Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa nousi esiin teemoina nuorten kiinnostus perinteisiin kädentaitoihin sekä puutteellinen osaaminen arjen askareissa. Aiheesta toteutettiin palvelukokokeiluja kevään 2018 aikana yhdessä Itä- Hämeen Marttojen kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Pop Up -kässäkahvila
Itä-Hämeen kässämartoilla on kerran kuussa oma kässäkahvila, joihin kuka vaan voi mennä tekemään matalalla kynnyksellä pieniä käsitöitä tietyn vaihtuvan teeman mukaan. Järjestön ulkopuolisten on kuitenkin hankala löytää tätä mahdollisuutta.
Itä-Hämeen kässämartat oli luonteva kumppani perinteisiin kädentaitoihin ja arjen askareisiin liittyviin kokeiluihin, koska heillä on aktiivista toimintaa koti- ja käsitöiden tekemiseen ja niiden arvostuksen kasvattamiseen liittyen. Martat olivat mukana myös #Pystyn2018 -kampanjassa, jonka tavoitteena oli kannustaa suomalaisia opettamaan nuorille arjen taitoja. Halu yhteistyöhön oli aidosti molemminpuolista, koska Martoilla on myös halua oman toimintansa kehittämiseen ja nuorentamiseen.
Kokeilun tarkoituksena oli luoda matalan kynnyksen mahdollisuus päästä oppimaan uusia taitoja yhdessä ja Marttojen opastuksella. Haluttiin kokeilla, innostuvatko nuoret tulemaan tällaiseen tapahtumaan. Pop Up -kässäkahvilakokeilu kohdennettiin Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoille.
Aiemmin
kevään aikana opiskelijoille järjestettyjen työpajojen yhteydessä selvitettiin,
millaisia taitoja nuoret haluaisivat Martoilta oppia. Toistuvina teemoina nousi
esiin muun muassa virkkaus, neulonta, mattojen kudonta sekä erilaiset kasvien
kasvatukseen, luonnonkosmetiikkaan ja materiaalien uusiokäyttöön liittyvät
aiheet.
Marttojen kanssa järjestetyissä tapaamisissa suunniteltiin sisältöä nuorilta nousseiden teemojen mukaan. Päädyttiin kolmeen tapahtumakertaan maaliskuun 2018 aikana. Tapahtumasta tiedotettiin sisäisissä tiedotuskanavissa sekä eri kampuksille levitettiin tapahtuman julisteita. Tapahtumat kestivät kaksi tuntia, ne eivät vaatineet ennakkoilmoittautumista ja olivat opiskelijoille ilmaisia. Osallistujille tarjottiin kahvit.
Kuva 1. Kässäkahvilan juliste (suunnittelu: Minttu Kettunen)
Uusien asioiden kokeilua yhdessä
Ensimmäisen maaliskuun alussa pidetyn kässäkahvilan teemana oli virkkaus. Virkkaamalla oli mahdollista valmistaa pieniä puhdistuslappuja sekä paksummasta kuteesta sisustuskoreja. Tapahtumaan osallistui 12 henkilöä. Osallistujat olivat eritasoisia virkkaajia, mutta suurimmalle osalle edellisestä virkkauksesta oli aikaa. Positiiviset Martat ohjasivat ja opastivat tarvittaessa kädestä pitäen oikean tekniikan löytämiseksi. Tapahtuma koettiin erittäin positiivisena. Oman tekemisen konkreettinen näkeminen oli palkitsevaa. Toteutetut työt olivat riittävän pieniä, jotta ne sai helposti valmiiksi ja ehti tekemään useammankin pienen lapun.
Kuva 2. Martat opastivat opiskelijoita virkkaamaan (kuva: Kati Kumpulainen)
Toisessa
kässäkahvilassa oli teemana mehiläisvahasta luonnonmukaisen elmukelmu
korvikkeen valmistaminen. Osallistujia oli saman verran kuin ensimmäisessä
kässäkahvilassa. Kelmun valmistaminen oli helppoa ja osallistujat tekivätkin
useamman kelmun. Martoilla oli mukana myös virkkausvälineitä ja useampi kävijä
innostui myös virkkaamaan. Tähän kässäkahvilaan osallistujista suurin osa oli
vaihto-oppilaita ja tapahtumassa vallitsi iloinen kansainvälinen tunnelma.
Kuva 3. Värikkäistä kierrätyskankaista ja mehiläisvahasta valmistettiin silittämällä ekologista elmukelmua (kuva: Kati Kumpulainen)
Kolmannen
kässäkahvilan teemana oli vanhojen farkkujen uusiokäyttö. Martat toivat
mukanaan runsaasti erilaisia malleja laukuista, patalapuista sekä pussukoista. Niitä pääsi valmistamaan
farkkukankaasta. Lisäksi oli iso kasa kierrätysfarkkuja, joista osallistujat
löysivät itseään miellyttävät värit ja kuosit. Osallistujia oli noin kymmenen.
Käytössä oli kaksi ompelukonetta, joka hetkittäin aiheutti pientä odottelua,
mutta kaikki halukkaat pääsivät tekemään omat tuotteensa. Myös tällä kertaa oli
mahdollista kokeilla virkkaamista.
Kuva 4. Laajasta farkkuvalikoimasta löytyi jokaiselle osallistujalle mieleinen kangas (kuva: Kati Kumpulainen)
Onnistunut kokeilu – palvelulle on tilausta
Kokonaisuutena
kokeilu oli oikein onnistunut. Martat olivat todella motivoituneita ja hyvin
valmistautuneita. Aiheet olivat kiinnostavia ja tuotteet sopivia lyhyessä
ajassa valmistettaviksi. Virkkaus oli hyvä aihe myös muissakin kuin vain
ensimmäisessä kässäkahvilassa. Rento, katutasossa oleva keskeinen paikka oli
helposti löydettävissä. Osallistujien ei tarvinnut erikseen tulla johonkin
suljettuun tilaan, vaan he pystyivät poikkeamaan paikalle, vaikka lyhyen tauon
ajaksi. Yhdessä tekeminen oli mukavaa. Myös tapahtumien esillepano ja ulkoinen
ilme koettiin houkuttelevaksi. Pienellä panostuksella ja oikealla paikan
valinnalla saatiin aikaan innostava kokonaisuus.
Markkinointina toimi parhaiten kaverilta toiselle kulkenut viesti. Paikalle löydettiin myös Yammerin ja julisteiden kautta, mutta suurin osa oli kuullut tapahtumasta kaverilta. Muutamat kävijät osallistuivat kaikkiin kahviloihin, mutta suurin osa kävi vain yhdessä tai kahdessa. Osallistujina oli sekä naisia että miehiä. Toistuvasti järjestettynä tapahtuma toi paremman mahdollisuuden osallistua. Myös markkinoinnilla oli paremmin aikaa tavoittaa opiskelijat.
