Values, workplace benefit
preferences, probable challenges on the labour market and expectations of
females are important factors for companies to consider. By analysing these factors companies can ensure the retention of the future workforce of tomorrow. This article describes the
female perspective on values, benefits and challenges from female students and
female business professionals’ point of view.
Authors: Tia Delfino & Tarja Ahonen
Finland’s leading ladies
Especially now the topic of female employment is more up to date than ever. Finland’s government is being led by young females mostly all under 40. Still a lot of women will decide or end up going another way instead of striving for leadership roles. As Laura Liswood said in 2010 “By and large one common denominator is that women have a passion and a desire to change things.” Therefore, companies need to consider what women expect and understand what kind of transformations are needed to be made in order to meet women’s expectations. (Niethammer 2019.)
Employment and women
In Finland, the majority of the population consists of
women. Thus, women are a very important economic factor in Finland. Also,
considering the fact that 62.7% of women hold qualifications and degrees in
Finland, they are an educated and skilled workforce who need to be well
considered by companies. (Statistics Finland 2018, 32.)
Women value a positive work environment and flexible hours
to combine and balance career and family. Also, new possibilities within a
company can help to create incentives and motivate women to take up new tasks
and positions. Promoting
employee skills by providing internal training, new competences are created
which are conducive for the company and the employee. This is
consequential as the skills and knowledge of long-term employees are a clear
advantage for any company. (Insight for Professionals 2018.)
The expectations on employment today
As generations change, the idea of
employment changes as well. Maintaining
employment at any cost is
not appreciated anymore. As people’s perceptions of employment is based on
personal attributes such as values, the idea of creating a personal career path
and finding a purpose in employment becomes more important nowadays. (Hoff
Bernstrøm et al. 2019.)
Values, benefit expectations, preferred wellbeing options and challenges in the job-hunting procedure were the focus of the study. The expectations that women have towards the labour market and companies and employers were analysed by sending out two surveys. This was a necessary step in order to understand how and if women’s perceptions have changed over time. The surveys were based on Schwartz value theory and Schein´s career anchors to examine the perspectives female students studying at LUAS and female business professionals’ concerning values, benefits and wellbeing options. Both theories analysed typical female and male attributes which specify the values, expectations, motifs and needs regarding one’s career. (Delfino 2019.)
Values and career anchors
In Schwartz theory ten values are listed. Hereby the
typical female values are benevolence, universalism and security. Typical male
values are power, stimulation, hedonism, achievement and self-direction.
Conformity and tradition are considered as shared values. The female values
contain helpfulness, equality, social order but also inner harmony, honesty,
meaning in life and sense of belonging. These values change throughout life and male and
female values can become blurred. (Schwartz & Rubel 2005, 1017-1018.)
Figure 1. Female Values (Potts 2015)
A person’s own values can change throughout time,
especially when working for a company. The employee adapts to the company
values and this can have an effect on their own norms. By building a knowledge
base, creating a strategy and finding a mission within a company an employee goes
on a lifelong learning process which will
affect their way of thinking. (Schein & Van Maanen 1977.)
Schein´s career anchors are connected to values and define
a person’s expectations towards their career and work. Every person has one of
several career anchors. As seen below the career anchors are connected to
Schwartz value theory. In the field of conservation which is connected to the
security value, the points lifestyle and security can be found which are
typical female career anchors. Women tend to concentrate on the lifestyle and
security anchor, meaning that working independently and focusing on their
lifestyle is an important factor to most women throughout their working life (Williams
et al. 2014.)
Figure 2. Career anchors and values (Wils et al. 2010.)
What women really expect of employment today
Female viewpoints change throughout university and work
life. Whereas female students still have very idealistic and self-serving ideas
of the job market and their future workplace, the business professionals, who
have worked and experienced the labour market have high expectations of the
future candidates and a more pragmatic point of view. The female students are
expecting a positive work environment, long term employment as well as
appreciation of their work effort. The female business professionals on the
other hand expect hard working individuals that are efficient and add value to
a company by constantly improving their work.
The female students also call for a good salary on one hand
but on the other hand also demand work life balance and expect companies to be
flexible regarding the working hours. The students are hoping for training
possibilities and educational support provided by the companies. The reality
revealed by the business professionals’ answers, is that most of the companies
offer law-based employment
benefits. Again, the expectations of the female students and female business
professionals differ as the
students as well as the business professionals expect a flexible attitude from one
another. This means that the female students will have to work hard and
be flexible regarding their work times and their job.
Both female students and the female
business professionals agreed, however, on one point. It is very difficult to actually
get a job nowadays. The availability of positions is low and the competition on
the labour market is high. Another important factor which makes it difficult
for applicants to gain a job is that the needed skills such as language, work ethic and job specific skills are
missing.
Conclusion
The gap between the expectations of female students and the
expectations of female business professionals is substantial. In order to
assure the retention of skilled workforce companies need to consider the female
students’ expectations and create new incentives to attract proficient
workforce. On the other hand, the female students need to understand the
reality of the labour market. It is important to understand that the companies
too expect a lot from the future workforce especially concerning their attitude
towards work and skills. (Delfino 2019.)
References
Delfino, T. 2019. Defining Female Students Expectations of the Job Market of Tomorrow. Bachelor´s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 15 Nov 2019]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111521283
Hoff Bernstrøm, V., Drange, I. & Mamelund, S. 2019. Employability as an alternative to job security. Personnel Review. 48: 1, pp.234-248. [Cited 10 Nov 2019]. Available at: https://doi.org/10.1108/PR-09-2017-0279
Wils, L., Wils, T., & Tremblay, M. 2010. Toward a career anchor structure: an empirical investigation of engineers. Relations industrielles. 65(2), 236-256 [Cited 13 Nov 2019]. Available at: http://dx.doi.org.aineistot.lamk.fi/10.7202/044301ar
Väestön ikääntyminen, kansalaisten palveluodotusten muuttuminen sekä digitalisaatio haastavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. EU:n ja kansallisten digistrategioiden sekä lainsäädännön tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää digitaalisten terveyspalvelujen sekä edistää palvelujen saavutettavuutta, laatua ja tietoturvallisuutta. Tässä artikkelissa esitellään näkemyksiä digitaalisista sote-palveluista ikääntyneille osana Ikätalon kehittämistyötä.
Kirjoittajat: Päivi Sokoff ja Taina Anttonen
Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan
palvelukokonaisuutta, joka muodostuu verkkosivustojen ja mobiilisovellusten
yhdistelmistä (Valtiovarainministeriö 2018, 12). Saavutettavuus on
digitaalisten palvelujen sisältöjen helppokäyttöisyyttä ja ymmärrettävyyttä
sekä internetin sivustojen ja mobiilisovellusten toimivaa ja virheetöntä
teknistä toteutusta. Saavutettavilla palveluilla varmistetaan, että käyttäjät
voivat käyttää digitaalista terveyspalvelua henkilökohtaisista
ominaisuuksistaan riippumatta, ja että palvelut toimivat eri päätelaitteilla
avustavien teknologioiden, kuten ruudunlukuohjelman kanssa. (Laki digitaalisten
palveluiden tarjoamisesta 306/2019.)
Elinikäinen oppiminen tukee muutokseen sopeutumista
Digitalisaatio näkyy terveydenhuollon toimintatapojen
muuttumisena ja siirtymisenä digitaaliseen muotoon, mikä haastaa palvelujen
käyttäjäryhmiä ja ammattilaisia hankkimaan uutta osaamista. Työelämän taitojen
ja kykyjen on todettu vanhenevan aiempaa nopeammin, jolloin elinikäisen
oppimisen merkitys korostuu. Kymmenen tulevan vuoden aikana työelämän
muutoksissa tarvitaan erityisesti digitaalisia, sosiaalisia ja emotionaalisia
taitoja. (Vodafone 2019.)
