Aihearkisto: Kiertotalouden ratkaisut

Energiatehokas rakentaminen – mitä sillä tarkoitetaan?

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Suomessa astuvat 1.1.2018 voimaan energiatehokasta rakentamista koskevat uudet asetukset, mikä tarkoittaa sitä, että rakennettavien rakennusten tulee olla entistä energiatehokkaampia ja niiden tarvitsema energia tulee kattaa suurimmilta osin uusiutuvilla energialähteillä. Uudet asetukset perustuvat rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Tässä artikkelissa käydään läpi mitä energiatehokas rakentaminen tarkoittaa sekä minkälaisia haasteita voi ilmetä rakennuksen käytön aikana.

Kirjoittajat: Laura Salonpää & Sakari Halmemies

Mitä on energiatehokas rakentaminen?

Energiatehokkaalla rakentamisella tarkoitetaan nykyään lähes poikkeuksetta matalaenergia-, passiivienergia- tai lähes nollaenergiarakentamista. Niiden kokonaisenergiankulutustaso on aina merkittävästi pienempi voimassa olevaan Suomen rakennusmääräyskokoelman tasoon verrattuna. Rakentamisen energiatehokkuutta on jo aiemmin lisätty mm. rakennusten energiatodistusten, hankkeiden ympäristölupien ja vapaaehtoisten energiasäästösopimusten kautta. Suomessa rakentamista ohjaavat Suomen rakentamismääräyskokoelmat. Lähitulevaisuudessa rakennusmääräyskokoelman määräykset ja ohjeet korvataan uusilla asetuksilla, joiden soveltaminen astuu voimaan vuoden 2018 alussa. Niiden tarkoituksena on pyrkiä rakennusalalla lähemmäksi lähes nollaenergiarakentamista. (Ympäristöministeriö 2016.)

Rakennuksien keskeisimmät ympäristövaikutukset liittyvät sen energiankulutukseen ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin. Uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä voidaan vähentää rakennuksen hiilidioksidipäästöjä sekä muita luonnonvaroja. Myös paikallisella energiantuotannolla, kuten aurinkopaneeleilla tai tuuliturbiineilla, voidaan pienentää ostosähkön määrää ja näin pienentää myös rakennuksen energiakuluja. (Ympäristö.fi 2016.)

Mitä tulee ottaa huomioon energiatehokasta rakennusta suunnitellessa?

Rakentaessa energiatehokkaasti tulee ottaa jo monta asiaa huomioon pelkästään sen suunnitteluvaiheessa. Rakennukset tulee suunnitella monialaisina kokonaisuuksina, joissa suunnittelun, toteutuksen, ylläpidon ja käytön normaalia kiinteämpi integrointi on tarpeellista. Taulukosta 1 voidaan nähdä, mitkä ovat ne yleissuunnitteluvaiheen keskeisimmät suunnittelualueet, joihin tulisi erityisesti kiinnittää huomioita, jotta lopputuloksena saadaan tarkoitustansa vastaava, energiatehokas rakennus. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012.)

Taulukko 1. Keskeiset suunnittelualueet energiatehokasta rakennusta suunniteltaessa (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012, 53)

Vaikka kokonaisuus lopulta ratkaisee, niin erityisessä asemassa energiankulutuksen kannalta ovat rakennuksen vaipan hyvä tiiveys sekä eristepaksuus. Rakennuksen hyvällä tiiveydellä ja riittävällä lämmöneristämisellä saadaan helposti energiahäviöt kuriin. (Rakentaja.fi 2012.) Myös rakennuksien käyttäjät voivat vaikuttaa energiatehokkuuteen valinnoillaan, millaisia laitteita he käyttävät ja miten.

Haasteet eivät lopu rakennusurakkaan

Salonpään (2017) opinnäytetyössä kartoitettiin Viikin ympäristötalon (kuva 1) käytönaikaista toimivuutta rakennuksen käyttäjien ja ylläpidon näkökulmasta. Ympäristötalo on tiettävästi Suomen energiatehokkain toimitalo. Opinnäytetyön tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin kesällä 2017 teemahaastatteluja hyödyntäen sekä analysoiden vuosina 2014 ja 2015 rakennuksen käyttäjille tehtyjen käyttäjätyytyväisyyskyselyiden tuloksia. Haastateltaviksi valikoitiin kaksi käyttäjää ja kolme ylläpidon jäsentä. (Salonpää 2017, 35.)

Kuva 1. Viikin ympäristötalo (Salonpää 2017, 28)

Tuloksista saatiin selville, että ympäristötalossa on joitakin järjestelmiä, jotka saattaisivat vaatia toimenpiteitä, jotta saataisiin, jo valmiiksikin energiatehokkaan, rakennuksen energiatehokkuutta vielä korkeammaksi. Haastateltavien kanssa myös pohdittiin, mitkä asiat ja seikat ovat voineet vaikuttaa käytönaikaisiin ongelmiin. Yhdeksi syyksi nousi esimerkiksi rakennusprojektin tiukka aikataulutus, joka on nykyään suhteellisen yleistä rakennusalalla. (Salonpää 2017, 51-52.)

Opinnäytetyön tutkimustuloksien ja niiden analysoinnin pohjalta voidaan päätellä, että energiatehokasta rakennusta rakentaessa on tärkeää olla tarkat yksityiskohtaiset suunnitelmat koko prosessista, aina tarveselvityksestä käyttöön ja ylläpitoon. Mahdollisia käytönaikaisia puutteita voidaan yrittää estää tiiviillä yhteistyöllä urakoitsijan, suunnittelijoiden sekä tilaajan välillä. Lopputuloksena Viikin ympäristötalon kohdalta saatiin kartoitettua olennaisimmat käytönaikaiset ongelmakohteet, jonka vuoksi rakennuksen energiatehokkuuden parantaminen on jatkoa ajatellen helpompaa. Mitään suuren mittakaavan puutteita ei tutkimuksessa puitteissa havaittu. (Salonpää 2017, 53-54.)