Kuva 5. Tapahtumapaikka oli keskeisellä paikalla ja helppo löytää (kuva: Kati Kumpulainen)
Kuva 6. Käsitöiden aiheet olivat sopivan pieniä ja ne sai samalla kertaa mukaan (kuva:Kati Kumpulainen)
Osallistujilta kerätystä palautteesta nousivat esiin mm.
Mielenkiinto, halu oppia
jotain uutta.
Käsillä tekemisen ilo.
Mahdollisuus tutustua ihmisiin.
Hengähdyshetki arkeen.
Tapaamaan muita ihmisiä, olemaan sosiaalinen.
Fantastinen, todella
mukavaa, meditatiivista.
Kiva tilaisuus, hyvin
valmisteltu. Helppo jutustella käsitöiden äärellä.
Oikein kiva. Martat tosi
mukavia.
Aiheet
koettiin kiinnostavina. Etenkin mehiläisvahakelmu- ja farkkuaihe koettiin
mielenkiintoisiksi, koska ne eivät olleet monelle aiheina tuttuja. Kerätyissä
palautteissa nousi esiin muina kiinnostavina aiheina muutkin kierrätykseen ja
uusiokäyttöön liittyvät teemat. Luonnonkosmetiikka ja kasvien kasvatus nousi
myös esiin. Ne voisivat olla seuraavia kokeilemisen arvoisia aiheita.
Vastaavan toiminnan jatkoa ajatellen Martat olisi luontevin kumppani, koska heillä on jo valmiiksi vastaavaa toimintaa. Pieni osallistumismaksu ei olisi osallistumisen este. Marttojen omissa kässäkahviloissa osallistumismaksu on 2€ per kerta, sisältäen opastuksen, materiaalikustannukset ja pientä syötävää.
Tärkeää on, että tapahtumat järjestetään lähellä nuoria, helposti saavutettavassa paikassa. Voisiko Lahdessa esimerkiksi ammattikorkeakoulun uudelta Mukkulan kampukselta tarjota Martoille tilaa, joissa järjestää kässäkahviloita säännöllisesti? Mahdollista yhteistyötä voisi avata myös muiden järjestöjen, kuten partio, urheiluseurat tai seurakunnan nuorisotyö kanssa. Toiminnan lomassa on helppo tutustua myös uusiin ihmisiin.
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.
Kirjoittaja
Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu
Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa nousi esiin teemoina muun muassa nuorten huoli maailman tilasta sekä puutteellinen osaaminen arjen askareissa. Teemat yhdistävä palvelukokeilu toteutettiin syksyn 2018 aikana yhdessä Itä- Hämeen Marttojen kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Palvelukokeiluja
oikeisiin tarpeisiin pohjautuen
Projektin
eksploratiivisen tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että nuoret sekä arvostavat
luontoa, että ovat huolissaan sen tulevaisuudesta ja samalla omasta
tulevaisuudestaan kriisiytyvästä maailmasta. Nuorten on vaikeaa nähdä, miten
omilla tekemisillä voisi vaikuttaa tai että niillä olisi merkitystä positiivisen
tulevaisuuden kannalta. Todettiin myös, että kierrättämiseen suhtaudutaan
positiivisesti ja lainaamista pidetään vaihtoehtona tavaran ostamiselle.
Kun
nuori saa opiskelupaikan, opinnot vievät usein uudelle paikkakunnalle. Tällöin muutetaan ensimmäistä kertaa pois
kotoa. Edessä on oman asunnon vuokraaminen, taloudesta huolehtiminen ja uusien
kavereiden löytäminen ja oman arjen hallinta. Kokeilua suunniteltaessa pohdittiin,
mitä nuoren arkea helpottavia asioita esimerkiksi uuteen kaupunkiin muuttaville
nuorille voisi tarjota.
Jatkoa Lahti Survival Packille
Vuosina 2015 ja 2016 Lahden yrittäjät, Lahden kaupunki, Lahden seudun kehitysyhtiö LADEC ja LAMK kokosivat ammattikorkeakoulussa aloittaneille opiskelijoille Lahti Survival Packin (Lahti Business Region, 2015). Sillä toivotettiin tervetulleiksi uudet kaupunkiin muuttaneet opiskelijat. Pakettiin oli koottu kaupungin ja yritysten lahjoittamia tuotteita ja se sai aikan myös kansainvälistä huomiota ilmestyessään. Lahti Survival Packia järjestäneiltä tahoilta kuultiin, että vaikka Survival Pack oli ollut menestys, sellaisenaan sitä ei haluttu jatkaa. Tuotetta haluttiin kehittää esimerkiksi enemmän palveluiden suuntaan. Ideoina mietittiin esimerkiksi“kaupunkiäitiä” tai “campusmummoa”, joka voisi jakaa tietoa ja kuunnella omaan arkeen liittyvissä haasteissa.
Uusia Alkuja -tapahtuma
Luonnollinen yhteistyökumppani oman kodin ja talouden sekä arjenhallinnan vinkkeihin oli Martat, joiden kanssa oli tehty yhteistyötä jo aiemmin keväällä 2018 Pop Up- kässäkahvilan merkeissä. Martat jakavat tietoa ja materiaalia sekä pitävät myös räätälöityjä kursseja esimerkiksi oman kodin puhtauteen ja ruoanlaittoon liittyen. Marttoja tavatessa saatiin kuulla, että osana Marttailuviikkoa Martat järjestäisivät 10-16.9.2018 kansallisia Uusia alkuja- tapahtumia. Kyseessä oli kierrätystapahtuma opiskelijoille ja omaan kotiin muuttaneille. Tapahtumissa Martoilta ja yksityishenkilöiltä lahjoituksena saadut astiat ja keittiötarvikkeet saivat uuden alun uudessa omistuksessa. Nuoret saivat valita tarvitsemiaan astioita ilmaiseksi kotiinsa.
Kaupunki nuorten palveluna- projekti oli mukana suunnittelemassa ja järjestämässä Lahden osuutta. Tapahtuma toteutettiin 15.9.2018 FellmanniCampuksella Lahdessa.
