Kestämätön ja kuormittava nahantuotanto on yksi vaateteollisuuden tämän hetken puhuttavimmista haasteista. Vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle kaivataan ja kehitetään jatkuvasti. Korkkitammen kuoresta valmistettua korkkikangasta voidaan käyttää nahan eettisempänä, vastuullisempana ja ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona vaatteissa ja asusteissa.

Kirjoittajat: Minttu Hytönen ja Minna Cheung

Nahantuotannon haasteet

Nahka on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista vaate- ja asustemateriaaleista. Jo vuonna 2010 nahkaan liittyvillä aloilla toimi kaikkiaan 40 000 yritystä. Nahkateollisuus työllisti 500 000 työntekijää ja sen liikevaihto ylsi 50 miljardiin euroon (Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset 2010).

Eniten nahkaa tuotetaan Aasiassa: Kiinassa ja Intiassa. Euroopassa nahan saatavuus (raakavuota) on lihantuotannon vähennettyä 2000-luvulla heikentynyt merkittävästi. Tuotannon siirtyminen pois Euroopasta selittyy erityisesti työvoimakustannusten alhaisemmalla hinnalla, sillä nahan raakamateriaalin käsittely sisältää useita käsityötä vaativia työvaiheita.

Nahan kasvanut tuotanto Euroopan ulkopuolella, erityisesti Intiassa, on kuitenkin aiheuttanut kasvavia vakavia ongelmia. Elinkeinon harjoittaminen ei ole eettisesti ja ekologisesti ohjattua eikä valvottua, mikä on johtanut vakaviin eläinten kohtelun, työntekijöiden työskentelyolosuhteiden sekä ympäristökuormituksen ongelmiin. Nahkavuotien käsittelyssä käytettävien myrkyllisten kemikaalien seuraukset työntekijöille, alueen ihmisille ja ympäristölle ovat olleet niin moninaisia ja vakavia, että on perusteltua etsiä perinteisesti nahasta valmistetuille tuotteille vaihtoehtoisia materiaaleja.

Korkkikangas tarjoaa vastuullisemman vaihtoehdon

Korkki on luonnonmukainen, ympäristöystävällinen ja erittäin kestävä materiaali, jota käytetään paljon asusteissa, kengissä ja sisustuksessa. Korkkitammia kasvaa luonnonmukaisina eniten Portugalissa, Espanjassa ja Ranskassa. Korkin tuotanto ja puiden kuoriminen materiaalin saamiseksi on säännösteltyä, harkittua ja ympäristöä kunnioittavaa.

Korkkitammi kuoritaan ensimmäisen kerran sen ollessa 20-35-vuotias. Korkkitammi ei vahingoitu kuorinnan seurauksena, sillä puu luo kuorensa uudestaan. Kuorittu korkkitammi sitoo hiilidioksidia ilmakehästä 3-5 kertaa kuorimattomia puita enemmän. Kuorinnan jälkeen puu merkitään, ja samaa puuta kuoritaan uudestaan 10 vuoden välein jopa 200 vuoden ajan.

Kuorittu korkkitammi kuivuu auringossa kuusi kuukautta. Sen jälkeen se höyrytetään ja keitetään tulevan materiaalin joustavuuden maksimoinniksi. Tämän jälkeen korkista höylätään ohuita suikaleita, jotka sitten käsityönä liimataan luonnonmukaisella liimalla valitulle taustamateriaalille. Korkin kanssa voidaan käyttää lähes mitä vain kuitua. Yleisimpiä tukimateriaaleja ovat toistaiseksi viskoosi ja polyesteri. Lopuksi korkkikangas viimeistellään ympäristöä vahingoittamattomalla ja myrkyttömällä tiivisteellä.

Korkki on luonnostaan pölyä, vettä ja likaa hylkivä materiaali. Se on 100% kasviperäinen, kestävä, eikä sen valmistamiseen vaadita myrkyllisiä kemikaaleja. Korkkikangas on pehmeää, joustavaa eikä se repeydy helposti. Se on kevyttä, vaikeasti syttyvää ja helposti huollettavaa. Korkki tarjoaakin yhden varteenotettavimmista vaihtoehdoista eläinperäiselle nahalle.

Kuluttajat kaipaavat muutosta

Ympäristön kuormituksesta ja eläinten ja ihmisten oikeuksista puhuttaessa ovat vaateteollisuus ja muoti ilmiönä jatkuvasti keskustelun ytimessä. Haasteita on alalla paljon, ja keskustelu epäkohdista on jatkunut jo vuosikymmeniä. Mitään radikaalia muutosta kuluttamisessa tai valmistuksessa ei silti ole tapahtunut.

