Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni, että nuorilla on halu auttaa muita. Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, mutta toisaalta se koetaan sitovana. Aiheeseen liittyviä vapaaehtoistoiminnan palvelukokokeiluja toteutettiin kevään 2018 aikana yhdessä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Vapaaehtoistoiminnan
motiivit ja haasteet
Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien keski-ikä nousee ja mukaan toivottaisiin myös nuoria. Ihmiset eivät nykyään lähde kovin helposti mukaan toimintaan, jos pitää sitoutua pitkiksi ajoiksi. Vapaaehtoistyöhön innostaa muun muassa merkityksellisyyden kokemus ja yhdessäolo muiden kanssa. Vapaaehtoistyö voi edistää myös työllistymistä. Monella nuorella haasteena on yksinäisyys. Vapaaehtoiseen auttamistyöhön osallistumalla onkin mahdollista ehkäistä myös yksinäisyyttä.
Mikä auttamisen muoto on nuorille luontevaa?
Ajatuksena syntyi, että pop up- tyyppinen osallistumistapa voisi motivoida nuoria mukaan vapaaehtoistoimintaan. Haluttiin kokeilla, lahjoittavatko nuoret aikaa ja osaamistaan, jos he voivat itse valita mitä tekisivät ja jos heidät kohdistetaan lahjan saajan kanssa.
Kokeilun ideaa testattiin ensin noin 30 nuoren parissa
marraskuussa 2017. Mukana oli ammattikoulun sekä ammattikorkeakoulun
opiskelijoita, iältään 16-29- vuotiaita. Kohdattujen nuorten kanssa
keskusteltiin siitä, ketä he haluaisivat ilahduttaa ja mihin tarkoitukseen tai
kenelle he haluaisivat antaa aikaansa.
Yli puolet haastatelluista nuorista vastasi, että voisi auttaa
tai ilahduttaa vanhuksia, esimerkiksi läsnäololla, kuuntelemalla,
keskustelemalla, lähettämällä joulukortin, ulkoilu- tai kahviseurana tai
opastamalla älylaitteiden käyttöön. Osa vastaajista sanoi haluavansa auttaa,
mutta ei tiennyt miten. Yksittäisiä vastauksissa todettiin, että voisi olla
muuttoapuna, keskustelutukena hiljaiselle ihmiselle, viedä vaihto-oppilaan
tuopille, auttaa äitejä vauvan hoidossa tai auttaa eläinkodissa. Vastauksissa
oli useita toteutuskelpoisia ideoita, mutta tässä kokeilussa päätettiin
keskittyä kohtaamisiin vanhusten kanssa, koska vastauksista suurin osa liittyi
siihen.
Kuva 1. Useimmat kohdatuista nuorista olisivat halukkaita ilahduttamaan tai auttamaan vanhuksia.
Vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa
Lahden vanhusten asuntosäätiön palvelutalon asukasohjaajan
kanssa keskusteltiin, millaista apua tai ilahdutusta heidän asiakkaansa
tarvitsisivat. Hänen kokemuksensa mukaan erilaiset osallistavat ja aktivoivat
visailut ja tekemiset ovat suosittuja. Päädyttiin kuvataiteeseen tai
piirtämiseen liittyvään aktiviteettiin. Kokeilun ajankohta ajoittui
joulu-tammikuulle 2017.
Idea vanhusten ilahduttamisesta ja kohtaamisesta esiteltiin
Muotoiluinstituutin visuaalisen viestinnän kurssin opiskelijoille. Kuusi
oppilasta halusi lähteä mukaan kokeiluun.
Asukasohjaaja oli valinnut Wanha Herra- palvelutalossa ryhmän ikäihmisiä, jotka tapaavat viikottain kerhohuoneella. Kyseessä oli 11 ikäihmisen ryhmä, iältään 66-92 -vuotiaita. Nuoret ideoivat ”Piirrä ja arvaa”-tehtävän sekä tietokilpailun, jossa näytettiin kuvia vanhasta Lahdesta ja suomalaisista maalauksista.
Nuoret otettiin hyvin vastaan. Palvelutalon asukkaita kiinnosti kuulla nuorilta muun muassa heidän opiskelustaan. Alussa nuoret pyysivät ikäihmisiä kertomaan hieman itsestään ja he olivatkin halukkaita puhumaan ja kertomaan. He myös osallistuivat mielellään piirtämisen arvaamiseen sekä vanhojen valokuvien ja maalausten tietokilpailuun. Kuvat toimivat luontevasti keskustelun pohjana ja ikäihmiset kertoivat muistoja muun muassa Salpausselän kisoista ja vuonna 1963 romahtaneesta kerrostalosta. Aikaa oli varattu reilu tunti ja keskustelun syntyessä aikaa olisi kulunut enemmänkin.
Kuva 2. Tekemisen lomassa oli helppo tutustua.
Tapaamisen jälkeen nuoret olivat innostuneita ja tyytyväisiä. He kertoivat, kuinka mielenkiintoista oli keskustella varttuneeseen ikään ehtineiden ihmisten kanssa. Myös palvelutalon asiakkaat pitivät normaalisarjesta poikkeavasta vierailusta ja toivottivat nuoret tervetulleiksi uudestaan. Seuraavalla kerralla pelattiin osallistujien toiveiden mukaisesti bingoa ja jatkettiin keskustelua vanhoja Lahden valokuvia katsoen.
Kuva 3. Kuvat vanhasta Lahdesta saivat aikaan vilkasta keskustelua.
Tammikuussa kokeilua jatkettiin toisten opiskelijan toimesta. Tällä kertaa tavattiin ryhmä uusia ikäihmisiä heidän viikottaisen kerhotilatapaamisen yhteydessä. Nuoret olivat koonneet kuvabingoa varten suomalaisen kultakauden kuvataiteen klassikkoteoksia, jotka heijastettiin videotykin kautta seinälle. Opiskelijat saivat hyvin keskustelua aikaan, kysellen ja kertoen teosten maalareista, aiheista ja ikäihmisten ajatuksista kuviin liittyen bingon pelaamisen lomassa.