Kuva 1. Martat olivat keränneet kierrätettyjä keittiötarvikkeita opiskelijoille
Kohtaamisia ja kierrätystä
Uusia
alkuja- tapahtumassa vieraili useita satoja opiskelijoita hakemassa
kierrätettyjä keittiötarvikkeita opiskelija-asuntoonsa. Kävijöinä oli
pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoita sekä vaihto-opiskelijoita, jotka
juuri akuuteimmin tarvitsevatkin täydennystä asuntoonsa. Kauppansa tekivät
tarvikkeet laidasta laitaan: mukit, lautaset, leivontavälineet, kahvinkeittimet
ja aterimet. Osa astioista katettiin pöytiin pop up- kattauksiin, joista
opiskelijat saivat valita mukaan tarvitsemansa.
Kuva 2. Tapahtumassa oli laaja valikoima astioita kotiin viemiseksi
Tapahtumassa jaettiin myös vinkkejä kierrätykseen ja oman kodin askareisiin liittyen. Opiskelijat olivat iloisen yllättyneitä siitä, että kodintarvikkeet olivat ilmaisia. Samalla syntyi luontevia eri ikäisten välisiä kohtaamisia. Sekä Martat että opiskelijat nauttivat päivästä. Tavaroita ei jäänyt paljoa ja loput tavaroista toimitettiin kierrätykseen. Tapahtuma otettiin innostuneena vastaan ja vastaavanlaista kierrätystapahtumaa toivottiin myös jatkossa uudelle kampukselle.
Kuva 3. Myös useita vaihto-opiskelijoita vieraili tapahtumassa
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta. Käyttätutkimuksesta nousseiden teemojen perusteella toteutettiin useita palvelukokeiluja.
Oppilaitoksen
ja työpaikan välinen yhteistyö parhaimmillaan perustuu luottamukseen ja yrityksestä
nouseviin tarpeisiin, joihin oppilaitos rekrytoinnin yhteydessä vastaa.
Ulkomaalaistaustainen työntekijä tarvitsee usein kanssakulkijan
rekrytointivaiheessa tuomaan osaamista esiin ja voittamaan kommunikaation
alkuvaiheen haasteet. Myös työkulttuurin tapoihin tarvitaan perehdytystä.
Työpaikat niin ikään tarvitsevat tukea vastaanottoon – rekrytointitilanne on
aina vähintäänkin kahden kauppa.
Kirjoittajat:
Marja Ahola ja Tanja Olkkonen
Kohti kohtaamista
Kansainvälisten osaajien ja avoimien työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa on pyritty ratkaisemaan monin hankkein ja tutkimuksen keinoin, mutta rekrytointitilanteeseen erityisesti pienissä yrityksissä liittyy edelleenkin eettisiä ongelmia ja ennakkoasenteita. (Vartiainen 2019, Riikonen 2019.) Uudenmaan ELY:n selvityksen (Aulanko 2019, 19-29) mukaan rekrytoinnin vaikeudet ovat yleistyneet vuodesta 2016 vuoteen 2017 laajasti kaikilla alueilla ja lähes kaikilla toimialoilla. Rekrytoinnin haasteista voi lukea myös työ- ja elinkeinoministeriön uusimmasta työmarkkinaennusteesta ja valtioneuvoston kehitysnäkymistä (Alatalo ym. 2019, Työ- ja elinkeinoministeriö 2019).
Rakennusala on yksi niistä aloista, jotka jo työllistävät maahanmuuttajia kaikkialla Suomessa, mutta erityisesti Uudellamaalla (ks. kuva 1). Suuri osa ulkomaalaisista työntekijöistä asuu Suomessa pysyvästi ja työskentelee suomalaisessa yrityksissä ja he kuuluvat suomalaisen verotuksen ja sosiaaliturvan piiriin sekä kerryttävät eläkekassaa. Kun yritys tekee työsopimuksen ulkomaalaisen työntekijän kanssa työstä Suomessa, työsuhteessa noudatetaan samoja lakeja ja työehtonormeja kuin suomalaisen työntekijän kanssa. (Jokela & Kinnunen 2019, Laurila 2019, Isotalo 2019, Sutela 2015.) Tästä lähtökohdasta kansainvälistä osaajaa tuetaan tasa-arvoiseen työelämään valtaväestön kanssa ja pyritään tekemään osaamista näkyväksi ja kuvaamaan tehtävää työtä paremmin, jotta oikeanlainen kohtaaminen onnistuisi ja myös rekrytoitava tietäisi, millaiseen normiin ja millaiseen työnkuvaan hän on sitoutunut.
Kuva 1. Rakennusala on yksi niistä aloista, jotka jo työllistävät maahanmuuttajia (Rakennusteollisuus RT ry 2019)
Rakennusalan yhteistyötä nöyrällä asenteella
Yksi
esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä yritysten ja oppilaitoksen välillä on
Koulutuskeskus Salpauksessa ja Lahden Ammattikorkeakoulun ja Salpauksen Ossi2 –
osaajat töihin -hankkeen tukemana toteutettu kolmen kuukauden pituinen työvaltainen
koulutus Nopea polku rakennusalan töihin
maahanmuuttajille keväällä 2019. Koulutuksen yhdestätoista opiskelijasta
seitsemän työllistyi ja osan kohdalla neuvoteltiin oppisopimuksesta.
Oppisopimus olisi hyvä vaihtoehto niille, joiden suomen kielen taito ei vielä
riitä oman ammattialan kielikokeen läpäisyyn, mutta joilla on jo ammattitaitoa
omalta alalta. Tuettua oppisopimusta on järjestetty maahanmuuttajille jo
vuosien ajan (Käyhkö & Melkas 2019) ja siitä on hyviä kokemuksia ja
käytänteitä jo vuosien takaa (Nieminen & Kemppi 2010).
Ossi2
-hanke järjesti kieli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen koulutuksen rakennusalan
työpaikkaohjaajille ja tarjosi kielitukea ensimmäisten työpäivien aikana.
Kouluttajat korostivat sitä, että rakennusalan yrityksiä pitää lähestyä
ymmärtäen työn luonnetta nöyrällä asenteella ja opiskelijoille on korostettava
luottamuksen solmimisen ja työn rytmin ja käytänteiden tärkeyttä.
Kuva 2. Ossi2 -hanke järjesti kieli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen koulutuksen rakennusalan työpaikkaohjaajille ja tarjosi kielitukea ensimmäisten työpäivien aikana. (Kuva: Marja Ahola)
Henkilökohtainen ohjaus avainasemassa
Rakennusalan koulutuksessa painottuivat vahvasti keskustelut ja henkilökohtainen ohjaus. Opiskelijoille korostettiin joka päivä oikean asenteen, luotettavuuden ja rehellisyyden merkitystä suomalaisessa työelämässä. Heille tehtiin yksiselitteisen selväksi, että työsuhde voi loppua, jos työpaikan perussääntöjä ei noudateta. Työkulttuurit ovat eri maissa hyvin erilaisia, eikä ole automaatio, että kansainvälinen rakennusmies tietää suomalaiset käytänteet. Työn eettiset periaatteet ovat sitovia myös työnantajan puolelta ja täysivaltaiseksi osaksi työyhteisöä tuleminen perustuu aina kahden osapuolen kohtaamiseen (Jokela & Kinnunen 2019, Sutela 2015, Rakennusteollisuus RT ry ym. 2013), jossa punnitaan kummankin kyky avata osaamisen kirjo kokonaisuudessaan ja ratkaista ongelmatilanteet rakentavasti.