Energiatehokkuus entistä tärkeämpää

EU:n energiapaketti 2020 (EU Climate Action) edellyttää jäsenvaltioiltaan mm. energiatehokkuuden kohottamista 20%:lla vuoteen 2020 mennessä. Rakennuksissa on suuri potentiaali energiatehokkuuden lisäämiseksi. Suomessa onkin herätty parantamaan energiatehokkuutta sekä vanhoissa asunnoissa, että etenkin uusia rakennettaessa. Tänä päivänä osana energiatehokkuuden nostoa uusiutuvien energioiden käyttö tulee lisääntymään rakentamisessa. Se tarkoittaa mm. aurinkoenergian tai maalämmön hyväksikäyttöä ja niiden käyttösovellusten kehittämistä. (Ympäristö.fi 2016.)

Ympäristötekniikan opetuksessa uusiutuvat energiat, energiatehokkuus, energian säästäminen, ja laajempana käsitteenä kiertotalous, nousee johtavaksi teemaksi. Laura Salonpään opinnäytetyö sopii hyvin tähän teemaan, jossa jatkossakin riittää tutkittavaa ja selvitettävää.

Lähteet

EU Climate Action. 2020. 2020 Climate & Energy Package. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020_en

Rakentaja.fi. 2012. Energiamääräykset tiukentuvat 2012 – kunnollinen eristäminen kannattaa. [Viitattu 18.10.2017]. Saatavissa: https://www.rakentaja.fi/artikkelit/8788/energiamaaraykset_tiukentuvat_2012.htm

Salonpää, L. 2017. Viikin ympäristötalon käytönaikainen toimivuus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala, ympäristöteknologian koulutusohjelma. [Viitattu 16.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100415715

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto. 2012. RIL 259-2012 Matalaenergiarakentaminen, toimitilat. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Ympäristö.fi. 2016. Rakennuksen energia- ja ekotehokkuus. [Viitattu 17.10.2017]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennuksen_energia_ja_ekotehokkuus 

Ympäristöministeriö. 2016. Suomen rakentamismääräyskokoelma. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/rakentamismaaraykset

Kirjoittajat

Laura Salonpää on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja valmistuu insinööriksi lokakuussa 2017.

TkT Sakari Halmemies toimii Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla energia- ja ympäristötekniikan koulutusvastuussa yliopettajana.

Julkaistu 24.10.2017

Päivitystä jätealan nykytilaan Kenttäväen koulutuspäiviltä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Jätteen käsittely on osa tuotteen elinkaaren loppupäätä. Tänä päivänä halutaan kuitenkin edistää tavaroiden pidempää elinkaarta kiertotaloutta hyödyntäen. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektin työntekijät Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä osallistuivat Suomen kiertovoiman (KIVO) järjestämille Jätelaitosten kenttäväen koulutuspäiville 13.-14.9.2017 Lahdessa. Kiertotalouden ratkaisuja mietittäessä on tärkeää tuntea, missä jäteala menee tällä hetkellä.

Kirjoittajat: Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä

Lainsäädännön tilannetietoutta ja vinkkejä SERriin

Ensimmäisen päivän tietoiskuissa kerrottiin jätelainsäädännön uudistumisprosessista. Tavoitteena muutosten voimaantulolle on ensi vuoden alku. Lainsäädännön uudistuksissa on esitetty mm. kuntavastuun rajaamista, ulosmyyntirajan pienenemistä sekä muutoksia Kuntien toissijaiseen velvollisuuteen (TSV). Tähän liittyen jätelaitoksille saattaa tulla velvollisuus pitää yllä tietoa alueen alan toimijoista, jotta asiakkaita voidaan ohjata paremmin oikeaan paikkaan jätemateriaalien kanssa. Kuuntelijana esityksestä jäi vaikutelma, että muutoksilla halutaan pyrkiä jätteen parempaan hyötykäyttöön jo materiaalina siten, että uusia kierrätysalan yrityksiä kannustetaan markkinoille. Jätelaitosten edustajia uudistuksessa huolettaa muutosten käytännön toimivuus ja vastuiden lisääntyminen.

SERTYn toiminnanjohtaja kertoi yhdistyksen muodostuvan viidestä tuottajayhteisöstä. Suomessa on tällä hetkellä yli 450 SER-keräyspistettä ja yli 1800 kauppakeräyspistettä. Esityksessä saatiin hyviä käytännön vinkkejä mm. rikkoutuneiden keräyspisteiden ja kierrätykseen liittyvän neuvonnan suhteen.

Kujalan toimintaan tutustumista

Ensimmäisen päivän Kujalan jätekeskuksen kierroksella tutustuttiin jäteasema PILLERIin sekä lajittelulaitos LATEen. PILLERI:llä tapahtuvaa lajittelua kehitetään jatkuvasti. Hyväksi käytännöksi on nyt todettu mm. metallien tarkempi lajittelu jo keräysvaiheessa. Pillerin vieressä toimii nykyisin myös Lahden Työn Paikan (Patina) vastaanotto, johon voi tuoda pieniä määriä ehjiä ja käyttökelpoisia tuotteita, joita sitten myydään eteenpäin. Ehjät tavarat kannattaa kuitenkin edelleen lahjoittaa suoraan Lahden keskustassa sijaitsevaan Patinan kierrätysmyymälään tai muille kierrätystoimijoille.