Seuraavalla kerralla nuoret olivat valinneet musiikkia ja iskelmiä, joita ikäihmisten tuli tunnistaa sanojen tai sävelmän perusteella. He saivat muistella myös laulun sanoja. Tunnelma oli hieno ja muutama ikäihmisistä halusi myös itse esiintyä laulaen tai runoja lausuen. Toiminnan ohella saatiin kuulla myös ikäihmisten kertomuksia ja muistelua omista nuoruusmuistoistaan. Osallistujat kiittelivät ohjelmaa ja sitä järjestäneitä nuoria fiksuiksi ja taitaviksi.
Kuva 4. Suomalaisen kuvataiteen kultakauden maalausten tunnistamista yhdessä.
Molemminpuolista iloa
Sekä nuoret että osallistuneet ikäihmiset olivat selvästi
innostuneita ja tyytyväisiä kohtaamisiin. Nuoret totesivat tapaamisten jälkeen,
että nythän he vasta oppivat tuntemaan vanhempia ihmisiä ja toisaalta harmi,
että tapaamisia ei ollut tämän enempää. Alun perin nuorten kanssa oli ollut
puhetta kahdesta kerrasta ja heille esitettiin mahdollisuutta jatkaa myös
tulevaisuudessa. Nuoret kertoivat, että olivat lähteneet mukaan muun muassa sen
vuoksi, että heidän omat isovanhempansa asuvat kauempana ja he halusivat päästä
juttelemaan ja kuuntelemaan iäkkäämpien ihmisten kertomuksia. Osalla nuorten
isovanhemmista oli jo muistisairauksia, joten keskustelu tai muistelu heidän
kanssaan oli haastavampaa. Nuoret kertoivat myös, että muut mukaan kysytyt
nuoret eivät ehkä lähteneet mukaan ikäihmisten tapaamisiin, koska eivät
tienneet millainen tilanne tai henkilöt vastassa olisi. Myös toiminnan sitovuus
mietitytti. Parasta markkinointia jatkossa toiminnalle olisikin, että mukana
toiminnassa olleet nuoret kertoisivat kokemuksistaan muille nuorille.
Nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille on selvästi molemminpuolista halua. Jotain yhteistä tekemällä on luontevaa lähestyä ja keksiä puheenaiheita. Seuraavaksi tulisi miettiä, miten palvelusta saisi jatkuvaa ja mikä taho yhdistäisi nuoret ja iäkkäämmät kaupunkilaiset. Esimerkiksi Eläkeliiton, Vanhustyön keskusliiton paikallisten jäsenyhdistysten tai muiden eläkeläisjärjestöjen sekä opiskelija- tai nuorisojärjestöjen yhteistyöllä toiminnasta saisi systeemisempää. Vapaaehtoistyötä voisi miettiä mahdollisuutena myös jonkin opintojakson yhteyteen, jolloin opiskelija saisi toimintaan osallistumisesta opintopisteitä. Vapaaehtoistyöntekijän ja – saajan kohtaamisia tulisi helpottaa. Yhtenä esimerkkinä OP on luonut vapaaehtoistyön kohtaamiseen liittyvän alustan, jonka kautta nuoria voisi tavoittaa paremmin vapaaehtoistyön pariin(Kansalaisareena ry 2019).
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.
Lähteet
Kansalaisareena ry. 2019. Hiiop100.fi. [Viitattu 9.9.2019). Saatavissa: https://www.hiiop100.fi/
Kirjoittaja
Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna -projekti, Lahden ammattikorkeakoulu
Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa nousi esiin teemoina nuorten kiinnostus perinteisiin kädentaitoihin sekä puutteellinen osaaminen arjen askareissa. Aiheesta toteutettiin palvelukokokeiluja kevään 2018 aikana yhdessä Itä- Hämeen Marttojen kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Pop Up -kässäkahvila
Itä-Hämeen kässämartoilla on kerran kuussa oma kässäkahvila, joihin kuka vaan voi mennä tekemään matalalla kynnyksellä pieniä käsitöitä tietyn vaihtuvan teeman mukaan. Järjestön ulkopuolisten on kuitenkin hankala löytää tätä mahdollisuutta.
Itä-Hämeen kässämartat oli luonteva kumppani perinteisiin kädentaitoihin ja arjen askareisiin liittyviin kokeiluihin, koska heillä on aktiivista toimintaa koti- ja käsitöiden tekemiseen ja niiden arvostuksen kasvattamiseen liittyen. Martat olivat mukana myös #Pystyn2018 -kampanjassa, jonka tavoitteena oli kannustaa suomalaisia opettamaan nuorille arjen taitoja. Halu yhteistyöhön oli aidosti molemminpuolista, koska Martoilla on myös halua oman toimintansa kehittämiseen ja nuorentamiseen.
Kokeilun tarkoituksena oli luoda matalan kynnyksen mahdollisuus päästä oppimaan uusia taitoja yhdessä ja Marttojen opastuksella. Haluttiin kokeilla, innostuvatko nuoret tulemaan tällaiseen tapahtumaan. Pop Up -kässäkahvilakokeilu kohdennettiin Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoille.
Aiemmin
kevään aikana opiskelijoille järjestettyjen työpajojen yhteydessä selvitettiin,
millaisia taitoja nuoret haluaisivat Martoilta oppia. Toistuvina teemoina nousi
esiin muun muassa virkkaus, neulonta, mattojen kudonta sekä erilaiset kasvien
kasvatukseen, luonnonkosmetiikkaan ja materiaalien uusiokäyttöön liittyvät
aiheet.
Marttojen kanssa järjestetyissä tapaamisissa suunniteltiin sisältöä nuorilta nousseiden teemojen mukaan. Päädyttiin kolmeen tapahtumakertaan maaliskuun 2018 aikana. Tapahtumasta tiedotettiin sisäisissä tiedotuskanavissa sekä eri kampuksille levitettiin tapahtuman julisteita. Tapahtumat kestivät kaksi tuntia, ne eivät vaatineet ennakkoilmoittautumista ja olivat opiskelijoille ilmaisia. Osallistujille tarjottiin kahvit.
