Väestön ikääntyminen, kansalaisten palveluodotusten muuttuminen sekä digitalisaatio haastavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. EU:n ja kansallisten digistrategioiden sekä lainsäädännön tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää digitaalisten terveyspalvelujen sekä edistää palvelujen saavutettavuutta, laatua ja tietoturvallisuutta. Tässä artikkelissa esitellään näkemyksiä digitaalisista sote-palveluista ikääntyneille osana Ikätalon kehittämistyötä.
Kirjoittajat: Päivi Sokoff ja Taina Anttonen
Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan
palvelukokonaisuutta, joka muodostuu verkkosivustojen ja mobiilisovellusten
yhdistelmistä (Valtiovarainministeriö 2018, 12). Saavutettavuus on
digitaalisten palvelujen sisältöjen helppokäyttöisyyttä ja ymmärrettävyyttä
sekä internetin sivustojen ja mobiilisovellusten toimivaa ja virheetöntä
teknistä toteutusta. Saavutettavilla palveluilla varmistetaan, että käyttäjät
voivat käyttää digitaalista terveyspalvelua henkilökohtaisista
ominaisuuksistaan riippumatta, ja että palvelut toimivat eri päätelaitteilla
avustavien teknologioiden, kuten ruudunlukuohjelman kanssa. (Laki digitaalisten
palveluiden tarjoamisesta 306/2019.)
Elinikäinen oppiminen tukee muutokseen sopeutumista
Digitalisaatio näkyy terveydenhuollon toimintatapojen
muuttumisena ja siirtymisenä digitaaliseen muotoon, mikä haastaa palvelujen
käyttäjäryhmiä ja ammattilaisia hankkimaan uutta osaamista. Työelämän taitojen
ja kykyjen on todettu vanhenevan aiempaa nopeammin, jolloin elinikäisen
oppimisen merkitys korostuu. Kymmenen tulevan vuoden aikana työelämän
muutoksissa tarvitaan erityisesti digitaalisia, sosiaalisia ja emotionaalisia
taitoja. (Vodafone 2019.)
Digitaaliset taidot ja oppimistaidot ovat elinikäisen
oppimisen avaintaitoja, joita kansalaiset ja ammattilaiset tarvitsevat
digitalisaatioon sopeutumisessa. Digitaaliset taidot ovat perusosaamista
sovellusten käyttämiseen, tiedon hakemiseen ja käsittelyyn sekä kriittistä
suhtautumista saatavilla olevaan tietoon. Digitaalisten taitojen avulla
kansalaiset kykenevät käyttämään verkkosivustojen ja mobiilisovellusten
yhdistelmistä muodostuvia digitaalisia palveluja. Myönteinen asennoituminen,
koulutukseen hakeutuminen ja kyky opiskella tavoitteellisesti ovat
oppimistaitoja ja edellytyksiä uuden tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen.
(Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen
avaintaidoista 2006/962/EY.)
Sosiaali- ja terveysalan ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on eräs keino hankkia osaamista, jota
tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa ja digitaalisten
terveyspalvelujen kehittämisessä. Sokoffin (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena
oli tuottaa tietoa digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi
käytettävämpään muotoon. Tavoitteena oli selvittää Hyvinkään
sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä
Terveyskylän Ikätalo -palvelusivustosta. Yhteensä 26 ikääntynyttä vastasi
avoimeen kyselyyn syksyllä 2018 tai osallistui Ikätalon
käyttäjätestaus-tapahtumaan keväällä 2019. Käyttäjätestauksen ja kyselyjen
analyyseilla tuotetun tiedon avulla parannetaan Ikätalon käytettävyyttä.
Käytettävyys tarkoittaa helppokäyttöisyyttä, käyttäjäystävällisyyttä sekä
käyttötarkoitukseen soveltuvuutta.
Kehittämiskohteena Ikätalo-palvelusivusto
Ikätalo on yli 65-vuotiaille ja heidän läheisilleen kohdennettu,
Hyvinkään sairaanhoitoalueen ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän alueellisena
pilottihankkeena kehittämä palvelusivusto. Sivuston sisältö on tuotettu
Hyvinkään sairaalan asiantuntijoiden, Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän
kuntien sosiaalipalvelujen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä ikääntyneiden
yhteistyönä. Ikätalo julkaistiin kansalaisten käytettäväksi Terveyskylä.fi
-verkkopalveluun joulukuussa 2018. Julkaisuvaiheessa Ikätalo tarjosi
ikääntyneille luotettavaa tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn
tueksi.
Ikätaloa kehitetään jatkuvasti käyttäjälähtöisen palautteen
avulla. Opinnäytetyössä Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvia ikääntyneitä
(n=8) osallistutettiin käyttäjätestaukseen, jossa he kävivät itsenäisesti läpi
Ikätalo-palvelusivustoa ja täyttivät käyttökokemustensa perusteella
kyselylomakkeen. Ikääntyneiden esiin tuomia näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä
Ikätalo-palvelusivustosta voidaan hyödyntää Hyvinkään sairaanhoitoalueen
digitaalisten terveyspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.
Ikätalon kehittäminen jatkuu vuonna 2020 kansallisena
hankkeena, viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin yhteistyönä.
Palvelusivustolle kehitetään kansallista mallia alueellisten palvelutietojen
linkittämiseksi, itsearviointityökaluja sekä ammattilaisille suunnattua
TerveyskyläPRO-palvelua. Tulevaisuudessa Ikätaloon rakennetaan tunnisteisia
digihoitopolkuja yhteistyössä Terveyskylän Kuntoutumistalon kanssa. (Palamaa
2019.)
Yli 65-vuotiaiden ikäryhmälle on ominaista laajat vaihtelut
digitaalisessa osaamisessa ja asennoitumisessa. Ikääntyneissä tulee olemaan
niitä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet digitaalisia terveyspalveluja, minkä
vuoksi rinnakkaispalvelujen saatavuus tulee varmistaa. Aikuisiällä hankittujen
tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on edellyttänyt oman osaamisen
kehittämistä ja ajattelutapojen muuttamista. Digitaalisten terveyspalvelujen
käyttöä harjoittelemalla, koulutuksella sekä riittävillä tukipalveluilla
voidaan edistää ikääntyneiden kykyä löytää ja ymmärtää tietoa digitaalisista
lähteistä. Luotettavan tiedon sekä oma- ja itsehoitopalvelujen avulla
ikääntyneet voivat aktiivisesti ja monikanavaisesti tuottaa tai käyttää
terveystietoja ajasta ja paikasta riippumatta.
Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta
täyttäneiden näkemykset digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä sekä käyttöön
vaikuttavista tekijöistä ovat tiivistetysti seuraavat:
KUVA 1. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Kuva: Päivi
Sokoff
Ikääntyneiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut
soveltuvat osaksi palveluketjua, mutta niiden rinnalle tarvitaan kohtaamisia
terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Positiivisesta suhtautumisesta
huolimatta, useat ikääntyneet asioisivat mieluummin perinteiseen tapaan
terveydenhuollon vastaanotoilla. Käyttäjien asenteet voivat muuttua asteittain
käyttäjien positiivisten käyttäjäkokemusten myötä.
Lähteet
Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen
oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY
Finto 2019. KEKO – Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: http://finto.fi/keko/fi/page/p26
Palamaa, S. 2019. Terveyskylässä Ikätalo. PowerPoint-esitys
26.3.2019 ja suullinen tiedonanto.
Sokoff, P. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten
terveyspalvelujen kehittämiseksi Hyvinkään sairaanhoitoalueella.
YAMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala.
Potilaan
kotiin vietävää hoitotyötä on kehitetty ja laajennettu viimeisten vuosien
aikana paljon. Kotisairaalahoidon avulla on mahdollista vähentää potilaan
sairaalahoitoa, ja myös lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää kehittää
vaihtoehto osastohoidolle. Lasten kotisairaalatoiminta tarjoaa turvallisen ja
perhekeskeisen vaihtoehdon osastohoidolle. Tässä artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen
tavoitteena oli luoda lasten kotisairaalan toimintamalli Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymään. Kehittämishankkeen tuloksena syntyneen Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli otettiin käyttöön vuonna
2017.