LATE-lajittelulaitos on valmistunut vuoden 2016 lopussa. Mekaanisessa lajittelulaitoksessa murskataan ja erotellaan eri metallit, painavat pienet kappaleet (sora), paperit ja pahvit, jopa tietyt muovit. Lajittelu perustuu mm. muotoon, painoon tai sähkömagneettisiin ominaisuuksiin. Lajittelua tehdään näkötunnistuksen, paineilman, painovoiman ja 2D ja 3D-muotojen suhteen.

Toiminnallinen osio Kujalan jätekeskuksessa

Toinen koulutuspäivä koostui aamupäivän toiminnallisesta rastiradasta Kujalan jäteasemalla sekä iltapäivän kierrätystoimijoiden case-esityksistä.

Osallistujat olivat pukeutuneet sään mukaisesti mukanaan huomioliivit ja turvakengät. Perillä ryhmä (70 henkilöä) jaettiin kymmeneen pienryhmään ja jokaiselle ryhmälle annettiin Kujalan jäteaseman kartta. Ryhmien tehtävänä rasteilla oli miettiä kehittämisideoita haasteellisiin toimintoihin, jotka olivat yleisiä kierrätyspaikoissa. Rastit olivat ripoteltu alueen eri pisteisiin ja jokainen ryhmä valitsi rastin, mistä aloittaa. Rasteja oli kaikkiaan 13 ja tehtävien ratkaisuun käytettiin apuna matkapuhelimelle ladattua digisovellusta. Aikaa rasteihin oli varattu kolme tuntia.

Erityisesti mieleen jäi murskauskentän rasti, jossa tehtiin riskianalyysi alueesta fyysisten, taloudellisten, osaamisen riskien, kemiallisten, biologisten, ympäristöriskien, henkisten riskien ja tietoturvariskien kautta. Alueelle oli tuotu muun muassa muovipaaleja, vanhoja toimistopöytiä ja –laatikostoja sekä maata.

Murskauskentän riskeinä nähtiin mahdollinen tulipalo ja tuulipöly, hakekasat ja heikkolaatuiset muovipaalit, jotka voivat revetä. Pohdittiin, voisiko muovin korvata jollain muulla raaka-aineella, joka hajoaisivat luonnossa ja olisivat kestäviä. Fyysisenä riskinä ryhmä havaitsi rajatun näkyvyyden sekä monta toimintoa samalla alueella (murskaus, lastaus, purku ym.). Riskit kasvavat olennaisesti ruuhka-aikoina. Henkisinä riskeinä saattoivat olla työilmapiiri – muistetaanko arvostaa toisen työtä? Henkilöstön perehdytys on avainasemassa ja osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Hyötyjäteasemalla tulee aina myös biologisia ongelmia: rotat ja murskattu puu voivat aiheuttaa hengitystieongelmia itiöiden ja mikrobien muodossa.

Myös kehittämiskohteita löydettiin: kaikille asianmukaiset huomiovaatteet päälle, riittävät opasteet, selkeät reitit, liikenteen ajonopeuksien alentaminen, hyvä näkyvyys, paloturvallisuus, kierron nopeutus ja kasojen pitäminen pienenä, asianmukaiset suojaimet sekä oikeanlaiset suodattimet työkoneisiin.

Jäteaseman autovaa’lla punnittiin kaikki kuorma-autolla saapuvat jätteet. Vaakahenkilökunta punnitsee, kirjaa ja tilastoi kuorman. Vaaka-asemalla ohjataan myös alueen liikennevaloja ja seurataan Kujalan koko kameravalvontajärjestelmää. Asiakaspalvelua on kehitetty hankkimalla vaaka-asemalle kahvikone, josta kuljettajat voi ilmaiseksi nauttia kahvit/teet, sillä aikaa kun punnitus ja kirjaukset tehdään.

Kaiken kaikkiaan ryhmä totesi, että Kujalan jäteasemalla henkilökunta oli hyvin motivoituneita ja asiakaspalveluhenkistä. Asiakkaiden tuoma yhdyskuntajäte ohjattiin oikealle pisteelle. Lisäksi jäteasema on kehittänyt toimintaa, miten kierrätyskelpoinen orgaanista ainesta sisältävä jäte saadaan pois kaatopaikalta.

Kuva 2: Kujalan jäteaseman toimintaa seurataan videokuvan avulla (kuva: Sirpa Keminen)

Caset: Kattohuopajäte ja kiertotalousyhteisö

Tarpaper Oy vastaanottaa kattohuopajätettä ympäri Suomea kattohuovan valmistajilta, rakennusyhtiöiltä, purku-urakoitsijoilta sekä jätehuoltoyhtiöiltä. Tarpaperin patentoitu käsittelymenetelmä murskaa huopajätteen ja uusioraaka-ainetta voidaan käyttää asfaltin valmistukseen korvaamaan bitumia ja hiekkaa.

Kiertotalousyhteisö Ekomo Espoon Ämmänsuolla tarjoaa alustan yrityksille ja luo edellytykset teollisten symbioosien kehittymiselle. Ekomossa yritys voi hyödyntää toisen jätettä ja alueella syntyvää uusiutuvaa energiaa omassa toiminnassaan.

Koulutuspäivien parasta antia olivat toimijoiden kanssa käydyt keskustelut. Osallistujien kanssa jutellessa sai mm. tietää, että suuri määrä ”penkkaan” päätyvästä jätteestä tulee rakennusjätteestä. Toivottavasti jätteen tuottajien motivaatio lajitella ja hyötykäyttää materiaaleja heti purkuvaiheessa kasvaisi tulevaisuudessa. Osallistuminen tapahtumaan antoi lisää näkemystä tulevaisuuden mahdollisuuksista kiertotalouden parissa.