Digitaaliset taidot ja oppimistaidot ovat elinikäisen
oppimisen avaintaitoja, joita kansalaiset ja ammattilaiset tarvitsevat
digitalisaatioon sopeutumisessa. Digitaaliset taidot ovat perusosaamista
sovellusten käyttämiseen, tiedon hakemiseen ja käsittelyyn sekä kriittistä
suhtautumista saatavilla olevaan tietoon. Digitaalisten taitojen avulla
kansalaiset kykenevät käyttämään verkkosivustojen ja mobiilisovellusten
yhdistelmistä muodostuvia digitaalisia palveluja. Myönteinen asennoituminen,
koulutukseen hakeutuminen ja kyky opiskella tavoitteellisesti ovat
oppimistaitoja ja edellytyksiä uuden tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen.
(Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen
avaintaidoista 2006/962/EY.)
Sosiaali- ja terveysalan ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on eräs keino hankkia osaamista, jota
tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa ja digitaalisten
terveyspalvelujen kehittämisessä. Sokoffin (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena
oli tuottaa tietoa digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi
käytettävämpään muotoon. Tavoitteena oli selvittää Hyvinkään
sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä
Terveyskylän Ikätalo -palvelusivustosta. Yhteensä 26 ikääntynyttä vastasi
avoimeen kyselyyn syksyllä 2018 tai osallistui Ikätalon
käyttäjätestaus-tapahtumaan keväällä 2019. Käyttäjätestauksen ja kyselyjen
analyyseilla tuotetun tiedon avulla parannetaan Ikätalon käytettävyyttä.
Käytettävyys tarkoittaa helppokäyttöisyyttä, käyttäjäystävällisyyttä sekä
käyttötarkoitukseen soveltuvuutta.
Kehittämiskohteena Ikätalo-palvelusivusto
Ikätalo on yli 65-vuotiaille ja heidän läheisilleen kohdennettu,
Hyvinkään sairaanhoitoalueen ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän alueellisena
pilottihankkeena kehittämä palvelusivusto. Sivuston sisältö on tuotettu
Hyvinkään sairaalan asiantuntijoiden, Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän
kuntien sosiaalipalvelujen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä ikääntyneiden
yhteistyönä. Ikätalo julkaistiin kansalaisten käytettäväksi Terveyskylä.fi
-verkkopalveluun joulukuussa 2018. Julkaisuvaiheessa Ikätalo tarjosi
ikääntyneille luotettavaa tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn
tueksi.
Ikätaloa kehitetään jatkuvasti käyttäjälähtöisen palautteen
avulla. Opinnäytetyössä Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvia ikääntyneitä
(n=8) osallistutettiin käyttäjätestaukseen, jossa he kävivät itsenäisesti läpi
Ikätalo-palvelusivustoa ja täyttivät käyttökokemustensa perusteella
kyselylomakkeen. Ikääntyneiden esiin tuomia näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä
Ikätalo-palvelusivustosta voidaan hyödyntää Hyvinkään sairaanhoitoalueen
digitaalisten terveyspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.
Ikätalon kehittäminen jatkuu vuonna 2020 kansallisena
hankkeena, viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin yhteistyönä.
Palvelusivustolle kehitetään kansallista mallia alueellisten palvelutietojen
linkittämiseksi, itsearviointityökaluja sekä ammattilaisille suunnattua
TerveyskyläPRO-palvelua. Tulevaisuudessa Ikätaloon rakennetaan tunnisteisia
digihoitopolkuja yhteistyössä Terveyskylän Kuntoutumistalon kanssa. (Palamaa
2019.)
Yli 65-vuotiaiden ikäryhmälle on ominaista laajat vaihtelut
digitaalisessa osaamisessa ja asennoitumisessa. Ikääntyneissä tulee olemaan
niitä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet digitaalisia terveyspalveluja, minkä
vuoksi rinnakkaispalvelujen saatavuus tulee varmistaa. Aikuisiällä hankittujen
tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on edellyttänyt oman osaamisen
kehittämistä ja ajattelutapojen muuttamista. Digitaalisten terveyspalvelujen
käyttöä harjoittelemalla, koulutuksella sekä riittävillä tukipalveluilla
voidaan edistää ikääntyneiden kykyä löytää ja ymmärtää tietoa digitaalisista
lähteistä. Luotettavan tiedon sekä oma- ja itsehoitopalvelujen avulla
ikääntyneet voivat aktiivisesti ja monikanavaisesti tuottaa tai käyttää
terveystietoja ajasta ja paikasta riippumatta.
Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta
täyttäneiden näkemykset digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä sekä käyttöön
vaikuttavista tekijöistä ovat tiivistetysti seuraavat:
KUVA 1. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Kuva: Päivi
Sokoff
Ikääntyneiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut
soveltuvat osaksi palveluketjua, mutta niiden rinnalle tarvitaan kohtaamisia
terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Positiivisesta suhtautumisesta
huolimatta, useat ikääntyneet asioisivat mieluummin perinteiseen tapaan
terveydenhuollon vastaanotoilla. Käyttäjien asenteet voivat muuttua asteittain
käyttäjien positiivisten käyttäjäkokemusten myötä.
Lähteet
Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen
oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY
Finto 2019. KEKO – Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: http://finto.fi/keko/fi/page/p26
Palamaa, S. 2019. Terveyskylässä Ikätalo. PowerPoint-esitys
26.3.2019 ja suullinen tiedonanto.
Sokoff, P. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen kehittämiseksi Hyvinkään sairaanhoitoalueella.
YAMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala.
Potilaan
kotiin vietävää hoitotyötä on kehitetty ja laajennettu viimeisten vuosien
aikana paljon. Kotisairaalahoidon avulla on mahdollista vähentää potilaan
sairaalahoitoa, ja myös lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää kehittää
vaihtoehto osastohoidolle. Lasten kotisairaalatoiminta tarjoaa turvallisen ja
perhekeskeisen vaihtoehdon osastohoidolle. Tässä artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen
tavoitteena oli luoda lasten kotisairaalan toimintamalli Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymään. Kehittämishankkeen tuloksena syntyneen Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli otettiin käyttöön vuonna
2017.
Johdanto
Palvelurakenteen muuttaminen laitoshoidosta
avohoitoon kohdentuu erityisesti vanhustenhuoltoon, mutta myös lasten kohdalla
on tärkeä mahdollistaa sairaan lapsen hoitaminen kotona. Lasten ja nuorten
oikeuksissa sairaalassa määritellään, että lapsi tai nuori tulisi ottaa
osastohoitoon vain siinä tapauksessa, että hoitoa ei voida toteuttaa kotona tai
polikliinisesti yhtä hyvin kuin osastolla (Suomen NOBAB ry 2006). Lasten
kotisairaalatoiminta on havaittu kustannustehokkaaksi ja perheiden näkökulmasta
onnistuneeksi toimintamuodoksi. Kotisairaalatoiminnalla voidaan vähentää
osastohoidon tarvetta (Usvasalo 2015, 7; Lähdeaho ym. 2011, 1925) ja siirtää
poliklinikkakäyntejä kotona tapahtuviksi (Usvasalo 2015, 7). Kotiin
tarjottavilla palveluilla voidaan lyhentää lasten vuodeosastolla oloaikaa,
torjua sairaalainfektioita sekä säästää kustannuksissa (Lähdeaho ym. 2011, 1926).