Johdanto
Palvelurakenteen muuttaminen laitoshoidosta
avohoitoon kohdentuu erityisesti vanhustenhuoltoon, mutta myös lasten kohdalla
on tärkeä mahdollistaa sairaan lapsen hoitaminen kotona. Lasten ja nuorten
oikeuksissa sairaalassa määritellään, että lapsi tai nuori tulisi ottaa
osastohoitoon vain siinä tapauksessa, että hoitoa ei voida toteuttaa kotona tai
polikliinisesti yhtä hyvin kuin osastolla (Suomen NOBAB ry 2006). Lasten
kotisairaalatoiminta on havaittu kustannustehokkaaksi ja perheiden näkökulmasta
onnistuneeksi toimintamuodoksi. Kotisairaalatoiminnalla voidaan vähentää
osastohoidon tarvetta (Usvasalo 2015, 7; Lähdeaho ym. 2011, 1925) ja siirtää
poliklinikkakäyntejä kotona tapahtuviksi (Usvasalo 2015, 7). Kotiin
tarjottavilla palveluilla voidaan lyhentää lasten vuodeosastolla oloaikaa,
torjua sairaalainfektioita sekä säästää kustannuksissa (Lähdeaho ym. 2011, 1926).
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän Terveys- ja
sairaanhoitopalveluiden toimialan yksi tulosalue on Päijät-Hämeen
keskussairaala, jossa lastentaudeilla hoidetaan laaja-alaisesti kaikkia
lastentautien erikoisaloja syntymästä 16-vuoden ikään asti (Lastentautien
osastot 2016; Lastentautien poliklinikka ja päiväosasto 2017). Päijät-Hämeen
hyvinvointiyhtymässä ei ole ollut aiemmin lasten kotisairaalapalveluita. Tässä
artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda lasten
kotisairaalatoiminnan toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään. Hankkeen
tavoitteena oli kuvata, mitä asioita tulee huomioida kotisairaalatoimintaa
aloitettaessa ja mitä erikoissairaanhoidon palveluita voidaan tarjota kotona
annettaviksi.
Hoitotyö lasten kotisairaalassa
Kotisairaalahoito on tilapäistä ja määräaikaista potilaan asuinpaikassa tapahtuvaa terveyden ja sairaanhoidon palvelua, tehostettua kotisairaanhoitoa eli sairaalatasoista hoitoa. Kotisairaalahoidon voi toteuttaa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito tai nämä yhdessä. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 25§.) Kotisairaalatoiminta on vaihtoehto vuodeosastohoidolle (Saarelma 2005, 203). Suomen ensimmäinen virallinen lasten kotisairaala on toiminut Tampereella vuodesta 2001 (Lähdeaho ym. 2011, 1923). Kotisairaalahoidon kustannukset ovat osoittautuneet sairaalassa annetun hoidon kanssa alhaisemmiksi tai samoiksi (Hansson ym. 2013, 871; Lähdeaho ym. 2011, 1926; McEvilly & Kirk 2005, 345). Poukan (2018, 36) mukaan kustannustehokkuuden arviointi on kuitenkin haastavaa kansainvälisesti eritavoin järjestetyn toiminnan vertailtavuuden sekä niukkojen tutkimuksien vuoksi. Gayn ym. (2016, 5, 6) mukaan kotisairaalan tuella kotiutetut lapset, joilla on vakava krooninen sairaus, tarvitsivat vähemmän sairaalapalveluita kotiutumisen jälkeen kuin ilman kotisairaalan tukea kotiutuneet lapset.
Lasten kotisairaalan keskeisiä arvoja ovat vapaaehtoisuus, yksilöllisyys, perhe- ja potilaslähtöisyys, turvallisuus, nopea hoidon saanti, hoidon korkeatasoisuus, luottamus, avoimuus, keskinäinen kunnioitus sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen (Lähdeaho ym. 2011, 1923; Palomäki 2014, 21). Lasten kotisairaalassa on tärkeä muistaa, että lapsi on erilainen asiakas terveydenhuollossa kuin aikuinen. Perheen kohtaamisen ja hoitamisen lähtökohta on tasavertaisuus vanhempien ja hoitajan välillä. Vanhemmat tuovat hoitosuhteeseen lapsen tavat ja tottumukset, jotta hoitoa voidaan toteuttaa yksilöllisesti. (Åstedt-Kurki ym. 2008, 145.) Vanhempien osallistuminen ja mukanaolo ovat tärkeitä lapsen turvallisuuden tunteen kannalta heidän huolehtiessa mahdollisuuksien mukaan lapsen päivittäisistä toiminnoista. Vanhemmat myös tulkitsevat lapsensa tunteita ja käyttäytymistä hoitajille. (Lehto 2008, 91.)
Kotisairaalassa työntekijä on vieraana potilaan kodissa, ja samaan aikaan hoitajan on ammattilaisen roolissa tehtävä päätöksiä potilaan hoitoon liittyen (Stolt ym. 2012, 31). Hoitajan luoma luottamuksellinen suhde lapseen ja perheeseen, asiallisen tiedon antaminen, myötätunnon osoittaminen, käytännöllinen auttaminen sekä ajan antaminen rauhoittavat lasta sekä perhettä (Storvik-Sydänmaa ym. 2012, 99).Hoitajan tulee kotikäynneillä huomioida perheen kokema epävarmuus lapsen hoitoa kohtaan, vahvistaa perheen luottamusta hoidon turvallisuuteen sekä arjessa selviytymiseen. Perheen kokemaa turvallisuuden tunnetta lisää lapsen voinnin ja hoidon jatkuva arviointi, hoitajan tekemät kotikäynnit, mahdollisuus olla yhteydessä hoitajaan milloin tahansa sekä mahdollisuus siirtää lapsi tarvittaessa sairaalahoitoon (Heino-Tolonen 2017, 53, 88, 90). Vanhempien kokemusten mukaan kotisairaala onkin miellyttävä vaihtoehto sairaalahoidolle (Heino-Tolonen 2017, 88) ja he kokevat lapsen toipuvan nopeammin saadessaan olla yhdessä perheenjäsenten kanssa tutussa ympäristössä (Sartain ym. 2002, 374). Myös hoitajat ovat tyytyväisiä voidessaan toteuttaa lasten sairaanhoidon kotona (Samuelson ym. 2015, 2454), mutta toisaalta hoitajat kokevat potilaiden kotona hoitamisen vaativaksi (Dybwik ym. 2011, 4-5).
Lasten
ja perheiden kanssa työskentely edellyttää hoitajalta ammattitaitoa, jossa on
keskeistä tuntea ja huomioida lapsen kasvun ja kehityksen vaiheet sekä hallita
lasten hoitotyön keinoja (Tuomi 2008, 122). Kotona
työskennellessä hoitajalta vaaditaan vahva ammatillinen kokemus ja pätevyys
sekä kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Myös itsensä ja työn kehittämisen taidot,
mukautuvaisuus, joustavuus, valmius kohdata nopeasti eteen tulevia tilanteita,
vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä työturvallisuuden hallinta ovat keskeistä
osaamista kotisairaalassa. (Lähdeaho ym. 2011, 1924; Lahti 2006, 66.) Lisäksi lapsen kodissa työskenneltäessä hoitajan tulee
kiinnittää huomiota omaan käytökseensä ja tiedostaa olevansa vieraana perheen kotona
(Heino-Tolonen 2017, 90; Dybwik ym. 2011, 5).
Kehittämishankkeen toteutus
Kehittämishanke toteutettiin ylemmän
ammattikorkeakoulutuksen opinnäytetyönä (Koivula 2019) talven ja syksyn 2017 aikana,
ja se päättyi lasten kotisairaalan aloittaessa toimintansa syksyllä 2017. Kehittämishanketta
varten perustettiin kaksi työryhmää. Ideointiryhmä selvitti kotisairaalan
käynnistämisessä huomioitavia asioita kolmessa tapaamisessa. Ideointiryhmän
jäseninä olivat neljä lastentautien eri yksiköissä työskentelevää
sairaanhoitajaa sekä kehittämishankkeen koordinaattori. Varsinainen kehittämistyöryhmä
vastasi lasten kotisairaalan perustamisesta. Kehittämistyöryhmään kuuluivat
lastentautien ylilääkäri, ylihoitaja, kolme osastonhoitajaa sekä
kehittämishankkeen koordinaattori. Kotisairaalan toimintamallia suunniteltiin
aluksi ideointiryhmän tapaamisissa, jossa listattiin kotisairaalatoiminnassa
huomioitavia asioita. Ideointiryhmän listaamat asiat ja kysymykset vietiin
eteenpäin kehittämistyöryhmälle, joka suunnitteli ja teki päätökset lasten kotisairaalatoimintaan
liittyvistä asioista. Asiat kirjattiin sekä ideointiryhmän että
kehittämistyöryhmän kokousmuistioihin.