Kuva 1. Kässäkahvilan juliste (suunnittelu: Minttu Kettunen)
Uusien asioiden kokeilua yhdessä
Ensimmäisen maaliskuun alussa pidetyn kässäkahvilan teemana oli virkkaus. Virkkaamalla oli mahdollista valmistaa pieniä puhdistuslappuja sekä paksummasta kuteesta sisustuskoreja. Tapahtumaan osallistui 12 henkilöä. Osallistujat olivat eritasoisia virkkaajia, mutta suurimmalle osalle edellisestä virkkauksesta oli aikaa. Positiiviset Martat ohjasivat ja opastivat tarvittaessa kädestä pitäen oikean tekniikan löytämiseksi. Tapahtuma koettiin erittäin positiivisena. Oman tekemisen konkreettinen näkeminen oli palkitsevaa. Toteutetut työt olivat riittävän pieniä, jotta ne sai helposti valmiiksi ja ehti tekemään useammankin pienen lapun.
Kuva 2. Martat opastivat opiskelijoita virkkaamaan (kuva: Kati Kumpulainen)
Toisessa
kässäkahvilassa oli teemana mehiläisvahasta luonnonmukaisen elmukelmu
korvikkeen valmistaminen. Osallistujia oli saman verran kuin ensimmäisessä
kässäkahvilassa. Kelmun valmistaminen oli helppoa ja osallistujat tekivätkin
useamman kelmun. Martoilla oli mukana myös virkkausvälineitä ja useampi kävijä
innostui myös virkkaamaan. Tähän kässäkahvilaan osallistujista suurin osa oli
vaihto-oppilaita ja tapahtumassa vallitsi iloinen kansainvälinen tunnelma.
Kuva 3. Värikkäistä kierrätyskankaista ja mehiläisvahasta valmistettiin silittämällä ekologista elmukelmua (kuva: Kati Kumpulainen)
Kolmannen
kässäkahvilan teemana oli vanhojen farkkujen uusiokäyttö. Martat toivat
mukanaan runsaasti erilaisia malleja laukuista, patalapuista sekä pussukoista. Niitä pääsi valmistamaan
farkkukankaasta. Lisäksi oli iso kasa kierrätysfarkkuja, joista osallistujat
löysivät itseään miellyttävät värit ja kuosit. Osallistujia oli noin kymmenen.
Käytössä oli kaksi ompelukonetta, joka hetkittäin aiheutti pientä odottelua,
mutta kaikki halukkaat pääsivät tekemään omat tuotteensa. Myös tällä kertaa oli
mahdollista kokeilla virkkaamista.
Kuva 4. Laajasta farkkuvalikoimasta löytyi jokaiselle osallistujalle mieleinen kangas (kuva: Kati Kumpulainen)
Onnistunut kokeilu – palvelulle on tilausta
Kokonaisuutena
kokeilu oli oikein onnistunut. Martat olivat todella motivoituneita ja hyvin
valmistautuneita. Aiheet olivat kiinnostavia ja tuotteet sopivia lyhyessä
ajassa valmistettaviksi. Virkkaus oli hyvä aihe myös muissakin kuin vain
ensimmäisessä kässäkahvilassa. Rento, katutasossa oleva keskeinen paikka oli
helposti löydettävissä. Osallistujien ei tarvinnut erikseen tulla johonkin
suljettuun tilaan, vaan he pystyivät poikkeamaan paikalle, vaikka lyhyen tauon
ajaksi. Yhdessä tekeminen oli mukavaa. Myös tapahtumien esillepano ja ulkoinen
ilme koettiin houkuttelevaksi. Pienellä panostuksella ja oikealla paikan
valinnalla saatiin aikaan innostava kokonaisuus.
Markkinointina toimi parhaiten kaverilta toiselle kulkenut viesti. Paikalle löydettiin myös Yammerin ja julisteiden kautta, mutta suurin osa oli kuullut tapahtumasta kaverilta. Muutamat kävijät osallistuivat kaikkiin kahviloihin, mutta suurin osa kävi vain yhdessä tai kahdessa. Osallistujina oli sekä naisia että miehiä. Toistuvasti järjestettynä tapahtuma toi paremman mahdollisuuden osallistua. Myös markkinoinnilla oli paremmin aikaa tavoittaa opiskelijat.
Kuva 5. Tapahtumapaikka oli keskeisellä paikalla ja helppo löytää (kuva: Kati Kumpulainen)
Kuva 6. Käsitöiden aiheet olivat sopivan pieniä ja ne sai samalla kertaa mukaan (kuva:Kati Kumpulainen)
Osallistujilta kerätystä palautteesta nousivat esiin mm.
Mielenkiinto, halu oppia
jotain uutta.
Käsillä tekemisen ilo.
Mahdollisuus tutustua ihmisiin.
Hengähdyshetki arkeen.
Tapaamaan muita ihmisiä, olemaan sosiaalinen.
Fantastinen, todella
mukavaa, meditatiivista.
Kiva tilaisuus, hyvin
valmisteltu. Helppo jutustella käsitöiden äärellä.
Oikein kiva. Martat tosi
mukavia.
Aiheet
koettiin kiinnostavina. Etenkin mehiläisvahakelmu- ja farkkuaihe koettiin
mielenkiintoisiksi, koska ne eivät olleet monelle aiheina tuttuja. Kerätyissä
palautteissa nousi esiin muina kiinnostavina aiheina muutkin kierrätykseen ja
uusiokäyttöön liittyvät teemat. Luonnonkosmetiikka ja kasvien kasvatus nousi
myös esiin. Ne voisivat olla seuraavia kokeilemisen arvoisia aiheita.
Vastaavan toiminnan jatkoa ajatellen Martat olisi luontevin kumppani, koska heillä on jo valmiiksi vastaavaa toimintaa. Pieni osallistumismaksu ei olisi osallistumisen este. Marttojen omissa kässäkahviloissa osallistumismaksu on 2€ per kerta, sisältäen opastuksen, materiaalikustannukset ja pientä syötävää.