2010-luvulla yhä useammat yritykset ovat kuitenkin heränneet tarpeeseen uudistua ja kehittää toimintatapojaan. Yhtenä muutokseen painostavista käännekohdista oli muodin arvomaailmaa ravisuttanut Rana Plaza -vaatetehtaan onnettomuus vuonna 2013. Bangladeshilaisen vaatetehtaan kahdeksankerroksinen tehdasrakennus sortui vakavien laiminlyöntien seurauksena haudaten alleen tuhansia ihmisiä. Onnettomuudessa kuoli yli 1100 ihmistä ja loukkaantui vakavasti yli 2500. Lukuisten vaateliikkeiden tuotteita valmistaneen tehtaan onnettomuus on yksi maailman tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista.

Kuluttajat kaipaavat vaateteollisuudelta muutoksia. Uudet kuluttajasukupolvet, erityisesti milleniaalit, hakevat esikuvikseen muutoksen tekijöitä ja innovaattoreita vanhan ja totutun toistajien sijasta. Kulutuspäätöksiä tehdään arvojen ohjaamana, mikä johtaa aiemmasta poikkeaviin kulutustottumuksiin.

Menestyäkseen yritysten tulee muuttaa toimintatapojaan ja tuotteitaan paremmin kuluttajien arvomaailmaa vastaaviksi. Muutokset ottavat aikansa ja kaikella tuottamisella on ympäristövaikutuksensa. Onkin löydettävä juuri sille omalle asiakaskunnalle, omiin tuotteisiin ja niiden käyttötarkoitukseen sekä toiminnan kannattavuuteen ja jatkuvuuteen sopivimmat vaihtoehdot mahdollisimman vastuullisesti ja kestävästi.

Muita vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle

Vegaaninahka – tekonahka
Vegaaninahaksi kutsutaan nykyään materiaalia, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä tekonahka. Se on öljypohjainen muovi. Tekonahalla ei ole laadukkaan materiaalin mainetta sen lähimenneisyydestä johtuen, jolloin sitä käytettiin lähinnä halvan hinnan takia. Uudet tekonahkalaadut on valmistettu huomattavasti laadukkaammin vastaamaan muotisuunnittelijoiden vaatimuksia. Muun muassa englantilainen suunnittelija Stella McCartney käyttää luksustuotteissaan eläinperäisen nahan sijasta pelkästään tekoturkista ja keinotekoista nahkaa. Raaka-aineena käytetään kuitenkin edelleen öljypohjaisia polyvinyylikloridia (PVC) tai polyuretaania tai näiden yhdistelmää, ja turkiksissa polyesteria tai akryylia. Myös ”vegaaninahka”-nimike on tehnyt materiaalin kaupallisesti kiinnostavammaksi.

Kasvipohjaiset materiaalit

PIÑATEX®
Ananaksen lehtikuidusta valmistettua materiaalia (non-woven), joka on jo kaupallisessa käytössä laukkujen ja kenkien valmistuksessa. Kuituja saadaan lehdistä nykyisen maatalouden sivutuotteena ja niiden kerääminen tarjoaa paikallisille maanviljelijöille lisätienestejä. Kuidun kehittäjä Carmen Hijosa on palkittu useilla innovaatio-palkinnoilla; mm. Cartier Women’s Initiative Awardilla (Sustainable innovation – 2015) sekä Innovative UK Women -palkinnolla (Sustainable materials – 2016). (Ananas Anam 2017)

VEGEATEXTILE®
Patentoitu teknologia, jolla voidaan tuottaa teknisiä materiaaleja viinin tuotannossa syntyvästä biomassasta; rypäleiden kuorista ja siemenistä, jotka jäävät jäljelle rypäleiden murskaamisen jälkeen. VEGEA palkittiin vuonna 2017 Global Change Awardilla. Palkinnon avulla yritys pystyy jatkokehittämään ja testaamaan materiaalista valmistettuja laukkujen ja kenkien prototyyppejä. (Vegea 2017)

TEXON VOGUE® -pestävä ja monikäyttöinen paperi, joka on jo kaupallisessa käytössä asusteiden ja pientuotteiden valmistuksessa. Paperista valmistetuilla tuotteilla on kansainvälinen FSC-hyväksyntä (Forestry Stewardship Council), joka myönnetään kestävälle ja eettiselle metsänhoidolle. (Texon 2018)

