymykset ja siten kohdentaa oppiminen tulevaisuuden kannalta oikeisiin tekijöihin.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015)

Olopisteen autenttisen oppimisympäristön kehittämistyön painopisteenä on ollut kokeileva toiminta, jonka avulla on haluttu löytää opiskelijoiden oppimista tukevia toimivia käytänteitä. Kriittisen ja säännöllisen reflektion kautta on arvioitu toimintaa sekä olemassa olevien käytäntöjen soveltuvuutta ja toimivuutta oppimisen näkökulmasta. Kehittämistyössä on luotu, opiskelijoiden ja Olopisteen muiden toimijoiden kanssa, yhteistä ymmärrystä toiminnan perustasta ja sitä on testattu yhteisessä dialogissa kehittämistyön eri vaiheissa. Myös oppimista tukevien käytäntöjen ja toimintojen toteuttamiskelpoisuutta ja toteutumista on arvioitu jatkuvasti.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015.)

Tilannesidonnaiseen kognitioon perustuvien pedagogisten ratkaisuiden vahvuudeksi voidaan nähdä se, että opiskelijat pääsevät osallistumaan käytännön yhteisöjen toimintaan ja vuorovaikutukseen yhteisön muiden toimijoiden kanssa. Tätä kautta opiskelijat pääsevät luomaan, yhdessä asiantuntijoiden kanssa, yhteisiä merkityksiä asioille ja ilmiöille sekä laajentamaan omaa ymmärrystään ja kokemustaan. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 138.) Tämä pätee myös autenttiseen oppimiseen, jossa keskeisellä sijalla ovat oikealle työelämälle tyypilliset tilanteet. Olopisteellä opiskelijat ovat kohdanneet monia sujuvia ja toimivia asioita, mutta myös useita haastavia, ratkaisua vaativia tilanteita.

Olopiste pedagogisena ympäristönä – mahdollisuudet ja haasteet

Opiskelijoiden antaman palautteen perusteella Olopisteen oppimisympäristön vahvuuksina olivat sen mahdollistamat asiakkaiden kohtaamiset ja se, että siellä sai kuvan siitä, miten Olopisteen kaltaisessa pitkäaikaistyöttömille suunnatussa palvelussa voidaan toimia. Asiakkaisen sensitiivinen kohtaaminen, huomiointi ja ohjaaminen sekä ohjaussuunnitelmien tekeminen olivat oppimisen keskiössä ja näissä opiskelijat kokivat harjaantuneensa.  Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssien (2016) mukaan nämä osa-alueet ovat keskeistä asiakastyön osaamista. Vastaavasti oppimista estäväksi tekijäksi mainittiin se, että Olopisteellä kävi omalla työvuorolla vähän tai ei ollenkaan asiakkaita.

Vuorovaikutus yhteisön muiden toimijoiden kanssa oli opiskelijoiden palautteen perusteella oppimista tukevaa. Olopisteen henkilökunta otti opiskelijat hyvin vastaan ja tuki heitä työskentelyssä. Opiskelijoita kuunneltiin ja heitä kohdeltiin työntekijöinä. Opiskelijat kuvasivatkin, että he kokivat olevansa osa työyhteisöä. Opiskelijan oman aktiivisuuden ja asenteen kuvattiin olevan tärkeässä roolissa siinä, että koki kuuluvansa työyhteisöön. Olopisteen arkipäivän asiakastyö mahdollisti omien ja työparin vahvuuksien hyödyntämisen. Toisaalta opiskelijat kokivat myös, että työyhteisöön ei ollut ihan helppo päästä mukaan ja opiskelijan rooli hahmottui osalle opiskelijoista noviisin tai vierailijan rooliksi. Noviisi ei osallistu toimintaan asiantuntijayhteisön täysivaltaisena jäsenenä vaan etsii vielä paikkaansa ja rooliaan (Kiviniemi, Leppisaari & Teräs 2013, 105).  Palautteissa kuvattiin, että kaikki opiskelijat eivät uskalla uudessa tilanteessa välttämättä puhua asioista avoimesti tai tuoda mielipiteitä muuten julki. Toiveena oli, että Olopisteen muut toimijat olisivat selkeämmin tuoneet esiin mitä opiskelijalta odotetaan ja vaaditaan työvuorojen aikana.

Kiviniemen ym. (2013, 105) mukaan autenttisessa oppimisessa keskeisenä asiana on asiantuntijayhteyden ja hiljaisen tiedon jakaminen. Tähän on luotu Olopisteellä yhteisen reflektion rakenne. Olopisteellä reflektiota tapahtuu opiskelijan, työntekijöiden ja opettajien välillä. Opettajat ja opiskelijat reflektoivat oppimistila olo -sessioissa, opiskelijat ja työntekijät päivittäisissä kohtaamisissa ja opiskelijatyöpari keskenään. Opiskelijoiden palautteet toivat esiin, että reflektiorakenne on toimiva ja ohjauksen koettiin edistäneen oppimista, mutta myös lisää ohjausta, perehdytystä ja perehdytysmateriaalia kaivattiin.

Oppimiseen Olopisteellä on kytketty useita erilaisia oppimistehtäviä. Tehtävät ovat pääosin toiminnallisia, kuten Olopisteen arkipäiväiseen asiakastyöhön ja monipuoliseen ohjaustoimintaan osallistuminen.  Kiviniemi ym. (2013, 103-104) mukaan autenttista oppimista tukemaan suunniteltuja oppimistehtäviä ei voi muotoilla yksityiskohtaisen valmiiksi. Oppimisen prosessia on vaikea ennakoida, koska todellisen työelämän tilanteet ja pulmat eivät ole ennakoitavissa ja siksi niitä ei voi etukäteen määrittää. Tästä syntyy haaste myös oppimistehtävien laatimiseen. Opettaja on tottunut strukturoimaan tehtävät valmiiksi kysymyksineen ja lähdeaineistoineen ja opiskelijat ovat tottuneet seuraamaan etukäteen viitoitettua oppimisen polkua. Siksi työelämäläheiset oppimistehtävät luovat haasteita sekä opettajalle että opiskelijalle. Molemmat kokevat epävarmuutta, kun perinteinen strukturoitu tehtävämalli ei toimi. Lonka (2015, 53) toteaa, että ”Elämä luokkahuoneiden ulkopuolella on täynnä epämääräisiä tehtävänantoja. Emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, mutta monimuotoisessa maailmassa on vain pakko pystyä toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä juuri tällaisia tilanteita olisikin hyvä harjoitella?”. Tästä syystä myös Olopisteen oppimisympäristön kehittämistyö jatkuu.