Tärkeää on, että tapahtumat järjestetään lähellä nuoria, helposti saavutettavassa paikassa. Voisiko Lahdessa esimerkiksi ammattikorkeakoulun uudelta Mukkulan kampukselta tarjota Martoille tilaa, joissa järjestää kässäkahviloita säännöllisesti? Mahdollista yhteistyötä voisi avata myös muiden järjestöjen, kuten partio, urheiluseurat tai seurakunnan nuorisotyö kanssa. Toiminnan lomassa on helppo tutustua myös uusiin ihmisiin.
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.
Kirjoittaja
Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu
Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa nousi esiin teemoina muun muassa nuorten huoli maailman tilasta sekä puutteellinen osaaminen arjen askareissa. Teemat yhdistävä palvelukokeilu toteutettiin syksyn 2018 aikana yhdessä Itä- Hämeen Marttojen kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Palvelukokeiluja
oikeisiin tarpeisiin pohjautuen
Projektin
eksploratiivisen tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että nuoret sekä arvostavat
luontoa, että ovat huolissaan sen tulevaisuudesta ja samalla omasta
tulevaisuudestaan kriisiytyvästä maailmasta. Nuorten on vaikeaa nähdä, miten
omilla tekemisillä voisi vaikuttaa tai että niillä olisi merkitystä positiivisen
tulevaisuuden kannalta. Todettiin myös, että kierrättämiseen suhtaudutaan
positiivisesti ja lainaamista pidetään vaihtoehtona tavaran ostamiselle.
Kun
nuori saa opiskelupaikan, opinnot vievät usein uudelle paikkakunnalle. Tällöin muutetaan ensimmäistä kertaa pois
kotoa. Edessä on oman asunnon vuokraaminen, taloudesta huolehtiminen ja uusien
kavereiden löytäminen ja oman arjen hallinta. Kokeilua suunniteltaessa pohdittiin,
mitä nuoren arkea helpottavia asioita esimerkiksi uuteen kaupunkiin muuttaville
nuorille voisi tarjota.
Jatkoa Lahti Survival Packille
Vuosina 2015 ja 2016 Lahden yrittäjät, Lahden kaupunki, Lahden seudun kehitysyhtiö LADEC ja LAMK kokosivat ammattikorkeakoulussa aloittaneille opiskelijoille Lahti Survival Packin (Lahti Business Region, 2015). Sillä toivotettiin tervetulleiksi uudet kaupunkiin muuttaneet opiskelijat. Pakettiin oli koottu kaupungin ja yritysten lahjoittamia tuotteita ja se sai aikan myös kansainvälistä huomiota ilmestyessään. Lahti Survival Packia järjestäneiltä tahoilta kuultiin, että vaikka Survival Pack oli ollut menestys, sellaisenaan sitä ei haluttu jatkaa. Tuotetta haluttiin kehittää esimerkiksi enemmän palveluiden suuntaan. Ideoina mietittiin esimerkiksi“kaupunkiäitiä” tai “campusmummoa”, joka voisi jakaa tietoa ja kuunnella omaan arkeen liittyvissä haasteissa.
Uusia Alkuja -tapahtuma
Luonnollinen yhteistyökumppani oman kodin ja talouden sekä arjenhallinnan vinkkeihin oli Martat, joiden kanssa oli tehty yhteistyötä jo aiemmin keväällä 2018 Pop Up- kässäkahvilan merkeissä. Martat jakavat tietoa ja materiaalia sekä pitävät myös räätälöityjä kursseja esimerkiksi oman kodin puhtauteen ja ruoanlaittoon liittyen. Marttoja tavatessa saatiin kuulla, että osana Marttailuviikkoa Martat järjestäisivät 10-16.9.2018 kansallisia Uusia alkuja- tapahtumia. Kyseessä oli kierrätystapahtuma opiskelijoille ja omaan kotiin muuttaneille. Tapahtumissa Martoilta ja yksityishenkilöiltä lahjoituksena saadut astiat ja keittiötarvikkeet saivat uuden alun uudessa omistuksessa. Nuoret saivat valita tarvitsemiaan astioita ilmaiseksi kotiinsa.
Kaupunki nuorten palveluna- projekti oli mukana suunnittelemassa ja järjestämässä Lahden osuutta. Tapahtuma toteutettiin 15.9.2018 FellmanniCampuksella Lahdessa.
Kuva 1. Martat olivat keränneet kierrätettyjä keittiötarvikkeita opiskelijoille
Kohtaamisia ja kierrätystä
Uusia
alkuja- tapahtumassa vieraili useita satoja opiskelijoita hakemassa
kierrätettyjä keittiötarvikkeita opiskelija-asuntoonsa. Kävijöinä oli
pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoita sekä vaihto-opiskelijoita, jotka
juuri akuuteimmin tarvitsevatkin täydennystä asuntoonsa. Kauppansa tekivät
tarvikkeet laidasta laitaan: mukit, lautaset, leivontavälineet, kahvinkeittimet
ja aterimet. Osa astioista katettiin pöytiin pop up- kattauksiin, joista
opiskelijat saivat valita mukaan tarvitsemansa.
Kuva 2. Tapahtumassa oli laaja valikoima astioita kotiin viemiseksi
Tapahtumassa jaettiin myös vinkkejä kierrätykseen ja oman kodin askareisiin liittyen. Opiskelijat olivat iloisen yllättyneitä siitä, että kodintarvikkeet olivat ilmaisia. Samalla syntyi luontevia eri ikäisten välisiä kohtaamisia. Sekä Martat että opiskelijat nauttivat päivästä. Tavaroita ei jäänyt paljoa ja loput tavaroista toimitettiin kierrätykseen. Tapahtuma otettiin innostuneena vastaan ja vastaavanlaista kierrätystapahtumaa toivottiin myös jatkossa uudelle kampukselle.
Kuva 3. Myös useita vaihto-opiskelijoita vieraili tapahtumassa
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta. Käyttätutkimuksesta nousseiden teemojen perusteella toteutettiin useita palvelukokeiluja.
Oppilaitoksen
ja työpaikan välinen yhteistyö parhaimmillaan perustuu luottamukseen ja yrityksestä
nouseviin tarpeisiin, joihin oppilaitos rekrytoinnin yhteydessä vastaa.