MYLO
Mycelium on sienirihmaston juurikasvustosta muokattua nahkamaista materiaalia. Myceliumia voi kasvattaa suhteellisen helposti laboratoriossa. Materiaali näyttää ja tuntuu hyvin nahkamaiselta. Merkittävä ero eläinperäiseen nahkaan on se, että mycelium materiaali ei mätäne. Se ei siten vaadi yhtä voimakkaita kemikaalikäsittelyjä. MYLO on lanseerattu kaupallisesti vuonna 2018. Luksustuotteita suunnitteleva Stella McCartney suunnitteli ja valmisti materiaalista käsilaukun mallikappaleen, joka on ollut näytteillä The Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. (Fast Company 2018)

SEDACOR
Korkkitammesta saatavaa monikäyttöistä materiaalia, jota on käytetty erilaisissa sisustustuotteissa lattiamateriaaleista kalusteisiin jo 1924-luvulta lähtien. Viinipullojen sulkemiseen ilmatiiviisti luonnonkorkkia on käytetty tätäkin kauemmin. Korkki sopii hyvin laukkujen ja kenkien valmistamiseen ja tarjoaa vegaanin vaihtoehdon nahalle. Korkilla voidaan myös päällystää tekstiilimateriaalia kuten luomupuuvillaa. Tällä tavalla viimeistelty puuvilla tarjoaa vaihtoehdon vettä hylkiville öljypohjaisille materiaaleille: muoveille. (ArchiExpo 2018)

Lähteet

Ananas Anam. 2017. Piñatex. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://www.ananas-anam.com/

ArchiExpo. 2018. Sedacor. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
http://www.archiexpo.com/soc/sedacor-soc-exportadora-de-artigos-de-cortica-105247.html

Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset. Kirjallinen kysymys, esittäjä: Mario Mauro (PPE). Aihe: Italian nahkateollisuus. Vastaus: 15.4.2010. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2010-1907+0+DOC+XML+V0//FI

Fast Company. 2018. This very realistic fake leather is made from mushrooms, not cows. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.fastcompany.com/40562633/this-leather-is-made-from-mushrooms-not-cows

Texon. 2018. Texon Vogue. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.texon.com/consumer-applications/texon-vogue/

Vegea. 2017. [viitattu 7.12.2018]. Vegea-agro. Saatavissa:
https://www.vegeacompany.com/en/

Taustatietoa

Common Objective, Fibres & Fabrics. Fabric Switch: The Leather Guide. Pro member articles. Julkaistu 29.11.2018 Saatavissa: www.commonobjective.co

European Commission. The leather industry in the EU. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/growth/sectors/fashion/leather/eu-industry_en

VIEW, Textile Magazine. Winter 2018, Issue 124.

Kirjoittajat

Minttu Hytönen, opiskelija. Valmistaa opinnäytetyömallistoaan korkkikankaasta muoti- ja vaatetussuunnittelun koulutusohjelmassa.

Minna Cheung, lehtori. Muoti- ja vaatetussuunnittelu / Puettava muotoilu vastuuopettaja.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/fetsi-nahkateollisuuden-marokko-1691608/ (CC0)

Julkaistu: 20.12.2018

Viittausohje

Hytönen, M. & Cheung, M. 2018. Korkkikangas – vaihtoehto nahalle. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/korkkikangas-vaihtoehto-nahalle/

Tässä artikkelissa tarkastelemme muotoilijan ammatillista itsetuntoa. Ammatillisen itsetunnon kehittymiseen voidaan vaikuttaa opintojen aikana esimerkiksi palautteen ja ohjauksen avulla. Keskeistä on, että ammatillinen itsetunto huomioidaan yhtenä opintojen aikaisena kehittämistavoitteena substanssiosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittymisen rinnalla.

Kirjoittajat: Sini Roine ja Anu Raappana

 Ammatillinen itsetunto

Kun muotoilija kokee selviytyvänsä työtehtävistään osaamisensa ja persoonansa avulla, hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto. Ammatillisen itsetunnon käsitteisiin liittyvät pystyvyyden ja osaamisen käsitteet. Ammatillinen itsetunto voidaan nähdä henkilön käsityksenä omasta pätevyydestä ja riittävyydestä ammattilaisena, asiantuntijana ja työntekijänä (Nironen & Keskinen 1992, 18, 21).