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän Terveys- ja
sairaanhoitopalveluiden toimialan yksi tulosalue on Päijät-Hämeen
keskussairaala, jossa lastentaudeilla hoidetaan laaja-alaisesti kaikkia
lastentautien erikoisaloja syntymästä 16-vuoden ikään asti (Lastentautien
osastot 2016; Lastentautien poliklinikka ja päiväosasto 2017). Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymässä ei ole ollut aiemmin lasten kotisairaalapalveluita. Tässä
artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda lasten
kotisairaalatoiminnan toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään. Hankkeen
tavoitteena oli kuvata, mitä asioita tulee huomioida kotisairaalatoimintaa
aloitettaessa ja mitä erikoissairaanhoidon palveluita voidaan tarjota kotona
annettaviksi.
Hoitotyö lasten kotisairaalassa
Kotisairaalahoito on tilapäistä ja määräaikaista potilaan asuinpaikassa tapahtuvaa terveyden ja sairaanhoidon palvelua, tehostettua kotisairaanhoitoa eli sairaalatasoista hoitoa. Kotisairaalahoidon voi toteuttaa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito tai nämä yhdessä. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 25§.) Kotisairaalatoiminta on vaihtoehto vuodeosastohoidolle (Saarelma 2005, 203). Suomen ensimmäinen virallinen lasten kotisairaala on toiminut Tampereella vuodesta 2001 (Lähdeaho ym. 2011, 1923). Kotisairaalahoidon kustannukset ovat osoittautuneet sairaalassa annetun hoidon kanssa alhaisemmiksi tai samoiksi (Hansson ym. 2013, 871; Lähdeaho ym. 2011, 1926; McEvilly & Kirk 2005, 345). Poukan (2018, 36) mukaan kustannustehokkuuden arviointi on kuitenkin haastavaa kansainvälisesti eritavoin järjestetyn toiminnan vertailtavuuden sekä niukkojen tutkimuksien vuoksi. Gayn ym. (2016, 5, 6) mukaan kotisairaalan tuella kotiutetut lapset, joilla on vakava krooninen sairaus, tarvitsivat vähemmän sairaalapalveluita kotiutumisen jälkeen kuin ilman kotisairaalan tukea kotiutuneet lapset.
Lasten kotisairaalan keskeisiä arvoja ovat vapaaehtoisuus, yksilöllisyys, perhe- ja potilaslähtöisyys, turvallisuus, nopea hoidon saanti, hoidon korkeatasoisuus, luottamus, avoimuus, keskinäinen kunnioitus sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen (Lähdeaho ym. 2011, 1923; Palomäki 2014, 21). Lasten kotisairaalassa on tärkeä muistaa, että lapsi on erilainen asiakas terveydenhuollossa kuin aikuinen. Perheen kohtaamisen ja hoitamisen lähtökohta on tasavertaisuus vanhempien ja hoitajan välillä. Vanhemmat tuovat hoitosuhteeseen lapsen tavat ja tottumukset, jotta hoitoa voidaan toteuttaa yksilöllisesti. (Åstedt-Kurki ym. 2008, 145.) Vanhempien osallistuminen ja mukanaolo ovat tärkeitä lapsen turvallisuuden tunteen kannalta heidän huolehtiessa mahdollisuuksien mukaan lapsen päivittäisistä toiminnoista. Vanhemmat myös tulkitsevat lapsensa tunteita ja käyttäytymistä hoitajille. (Lehto 2008, 91.)
Kotisairaalassa työntekijä on vieraana potilaan kodissa, ja samaan aikaan hoitajan on ammattilaisen roolissa tehtävä päätöksiä potilaan hoitoon liittyen (Stolt ym. 2012, 31). Hoitajan luoma luottamuksellinen suhde lapseen ja perheeseen, asiallisen tiedon antaminen, myötätunnon osoittaminen, käytännöllinen auttaminen sekä ajan antaminen rauhoittavat lasta sekä perhettä (Storvik-Sydänmaa ym. 2012, 99).Hoitajan tulee kotikäynneillä huomioida perheen kokema epävarmuus lapsen hoitoa kohtaan, vahvistaa perheen luottamusta hoidon turvallisuuteen sekä arjessa selviytymiseen. Perheen kokemaa turvallisuuden tunnetta lisää lapsen voinnin ja hoidon jatkuva arviointi, hoitajan tekemät kotikäynnit, mahdollisuus olla yhteydessä hoitajaan milloin tahansa sekä mahdollisuus siirtää lapsi tarvittaessa sairaalahoitoon (Heino-Tolonen 2017, 53, 88, 90). Vanhempien kokemusten mukaan kotisairaala onkin miellyttävä vaihtoehto sairaalahoidolle (Heino-Tolonen 2017, 88) ja he kokevat lapsen toipuvan nopeammin saadessaan olla yhdessä perheenjäsenten kanssa tutussa ympäristössä (Sartain ym. 2002, 374). Myös hoitajat ovat tyytyväisiä voidessaan toteuttaa lasten sairaanhoidon kotona (Samuelson ym. 2015, 2454), mutta toisaalta hoitajat kokevat potilaiden kotona hoitamisen vaativaksi (Dybwik ym. 2011, 4-5).
Lasten
ja perheiden kanssa työskentely edellyttää hoitajalta ammattitaitoa, jossa on
keskeistä tuntea ja huomioida lapsen kasvun ja kehityksen vaiheet sekä hallita
lasten hoitotyön keinoja (Tuomi 2008, 122). Kotona
työskennellessä hoitajalta vaaditaan vahva ammatillinen kokemus ja pätevyys
sekä kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Myös itsensä ja työn kehittämisen taidot,
mukautuvaisuus, joustavuus, valmius kohdata nopeasti eteen tulevia tilanteita,
vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä työturvallisuuden hallinta ovat keskeistä
osaamista kotisairaalassa. (Lähdeaho ym. 2011, 1924; Lahti 2006, 66.) Lisäksi lapsen kodissa työskenneltäessä hoitajan tulee
kiinnittää huomiota omaan käytökseensä ja tiedostaa olevansa vieraana perheen kotona
(Heino-Tolonen 2017, 90; Dybwik ym. 2011, 5).
Kehittämishankkeen toteutus
Kehittämishanke toteutettiin ylemmän
ammattikorkeakoulutuksen opinnäytetyönä (Koivula 2019) talven ja syksyn 2017 aikana,
ja se päättyi lasten kotisairaalan aloittaessa toimintansa syksyllä 2017. Kehittämishanketta
varten perustettiin kaksi työryhmää. Ideointiryhmä selvitti kotisairaalan
käynnistämisessä huomioitavia asioita kolmessa tapaamisessa. Ideointiryhmän
jäseninä olivat neljä lastentautien eri yksiköissä työskentelevää
sairaanhoitajaa sekä kehittämishankkeen koordinaattori. Varsinainen kehittämistyöryhmä
vastasi lasten kotisairaalan perustamisesta. Kehittämistyöryhmään kuuluivat
lastentautien ylilääkäri, ylihoitaja, kolme osastonhoitajaa sekä
kehittämishankkeen koordinaattori. Kotisairaalan toimintamallia suunniteltiin
aluksi ideointiryhmän tapaamisissa, jossa listattiin kotisairaalatoiminnassa
huomioitavia asioita. Ideointiryhmän listaamat asiat ja kysymykset vietiin
eteenpäin kehittämistyöryhmälle, joka suunnitteli ja teki päätökset lasten kotisairaalatoimintaan
liittyvistä asioista. Asiat kirjattiin sekä ideointiryhmän että
kehittämistyöryhmän kokousmuistioihin.