Ulkomaalaistaustainen työntekijä tarvitsee usein kanssakulkijan
rekrytointivaiheessa tuomaan osaamista esiin ja voittamaan kommunikaation
alkuvaiheen haasteet. Myös työkulttuurin tapoihin tarvitaan perehdytystä.
Työpaikat niin ikään tarvitsevat tukea vastaanottoon – rekrytointitilanne on
aina vähintäänkin kahden kauppa.
Kirjoittajat:
Marja Ahola ja Tanja Olkkonen
Kohti kohtaamista
Kansainvälisten osaajien ja avoimien työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa on pyritty ratkaisemaan monin hankkein ja tutkimuksen keinoin, mutta rekrytointitilanteeseen erityisesti pienissä yrityksissä liittyy edelleenkin eettisiä ongelmia ja ennakkoasenteita. (Vartiainen 2019, Riikonen 2019.) Uudenmaan ELY:n selvityksen (Aulanko 2019, 19-29) mukaan rekrytoinnin vaikeudet ovat yleistyneet vuodesta 2016 vuoteen 2017 laajasti kaikilla alueilla ja lähes kaikilla toimialoilla. Rekrytoinnin haasteista voi lukea myös työ- ja elinkeinoministeriön uusimmasta työmarkkinaennusteesta ja valtioneuvoston kehitysnäkymistä (Alatalo ym. 2019, Työ- ja elinkeinoministeriö 2019).
Rakennusala on yksi niistä aloista, jotka jo työllistävät maahanmuuttajia kaikkialla Suomessa, mutta erityisesti Uudellamaalla (ks. kuva 1). Suuri osa ulkomaalaisista työntekijöistä asuu Suomessa pysyvästi ja työskentelee suomalaisessa yrityksissä ja he kuuluvat suomalaisen verotuksen ja sosiaaliturvan piiriin sekä kerryttävät eläkekassaa. Kun yritys tekee työsopimuksen ulkomaalaisen työntekijän kanssa työstä Suomessa, työsuhteessa noudatetaan samoja lakeja ja työehtonormeja kuin suomalaisen työntekijän kanssa. (Jokela & Kinnunen 2019, Laurila 2019, Isotalo 2019, Sutela 2015.) Tästä lähtökohdasta kansainvälistä osaajaa tuetaan tasa-arvoiseen työelämään valtaväestön kanssa ja pyritään tekemään osaamista näkyväksi ja kuvaamaan tehtävää työtä paremmin, jotta oikeanlainen kohtaaminen onnistuisi ja myös rekrytoitava tietäisi, millaiseen normiin ja millaiseen työnkuvaan hän on sitoutunut.
Kuva 1. Rakennusala on yksi niistä aloista, jotka jo työllistävät maahanmuuttajia (Rakennusteollisuus RT ry 2019)
Rakennusalan yhteistyötä nöyrällä asenteella
Yksi
esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä yritysten ja oppilaitoksen välillä on
Koulutuskeskus Salpauksessa ja Lahden Ammattikorkeakoulun ja Salpauksen Ossi2 –
osaajat töihin -hankkeen tukemana toteutettu kolmen kuukauden pituinen työvaltainen
koulutus Nopea polku rakennusalan töihin
maahanmuuttajille keväällä 2019. Koulutuksen yhdestätoista opiskelijasta
seitsemän työllistyi ja osan kohdalla neuvoteltiin oppisopimuksesta.
Oppisopimus olisi hyvä vaihtoehto niille, joiden suomen kielen taito ei vielä
riitä oman ammattialan kielikokeen läpäisyyn, mutta joilla on jo ammattitaitoa
omalta alalta. Tuettua oppisopimusta on järjestetty maahanmuuttajille jo
vuosien ajan (Käyhkö & Melkas 2019) ja siitä on hyviä kokemuksia ja
käytänteitä jo vuosien takaa (Nieminen & Kemppi 2010).
Ossi2
-hanke järjesti kieli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen koulutuksen rakennusalan
työpaikkaohjaajille ja tarjosi kielitukea ensimmäisten työpäivien aikana.
Kouluttajat korostivat sitä, että rakennusalan yrityksiä pitää lähestyä
ymmärtäen työn luonnetta nöyrällä asenteella ja opiskelijoille on korostettava
luottamuksen solmimisen ja työn rytmin ja käytänteiden tärkeyttä.
Kuva 2. Ossi2 -hanke järjesti kieli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen koulutuksen rakennusalan työpaikkaohjaajille ja tarjosi kielitukea ensimmäisten työpäivien aikana. (Kuva: Marja Ahola)
Henkilökohtainen ohjaus avainasemassa
Rakennusalan koulutuksessa painottuivat vahvasti keskustelut ja henkilökohtainen ohjaus. Opiskelijoille korostettiin joka päivä oikean asenteen, luotettavuuden ja rehellisyyden merkitystä suomalaisessa työelämässä. Heille tehtiin yksiselitteisen selväksi, että työsuhde voi loppua, jos työpaikan perussääntöjä ei noudateta. Työkulttuurit ovat eri maissa hyvin erilaisia, eikä ole automaatio, että kansainvälinen rakennusmies tietää suomalaiset käytänteet. Työn eettiset periaatteet ovat sitovia myös työnantajan puolelta ja täysivaltaiseksi osaksi työyhteisöä tuleminen perustuu aina kahden osapuolen kohtaamiseen (Jokela & Kinnunen 2019, Sutela 2015, Rakennusteollisuus RT ry ym. 2013), jossa punnitaan kummankin kyky avata osaamisen kirjo kokonaisuudessaan ja ratkaista ongelmatilanteet rakentavasti.
Opettajan ohjausta työpaikalla tarvitsevat sekä maahanmuuttaja että työpaikkaohjaaja (vrt. Tenhunen 2019, 52-53). On selvää, että maahanmuuttaja tarvitsee alussa enemmän ohjausaikaa ja tukea kuin sellainen rekrytoitava, jolle suomalainen työkulttuuri on ennestään tuttu. Kun tähän on resurssia, onnistumisprosentti on isompi. Jos kouluttaja epäonnistuu työpaikkaohjaajan tukemisessa, oppilas saattaa jäädä ilman ohjausta (Rantanen 2019).