Ammatillisen itsetunnon merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa työelämässä. Uusia ammatteja syntyy, vanhoja ammatteja poistuu ja tulevaisuudessa työkaverina voi olla ihminen tai robotti.  Tiedämme, että työelämä muuttuu monella tapaa, mutta emme vielä tiedä mitä erilaisia, ehkä poikkitieteellisiä valmiuksia työelämässä itse kukin tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan. (Ks. esimerkiksi Arola ym. 2017.)

Opiskelijan on kuitenkin asemoitava itsensä työelämän kontekstiin ja rakennettava muotoilijan identiteettiä sekä opittava muotoilijaksi. Itsen hahmottaminen osana työelämää toteutuu käsityksemme mukaan ammatti-identiteetin ja ammatillisen itsetunnon avulla. Artikkelimme taustamateriaali on kerätty haastatteluin. Olemme haastatelleet sekä opiskelijoita (3 henkilöä) että opettajia (3 henkilöä). Haastattelut on tehty syksyllä 2018 ja teemana niissä on ollut ammatillisen itsetunnon muodostuminen.

Palautteen avulla omanlaiseksi muotoilijaksi

Keskeiseksi ammatillista itsetuntoa rakentavaksi tekijäksi haastateltavat tunnistivat palautteen ja siihen kytkeytyvät vuorovaikutukselliset tilanteet. Opiskelijat toivovat enemmän palautetta omasta tekemisestään ja töistään, ja opettajat sitä mielellään antavat. Palauteen antaminen ja vastaanottaminen tunnistetaan opeteltavissa olevaksi taitolajiksi. Opiskelijalta vaaditaan rohkeutta olla oma itsensä, rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja rohkeutta oman tien etsimiseen. Kuka minä muotoilijana olen? on kysymys, joka opiskelijan tulee itselleen esittää.

Suurentuneet ryhmäkoot ovat vaikeuttaneet henkilökohtaisen palautteen antamista. Sekä haastatellut opiskelijat että opettajat tunnistavat, että palautteelle jää usein liian vähän aikaa. Opettajan voi olla vaikeaa antaa palautetta, jos ei tunne opiskelijoita. Opiskelijan näkökulmasta myös palautteen antamisen ajankohta on tärkeä. Palautetta tulee saada ajoissa, riittävän usein eri vaiheissa prosessia sekä ryhmä- että yksilöpalautteena. Pelkkä numeroarvosana ei kerro opiskelijalle osaamisen kehittymistä. Opiskelijat kokevat, että ammatillisen itsetunnon kehittymisen näkökulmasta palaute ja keskustelu opettajan kanssa on tärkeää. Lyhytkin kirjallinen tai suullinen palaute on opiskelijalle merkityksellistä.

 Vertaispalaute ja sidosryhmäpalaute

Tiimien toimivuus ja hyvä vuorovaikutus johtavat haastateltujen mukaan laadukkaaseen ja oppimista edistävään vertaispalautteeseen.  Tiimissä toimiminen ja vertaispalaute auttavat hahmottamaan omaa osaamista suhteessa muihin.  Tiimityöskentelyssä oppii tuomaan julki omat mielipiteensä, saa vertaisilta vinkkejä oman osaamisen kehittämiseen ja se auttaa asioiden ammatillista pohdintaa yhdessä vertaisten kanssa. Haastatteluaineistoin perusteella toisilta oppiminen on tärkeää, joissain tapauksissa jopa tärkeämpää kuin opettajilta oppiminen.

Haastatteluaineiston perusteella vertaispalauteen antamista tulee harjoitella ja todella pohtia miten palaute annetaan. Hyvin ohjattu ja huolella suunniteltu tiimioppiminen auttaa opiskelijoita kehittämään vertaispalautteeseen liittyviä taitoja.

Muotoilijan ammattiin liittyy usein lähes jatkuva arvioinnin kohteena oleminen. Opintojen alussa opiskelijalla voi olla vaikea erottaa omaa persoonaa ja tekemäänsä työtä toisistaan. Luovalla alalla työt saattavat olla omia lapsia, joita kukaan ei saisi arvostella tai osoittaa niissä olevia epäkohtia. Opintojen edetessä opiskelijat oppivat ottamaan palautetta vastaan ja alkavat hahmottaa palautetta oman ammattiminän rakentamisen välineenä. Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa oppii, että palaute ei ole opiskelijalle henkilökohtaisesti persoonaan liittyvä asia.