Opettajan ohjausta työpaikalla tarvitsevat sekä maahanmuuttaja että työpaikkaohjaaja (vrt. Tenhunen 2019, 52-53). On selvää, että maahanmuuttaja tarvitsee alussa enemmän ohjausaikaa ja tukea kuin sellainen rekrytoitava, jolle suomalainen työkulttuuri on ennestään tuttu. Kun tähän on resurssia, onnistumisprosentti on isompi. Jos kouluttaja epäonnistuu työpaikkaohjaajan tukemisessa, oppilas saattaa jäädä ilman ohjausta (Rantanen 2019).
Saattaen koulutussopimuksiin
Maahanmuuttaja
tarvitsee useimmissa tapauksissa tukea oppilaitoksen ja yrityksen rajapinnassa.
Rakennusalalla on tavallisesti mentävä kasvokkain kysymään töitä, mikä haastaa
opiskelijan, jos kielitaito ei vielä ole vahva. Vaikka kouluttaja voi joissakin
tapauksissa olla mukana työpaikalla, työpaikalla toimiminen suunnitellaan aina
yhdessä ennalta. Kouluttaja voi avata keskustelun, mutta opiskelija jatkaa keskustelua
sovitusti. Hakijan motivaation pitää näkyä jo ensimmäisessä tapaamisessa, esimerkiksi
pukeutumisessa.
Rakennusalan yritykset hyvin tunteva kouluttaja Rantanen on työpaikalla markkinoijan roolissa. Kouluttajan on osattava tuoda opiskelijat yrityksiin oikealla tavalla ja opiskelijat ja yritykset on tunnettava riittävän hyvin ennalta. Rantanen valmentaa myös opiskelijoitaan kommunikointiin työpaikalla. Pelkkä kieli ei riitä, potentiaalisella työntekijällä on oltava ymmärrys siitä, missä tilanteessa on sopivaa kysyä esimerkiksi jatkosopimusta. Nämä työkulttuuriin liittyvät tilannesidonnaiset seikat on hyvä avata opiskelijalle koulutuksen aikana. Vahva tuki alkuvaiheessa on tuottanut erinomaisia tuloksia. (Rantanen 2019.)
Yhteistyöllä osaavia tekijöitä
Päijät-Hämeessä
on vielä varsin vähän kansainvälistä työvoimaa ja kokemusta on vain lyhyeltä
aikaväliltä. Ulkomaalaistaustaisten määrä Lahdessa Tilastokeskuksen mukaan oli
6,8% vuonna 2017. Jos maahanmuuttajia tilastoidaan äidinkielen mukaan, niin
äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia asukkaita oli
vuoden 2017 lopussa Päijät-Hämeessä 6,6 % väestöstä. (Tilastokeskus 2019.)
Ulkomaalaistaustaiset
työntekijät ovat vielä vieraita monille pienemmille yrityksille ja ensimmäisiin
kokemuksiin haetaan nyt rohkeutta. Yrityksiä rohkaistaan tarttumaan tilaisuuteen,
koska maahanmuuttajilla on usein erinomainen työmotivaatio ja heistä moni on
tottunut tekemään työtä kiivaalla rytmillä. Maahanmuuttajat ovat valtava
mahdollisuus suomalaisille, kun saadaan osaaminen muokattua työn ja yritysten
tarpeisiin. Kurssit ja opettajat voivat toimia kanavoijina ja ohjata juuri
oikeita henkilöitä juuri oikeisiin yrityksiin. (Rantanen 2019.)
Yritykset
ovat avainasemassa ja juuri niille halutaan tarjota palvelua ja tukea.
Yritykset ovat ydinosaajataho, joka voi antaa olennaisen tiedon, jonka avulla
voidaan yhdessä päästä päämäärään ja saada heille osaavaa työvoimaa. Kuuntelemalla
herkällä korvalla yrityksen tarpeita ja tunnistamalla oikeanlaiset osaajat
kullekin yritykselle, oppilaitos voi olla tärkeässä roolissa ulkomaalaistaustaisen
työntekijän kanssakulkijana rekrytoinnin alkuvaiheessa. (Rantanen 2019.)
Työhön valmennuksen malli, case: Rakennusalan
koulutusta maahanmuuttajille
Oppilaitoksen
ja työelämän rajapinnalla toimiminen on haaste, koska se vaatii sekä
työpaikalta että oppilaitokselta poistumista valmiista rooleista. Työvoimavaje
pakottaa työpaikkoja mukauttamaan toimintaansa siten, että erilaiset osaajat
voivat paremmin tuoda panoksensa työpaikoille. Osaaminen voi monasti olla
hiomaton timantti, mutta tämän timantin hiomisessa on oppilaitoksella
merkittävä rooli. Kaikki opettajat eivät ole opiskelijan ammattialan ammattilaisia
tai myyntimiehiä, vaatii uskallusta kohdata aidosti työpaikan tarve ja
heittäytyä tuntemattomaan. Ossi2-hankkeessa on kuvattu rakennusalan työhön
valmennuksen malli, jota avataan seuraavaksi.
Kuva 3. Työhön valmennuksen malli, case: Rakennusalan koulutusta maahanmuuttajille, esimerkki toteutuksesta, kevät 2019. (Kuva: Vesa Rantanen ja Tanja Olkkonen)
Perusperiaatteet
maahanmuuttajan työelämäjaksolle siirtymisessä ovat asteittaisen etenemisen malli. Lähiviikkojen aikana panostetaan
ryhmähengen ylläpitoon ja reflektoidaan työssäoppimista ryhmän kanssa koko
koulutuksen ajan. Koulutuksen lopussa olisi hyvä olla vähintään viikonmittainen
lopetusjakso.
Koulutuksen
aikana osaamisen tunnistaminen on
keskiössä. Mitä olet tehnyt? Mitä haluaisit tehdä? -kysymykset kulkevat koko
koulutuksen ajan ryhmä- ja yksilökeskusteluissa. Opiskelijan omat kertomukset
auttavat osaamisen tunnistamisessa ja opettaja tunnistaa osaamista työskentelyä
seuraamalla esimerkiksi tuotteen valmistusta ryhmässä. Onko opiskelija
looginen? Osaako hän käyttää työkaluja? Tunnistaako opiskelija eri materiaaleja?