Saattaen koulutussopimuksiin
Maahanmuuttaja
tarvitsee useimmissa tapauksissa tukea oppilaitoksen ja yrityksen rajapinnassa.
Rakennusalalla on tavallisesti mentävä kasvokkain kysymään töitä, mikä haastaa
opiskelijan, jos kielitaito ei vielä ole vahva. Vaikka kouluttaja voi joissakin
tapauksissa olla mukana työpaikalla, työpaikalla toimiminen suunnitellaan aina
yhdessä ennalta. Kouluttaja voi avata keskustelun, mutta opiskelija jatkaa keskustelua
sovitusti. Hakijan motivaation pitää näkyä jo ensimmäisessä tapaamisessa, esimerkiksi
pukeutumisessa.
Rakennusalan yritykset hyvin tunteva kouluttaja Rantanen on työpaikalla markkinoijan roolissa. Kouluttajan on osattava tuoda opiskelijat yrityksiin oikealla tavalla ja opiskelijat ja yritykset on tunnettava riittävän hyvin ennalta. Rantanen valmentaa myös opiskelijoitaan kommunikointiin työpaikalla. Pelkkä kieli ei riitä, potentiaalisella työntekijällä on oltava ymmärrys siitä, missä tilanteessa on sopivaa kysyä esimerkiksi jatkosopimusta. Nämä työkulttuuriin liittyvät tilannesidonnaiset seikat on hyvä avata opiskelijalle koulutuksen aikana. Vahva tuki alkuvaiheessa on tuottanut erinomaisia tuloksia. (Rantanen 2019.)
Yhteistyöllä osaavia tekijöitä
Päijät-Hämeessä
on vielä varsin vähän kansainvälistä työvoimaa ja kokemusta on vain lyhyeltä
aikaväliltä. Ulkomaalaistaustaisten määrä Lahdessa Tilastokeskuksen mukaan oli
6,8% vuonna 2017. Jos maahanmuuttajia tilastoidaan äidinkielen mukaan, niin
äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia asukkaita oli
vuoden 2017 lopussa Päijät-Hämeessä 6,6 % väestöstä. (Tilastokeskus 2019.)
Ulkomaalaistaustaiset
työntekijät ovat vielä vieraita monille pienemmille yrityksille ja ensimmäisiin
kokemuksiin haetaan nyt rohkeutta. Yrityksiä rohkaistaan tarttumaan tilaisuuteen,
koska maahanmuuttajilla on usein erinomainen työmotivaatio ja heistä moni on
tottunut tekemään työtä kiivaalla rytmillä. Maahanmuuttajat ovat valtava
mahdollisuus suomalaisille, kun saadaan osaaminen muokattua työn ja yritysten
tarpeisiin. Kurssit ja opettajat voivat toimia kanavoijina ja ohjata juuri
oikeita henkilöitä juuri oikeisiin yrityksiin. (Rantanen 2019.)
Yritykset
ovat avainasemassa ja juuri niille halutaan tarjota palvelua ja tukea.
Yritykset ovat ydinosaajataho, joka voi antaa olennaisen tiedon, jonka avulla
voidaan yhdessä päästä päämäärään ja saada heille osaavaa työvoimaa. Kuuntelemalla
herkällä korvalla yrityksen tarpeita ja tunnistamalla oikeanlaiset osaajat
kullekin yritykselle, oppilaitos voi olla tärkeässä roolissa ulkomaalaistaustaisen
työntekijän kanssakulkijana rekrytoinnin alkuvaiheessa. (Rantanen 2019.)
Työhön valmennuksen malli, case: Rakennusalan
koulutusta maahanmuuttajille
Oppilaitoksen
ja työelämän rajapinnalla toimiminen on haaste, koska se vaatii sekä
työpaikalta että oppilaitokselta poistumista valmiista rooleista. Työvoimavaje
pakottaa työpaikkoja mukauttamaan toimintaansa siten, että erilaiset osaajat
voivat paremmin tuoda panoksensa työpaikoille. Osaaminen voi monasti olla
hiomaton timantti, mutta tämän timantin hiomisessa on oppilaitoksella
merkittävä rooli. Kaikki opettajat eivät ole opiskelijan ammattialan ammattilaisia
tai myyntimiehiä, vaatii uskallusta kohdata aidosti työpaikan tarve ja
heittäytyä tuntemattomaan. Ossi2-hankkeessa on kuvattu rakennusalan työhön
valmennuksen malli, jota avataan seuraavaksi.
Kuva 3. Työhön valmennuksen malli, case: Rakennusalan koulutusta maahanmuuttajille, esimerkki toteutuksesta, kevät 2019. (Kuva: Vesa Rantanen ja Tanja Olkkonen)
Perusperiaatteet
maahanmuuttajan työelämäjaksolle siirtymisessä ovat asteittaisen etenemisen malli. Lähiviikkojen aikana panostetaan
ryhmähengen ylläpitoon ja reflektoidaan työssäoppimista ryhmän kanssa koko
koulutuksen ajan. Koulutuksen lopussa olisi hyvä olla vähintään viikonmittainen
lopetusjakso.
Koulutuksen
aikana osaamisen tunnistaminen on
keskiössä. Mitä olet tehnyt? Mitä haluaisit tehdä? -kysymykset kulkevat koko
koulutuksen ajan ryhmä- ja yksilökeskusteluissa. Opiskelijan omat kertomukset
auttavat osaamisen tunnistamisessa ja opettaja tunnistaa osaamista työskentelyä
seuraamalla esimerkiksi tuotteen valmistusta ryhmässä. Onko opiskelija
looginen? Osaako hän käyttää työkaluja? Tunnistaako opiskelija eri materiaaleja?
Toiminnassa ryhmän kanssa on tiukat
käyttäytymissäännöt. Toisten kunnioitus ja arvostus sekä opiskelijan ja
opettajan että opiskelijoiden kesken on avainasemassa. Esiin tulleisiin
haasteisiin on puututtava uudelleen ja uudelleen.