Kirjoittajat

Sirpa Keminen on Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –hankkeen projektipäällikkö.

Päivi Kärnä on suunnittelija Ympäristöpainoalan projekteissa, mm. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektissa.

Artikkelikuva: Tiina Event

Julkaistu 19.10.2017

Ryysyistä rikkauksiin – onko tekstiilijäte tutkimisen arvoista?

Älykäs liiketoiminta, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Oletko koskaan miettinyt, mihin voisit kierrättää polvesta puhki kuluneet toppahaalarit? Entä sohvanverhoilukankaat tai vanhat siivousrätit? Kierrätyksestä tiedon saanti voi olla hankalaa, ja lopulta tekstiilit lentävät turhautumisen johdosta sekajätteeseen.

Kirjoittajat: Oona Salojärvi, Kaisa Tuominen, Linda Karlström, Vilma Wathen ja Lea Heikinheimo

Poistotekstiilit – polttolaitoksiin vai kiertoon?

Myös valveutunein kuluttaja on ongelman äärellä: tällä hetkellä käyttökelvottoman tekstiilin (poistotekstiilin) keräystä ei ole järjestetty, toisin kuin esimerkiksi pahvin, lasin ja metalliromun kierrätys löytyy melkein jokaisen kerrostalon roskakatoksesta. Suomessa poistuu käytöstä noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä vuodessa, joista valtaosa, 55 miljoonaa kiloa, on kuluttajilta peräisin olevia vaatteita sekä sisustustekstiilejä (Dahlbo et al. 2015). Hyväkuntoisille, puhtaille ja käyttökelpoisille vaatteille löytyy toki kerääjänsä, kuten Kontti, Fida, Recci, UFF sekä Pelastusarmeija. Huolestuttavaa kuitenkin on että, että tästä kerätystä ja lajitellustakin tekstiilivirrasta myynnin sijaan jopa 80-90 prosenttia menee polttolaitoksiin (Kykkänen 2017). Tällöin hukataan paljon käyttökelpoista materiaalia ja energiaa. Mitä siis tulisi tehdä tälle valtavalle poistotekstiilivirralle?

Poistotekstiilien kohdalla Suomen jätelaki asettaa tähän omat haasteensa, käyttökelvottomiin tekstiileihin sovelletaan samaan lakia kuin vaarallisiin jätteisiin. Sen mukaan muualla kuin omissa myymälöissä uudelleen käyttöön kelpaamattoman tekstiilin keräävät yritykset katsotaan jätehuolloin toimijoiksi (Kykkänen 2017). Poistotekstiileissä lymyää kuitenkin suuri arvo, lisäksi niiden ympäristökuorma on suuri, mikä tekee poistotekstiileistä tutkimisen arvoisen kohteen. Tekniikoita, jolla kuidut voitaisiin tunnistaa, erotella sekä hyödyntää uudelleen tutkitaan valtakunnallisissa konsortioissa kuten Telaketju-hankkeessa, jossa myös Lahden ammattikorkeakoulu on mukana (Telaketju 2017).

Poistotekstiilit osana kiertotalousväylää

LAMKn kiertotalousväylään kuuluvassa projektissa tutkittiin toimeksiantajan pyynnöstä poistotekstiilien määrää, materiaalisisältöä sekä kartoitettiin tekstiilien jatkohyödyntämis-mahdollisuuksia kiertotalouden nimissä. Projektiin kuului olennaisesti myös aiheen tutkiminen kirjallisuuskatsauksen muodossa sekä nettisivujen luonti ja päivitys. Lisäksi 15 opintopisteen väylällä tutustuttiin teollisiin symbiooseihin, materiaalitekniikkaan sekä kestävään tuotesuunnitteluun.

Monialainen projektitiimi toimi hyvällä ja rennolla yhteishengellä joustavasti koko projektin ajan. Projektijohtajana toimi polymeeri- ja kuitutekniikan kolmannen vuoden opiskelija Oona Salojärvi. Opiskelijatiimissä työskenteli myös Samuli Maliniemi (Ajoneuvomuotoilu, toinen vuosi), Kaisa Tuominen (Liiketalous, kolmas vuosi), Linda Karlström sekä Vilma Wathen (Ympäristötekniikka, ensimmäinen vuosi).

Projektin tiimoilta projektiryhmä kävi mittaamassa toimeksiantajana toimivan lahjoituskirpputorin tekstiilimääriä ja -painoja, tarkoituksenaan selvittää montako vaatekappaletta rullakkoon mahtuu niin naisten, miesten kuin lastenvaatteiden sekä pehmeiden asusteiden osalta. Mittaustyö suoritettiin käsin punnitsemalla sekä laskemalla. Yhteensä mittauksia tehtiin neljänä eri päivänä luotettavamman tutkimustuloksen saamiseksi. Lisäksi poistotekstiilien materiaaleja tutkittiin käsin lajittelemalla sekä FTIR-spektroskopialla, mikäli tuotelaput eivät olleet luotettavia (Kuva 1) tai ne puuttuivat kokonaan. Lajittelun jälkeen materiaalit punnittiin ja taulukoitiin tulosten analysointia varten.

Kuva 1.  Vaatteiden materiaalisisältö tulisi ilmoittaa tuotelapuissa; näin ei valitettavasti aina ole.