Kehittämishankkeessa hyödynnettiin useampaa
menetelmää, jotta kotisairaalatoiminnasta saataisiin mahdollisimman laaja
näkemys kotisairaalan toimintamallin kehittämisen tueksi. Kehittämishanke
käynnistettiin keräämällä kirjallisista lähteistä tietoa lasten
kotisairaalatoiminnasta. Tiedot taulukoitiin erilaisten toimintamallien
vertailun helpottamiseksi. Taulukkoon koottiin tiedot sairaanhoitopiirin
koosta, kotisairaalan perustamisajasta, henkilökunnan määrästä, työvuoroista,
toiminnan järjestämisestä loma-aikoina, käyntien määrästä, potilasryhmistä,
hoidon saatavuudesta, kotisairaalan toiminta-alueesta, käytössä olevista
lomakkeista ja ohjeista sekä tulevaisuuden haasteista. Ideointiryhmän toisessa
tapaamisessa tarkasteltiin eri kotisairaaloista koottua tietoa sekä verrattiin
erilaisia käytössä olevia toimintamalleja. Keskustelussa pohdittiin käytäntöjä,
jotka omaa toimintamallia ajatellen vaikuttivat parhailta sekä sovellettavissa
olevilta.
Ideointiryhmä valmisteli alustavien tietojen
kartoituksen jälkeen kysymyksiä lasten kotisairaalan benchmarking -vierailua
varten. Benchmarking -kysymyksien laadinnassa käytettiin apuna 8×8
-osallistavaa menetelmää (Lavonen ym. 2017). Menetelmä ohjasi tarkastelemaan
otsikkoa ”Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaala” useasta
näkökulmasta. Ideointiryhmä valitsi alaotsikoiksi asiakkaat, henkilökunta,
tiedonkulku ja informaatio, välineet, henkilökunnan osaaminen ja ylläpitäminen,
työnohjaus, turvallisuus sekä kustannukset. Alaotsikoiden valinnan jälkeen
pohdittiin kotisairaalatoiminnasta nousseita kysymyksiä sekä sijoitettiin ne
sopivan alaotsikon alle. 8×8 -analyysin jälkeen laadittiin benchmarking
-kysymykset, joiden avulla lasten kotisairaalatoimintaa voitiin kartoittaa
toisista sairaanhoitopiireistä. Kolmannessa ideointiryhmän kokouksessa
tarkasteltiin kuvitellun lapsipotilaan palveluprosessia lasten kotisairaalassa
service blueprintin (Tuulaniemi 2011) avulla myös asiakkaan näkökulmasta.
Benchmarking -kysymykset laadittiin valmiiksi palveluprosessin eri vaiheiden
pohdinnan jälkeen.
Benchmarking -kysymyksiä käytettiin kolmen
lasten kotisairaalan puhelinhaastatteluissa ja tarvittaessa keskustelun aikana
tehtiin tarkentavia kysymyksiä kyseisen lasten kotisairaalan toiminnasta.
Keskustelut kirjattiin lauseiksi ja koottiin eri sairaanhoitopiirien vastaukset
väreittäin benchmarking -kysymysten alle. Saadut ja kootut vastaukset
esiteltiin kehittämistyöryhmälle, joka aloitti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän
lasten kotisairaalan toimintamallin laatimisen saatuja tietoja soveltaen.
Kehittämistyöryhmä oli saanut riittävästi tietoa oman toimintamallin
laatimiseksi ja päätyi luopumaan varsinaisesta benchmarking -vierailukäynnistä.
Kehittämistyöryhmässä kirjattujen päätösten perusteella laadittiin
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli.
Lasten kotisairaalan toimintamalli
Palveluiden
kehittämistä ja lasten kotisairaalatoiminnan aloitusta varten luotiin
kotisairaalan toimintamalli. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
kotisairaalan toimintamalli (Kuvio 1.) on laadittu kolmesta näkökulmasta:
potilaat ja perheet, henkilökunta sekä lasten kotisairaalahoidon toiminta ja
toteutus. Kaikki näkökulmat liittyvät toisiinsa ja osa huomioitavista asioista
voi kuulua useampaan osioon.
KUVIO 1.
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli
Toimintamallin ensimmäinen osio käsittelee potilaita ja perheitä, joita kotisairaalassa voidaan hoitaa. Kotisairaalahoitoon soveltuvia potilasryhmiä mietittäessä huomioitiin potilasturvallisuuteen liittyvät asiat: lapsen sairaus on diagnosoitu ja voinnin tulee olla vakaa. Lasten kotisairaala tarjoaa erikoissairaanhoitoa, joka toteutetaan lapsen kotona. Toiminta on lääkärijohtoista ja erikoissairaanhoidossa lapsen tutkinut lääkäri voi yksilöllisen harkinnan mukaan ehdottaa lasta hoidettavaksi lasten kotisairaalassa. Lääkärin arvion lisäksi kotisairaalan hoitaja tekee arvion jokaisen potilaan kohdalla kotisairaalan mahdollisuudesta ottaa potilas hoitoon. Lasten kotisairaalassa hoidetaan lapsia vastasyntyneestä 16-vuotiaaksi asti. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalassa voidaan hoitaa lapsipotilaita, jotka
saavat suonensisäistä, lihakseen tai ihon alle annosteltavaa lääkitystä enintään kolmesti päivässä,
tarvitsevat laboratoriokokeiden ottoa esimerkiksi hematologisen sairauden, siniva-lohoidon tai muun seurannan vuoksi,
tarvitsevat voinnin, painon, kasvun tai kehityksen seurantaa,
tarvitsevat pienten toimenpiteiden tekemistä (nenämahaletkun vaihto; gastrostoomanapin, keskuslaskimokatetrin tai haavojen hoito),
tarvitsevat ohjausta ja tukea esimerkiksi keskosuuteen, syömiseen tai varhaiseen vuorovaikutukseen tai
ovat saattohoidossa.
Kotisairaalassa ei annetta verituotteita eikä sytostaatteja.
Potilaan luona käydään enintään kolme kertaa vuorokaudessa. Vanhempi tai muu aikuinen vastaa lapsen päivittäisestä hoidosta sekä huolenpidosta kotisairaalahoidon ajan. Kotona tulee olla vanhempi tai muu aikuinen lapsen seurana koko hoitojakson ajan. Lapsi voidaan tarvittaessa siirtää osastohoitoon mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli lapsen vointi huononee tai vanhemmat kokevat, etteivät pärjää kotona lapsen kanssa. Hoitajan kotikäynnit ovat perheelle maksuttomia.
Lapset
voivat siirtyä kotisairaalan potilaiksi lasten- tai synnyttäneiden osastolta
sekä lastenpoliklinikalta. Kotiuttava osasto tai poliklinikka toimii lapsen
vastuuosastona, jonka henkilökunnan sekä lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä
kirjataan kotisairaalan hoitosuunnitelma. Lasten kotisairaalatoiminnan
vakiinnuttua voidaan harkita potilaiden siirtymistä myös suoraan
päivystyspoliklinikalta kotisairaalaan. Jos hoitoa tarvitaan kotisairaalan
aukioloaikojen ulkopuolella, lapsi tulee lastenosastolle hoitoa varten,
esimerkiksi antibioottia varten. Mikäli lapsi tarvitsee lääkärin tarkastusta,
tulee perhe pääsääntöisesti sairaalalle. Lääkärin kotikäynti on
poikkeustilanteissa mahdollinen.
Lasten
kotisairaalan toimintamallin yksi osa-alueista on henkilökuntaan liittyvät asiat. Lasten kotisairaala on osa
lastenosaston 12 toimintaa ja osastonhoitaja on myös kotisairaalan esimies.