Työssäoppimiseen valmennetaan jämäkällä ohjeistuksella,
esimerkiksi tauot, töihintuloajat, henkilökohtaisten asioiden hoitoajat tulee
avata konkreettisesti. Ryhmän kanssa on keskusteltava luottamuksesta: Se on
Suomessa ensiarvoisen tärkeää ja opiskelijan on itse luotava luottamuksellinen
suhde työnantajaan. Rehellisyyttä voidaan testata eri tavoin yrityksissä.
Päiväkirjan täyttämistä ohjeistetaan ja harjoitellaan käytännössä. Opiskelija
saa ohjeistuksen työpaikalla työskentelyyn suomalaisen ammattilaisen mukana.
Työssäoppimispaikkaa voidaan etsiä monin tavoin:
Opiskelija etsii
työssäoppimispaikkaa.
Opiskelija etsii yhdessä toisen
opiskelijan kanssa työssäoppimispaikkaa.
Opettaja etsii puhelimella
mahdollisen paikan ja opiskelija käy ”haastattelussa”.
Opettaja menee yhdessä opiskelijan
kanssa paikan päälle kysymään.
Opiskelijalle
tarjotaan vinkkejä työssäoppimispaikan etsimiseen rakennusalalla, esimerkiksi ohjaamalla
työpaikkojen etsimistä verkosta. Opiskelijalle tarjotaan vinkkejä työnantajan
lähestymiseen puhelimitse sekä ohjeistusta parhaisiin tapoihin
työssäoppimispaikan löytämiseen rakennusalalla. Luokassa harjoitellaan
työssäoppimispaikan kysymistä fraasien ja simulaatioiden avulla. Jos opiskelija
on vastahakoinen menemään työssäoppimaan, tulisi taustalla olevat syyt käydä
huolellisesti läpi. Toisinaan voi olla parempi harjoitella esimerkiksi koulun työmaalla.
Työssäoppimisen aikana opettaja kyselee
peruskuulumisia puhelimella. Ensimmäinen yhteydenotto tulisi tehdä ensimmäisen
viikon aikana. Opettaja käy työssäoppimispaikalla 1-3 kertaa
työssäoppimisjakson aikana. Työpaikkaohjaajan tulee saada hyvä ohjeistus, jotta
työssäoppija saa tukea myös työpaikalla.
Ohjaus työpaikalla toteutetaan siten, että
ohjataan myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, esimerkiksi taukokoppiin mennään
yhdessä. Opiskelijaa ohjataan seuraamaan muiden työskentelyä ja kysymään ohjaajalta.
Opiskelijan tekemien mahdollisten virheitä korjataan käynnin aikana: Työpaikkaohjaaja
otetaan mukaan keskusteluihin, koska työpaikoilla on erilaisia käytäntöjä.
Mahdolliset haasteet ja ongelmat käydään läpi ohjaajan kanssa.
Työpaikkaohjaajaa on ohjeistettava ainakin seuraavissa
asioissa: Koulutussopimus on
kirjoitettava heti alussa. Koulutussopimuksen on oltava selvä kaikilla
osapuolilla: Mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Riskit tulee kartoittaa. Työpaikan
pelisäännöt on kerrottava opiskelijalle: esimerkiksi tauot. Tieto
opiskelijoiden haasteista olisi hyvä viestiä mahdollisuuksien mukaan ohjaajalle
(opiskelijan suostumus!). Työssäoppimispaikalla tekemistä tulisi olla koko ajan
ja tekemisen tulisi olla mahdollisimman monipuolista.
Yhteistyössä työnantajan kanssa luodaan yhdessä tekemisen
meininkiä. Avoimuutta on korostettava työnantajalle. Työnantajaa rohkaistaan
ottamaan yhteyttä, mikäli haasteita ilmenee. Opettaja haluaa tietää, mitä
työssäoppimispaikalle kuuluu ja kuuntelee työpaikan ajatuksia, myös
negatiivisia tuntemuksia. Kuuntelun jälkeen syihin paneudutaan: Onko kyse opiskelijan
vai työpaikan ongelmasta vai onko kyseessä esimerkiksi puutteellisen ohjauksen
haaste.
Koulutuksen lopussa vaihdetaan kokemuksia ja
huolehditaan virallisista asioista, kuten ruokarahahakemukset.
Työssäoppimisvihkot käydään läpi ja reflektoidaan koko koulutusta (joskus
paperilomakkeella) sekä tarkistetaan jatkosuunnitelmat. Mitä jokaisen tulee
tietää, mitä tehdä seuraavaksi, selvittää esimerkiksi palkkatukioikeudet mahdollisesti
työllistyvien tai oppisopimuskoulutukseen menevien osalta.
Yhteistyön jatkuvuuden punainen lanka
Ammattialat ovat hyvin erilaisia ja niitä voidaan lähestyä monin tavoin. Oikea-aikainen ja oikeanlainen lähestyminen on valittava alan mukaan. Oppilaitosten yritysyhteistyöverkoston rakentaminen ei käy hetkessä ja kontaktien vaaliminen vaatii resurssia. Yritysyhteyshenkilöt saattavat vaihtua, mutta usein oppilaitoksen avainhenkilöt ovat juuri niitä, joiden varaan luottamus ja verkosto on rakennettu. Vaikka maailma muuttuu, inhimillinen kontakti on aina ihmiskohtainen ja sitä on vaikea siirtää toiselle. Kun verkostoa ja oppilaitosten kouluttajien osaamista kehitetään pitkäjänteisesti yhdessä yritysten kanssa, saadaan paras mahdollinen vaikuttavuus rekrytoinnissa ja yhteistyössä, vaikka maailma muuten muuttuisikin yhä sirpaleisemmaksi. Erityisesti pienissä yrityksissä yhteistyön projektiluontoisuus aiheuttaa epävarmuutta (Ojala 2019, Huovinen & Kärpänoja 2019, 46).