Projektissa tutkittiin toimeksiantajan kierrätyskeskukseen tulevien vaatteiden määriä. Tekstiilit oli valmiiksi lajiteltu miesten, naisten ja lastenvaatteisiin sekä pehmeisiin asusteisiin. Kuution vaatemäärään vaikutti tekstiilien laatu ja käyttötarkoitus, esim. paksu talvitakki vie enemmän tilaa kuin puuvillainen t-paita. Tekstiilejä oli rullakoissa keskimäärin 430 kappaletta ja ne painoivat 100kg. Tutkimus suoritettiin talvella ja keväällä 2017, joten laskelmissa oli todennäköisesti mukana enemmän talvivaatteita kuin muina vuodenaikana tehtävissä laskelmissa.

Projektin aikana tehtiin myös materiaalienselvitystä 83,5 kg:lle poistotekstiiliä. Käsiteltäviä vaatekappaleita oli 366 kpl. Tarkoituksena oli selvittää energiapolttoon menevien poistotekstiilien materiaalisisältö sekä pohtia mahdollisia uusiokäyttösovelluksia.

 

Kuvio 1. Tutkittujen poistotekstiilien materiaalisisältöjä prosentteina kokonaismäärästä (83,5 kg).

Tutkituista poistotekstiileistä, kiloissa mitattuna, lähes 42 prosenttia oli sekoitemateriaaleja. Yksittäin esiintyvistä kuitumateriaaleista puuvillaisia vaatteita oli eniten (33 %) sekä polyesteristä valmistettuja vaatteita (14 %).  Tarkemmin sekoitemateriaaleja tutkittaessa havaittiin, että niistä yli puolessa oli sekoitteena puuvillaa (56 %). Materiaaleihin on sekoitettuna usein elastaania ja jo muutaman prosentin osuus riittää tuomaan tuotteeseen haluttua joustavuutta. Tutkituista sekoitemateriaalinäytteistä lähes kolmannes sisälsi elastaania. Tunnistuksen ja kierrätyksen kannalta on haasteellista, että tekstiilit voivat sisältää useita eri kuituja samassa tuotteessa; enimmillään näissä mittauksissa näyte sisälsi viitta eri materiaalia (puuvillaa, polyamidia, polyesteria, viskoosia ja triasetaattia).

Kehitysideoita

Tekstiileille on kehitetty mekaanista ja kemiallista kierrätystä. Nämä kierrätysmenetelmät tarvitsevat laajat tekstiilimäärät, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sekoitemateriaalit hankaloittavat kierrätystä. Suomessa toimii tällä hetkellä muutamia mekaanisesti tekstiilejä kierrättäviä yrityksiä, mutta heidän tuotantovolyyminsa eivät ole tarpeeksi laajat ratkomaan tätä ongelmaa. Osa suomalaisista toimijoista lähettää poistotekstiilejä Saksaan jatkojalostettavaksi, jossa niistä valmistetaan mm. huopia ja kuitukankaita.

Tiimi kokoontui miettimään tekstiilin jatkohyödyntämismahdollisuuksia ja aivomyrskyn seurauksena oli yhteydessä moniin tahoihin tekstiili- ja autoteollisuuteen. Sähköpostivaihtojen, puhelinsoittojen ja googlailun tuloksena tiimi joutui sulkemaan pois osan ideoitaan. Mielenkiintoiseksi poistotekstiilien sovellukseksi osoittautui räsymatot, jotka ovat tällä hetkellä haluttuja sisustuselementtejä. Räsymatot ovat ympäristön kannalta hyödyllisiä, sillä niihin voidaan hyödyntää kierrätettyjä lakanoita ja muita kierrätettyjä tekstiilejä. Yritykset kuten Finlayson on ottanut myös räsymatot ja muut räsytuotteet mallistoihinsa ja järjestäneet myymälöissään erilliskeräyksiä käytetyille tekstiileille (Finlayson 2017). Räsymattoja voidaan valmistaa myös teollisessa mittakaavassa Suomessa. Projektin aikana räsymattoajatus jalostui design -räsymatoksi, jolloin poistotekstiilien kerääjät ja paikalliset käsityöläiset ja matonkutomot voisivat suunnitella ja toteuttaa omaan tai asiakkaan sisustukseensa sopivan maton.

Lähteet

Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H.,Pennanen, J., Sippola, K. & Huopalainen, M. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 4/2015.  [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf?sequence=4

Finlayson, 2017. Räsytuotteet. [Viitattu 25.9.2017] Saatavissa: https://www.finlayson.fi/tuotteet/kodin-sisustus/rasytuotteet/44/

Kykkänen, J-M. 2017. Jätelakia pitää höllentää. Fab – Future, Innovations & Business. [Verkkolehti.] 2/2017, 67. [Viitattu 25.9.2017].  Saatavissa: https://issuu.com/suomentekstiilimuoti/docs/fab2_suomi_sivut_pdf

Telaketju, 2017. Telaketju –  Tekstiilien lajittelu- ja hyödyntämisketju. [Viitattu 25.9.2017].  Saatavissa: http://poistotekstiili.turkuamk.fi/telaketju/

Kirjoittajat

Oona Salojärvi on 4:n vuosikurssin insinööriopiskelija Tekniikan alalta (Materiaalitekniikka)

Kaisa Tuominen on 4:n vuosikurssin liiketaloudenopiskelija Liiketalouden alalta

Linda Karlström on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Vilma Wathen on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Lea Heikinheimo, TkT, toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa Materiaalitekniikassa sekä Älykäs teollisuus ja uudet liiketoimintakonseptit YAMK –koulutuksessa.