Lähteet

Kiviniemi, K., Leppisaari, I. & Teräs, H. 2013. Autenttiset verkko-oppimisratkaisut asiantuntijuuden kehittäjänä. Teoksessa: Hakala, Juha T. & Kiviniemi, Kari (toim.) Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Kokkola: Jyväskylän yliopisto Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. 99-116.

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-L. 2016. Kasvatuspsykologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otava.

Lahden ammattikorkeakoulu 2015. Pedagoginen ohjelma 2016-2018. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit 2016. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.6.2017]. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/documents/1167850/5e8f1ef1-7a5b-4dfb-a629-0ea09dbfe904

Kirjoittajat

Helena Hatakka on yliopettajana ja Tarja Kempe-Hakkarainen lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla ja he kehittävät autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste-hanketta.

Julkaistu 13.6.2017

Kiistatta yksi maailman aliarvostetuimmista ammateista

Puhelinmyynnillä on usein ihmisille paha kaiku. Alana puhelinmyynti on todellisuudessa kuitenkin mainettaan parempi. Se työllistää suoraan ja välillisesti suuren joukon ihmisiä, ja puhelimitse voidaan tehdä paljon muutakin kuin puhdasta myyntiä. Itse puhelinmyynti on kuitenkin taitolaji. Jotta siinä voi menestyä, siihen täytyy kouluttautua ja tätä kouluttautumista tulee myös johtaa. Oheisessa artikkelissa kuvataan puhelinmyynnin toimintaympäristön haasteita sekä käsitellään puhelinmyyntiä johtavien henkilöiden myynninjohtamisosaamisen kehittämistä.

Kirjoittajat: Marjaana Muranen ja Minna Porasmaa

Talouden rattaanpyörittäjät?

Jukka Vuorio toteaa kolumnissaan, että puhelinmyyjän soitto on merkki talouden rattaiden kiihkeästä liikkeestä ja hän kuvaa puhelinmyyjiä talouden näkymättömiksi rattaanpyörittäjiksi. Hän pitää puhelinmyyjän työtä ikävästi aliarvostettuna ammattina ja lähettää kolumnissaan vilpittömät kiitokset kaikille puhelinmyyjille. (Vuorio 2016). Toimittajalla on kirjoituksessaan taustalla oma intressi, koska journalisteilla on töitä, kun lehtiä myydään ja ostetaan. Puhelinmyynti ja -markkinointi on kuitenkin paljon muutakin, kuin vain lehtimyyntiä, josta ala parhaiten tunnetaan. Puhelinmyynti, tai niin kuin Vuorio sanoo, rattaiden pyörittäminen, työllistää välillisesti monia muitakin aloja kuin vain journalisteja. Vuorion omalla listalla ovat metsurit, jotka kaatavat puita, rekkakuskit, jotka kuskaavat puut paperitehtaaseen, paperitehtaan työntekijöitä, toimittajia, valokuvaajia, kuvittajia, taittajia, tuottajia, sihteereitä, mainosmyyjiä, kirjapainotyöntekijöitä ja lehdenjakajia. (Vuorio 2016.) Kuten mainittu yllä, nämä Vuorion mainitsemat ammattilaiset työllistyvät välillisesti lehtimyynnin ansiosta. Puhelimitse voidaan myös lähestyä yrityksiä ja kuluttajia erittäin monen muunkin teeman kuin vain lehtimyynnin puitteissa.

Puolesta ja vastaan puhujat

Nykyinen puhelinmyynti on sallittua henkilöille, jotka eivät ole sitä erikseen kieltäneet. Tietosuojavaltuutettu, kuluttaja-asiamies sekä Kuluttajaliitto ovat vaatineet jo jonkin aikaa, että puhelinmarkkinoinnissa edellytettäisiin henkilön ennakkosuostumusta myyntipuheluiden vastaanottamiseen. ”Puhelinmarkkinointitilanne on kuluttajalle poikkeuksellinen: yleensä kuluttaja tekee itse aloitteen ja päätöksen ostoaikeistaan. Puhelinmyynnissä aloite tulee myyjältä ja edellyttää kuluttajalta nopeaa päätöksentekoa. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös lainsäädännössä”, kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen sanoo. (Järvelä, Saastamoinen & Väänänen 2017, 5.)

Lainsäädäntö suojelee jo nykyisellään kuluttajaa ja määrittelee, millainen tilausvahvistuksen tulee olla etämyynnissä, joksi puhelinmyynti luokitellaan. Etämyynnille on myös määritelty 14 vuorokauden peruutusoikeus. (Kuluttajansuojalaki 1072/2000, 6. luku/14§, 15§). Nopeasti puhelimessa tehdyn päätöksen ehtii siis hyvin vielä pyörtää.

Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry eli ASML vaikuttaa vahvasti viranomaisten kannanottoihin ja lainsäädäntöön. ASML muun muassa osallistuu aktiivisesti työryhmiin ja tekee yhteistyötä toimialan kannalta merkittävien virkamiesten kanssa. Etukäteisvaikuttamisen avulla ASML on vuosien varrella saanut estettyä useita toimialalle haitallisia lainsäädäntömuutoksia. Jäsenkonsultaation lisäksi ASML toimii aktiivisesti alan itsesääntelijänä. ASML:n jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan ASML:n laatimia käytännesääntöjä ja ovat siksi oikeutettuja käyttämään ASML:n Reilun Pelin -merkkiä. (Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto 2017.)

Kuva 1. ASML:n Reilun pelin jäsen -logo, jota voivat viestinnässään käyttää siihen oikeutetut yritykset.