Toiminnassa ryhmän kanssa on tiukat
käyttäytymissäännöt. Toisten kunnioitus ja arvostus sekä opiskelijan ja
opettajan että opiskelijoiden kesken on avainasemassa. Esiin tulleisiin
haasteisiin on puututtava uudelleen ja uudelleen.
Työssäoppimiseen valmennetaan jämäkällä ohjeistuksella,
esimerkiksi tauot, töihintuloajat, henkilökohtaisten asioiden hoitoajat tulee
avata konkreettisesti. Ryhmän kanssa on keskusteltava luottamuksesta: Se on
Suomessa ensiarvoisen tärkeää ja opiskelijan on itse luotava luottamuksellinen
suhde työnantajaan. Rehellisyyttä voidaan testata eri tavoin yrityksissä.
Päiväkirjan täyttämistä ohjeistetaan ja harjoitellaan käytännössä. Opiskelija
saa ohjeistuksen työpaikalla työskentelyyn suomalaisen ammattilaisen mukana.
Työssäoppimispaikkaa voidaan etsiä monin tavoin:
Opiskelija etsii
työssäoppimispaikkaa.
Opiskelija etsii yhdessä toisen
opiskelijan kanssa työssäoppimispaikkaa.
Opettaja etsii puhelimella
mahdollisen paikan ja opiskelija käy ”haastattelussa”.
Opettaja menee yhdessä opiskelijan
kanssa paikan päälle kysymään.
Opiskelijalle
tarjotaan vinkkejä työssäoppimispaikan etsimiseen rakennusalalla, esimerkiksi ohjaamalla
työpaikkojen etsimistä verkosta. Opiskelijalle tarjotaan vinkkejä työnantajan
lähestymiseen puhelimitse sekä ohjeistusta parhaisiin tapoihin
työssäoppimispaikan löytämiseen rakennusalalla. Luokassa harjoitellaan
työssäoppimispaikan kysymistä fraasien ja simulaatioiden avulla. Jos opiskelija
on vastahakoinen menemään työssäoppimaan, tulisi taustalla olevat syyt käydä
huolellisesti läpi. Toisinaan voi olla parempi harjoitella esimerkiksi koulun työmaalla.
Työssäoppimisen aikana opettaja kyselee
peruskuulumisia puhelimella. Ensimmäinen yhteydenotto tulisi tehdä ensimmäisen
viikon aikana. Opettaja käy työssäoppimispaikalla 1-3 kertaa
työssäoppimisjakson aikana. Työpaikkaohjaajan tulee saada hyvä ohjeistus, jotta
työssäoppija saa tukea myös työpaikalla.
Ohjaus työpaikalla toteutetaan siten, että
ohjataan myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, esimerkiksi taukokoppiin mennään
yhdessä. Opiskelijaa ohjataan seuraamaan muiden työskentelyä ja kysymään ohjaajalta.
Opiskelijan tekemien mahdollisten virheitä korjataan käynnin aikana: Työpaikkaohjaaja
otetaan mukaan keskusteluihin, koska työpaikoilla on erilaisia käytäntöjä.
Mahdolliset haasteet ja ongelmat käydään läpi ohjaajan kanssa.
Työpaikkaohjaajaa on ohjeistettava ainakin seuraavissa
asioissa: Koulutussopimus on
kirjoitettava heti alussa. Koulutussopimuksen on oltava selvä kaikilla
osapuolilla: Mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Riskit tulee kartoittaa. Työpaikan
pelisäännöt on kerrottava opiskelijalle: esimerkiksi tauot. Tieto
opiskelijoiden haasteista olisi hyvä viestiä mahdollisuuksien mukaan ohjaajalle
(opiskelijan suostumus!). Työssäoppimispaikalla tekemistä tulisi olla koko ajan
ja tekemisen tulisi olla mahdollisimman monipuolista.
Yhteistyössä työnantajan kanssa luodaan yhdessä tekemisen
meininkiä. Avoimuutta on korostettava työnantajalle. Työnantajaa rohkaistaan
ottamaan yhteyttä, mikäli haasteita ilmenee. Opettaja haluaa tietää, mitä
työssäoppimispaikalle kuuluu ja kuuntelee työpaikan ajatuksia, myös
negatiivisia tuntemuksia. Kuuntelun jälkeen syihin paneudutaan: Onko kyse opiskelijan
vai työpaikan ongelmasta vai onko kyseessä esimerkiksi puutteellisen ohjauksen
haaste.
Koulutuksen lopussa vaihdetaan kokemuksia ja
huolehditaan virallisista asioista, kuten ruokarahahakemukset.
Työssäoppimisvihkot käydään läpi ja reflektoidaan koko koulutusta (joskus
paperilomakkeella) sekä tarkistetaan jatkosuunnitelmat. Mitä jokaisen tulee
tietää, mitä tehdä seuraavaksi, selvittää esimerkiksi palkkatukioikeudet mahdollisesti
työllistyvien tai oppisopimuskoulutukseen menevien osalta.
Yhteistyön jatkuvuuden punainen lanka
Ammattialat ovat hyvin erilaisia ja niitä voidaan lähestyä monin tavoin. Oikea-aikainen ja oikeanlainen lähestyminen on valittava alan mukaan. Oppilaitosten yritysyhteistyöverkoston rakentaminen ei käy hetkessä ja kontaktien vaaliminen vaatii resurssia. Yritysyhteyshenkilöt saattavat vaihtua, mutta usein oppilaitoksen avainhenkilöt ovat juuri niitä, joiden varaan luottamus ja verkosto on rakennettu. Vaikka maailma muuttuu, inhimillinen kontakti on aina ihmiskohtainen ja sitä on vaikea siirtää toiselle. Kun verkostoa ja oppilaitosten kouluttajien osaamista kehitetään pitkäjänteisesti yhdessä yritysten kanssa, saadaan paras mahdollinen vaikuttavuus rekrytoinnissa ja yhteistyössä, vaikka maailma muuten muuttuisikin yhä sirpaleisemmaksi. Erityisesti pienissä yrityksissä yhteistyön projektiluontoisuus aiheuttaa epävarmuutta (Ojala 2019, Huovinen & Kärpänoja 2019, 46).