Kuvat

Samuli Maliniemi ja Linda Karlström

 

Julkaistu 11.10.2017

Koulutusaineistoa kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisyyn, niihin varautumiseen sekä torjuntaan

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Kemikaalionnettomuuksiin liittyvää ehkäisyä, varautumista ja torjuntaa on tarpeellista tunnistaa ja työstää. Näitä kysymyksiä käsiteltiin kaksivuotisessa projektissa nimeltä ChemiPPR (Omnipresent), jonka tavoitteena oli luoda osaamiseen perustuvia koulutuspaketteja turvallisuudesta vastaaville henkilöille. Projektia koordinoi Turkin alueellinen turvallisuusvirasto Afad ja rahoitusta saatiin Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta. Muina partnereina olivat turvallisuusalan konsulttifirmat Espanjasta ja Portugalista sekä Suomesta Hämeen ja Lahden ammattikorkeakoulut. Projektikielenä oli englanti.

Kirjoittaja: Sakari Halmemies

Projektin kuvaus

Projektin käynnistys tapahtui helmikuussa 2016 Turkissa Karabukin kylässä, sillä alueella sijaitseva Kardemirin terästehdas on pääasiallisin projektitulosten hyödyntäjä tavoitteenaan kohentaa kemikaali- ja ympäristöturvallisuuttaan. Projektiryhmä mm. vieraili Kardemirin terästehtaassa ja tapasi siellä sekä työntekijöitä että johtoa. Turkin tavoite lie koko projektin osalta ollut pyrkimys saattaa teollisuuttaan vastaamaan eurooppalaisia normeja matkallaan kohti EU-jäsenyyttä.

Ensimmäiseksi projektiin osallistujat saivat tehtäväkseen laatia joukon kysymyksiä kemikaali- ja ympäristöturvallisuuden eri osa-alueista. Näistä kysymyksistä valittiin 70 kysymyksen paketti, jolla kukin maa lähestyi omissa maissaan turvallisuus alan ammattilaisia. Näin pyrittiin selvittämään se, mistä osa-alueista koulutusmateriaalia tulisi tuottaa.

Seuraava projektikokous pidettiin syyskuussa 2016 Portugalin Porto Limassa partnerimme Tesicnorin tiloissa. Vierailuun liittyi vierailu biodieseliä valmistavassa laitoksessa. Tässä kokouksessa jaettiin eri partnereiden kesken vastuualueet kirjoitettavien koulutusaineistojen suhteen. Vastuujaot olivat seuraavat:

  • Riskienhallinta (Tesicnor, Espanja)
  • Lainsäädäntö (Kardemirin tehdas, Karabykin yliopisto, turvallisuusvirasto Afad, Turkki ja Lamk, Suomi)
  • Ennaltaehkäisy ja varautuminen (Previform, Portugali)
  • Terveys ja ympäristö (Hamk, Suomi ja Previform, Portugali)
  • Kemikaalionnettomuudet (HAMK ja LAMK, Suomi)
  • Onnettomuuskuvaukset (kaikki partnerit)

Kolmas projektikokous pidettiin Espanjan Puerta del Solissa Tesicnorin tiloissa. Kokouksessa jokainen partneri esitteli tehtäväksi saamiaan koulutusaineistoja. Saimme vierailla myös Madridin 112-keskuksessa tutustumassa hälytyskeskuksen toimintaan.

Neljäs projektikokous pidettiin touko-kesäkuun vaihteessa 2017 Suomessa LAMKin ja HAMKin isännöimänä. Kokouksessa käytiin läpi mm. koulutusmateriaalin esittämistapaan liittyviä seikkoja. Lahdessa vierailimme mm. Paavolan pelastuslaitoksella ja Hämeenlinnassa SSBA:n terästehtaassa.

Viides ja viimeinen projektikokouksemme pidettiin jälleen Turkissa syyskuussa 2017 ja siihen liittyi mittava ja näyttävä projektin esittely Karabukin yliopistossa arvovaltaiselle yleisölle.

Kuva 1. Sakari Halmemies Karabukin yliopiston edustalla (kuva: Kalle Rajantie)

Projekti tuotti laajan runsaat 550 sivua käsittävän koulutusaineiston, joka käsitti seuraavat 6 lukua:

  • Riskienhallinta
  • Lainsäädäntö
  • Ennaltaehkäisy ja varautuminen
  • Terveys ja ympäristö
  • Kemikaalionnettomuudet
  • Toteutukset
Lainsäädäntöä ja varautumista

Oma kemikaaliturvallisuuden osaamiseni pohjautuu pitkälti kokemukseen, jonka hankin toimiessani yli kymmenen vuoden ajan Pelastusopistolla vaarallisten aineiden yliopettajana. Tehtävänäni oli opettaa tulevia pelastusviranomaisia varautumaan ja toisaalta torjumaan kemikaalionnettomuuksia.

Tältä pohjalta projektiin kirjoittamani materiaali koskee mm. lainsäädäntöä, VAK-luokitusta ja kemikaalien turvamerkintöjä. SEVESO-direktiivi on olennainen työkalu tehtäessä turvallisuus- ja riskikartoituksia esim. kemianteollisuuteen. Kemikaaliturvallisuudessa on tärkeää huomioida ennaltaehkäisyn ja varautumisen merkitys, jotta onnettomuuksia ei sattuisi. Todellisia onnettomuustilanteita varten eri sidosryhmien on tehtävä hyvää yhteistyötä niin suunnitelmien kuin niiden harjoittelun suhteen.

Kuvasin projektiin erilaisia kemikaalionnettomuustilanteita, tyypillisiä syitä niihin sekä niiden aiheuttamia vaikutuksia. Terveysvaikutusten lisäksi merkittävään rooliin nousevat ympäristövaikutukset, jotka seuraavat jo vähäisistäkin vaarallisten aineiden onnettomuuksista.