Kuluttaja-asiamies Hentusen näkemys siitä, että kuluttaja tekee yleensä itse aloitteen ja päätöksen ostoaikeistaan, sulkee kokonaan pois markkinoinnin ajatuksen piilevistä tarpeista. Puhelinmyynnin kannalta piilevien ja tiedostamattomien tarpeiden tunnistamisella avautuu uudenlainen ja laajempi markkina, jossa on tutkitusti vapaampaa toimia ja vaikuttaa. Kun asiakas on saatu tietoiseksi piilevistä tarpeistaan, ovat onnistumisen mahdollisuudet myyntitilanteessa jopa kaksinkertaiset. Myös asiakasuskollisuus ja -tyytyväisyys ovat korkeammalla tasolla, kun asiakkaan piilevät ja aiemmin tunnistamattomat tarpeet on pystytty herättelemään. Piilevien tarpeiden tunnistaminen vaatii kuitenkin koko organisaatiolta uudenlaista lähestymistapaa ja asettaa uusia haasteita niin markkinoinnille, myynnille kuin myyjällekin. (Laine 2015, 179.)

Edellä kuvattiin suoramarkkinointiyrityksen toimintaympäristöä. Toisaalla kuluttajaviranomaiset pyrkivät rajoittamaan alan toimintaa, ASML pyrkii etukäteisvaikuttamisella saamaan estettyä alalle haitalliset lakimuutokset ja kuten Vuorion kolumnista voi päätellä, on yleinen mielipide puhelinmyyjistä ja koko alasta negatiivinen.

Osaamisen kehittämisohjelma myynnin johtamisosaamisen kehittämiseksi

YAMK opiskelija Marjaana Muranen paneutui opinnäytetyössään puhelinmyynnin ja sen johtamisen haasteisiin. Hänen työnsä tavoitteena oli luoda osaamisen kehittämisohjelma puhelinmyyntiyrityksen puhelinmyyntiä johtavien henkilöiden esimies- ja myynninjohtamisosaamisen kehittämiseksi. Luodun kehittämisohjelman hyödyntämisen kautta kohdeorganisaation tavoitteena on vastaavasti nostaa liikevaihtoaan, parantaa kannattavuuttaan, pidentää myyjien työuria ja nostaa työssä viihtymistä. Kohdeyritykseltä puuttui selkeät ohjeet myyntipäälliköiden perehdytykseen ja osaamisen kehittämiseen. Osaamisen kehittämisohjelman merkitys ja tärkeys oli siksi nähtävissä jo kehittämistehtävän alkuvaiheessa. (Muranen 2017.)

Murasen (2017) luoman osaamisen kehittämisohjelman mukaan puhelinmyyntiä johtavien myyntipäälliköiden osaamistaan tulee kehittää erityisesti myynnin johtamistaitojen, esimiestaitojen sekä osaamisen kehittämisen osa-alueilla. Tutkimuksensa avulla löydettiin kolme pääteemaa, joiden kehittämiseen myyntipäälliköiden osaamisen kehittämisohjelma nivottiin. Näitä teemoja ovat myyntipäälliköiden rekrytointi, perehdytys sekä osaamisen kehittäminen. Tutkimuksessa nousi lisäksi esille tarve liittää myyntipäälliköiden osaamisenkehittämisohjelmaan osio itsensä johtamisesta. Luotu ohjelma määrittelee aiheet, jotka osaamisen kehittämisohjelman tulee sisältää ja aikatauluehdotuksen, jonka mukaan kehittämisessä edetään. (Muranen 2017).

Osaamisen kehittämisen oltava yksilöllistä

Murasen (2017) mukaan sekä perehdytyksessä että osaamisen kehittämisessä tulee huomioida henkilön nykyinen osaamistaso, myös aikataulu tulee tehdä yksilöllisesti. Vastaavasti, osaamistarpeet, joihin myyntipäälliköt tulee perehdyttää ja joissa heidän osaamistaan tulee jatkuvasti kehittää, ovat esimiestaidot, myyntitaito, myynnin johtamistaito, taito myyjien osaamisen kehittämiseen myyntivalmennuksen ja suoritusjohtamisen avulla sekä haastavista esimiestilanteista selviäminen. Tutkimuksen perusteella osaamisen kehittämisessä tulee hyödyntää sekä kohdeorganisaation sisällä olevaa esimies- ja myynninjohtamiskokemusta, että ulkopuolisia esimies- ja myynninjohtamistaitojen kouluttajia ja valmentajia. (Muranen 2017.)

Osaamisen kehittäminen on tärkeää yrityksen tulokselle

Kohdeorganisaation kannalta myyntipäälliköiden osaamisen kehittäminen on tärkeää, koska koko yrityksen liikevaihto muodostuu yksinomaan puhelinmyyjien tekemästä myyntityöstä. Sen mittaaminen, kuinka paljon osaamisen kehittämisohjelmalla on vaikutusta myyntipäälliköiden osaamisen kehittymiseen, puhumattakaan liikevaihdon kasvuun, on vaikeaa. Myyntipäälliköiden johtamistaitojen kehittymisellä on kuitenkin kiistatta merkitystä koko kohdeorganisaatiolle – ja parhaimmassa tapauksessa myös koko alan arvostuksen lisäämiselle. Luotu osaamisen kehittämisohjelma tullaan ottamaan asteittain käyttöön vuoden 2017 aikana ja sitä tullaan edelleen kehittämään saatujen kokemusten perusteella.

Lähteet

Järvelä, K., Saastamoinen, M. & Väänänen, K. 2017. Kuluttajat ja puhelinmyynti. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 3/2017.

Kuluttajansuojalaki 1072/2000, 6 luku: Kotimyynti ja etämyynti, 14 § Tietojen vahvistaminen etämyynnissä, 15 § Peruuttamisoikeus etämyynnissä. [Viitattu 8.5.2017] Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20001072

Muranen, M. 2017. Osaamisen kehittämisohjelma – Yritys X Oy:n myyntipäälliköiden myynnin johtamisosaamisen kehittämiseen. YAMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma.