Lähteet
Alatalo, J., Larja, L. & Mähönen, E. 2019. Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste, kevät 2019. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM-analyyseja 92/2019. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161602
Isotalo, R. 2019. EU:n yleinen tietosuoja-asetus rakennusalan yrityksen toiminnassa. AMK-opinnäytetyö. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 13.08.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060114009
Jokela, V. & Kinnunen, M. 2019. Ulkomaalaisvalvonta rakennustyömailla poliisin näkökulmasta. AMK-opinäytetyö. Poliisiammattikorkeakoulu. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414666
Tenhunen, R. 2019. Laadukas työpaikalla järjestettävä koulutus organisaation kehittäjänä. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. [Viitattu 10.08.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052717417
Vartiainen, P. 2019. Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen. Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopiston väitöskirjat 18. [Viitattu 04.07.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0937-4
Kirjoittajat
Marja Ahola FM, TKI-asiantuntija, Ossi2-hankkeen projektipäällikkö, maahanmuuttajakoulutuksen ja verkkokoulutuksen asiantuntija, Lahden ammattikorkeakoulu
Kotisynnytykset ovat nousseet trendiksi viime vuosina. Vuonna 2014 kotisynnytyksiä ilmoitettiin 29, kun vuonna 2017 luku oli jo 59. Edelleen suurin osa synnytyksistä tapahtuu kuitenkin sairaaloissa. Kotona synnyttämisessä on hyötyjäkin, kuten infektioiden vähäisyys, äidin itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja äidin vähäisempi stressi. Synnytyksissä tapahtuvia komplikaatioita on silti vaikea ennustaa ja komplikaation ilmetessä on usein jo kiire.Vakavat komplikaatiot voivat aiheuttaa lapsen vammautumisen tai jopa lapsen, äidin tai molempien menehtymisen.
Kirjoittajat: Sanna Kuosa, Sini Kovasiipi ja Riitta Airola
Kotisynnytys
mielenkiinnon kohteena
Suomessa kotisynnytys on ollut puheenaiheena vuosia ja se kiinnostaa monia. Päätös synnyttää kotona liittyy haluun hallita synnytysprosessia ja synnytyksen aikana tehtäviä päätöksiä. (Uutispalvelu Duodecim 2005.)
Suomessa perheen valitessa kotisynnytyksen tulee heidän itse järjestää tarvittava välineistö kotiinsa sekä avustava lääkäri tai kätilö, sillä kotisynnytys ei Suomessa kuulu viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Kotisynnytyksistä on kuitenkin viralliset suositukset. Suositusten mukaan naisen, joka suunnittelee kotisynnytystä, tulisi olla terve ja aiemmin ilman ongelmia synnyttänyt. (Jouhki ym. 2017.)
Synnytyksistä suurin osa, vuonna 2017 99,5%, tapahtui sairaaloissa. Kotisynnytykset ovat kuitenkin yleistyneet. Vuonna 2014 suunniteltuja kotisynnytyksiä oli 29, kun vuonna 2017 niitä oli jo 59. (THL 2017.)
Kotona synnyttämisen etuja ovat
mm. synnytystoimenpiteiden sekä vakavien infektioiden vähäisyys.
Kotisynnytyksen hyötyinä koetaan kotiympäristö, perheen läsnäolo ja
itsemääräämisoikeus. (Jouhki ym. 2017) Nämä tekijät ovat tutkitusti todistettu
nopeuttavan synnytystä sekä vähentävän kipulääkityksen tarvetta, tällöin myös
komplikaatioiden riski pienenee (Pallasmaa & Gissler 2016, 1862).
Synnytykseen liittyy silti aina riski komplikaatioista. Synnyttäjän on hyvä tietää sekä komplikaatioihin altistavista riskitekijöistä ja komplikaatioista että sairaalan keinoista hoitaa ja ehkäistä yleisimpiä komplikaatioita.
Artikkelin pohjana toimii Lahden ammattikorkeakoulussa
toteutettu opinnäytetyö, joka koski synnytyskomplikaatioita sekä niiden hoitoa
liittyen synnytyspaikkaan. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimuksessa tuotiin esiin yleisimmät synnytyskomplikaatiot, niiden hoito sekä
niihin altistavat riskitekijät. (Kuosa & Kovasiipi 2019)
Synnytyskomplikaatioille
altistavat tekijät
Synnytys voi olla matalanriskin synnytys, jolloin synnytys etenee normaalisti ja raskaus on täysiaikainen. Raskaus voi kuitenkin muuttua riskiraskaudeksi niin äidin, istukan kuin sikiönkin johdosta (Tekay ym. 2017). Tällöin riski synnytyskomplikaatioille kasvaa eikä kotisynnytystä enää suositella.
Riskiraskaudentekijöitä ovat tietyt äidin olemassa oleva sairaudet sekä äidin paino, ikä ja päihteiden käyttö (VSSHP 2017.) Sikiöön liittyviä tekijöitä ovat kehityshäiriöt, infektiot tai sikiön asettuminen perätilaan. Myös sikiön poikkeuksellinen koko altistaa sikiön synnytyksen aikaiselle hapenpuutteelle. (Timonen & Erkkola 2004.) Riskitekijöistä äidin korkea ikä sekä ylipaino ovat olleet selkeässä kasvussa. Nämä muutokset liittyvät vahvasti yhteiskunnan muutoksiin.
Yleisimmät
synnytyskomplikaatiot ja niiden hoidon haasteet
Yleisimpiä synnytyksessä tapahtuvia komplikaatioita ovat synnytysrepeämät, joista ensimmäisen ja toisen asteen repeämät ovat melko yleisiä ja näihin liittyviä infektioita esiintyy harvoin. Kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat vakavampia ja ne altistavat infektioille. Suomessa vakavampia repeämiä esiintyy noin 1,1% synnyttäjistä, kun taas muissa Pohjoismaissa esiintyvyys on noin 7-16% synnytyksistä. (Pallasmaa ym. 2016.) Synnytysrepeämässä haitta kohdistuu äidin terveyteen ja hyvinvointiin eikä lapsen turvallisuus ole uhattuna välittömästi.
Synnytyksen aikaisessa verenvuodossa, eli obstetrisessa
verenvuodossa, sekä äidin että sikiön terveys ovat uhattuina. Synnytyksen yhteydessä verenvuoto on
normaalia, mikäli se on alatiesynnytyksessä enintään 500ml ja
keisarileikkauksessa 1000ml. Tilanteeseen, jossa nämä määrät ylittyvät ja
massiivinen hoito on aloitettava, voidaan synnytyksessä joutua 15 minuutin
kuluessa synnytyksestä. (Ahonen ym. 2008) Obstetrisen vuodon riskitekijät
liittyvät istukan kiinnittymiseen, kohtuun sekä synnytyksen etenemiseen. (Ahonen
ym. 2008.) Obstetrista verenvuotoa on vaikea ennustaa, ja sitä esiintyy myös aikaisemmin täysin
terveillä synnyttäjillä. (Jahkola ym. 2012)
Vuodon hoidossa oleellisena osana on verivolyymin korvaus ja fibrinolyysin esto. Tätä hoidetaan verivalmistein, lääkkein sekä esimerkiksi tamponaation avulla. Kotisynnytyksessä haasteena on välineistön puute ja hoitomuotojen toteuttaminen aseptisesti. (Ahonen & Stefanovic 2013, 346.)