Olen ollut itse henkilökohtaisesti luomassa Suomessa yleisesti käytössä olevia Tokeva-ohjeita (=torjuntatoimet kemikaalien vaaratilanteessa). Ne on käännetty myös mm. englannin kielelle ja sellaisena ne tulivat tämän projektin tausta-aineistoksi. Kuvasin tämän projektin koulutusmateriaalissa sitä, kuinka esim. tietyn kemikaalin kuljetusonnettomuuteen Tokeva-ohjeista voidaan löytää sopiva torjuntataktiikka ja –menetelmät, henkilösuojaimet ja torjuntakalusto kuljetusyksikössä (esim. säiliöauto) olevien varoituslipukkeiden ja kilpien pohjalta.

Kuvassa 2 on esitetty vaarallisten aineiden VAK-luokituksen mukaiset varoituslipukkeet. [ChemiPPR 2017,47]

Kuva 2. Vaarallisten aineiden VAK-luokituksen mukaiset varoituslipukkeet (ChemiPPR 2017, 47)

Kemikaalien torjuntaa

Kemikaaleja koskeva tärkein informaatio saadaan käyttöturvallisuustiedotteista, joissa on tietoja mm. aineen tunnistamisesta, koostumuksesta, fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, myrkyllisyydestä, ensiavusta, sammuttamisesta, torjuntatoimista vuototilanteen varalle, turvallisesta käsittelystä ja varastoinnista, hävittämisestä jne. On erittäin tärkeää oppia suojautumaan oikein käyttämällä asianmukaisia henkilösuojaimia, jos on vaarana altistua vaarallisille aineille.  Olen kuvannut koulutusaineistossa mm. tavallisimpia henkilösuojaimia ja niiden soveltuvuutta erilaisiin tilanteisiin.

Kuvassa 3 on esitetty kemikaalisukelluksen toimintamalli, joka perustuu Tokeva-ohjeissa olevaan kemikaalisukellusohjeeseen.

 

Kuva 3.  Kemikaalisukelluksen toimintamalli (ChemiPPR 2017, 331)

Case-tapaukset

Jokainen partneri sai tehtäväksi kuvata jonkin heidän maassaan sattuneen merkittävän kemikaalionnettomuuden. Nämä case-tapaukset hyvin analysoituina antavat tärkeää tietoa onnettomuuteen johtavista tekijöistä ja olosuhteista, ja auttavat toivon mukaan siinä, ettei samoja virheitä tehdä uudelleen.  Valitsin Suomen esimerkiksi tuhoisimman Suomessa rauhan aikana sattuneen onnettomuuden, vuoden 1976 Lapuan patruunatehtaan räjähdykseen, jossa kuoli 40 työntekijää ja 60 haavoittui. Kuva 4 kertoo karua kieltään tapahtuneesta.

Kuva 4.  Lapuan patruunatehtaan räjähdys 1976 (ChemiPPR 2017, 440; Kalle Kultala 13.4.1976)

Yhteenveto

Turkkilaisten kanssa toimiminen tässä herkässä poliittisessa tilanteessa oli haastavaa. Alkuperäinen projektipäällikkö vaihtui kesän 2017 vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa, koska kuului ilmeisesti vanhoilliseen uskonnolliseen puolueeseen, jota Turkin nykyjohto ei hyväksynyt. Kaiken kaikkiaan projekti sujui hyvin ja työilmapiiri oli myönteinen ja mm. me suomalaisina (LAMK ja HAMK) saimme tunnustusta osaamisestamme.

ChemiPPR-projektin tuottama koulutusaineisto sopii kaikille kemikaaliturvallisuuden parissa työskenteleville. Jokaisen luvun lopussa on kertauskysymyksiä vastauksineen, joten materiaalista on saatavissa mahdollisimman suuri hyöty irti.

Koko englanninkielinen koulutusaineisto ”Forming the competency based education modules for chemical accident prevention, preparedness and response” on ladattavissa LAMKin projektisivuilta lähteessä olevasta nettiosoitteesta.

Lähteet

ChemiPPR. 2017. Forming the competency based education modules for chemical accident prevention, preparedness and response. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavilla: http://www.lamk.fi/english/projects/omnipresent/Documents/Training-modules.pdf

Kirjoittaja

Sakari Halmemies, DSc (Tech), yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 3.10.2017

Artikkelikuva: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/12/lapuan-patruunatehtaan-rajahdys-jatti-jalkeensa-surun

Slowly, but surely, towards total sanitation in Ho, Ghana

Articles in English, Hyvinvointi ja uudistava kasvu, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

The City of Lahti and Ho Local Municipality sister city cooperation began in 2010 with a focus on sanitation and environmental issues. The cooperation coordinated by Lahti University of Applied Sciences now continues with a new phase for 2017-2018. In this article, the former project coordinator Anna Aalto and the current coordinator Maarit Virtanen reflect on the achievements so far and the future opportunities.

Authors: Anna Aalto and Maarit Virtanen

Anna Aalto has acted as the project coordinator for Lahti – Ho sister city program in 2010 – 2014, and visited Ho again as a sanitation expert in 2017. “When I first visited Ho in 2010, it was my first visit to Sub-Saharan Africa. I could barely understand the dialect, never mind the customs and codes of conduct involving traditional chiefs, opinion leaders, seniority-based hierarchies and a culture of collectivism. Little did I know back then, that seven years later, I would be returning to the town for the tenth time and be greeted as a Grandma – an honourable title for a retired coordinator with an advisory role.”

“Looking at the past seven years, it is easy to note that the city is growing and the society is progressing. The outlook of the city is transforming with grand hotel schemes, new office blocks, modernised central market and developing urban waste removal services. Street naming programme has finally succeeded and most places in the town centre finally have an address. While demonstrating the rising wealth of the middle-class, the growing suburbs also raise the demand for public services and road development.”