Pelisäännöt. Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry. [Viitattu: 16.5.2017] Saatavissa: https://www.asml.fi/pelisaannot/

Vuorio, J. 2016. Älä äksyile puhelinmyyjälle – se on Suomen talouden tärkein ammatti. Helsingin Sanomat 17.10.2016. [Viitattu 8.5.2017] Saatavissa: http://www.hs.fi/talous/art-2000002925942.html

Kirjoittajat

Marjaana Muranen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa YAMK tutkinnon, valmistuen toukokuussa 2017.

KTT Minna Porasmaa työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla lehtorina.

Julkaistu 6.6.2017

Kiertokatu osana kiertotaloutta

Osana kevään 2017 kiertotalousväylää Lahden ammattikorkeakoulun materiaali- ja ympäristöteknologian sekä liiketalouden opiskelijat tekivät Tramel/BLTK Oy:n toimeksiannon pohjalta projektin, jonka päämääränä oli kehittää helppo ja asiakasystävällinen materiaalikierrätyskonsepti. Tässä artikkelissa kuvataan työelämälähtöiseen kehittämishankkeeseen kuuluvaa oppimisprosessia sekä opiskelijoiden kehittämiä ratkaisumalleja materiaalivirtojen hallintaan.

Kirjoittajat:  Rasmus Toropainen ja Pia Haapea

Mitä on kiertotalous?

Suomessa on perinteisesti lajiteltu kotitalouksissa ja teollisuudessa syntyviä jätevirtoja. Esimerkiksi eri periaatteella toimivat kirpputorit, vaatteiden kierrätys ja pullonpalautusjärjestelmämme alkavat olla arkipäivää meille kaikille. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä, ja erilaisille innovatiivisille palvelukonsepteille, jotka helpottavat ja tehostavat kierrätystä ja uusiokäyttöä, on olemassa selkeä tilaus. Pari vuotta sitten lanseerattu kiertotalous -termi on talouden uusi malli, jossa mm. edistetään materiaalien ja tuotteiden arvon säilymistä alkuperäisen käytön jälkeenkin. Tämä tulee huomioida jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Materiaalien ja tuotteiden arvoa voidaan myös maksimoida erilaisilla palveluilla ja älykkyydellä. (Sitra, 2016.)

Valtioneuvoston kanslian (2015) tekemän selvityksen mukaan kiertotaloustoimenpiteillä on mahdollista kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Taloudellisen kasvun lisäksi oletetaan kasvihuonekaasupäästöjen ja neitseellisten raaka-aineiden kulutuksen vähentyvän. Avainasemassa kiertotalouteen siirtymisessä on koko yhteiskunnan arvomaailman muutos, jossa avainasemassa ovat tuotesuunnittelu sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminta yhteiskunnan eri tasoilla. Kiertotalouden odotusten lunastaminen vaatii muutoksia tuotantoon, tuotteisiin, palveluihin, yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä jätehuoltoon. (Valtioneuvoston kanslia, 2015.) Lisäksi hallituksen tavoitteena nykyisellä vaalikaudella on kohottaa Suomi kiertotalouden johtavaksi maaksi vuoteen 2025 mennessä (Ympäristöministeriö, 2017).

Kuva 1. Kiertotalouden perusajatus (Rasmus Toropainen)

Kiertotalous on tunnistettu myös Lahden ammattikorkeakoulussa tärkeäksi osaamisalaksi. Lähes 100 LAMK:n opiskelijaa eri aloilta on osallistunut lukuvuoden 2016 – 2017 aikana toteutettuihin monialaisiin kiertotalouden väyläopintoihin.  Väyläopintoihin kuuluu työelämälähtöinen 5 op:n laajuinen kehittämisprojekti. Aiheet ovat vaihdelleet kestävän tulevaisuuden tutkimisesta kierrätysmateriaalin käytettävyystutkimuksiin.

 Kiertokatu-sovelluksella helppoutta kierrätykseen

Projektin lopputuloksena syntynyt konsepti koostuu mobiilisovelluksesta ja sen välityksellä operoitavista paikkaan sitomattomista keräyspisteistä. Sovellus on koko konseptin ydin, sillä sen on tarkoitus toimia tärkeänä tiedonvälityskanavana ja yhdistää tarpeettomien tavaroiden ja materiaalien haltijat niitä tarvitseviin tahoihin. Sovelluksen kautta voidaan ilmoittaa halusta kerätä tiettyä materiaalia tai tuotetta, ilmoittaa tarpeettomasta tavarasta, löytää kierrätysinfoa ja paljon muuta. Lisäksi sovellus toimii tietolähteenä kierrätyspalveluiden käyttäjille näyttämällä keräyspisteiden kulloisenkin sijainnin ja sen, mitä missäkin kerätään, milloin ja mihin kerätyt materiaalit päätyvät. Sovelluksen kautta on myös mahdollista kerätä tilastotietoa materiaalikierroista. Sovelluksen suunnittelussa on pyritty vetoamaan myös nuoriin tuomalla sovellukseen pelillisyyttä.

 Helppokäyttöiset ja mielenkiintoiset keräyspisteet

Toinen tärkeä osa-alue projektissa oli suunnitella vaihtoehtoisia keräyspisteitä. Suunnittelun tärkeimpänä teemana oli kierrätyksen helppous sekä käyttäjälle että kerääjälle. Jälkilajittelutarpeen minimoimiseksi niihin suunniteltiin myös erilaisia osastoja. Asiakaslähtöisyys ja elämyksellisyys otettiin huomioon keräyspisteiden suunnittelussa. Suunnittelussa huomioitiin se, että keräyspisteet eivät pysty kilpailemaan jätealan yritysten kanssa niiden ehdoilla. Eräitä ideoita elämyksellisyyden luomiseksi olivat kierrätysmateriaalien käyttö pisteiden rakennuksessa, mielenkiintoinen ulkonäkö ja automaation sisällyttäminen pisteisiin.