Opettaja saa ja opettajan on hyvä vaatia hyvää tulosta. On kuitenkin myös huomioitava, mitkä ovat vaikuttaneet työtulokseen. Opiskelijoilla voi olla ongelmia luovia kaikki tehtävät kiitettävästi läpi, jos tehtävien palautukset ovat samaan aikaan. Opettaja on tärkeässä roolissa antamaan opiskelijalle perspektiiviä siitä, mitä opiskelijalta vaaditaan. Haastatellut (sekä opettajat että opiskelijat) tunnistavat, että muotoilualan opiskelijoilla on taipumus vertailla itseään ammattilaisiin. Tämä aiheuttaa suuria paineita jo opiskeluaikana.

Sekä opiskelijat että opettajat tunnistavat, että työelämältä saatu palaute on merkityksellistä. Yritysyhteistyöprojektit onnistuessaan ovat tärkeitä itsetunnon kohottajia. Niihin halutaan panostaa ja työelämän edustajilta otetaan mielellään palautetta vastaan. Erilaisia töiden julkisia esittelyjä, joissa on mahdollisuus saada palautetta voisi opiskelijoiden mukaan olla enemmänkin opintojen aikana. Julkiset esiintymiset lisäävät työhön panostamista, kartuttavat esiintymiskokemusta ja opettavat ottamaan palautetta vastaan ulkopuolisilta ihmisiltä.

Lopuksi

Ammatillinen itsetunto, ammatti-identiteetti sekä osaamisidentiteetti ovat käsitteitä, jotka liittyvät toisiinsa. Ne ovat hankalasti konkretisoitavissa sellaisiksi kokonaisuuksiksi, että niiden kehittymisen edistäminen osana muotoilualan opetusta on mahdollista. Miten niitä mitataan ja miten todetaan niiden kehittyminen?

Opiskelijan itsetunto vaikuttaa suuresti siihen, miten hän uskaltaa etsiä harjoittelupaikkaa tai työpaikkaa. Huonosta itsetunnosta kärsivä saattaa olla ammattilaisena hyvä, mutta hän ei tunnista sitä itsessään. Tällöin hän ei uskalla hakea riittävän haastavaa harjoittelu- tai työpaikkaa. Opiskelija saattaa valita helppoja reittejä, jotka eivät kehitä häntä ammatillisesti eteenpäin. Omien vahvuuksien ja rajoitusten tunnistaminen on osa ammatillista itsetuntoa. Tämä on näkökulma, joka koulutuksessa olisi hyvä nousta esiin.  Paljon on opiskelijan itsearvioinnin varassa.

Ammatillisen itsetunnon käsitteen olemassa olon tunnistaminen on opiskelijalle tärkeää; mitä minä osaan, kuinka paljon jaksan ja mihin minä pystyn? Omalla mukavuusalueella toimiminen on helppoa, mutta oppiminen tapahtuu sen ulkopuolella. Yksi haastateltavista totesi ammatillisen itsetunnon kehittymisestä melko mukaansa tempaavasti: omaksumalla oman alansa keskeiset tiedot ja taidot, säilyttämällä uteliaan asenteen työhön ja kyvyn soveltaa omaa osaamista melkeinpä missä vain tilanteessa, saa itselleen ammatillisen itsetunnon, jolla jaksaa työelämässä ahertaa.

Lähteet

Arola, M., Gröhn, S., Kaihua, K ja Puisto, M. 2017. Eväitä työelämään. Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 123. [Viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf

Nironen, P. ja Keskinen, S. 1992. Mieslastentarhanopettajien yleinen ja ammatillinen itsetunto ja käsitykset työstään. Turun yliopisto. Psykologian laitos. Psykologian tutkimuksia 93.

Kirjoittajat

Sini Roine opiskelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa teollista muotoilua. Hän on työskennellyt Design or die –hankkeessa kesällä 2018 ja pohtinut hankkeen aikana muun muassa muotoilijan ammatillisen itsetunnon ja ammatti-identiteetin kehittymistä.

Anu Raappana työskentelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa tki- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä hän on projektipäällikkönä Design or die – luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä -hankkeessa. (1.8.2016-31.12.2018, ESR). Tämä artikkeli on yksi osa hankkeen tuloksista.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/feedback-confirming-board-1825508/ (CC0)

Julkaistu 5.12.2018

Viittausohje

Roine, S. & Raappana, A. 2018. Muotoilualan opiskelijan ammatillisen itsetunnon kehittyminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/05/muotoilualan-opiskelijan-ammatillisen-itsetunnon-kehittyminen/