Kehittämishankkeessa hyödynnettiin useampaa
menetelmää, jotta kotisairaalatoiminnasta saataisiin mahdollisimman laaja
näkemys kotisairaalan toimintamallin kehittämisen tueksi. Kehittämishanke
käynnistettiin keräämällä kirjallisista lähteistä tietoa lasten
kotisairaalatoiminnasta. Tiedot taulukoitiin erilaisten toimintamallien
vertailun helpottamiseksi. Taulukkoon koottiin tiedot sairaanhoitopiirin
koosta, kotisairaalan perustamisajasta, henkilökunnan määrästä, työvuoroista,
toiminnan järjestämisestä loma-aikoina, käyntien määrästä, potilasryhmistä,
hoidon saatavuudesta, kotisairaalan toiminta-alueesta, käytössä olevista
lomakkeista ja ohjeista sekä tulevaisuuden haasteista. Ideointiryhmän toisessa
tapaamisessa tarkasteltiin eri kotisairaaloista koottua tietoa sekä verrattiin
erilaisia käytössä olevia toimintamalleja. Keskustelussa pohdittiin käytäntöjä,
jotka omaa toimintamallia ajatellen vaikuttivat parhailta sekä sovellettavissa
olevilta.
Ideointiryhmä valmisteli alustavien tietojen
kartoituksen jälkeen kysymyksiä lasten kotisairaalan benchmarking -vierailua
varten. Benchmarking -kysymyksien laadinnassa käytettiin apuna 8×8
-osallistavaa menetelmää (Lavonen ym. 2017). Menetelmä ohjasi tarkastelemaan
otsikkoa ”Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaala” useasta
näkökulmasta. Ideointiryhmä valitsi alaotsikoiksi asiakkaat, henkilökunta,
tiedonkulku ja informaatio, välineet, henkilökunnan osaaminen ja ylläpitäminen,
työnohjaus, turvallisuus sekä kustannukset. Alaotsikoiden valinnan jälkeen
pohdittiin kotisairaalatoiminnasta nousseita kysymyksiä sekä sijoitettiin ne
sopivan alaotsikon alle. 8×8 -analyysin jälkeen laadittiin benchmarking
-kysymykset, joiden avulla lasten kotisairaalatoimintaa voitiin kartoittaa
toisista sairaanhoitopiireistä. Kolmannessa ideointiryhmän kokouksessa
tarkasteltiin kuvitellun lapsipotilaan palveluprosessia lasten kotisairaalassa
service blueprintin (Tuulaniemi 2011) avulla myös asiakkaan näkökulmasta.
Benchmarking -kysymykset laadittiin valmiiksi palveluprosessin eri vaiheiden
pohdinnan jälkeen.
Benchmarking -kysymyksiä käytettiin kolmen
lasten kotisairaalan puhelinhaastatteluissa ja tarvittaessa keskustelun aikana
tehtiin tarkentavia kysymyksiä kyseisen lasten kotisairaalan toiminnasta.
Keskustelut kirjattiin lauseiksi ja koottiin eri sairaanhoitopiirien vastaukset
väreittäin benchmarking -kysymysten alle. Saadut ja kootut vastaukset
esiteltiin kehittämistyöryhmälle, joka aloitti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän
lasten kotisairaalan toimintamallin laatimisen saatuja tietoja soveltaen.
Kehittämistyöryhmä oli saanut riittävästi tietoa oman toimintamallin
laatimiseksi ja päätyi luopumaan varsinaisesta benchmarking -vierailukäynnistä.
Kehittämistyöryhmässä kirjattujen päätösten perusteella laadittiin
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli.
Lasten kotisairaalan toimintamalli
Palveluiden
kehittämistä ja lasten kotisairaalatoiminnan aloitusta varten luotiin
kotisairaalan toimintamalli. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
kotisairaalan toimintamalli (Kuvio 1.) on laadittu kolmesta näkökulmasta:
potilaat ja perheet, henkilökunta sekä lasten kotisairaalahoidon toiminta ja
toteutus. Kaikki näkökulmat liittyvät toisiinsa ja osa huomioitavista asioista
voi kuulua useampaan osioon.
KUVIO 1.
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli
Toimintamallin ensimmäinen osio käsittelee potilaita ja perheitä, joita kotisairaalassa voidaan hoitaa. Kotisairaalahoitoon soveltuvia potilasryhmiä mietittäessä huomioitiin potilasturvallisuuteen liittyvät asiat: lapsen sairaus on diagnosoitu ja voinnin tulee olla vakaa. Lasten kotisairaala tarjoaa erikoissairaanhoitoa, joka toteutetaan lapsen kotona. Toiminta on lääkärijohtoista ja erikoissairaanhoidossa lapsen tutkinut lääkäri voi yksilöllisen harkinnan mukaan ehdottaa lasta hoidettavaksi lasten kotisairaalassa. Lääkärin arvion lisäksi kotisairaalan hoitaja tekee arvion jokaisen potilaan kohdalla kotisairaalan mahdollisuudesta ottaa potilas hoitoon. Lasten kotisairaalassa hoidetaan lapsia vastasyntyneestä 16-vuotiaaksi asti. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalassa voidaan hoitaa lapsipotilaita, jotka
saavat suonensisäistä, lihakseen tai ihon alle annosteltavaa lääkitystä enintään kolmesti päivässä,
tarvitsevat laboratoriokokeiden ottoa esimerkiksi hematologisen sairauden, siniva-lohoidon tai muun seurannan vuoksi,
tarvitsevat voinnin, painon, kasvun tai kehityksen seurantaa,
tarvitsevat pienten toimenpiteiden tekemistä (nenämahaletkun vaihto; gastrostoomanapin, keskuslaskimokatetrin tai haavojen hoito),
tarvitsevat ohjausta ja tukea esimerkiksi keskosuuteen, syömiseen tai varhaiseen vuorovaikutukseen tai
ovat saattohoidossa.
Kotisairaalassa ei annetta verituotteita eikä sytostaatteja.
Potilaan luona käydään enintään kolme kertaa vuorokaudessa. Vanhempi tai muu aikuinen vastaa lapsen päivittäisestä hoidosta sekä huolenpidosta kotisairaalahoidon ajan. Kotona tulee olla vanhempi tai muu aikuinen lapsen seurana koko hoitojakson ajan. Lapsi voidaan tarvittaessa siirtää osastohoitoon mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli lapsen vointi huononee tai vanhemmat kokevat, etteivät pärjää kotona lapsen kanssa. Hoitajan kotikäynnit ovat perheelle maksuttomia.
Lapset
voivat siirtyä kotisairaalan potilaiksi lasten- tai synnyttäneiden osastolta
sekä lastenpoliklinikalta. Kotiuttava osasto tai poliklinikka toimii lapsen
vastuuosastona, jonka henkilökunnan sekä lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä
kirjataan kotisairaalan hoitosuunnitelma. Lasten kotisairaalatoiminnan
vakiinnuttua voidaan harkita potilaiden siirtymistä myös suoraan
päivystyspoliklinikalta kotisairaalaan. Jos hoitoa tarvitaan kotisairaalan
aukioloaikojen ulkopuolella, lapsi tulee lastenosastolle hoitoa varten,
esimerkiksi antibioottia varten. Mikäli lapsi tarvitsee lääkärin tarkastusta,
tulee perhe pääsääntöisesti sairaalalle. Lääkärin kotikäynti on
poikkeustilanteissa mahdollinen.
Lasten
kotisairaalan toimintamallin yksi osa-alueista on henkilökuntaan liittyvät asiat. Lasten kotisairaala on osa
lastenosaston 12 toimintaa ja osastonhoitaja on myös kotisairaalan esimies.
Kotisairaalassa on tarve kolmelle sairaanhoitajalle sekä heidän loma-aikojensa
sijaisille. Kotisairaalassa hoidettavien potilaiden lääkäri määräytyy lapsen
sairauden erikoisalan mukaisesti ja nimetään hoitosopimuksen
kirjoittamisvaiheessa. Kotisairaalan vastuulääkärinä toimii lastentautien
ylilääkäri.