Kuva 2. Projektin aikana syntyneitä esimerkkejä pisteiden ulkonäöstä (Rasmus Toropainen)

Kujalan kierrätyspuisto

Kolmantena kehittämiskohteena on projektin loppupuolella syntynyt tarve toimeksiantajien omistaman tontin hyödyntämiseksi. Ajatuksena on tehdä alueesta eräänlainen kierrätyspuisto, jossa ihmiset voisivat kierrättää vanhoja tavaroitaan ja samalla oppia kiertotaloudesta sekä nähdä, mihin heidän kierrättämänsä tavarat lopulta päätyvät. Kierrätyspuistosta voisi löytyä erilaisia kiinteitä keräyspisteitä, kierrätysinfopiste, varikko keräyspisteille ja mahdollisesti jonkinlainen puoliautomaattinen kierrätyskone, jota kävijät pääsisivät itse ohjaamaan.

Nettisivut projektiraportin korvaajana

Poikkeuksellista perinteisiin projektitöihin verrattuna oli se, että koko projekti dokumentoitiin rakentamalla sille nettisivut Google Sitesin avulla. Varsinaista loppuraporttia ei siis tehty lainkaan, vaan kaikki kehitetty materiaali sekä presentaatiot julkaistiin ryhmän sivuilla. Lopputuloksena oli kattava paketti kaikkea projektin aiheeseen liittyvää kirjallisuuskatsauksesta projektiryhmän esittelyyn. Projektin etenemistä esiteltiin sivuille ladatun uuden materiaalin lisäksi blogikirjoituksilla, joiden kirjoittamiseen kaikki ryhmän jäsenet osallistuivat.

Nettisivujen tekeminen oli varsin mukavaa vaihtelua perinteisille projektiraporteille. Sivujen avulla projektin tulokset saatiin esiteltyä paljon visuaalisemmin ja kiinnostavammin kuin raportilla, jossa pääpaino on tekstillä. Kokemuksena tämän tyylinen raportointi oli siis positiivinen yllätys, vaikka se faktapohjaiseen ja ”tylsään” projektin esittelyyn tottuneelle insinöörille tuottikin alkuun hieman vaikeuksia. Nettisivut ovatkin varmasti hyvä vaihtoehto loppuraportille etenkin projekteissa, joissa pyritään saamaan jotain visuaalista aikaan. Toinen suuri hyöty projektin rakentamisessa nettisivuille on se, että asiakkaan on mahdollista seurata projektin etenemistä lähes reaaliajassa.

Kuva 3. Kuvakaappaus hankkeen nettisivuilta.

Yhteenveto

Ryhmä oli projektin päättyessä varsin tyytyväinen siihen mitä saatiin aikaan. Lopputulos täytti asiakkaan toimeksiannon ja sai hyvää palautetta, joten projektia voidaan pitää kaiken kaikkiaan onnistuneena.

Projektista jäi käteen paljon uutta tietoa ja osaamista niin projektityöskentelystä kuin nettisivujen teostakin. Tärkeimpänä oppina oli mahdollisesti kuitenkin kiertotalousajatuksen laajuuden ja potentiaalin ymmärtäminen uudella tavalla. Ajatus on varmasti monelle tuttu, mutta projektin myötä asia konkretisoitui paremmin.

Kevään aikaansaannokset antoivat asiakkaalle paljon uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia jatkokehitykselle. Projektin alussa päätettiin käsitellä aihetta melko suurpiirteisesti, joten esimerkiksi eri osa-alueiden tarkempi kehitys ja tutkimus jäävät tuleviin projekteihin. Yhteistyö toimeksiantajan ja LAMKin kanssa jatkuu varmasti erilaisten opiskelijaprojektien ja TKI-hankkeiden muodossa.

Kiertokatu-projekti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: https://sites.google.com/lamk.fi/kiertokatu/

Lähteet

Sitra. 2016. Kiertotalous on Suomelle 2,5 miljardin euron mahdollisuus. [Viitattu 22.2.2017]. Saatavissa: http://www.sitra.fi/ekologia/kiertotalous

Valtioneuvoston kanslia. 2015. Tutkimus: kiertotalouden vihreän kasvun mahdollisuudet Suomelle merkittävät. [Viitattu 22.2.2017]. Saatavissa: http://vnk.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tutkimus-kiertotalouden-vihrean-kasvun-mahdollisuudet-suomelle-merkittavat

Ympäristöministeriö. 2017. Kiertotalous. [Viitattu 22.2.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kiertotalous

Kirjoittajat

Rasmus Toropainen on puutekniikan kolmannen vuoden opiskelija.

Pia Haapea on energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja ja vetovastuussa kiertotalousväylästä.

Julkaistu 5.6.2017

Oivaltavia oppimiskokemuksia digitalisaatiota hyödyntämällä Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutuksessa

Lahden ammattikorkeakoulussa kehitytään työelämän uudistajiksi oppimalla aidoissa työelämäprojekteissa ja -verkostoissa. Oppiminen on yhteisöllistä, kokeilevaa, sallivaa ja luovaa. Oppimisympäristöissä rakennetaan uudenlaisia työelämän käytäntöjä ja ratkaisuja. Fysioterapeutin ammatissa manuaalinen osaaminen eli omilla käsillä tehtävä työ on merkittävä osa asiantuntijatehtävissä toimimista. Tässä artikkelissa esitellään digitaalisuutta hyödyntävän fysioterapian opiskelumateriaalin kehittäminen opinnäytetyöprosessissa.

Kirjoittajat: Henna-Riikka Vasama, Emmi Liukkonen ja Annamaija Id-Korhonen

Opiskelijan rooli tiedon aktiivisena käsittelijänä

Ammattikorkeakouluopinnot mahdollistavat opiskelijan perusvalmiuksien saavuttamisen ammattialan asiantuntijatehtävissä toimimiseksi. Korkeakouluopetuksen perustana ovat työelämän ja elinkeinorakenteen asettamat haasteet. Valtioneuvoston asetukset tutkintosäännöistä ovat perustana tutkintokohtaisille tavoitteille, opintojen rakenteelle ja perusteille sekä opetussuunnitelmien laatimiselle. (Ammattikorkeakoululaki 351/2003.) Opiskelija nähdään tavoitteellisena ja aktiivisena tiedonhankkijana, käsittelijänä ja prosessoijana sekä oman oppimisprosessinsa ohjaajana. (Pylkkä 2017) Itseohjautuva ja aktiivinen opiskeluote tähtää ammatilliseen kasvuun ja ammatillisten perusvalmiuksien muodostumiseen.