Kotisairaalassa on tarve kolmelle sairaanhoitajalle sekä heidän loma-aikojensa
sijaisille. Kotisairaalassa hoidettavien potilaiden lääkäri määräytyy lapsen
sairauden erikoisalan mukaisesti ja nimetään hoitosopimuksen
kirjoittamisvaiheessa. Kotisairaalan vastuulääkärinä toimii lastentautien
ylilääkäri.
Hoitajilta
edellytetään sairaanhoitajan pätevyys, vähintään kolmen vuoden kokemus
lastensairaanhoidosta, ajokortti, kiinnostusta kotona tapahtuvaan hoitotyöhön
sekä joustavuutta. Kotisairaalatoimintaa aloitettaessa kotikäyntejä tehdään
parityöskentelynä, ja jatkossa hoitajat työskentelevät työvuoroissa yksin. Kotisairaalassa
työskennellään arkisin aamu- ja iltavuorossa, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä
tehdään pidennetty aamuvuoro. Yöaikaan perheet ohjataan soittamaan tarvittaessa
lapsen vastuuosastolle. Lastentautien moniammatillinen osaaminen on myös
kotisairaalan potilaiden ja hoitajien käytettävissä (sosiaalityöntekijä,
psykologi, ravitsemusterapeutti, osastofarmaseutti).
Lasten
kotisairaalahoidon toteutuksessa käsitellään
potilaaksi ottamista, hoitoprosessia, kirjaamista, turvallisuutta, kotona toimimista
sekä tarvittavaa välineistöä ja ohjeistusta. Lasten kotisairaalan prosessin
osia ovat potilaaksi ottaminen sekä hoitoprosessi. Kotisairaalan potilaaksi
ottamisen prosessi alkaa, kun lasta hoitava lääkäri toteaa lapsen sairauden
sopivan kotisairaalassa hoidettavaksi. Perheen ollessa halukas siirtymään
kotisairaalan hoitoon, kotisairaalan hoitaja laatii hoitosopimuksen heidän
kanssaan, kertoo tarkemmin kotisairaalan toiminnasta sekä sopii ajan, jolloin
kotikäynti tehdään. Mikäli hoidon aikana tulee ongelmia, hoitosopimus voidaan
purkaa ja lapsi siirtyy takaisin osastohoitoon.
Lapsen
kotisairaalakäyntien määrä on riippuvainen potilaan hoidon tarpeesta, joka
arvioidaan jokaisen kotikäynnin jälkeen erikseen. Lääkäri tekee hoitopäätökset
lapsen hoitoon liittyen perustuen hoitajan raportointiin sekä esimerkiksi
laboratoriokokeisiin. Lasten kotisairaalassa yhteistyö lapsen, perheen,
hoitajan sekä lääkärin välillä on tärkeää, jotta lapsen ja perheen asiat
välittyvät myös lääkärin tietoon.
Ennen
kotisairaalatoiminnan aloitusta laaditaan henkilökunnalle sekä perheille
kirjallisia ohjeita (kotisairaalan esite, hoitosopimus, ohje henkilökunnalle
kotisairaalan potilaaksi ottamisesta, kotisairaalan esittely henkilökunnalle, ohje
kuntalaskutuksesta ja toimenpidekoodeista). Osastofarmaseutin sekä lääkärin
kanssa keskustellaan kotona annettavista lääkityksistä sekä laaditaan
tarvittaessa erilliset ohjeet kotona annettaviin lääkityksiin. Lääkkeet
laimennetaan sairaalassa valmiiksi ja kaksoistarkastetaan toisen hoitajan
kanssa.
Jokaisesta
potilaskäynnistä kirjataan potilastiedot potilastietojärjestelmään sairaalalla.
Kotona on mukana lapsen tarvittavat tiedot sekä hoitosopimus. Toiminnan
aloituksen myötä voidaan harkita hankittavaksi välineistöä potilaan kotona
tapahtuvaa kirjaamista varten. Kotisairaalalle hankitaan leasingauto sekä
pysäköintipaikka sairaalan pysäköintitalosta. Kotisairaalatoimintaa varten
hankitaan tarvittava hoitovälineistö.
Kehittämishankkeen tulosten pohdinta
Kehittämishankkeessa
laadittiin toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
kotisairaalatoiminnalle. Ennen kotisairaalahoitoon siirtymistä lapsen voinnin
tulee olla vakaa ja diagnoosin selvä, jotta hoito on turvallista antaa kotona. Lähdeaho
ym. (2011) toteavatkin, että kotihoitoon soveltuvat potilaat, joiden taudin
ennustettavuus on selvillä. Perheellä on aina mahdollisuus olla yhteydessä
sairaalaan kotisairaalan aukioloaikojen ulkopuolella.
Sairaalahoidon
järjestäminen alaikäisen lapsen kodissa edellyttää vanhempien tai muun aikuisen
läsnäoloa ja osallistumista hoitoon. Kotisairaalan henkilökunnan ja vanhempien
välinen yhteistyö sekä avoimuus ovat välttämätöntä, jotta lapsen hoito on
turvallista sekä sujuvaa kotona. Lehto (2008) korostaakin vanhempien roolia tulkita
hoitajille lapsen tunteita ja käyttäytymistä. Heino-Tolonen (2010) painottaa
myös yhteistyön merkitystä: perheen turvallisuuden tunne lisääntyy ja
epävarmuus kotihoitoa kohtaan vähenee yhteistyön myötä vahvistaen perheen
arjessa selviytymistä.
Kotisairaalaan
päädyttiin valitsemaan vakituiset hoitajat hoidon jatkuvuuden ja kotisairaalan
toiminnan sujuvuuden turvaamiseksi. Kotisairaalan sairaanhoitajien valinnassa
kehittämistyöryhmä painotti kokemusta lastensairaanhoidosta, kiinnostusta
kotona tapahtuvaan hoitotyöhön ja joustavuutta. Kotisairaalan kotikäynnit
tehdään yksin, joten on tärkeää, että hoitaja voi luottaa omaan
ammattitaitoonsa ja tietää, milloin tarvitsee konsultoida lääkäriä tai lähettää
lapsi takaisin sairaalaan Myös Lähdeaho ym. (2011) ja Lahti (2006) toteavat,
että laaja-alainen ja kokonaisvaltainen työ edellyttää hoitajalta monialaista
osaamista, kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä, mukautuvuutta, joustavuutta,
valmiutta toimia muuttuvissa tilanteissa sekä vuorovaikutus- ja
viestintätaitoja.
Yhtenäisten
toimintatapojen luomiseksi sekä turvallisuuden parantamiseksi päädyttiin
laatimaan lasten kotisairaalatoiminnasta ohjeita henkilökunnalle ja potilaille.
Myös Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) edellyttää toiminnan pohjautuvan
tutkittuun tietoon sekä yhtenäisiin hoito- ja toimintatapoihin. Yhteisten toimintatapojen
avulla voidaan nähdä laajemmin koko potilaan hoitoprosessi ja poistaa
päällekkäistä työtä (Tanttu 2007).
Lapsen
hoidon siirtyessä kotisairaalaan on tärkeää, että jatkohoitosuunnitelma on
laadittu sekä siitä on informoitu kaikkia osapuolia. Myös Tanttu (2007) näkee
hoidon jatkuvuuden olevan tärkeää hoidon siirtyessä toiseen yksikköön:
potilasta koskevat tiedot sekä jatkohoitosuunnitelma tulee olla häntä hoitavien
henkilöiden tiedossa. Kotisairaalassa, kuten hoitotyössä muutenkin, on tärkeää
kirjata tarkasti ja kuvailevasti potilaan vointia sekä tehdyt toimenpiteet,
jotta kaikki hoitoon osallistuvat tietävät potilaan tilanteen mahdollisimman
tarkasti. Kirjaaminen potilastietojärjestelmään päädyttiin tekemään aluksi
sairaalalla kotikäynnillä tehtyjen muistiinpanojen avulla. Jatkossa voidaan
harkita hankittavaksi mobiilikirjaamiseen soveltuvaa välineistöä. Hirvonen
(2010, 65) tuokin esiin, että potilaan kotona tapahtuva reaaliaikainen
sähköinen kirjaaminen lisää potilasturvallisuutta sekä hoitotyön näkyvyyttä.