Figure 1. Ho and Adeklu Mountain (photo Anna Aalto)

Despite the changes, a lot of tradition is still present. Agriculture remains the backbone of local economy and the development of agricultural sector is a key driver in the municipality’s economic development plans. The concept of ‘African time’ is also alive and well. Programmes tend to start one hour (or more) late and plans are interrupted by rain, as usual.

Attitudes, norms and a culture of dependency hinder toilet ownership

There is still no wastewater treatment available in the Ho region and solid waste management consists mainly of dumping waste at dumpsites. People lack access to improved sanitation in their homes, work places and schools. In fact, the adoption rate of household toilets in Ghana is still relatively low especially due to the common practise of shared toilets and the absence of strong socio-cultural norm that would encourage toilet ownership. In addition, the cultural acceptability of the widely advocated pit latrine technologies is low due to the offensive odours and hot vapour associated with the spreading of diseases.

Over the years, various sanitation development programmes with international donors have come and gone; the preceding Urine-Diverting Dry Toilet (UDDT) school pilot (2010-2014) of ours among them. The development programme paradigm has slowly shifted from donor-driven to community-led approach. In 2010, the common concept of programmes was one where a large international donor would identify beneficiaries and provide a facility of their choice. This approach has greatly increased the access to improved sanitation. Nevertheless, the challenge comes in with the ownership aspect. People come to expect that someone else will also maintain the toilet, since they have provided it. Poorly maintained facilities often become abandoned. For example, water closets are provided for schools without continuous access to water for flushing. A common sight is an improved pit latrine that has filled up the underground vaults, smells to high heavens and is left unused.

Community-driven approach is becoming mainstream in sanitation development

The lack of maintenance and even usage of many donor-provided toilet facilities has been acknowledged, leading to new types of sanitation development programmes. In 2013, the Ho Municipal Assembly started implementing the national Community Led Total Sanitation programme mobilising rural communities to eliminate open defecation. By now, six communities out of around one hundred are declared Open Defecation Free (ODF). Work continues with four dedicated officials that target four communities at the time to bring the change forward.

As we witnessed in some of the new ODF communities on our latest visit in May 2017, the change in attitude is possible. There is a sense of pride of the toilets constructed for all households with local materials and initiative. The community-led approach is now coming to the Ho township with Urban Sanitation Programme addressing the significant lack of household toilet facilities in the urban area. People building houses often neglect to construct a toilet facility and use communal ones. A family of five can pay yearly up to 2000 Ghana cedi (around 450 EUR) of toilet fees alone, which would be more than enough for a household toilet within a few years. Still, not all people see a toilet as a feasible or attractive investment, because the water bills already run high as it is and pit latrines are not recommended for small yards.

The quest for a better toilet to suit local needs and resources

Our UDDT technology pilot has set out to co-design a locally suitable toilet facility that would solve common issues associated with WC and pit latrine. It is clear that WC technology is not a sustainable solution considering economic restrictions, the lack of sewage treatment facilities and water supply shortages. Meanwhile, pit latrine technology suffers from high ground water table, rainy season runoff and especially the lack of user convenience and cultural acceptability.

The from-waste-to-wealth aspect of the UDDT has added a significant motivation for toilet ownership potentially unlocking major development backlog in the sanitation sector. The production of organic fertilisers has indeed created a lot of interest. We were happy to note that people are starting to be aware of the UDDT and the potential of organic fertilisers. As an example, the Director of the main private waste management company in Ghana, Zoomlion Ltd., spoke in depth of the benefits of compost during our radio talk show, while acknowledging the hazards caused by the untreated wastewater from septic tanks. Even the newspaper, on the very day we arrived, had an article on the economic potential of urine as a fertiliser.

Figure 2. Urine Diverting Dry Toilet at Housing Primary School (photo Maarit Virtanen)

In addition, the renowned toilet gurus of the developing world – experts from Kwame Nkrumah University of Technology and Science – invited our project’s engineer and artisan to build a demonstration toilet to Kumasi. The model has been reviewed by UNICEF and major donors who are considering it for schools to replace the pit latrine models. Also the Director of the regional government agency for water and sanitation encouraged us to go meet their National Director to promote the UDDT.

Go big or go home

Our pilot may be small, but it indeed has a lot of potential. Taking advantage of our well-rooted sister-city cooperation, we are in an excellent position to co-create the AGROSAN value-chains holistically in the spirit of frugal innovation. With Finnish circular economy expertise and local engineering and construction know-how we can turn waste into valuable resources that boost the local agricultural productivity and economy.

Partnering with local sanitation programmes, the whole Ho Municipality can be mobilized for total sanitation with the locally suitable toilet designs. What is more, there is a definite potential for achieving great impact with the established national connections and interest. As a regional capital, Ho can display its sanitation development for Volta Region and whole of Ghana.

The work with partners in Ho continues with the Co-creating Sustainable Cities project (2017-2018) funded by the Ministry for Foreign Affairs of Finland. The cooperation also includes new elements on circular economy and cooperation between schools. The idea of turning waste into value, and moving directly towards holistic circular economy solutions on the waste sector has raised a lot of interest among old and new partners. The work continues with an intensive training in Lahti in September 2017, where solutions are co-created with the aim of involving also Finnish companies.

As we embark on this 2017-2018 project phase, Grandma’s message for the team is – This is not the time to hold back, it is the time to think big!

Authors

Anna Aalto, Jyväskylä University of Applied Sciences

Maarit Virtanen, Lahti University of Applied Sciences

Published 20.6.2017