Hoitajilta
edellytetään sairaanhoitajan pätevyys, vähintään kolmen vuoden kokemus
lastensairaanhoidosta, ajokortti, kiinnostusta kotona tapahtuvaan hoitotyöhön
sekä joustavuutta. Kotisairaalatoimintaa aloitettaessa kotikäyntejä tehdään
parityöskentelynä, ja jatkossa hoitajat työskentelevät työvuoroissa yksin. Kotisairaalassa
työskennellään arkisin aamu- ja iltavuorossa, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä
tehdään pidennetty aamuvuoro. Yöaikaan perheet ohjataan soittamaan tarvittaessa
lapsen vastuuosastolle. Lastentautien moniammatillinen osaaminen on myös
kotisairaalan potilaiden ja hoitajien käytettävissä (sosiaalityöntekijä,
psykologi, ravitsemusterapeutti, osastofarmaseutti).
Lasten
kotisairaalahoidon toteutuksessa käsitellään
potilaaksi ottamista, hoitoprosessia, kirjaamista, turvallisuutta, kotona toimimista
sekä tarvittavaa välineistöä ja ohjeistusta. Lasten kotisairaalan prosessin
osia ovat potilaaksi ottaminen sekä hoitoprosessi. Kotisairaalan potilaaksi
ottamisen prosessi alkaa, kun lasta hoitava lääkäri toteaa lapsen sairauden
sopivan kotisairaalassa hoidettavaksi. Perheen ollessa halukas siirtymään
kotisairaalan hoitoon, kotisairaalan hoitaja laatii hoitosopimuksen heidän
kanssaan, kertoo tarkemmin kotisairaalan toiminnasta sekä sopii ajan, jolloin
kotikäynti tehdään. Mikäli hoidon aikana tulee ongelmia, hoitosopimus voidaan
purkaa ja lapsi siirtyy takaisin osastohoitoon.
Lapsen
kotisairaalakäyntien määrä on riippuvainen potilaan hoidon tarpeesta, joka
arvioidaan jokaisen kotikäynnin jälkeen erikseen. Lääkäri tekee hoitopäätökset
lapsen hoitoon liittyen perustuen hoitajan raportointiin sekä esimerkiksi
laboratoriokokeisiin. Lasten kotisairaalassa yhteistyö lapsen, perheen,
hoitajan sekä lääkärin välillä on tärkeää, jotta lapsen ja perheen asiat
välittyvät myös lääkärin tietoon.
Ennen
kotisairaalatoiminnan aloitusta laaditaan henkilökunnalle sekä perheille
kirjallisia ohjeita (kotisairaalan esite, hoitosopimus, ohje henkilökunnalle
kotisairaalan potilaaksi ottamisesta, kotisairaalan esittely henkilökunnalle, ohje
kuntalaskutuksesta ja toimenpidekoodeista). Osastofarmaseutin sekä lääkärin
kanssa keskustellaan kotona annettavista lääkityksistä sekä laaditaan
tarvittaessa erilliset ohjeet kotona annettaviin lääkityksiin. Lääkkeet
laimennetaan sairaalassa valmiiksi ja kaksoistarkastetaan toisen hoitajan
kanssa.
Jokaisesta
potilaskäynnistä kirjataan potilastiedot potilastietojärjestelmään sairaalalla.
Kotona on mukana lapsen tarvittavat tiedot sekä hoitosopimus. Toiminnan
aloituksen myötä voidaan harkita hankittavaksi välineistöä potilaan kotona
tapahtuvaa kirjaamista varten. Kotisairaalalle hankitaan leasingauto sekä
pysäköintipaikka sairaalan pysäköintitalosta. Kotisairaalatoimintaa varten
hankitaan tarvittava hoitovälineistö.
Kehittämishankkeen tulosten pohdinta
Kehittämishankkeessa
laadittiin toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
kotisairaalatoiminnalle. Ennen kotisairaalahoitoon siirtymistä lapsen voinnin
tulee olla vakaa ja diagnoosin selvä, jotta hoito on turvallista antaa kotona. Lähdeaho
ym. (2011) toteavatkin, että kotihoitoon soveltuvat potilaat, joiden taudin
ennustettavuus on selvillä. Perheellä on aina mahdollisuus olla yhteydessä
sairaalaan kotisairaalan aukioloaikojen ulkopuolella.
Sairaalahoidon
järjestäminen alaikäisen lapsen kodissa edellyttää vanhempien tai muun aikuisen
läsnäoloa ja osallistumista hoitoon. Kotisairaalan henkilökunnan ja vanhempien
välinen yhteistyö sekä avoimuus ovat välttämätöntä, jotta lapsen hoito on
turvallista sekä sujuvaa kotona. Lehto (2008) korostaakin vanhempien roolia tulkita
hoitajille lapsen tunteita ja käyttäytymistä. Heino-Tolonen (2010) painottaa
myös yhteistyön merkitystä: perheen turvallisuuden tunne lisääntyy ja
epävarmuus kotihoitoa kohtaan vähenee yhteistyön myötä vahvistaen perheen
arjessa selviytymistä.
Kotisairaalaan
päädyttiin valitsemaan vakituiset hoitajat hoidon jatkuvuuden ja kotisairaalan
toiminnan sujuvuuden turvaamiseksi. Kotisairaalan sairaanhoitajien valinnassa
kehittämistyöryhmä painotti kokemusta lastensairaanhoidosta, kiinnostusta
kotona tapahtuvaan hoitotyöhön ja joustavuutta. Kotisairaalan kotikäynnit
tehdään yksin, joten on tärkeää, että hoitaja voi luottaa omaan
ammattitaitoonsa ja tietää, milloin tarvitsee konsultoida lääkäriä tai lähettää
lapsi takaisin sairaalaan Myös Lähdeaho ym. (2011) ja Lahti (2006) toteavat,
että laaja-alainen ja kokonaisvaltainen työ edellyttää hoitajalta monialaista
osaamista, kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä, mukautuvuutta, joustavuutta,
valmiutta toimia muuttuvissa tilanteissa sekä vuorovaikutus- ja
viestintätaitoja.
Yhtenäisten
toimintatapojen luomiseksi sekä turvallisuuden parantamiseksi päädyttiin
laatimaan lasten kotisairaalatoiminnasta ohjeita henkilökunnalle ja potilaille.
Myös Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) edellyttää toiminnan pohjautuvan
tutkittuun tietoon sekä yhtenäisiin hoito- ja toimintatapoihin. Yhteisten toimintatapojen
avulla voidaan nähdä laajemmin koko potilaan hoitoprosessi ja poistaa
päällekkäistä työtä (Tanttu 2007).
Lapsen
hoidon siirtyessä kotisairaalaan on tärkeää, että jatkohoitosuunnitelma on
laadittu sekä siitä on informoitu kaikkia osapuolia. Myös Tanttu (2007) näkee
hoidon jatkuvuuden olevan tärkeää hoidon siirtyessä toiseen yksikköön:
potilasta koskevat tiedot sekä jatkohoitosuunnitelma tulee olla häntä hoitavien
henkilöiden tiedossa. Kotisairaalassa, kuten hoitotyössä muutenkin, on tärkeää
kirjata tarkasti ja kuvailevasti potilaan vointia sekä tehdyt toimenpiteet,
jotta kaikki hoitoon osallistuvat tietävät potilaan tilanteen mahdollisimman
tarkasti. Kirjaaminen potilastietojärjestelmään päädyttiin tekemään aluksi
sairaalalla kotikäynnillä tehtyjen muistiinpanojen avulla. Jatkossa voidaan
harkita hankittavaksi mobiilikirjaamiseen soveltuvaa välineistöä. Hirvonen
(2010, 65) tuokin esiin, että potilaan kotona tapahtuva reaaliaikainen
sähköinen kirjaaminen lisää potilasturvallisuutta sekä hoitotyön näkyvyyttä.
Kotiin vietävien palveluiden kehittäminen on ajankohtainen aihe sosiaali- ja terveysalan muutoksessa ja uudistuksessa. Kotona annetuista sairaanhoidon palveluista hyötyvät niin lapset, perheet kuin palveluntuottajakin osastopäivien vähentyessä. Sairaanhoidon palveluiden vieminen lapsen luokse antaa hänelle mahdollisuuden olla myös sairaana itselleen tutussa ympäristössä oman perheen kanssa. Kehittämishankkeen aikana koottujen tietojen perusteella lasten kotisairaalatoiminta käynnistyi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä syksyllä 2017. Kotisairaalaan valittiin hoitohenkilöstö, minkä jälkeen laadittiin toimintaohjeet asiakkaille ja henkilöstölle, sovittiin yhteiset hoitolinjat sekä hankittiin tarvittavat työvälineet.