Kotiin vietävien palveluiden kehittäminen on ajankohtainen aihe sosiaali- ja terveysalan muutoksessa ja uudistuksessa. Kotona annetuista sairaanhoidon palveluista hyötyvät niin lapset, perheet kuin palveluntuottajakin osastopäivien vähentyessä. Sairaanhoidon palveluiden vieminen lapsen luokse antaa hänelle mahdollisuuden olla myös sairaana itselleen tutussa ympäristössä oman perheen kanssa. Kehittämishankkeen aikana koottujen tietojen perusteella lasten kotisairaalatoiminta käynnistyi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä syksyllä 2017. Kotisairaalaan valittiin hoitohenkilöstö, minkä jälkeen laadittiin toimintaohjeet asiakkaille ja henkilöstölle, sovittiin yhteiset hoitolinjat sekä hankittiin tarvittavat työvälineet.
Kotisairaalassa syöpää sairastavien lasten
hoitokäyntejä on ollut odotetusti, koska lapsisyöpäpotilaat olivat
kotisairaalan perustamisen lähtökohta. Kotisairaalatoiminnalla on ollut myös oletettua
myönteisempi vaikutus vastasyntyneiden kotiuttamisessa, jossa on pystytty auttamaan
perheitä ennakoitua enemmän. Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet ovat vähentäneet
näin ollen etenkin syöpää sairastavien lasten sekä vastasyntyneiden käyntejä
tai oloa sairaalassa. Nykyisin kotisairaalalla on mahdollisuus toteuttaa
sytostaattihoitoa, ja tulevaisuudessa on pohdittu myös verituotteiden antoa
kotona. Näiden hoitojen ansiosta syöpää sairastavien lapsien mahdollisuus olla
kotihoidossa lisääntyy edelleen ja heidän infektioriskinsä pienenee.
Lasten kotisairaalan toiminta on alusta lähtien pyritty pitämään
mahdollisuuksien mukaan joustavana ja lapsen sekä perheen tarpeita palvelevana.
Perheet ovat tietoisia toiminnasta ja osaavat kysyä mahdollisuutta siirtyä
kotisairaalan potilaaksi. Perheiltä on saatu hyvää palautetta ja he ovat olleet
tyytyväisiä mahdollisuuteen saada lapselle hoitoa omassa kodissa. Kotisairaalan
aukioloaikoina on pystytty ottamaan vastaan kaikki tarjotut uudet potilaat.
Haastetta toimintaan ovat tuoneet hoitohenkilöstön poissaolot, jolloin
kotisairaala on ollut ajoittain suljettuna. Kotisairaalassa työskentely on
koettu osastotyötä vapaampana, mutta itsenäisempänä ja vastuullisempana.
Hoitajat kokevat kotisairaalassa työskentelyn merkityksellisenä työnä
voidessaan tarjota mahdollisuuden hoitaa sairaalahoitoa tarvitsevaa lasta
kotona.
Lähteet
Dybwik,
K., Nielsen, E. W., & Brinchmann, B. S. 2011. Home mechanical ventilation
and specialised health care in the community: Between a rock and a hard
place. BMC health services research. 11(1), 1-8.
Gay, J. C., Thurm, C. W., Hall, M., Fassino, M. J., Fowler, L., Palusci,
J. V. & Berry, J. G. 2016. Home health nursing care and hospital use for
medically complex children. Pediatrics. 138 (5), 1-8.
Hansson, H., Kjærgaard, H., Johansen, C., Hallström, I., Christensen,
J., Madsen, M. & Schmiegelow, K. 2013. Hospital-based home care for
children with cancer: feasibility and psychosocial impact on children and their
families. Pediatric blood cancer. 60 (5), 865-872.
Heino-Tolonen, T. 2017. Turvattomuuden
kokemisesta kohti arjen helpottumista. Substantiivinen teoria perheen arjen
selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajan yhteistyöstä hoidettaessa
äkillisesti sairaalahoitoa vaativaa lasta lasten kotisairaalassa. Väitöskirja. Tampereen
yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere.
Hirvonen, M. 2010. Kotisairaalatasoisen hoidon
ja jatkohoidon kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja johtamisen
koulutusohjelma. Joensuu.
Koivula, H.2019. Kehittämässä lasten
kotisairaalaa: Uusi toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
erikoissairaanhoitoon. Ylempi AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu.
Lahti.
Lahti, A. 2006. Sairaanhoitajan
ammattipätevyys kotihoidossa. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen
tiedekunta. Kuopio.
Lehto, P. 2008. Jaettu mukanaolo.
Substantiivinen teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen
sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta.
Tampere.
Lähdeaho, M-L., Heino-Tolonen, T.&
Kuusela, A-L. 2011. Lasten kotisairaala. Laadukasta ja kannattavaa hoitoa
lapsille. Suomen Lääkärilehti. 66(23), 1923-1926.
McEvilly, A. & Kirk, J. 2005. Twenty years of a multidisciplinary
paediatric diabetes home care unit. Archieves of Disease in Childhood.
90(4), 342-345.
Palomäki, T. 2014. Hoitotyön arvot lasten
kotisairaalassa. YAMK -opinnäytetyö. Laurea ammattikorkeakoulu. Hyvinkää.
Poukka, P. 2018. Kotisairaala
-kustannustehokasta hoitoa? Teoksessa: Pöyhiä, R., Güldogan, E. & Vanhanen,
A. (toim.). Kotisairaala. Helsinki: Duodecim, 36-38.
Saarelma, K. 2005. Palliatiivinen hoito
kotisairaalassa. Duodecim. 121(2), 205 -211.
Samuelson, S., Willén, C. & Bratt, E-L.
2015. New kid on the block? Community nurses’ experiences of caring for sick
children at home. Journal of Clinical Nursing. 24(17-18), 2448-2457.
Sartain, S., Maxwell, M., Todd, P., Jones, K., Bagust, A. Haycox, A.
& Bundred, P. 2002. Randomised controlled trial comparing an acute
paediatric hospital at home scheme with conventional hospital care. Archives of
disease in Childhood. 87(5), 371–375.
Stolt, M., Koskenniemi, J., Suhonen, R. & Leino-Kilpi, H. 2012. Korkeatasoinen
etiikka kotihoidossa -potilaan, ammattilaisen ja esimiehen yhteinen tavoite.
Pro terveys. 5/2012, 30-32.
Storvik- Sydänmaa, S., Talvensaari, H.,
Kaisvuo, T., & Uotila, N. 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma
Pro.
Tanttu, K. 2007. Palveluketjujen hallinta
julkisessa terveydenhuollossa. Prosessilähtöisen toiminnan hallinta
koordinoinnin näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto, Sosiaali- ja
terveyshallintotiede. Vaasa.
Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY.