Synnytysverenvuodon
yhteydessä voi myös ilmetä disseminoitunut intravaskulaarinen
koagulaatio (DIC) eli yleistynyt suonensisäinen hyytyminen. Tällöin
hyytymistekijöitä ei enää riitä hyydyttämään synnytysverenvuotoa.
Hyytymistekijävajetta tulee korvata jääplasmalla ja tarvittaessa antaa
K-vitamiinia. (Luukkainen & Rautiainen 2019.)
Komplikaationa voi esiintyä myös asfyksiaa, joka tarkoittaa
sikiön hengitys- ja happivajausta (Duodecim sanakirja). Tämä voi johtaa sikiön
neurologiseen vaurioitumiseen. Riskitekijöitä asfyksiaan ovat ensisynnyttäjyys,
äidin sairaudet, päihteidenkäyttö, raskauden aikainen
verenvuoto ja lapsettomuushoidot. Hätätilanteita, joissa asfyksia voi
ilmetä nopeasti ovat istukan ennenaikainen irtoaminen, kohdun repeäminen ja
napanuorakomplikaatiot. (Timonen & Erkkola 2004.)
Sairaalassa sikiön tilannetta seurataan monitoroinnin kautta
ja löydetään sikiöt, jotka ovat vaarassa joutua asfyksiaan. Tarvittaessa
hapenpuutteen vuoksi synnytys suoritetaan imukuppiavusteisesti tai
keisarileikkauksena. (Pallasmaa ym. 2016.) Asfyksian vaikea havaitseminen
mahdollistaa sen huomaamatta jäämisen kotisynnytyksessä.
Yhteenveto
Tulosten perusteella voidaan todeta, että synnytys kotona ja sairaalassa on yhtä turvallista niin kauan kuin kaikki menee suunnitelmien mukaan. Komplikaatiot ovat kuitenkin usein täysin yllättäviä, etenkin voimakasta verenvuotoa ja sikiön hapenpuutetta on vaikea ennustaa. Vakavan komplikaation ilmetessä on sairaalahoito välttämätön vaativine toimenpiteineen, lääkehoitoineen ja leikkaussaliolosuhteineen. Näitä on mahdoton hoitaa kotona.
Jahkola, M., Lång, E. & Tuominen, T. 2012. Synnytysverenvuodot TAYS:ssa vuosina 2003, 2006 ja 2009. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö. Tampere. [Viitattu 28.3.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23235
Jouhki, M-R., Suominen, T. & Åstedt -Kurki, P. 2017. Kotisynnytys Suomessa. Kätilölehti. 4/2017, 24-25.
Kuosa, S. & Kovasiipi, S. 2019. Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 28.6.2019]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905159999
Verkossa opettamista tai ohjaamista opitaan vain harjoittelemalla, kokeilemalla ja kuvittelemalla, millä tavalla itse haluaisi kohdata vieraan ihmisen verkon kautta. Tässä artikkelissa tarjotaan opettajille työkaluja verkkokurssien suunnitteluun erityisesti toimivan vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen näkökulmasta.
Kirjoittaja: Anita Hartikainen
Vuorovaikutus
Liian usein verkko-opetus
käsitetään niin, että opiskelijat opiskelevat itsenäisesti verkon välityksellä
ja tekevät yksin kirjoitustehtäviä. Tekstejä korjaava ja palautteita
kirjoittava opettaja hukkuu työtaakkaan, eivätkä opiskelijat koe oppivansa
tällä menetelmällä hyvin. Verkostoituminen toisten opiskelijoiden kanssa jää
puolitiehen, jos pienryhmät eivät tee ryhmätöitä aidoissa vuorovaikutustilanteissa.
Aidolla vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä läsnäoloa, jolloin verkko-opiskelusta tulee osittain aikaan, mutta ei koskaan paikkaan sidottua. Juuri tämä on verkko-opiskelun hiomaton timantti! Opiskelijat voivat opiskella mistä tahansa, jos on aikataulu, ohjeet, verkkoyhteys ja laite, joka mahdollistaa opetukseen ja tapaamisiin osallistumisen.
Ryhmäytyminen verkkoon
Lahden ammattikorkeakoulu ja Saimaan ammattikorkeakoulu yhdistyvät LAB-ammattikorkeakouluksi tammikuussa 2020. Korkeakoulujen yhdistymisen jälkeen LABin kampus sijaitsee Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa. Ammattikorkeakoulut ovat osa LUT-konsernia, johon kuuluu LABin lisäksi Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto.
Yhteistyötä tullaan
tekemään yhä enemmän etänä. Kursseja voi olla järkevää yhdistellä yli
alueellisten rajojen. Opetus ei kuitenkaan siirry verkkoon sormia
napsauttamalla, kaikki vanhat oppikirjat skannaamalla pdf:ksi ja lähettämällä
Moodleen word-pohja, johon vastaukset voi kirjoittaa. Tarvitaan opettajia,
jotka voivat tukea ja ohjata opiskelijan oppimista verkossa. Näin opiskelijan
toimijuus (Koivuluhta & Puhakka 2015) vahvistuu ja opinnot sujuvat motivaation
kasvaessa. Verkko-opiskelu on vielä toistaiseksi monelle uusi opiskelutaito, jota
täytyy harjoitella, kuten tenttiin lukemista ja esseen kirjoittamista.
Välineitä ei tule hankkia välineiden ja digihuuman vuoksi. Verkkotyökalut ovat työkaluja, eivät ikinä itseisarvo. Ilman kunnollista perehdyttämistä, täydennyskoulutuksia ja muutoksen huolellista johtamista ollaan samassa tilanteessa kuin peruskoulut olivat digiloikkatranssissa vuonna 2015: hankitaan kaikille oppilaille iPad ilman, että kukaan tietää, mitä sillä pitäisi tehdä. Vuoden päätteeksi oppilaat olivat oppineet katsomaan YouTubea ja NetFlixiä oppitunneilla.