Kotisairaalassa syöpää sairastavien lasten
hoitokäyntejä on ollut odotetusti, koska lapsisyöpäpotilaat olivat
kotisairaalan perustamisen lähtökohta. Kotisairaalatoiminnalla on ollut myös oletettua
myönteisempi vaikutus vastasyntyneiden kotiuttamisessa, jossa on pystytty auttamaan
perheitä ennakoitua enemmän. Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet ovat vähentäneet
näin ollen etenkin syöpää sairastavien lasten sekä vastasyntyneiden käyntejä
tai oloa sairaalassa. Nykyisin kotisairaalalla on mahdollisuus toteuttaa
sytostaattihoitoa, ja tulevaisuudessa on pohdittu myös verituotteiden antoa
kotona. Näiden hoitojen ansiosta syöpää sairastavien lapsien mahdollisuus olla
kotihoidossa lisääntyy edelleen ja heidän infektioriskinsä pienenee.
Lasten kotisairaalan toiminta on alusta lähtien pyritty pitämään
mahdollisuuksien mukaan joustavana ja lapsen sekä perheen tarpeita palvelevana.
Perheet ovat tietoisia toiminnasta ja osaavat kysyä mahdollisuutta siirtyä
kotisairaalan potilaaksi. Perheiltä on saatu hyvää palautetta ja he ovat olleet
tyytyväisiä mahdollisuuteen saada lapselle hoitoa omassa kodissa. Kotisairaalan
aukioloaikoina on pystytty ottamaan vastaan kaikki tarjotut uudet potilaat.
Haastetta toimintaan ovat tuoneet hoitohenkilöstön poissaolot, jolloin
kotisairaala on ollut ajoittain suljettuna. Kotisairaalassa työskentely on
koettu osastotyötä vapaampana, mutta itsenäisempänä ja vastuullisempana.
Hoitajat kokevat kotisairaalassa työskentelyn merkityksellisenä työnä
voidessaan tarjota mahdollisuuden hoitaa sairaalahoitoa tarvitsevaa lasta
kotona.
Lähteet
Dybwik,
K., Nielsen, E. W., & Brinchmann, B. S. 2011. Home mechanical ventilation
and specialised health care in the community: Between a rock and a hard
place. BMC health services research. 11(1), 1-8.
Gay, J. C., Thurm, C. W., Hall, M., Fassino, M. J., Fowler, L., Palusci,
J. V. & Berry, J. G. 2016. Home health nursing care and hospital use for
medically complex children. Pediatrics. 138 (5), 1-8.
Hansson, H., Kjærgaard, H., Johansen, C., Hallström, I., Christensen,
J., Madsen, M. & Schmiegelow, K. 2013. Hospital-based home care for
children with cancer: feasibility and psychosocial impact on children and their
families. Pediatric blood cancer. 60 (5), 865-872.
Heino-Tolonen, T. 2017. Turvattomuuden
kokemisesta kohti arjen helpottumista. Substantiivinen teoria perheen arjen
selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajan yhteistyöstä hoidettaessa
äkillisesti sairaalahoitoa vaativaa lasta lasten kotisairaalassa. Väitöskirja. Tampereen
yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere.
Hirvonen, M. 2010. Kotisairaalatasoisen hoidon
ja jatkohoidon kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja johtamisen
koulutusohjelma. Joensuu.
Koivula, H.2019. Kehittämässä lasten
kotisairaalaa: Uusi toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten
erikoissairaanhoitoon. Ylempi AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu.
Lahti.
Lahti, A. 2006. Sairaanhoitajan
ammattipätevyys kotihoidossa. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen
tiedekunta. Kuopio.
Lehto, P. 2008. Jaettu mukanaolo.
Substantiivinen teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen
sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta.
Tampere.
Lähdeaho, M-L., Heino-Tolonen, T.&
Kuusela, A-L. 2011. Lasten kotisairaala. Laadukasta ja kannattavaa hoitoa
lapsille. Suomen Lääkärilehti. 66(23), 1923-1926.
McEvilly, A. & Kirk, J. 2005. Twenty years of a multidisciplinary
paediatric diabetes home care unit. Archieves of Disease in Childhood.
90(4), 342-345.
Palomäki, T. 2014. Hoitotyön arvot lasten
kotisairaalassa. YAMK -opinnäytetyö. Laurea ammattikorkeakoulu. Hyvinkää.
Poukka, P. 2018. Kotisairaala
-kustannustehokasta hoitoa? Teoksessa: Pöyhiä, R., Güldogan, E. & Vanhanen,
A. (toim.). Kotisairaala. Helsinki: Duodecim, 36-38.
Saarelma, K. 2005. Palliatiivinen hoito
kotisairaalassa. Duodecim. 121(2), 205 -211.
Samuelson, S., Willén, C. & Bratt, E-L.
2015. New kid on the block? Community nurses’ experiences of caring for sick
children at home. Journal of Clinical Nursing. 24(17-18), 2448-2457.
Sartain, S., Maxwell, M., Todd, P., Jones, K., Bagust, A. Haycox, A.
& Bundred, P. 2002. Randomised controlled trial comparing an acute
paediatric hospital at home scheme with conventional hospital care. Archives of
disease in Childhood. 87(5), 371–375.
Stolt, M., Koskenniemi, J., Suhonen, R. & Leino-Kilpi, H. 2012. Korkeatasoinen
etiikka kotihoidossa -potilaan, ammattilaisen ja esimiehen yhteinen tavoite.
Pro terveys. 5/2012, 30-32.
Storvik- Sydänmaa, S., Talvensaari, H.,
Kaisvuo, T., & Uotila, N. 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma
Pro.
Tanttu, K. 2007. Palveluketjujen hallinta
julkisessa terveydenhuollossa. Prosessilähtöisen toiminnan hallinta
koordinoinnin näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto, Sosiaali- ja
terveyshallintotiede. Vaasa.
Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY.
Kirjoittajat
Hanne Koivula, Ylempi AMK-opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen
Päivi Huotari, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu
Lahden ammattikorkeakoulussa on sosiaali- ja terveysalalla tarjolla englanninkielinen Bachelor of Health Care Nursing-koulutus. Koulutusohjelmassa opiskelee paljon opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. He ovat joko Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia tai Suomeen nimenomaan opiskelun vuoksi muuttavia henkilöitä. Näiden opiskelijoiden suomen kielen oppimisen tueksi on kehitetty jatkuvaan kielenoppimiseen keskittyvä tukipaketti. Tässä tekstissä kerrotaan tukipaketin pilotoinnista ja arvioidaan opiskelijapalautteen perusteella sen onnistumista ja kehittämistarpeita.
Kirjoittajat: Katja Kallela ja Mirva Rainio
Suomen kielen taidon tärkeys
Vaikka Nursing-koulutusohjelmassa
opetuskieli on englanti, suomen kielen pitäisi koulutuksen alkaessa olla
vähintään A2.1-tasolla. Tämä mitataan pääsykokeen yhteydessä pidettävällä
suomen kielen kokeella. Koe sisältää kolmenlaisia tehtävätyyppejä:
tekstinymmärtämis- ja kirjoitustehtäviä sekä rakennetehtäviä.
Nursing-koulutusohjelmassa suomen kieltä on pakollisina opintoina kolme
opintopistettä, ja niiden lisäksi on vapaavalintaisia kursseja 15
opintopistettä. Suomen kielen opetusta pyritään myös integroimaan ammatillisten
aineiden opetukseen enenevässä määrin.
Sairaanhoitajan tutkinto sisältää harjoittelua noin kolmanneksen, eli 75 opintopistettä 210 opintopisteestä. Suomen kielen taidon tärkeys korostuu työharjoitteluissa, ja harjoitteluista selviäminen on opiskelijalle erityisen tärkeää valmistumista ajatellen. Harjoittelut alkavat jo varhaisessa vaiheessa opintoja (ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä), jolloin suomen kielen opintoja on takana vasta melko vähän. Englanninkielisessä sairaanhoitajakoulutuksessa harjoittelu on hyvä paikka oppia kliinisten taitojen lisäksi myös suomen kieltä ja toimimista vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijat suorittavat harjoittelun suomeksi, ja ohjaus harjoittelupaikassa on myös suomeksi.