Kirjoittajat
Hanne Koivula, Ylempi AMK-opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen
Päivi Huotari, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu
Vapaaehtoistyön tekemistä pidetään usein altruistisena, mutta vapaaehtoistyön tekemisessä on myös egoistisia motivaatiotekijöitä. Motivaatiotekijät voivat olla jopa vahvempia, kun puhutaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisista vapaaehtoisista, sillä vapaaehtoistyön tekeminen tuo hyötyjä muun muassa maahanmuuttajan kotoutumisprosessiin. Osa eri kieli-ja kulttuuritaustaisista vapaaehtoisista ovat itse olleet joskus vapaaehtoistyön kohteena ja nähneet avun tarpeen, joten he usein myös ymmärtävät avun merkityksen.
Kirjoittajat: Katri Laukkanen ja Tuula Hyppönen
Maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2018 ulkomaan kansalaisten määrä Suomessa kasvoi 3,3 prosentilla edellisvuodesta. Vuoden 2018 lopussa ulkomaan kansalaisten osuus oli jo 4,7 prosenttia koko väestöstä. (Tilastokeskus 2019.) Monet vapaaehtoistyötä toteuttavien organisaatioiden toiminta on monikulttuurista, mutta monikulttuurisia vapaaehtoisia on ollut monen organisaation toiminnassa mukana vain vähän.
Vapaaehtoisuuden motiivitutkimuksia
Wilsonin ja Musickin (2007, 288, 297) tutkimuksen mukaan osa ihmisistä lähtee tekemään vapaaehtoistyötä vain pyydettäessä, ja osa vasta silloin kun joku on sanonut heille, että he voisivat tehdä vapaaehtoistyötä. Monet vähemmistöryhmät eivät tee vapaaehtoistyötä, sillä heihin ei ole kohdennettu rekrytointitoimenpiteitä, eli kukaan ei ole pyytänyt heitä mukaan. Anne Birgitta Yeung (nyk. Pessi) (2005, 106-107, 108) on tutkinut vapaaehtoistyön motivaatiota ja sitoutumista ja tehnyt motivaatiota kuvaavan timanttimallin. Timanttimallissa on kahdeksan merkitysyksikköä, eli timantin kulmaa. Timanttimallissa motiivit muodostavat erilaisia kokonaisuuksia ja ihmisten syyt tulla mukaan vapaaehtoiseksi ovat erilaisia. Timantin motivaation neljä ääripäätä kuvaavat vapaaehtoistoimijuuden ulospäin suuntautuneisuutta ja toiset neljä ovat puolestaan suuntautuneet enemmän kohti vapaaehtoistoimijaa itseään.
Opinnäytetyönä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoisten rekrytointi ja motivointi
Katri Laukkasen (2019) opinnäytetyö oli kehittämishanke, jossa tehtiin Parasta Lapsille ry:lle toimintamalli eri kieli- ja kulttuuritaustaisten rekrytointiin ja motivointiin. Opinnäytetyön tarkoitukseni oli, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistoisten määrä lisääntyisi kohdeorganisaatiossa sekä yhteiskunnassa. Opinnäytetyöhön haastateltiin kahdeksaa eri kieli- ja kulttuuritaustaista vapaaehtoista teemahaastattelun menetelmällä, ja haastateltavat vapaaehtoistyöntekijät olivat seitsemästä eri maasta ja kolmesta eri maanosasta. Haastattelujen teemoissa käsiteltiin haastateltavien kokemuksia ja ideoita eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoisten löytymisestä, vapaaehtoistyöhön mukaan lähtemistä sekä vapaaehtoistyössä mukana pysymisestä.
”Toki kun niin ku näet sitä tarvetta, haluat tehä lisää ja se ei ole väliä niinku maksetaanko sillä jotakin työkkäristä tai teetkö sä iltaisin tai joskus. Se on sama. Jos sä haluat sitä tehdä ja olet kiinnostunut, niin se raha ei ole niinku tärkee.” (Eri kieli- ja kulttuuritaustainen vapaaehtoinen; Laukkanen 2019, 50.)
”Se on mulle tärkeä tunne. Osallistun ja olen osa yhteiskuntaa. Ja teen jotakin, siis minullekin.” (Eri kieli- ja kulttuuritaustainen vapaaehtoinen; Laukkanen 2019, 50.)
Opinnäytetyöstä nousi esiin, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistyön tekemiseen on ollut vahvoja egoistisia sekä altruistisia motiiveja. Haastattelujen perusteella motiivina on ollut oma hyvinvointi ja yhteiskuntaan integroituminen sekä avun tarpeen näkeminen. Osalla oli ollut motivaationa se, että oli ollut itse samassa tilanteessa kuin vapaaehtoistyön kohde, joten tiesi avun merkityksen. Lisäksi motivoivia tekijöitä olivat olleet hyvän mielen saaminen itselleen, esimerkkinä oleminen, halu antaa oma osuutensa takaisin, pakko opintojen takia, itsevarmuuden saaminen työssä pärjäämiseen, halu auttaa sekä kiinnostus aiheeseen.
Vapaaehtoistyö ja kotoutuminen
Pääministeri Sanna Marinin (ent. Antti Rinteen) hallituksen ohjelmassa myönteistä ja aktiivista kotoutumista edistetään maahanmuuttajan kielitaidon ja ammatillisten valmiuksien vahvistamisella. Kotoutumisen edistämistä tehdään työllistymisen nopeuttamisella sekä edistämällä yhteiskunnan tuntemusta ja osallisuutta. (Valtioneuvoston julkaisuja 2019, 137.) Vapaaehtoistyön tekeminen tuo Laukkasen (2019, 62) opinnäytetyön perusteella selkeitä kotoutumiseen liittyviä hyötyjä. Näitä ovat muun muassa kielen oppiminen, sanavaraston rikastuminen sekä kulttuuriin tutustuminen. Vapaaehtoistyötä tekemällä luo uusia kontakteja, saa uusia ystäviä ja maailma avartuu. Vapaaehtoistyöstä on ollut hyötyä opintoihin ja apuja palkkatyön hakemiseen. Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdessä itsevarmuus yhteiskunnassa ja työssä pärjäämiseen on kasvanut sekä oma hyvinvointi lisääntynyt.
Vapaaehtoistyön suhdetta kotoutumiseen tulisi nostaa enemmän esille ja pohtia, jos vapaaehtoistyön tekeminen voisi olla entistä varteenotettavampi toimenpide maahan muuttaneen kotoutumisprosessia suunniteltaessa. Vapaaehtoistyön tulisi olla myös entistä tärkeämpi aktivointitoimenpide eri kieli- ja kulttuuritaustaiselle pitkäaikaistyöttömälle, sillä vapaaehtoistyön tekeminen auttaa esimerkiksi kotoutumisessa ja palkkatyön saamisessa.
Lähteet
Laukkanen, K. 2019. Toimintamalli Parasta Lapsille ry:n eri kieli- ja kulttuuritaustaisen vapaaehtoisten rekrytointiin ja motivointiin. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, lapsi- ja perhepalvelujen kehittäminen. [Viitattu 29.11.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923430
Valtioneuvoston julkaisuja 2019. Osallistava ja osaava Suomi: sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019:23. Helsinki: Valtioneuvosto. [Viitattu 13.8.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287–808-3
Wilson, J. & Musick, M.A. 2007. Volunteers: A Social Profile. Bloomington: Indiana University Press.
Yeung, A.B. 2005. Vapaaehtoistoiminnan timantti. Teoksessa Nylund, M. & Yeung A. (toim.) Vapaaehtoistoiminta: anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino.
Kirjoittajat
Katri Laukkanen on valmistuva Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen (sosionomi YAMK) opiskelija ja toimii monikulttuurisen varhaiskasvatusyksikön johtajana.
Tuula Hyppönen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Hän on toiminut kehittämishankkeen ohjaajana.