 Digitaalinen oppimateriaali käytännön osaamisen tukena

Opiskelijoiden omatoimista opiskelua tuetaan aikaan ja paikkaan sitomattomien sekä erilaisia oppimistyylejä palvelevia itseopiskelumateriaaleita hyödyntämällä. Käytännön taitoja opiskellaan myös lähiopetustuntien ulkopuolella. Emmi Liukkosen ja Henna-Riikka Vasaman opinnäytetyössä ’’Alaraajojen perifeeristen hermojen neurodynaamiset harjoitteet: opetusvideot Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoille’’ (2017) tuotettiin audiovisuaalinen materiaali tukemaan fysioterapeuttiopiskelijoiden itseopiskelua. Se sisältää visuaalista kuvaa ja videomateriaalia sekä tekstiä täydentävää auditiivista materiaalia.

Oppimiskäsitysten ja vaadittavan osaamistason yhtenäistäminen

Ammattikorkeakouluopiskelussa ammattiopintojen tehtävänä on mahdollistaa opiskelijan riittävä osaamis- ja valmiustaso ammatillisten kokonaisuuksien hallitsemiseen. Tieteellisiin perusteisiin pohjautuvien perusvalmiuksien hallitsemisen on oltava riittävää, jotta opiskelija kykenee työskentelemään valmistumisen jälkeen itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä. (Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 1995/256.) Opiskelijan tiedonkäsittely- ja oppimisprosessin tukeminen edellyttää tarpeisiin vastaamista opetussuunnitelmissa. Erilaiset oppimisympäristöt tukevat käytännön taitojen omaksumista, harjoittelua ja syventämistä.

Digitaalisten oppimateriaalien avulla valmiuksia tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin

Liukkosen ja Vasaman (2017) opinnäytetyöprosessissa kehitettyjen opetusvideoiden tavoitteena oli tuottaa Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoille itseopiskelumateriaalia hermokudoksen toimintahäiriöiden fysioterapiaan. Tuotoksena kehitettiin kolme opetusvideota, jotka muodostavat digitaalisen oppimateriaalikokonaisuuden. Kokonaisuuden tarkoituksena on tukea ja vahvistaa fysioterapian käytännön taitojen osaamista.

Digitalisaatio mahdollistaa ubiikin eli kaikkialla tapahtuvan oppimisen myös manuaalisissa taidoissa. Digitaaliseksi oppimateriaaliksi kehitettävien opetusvideoiden tuottaminen vaati työn tekijöiltä aihealueen teoriatiedon ja perusteiden hallitsemisen lisäksi vahvaa osaamista video- ja editointiprosessista. Näihin taitoihin kuuluu osaamista videoprosessin vaiheistamisesta, käsikirjoittamisesta, toteuttamisesta ja editoinnista. Opetusvideoissa pysäytyskuvat, erillisten puheen ja videoklippien yhteensovittaminen sekä erityistehosteet asettivat haasteita editoinnille. Media-alan osaamista tukevia opintoja voi valita vapaasti valittaviin opintoihin. Opinnäytetyön tekijät hyödynsivät ulkopuolista media-alan osaajaa opetusvideoiden tuottamisessa.

Prosessin aikana tekijät törmäsivät konkreettisesti videointi- ja editointiosaamisen perustaitojen puuttumiseen. Hyvin suunnitellusta käsikirjoituksesta huolimatta opetusvideoiden jälkieditointi ja puutteiden tai lisäysten korjaaminen osoittautui haasteelliseksi. Se edellytti uusintakuvauksia ja lukemattomia editointikertoja. Prosessin monivaiheisuus ja ulkopuolisen media-alan osaajan tietämättömyys aihealuetta kohtaan asettivat haasteita: muutosten tekeminen ilman tekijöiden läsnäoloa johti useisiin turhiin työtunteihin ja virheiden korjaamiseen. Prosessi saatettiin kuitenkin kärsivällisesti loppuun, ja lopullinen tuotos saikin kiitosta sekä toimeksiantajalta että tuotoksen käyttäjäryhmältä.

Mediaosaamisen ja audiovisuaalisen materiaalin hyödyntäminen on lisääntymässä sekä opetuksessa, että työelämässä. Näiden perustaitojen sisällyttäminen opintosuunnitelmaan olisi hyödyllistä osana täydentäviä tai vapaasti valittavia opintoja. Tämä osaaminen olisi opiskelijalle eduksi valmistumisen jälkeen työnhaussa ja työmarkkinoilla – huolimatta siitä, hyödyntääkö opiskelija näitä taitoja opinnäytetyöprosessissaan vai ei.

Lähteet

Finlex. Ammattikorkeakoululaki 351/2003. [Viitattu 18.4.2017] Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030351

Finlex. Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 1995/256. [Viitattu 10.4.2017] Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950256?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoulu

Liukkonen, E. & Vasama, H-R. 2017. Alaraajojen perifeeristen hermojen neurodynaamiset harjoitteet: opetusvideot Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoille. [Verkkodokumentti]. AMK-Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 28.4.2017] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/124942/Liukkonen_Emmi.pdf?sequence=4

Pylkkä, O. Oppimiskäsitykset. Kognitiivinen oppimiskäsitys ja oppimisen ohjaaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.4.2017] Saatavissa: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/kognitiivinen-oppimiskasitys-ja-oppimisen-ohjaaminen/

Kirjoittajat

Henna-Riikka Vasama & Emmi Liukkonen ovat toukokuussa 2017 Lahden ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveysalalta valmistuvia fysioterapeutteja (AMK).

Annamaija Id-Korhonen toimii Fysioterapian koulutusohjelman (AMK) lehtorina.