Yksi työharjoitteluista hyvin selviämisen
edellytys on kommunikointitaito suomen kielellä. Nykänen (2014, 50) toteaa,
että potilaiden suurimmat ongelmat ulkomaalaistaustaisen lääkärin tai hoitajan
kanssa olivat ymmärtämisongelmat: ne aiheuttivat epävarmuutta sekä olivat
olennaisia kommunikoinnin kannalta. Lehtimäki ja Kurhila (2018) kirjoittavat
artikkelissaan Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen
työyhteisössä, että työskentelyn tai työharjoittelun yhdistäminen ammatillisen
kielitaidon kehittämiseen on hyvä lähtökohta kielen kehittymiseen, mutta
työskentely ilman kielellistä tukea ei aina välttämättä kehitä kielitaitoa
toivotulla tavalla. Artikkelissa myös todetaan, että kielenoppimista pitäisi
tukea työpaikassa monin eri tavoin, esimerkiksi sopivilla työjärjestelyillä,
työyhteisön tuella sekä riittävällä perehdytyksellä, joka sisältää myös
kielellisen tuen.
Opiskelijan kielitaidon tukeminen
Aiemmin jo mainittiin, että suomen kielen opiskelu on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla. Kielen opiskelu ja omaksuminen saattavat aiheuttaa opiskelijalle erityisiä haasteita, jolloin vaarana saattaa olla, että hänen harjoittelunsa keskeytyy puutteellisen kielitaidon vuoksi. Työharjoittelun keskeytymisen jälkeen opiskelija voi joutua odottamaan seuraavaa harjoittelupaikkaa melko pitkänkin aikaa. Odottaessaan harjoittelupaikkaa opiskelijan on tärkeää voida opiskella suomea ja kehittää kielitaitoaan. Lahden ammattikorkeakoulussa kehitettiin Ossi2 – Osaajat töihin -hankkeessa suomen kielen tukipaketti harjoittelun väliselle ajalle. Hankkeen tavoite on edistää monikulttuurisuutta tukemalla maahanmuuttajien työllistymistä ja työnantajia työllistämisessä. Tukipakettia pilotoitiin LAMKissa syksyllä 2019.
Pilotti lähti tarpeesta tarjota suomen kielen opintoja niille opiskelijoille, joiden harjoittelu keskeytyy puutteellisen suomen kielen takia. Aikaisemmin opiskelija jäi ikään kuin tyhjän päälle, kun hän odotti seuraavaa harjoittelupaikkaa. Itsenäinen suomen kielen opiskelu ei ole kovin kannustavaa ja jää usein muiden asioiden varjoon. Itsenäinen kielenopiskelu on myös hyvin vaativaa, ja kaikilla ei ole riittävästi taitoja tai kykyä siihen. Tästä lähtökohdasta LAMKin sairaanhoitajaopiskelijoille alettiin suunnitella suomen kielen tukipakettina kurssia Moodle-alustalle. Tarkoituksena on, että seuraavaa harjoittelupaikkaa odottaessa opiskelija suomen kielen opettajan johdolla ja tuella opiskelee systemaattisesti niitä asioita, jotka hänelle ovat haastavimpia harjoittelussa.
Koko tukiprosessi alkaa siitä, kun
opiskelija ottaa yhteyttä suomen kielen opettajaan sopiakseen ensimmäisen
tapaamisen hänen kanssaan. Tapaamisia on säännöllisesti viikoittain, ja
jokaisella kerralla on oma teema, jota harjaannutetaan ja johon liittyviä
tehtäviä tehdään. Myös harjoittelua ohjaava opettaja voi ottaa yhteyttä suomen
kielen opettajaan, jos hänen ohjauksessaan olevan opiskelijan harjoittelu on
keskeytynyt. Tavoitteena on, että opiskelu on säännöllistä ja edistymistä
seurataan ja kontrolloidaan.
Tukipaketti on jaettu harjoittelun
mukaisiin osioihin: mielenterveys, saattohoito, palliatiivinen hoito,
kotihoito, lasten ja nuorten hoitotyö. Lisäksi tukipaketti sisältää suomen
kielen rakenteisiin liittyvää opiskelumateriaalia. Jokaisessa osiossa on
aiheeseen johdattava video, sanastoa, kirjaamiseen liittyviä rakenteita,
tehtäviä ja myös linkkejä itseopiskelua varten. Kirjauduttuaan opintojaksolle
opiskelija ensin tutustuu materiaaliin, minkä jälkeen suomen kielen opettaja
käy senhetkistä teemaa yhdessä opiskelijan kanssa läpi ja antaa aiheeseen
liittyviä tehtäviä seuraavaksi viikoksi. Tehtävistä riippuen ne joko käydään
läpi seuraavalla kerralla tai niin, että opiskelija palauttaa ne
Moodle-alustalle ja opettaja antaa niistä palautetta. Kaikki tämä käydään
suomeksi, jolloin suullinen kielitaito kehittyy samalla. Joinakin kertoina
voidaan harjoitella pelkästään puhumista, jolloin keskustellaan yhteisesti
sovitusta hoitotyöhön liittyvästä teemasta. Etäohjaus on myös mahdollinen.
Tapaamisia jatketaan niin kauan kuin on tarpeen. Kun opiskelija saa uuden
harjoittelupaikan, tapaamiset voivat jatkua kielituen muodossa. Tällöin
opiskelija saa tukea suomen kielen oppimiseen ja kehittymiseen harjoittelun
aikanakin – tuen painopiste siirtyy harjoittelupaikalle ja siellä käynteihin.
Tukitoimille on tarvetta
Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella pilottia voidaan pitää melko onnistuneena. Opiskelijat ovat kokeneet yksilöohjauksen riittävänä ja tukipaketin materiaalin kehittävän heidän suomen kielen taitoaan. Koska tukipaketti on jaettu harjoittelun mukaisiin osa-alueisiin, opiskelijoilla on mahdollisuus kehittää nimenomaan sitä osa-aluetta, joka tuottaa eniten haasteita harjoittelupaikalla.
Harjoittelu on sairaanhoitajaopiskelijalle
erityisen tärkeä asia sekä osana opintoja että työllistymisen kannalta. Koska
suomen kieli on monelle maahanmuuttajaopiskelijalle kompastuskivi, on tärkeää,
että opiskelijalla on mahdollisuus kehittää suomen kieltä sekä
harjoittelujaksojen välissä että myös tilanteessa, jossa harjoittelu on
keskeytynyt puutteellisen suomen kielen takia. Jatkossa tukitoimien tärkeys
korostuu entisestään, ja niitä pitää edelleenkin kehittää, jotta opiskelijalla
on mahdollisuus saavuttaa harjoittelun kielelliset tavoitteet ja tuntea kuuluvansa
osaksi työyhteisöä. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus jatkuvaan tuettuun
oppimiseen.
LAMK tekee tiivistä yhteistyötä Suomen urheilufysioterapeutit ry:n (Suft) kanssa, joka vastaa urheilufysioterapeuttien koulutuksen kehittämisestä, järjestämisestä ja koordinoinnista Suomessa. Tarkoituksena on saada laajempi määrä osaavia ammattilaisia urheilun parissa työskentelevien fysioterapeuttien keskuuteen. Urheilufysioterapiaan erikoistunut osaaja -koulutusta on järjestetty vuodesta 2017 ja tällä hetkellä on menossa kolmas toteutus.
Kirjoittaja: Jaakko Monto
Suomen
urheilufysioterapeuttien pitämät modulit syventävät osaamista
Yhteensä 30 op:n kokonaisuus koostuu viidestä Suftin
kouluttajien pitämästä modulista, joiden tavoitteena on lisätä
fysioterapeuttien ymmärrystä huippu- ja kilpaurheilussa mukana olevien
ammattilaisen vaatimuksista sekä ammattitaidon lisäämisestä. Urheilussa mukana
olevan fysioterapeutin tulee osata urheilijan biomekaniikkaa sekä harjoitteita
sen kehittämiseen. Hänen tulee ymmärtää urheilufysioterapian erikoispiirteitä
sekä ymmärtää fysioterapian rooli urheilun kokonaisvaltaisessa valmennuksessa.
Suftin kouluttajien pitämien modulien kautta opiskelijat
perehtyvät käytännönläheisesti sekä monipuolisten harjoitteiden avulla
urheilijan optimaalisen kuormituksen hallintaa sekä harjoittamista.