Euroopan tallekirjastot (European Documentation Centres, EDC) osallistuivat joulukuun alussa Euroopan komission Firenzessä järjestämään yhteiseen seminaariin. Osallistujamaita oli 29, joista mukana oli yhteensä 250 edustajaa. Suomesta osallistuivat kaikki kahdeksan EDC-kirjastoa, myös edustajat LUT-tiedekirjastosta. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten EDC-kirjastot ja erityisesti LUT-tiedekirjasto toimivat EU-tiedon objektiivisena välittäjänä tutkimusta ja opetusta kehysorganisaatioissaan tukien.
Kirjoittajat:
Anna-Liisa Helosalo & Heli Vilja-Sarromaa
Euroopan komission tiedotustoimintaa Europe Direct -palveluverkoston välityksellä
EU-tallekirjastoja
eli EDC-kirjastoja on EU:n jäsenmaissa noin 400. EDC-verkosto luotiin vuonna
1963 välittämään EU:n julkaisuja yliopistotason Eurooppa-opintoja varten (Euroopan
komissio 2016, 8-9). Siitä ajasta tallekirjastot ovat kehittyneet entistä
vahvemmin tarjoamaan Eurooppa-aiheista digitaalista aineistoa ja verkkotietopalvelua. Euroopan
komissiolla on tiedon välittämistä varten yhteyspisteitä kaikissa EU-maissa.
Näitä ovat Europe Direct -tiedotuspisteet eli EDIC, tallekirjastot eli EDC ja EU:n asiantuntijaluennoitsijat eli Team
Europe.
Europe
Direct -tiedotuspisteet ovat pääasiassa aluehallinnon yhteydessä toimivia
yleisen EU-tiedon välittäjiä. Ne tarjoavat henkilökohtaista neuvontaa, pääsyn rahoitus-
ja tietolähteisiin sekä yhteistyöverkostoihin ja järjestävät EU-asiantuntijatilaisuuksia
ja kansalaiskeskusteluja. (Euroopan komissio 2019a)
EU-tallekirjastot toimivat yleensä yliopistojen yhteydessä EU-aineistoon erikoistuneina tieteellisinä kirjastoina. Niillä on oikeus Euroopan julkaisutoimiston aineistoihin, niin painettuihin kuin digitaalisiin, ja velvollisuus jakaa tietoa julkaisujen saatavuudesta. Euroopan julkaisutoimisto on perustettu vuonna 1969. Se käsittää kirjaston ja kirjakaupan: raportit, tutkimukset, kausijulkaisut, tiedotuslehtiset yms., kaiken kaikkiaan yli 100 000 nimekettä. Verkkojulkaisut ja painetut aineistot ovat vapaasti ladattavissa ja tilattavissa. Haku kokoelmista löytyy osoitteesta https://op.europa.eu/fi/home. (Tataram 2019)
Uuden
komission kasvustrategia EDC-kirjaston toiminnassa
Euroopan
komissio on solminut EDC- toimijoiden kehysorganisaatioiden kanssa uudet
kumppanuussopimukset. Tässä uudessa sopimuksessa korostetaan kirjastojen entistä
aktiivisempaa otetta EU-verkostoitujina, neutraalin ja objektiivisen EU-tiedon
välittäjinä sekä valeuutisten tunnistajina.
EU-tallekirjastona
LUT-tiedekirjasto pyrkii
aktiivisesti edistämään ja tukemaan opetusta ja
tutkimusta, pyrkii tuomaan korkeakouluyhteisön saataville tietoa EU:sta.
Erityisesti se toimii yhteistyössä opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien
kanssa. LUT-tiedekirjasto osallistuu myös Euroopan komission
järjestämiin kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ja tapahtumiin.
Green
Deal
Keskeisin
EU:n strategian painopisteistä on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Green
Deal). Ohjelmalla tuetaan investointeja vihreään teknologiaan ja kestäviin
ratkaisuihin. Kansalaisten ja kaikkien sidosryhmien osallistuminen ja
sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, jotta tulevaisuuden Eurooppa ja hyvä elämä
mahdollisuuksineen turvattaisiin kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisena ja saavutettavana.
Erityisesti kansainvälisyyden tukeminen korostuu mm. uudessa
Erasmus-ohjelmassa, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle nuorelle pääsy
vaihto-ohjelmaan. (Euroopan komissio 2019b).
Euroopan
komission tuore puheenjohtaja Ursula van der Leyen painotti voimakkaasti HS:n
Vieraskynässä (11.12.2019) Euroopan hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.
Komissiolta on tulossa maaliskuussa 2020 esitys ensimmäiseksi eurooppalaiseksi
ilmastolaiksi. Edellä mainitut tavoitteet edellyttävät kaikkien toimijoiden,
myös EDC-kirjastojen ja niiden kehysorganisaatioiden mukana oloa. Tarvitaan
tutkimusta ja luotettavaa tietoa taustaksi – tämän tietoaineiston välittäminen
on keskeistä EDC-kirjastossa. EDC-kirjasto toimii ikään kuin rajapintana EU:n,
tiedeyhteisön ja muun kohdeyleisön välillä. Se luo läpinäkyvyyttä ja toteuttaa
demokratian toimintasuunnitelmaa.
EU:n
tutkimusta- ja innovaatioita rahoittava Horizon Europe -puiteohjelma 2021-2027
nojaa vahvasti avoimeen tieteeseen
Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin yksikön pääosaston johtaja Minna Wilkki kuvasi Horizon Europe -puiteohjelmaa koskevassa seminaariesityksessään hauskasti konkretian tarvetta planeettamme pelastamiseksi: meidän täytyy ”tuoda mies takaisin kuusta”. Tulevassa Horizon Europessa (HE) onkin tavoitteena saada aikaan mitattavia vaikutuksia, suurta näkyvyyttä ja lisätä innoitusta tutkimukseen ja innovointiin. HE:ssä avoin tiede on vahvasti mukana ohjelmassa. Se korostaa tieteellisten julkaisujen ja tutkimusdatan avointa saatavuutta ja vastuullista hallinnointia sekä vastavuoroisuutta avoimessa tieteessä. (Euroopan komissio 2019c)
Tutkimuksen ja innovoinnin näkökulmasta myös JRC Joint Research Centre eli Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on varmasti kiinnostava näköalapaikka tutkijalle. Siellä tehdään riippumatonta, näyttöön perustuvaa tutkimusta EU:n painopistealueista. JRC:n julkaisuista 45% kuuluu 25%:in eniten viitattuihin julkaisuihin. Julkaisut löytyvät osoitteesta https://ec.europa.eu/jrc/en/publications-list. (Hajdu 2019).
Kuva 1. JRC:n tutkimuksen monialaisuus. (Kuva: Marton Hajdu 2019)
Euroopan
unionin kumppanuus EDC-kirjastojen kanssa tarjoaa monia yhteistyöverkostoja ja
hyödyllisiä työkaluja, joilla voidaan edistää tutkimusta, opetusta ja
innovointia. Hyvän tulevaisuuden rakentaminen vaatii meidän kaikkien panosta.
Hajdu, M. 2019. Opportunities and resources at the JRC.
Training Seminar for European Documentation Centres, Florence, Italy.
2-3.12.2019.
Tataram, M. 2019. EU Publications Office of the EU: Your
entry point to EU information. Training Seminar for European Documentation Centres,
Florence, Italy. 2-3.12.2019.
Van der Leyen, U. 2019. Ilmastonmuutos vaatii EU:lta nopeita toimia. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on saatava pian käyntiin. Helsingin Sanomat. Vieraskynä 11.12.2019, A5.
Kirjoittajat
Anna-Liisa Helosalo ja Heli Vilja-Sarromaa työskentelevät tietoasiantuntijoina LUT-tiedekirjastossa.