Julkaistu 31.5.2017

Mielen hyvinvoinnin edistäminen osaksi esiopetusta

Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppimisen sekä positiivisten ajatusmallien tiedostamisen avulla voidaan edistää mielen hyvinvointia. Hyvää mielenterveyttä tukevien taitojen opettelu sopii hyvin osaksi esiopetusta. Näin voitaisiin antaa lapsille parempia valmiuksia selviytyä arjessa ja ihmissuhteissa sekä ehkäistä lasten mielenterveyshäiriöitä. Tunnetaitoihin kuuluvia taitoja ovat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, sekä tunteiden sääteleminen. Tunnetaitoja tarvitaan erityisesti ryhmässä toimimisessa, ja näin ollen ne voidaan ajatella myös osaksi vuorovaikutustaitoja. Lapsuudessa näihin taitoihin voidaan vaikuttaa parhaiten, ja siksi mielen hyvinvoinnin edistäminen tulisi nähdä tärkeänä osana lapsuutta.

Kirjoittajat: Marianna Kähkönen, Riikka Sievälä ja Helena Hatakka

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ohjaavat esiopetuksen suunnittelua ja toteuttamista Suomessa. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan lasten hyvinvointiin liittyvien taitojen vahvistaminen sekä lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytysten edistäminen ovat esiopetuksen tärkeimpiä tehtäviä. Lapsilähtöisyys, myönteisen minäkuvan vahvistaminen, osaamisen edistäminen sekä turvallinen oppimisympäristö ovat myös tärkeitä esiopetuksen järjestämistä koskevia periaatteita. Lapsilähtöisyys esiopetuksessa on sitä, että kasvatushenkilöstö kykenee tukemaan lapsen suotuisaa kehitystä ikäkautta vastaavalla tavalla (Jantunen & Lautela 2010, 31). Perusopetuslain mukaan yhtenä tavoitteena esiopetuksessa on tarjota lapsille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. (Opetushallitus 2014, 12-13, 17-19.)

Esiopetuksen tulee tukea lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Esiopetuksen tavoitteena on myös ennaltaehkäistä lapsen elämässä mahdollisesti myöhemmin ilmeneviä vaikeuksia. (Opetushallitus 2014, 14.) Hyvä mielenterveys luo perustan koko yksilön hyvinvoinnille (THL 2014). Näin ollen mielenterveystaitojen opettelu on olennainen osa lasten hyvinvointiin liittyvien taitojen vahvistamista. Hyvä mielenterveys parantaa myös lapsen oppimisedellytyksiä, mikä on esiopetuksen tärkeä tehtävä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuodaan myös esiin, että lapsella tulee olla mahdollisuus kehittää tunnetaitojaan (Opetushallitus 2010, 15). Tunnetaidot ovat tärkeä osa mielenterveystaitoja (Suomen Mielenterveysseura 2017). Mielen hyvinvointia tukevien taitojen opettelulla on mielenterveyshäiriöitä ennaltaehkäisevä vaikutus, mikä tekee siitä myös yhteiskunnallisesti merkittävää (Barrett 2014, 9).

Mielen hyvinvointi

Mielen hyvinvointi on hyvää ja positiivista mielenterveyttä. Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, joka koostuu ihmisen terveydestä ja toimintakyvystä. (THL 2014.) Hyvästä mielenterveydestä kertoo se, kun ihmisen mieli on pääasiassa tyytyväinen ja tasainen (Väestöliitto 2017). Mielen hyvinvoinnissa on kyse elämän mielekkyyden kokemisesta sekä myönteisestä hyvinvoinnin tunteesta. Mielen hyvinvointi syntyy myönteisestä tunne-elämästä ja ajatuksista sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja elämän merkityksellisyyden kokemuksista (Tamminen ym. 2013, 9.) Kun mieli voi hyvin, mahdollistaa se yksilön kyvyn selviytyä arjessa eteen tulevista haasteista, luoda ja ylläpitää ihmissuhteita sekä ilmaista tunteitaan. (THL 2014; Heiskanen ym. 2006, 23.) Mielenterveys kehittyy yksilön kasvun ja kehityksen aikana, mikä tarkoittaa sitä, että perusta mielenterveydelle rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa (Korppi-Tommola 2015, 8-9).

Mielen hyvinvoinnilla on positiivisesti merkittäviä ja kauaskantoisia seurauksia lapsen elämässä. Mielen hyvinvointi vaikuttaa arjessa jaksamiseen, vahvistaa taitoa tunnistaa, sanoittaa ja ilmaista tunteitaan. Näin ollen myös yksilön itsetuntemus kehittyy. Mielen hyvinvoinnin tukeminen vahvistaa myös lapsen itsetuntoa, kun omien vahvuuksien havaitseminen helpottuu ja lapsi oppii tunnistamaan asioita, jotka tuottavat hänelle mielihyvää. Ihmissuhdetaidot, turvaverkkojen rakentaminen sekä selviytymiskeinot ovat myös osa mielenterveyttä. Hyvinvoiva mieli mahdollistaa kyyn ratkaista ristiriitoja, kohdata pettymyksiä ja rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Lisäksi arvot ja voimavarat ovat merkittäviä hyvästä mielenterveydestä puhuttaessa. On hyvä tiedostaa sellaisia arvoja, jotka tuottavat itselle mielihyvää ja vahvistavat siten mielenterveyttä. (Suomen mielenterveysseura 2017.)

Mielenterveys kehittyy yksilön kasvun ja kehityksen aikana eli perusta mielenterveydelle rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa (Korppi-Tommola 2015, 8-9). Näin ollen mielen hyvinvointia tukevien taitojen opettelu on perusteltua ja tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen kasvua ja kehitystä sekä myös jatkuvasti sen aikana.

Mielen hyvinvoinnin edistäminen

Mielen hyvinvointia voidaan edistää muun muassa vaikuttamalla mielen hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Näitä tekijöitä ovat yksilölliset-, sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset-, yhteiskunnan rakenteelliset- ja kulttuuriset- sekä biologiset tekijät. (THL 2014.)