Urheilufysioterapialla on osoitettu olevan merkitystä yleisimpien
urheiluvammojen prevention sekä vammariskin alentamisen suhteen. Lantiokorin
alue hallittuine liikkeineen on monessa urheilulajissa äärimmäisen tärkeässä
roolissa. Vaativissa ponnistuksissa lantiokorin toiminta vaikuttaa
biomekaanisesti niin ylä- kuin alaraajojen toimintaan ja monella tavalla eri
liikesuuntiin kohdistuvat rasitukset vaikuttavat urheilijan arkeen. Alaraajat
on monesta nivelestä koostuva kineettinen ketju alustaan. Polven ja nilkan
merkitys koko alaraajojen toimintaan on otettava huomioon puhuttaessa
urheilufysioterapiasta.
Hartiarengas on ihmisen eniten liikkuva kokonaisuus, joka
koostuu monesta eri nivelestä ja liikeradasta. Urheilijan tulee pystyä
asemoimaan hartiarenkaansa lajilleen vaatimalla tavalla ja ymmärrettävä tällä
alueella olevien lihasten sekä nivelten toiminta. Urheilufysioterapeutti myös
ohjaa ja neuvoo urheilijalle sopivat harjoitteet niin asemoinnin kuin
heittämisen sekä vetävän ja työntävän liikkeen suhteen. Tässäkin
kokonaisuudessa on huomioitava biomekaniikan merkitys ja miten esimerkiksi
heittolajeihin osallistuvan urheilijan sisäkierron voimia voidaan kontrolloida
ulkokiertäjien voimilla sekä hyvällä hartiarenkaan asemoinnilla.
Urheilijan kokonaisvaltainen kuormitus on ymmärrettävä.
Urheilijan kuormitus tulisi annostella oikein ja urheilufysioterapeutin tulee
ymmärtää, mitkä ovat ne fysiologiset vasteet, joita harjoitetaan. Urheiluun
liittyvän biomekaniikan ymmärtäminen korostuu tässä osiossa yhdessä eri
kudosten paranemisen ymmärtämisen kanssa. Urheilijan loukkaannuttua, on
fysioterapeutin ymmärrettävä ja osattava akuutin vammatilanteen tutkimista ja
erotusdiagnostiikkaa. Kun kudokseen tulee vaurio, paranemisnopeuteen vaikutta
oleellisesti se millaisesta kudoksesta on kyse. Näihin paranemisaikoihin emme
juurikaan voi vaikuttaa, mutta erilaiset kuormitusvasteet on syytä ymmärtää.
Niitä ymmärtämätön voi herkästi aiheuttaa lisävammoja ja urheilijan saattaa
joutua vammakierteeseen. Jottei vammakierrettä pääse tulemaan, on kudoksille
annettava aikaa palautumiseen ja me voimme optimoida muun toiminnan
vamma-alueen ympäristössä.
Myös ammatillista käytännön osaamista tarvitaan
Suftin moduleiden kautta urheilufysioterapiaan erikoistuva osaaja saa laaja-alaisen kokonaisuuden haltuunsa, mutta osaamista tarvitaan myös muilla osa-alueilla, joista vastaa LAMKin fysioterapian opettaja yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Niinpä koulutuskokonaisuuteen kuuluvat myös manuaaliseen terapiaan, urheilulääketieteeseen, urheilupsykologiaan ja urheilijan ravintoon liittyvät asiat.
Jos kyseessä on liikerajoituksesta johtuva häiriö eikä
liikkeen kontrollista johtuvat ongelmat, on oleellista osata myös manuaalisen
terapian tekniikoita. Opettelemme liikeratojen arviointeja monen nivelten osalta
ja harjoittelemme käsittelemään myös hermolihasliitoksia ja lihaskalvoja. Manuaalisen
terapian tekniikoiden osaaminen on yksi työkalu urheilijan toimintakyvyn
optimoimisessa. Rintakehän liikkuvuus on oleellisessa osassa niin lantiokorin
kuin hartiarenkaan optimaalisessa toiminnassa ja etenkin nilkan ja jalkaterän
alueen liikkuvuus merkityksellistä optimaalisen kuormituslinjan saamisessa. Urheilufysioterapeutti
ei ole passiivinen tekijä kokonaisvaltaisessa valmennuksessa, vaan avustaja,
auttaja ja liikkeen mahdollistaja.
Urheilufysioterapeutin on ymmärrettävä sekä osattava liikuntalääketieteeseen
liittyviä lainalaisuuksia. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri on ollut mukana
kertomassa työnsä arjesta ja antamalla esimerkkejä urheilijan kuormituksen
arvioimisesta ja valitettavan yleisistä lannerangan rasitusmurtumista. Kun
urheilija loukkaantuu, voi hänen elämänsä keskiö horjuttua. Tuolloin on
osattava ottaa huomioon myös urheilijan psyykeen vaikuttavat tekijät. Näihin
asioihin perehdytään urheilupsykologian perusteissa. Viime vuosien aikana
yhä suurenevassa määrin on alettu keskittyä henkiseen valmentautumiseen ja
miten urheilijan paineensietokykyä ja epäonnistumisen pelkoa voidaan hallita.
niistä selviytyäkseen on urheilijan itse hyvä olla tietoinen omista kyvyistään
käsitellä paineita. Jotta urheilusuoritus olisi optimaalinen, on pohjat oltavat
kunnossa. Tähän perustaan kuuluu myös urheilijalle terveellinen ruokavalio.
Moni urheilija ei tiedä mitä ovat hyvät energialähteet tai
mikä on suojaravintoaineiden merkitys terveellisen urheilijan arjessa. Urheilufysioterapiaan
erikoistuvan osaajan on hyvä saada siitä perusteet haltuun. Moni urheilija
saattaa tietämättään käyttää kiellettyjä tai kyseenalaisia terveystuotteita. Urheilun
etiikkaan liittyvissä asioissa on monia eri näkökulmia. Mitkä tekijät
voivat olla vaikuttamassa tulokseen? Miten näitä asioita kontrolloidaan tai
voidaanko niitä kontrolloida?
Ammatillisen osaamisen kehittyminen
Ammattikorkeakoulussa on osattava myös tieteellisen tiedon sisällyttäminen osaksi opintoja. Ammatillista teoreettista osaamisen kehittymistä seurataan erilaisten pienien verkkotehtävien osalta, jotka koostuvat niin kirjallisista tehtävistä kuin videotehtävien kautta. Lisäksi urheilufysioterapiaan osallistuvan osaajan koulutuksessa perehdytään syvällisesti oman oppimisen kehittymiseen portfoliotyöskentelyn avulla. Portfoliossa osallistujan tulee esittää, miten oma osaaminen on siirtynyt käytäntöön ja hänen on pohdittava, mitä konkreettisia työkaluja tieteellisesti perustellusti hän on ottanut haltuunsa. Toinen laajempi kokonaisuus on tieteellisen artikkelin kirjoittaminen. Opiskelija voi kirjoittaa artikkelin omasta asiakkaastaan, jolla on ollut joku urheiluvamma tai hänen on syvennyttävä kirjallisuuden mukaan yhteen urheiluvammaan ja sen kuntouttamiseen. osallistujan laadittava itsestään ansioluettelo, jota voidaan hyödyntää haettaessa urheilufysioterapeutin sertifikaattia, jonka myöntää Suomen urheilufysioterapeutit ry:n sertifiointilautakunta. Tämä koulutus ei siis takaa urheilufysioterapeutin sertifikaattia, mutta antaa siihen niin teoreettisen kuin käytännön osaamisen valmiudet.
Kolmas toteutus on kovaa vauhtia lähestymässä viimeisiä vaiheitaan ja on ollut hienoa huomata, miten osallistujien toiminta kehittyy opiskeluiden aikana. Osa osallistujista on ollut nuoria vasta valmistuneita fysioterapeutteja, ja heistä on kasvanut urheilufysioterapian kokonaisvaltaisia osaajia. Osa taas on tehnyt useita vuosia töitä ja tämän koulutuksen kautta saaneet runsaasti uutta ajateltavaa jo muuten laajaan osaamiskirjoonsa. Työ uusien urheilufysioterapian erikoistuvien osaajien kanssa jatkuu taas tammikuussa 2020 ja järjestyksessään neljäs 30op kokonaisuus käynnistyy Lahdessa LAB -ammattikorkeakoulussa maaliskuussa 2020.