Lähteet
Alatalo, J., Larja, L. & Mähönen, E. 2019. Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste, kevät 2019. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM-analyyseja 92/2019. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161602
Isotalo, R. 2019. EU:n yleinen tietosuoja-asetus rakennusalan yrityksen toiminnassa. AMK-opinnäytetyö. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 13.08.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060114009
Jokela, V. & Kinnunen, M. 2019. Ulkomaalaisvalvonta rakennustyömailla poliisin näkökulmasta. AMK-opinäytetyö. Poliisiammattikorkeakoulu. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414666
Tenhunen, R. 2019. Laadukas työpaikalla järjestettävä koulutus organisaation kehittäjänä. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. [Viitattu 10.08.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052717417
Vartiainen, P. 2019. Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen. Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopiston väitöskirjat 18. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0937-4
Kirjoittajat
Marja Ahola FM, TKI-asiantuntija, Ossi2-hankkeen projektipäällikkö, maahanmuuttajakoulutuksen ja verkkokoulutuksen asiantuntija, Lahden ammattikorkeakoulu
How to digitalize spare part business As the world is moving more and more towards digitalization around us, the common question which raises in Business as well is: how can we also turn our processes to digitalized ones? One interesting area is digitalization of spare parts business. This article is concentrating on spare part business in the perspective of Small and Medium size Enterprise (SME) and to be even more precise, complex parts made from metal.
Authors: Janne Kousa and Brett Fifield
Problem space explained
Imagine that your company is in process industry manufacturing with regularly spare parts sales to end customers. These parts have low volume, and relatively low turnover but long lead time.
Because of this, one must decide on keeping several items in stock or produce the parts in made to order basis. For a small company large inventory is not cost-effective solution and on the other hand, delivery time for single made to order part may be several weeks.
The interesting aspect is part is criticality, it may even stop the production and create huge costs when the process is not running. In this case, the price for single spare part may become neglectable instead of delivery time that can be promised to the customer.
So the key questions are:
– How to offer good spare part delivery times for several products while maintaining cost-effectivity?
– How to provide spare parts in an emergency situation?
– How to handle inventories in long term
Solution proposal by 3D printing
Let’s assume the following happens:
1. Customer sends request for emergency spare part and states that their production has stopped causing 10 000€ /day direct loss until they get the needed spare part
2. Your company finds the correct spare part item and sends an emergency order to selected 3D printing supplier near the customer
3. 3D printing provider receives 3D file of the part with necessary instructions and is able to start the manufacturing process within 2 hours time
4. Spare part is 3D printed overnight, packed and shipped with expedited method to end customer who receives it in 24 hours and loses only one day’s production instead of having to wait for one-week express manufacturing and delivery by traditional methods
Naturally this emergency process generates more costs than traditional manufacturing, but if the part is critical due to the end customer’s process, doubling or tripling the part cost may be neglectable compared to costs when processes are stopped. (Kousa 2019)
According to Kousa (2019), the digitalization of spare parts business can reduce money tied up to spare part inventory drastically. If the manufacturing is done either near OEM or near the customer by on- demand basis, the delivery times can be reached to good level without keeping any parts in stock.
Figure 1. Delivery time reduction explained by distributed 3D printing process (Kousa 2019)
Main findings
Digital spare parts process requires that all the necessary data is in 3D- file format, as first requirement. The next requirement is to create the manufacturing process for 3D printing. Easiest way to get started is to find a suitable partner who has enough knowledge about printing possibilities and cost structure to see which are parts are suitable for printing in general. (Kousa 2019)
Part screening process (finding printable parts) is usually the first step which the company faces when thinking about 3D printing. Not all parts are directly suitable for 3D printing and there may very well be some obstacles ahead when finding spare parts that are both mechanically and businesswise suitable. (Kousa 2019)
At first it may seem that there is very limited amount of printable parts, but it is clear that 3D printing technology is evolving all the time, costs are coming down and new methods are introduced so what might not work today, does not mean that could not work in the future. (Kousa 2019)
The important message is that without trying 3D printing as new alternative manufacturing process, it is impossible see the possibilities that this technology may provide now and in the future.
Possibilities for new business concepts
Previously mentioned partnering option for digital manufacturing chain offers a possibility for companies to enter 3D printing business as operators. This kind of operation can be at first local small-scale business but is scalable to global operating model as well. The distributed model can be seen as combined local and global concept.
Solution could be that a partner starts to offer first local service to printing only, then begin handling also the file processing, and in the end moving to fully digital manufacturing chain so that the OEM only forwards the order to an operator who delivers the part to the end user. This model could be even expanded into franchising model where service owner offers client base and local entrepreneurs handle the business branches by their own private companies.
Most extreme step is the OEM only selling user rights to data, practically allowing access to online spare part repository that the end user (or partner) utilizes to print their spare parts. By this, the whole transaction can happen in seconds creating revenue in a fraction of time compared to traditional order-delivery process.
If OEM would one day move to offering production capacity as service, on time spare parts would be in key role to keep uptimes high. In this case 3D printing could be used as a tool for critical part manufacturing.
Future research
Upon the findings of this article the most interesting research question businesswise would be:
– Data integrity when moving to completely digital spare parts process, including possibilities of Blockchain for example to protect IPR
– Outsourcing whole spare parts concept to 3rd party – digitalizing the whole sales to order- workflow so that the OEM only sells rights to use the digital spare parts data
– Spare part repository concept in general, OEM’s centralized database for spare part data or distributed accessible data which is then protected by user rights (such as Spotify or Netflix) and charged by royalty fees
– Spare part concepts and their feasibility businesswise, comparing partnering in part manufacturing, complete equipment leasing with service functions and turn-key offering of production capacity including labor
For small companies the above questions may be still quite far ahead, but for larger companies they may offer new possibilities to enhance the spare parts business towards completely digital one and by that to streamline processes, reduce single transaction costs and offer new kind of customer experience for ordering spare parts.
References
Kousa J. 2019. How to digitalize spare parts business. Master’s Thesis. Lahti University of Applied Sciences, Masters Degree Program in International Business Management. Lahti. [Cited 15 May 2019]. Available at: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510050
Authors
Janne Kousa has completed a master’s in International Business Management Degree program in 2019.
Mr. Fifield has been actively involved in developing Business Schools for the Finnish Universities of Applied Sciences since 1994. Most recently he has been responsible courses in Futures and Strategies, Innovation and Creativity, Digital Services and Leadership and Management of Projects in Distributed Organizations.