Yksilöllisiin tekijöihin kuuluvat identiteetin, sopeutumiskyvyn ja itseluottamuksen vahvistaminen. Sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin tekijöihin kuuluvat puolestaan perheen, työn ja koulun muodostamat yhteisöt. (THL 2014.) Lapsuudessa erityisesti erilaisiin ryhmiin kuuluminen ovat osa lapsen arkipäivää. Ryhmissä opitaan niin vuorovaikutustaitoja kuin itseen liittyviä asioita (Opetushallitus 2014). Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppimisen sekä positiivisten ajatusmallien tiedostamisen avulla voidaan edistää mielen hyvinvointia. Tunnetaitoihin kuuluvia taitoja ovat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, sekä tunteiden sääteleminen (Huilla & Isokoski 2013, 39-41). Tunnetaitoja tarvitaan erityisesti ryhmässä toimimisessa, ja näin ollen tunnetaidot voidaan ajatella myös osaksi vuorovaikutustaitoja.

Friends-ohjelma on australialaisen psykologian professori Paula Barrettin kehittelemä, ja se on suunnattu mielen hyvinvoinnin tukemiseen lapsille ja nuorille. Friends-ohjelmalla on vankka teoreettinen perusta. Friends-ohjelman teoreettinen malli keskittyy ahdistuneisuuden ehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Teoreettinen malli kohdistuu emotionaalisiin, kognitiivisiin ja fysiologisiin sekä oppimisen prosesseihin. Nämä teoreettisen mallin osat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, sekä ne nähdään olevan yhteydessä ahdistuneisuuden kehittymisen, jatkumisen ja kokemisen kanssa. (Barrett 2014, 11–14.) Suomessa Friends-ohjelmaa koordinoi ja kouluttaa Aseman Lapset ry.

Friends-ohjelma sisältää kaksitoista noin tunnin mittaista tapaamista, jossa jokaisella tapaamiskerralla on oma aiheensa. Friends-ohjelman avulla opetellaan muun muassa tunnetaitoja, tunnistamalla ja nimeämällä tunteita, sekä kannustetaan positiivisiin ajattelumalleihin. Friends-ohjelma perustuu kokemukselliseen ja vertaisoppimiseen, joten ohjelmassa opetellaan myös vuorovaikutustaitoja, esimerkiksi toisten kuuntelemista ja oman vuoron odottamista. (Barrett 2014, 14–15.) Friends-ohjelma olisi hyvä väline myös ryhmäytymisen tukemiseen, sillä esimerkiksi tunnetaitojen oppiminen nähdään tärkeänä osana vuorovaikutustaitoja. Tunnetaitoinen lapsi tunnistaa omat tunteensa ja osaa säädellä niitä, sekä ottaa huomioon myös toisten tunteet (Huilla & Isokoski 2013, 39–41).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Oon iloinen, koska tykkään olla eskarissa”. Opinnäytetyössä sovellettiin lasten mielenterveyshäiriöitä ennaltaehkäisevää Fun Friends -ohjelmaa esikoululaisten mielen hyvinvoinnin edistämisessä.  Fun Friends -ohjelmaa soveltaen suunniteltiin ja toteutettiin Kiva Kamu -ohjauskokonaisuus esikouluryhmälle ja tuotettiin materiaalipaketti esikoululaisten mielen hyvinvoinnin tukemiseen.

Lähteet

Barrett, P. 2014. Fun Friends: Ryhmänohjaajan opas 4–8-vuotiaiden lasten kanssa työskentelyyn. 2. painos. Käännös versiosta 2008 Fun Friends Publishing. Brisbane, Australia: Pathways Health and Research Centre.

Heiskanen, T., Lyytikäinen, M. & Sassi, P. 2006. Miten mielenterveyttä edistetään. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Huilla, M. & Isokoski, S. 2013. Lapsen tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistaminen esi- ja alkuopetuksessa [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos [Viitattu 10.4.2017].  Saatavissa: http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/inline/huilla_ja_isokoski_2013.pdf.

Jantunen, T. & Lautela, R. 2010. Lapsilähtöinen esiopetus. Helsinki: Tammi.

Opetushallitus. 2014. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. [Verkkodokumentti]. 3. muutettu painos, sisältää määräyksen 72/011/2015 mukaiset muutokset. Määräykset ja ohjeet 2016:1. [Viitattu 4.3.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Korppi-Tommola, M. 2015. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvän koulutuksen tuomat mahdollisuudet alakoulun opettajien tietotaitoihin.  [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskyä: Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. [Viitattu 4.3.2017].  Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/46721.

Kähkönen, M. & Sievälä, R. 2017. ”Oon iloinen, koska tykkään olla eskarissa.” Fun Friends -ohjelman soveltaminen esikoululaisten mielen hyvinvoinnin edistämisessä.[Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala.  [Viitattu 19.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704184852.

Opetushallitus. 2014. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. [Verkkodokumentti]. 3. muutettu painos, sisältää määräyksen 72/011/2015 mukaiset muutokset. Määräykset ja ohjeet 2016:1. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Suomen Mielenterveysseura. 2017. Lapset ja nuoret: Mielenterveys voimavarana. [Viitattu 31.3.2017]. Saatavissa: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehitt%C3%A4mistoiminta/lapset-ja-nuoret.

Tamminen, N., Solin, P., Lassander, M. & Stengard, E. 2013. Mielenterveyden edistäminen kouluissa. [Verkkodokumerntti]. Käännös teoksesta ”Mental Health Promotion Handbook -Educational Setting”. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 10.4.2017]. Saatavissa STM:n hallinnonalan avoimesta julkaisuarkistosta: https://www.julkari.fi/handle/10024/110540.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. Mielen hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos  [Viitattu 10.4.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/toimijat/terveyden-edistaminen-eri-toimialoilla/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-ammatillisessa-koulutuksessa/mielen-hyvinvointi.

Väestöliitto. 2017. Mielen hyvinvointi. [Viitattu 3.3.2017]. Saatavissa: http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/mina-ja-muut/mielen-hyvinvointi/.

Kirjoittajat

Riikka Sievälä ja Marianna Kähkönen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 29.5.2017