Kuva 1. Opiskelu on hauskaa! (Kuva: Jaakko Monto)
Kirjoittaja
Jaakko Monto on koulutuksen vastuuopettaja ja fysioterapian lehtori Lahden ammattikorkekoulussa
Artikkelikuva: Urheilufysioterapian opiskelua (Jaakko Monto 2019)
Perehdytys on edellytys uuden työntekijän sujuvan arjen takaamiseksi. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohdalla perehdytyksessä on erityispiirteitä, jotka tulisi huomioida. Kaksisuuntainen maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytys lisää työyhteisön monikulttuurisuusvalmiuksia.
Kirjoittaja: Sari Lappalainen
Perehdytyksen tavoitteena on mahdollisimman hyvin sujuva
arki. Tämä tarkoittaa myös uuden työntekijän sujuvan sosiaalisaatioprosessin
tavoittelemista uuteen työyhteisöön. Organisaatioon ja työyhteisöön
sosiaalistumiseen liittyvät tarpeet painottuvat maahanmuuttajataustaisten
henkilöiden kohdalla, koska heidän lähtömaissaan työyhteisön sosiaaliset
käytännöt voivat olla hyvinkin erilaiset kuin Suomessa. Nämä erilaiset
käytännöt liittyvät esim. työn tekemisen tapoihin, työmoraaliin ja henkilöstön
jäsenten rooleihin. Myös hoitokulttuuri
on erilaista eri maissa. Esimerkiksi palvelevaan hoitokulttuuriin (esim. Aasian
maat) tottuneilla voi olla haasteita sopeutua kuntouttavaan hoitokulttuuriin. (Sippola
2016.) Monesti myös ns. toisen polven
maahanmuuttajat edustavat vahvasti omaa kulttuuriaan, jolloin myös heille
suomalaisen työelämän ja työyhteisön käytännöt voivat olla vieraita.
Perehdytys voi olla myös kaksisuuntainen prosessi. Uusi työntekijä saa tietoa työyhteisöstä ja toimintavoista työyhteisössä, mutta myös työyhteisö voi oppia uutta ja saa mahdollisuuden kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. (Sippola 2016.) Kaksisuuntainen perehtymisprosessi korostuu kulttuurisesti monimuotoisissa työyhteisöissä, sillä käytännön tilanteissa kulttuurien välinen kohtaaminen aiheuttaa kitkaa. Esimiehen onkin hyvä tunnistaa, mitä tekijät työyhteisössä vähentävät ja mitkä lisäävät kitkaa. Monet näistä kitkatekijöistä voidaan poistaa tiedon avulla. Esimerkiksi työntekijöiden kohteleminen stereotyyppisenä kulttuurinsa edustajan aiheuttaa monesti kitkaa. Tämä voidaan estää sisällyttämällä perehdytykseen tilanne, jossa uusi työntekijä voi itse kertoa työyhteisölle suhteestaan omaan kulttuuriryhmäänsä, sen edustamiin arvoihin ja ns. harmittomiin puheenaiheisiin hänen kulttuurissaan.
Asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta kulttuurisesti
monimuotoinen työyhteisö pystyy kohtaamaan hyvin kulttuurisesti monimuotoiset
asiakkaat ja potilaat. Kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö on rikkaus –
vaikka se saattaa arjessa haastaa!
Kaikkiaan maahanmuuttajataustaisen työntekijän
perehdyttäminen vie tavallista enemmän aikaa. Arviolta aikaa kuluu noin 1,5
kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisen työntekijän perehdyttämiseen. (Työterveyslaitos
2019.) Seuraavaan on koottu joitain maahanmuuttajataustaisen työntekijän
perehdytyksessä huomioitavia seikkoja.
Työtehtäviin perehdyttäminen
Työpaikalla tulisi olla perehdytysmateriaalia ja -käytäntöjä, joissa on otettu huomioon maahanmuuttajien mahdolliset erityistarpeet esimerkiksi kielen osalta. Suullisen kuvauksen rinnalla työtehtävistä olisi hyvä olla selkeästi tuotettua kirjallista perehdytysmateriaalia ja ohjeita. Maahanmuuttajataustainen työntekijä on useimmin epävarma selviytymisestään työtehtävistä. Siksi myönteisen henkilökohtaisen palautteen saaminen työtehtävistä on hänelle merkityksellistä työmotivaation kannalta (Pusa ym. 2017).
Työpaikan
pelisäännöt ja toimintatavat
Perehdytys on hyvä aloittaa työntekijän vastuiden, velvollisuuksien ja oikeuksien selventämisellä. Suomalaiseen työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten työajat, työsuhteen ehdot, päivittäiset tauot, vaitiolovelvollisuus ja poissaolojen hyväksyttävät syyt voivat olla muualta tulleille vieraita. Myös esimiehen ja työntekijän rooleja on hyvä selkeyttää: mitä työntekijältä odotetaan, mistä asioista tulee selviytyä itsenäisesti ja missä asioissa käännytään työkaverin ja missä esimiehen puoleen. Tämä tarkoittaa myös ns. oma-aloitteisuuden käsitteen selventämistä – mitä asioita työntekijän odotetaan ratkaisevan itse ja missä asioissa kääntyvän työkavereiden / esimiehen puoleen. Työpaikalla tulisi myös olla toimintaohjeet syrjintä- ja kiusaamistilanteisiin puuttumiseen ja niiden ratkaisuun (Työterveyslaitos 2019). Perehdytyksessä on hyvä korostaa esimiehen roolia mahdollisten syrjintä- ja kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa.
Kielitaito ja
viestintä
Työpaikan sisäisen viestinnän tulisi olla ymmärrettävää myös niille, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea – kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä selkeän viestinnän merkitys korostuu. Perehdytyksessä onkin hyvä varmistaa perehdytettävän kielitaito ja miettiä yhdessä, miten häntä voidaan tukea työpaikan viestinnän ymmärtämisessä. Perehdyttäjän tulisi varmistaa viestinsä tulleen ymmärretyksi avoimilla kysymyksillä. Monessa kulttuurissa ei voi vastata kieltävästi esimiehen tai muutoin auktoriteettiasemassa olevan henkilön (esim. kokenut kollega) kysymykseen – tämän vuoksi kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, tulisi välttää. Hyvä malli ymmärtämisen varmistamiseksi on myös käyttää mallia: neuvo – pyydä kertomaan omin sanoin neuvon sisältö – ja jos mahdollista niin pyydä tekemään neuvon mukaan (Pusa ym 2017). On hyvä muistaa, että maahanmuuttaja voi olla arka kysymään asioita – monessa kulttuurissa kysyminen tarkoittaa tietämättömyyttä.
Korjaavan palautteen vastaanottaminen tai antaminen voi olla vaikeaa yhteisöllisistä kulttuureista tulevalle. Lisäksi hän ei ole tottunut itse oman toimintansa arvioimiseen. Kollektiivisissa kulttuureissa pyritään säilyttämään harmonia ja varomaan ristiriitoja. Vaikeneminen voi olla kieltämisen merkki. Tämän vuoksi muiden työntekijöiden kuullen annettu korjaava palaute voi olla maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle raskaampaa kuin suomalaiselle. Hän saattaa kokea oman työyhteisönsä edessä ns. kasvojensa menettämisen. Perehdytyksessä tulisikin keskustella avoimesti työpaikan tavoista antaa palautetta.
Työpaikan
sosiaaliset suhteet ja ns. kirjoittamattomat säännöt
Perehdyttämiseen tulisi sisältää myös arkipäivän toimintaan liittyvistä kirjoittamattomista säännöistä kertominen, kuten esim. kahvi- ja ruokataukokäyttäytymiseen liittyvät toimintatavat. Maahanmuuttajataustainen työntekijä olisikin hyvä ns. saattaa työyhteisön jäseneksi.
Työyhteisön jäseneksi pääseminen edellyttää toimintakykyä sosiaalisissa tilanteissa. Maahanmuuttajataustaisen työntekijän ei ole helppoa päästä mukaan vapaamuotoisiin keskusteluihin monien puhuessa yhtä aikaa ja nopeatempoisesti tai kulttuurisidonnaisen viestinnän vuoksi (esim. murresanat tai työpaikan oma ”slangi”) (Sippola 2016). Maahanmuuttajataustaisen oma-aloitteista keskustelun aloittamista vaikeuttaa myös epävarmuus ns. harmittomista keskusteluaiheista työpaikalla. Perehdytyksessä tulisikin opastaa myös käyttäytymiseen työpaikan sosiaalisissa tilanteissa.
Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina, minkä lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle. Teksti on tuotettu OSSI2-hankkeessa (Osaajat töihin, ERS-rahoitteinen hanke).