Tulevaisuudessa muodostuu yhä enemmän opiskelijaryhmiä, jotka kokoontuvat vain verkossa. Opettajan tai ohjaajan rooli on fasilitoida opiskelua verkkoympäristössä eli tehdä verkkoympäristössä navigointi opiskelijoille mahdollisimman helpoksi, panostaa alussa ryhmäytymiseen (Repo-Kaarento 2007) sekä muotoilla tehtävät ja tehtävänannot niin, että ryhmätyöskentely tai itsenäinen työskentely käynnistyvät. Luokkahuone onkin chat tai web-luokka, videoneuvottelutila. Aikataulut tehtävineen rakennetaan klikkailtavina polkuina verkkoalustoille, joita voivat olla esimerkiksi blogi, Moodle, Skype, LinkedIn tai WhatsApp. Opettajan kannattaa valita ryhmäytymistä ja viestimistä varten väline, joka tukee parhaiten koulutuksen tarkoitusta ja opiskelijaryhmän tarpeita. Ilman pikaviestintämahdollisuutta verkkokurssista tulee kankea ja hidas.
Opettaja vuorovaikutuksen
ohjaajana verkossa
Kommunikaatio ja
strukturoitu keskustelu vauhdittavat oppimista. Kun verkko-opetuksessa
vähennetään palautettavien kirjoitustehtävien määrää ja lisätään ohjattuja
kokoontumisia tai esimerkiksi opettajan alustamia vertaiskokoontumisia
verkossa, kokemukset oppimisesta ja verkostoitumisesta vahvistuvat.
Seuraavaa mallia voi
hyödyntää oman verkko-opetuksen ja vuorovaikutuksen suunnittelussa:
Kuva 1: Näin sovellan Computational thinking –teoriaa (Wing 2012) koulutuksen suunnittelussa.
Vuorovaikutuksessa täytyy
panostaa turvallisen ja välittömän ilmapiirin luomiseen (Guttorm ym. 2017,
43-55). Toimiva tapa voi olla esimerkiksi juoda leppoisasti kahvia, puhua
säästä tai vitsailla siitä, miten opettaa tänään villasukat jalassa (”ilman
housuja” -vitsi toimii myös, jos opettaja tuntee ryhmän jo hyvin). Sen lisäksi,
että opettajan pitäisi oppia tuomaan välittömyyttä ja lempeää huumoria
verkko-opetukseen, hänen pitää myös jakaa puheenvuoroja tasa-arvoisesti. Kysyä
nimeltä ja sanoa kiitos silloin, kun yksittäinen opiskelija on vienyt jo
riittävästi yhteistä aikaa. Keskustelevuuden ydin on se, että opettaja oppii
kysymään oikeat kysymykset. Muuten käy niin, että yhteisessä webinaarissa
opettaja puhuu yksin ja opiskelijat tylsistyvät ja alkavat lähetellä toisilleen
meemejä WhatsAppissa.
Opettaja oppii kysymään
oikeita kysymyksiä kehittämällä omaa ohjausta pedagogisena prosessina (ks.
esim. Vehviäinen 2014, 25-28). Opettaja on aina myös ohjaaja, vaikka sitä ei
kerrota usein opettajan pedagogisissa opinnoissa.
Opettajan uudet taidot ja
vanhasta pois oppiminen
Verkko-opettaminen kulkee
käsi kädessä “21st Century Skills” -teorian kanssa (Kereluik ym.
2014). Digitaalinen lukutaito, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat myös
verkko-opiskelun avainkäsitteitä. Monelle opettajalle ajatus
seminaarimuotoisen keskustelevan webinaarin ohjaamisesta tuntuu epämukavalta.
Miten puhutaan opiskelijamassalle, kun fyysinen keho ei ole auttamassa
kommunikaatiossa? Miten ohjataan verkon kautta, kun ei nähdä opiskelija
kokonaan?
Verkkokurssien opettaminen vaatii opettajalta uudenlaisia taitoja. Opetuskokonaisuuksien suunnittelussa tarvitaan hajota ja hallitse -tyyppistä ajattelua (Wing 2012). Sisällöt ja tavoitteet hajotetaan ja rakennetaan uudelleen osaamistavoitteiksi, joista kasataan verkossa toimiva kokonaisuus (Heyner 2007) niin, että opiskelija ymmärtää silmäilemällä ruutua, missä opettaja on, kenen kanssa työskennellään ja mitä täytyy tehdä. Se mikä toimii luokkahuoneessa ei usein toimi verkossa. Sen sijaan yleensä se mikä toimii verkossa, toimii missä vain.
Uusien haasteiden äärellä
Korkeakoulujen välistä yhteistyötä voi kehittää verkko-opetuksen suunnittelussa työstämällä seuraavia prosesseja:
Opettajien välinen tiimityöskentely etänä.
Kurssien tavoitteet läpinäkyväksi ja tehtävien rakentaminen verkkoon.
Ohjausprosessin tarkka suunnittelu. Ohjaus alkaa ennen kurssia, sillä opiskelijoiden täytyy löytää oikeaan paikkaan verkossa.
Esiintymistaitojen uudelleen oppiminen. Minkälaista opetusta sinä jaksaisit kuunnella ja katsella verkossa?
Koulutusta opettajille. Kukaan ei osaa ohjata mielenkiintoista ja sujuvaa webinaaria, ennen kuin tietää, miten web-luokka toimii ja minkälaisia menetelmiä kannattaa käyttää.
Tärkein asia verkko-opettamisessa
on rauhallisena pysyminen. Tekniikan käyttäminen opetuksessa on stressaavaa alussa.
Vaikka tietokone kaatuisi, ääni ei kuuluisi, kuva ei näkyisi, netti ei toimisi
ja materiaalit katoaisivat, kaikki on silti ihan hyvin. Uudelleenkäynnistys
yleensä auttaa. Kotonaan istuva aikuinen opiskelija ei saa traumoja, jos kurssi
keskeytyy pariksi minuutiksi teknisen ongelman takia.
Lähteet
Guttorm, T., Hakkarainen, T., Kolehmainen, A., Mäenpää, K.,Peltola, S. & Ylönen, H. (toim.). 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. ePooki 38/2017. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: http://www.oamk.fi/epooki/2017/verkko-ohjaaja/
Kereluik, K., Mishra, P., Fahnoe, C. & Terry, L. 2014. What Knowledge Is of Most Worth. Journal of digital learning and teacher education. Vol. 29(4), 127-140. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1010753.pdf
Koivuluhta, M. & Puhakka, H. 2015. Ryhmänohjaus opiskelijoiden toimijuuden edellytysten kehittäjänä. Teoksessa: Kauppila, P.A., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim). Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Toimijuuden tuki: koulutus- ja työsiirtymät, toimijuus ja ohjaus -hanke. [Viitattu 9.8.2019] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1747-8/urn_isbn_978-952-61-1747-8.pdf
Repo-Kaarento, S. 2007. Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.
